Pajusen ajattelematon lausahdus autoilun tarpeesta Helsingin keskustassa herätti taas kysymyksen Keskustatunnelista. Vihreät vastustavat tätä periaatteellisista syistä. Minä olen aina pitänyt hanketta sinänsä kannatettavana, mutta liian kalliina.
On pelätty (ja toivottu), että keskustatunneli toisi keskustaan lisää liikennettä. Helsingissä keskustaan suuntautuvaa liikennettä säädellään pysäköintipaikkojen määrällä. Jos niiden määrää ei lisätä, enempää liikennettä ei juuri tule, vaikka rakennettaisiin millainen moottoritie Espoosta Helsingin keskustaan. Niinpä keskustatunneli pääosin imisi liikennettä maan päältä maan alle. Se olisi sinänsä hyvä.
Jos pysäköintipaikkojen määrää ei vähennetä, autoliikenne Helsingin niemellä tulee lisääntymään voimakkaasti Jätkäsaaren rakentamisen vuoksi. Se tuo niemelle liikennettä, joka ei ole riippuvaista keskusten pysäköintipaikoista. Niinpä liikenneolot uhkaavat heikentyä merkittävästi.
Jos tunneli rakennetaan, on se suunniteltava niin, ettei se houkuttele oikaisemaan Tapiolasta keskustan läpi Helsingin itäpuolelle tai Lahdentielle. Tuota läpiajoa kannattaisi joka tapauksessa vaikeuttaa, kun Hakamäentien leventäminen valmistuu. Siksi Pohjois-Espa voitaisiin ottaa pois autoilta.
Minun suopea suhtautuminen Keskustatunneliin lähtee ajatuksesta, että sen avulla voitaisiin jalankulkuoloja parantaa huomattavasti. Jos kauppakamari ja kokoomus kuitenkin ovat sitä mieltä, että jalankulkijoille riittää Aleksi, en näe mitään syytä koko tunneliin. Keskustatunnelissa on järkeä vain, jos merkitsee jalankulkuolojen huomattavaa paranemista keskustassa. Tämä myös parantaisi kaupan ja muiden palvelujen oloja. Kauppakamari vastusti aikanaan Kävely-Aleksia ja Mikonkadun kävelykatua ja on joutunut toteamaan olleensa väärässä molemmissa. Ne ovat parantaneet, eivät heikentäneet liike-elämän toimintaedellytyksiä.
Mutta sitten se hinta. Keskustatunneli maksaisi puoli miljardia euroa, eikä summassa ole vielä mukana sitä, että Helsingissä tällaisten hankkeiden hinta-arviot tehdään järjestelmällisesti alakanttiin. Tarkkaan laskeminen on vaikeata, mutta jos virhe on aina samaan suuntaan, herää epäily tarkoituksenmukaisuudesta.
Jokainen helsinkiläinen joutuisi maksamaan tunnelista 60% kuukauden bruttotuloistaan. Tähän yritetään vastata, että tunneli voidaan rahoittaa omaisuutta myymällä. Vastaus on vilpillinen, sillä voitaisiin omaisuutta myydä ilman tunneliakin, jos sille päälle satutaan. Tuottavan omaisuuden myyminen ei eroa lainan ottamisesta.
Jos keskustan kiinteistönomistajat haluavat Keskustatunnelin, niiden on varauduttava rahoittamaan se suurelta osalta itse. Tunnelin hyötyhän koituu lähes yksinomaan niille. Maata Jätkäsaaressa omistava kaupunki hyötyy myös vähän ja voi tällä osuudella osallistua kustannuksiin. Jos keskustan kiinteistönomistajat eivät katso hyötyvänsä hankkeesta niin paljon, että maksaminen kannattaa, ei tunneli myöskään ole kannattava ja se voidaan unohtaa.
