Uusi liikennemerkki

Pyöräi­lykausi on alka­nut ja takana on 900 km. Eräs asia min­ua har­mit­taa. Pakol­liset pyöräti­et. Helsingis­sä on paljon hyviä pyöräteitä ja sit­ten huono­ja ja täysin turhia. Sel­l­aisia jalka­käytävästä lohkaistu­ja, jot­ka pakot­ta­vat pyörän pysähtymään joka risteyk­sessä, eikä siinä välil­läkään voi matkavauh­tia ajaa. Ajo­radal­la ajaisi vauhdikkaam­min ja tur­val­lisem­min. Jos kaupun­ki on lait­tanut pyörä­tien sun­nun­taipyöräil­i­jälle, sitä pitäisi peri­aat­teessa työ­matkapyöräil­i­jänkin käyt­tää, vaik­ka se ei hänelle sovi lainkaan.

Itä­val­las­sa näin tähän ratkaisun: jalka­käytävän merk­ki, jos­sa oli lisäk­ilpenä “sal­lit­tu pyöräil­i­jöille”. Saa ajaa, mut­ta ei ole pakko. Tuol­laisen vapaae­htoisen pyörä­tien merkin me tarvit­sisimme Suomeenkin. On pyöräteitä, jot­ka on raken­net­tu, jot­ta pyörät saataisi­in pois ajotieltä. Niille on motivoitua pakot­taa pyöräil­i­jä. Mut­ta sit­ten on niitä tont­tikadul­la ole­via täysin turhia, joista soisi vapau­tuk­sen. Niille tarvi­taan oma vapaae­htoisen pyörä­tien merkki!