Kohta minultakin menee usko Espoon metroon

Olen innokas raideli­iken­teen kannattaja,mutta Espoon metron hin­nan alati noustes­sa min­unkin uskoni alkaa hor­jua. Ei sik­si, etteikö 800 miljoon­aa kan­nat­taisi mak­saa Etelä-Espoon raideli­iken­teestä (pait­si jos koko seu­tu peit­tyy veden alle 50 vuo­den kulut­tua) vaan kos­ka val­lit­se­van bud­je­toin­tikäytän­nön mukaan yksi investoin­ti syr­jäyt­tää toisen. Jos seudulle raken­netaan rato­ja sadal­la miljoon­al­la vuodessa, Espoon metro lykkää mui­ta han­kkei­ta kahdek­sal­la vuodel­la. Maailmssa, joka on kehit­tänyt myös pankki­jär­jestelmän, täl­laises­sa bud­jet­tinäke­myk­sessä ei kyl­lä ole päätä eikä häntää.

Joskus pohdit­ti­in Espooseen myös pikaratikkaa, joka voisikin noin toiv­ot­tomaan yhdyskun­tarak­en­teeseen sopia parem­min.  Pikaratikkali­ike oli kuitenkin niin kiilu­vasilmäi­nen, että halusi siinä sivus­sa myös mitätöidä Helsin­gin metroon tekemät investoin­nit, joten hei­deän esit­tämän­sä vai­hetoe­hdot tul­vi­at tolkut­toman kalli­ik­si  ja/tai eivät toimineet

Tutki­mat­ta jäi vai­h­toe­hto, että metro vedet­täisi­in Tapi­o­laan, jos­sa olisi ter­mi­naali pikaratikkaan ja bus­sei­hin siir­tymiseen.  Tapi­olan liikeyri­tys­ten olisi kan­nat­tanut ajaa tätä vai­h­toe­htoa, kos­ka Tapi­o­las­ta olisi tul­lut seudulle merkit­tävä keskus.