Taksi on henkilöauto, mutta myös joukkoliikennettä. Helsingin ydinkeskustasta vaikuttaa uupuvan ihmisiä – ostovoimaa – ja tämän väitetään johtuvan siitä, että henkilöautolla on vaikeaa päästä sinne. Mutta aina kun Helsingin keskusta täyttyy ostohaluisista ihmisistä, he eivät pääosin ole ajokunnossa. He ovat joukkoliikennekunnossa, ja etenkin takseista on tällöin pulaa. Tähän moniyhtälöhaasteeseen ei ole löydetty ratkaisua, vaikka se olisi ilmeinen: Takseja lisää, taksikuukausikortteja myyntiin ja yksityisautoille ydinkeskustaan tietullit.
Taksiyrityksillekin volyymit ja käyttöasteen kausivaihtelun tasaantuminen tarkoittaisivat parempaa kannattavuutta. Tällä olisi lisäksi työllistävä vaikutus.
Olen asunut vasta vähän aikaa Helsingissä, enkä ole autoillut juurikaan, mutta minua on vähän ihmetyttänyt se, miten vaikeaksi on tehty siirtyminen kehä I:n sisäpuolella itä-länsisuunnassa silloin, kun kohteena ei ole keskusta.
Tuo johtuu keskuspuistosta, joka on helsinkiläisille pieni tabu. Nyt kun Hakamäentietä (Haagasta Hjalliksen hallin kautta Käpylää) levennetään, tilanne muuttuu.
Tiedemies, ei kukaan ole tehnyt poikittaisliikennettä vaikeaksi. On vaan syntynyt säteittäinen kaupunkirakenne ja liikenneyhteydet, esim. Hämeentie on nimensä mukaisesti vanha päätie. Autoilu tukkii vähät poikittaisväylät pienelläkin liikennemäärällä mikä näkyy ruuhkiina, joukkoliikenteessä yhteyksien puute taas näkyy vaihtoina.
Moottoritien henkilökapasiteetti on surkea. Neljä kaistaa kuljettaa ruuhkautumatta maks. 5000 autoa eli noin 6000 ihmistä suuntaansa. Kaksiraiteinen rataa taas helposti 20 – 30 000 ihmistä. Poikittaisliikenne ei yksinkertaisesti ole ratkaistavissa millään realistisella tienrakennushankkeella. Tämän takia en ole niin huolissani kehäytymisestä, se tukkeutuu omaan mahdottomuuteensa.
Keskustatunnelin ongelma on se että parhaassa komiteasuunnitelun hengessä, siinä kytkykaupataan poikittaismoottoritietä maanalaiseen keskustayhteyteen. Sen takia se on niin massiivinen maanalaisine liikenneympyröineen ja kuusine kaistoineen. Ja siksi se maksaa.
Kevyemmät kaksikaistaiset tunnelit esim. Ruoholahdesta keskustaan mutta ei sen läpi, olisivat kustannuksiltaan eri luokkaa. Nämä myös saattaisi kiinteistönomistajat maksaa, koska ne olisivat vain yhteyksiä heidän kiinteistöihinsä.
Jätkäsaaresta taas voisi vetää kevyen tunnelin Länsiväylän päähän poistumisreitiksi. Paradoksaalisesti kävelykeskusta luultavasti helpottaisi autoliikennettä, kun poikittaisliikenne ydinkeskustassa lakkaisi niin liikenne voitaisiin ohjata säteittäin sujuvammin.
Poikittaisliikenne siirtyisi pohjoisemmaksi. Siellä on jo se poikittaismotari eli Hakamäentie. PLJ:ssä on tänne ihan järkevä tunnelihanke, Pasilan linkit, hinta-arvio 140 miljoonaa, eli todellisuudessa n. 200 miljoonaa. Ne yhdistäisivät tunneleilla Turun ja Lahden moottoritiet Hakamäentiehen. Tämän avulla voitaisiin rauhoittaa Koskelantie ja toisaalta Etelä-Haagaa. Päinvastoin kuin keskustatunneli, tämä myös vapauttaisi maata rakennuskäyttöön joka auttaisi rahoituksessa.