Kolumni Helsingin Uutisissa
Pekka Korpisen testamentissa Helsingin kaupungille – arkkitehtipoliittisessa ohjelmassa - sanotaan kaupungin muodostuvan vuosirenkaista. Pitää paikkansa liiankin hyvin. Samaan aikaan rakennetut alueet ovat kovin samannäköisiä. Omaleimainen alue voisi olla kiva yllätys.
Asuinalueiden ilmeen määrää Kaupunkisuunnitteluvirasto. Yksityiskohtaiset kaavat eivät jätä juuri tilaa toteuttajien oivalluksille. Rakennusliikkeet valittavat yhdestä suusta, että asemakaavojen määräykset ovat epäkäytännöllisiä ja tulevat kalliiksi. Ne väittävät tekevänsä parempaa halvemmalla, jos saisivat suunnitella itse. On jopa väitetty, että alun perin laadun kohottamiseksi tehdyt määräykset säätelevät nyt laatua alaspäin.
Kaupungin vastuuta alueiden yleisilmeestä lisää se, etteivät rakennuttajat saa yhtenäisiä alueita toteutettavakseen, vaan jokaisessa korttelissa on häärii monta rakennuttajaa. Sipoon Landbossa näkee, miltä lopputulos näyttää, kun yleisilmettä ei säädellä lainkaan.
Muualla rakennuttajat vastaavat suuremmista kokonaisuuksista. Ne myös suunnittelevat alueen. Tämä tuottaa vaihtelevuutta ja omaleimaisuutta.
Meillä kokeiltiin aluerakentamista 1960-luvulla. Lopputulos oli enimmäkseen masentava. Kun ostajilla ei ollut varaa maksaa laadusta, rakennusliikkeiden kannatti rakentaa huonoa halvalla. Ville Komsin mukaan Helsingin suurimpia onnettomuuksia oli, että kaupungin kiivaimman rakentamisen aikana betonirakentamista vasta harjoiteltiin.
Nyt asunnon ostajat arvostavat laatua, mikä näkyy vanhojen asuntojen kaupassa hintojen voimakkaana eriytymisenä. Huonoa saa halvalla ja hyvästä joutuu maksamaan turkasesti. Eikö näissä oloissa voisi luottaa siihen, että silkka ahneus panisi rakennuttajat pitämään huolta laadusta ja viihtyisyydestä?
Minusta tätä kannattaisi kokeilla. Uskon, että näin saataisiin omaleimaisempia alueita samalla kun osaaminen kehittyisi kokeilujen myötä. Ainahan voidaan palata kaupunkisuunnitteluviraston määräysvaltaan, jos vapaampi meno tuottaa tuloksena pettymyksen.
Jokin takaportti on kuitenkin oltava sen varalta, että houkutus tehdä halpaa ja huonoa kuitenkin voittaisi. Luontevaa olisi tarkastella asiaa rakennuslupaa myönnettäessä. Näin tehdään muualla maailmassa. Juristit ovat pilanneet tämänkin. Heidän mukaansa rakennuslupa on annettava, jos suunnitelmat vastaavat asemakaavaa. Jos kaavassa ei ole laatuvaatimuksia, millainen rötiskö tahansa on hyväksyttävä.
Jos tätä tulkintaa ei saada muutetuksi, on muutettava lakia.