Pajusen ajattelematon lausahdus autoilun tarpeesta Helsingin keskustassa herätti taas kysymyksen Keskustatunnelista. Vihreät vastustavat tätä periaatteellisista syistä. Minä olen aina pitänyt hanketta sinänsä kannatettavana, mutta liian kalliina.
On pelätty (ja toivottu), että keskustatunneli toisi keskustaan lisää liikennettä. Helsingissä keskustaan suuntautuvaa liikennettä säädellään pysäköintipaikkojen määrällä. Jos niiden määrää ei lisätä, enempää liikennettä ei juuri tule, vaikka rakennettaisiin millainen moottoritie Espoosta Helsingin keskustaan. Niinpä keskustatunneli pääosin imisi liikennettä maan päältä maan alle. Se olisi sinänsä hyvä.
Jos pysäköintipaikkojen määrää ei vähennetä, autoliikenne Helsingin niemellä tulee lisääntymään voimakkaasti Jätkäsaaren rakentamisen vuoksi. Se tuo niemelle liikennettä, joka ei ole riippuvaista keskusten pysäköintipaikoista. Niinpä liikenneolot uhkaavat heikentyä merkittävästi.
Jos tunneli rakennetaan, on se suunniteltava niin, ettei se houkuttele oikaisemaan Tapiolasta keskustan läpi Helsingin itäpuolelle tai Lahdentielle. Tuota läpiajoa kannattaisi joka tapauksessa vaikeuttaa, kun Hakamäentien leventäminen valmistuu. Siksi Pohjois-Espa voitaisiin ottaa pois autoilta.
Minun suopea suhtautuminen Keskustatunneliin lähtee ajatuksesta, että sen avulla voitaisiin jalankulkuoloja parantaa huomattavasti. Jos kauppakamari ja kokoomus kuitenkin ovat sitä mieltä, että jalankulkijoille riittää Aleksi, en näe mitään syytä koko tunneliin. Keskustatunnelissa on järkeä vain, jos merkitsee jalankulkuolojen huomattavaa paranemista keskustassa. Tämä myös parantaisi kaupan ja muiden palvelujen oloja. Kauppakamari vastusti aikanaan Kävely-Aleksia ja Mikonkadun kävelykatua ja on joutunut toteamaan olleensa väärässä molemmissa. Ne ovat parantaneet, eivät heikentäneet liike-elämän toimintaedellytyksiä.
Mutta sitten se hinta. Keskustatunneli maksaisi puoli miljardia euroa, eikä summassa ole vielä mukana sitä, että Helsingissä tällaisten hankkeiden hinta-arviot tehdään järjestelmällisesti alakanttiin. Tarkkaan laskeminen on vaikeata, mutta jos virhe on aina samaan suuntaan, herää epäily tarkoituksenmukaisuudesta.
Jokainen helsinkiläinen joutuisi maksamaan tunnelista 60% kuukauden bruttotuloistaan. Tähän yritetään vastata, että tunneli voidaan rahoittaa omaisuutta myymällä. Vastaus on vilpillinen, sillä voitaisiin omaisuutta myydä ilman tunneliakin, jos sille päälle satutaan. Tuottavan omaisuuden myyminen ei eroa lainan ottamisesta.
Jos keskustan kiinteistönomistajat haluavat Keskustatunnelin, niiden on varauduttava rahoittamaan se suurelta osalta itse. Tunnelin hyötyhän koituu lähes yksinomaan niille. Maata Jätkäsaaressa omistava kaupunki hyötyy myös vähän ja voi tällä osuudella osallistua kustannuksiin. Jos keskustan kiinteistönomistajat eivät katso hyötyvänsä hankkeesta niin paljon, että maksaminen kannattaa, ei tunneli myöskään ole kannattava ja se voidaan unohtaa.