Liikenteen hinnoittelusta

Olen kir­joit­tanut liiken­teen hin­noit­telus­ta tääl­lä aiem­minkin, mut­ta tois­tonkin uhal­la palaan asi­aan, kos­ka edelli­nen viestiketju innos­tui siitä puhumaan.

Jos Stock­man­nin ovelta jaet­taisi­in ihmisille ilmaisia tavaroi­ta, paikalle tulisi var­maankin jono. Jos jonon lyhen­tämisek­si tavaraa päätet­täisi­in jakaa seu­raaval­la ker­ral­la enem­män, jono ei siitä lyhenisi vaan pitenisi. Vähän samas­ta ilmiöstä on kyse siinä, mitä tapah­tuu, jos ruuhki­in pyritään vas­taa­maan teitä lev­en­tämäl­lä. Suju­vat tiet houkut­tel­e­vat lisää liiken­net­tä, kunnes ruuhkat ovat palan­neet. Stock­man­nil­la jonoista selvitään sil­lä, että tavaroil­la on hin­tansa. Samaa ratkaisua pitäisi soveltaa myös ruuhkiin.

Maas­sa, jos­sa on vain viisi miljoon­aa asukas­ta, on tietysti mah­dol­lista rai­va­ta raken­nuk­sia pois tei­den tieltä niin paljon, että ruuhkat lop­ul­ta katoa­vat, mut­ta paljon se mak­saa ja ikäviksi muut­tuvat kaupun­git. Jos kohtuu hin­nal­la ja viihty­isät kaupun­git säi­lyt­täen halu­taan päästä eroon ruuhk­ista, ei ole muu­ta mah­dol­lisu­ut­ta kuin hin­noitel­la osa liiken­teestä pois. Ymmärtääk­seni Sin­ga­pores­sa on nou­date­taan käytän­töä, jos­sa kaupungis­sa sal­li­taan vain niin mon­ta autoa, kuin katu­verkkoon järkevästi mah­tuu. Auton omis­ta­jal­la on olta­va mak­sulli­nen lupa auton hallintaan. Näitä lupia on liik­keel­lä ennal­ta määrät­ty kiin­teämäärä. Ne ovat jälki­markki­nakelpoisia, jol­loin oikeudelle autoil­la Sin­ga­pores­sa on muo­dos­tunut markki­nahin­ta. Tämä ratkaisu on paljon parem­pi kuin se, ettei autol­la voisi ruuhkau­tuneessa kaupungis­sa liikkua oikeas­t­aan lainkaan.

Siihen, että autoilun ahtais­sa kaupungeis­sa pitäisi mak­saa, on toinenkin syy: tila. Auto on liiken­nevä­li­neenä kovin epäkäytän­nölli­nen, kos­ka se vie teilaa sekä liikkues­saan että paikalla ollessaan. Auton ehdoil­la raken­net­tu kaupun­ki on epämiel­lyt­tävä. Minä viih­dyn van­ho­jen euroop­palais­ten kaupunkikeskus­to­jen kujil­la paljon parem­min kuin Pris­man parkkipaikalla. Auton ehdoil­la raken­net­tu kaupun­ki muut­tuu käyt­täy­tymiseltään sel­l­aisek­si, että auto on lop­ul­ta vält­tämät­tömyys. Espoos­sa ei ole ruuhkia kuin kehäteil­lä ja pyrit­täessä Helsinki­in, mut­ta ei siel­lä myöskään juuri voi käy­dä edes kau­pas­sa ilman autoa. Auton mit­takaavainen kaupun­ki on jalankulk­i­jankannal­ta vihamielinen.

Ilmainen joukkoli­ikenne on liikku­misen tukemista sekin. Helsingis­sä on las­ket­tu, että se mak­saisi noin 150 miljoon­aa euroa. Autoilua se vähen­täisi tuskin lainkaan, kos­ka pysäköin­tipaikko­jen määrä ja tei­den ruuhkau­tu­mi­nen säätelevät nyt liiken­teen määrää. Jos Vir­ta­nen siir­tyy metroon, pysäköin­tipaik­ka vapau­tuu Lah­tiselle. Uudet matkus­ta­jat tuli­si­vat lähin­nä kevyestä liiken­teestä ja siitä, että liikku­mi­nen paikas­ta toiseen lisääntyisi.

On perustei­ta sille, että keskus­tan sisäi­nen liikenne olisi ilmaista – kuten ovat myös hissit ja liuku­por­taat, mut­ta se, että mat­ka Land­bosta Suvisaaris­toon olisi ilmainen, ei olisi järkevää.