Maatalous, globalisaatio ja ilmastonmuutos

Kolum­ni Vihreässä langassa

Ruuan tuotan­non osu­us maail­man ympäristökuor­mi­tuk­ses­ta on merkit­tävä: pel­lon­raivaus, lan­noite­tuotan­to, ravin­nepäästöt, tor­jun­ta-aineet, vil­jankuiv­aus, maat­alouskonei­den polt­toaineet, kul­je­tuk­set, pakkauk­set ja ruuan täh­teet rasit­ta­vat kaik­ki ympäristöä.

Ruuan hin­ta nousee. Väestönkasvu ja Aasian elin­ta­son mukana kas­va­va lihan kulu­tus lisäävät kysyn­tää. Ilmas­ton muu­tos tuhoaa monin paikoin sato­ja. Pel­toa jää kas­vavien kaupunkien ja liiken­neväylien alle. Bio­mas­san vil­je­ly kil­pailee pel­toalas­ta ruuan tuotan­non kanssa. Tankilli­nen maissi­etano­lia vie yhden ihmisen vuo­den ruuan.

Ruuan kallis­tu­mi­nen tekee vil­jelystä Suomes­sa aidosti kan­nat­tavaa. Kun pel­to­jen pysymi­nen tuotan­nos­sa on varmis­tet­tu, on aika pohtia, mitä vil­jel­lä. Tuleeko mei­dän tavoitel­la laa­ja-alaista omavaraisu­ut­ta vai erikois­tua suh­teel­lisen edun peri­aat­teen mukaises­ti Suomeen sovel­tuvaan tuotan­toon, jol­loin maat­alous­tuot­tei­ta sekä tuo­daan että viedään paljon. Huolto­var­muus puoltaa laa­jaa omavaraisu­ut­ta, ympäristönäköko­h­dat taas suh­teel­lisen edun periaatetta.

Amerikkalaisen soi­jan jalost­a­mi­nen Suomes­sa sian­li­hak­si ja kul­jet­ta­mi­nen Sak­saan syötäväk­si ei ole perustel­tua kum­mal­takaan kannal­ta. Kuka on luokitel­lut por­saan pöhöt­tämisen maat­aloudek­si? Maat­aloudel­la luulisi ole­van tekemistä maan ja foto­syn­teesin kanssa.

Suomes­sa kan­nat­taa tuot­taa lihaa sen ver­ran kuin pel­tomme tuot­ta­vat rehua. Rehun tuotan­toon Suomel­la kyl­lä on suh­teelli­nen etu, joten sitä voisi nykyis­es­tä lisätä. Jos olisi pihvilehmä, eläisin lyhyen elämäni mielu­um­min käysken­nellen vapaana Argen­ti­inan pam­pal­la kuin kahlit­tuna suo­ma­laises­sa nave­tas­sa. On edullisem­paa kul­jet­taa Atlantin yli pelkkä pihvi kuin eläi­men tarvit­se­ma rehu.

Tomaat­tien kas­vat­ta­mi­nen keino­val­on voimal­la paukku­pakkasil­la vie paljon enem­män ener­giaa kuin niiden kul­jet­ta­mi­nen jopa lentorahti­na Suomeen. Ydin­voimaloiden nyt mereen joutu­vien lauhde­vesien avul­la toki voisi kas­vat­taa tomaat­te­ja tääl­läkin edullis­es­ti. Tämä on tor­jut­tu, kos­ka se olisi kuulem­ma väärin mui­ta tomaat­invil­jeli­jöitä kohtaan.

Minus­ta EU:n komis­sio ei ollut aivan väärässä siinä, ettei sok­erin vil­je­ly sovi Suomeen. Täl­lä kan­nal­la oli muuten myös Vihreän liiton maat­alous­poli­it­ti­nen ohjel­ma 1990-luvun alkuvuosilta.

Keskit­ty­isin omavaraisu­u­den sijas­ta suh­teel­lisen edun mukaiseen tuotan­toon kuitenkin siten, että pitäisin silmäl­lä strate­gista omavaraisu­ut­ta. Rehunvil­jelystä on voita­va siir­tyä leipävil­jaan, jos maail­mankaup­pa alkaa vaaran­tua. Sil­loin pitää rehun tuotan­nos­ta siir­tyä leipäviljaan.