Suurkaupungin hai näyttää Hesarin nettisivuilla tuskastuneen Tarja Cronbergin haluihin siirtää valtion virastoja maakuntiin. Mitä tuosta nyt ähisemään.
Helsingillä ei ole syytä vastustaa virastojen siirtoa. Se tuo Helsinkiin yksityisen sektorin työpaikkoja, joista sentään maksetaan kaupungille yhteisöveroa, jota valtio ei maksa. Helsingin kasvua rajoittaa vain ja yksinomaan asuntopula. Jos täältä siirretään tuhat valtion työpaikkaa maakuntiin, tänne ei jää tyhjilleen tuhatta asuntoa. Ne täyttyvät muiden alojen ihmisillä ja tekevät mahdolliseksi siirtää tänne yksityisen alan työpaikkoja.
Ongelmia virastojen siirto tuottaa virastoille itselleen ja niiden henkilökunnalle. Aika harva siirrettävän viraston henkilökunnasta muuttaa mukana. Virasto joudutaan perustamaan kokonaan uudestaan. Kun poliisin ATK-keskus siirrettiin Rovaniemelle, se ei saanut toimintaansa käyntiin pitkään aikaan.
Vakiintuneet virastotkaan eivät toimi oikein kunnolla. STM:n työsuojeluosasto on ollut vuosikymmeniä Tampereella. Se näkyy osaston toiminnassa suurena tehottomuutena, koska virkamiehet joutuvat yhtenään ramppaamaan Tampereen ja Helsingin väliä. Työsuojelu on vähän sivuroolissa. Olin joskus siitä vastuussa oleva ministeri, mutta kyllä se minun huomiostani sai korkeintaan pari prosenttia siitä, mitä muut alaiseni osastot, vaikka minun ministerikaudellani sentään valmisteltiin työsuojelulain kokonaisuudistus.
Cronberg on esittänyt myös, että virastojen henkilökunta pakkosiirrettäisiin virastojen mukana. Tuo pakko on paljon sanottu, koska sillä tarkoitetaan vain sitä, ettei heille taata työpaikkaa valtiolla Helsingissä, jos eivät muuta viraston mukana. Sitten he siirtyvät yksityisten palvelukseen. On paljon helpompaa siirrettävän viraston työntekijän saada työpaikka Helsingistä kuin hänen puolisonsa saada se työttömyyden vaivaamasta maakunnasta.
Nyt virastojen mukana siirtyy kourallinen työhönsä kiintyneitä tai niitä, joilla on ennestään tekemistä uuden paikkakunnan kanssa. Tämän jälkeen virasto saisi riesakseen vielä ne vanhat työntekijänsä, joita kukaan ei kelpuuttanut töihin ankaran työvoimapulan riivaamassa Helsingissä.
Minä tekisin sen niin, että määräisin valtion laitoksille pienen Helsinki-veron. Ne joutuvat maksamaan Helsingissä olevasta työpaikasta vähän enemmän. Tämän jälkeen ministeriöt ja laitokset miettivät jokaisesta tehtävästä erikseen, voisiko se kuitenkin olla maakunnassa. Paljon enemmän työpaikkoja siirtyisi, mutta se tapahtuisi paitsi kivuitta, myös huomaamatta. Huomaamattomista asioista ei saa sulkaa hattuunsa.