Kustannustehokkuutta ilmastopolitiikkaan

Julka­istu Suomen Kuvale­hdessä nro 50/2007

EU:n innokku­us bioen­er­gian lisäämisessä voi nos­taa ilmastopoli­ti­ikan hin­taa. Päästökaup­pa riit­täisi yksin ohjauskeinok­si.

Paras­ta Euroopan Unionis­sa on sen johta­va rooli ilmastopoli­ti­ikas­sa. Olen ylpeä euroop­palaisu­ud­estani keskustel­lessani asi­as­ta omaa maataan häpeile­vien amerikkalais­ten kanssa. Jot­ta EU:n ote ei vaaran­tu­isi, en minä eivätkä muutkaan ole halun­neet arvostel­la EU:n käyt­tämiä keino­ja. Kun ei ole enää pelkoa, että kri­ti­ik­ki vaaran­taisi päämäärän, on syytä kysyä, onko EU:n ilmastopoli­ti­ik­ka kaik­il­ta osin tehokas­ta. Ilmas­ton­muu­tok­sen tor­ju­mien on niin val­ta­va urak­ka, ettei kus­tan­nuste­hot­tomi­in keinoi­hin ole varaa.

Päästökaup­pa on EU:n keino­va­likoimas­sa paras­ta. Se panee kaik­ki toimet samalle viivalle ja antaa markki­noiden vali­ta parhaat. Se on kustannustehokasta.

Ei päästökau­pas­sakaan kaik­ki ole kun­nos­sa. Se koskea vain osaa päästöistä. Päästöoikeuk­sien melko mieli­v­al­tainen ilmainen alku­jako vähen­tää poli­ti­ikan hyväksyt­tävyyt­tä, kos­ka se tuot­taa kum­mallisia tulon­jako­vaiku­tuk­sia. Jopa hiilivoimaloiden omis­ta­jat hyö­tyvät. Helsinkiläi­nen veron­mak­sa­ja kiit­tää val­tio­val­taa ener­gialaitok­sen­sa voitoista, vaik­ka vähän ihmetteleekin.

Suomen raskas teol­lisu­us arvostelee päästökaup­paa oikeutetusti hiilivuodon vaaras­ta – siitä, että ener­giaval­taista tuotan­toa siir­tyy Euroopas­ta jon­nekin, jos­sa samaa taakkaa ei ole. Tähän ei ole muu­ta vas­taus­ta kuin muut­taa päästökaup­pa maail­man­laa­juisek­si. Teol­lisu­u­den esit­tämä malli, jos­sa kul­lakin tuotan­non­alal­la edullisin tuotan­to pää­sisi ilmaisek­si ja vain tätä huonom­mat mak­saisi­vat, ei toi­mi ollenkaan, eikä se ole tarkoitet­tukaan toimi­vak­si. Kulut­ta­jaa ei patis­tet­taisi lainkaan siir­tymään ener­giaval­tai­sista tuot­teista vähem­män ener­giaval­taisi­in. On kai parem­pi suosia puu­ta kuin parhaal­lakaan teknolo­gial­la tuotet­tua betonia.

Jos uskoisin ole­vani alal­lani ener­giate­hokkain, en halu­aisi ilmaisia päästöoikeuk­sia kenellekään. Teho­ton kil­pail­i­jani­han saisi niitä aiem­man käytön perus­teel­la enem­män kuin minä. Jos kaik­ki oli­si­vat ilman tasoi­tus­ta samal­la viival­la, minä voittaisin!

Puut­teis­taan huoli­mat­ta päästökaup­pa vie asioi­ta oikeaan suun­taan tehokkaasti. Mut­ta siitä on tehtävä maail­man­laa­juinen ja sel­l­ainen siitä var­maankin tulee USA:n pres­i­dentin­vaalien jälkeen.

