Pyydän aiheeseen kyllästyneiltä lukijoita anteeksi samaan asiaan palaamista. Esitän seuraavassa pysäköintiongelman vähän formaalisemmin. Tässä on ajateltu Jätkäsaaran olosuhteista. Alueelle on nykjynäkymin tulossa pysäköintipaikkoja noin 300 miljoonan euron edestä, joten taloudellisessa optimoinnissa ei ole kyse pikkusummista.
Oheisessa kuvassa on piirretty pysäköintipaikkojen kysyntä ja tarjontakäyrät hinnan funktiona. Kuten kaikki kansantaloustieteen peruskurssin käyneet tietävät, oikea pysäköintipaikkojen määrä on qo, josta jokaista käyttäjää pitäisi velottaa (ostohintana tai siitä johdettuna vuokrana) po. Ongelmana on, että päätös paikkamääristä tulee tehdä ennen rakentamista, koska talon alle paikat saa halvemmalla, kun ne tekee ensin ja talon sitten. On myös oletettavaa, että ajan kuluessa kysyntä kasvaa, kun perheisiin tulee lapsia, asuntolaina pienenee ja liksa kasvaa.
Tässä siis jokainen maksaisi itse autopaikastaan vapaaehtoisesti sen sijaan, että paikka pakkomyytäisiin asunnon yhteydessä. Pakkomyyntiä on perusteltu sillä, että paine lähikatujen ilmaisille paikoille kasvaa. Täällä ei kasva, koska Jätkäsaaressa asuvat eivät tule saamaan asukaspysäköintitunnusta. Kaikki muut paikat ovat niitä 40 euron paikkoja.
Jos paikkojen määrä arvataan väärin, syntyy hyvinvointitappiota. Jos paikkoja on liian vähän, hyvinvointitappio on kolmiomaisen alueen ABO pinta-ala ja jos niitä rakennetaan liikaa, hyvinvointitappio on kolmiomaisen alueen OCD pinta-ala.
Nykyinen politiikka on minun mielestäni rakentaa paikkoja määrä q2, mutta vuokrata ne roimaan alihintaan (siivous ja lämmityskustannuksia vastaan) hinnalla p3. Tällöin syntyvä hyvinvointitappio on suurempi kuin OCD, koska paikat eivät myöskään mene eniten tarvitseville, vaan ensin ehtiville. Paikkojen kysyntä on q3>q2, jolloin päättäjille välittyy viesti, että paikkoja on liian vähän.
Minusta paras ratkaisu on vapauttaa pysäköinti kokonaan normiohjauksesta sellaisissa paikoissa kuin Jätkäsaari ja Kalasatama. Jokainen taloyhtiö voisi rakentaa paikkoja omalla kustannuksellaan niin paljon kuin hyväksi näkee. Jotkut ökytalot vaikka kolme paikkaa asuntoa kohden ja toiset taas huomattavasti normia (1 paikka/125 asuinneliötä) vähemmän. Taloyhtiöiden yhtiöjärjestykseen pitäisi laittaa, että paikat huutokaupataan kerran vuodessa tai jotenkin muuten taataan niiden oikeudenmukainen jako. Ne voidaan tietysti myydä asuntojen yhteydessä omina, jälkimarkkinakelpoisine pysäköintiosakkeina. Se, että taloyhtiö antaa ne käytännössä ilmaiseksi ensiksi ehtiville, ei ole oikein ja tulee johtamaan siihen, etteivät paikat riitä.
Olisi myös hyvä varata kaavassa mahdollisuus rakentaa myöhemmin lisää pysäköintipaikkoja, jos maksuhalukasta kysyntää esiintyy.