Hitaspolitiikan järkevyydestä

Olen kan­nat­tanut voimakkaasti Helsin­gin har­joit­ta­maa Hitas-sään­nöste­lyä, mut­ta aika-ajoin on hyvä kat­soa, ovatko sen perus­teet yhä voimis­saan.

Edel­lisessä keskusteluketjus­sa nim­imerk­ki Tiedemies ja eräät muut kyseenalais­ti­vat sen, onko Helsin­gin Hitas-poli­ti­ikan nimis­sä toteut­ta­mas­sa hin­tasään­nöstelyssä ylipään­sä mitään järkeä. Joku on joskus sanonut, että kansan­talousti­eteen ensim­mäi­nen pääsään­tö on, ettei hin­to­ja voi säännöstellä.

Kun Hitas-sään­te­ly alkoi, maas­sa val­lit­si luo­ton­sään­te­ly. Luo­ton­sään­nöste­ly merk­it­si, että omis­tusasum­i­nen kus­tan­nuk­set pain­ot­tui­v­at vah­vasti asum­isuran ensim­mäisi­in vuosi­in, kos­ka asun­to­lainat piti mak­saa pois muu­ta­mas­sa vuodessa. Näis­sä olois­sa oli järkevää sään­nöstel­lä asun­to­jen hin­to­ja, jot­ta nuo­ril­la, asum­isuransa aloit­tavil­la oli mah­dol­lisuuk­sia päästä asumaan. Tämä argu­ment­ti on pois­tunut, kun pankista saa vaik­ka ikuisen asun­to­lainan, jota ei tarvitse lyhen­tää lainkaan.

Hitaspoli­ti­ik­ka ja varsin run­sas sosi­aa­li­nen asun­to­tuotan­to, joka jae­taan tasan liki kaikille uud­is­rak­en­tamisalueille, on osa Helsin­gin har­joit­ta­maa seg­re­gaa­tion vas­taista poli­ti­ikkaa. Jos kaupun­ki luovut­taisi ton­tit huu­tokau­pal­la eniten mak­sav­ille, kaupun­ki ker­ros­tu­isi tulota­son mukaisi­in asuinalueisi­in, rikkaat yhtäälle, köy­hät toisaalle ja keski­t­u­loisille oman alueen­sa. Näin toki aika paljon nytkin tapah­tuu, sil­lä val­taosa Helsin­gin van­has­ta asun­tokan­nas­ta on vapaasti markki­noil­la myytäviä. Eril­liset leimau­tuneet huono-osais­ten asuinalueet ovat suuri ongel­ma, jol­laisen muo­dos­tu­mista kan­nat­taa vält­tää aika suurin kustannuksin.

Helsin­gin har­joit­ta­ma asun­topoli­ti­ik­ka tulee kun­nal­listaloudel­lis­es­ti hyvin kalli­ik­si. Siinä ei ain­oas­taan menetetä noi­ta ton­tin­hin­to­ja. Ton­tit yleen­sä vuokrataan, mut­ta voimme silti tarkastel­la tämän merk­i­tys­tä ikään kuin ton­tit myytäisi­in; näin tule­va vuokratuot­to taval­laan rediskon­tataan nyky­het­keen. Jos tuo­ta hin­tatukea on vaikka­pa 500 euroa neliöltä, kaupun­gin mene­tyk­set ovat yli satamiljoon­aa euroa. Me kaik­ki mak­samme yli yhden­pros­entin tulois­tamme siitä, että kaupun­ki ei ahneesti mak­si­moi tontinluovutustulojaan.

Tämä ei ole kuitenkaan koko mene­tys, sil­lä myymäl­lä eniten tar­joav­ille kaupun­ki onnis­tu­isi ilmeis­es­tikin haal­i­maan asukkaik­seen suu­rit­u­loisem­pia, joi­ta on aina kiva päästä verot­tomaan; tosin kaik­ista suu­rit­u­loisim­mat eivät kun­nal­lisveroa juuri mak­sa, kos­ka otta­vat tulon­sa pääomatuloina.

Helsingis­sä on lähtöko­htana ollut, että emme syn­nytä eril­lisiä köy­hien asuinaluei­ta, emmekä rikkaiden reser­vaat­te­ja. Tämä jälkim­mäi­nen poli­ti­ik­ka on epäon­nis­tunut, kun kos­ka naa­purimme kyl­lä suo­si­vat niitä. Se, että Helsin­ki näin tukee naa­purikun­tien har­joit­ta­maa sosi­aal­ista ker­mankuor­in­taa, on tämän poli­ti­ikan selvä heikkous, vaik­ka se naa­purikun­nista kat­soen tietysti näyt­tää hyvinkin kannatettavalta.

Helsin­ki teki poikkeuk­sen har­joit­ta­maansa poli­ti­ikkaan Eiran­ran­nas­sa. Tuo alue kat­sot­ti­in niin arvokkaak­si, ettei se oikein sopin­ut sosi­aaliseen asun­to­tuotan­toon eikä Hitas-sään­te­lyynkään. Alue myyti­in eniten tar­joav­ille raken­nus­li­ikkeille, jot­ka myivät asun­not edelleen erit­täin hyväl­lä voitol­la eniten tar­joav­ille asukkaille. Sen, miten tar­jouskil­pailu johti niin matali­in ton­tin­hin­toi­hin suh­teessa valmi­ista asun­noista mak­set­tavi­in hin­toi­hin, pitäisi toki kiin­nos­taa kaupunkia ja kilpailuviranomaisia.

Helsingille on tulos­sa huo­mat­ta­van arvokkai­ta tont­te­ja raken­net­tavak­si Jätkäsaa­res­sa ja Kalasa­ta­mas­sa. Eiran­ran­nan esimerk­ki osoit­taa mon­en mielestä, että jos ne myytäisi­in vapail­la markki­noil­la, sinne tulisi pelkkiä ökyrikkai­ta. Ei kyl­lä tulisi, sil­lä rikkaat lop­pu­vat kesken.

Kun rahoi­tus markki­nat ovat Hitasin ensim­mäi­sistä vuo­sista muut­tuneet ja kun Hitas-sään­te­ly näytetään tuhot­ta­van määräaikaisu­udel­la, on hyvä selvit­tää sekin vai­h­toe­hto, voitaisi­inko niil­lä rahoil­la, jot­ka kaupun­ki nyt menet­tää tyy­tyessään pienem­pi­in maan­vuokri­in, tuot­taa enem­män sosi­aal­ista hyvää jol­lakin toisel­la tavalla.