Nimimerkki Maria kertoi vastauksessaan Sipoon metroa koskevaan kirjoitukseeni, että heidän perheensä muutti Landbohon, koska omakotitonttien hinnat Helsingissä ovat niin mahdottomat. Koska asuminen Landbossa on varsin epäekologista — henkilökohtaisten päästöoikeuksien kanssa kävisi aika ohrasesti — tekikö perhe väärin muuttaessaan Landbohon sen sijaan, että olisivat ottaneet ison lainan ja pysyneet Helsingissä?
Ilmasto ei olisi tuosta uhrauksesta hyötynyt mitään. Sen jälkeen Helsingissä olisi ollut tarjolla yksi tontti vähemmän ja Landbossa yksi tontti enemmän. Jokin toinen perhe olisi estynyt asumaan Helsingissä eikä se Landbon tontti olisi jäänyt tyhjäksi. Ei siis ole väärin muuttaa landbohon, jos sellaisesta elämänmuodosta pitää, mutta on kertakaikkinen ympäristörikos kaavoittaa sellaisia alueita sellaiseen paikkaan, kun Sipoossakin olisi ollut järkevämpiä alueita tarjolla — joskaan ei sopivan kartanosuvun hallussa.
Nimimerkki valitti, että suntojen hinnat ovat Helsingissä niin kalliitta. Kun Helsingin Sanomien pääkirjoittajaa myöten on kuviteltu, että muutto Helsingistä johtuisi tuosta hinnasta ja vain siitä, korjattakoon nyt tähänkin liittyvä väärintulkinnan mahdollisuus.
Mahtuisiko Helsinkiin enemmän asukkaita, jos vaikkapa hintasäännöstelyllä säädettäisiin hinnat halvemmiksi? Mahtuisi vähemmän. Asuntoja olisi yhtä vähän kuin aiemminkin, mutta halvemmissa asunnoissa on varaa asua leveämmin. Vielä enemmän ihmisiä joutuisi muuttamaan pois Helsingistä, tosin jonkin muun perusteen kuin maksukyvyn mukaan valittuina.
Perimmäinen syy ei siis ole hinta vaan asuntojen liian pieni määrä. Hinta on vain mekanismi, joka valikoi sen, kuka joutuu muuttamaan, ei muuttovirran syy. Jos asuntoja oliusi enemmän, hinnat olisivat matalampia.
Samasta syystä ei ole mitään järkeä siinä, että kaupunki antaisi maata rakennusliikkeille halvemmalla. Ne myisivät asunnot edelleen eniten tarjoavalle ja panisivat maan hinnan alennuksen taskuunsa.
Kokonaan eri asia on, että valtion pitäisi myydä maata kunnille halvemmalla. Jos Valtio olisi myynyt Kehäradan tuntumassa olevat maat Vantaalle 10 euroa neliöltöä (satatuhatta euroa hehtaarilta, siis) sen sijaan, että nyhti niistä 60 euroa neliöltä, Vantaa olisi voinut toteuttaa asemakaavat huomattavasti nopeammin, koska se olisi voinut käuyttää myyntivoiton kunnallistekniikan, koulujen ja päivähoitopaikkojen rakentamiseen.
Yhdyskuntarakenteen hajautumisesta ei pidä syyttää niitä, jotka valikoituvat muuttamaan kaukaisimpiin asuntoihin vaan kaavoittajia; sekä helsinkiläisiä että vantaalaisia, jotka eivät kaavoita tarpeeksi että sipoolaisia, jotka kaavoittavat minne sattuu.
Yksittäisiä perheitäkin voi kyllä syyllistää. Helsingin ympäristössä rakennetaan paljon poikkeusluvilla kaiken yhdyskuntarekenteen ulkopuolelle. Itse tunnen tilannetta Etelä-Sipossa, koska suvullani on siellä kesämökki. Nämä talot rakennetaan ihmisten omilla päätöksillä. Kunnassakin on vika, kun menee poikkeuslupia myöntämään. JHos Suomessa otettaisiin ilmastopolitiikka tosissaan, tämä pendelöintiin perustuva hajarakentaminen kiellettäisiin kokonaan, kuten se on kielletty useimmissa Euroopan maissa.
Maria kysyi myös, miksi Helsingissä ei ole riittävän isoja omakotitontteja. Siksi, että Helsinkiin mahtuisi enemmän asukkaita. Jos korvaisimme kolme 500 neliön tonttia yhdellä 2000 neliön tontilla, häätäisimme neljä perhettä jonnekin Jumalan selän taakse asuttaaksemme yhden leveämmin asuvan. On parempi, että yhdellä on pitkä työmatka kuin että neljällä on.