Miksi tiivis ja matala ei käy kaupaksi?

Kom­pro­mis­sik­si kaupunki­rak­en­teen tiiviy­den ja pien­talo­val­taisen välil­lä on esitet­ty tiivistä ja mata­laa. Tämä oli tee­m­ana myös Espoon asun­tomes­suil­la. Taloista on suuri osa edelleen myymät­tä. Raken­nus­li­ik­keet ovat ilmoit­ta­neet, että toista ker­taa he eivät tee samaa mokaa. Ihmiset halu­a­vat omakoti­taloi­hin, jot­ka ovat oma­l­la ton­til­la. Raken­nus­li­ik­keet halu­a­vat rak­en­taa väljää ja matalaa.

Väitän, ettei vika ole talo­tyypis­sä vaan Kauk­lahdessa. Tiivis ja mata­la liit­tyy urbaani­in pien­taloa­sumiseen, sel­l­aiseen, jota on esimerkik­si Ams­ter­damis­sa. Oma iso tont­ti menetetään, mut­ta vastapalveluk­si saadaan kaupunki­maiset palve­lut lähikaup­poi­neen, kup­pi­loi­neen, kun­tos­alei­neen ja mitä noi­ta nyt on. Kauk­lahdessa ei ole mitään näistä. On vain ase­ma, jos­ta pääsee ihmis­ten ilmoille run­saas­sa puo­lessa tun­nis­sa. On menetet­ty väljän asumisen edut saa­mat­ta tilalle mitään. Tiivis ja mata­la pitää rak­en­taa ole­van kaupunki­rak­en­teen yhtey­teen. Käpylässä menisi kau­pak­si. Menisi Kauk­lahdessakin, jos alue olisi riit­tävän iso, tuol­laiset 10 000 asukas­ta, jol­loin niitä palvelu­jakin olisi ja elämä kuhi­sisi ympäril­lä.