EU:n yri­tyk­set edis­tää uusi­u­tu­van ener­gian käyt­töä kuu­losta­vat hienoil­ta. Liiken­teen polt­toaineista pitää vuo­teen 2010 men­nessä olla 5,75 biopo­h­jaisia ja vuon­na 2020 jo 10 pros­ent­tia. Vuon­na 2020 EU:n on määrä nos­taa uusi­u­tu­van ener­gian osu­us kaikesta ener­giankäytöstä 20 pros­ent­ti­in. Suomen osalta sito­vak­si tavoit­teek­si on tulos­sa läh­es 40 prosenttia.

Mitä se muille kuu­luu, paljonko Suomes­sa käytetään uusi­u­tu­vaa ener­giaa? Eikö riitä, että käytämme fos­si­ilista ener­giaa vähän? Mik­si sen lisäk­si pitää käyt­tää paljon uusi­u­tu­vaa? Vaa­timus bio­mas­san jalostamis­es­ta liiken­teen polt­toaineik­si on eri­tyisen hölmö, kos­ka sähkön ja läm­mön­tuotan­nos­sa sama määrä bio­mas­saa kor­vaisi enem­män fos­si­il­isia polttoaineita.

Miten tuo liiken­teen biopolt­toain­evelvoite onnis­tut­ti­in Suomelle neu­vot­tele­maan? Tapasin kesäku­us­sa 2006 Riias­sa asi­aa valmis­teelleen EU:n virkamiehen, jol­ta kysyin biopolt­toainepoli­ti­ikan järkevyy­destä. Hän sanoi, ettei tavoite ole tarkoitet­tu koske­maan Suomea, kos­ka Suo­mi käyt­tää paljon bio­mas­saa voimalaitoksissa.

Jotkut tun­tu­vat ajat­tel­e­van, että bio­mas­saa kan­nat­taa käyt­tää auto­jen polt­toaineena, kos­ka siihen voi näin saa­da suurem­man verotuen. Ei pitäisi saa­da. Jos tavoit­teena on mak­si­moi­da ilmas­tolle koitu­va hyö­ty, verotuen pitäisi olla kaikissa kohteis­sa yhtä suuri suh­teessa väl­tet­ty­i­hin päästöihin.

Samainen komis­sion virkamies sanoi myös, ettei biopolt­toainei­den tarkoituk­se­na ole suo­jel­la ilmas­toa vaan tehdä autoilu mah­dol­lisek­si senkin jäl­keen, kun öljy loppuu.

Tästä ei tule mitään. Maail­mas­sa käytetään öljyä määrä, joka on kuusinker­tainen ruuan sisältämään ener­giamäärään ver­rat­tuna. Vaik­ka maat­alout­ta ei ole säädet­ty mak­si­moimaan ruuan ener­gia­sisältöä, jotain se ker­too suu­ru­us­suhteista. Yhdys­val­lat aiko­vat syöt­tää auto­jen tankkei­hin alko­ho­lik­si muutet­tuna mais­sia niin paljon, että sil­lä ruokkisi 200 miljoon­aa ihmistä. Näin kor­vataan kahdek­san pros­ent­tia amerikkalais­ten käyt­tämästä ben­sas­ta. Tankilli­nen bioetano­lia vie vuo­den ruuan yhdeltä ihmiseltä.

Kyse taitaakin olla valmis­tau­tu­mis­es­ta maat­alous­tukien karsin­taan WTO-neu­vot­teluis­sa. Luulisi vil­jan hin­nan kaksinker­tais­tu­misen vähen­tävän maat­aloustuen tarvet­ta myös Euroopassa.

Vinoon ohjaa sekin, että EU las­kee bioen­er­gian määrän brut­tomääräisenä vähen­tämät­tä sen tuot­tamiseen kulunut­ta ener­gia­panos­ta, joka pahim­mil­laan ylit­tää tuote­tun bioen­er­gian määrän.

EU on sitoutunut alen­ta­maan hiilid­iok­sidipäästöjä 20 pros­en­til­la vuo­teen 2020 men­nessä. Eikö tämä riit­täisi? Mik­si määritel­lä myös polku? Onko jalom­paa vähen­tää päästöjä bioen­er­gian tuotan­toa lisäämäl­lä kuin ener­gian käyt­töä vähentämällä?

