Aika monessa kirjoituksessa on esitetty, että vain paljon autoileva voi ymmärtää liikenteestä. Autoilijoiden sammakkoperspektiivifilosofiaa saa yleensä kuulla taksissa, jossa taksinkuljettajalla on aina varma ja asiantunteva mielipide liikennevalojen ajoituksesta.
Liikennevalojen optimointi on hyvin vaikeaa matematiikkaa. Ruutukaavassa on lähes mahdoton tehdä vihreää aaltoa neljään suuntaan yhtä aikaa. Se olisi matemaattisesti mahdollista, jos korttelit olisivat kaikki samankokoisia ja hyvin isoja tai vaihtoehtoisesti ajettaisiin hyvin hitaasti. Helsingissä on päädytty käyttämään kolmea ohjelmaa: aamuruuhkalle, iltapäiväruuhkalle ja keskipäivälle on kullekin oma ohjelmansa.
Taksinkuljettajalle tämä on paljon helpompaa: valot toimivat oikein, kun ne näyttävät vihreää v aloa juuri hänelle.
Minusta on paljon antoisampaa keskustella aiheesta ongelmaan perehtyneen matemaatikon kanssa. Tietokonesimulointien tekijät pääsee myös aika pitkälle ongelman mallintamisessa, eikä siihen vaikuta lainkaan se, onko hänelle itsellään ajokortti vaan se, kuinka taitava hän on ammatissaan. Sammakkoperspektiivistä asiaa tarkastellen siitä ei ymmärrä mitään.
Olen myös pari kertaa päässyt katsomaan aamuruuhkaa helikopterista. Voin vakuuttaa, että helikopterista näkee paljon sammakkoa paremmin. Usein ruuhka syy on aivan muualla kuin sammakko luulee.
Uskon liikenneturvallisuuskysymyksissä paljon enemmän liikennetutkijoita. He esimerkiksi tietävät, kuinka suuri yliedustus ylinopeutta ajavilla on kuolonkolareissa.