Nämä keino­ja koske­vat lisämääräyk­set saat­ta­vat nos­taa ilmastopoli­ti­ikan hin­taa huo­mat­tavasti. Bioen­er­giatavoite voi myös viedä Euroopan paperi­te­ol­lisu­udelta raaka-aineen.

Tun­tu­isi yksinker­taisem­mal­ta säädel­lä päästöjä päästökau­pal­la tai hiilid­iok­sidi­verol­la ja antaa markki­noiden hoitaa opti­moin­ti. EU:n bioen­er­giapoli­ti­ikkaa on perustel­tu sil­lä, että näin pakote­taan kehit­tämään teknolo­giaa. Väitän, että kun­non hin­ta päästöille ohjaisi parem­min myös teknolo­gian kehitystä.

Jos päästökaup­pa­jär­jestelmä toimii aukot­tomasti, tarvi­taanko mui­ta toimia lainkaan? Miten vaikut­taisi esimerkik­si määräys vai­h­taa hehku­lam­put ener­gian­säästölamp­pui­hin? Olete­taan että toimen­pide säästäisi hiilid­iok­sidipäästöjä miljoon­al­la ton­nil­la. Sil­loin päästökaup­paan tulisi väljyyt­tä ja päästöoikeuk­sien hin­ta lask­isi niin, että päästöt lisään­ty­i­sivät muual­la yhtä paljon.

Päästöt tietysti väheni­sivät, jos samal­la alen­net­taisi­in päästöki­in­tiöitä. Niin ne väheni­sivät, jos vain alen­net­taisi­in päästöki­in­tiöitä ja annet­taisi­in markki­noiden löytää parhaat keinot; joko ne ener­gian­säästölam­put tai jotain vielä parempaa.

Jos päästökaup­pa toimii aukot­tomasti, muut toimet päästö­jen vähen­tämisek­si ovat turhia pääsään­töis­es­ti, mut­ta eivät aina.

Voi olla sosi­aalis­es­ti perustel­tua siirtää sopeu­tu­misen taakkaa paikas­ta toiseen, Jos rikkaat määrätään alen­ta­maan uima-altaiden­sa läm­pöti­laa, joku enem­män tarvit­se­va voi käyt­tää tästä säästyneen energian.

Aina markki­nat eivät toi­mi kun­nol­la. Ener­gian­säästölamp­pu­jen suosimi­nen lain­säädän­nöl­lä voi hyvinkin alen­taa ilmastopoli­ti­ikan kus­tan­nuk­sia, kos­ka itses­tään muu­tos tapah­tu­isi eri­lais­ten kitkatek­i­jöi­den vuok­si liian hitaasti.

Valmiusti­las­sa ole­vat lait­teet kulut­ta­vat paljon ener­giaa. Ne ovat ener­giankäytön opti­moin­nil­taan alkeel­lisia ver­rat­tuna siihen, miten vähäl­lä ener­gial­la kän­nykkä pär­jää. Kulut­ta­ja ei osaa vaa­tia kun­non tekni­ikkaa eivätkä markki­nat sitä sik­si tuo­ta. Tarvi­taan norme­ja. Olisi ollut hyvä, jos kulut­ta­jille olisi saanut myy­dä vain sel­l­aisia digi­bok­se­ja, jot­ka sekä toimi­vat, että tule­vat toimeen vähäl­lä ener­gial­la. Raken­nus­norme­ja tarvi­taan suo­jaa­maan osta­jaa ikäviltä lämmityslaskuilta.

Aus­tralian hal­li­tus allekir­joit­ti Kioton sopimuk­sen kolme tun­tia val­taan tulon­sa jäl­keen ensim­mäisenä virkatyönään. Odotan innol­la Yhdys­val­tain pres­i­dentin­vaale­ja. USA:n mukaan­tu­lo tuo ilmastopoli­ti­ikkaan voimaa ja toiv­ot­tavasti myös kustannustehokkuutta.