Omaleimaisuus olisi kivaa

Kolum­ni Helsin­gin Uutisissa

Pekka Kor­pisen tes­ta­men­tis­sa Helsin­gin kaupungille – arkkite­htipoli­it­tises­sa ohjel­mas­sa - san­o­taan kaupun­gin muo­dos­tu­van vuosirenkaista. Pitää paikkansa liiankin hyvin. Samaan aikaan raken­netut alueet ovat kovin saman­näköisiä. Oma­leimainen alue voisi olla kiva yllätys.

Asuinaluei­den ilmeen määrää Kaupunkisu­un­nit­telu­vi­ras­to. Yksi­tyisko­htaiset kaa­vat eivät jätä juuri tilaa toteut­ta­jien oival­luk­sille. Raken­nus­li­ik­keet valit­ta­vat yhdestä suus­ta, että ase­makaavo­jen määräyk­set ovat epäkäytän­nöl­lisiä ja tule­vat kalli­ik­si. Ne väit­tävät tekevän­sä parem­paa halvem­mal­la, jos saisi­vat suun­nitel­la itse. On jopa väitet­ty, että alun perin laadun kohot­tamisek­si tehdyt määräyk­set säätelevät nyt laat­ua alaspäin.

Kaupun­gin vas­tu­u­ta aluei­den yleisilmeestä lisää se, etteivät raken­nut­ta­jat saa yht­enäisiä aluei­ta toteutet­tavak­seen, vaan jokaises­sa kort­telis­sa on häärii mon­ta raken­nut­ta­jaa. Sipoon Land­bossa näkee, miltä lop­putu­los näyt­tää, kun yleisil­met­tä ei säädel­lä lainkaan.

Muual­la raken­nut­ta­jat vas­taa­vat suurem­mista kokon­aisuuk­sista. Ne myös suun­nit­tel­e­vat alueen. Tämä tuot­taa vai­htele­vu­ut­ta ja omaleimaisuutta.

Meil­lä kokeilti­in aluer­ak­en­tamista 1960-luvul­la. Lop­putu­los oli enim­mäk­seen masen­ta­va. Kun osta­jil­la ei ollut varaa mak­saa laadus­ta, raken­nus­li­ikkei­den kan­nat­ti rak­en­taa huonoa hal­val­la. Ville Kom­sin mukaan Helsin­gin suurimpia onnet­to­muuk­sia oli, että kaupun­gin kiivaim­man rak­en­tamisen aikana betoni­rak­en­tamista vas­ta harjoiteltiin.

Nyt asun­non osta­jat arvosta­vat laat­ua, mikä näkyy van­ho­jen asun­to­jen kau­pas­sa hin­to­jen voimakkaana eriy­tymisenä. Huonoa saa hal­val­la ja hyvästä joutuu mak­samaan turkas­es­ti. Eikö näis­sä olois­sa voisi luot­taa siihen, että silk­ka ahneus panisi raken­nut­ta­jat pitämään huol­ta laadus­ta ja viihtyisyydestä?

Minus­ta tätä kan­nat­taisi kokeil­la. Uskon, että näin saataisi­in oma­leimaisem­pia aluei­ta samal­la kun osaami­nen kehit­ty­isi kokeilu­jen myötä. Aina­han voidaan pala­ta kaupunkisu­un­nit­telu­vi­ras­ton määräys­val­taan, jos vapaampi meno tuot­taa tulok­se­na pettymyksen.

Jokin taka­port­ti on kuitenkin olta­va sen var­al­ta, että houku­tus tehdä hal­paa ja huonoa kuitenkin voit­taisi. Luon­te­vaa olisi tarkastel­la asi­aa raken­nuslu­paa myön­net­täessä. Näin tehdään muual­la maail­mas­sa. Juris­tit ovat pilan­neet tämänkin. Hei­dän mukaansa raken­nuslu­pa on annet­ta­va, jos suun­nitel­mat vas­taa­vat ase­makaavaa. Jos kaavas­sa ei ole laatu­vaa­timuk­sia, mil­lainen rötiskö tahansa on hyväksyttävä.

Jos tätä tulk­in­taa ei saa­da muute­tuk­si, on muutet­ta­va lakia.

14 vastausta artikkeliin “Omaleimaisuus olisi kivaa”

  1. Ilmeis­es­ti tarkoi­tat kir­joituk­sel­lasi etupäässä ker­rostalo­ja ja jos­sain määrin ehkä rivare­i­ta. Jos saisit päät­tää, mitä kaavamääräyk­siä antaisi omako­tialueelle, jos­sa hom­ma hoituu usein har­ti­a­pankil­la. Voisiko siel­lä ajatel­la, että antaa kaikkien kukkien kukkia. Lop­putu­los voisi olla aika hauska.

  2. Rumia talo­ja on jo tarpeek­si. Tästä eteen­päin rumien talo­jen rak­en­t­a­mi­nen pitää lopet­taa. Aja­tus siitä, että rumalle talolle / alueelle ei voisi saa­da raken­nuslu­paa on nerokas.
    Kau­ni­in ei vält­tämät­tä tarvitse olla kallista rak­en­taa / suun­nitel­la. Vaikeus on toki siinä, että kauneus on kat­so­jan silmässä.

  3. jouni lundqvist:>
    >Ilmeis­es­ti tarkoi­tat kir­joituk­sel­lasi etupäässä ker­rostalo­ja ja >jos­sain määrin ehkä rivareita.

    Esimerkkinä mainit­ti­in kuitenkin pien­taloalue Sipoon Land­bo. Kaik­ki sitä haukkuu, mut­ta ei se minus­ta niin kamalal­ta näytä. Ehkä olen vain niin tot­tunut suo­ma­laisi­in pien­taloalueisi­in. Raken­nus­li­ik­keen kokon­aan rak­en­ta­ma har­mooni­nen ja vähän monot­o­ni­nen pien­taloalue löy­tyy Kirkkon­um­men Sundsbergista.

  4. Suo­ma­laiseen arkkite­htikun­taan syväl­lis­es­ti iskos­tunut käsi­tys ‘mate­ri­aalin rehellisyy­destä’ tuot­taa maal­likon silmään ns. rumaa raken­nuskan­taa. Jos raken­netaan beton­ista, niin betonin on myös olta­va rehellis­es­ti näkyvil­lä. Todel­lisu­udessa suo­ma­laiset arkkite­hdit ovat aivan liiak­si raken­nus­tuote­te­ol­lisu­u­den kul­jetet­tavis­sa. RT stan­dard­it ohjaa­vat suun­nit­telua, vaik­ka sen pitäisi olla toisin päin. 

    Onnek­si ei kuitenkaan aina asi­at mene raken­nus­tuote­te­ol­lisu­u­den pillin mukaan. Kar­tanonkos­ki on kär­jessä myös asukasvi­ihtyvyy­del­lä mitat­tuna, mut­ta arkkite­hdit eivät edes sylkäise siihen suun­taan. Kar­tanonkos­ki edus­taa val­heel­lista ja keinotekoista arkkite­htu­uria, sanoi sil­loinen SAFAn puheen­jo­hta­ja Lasse Vahtera Helsin­gin Sanomis­sa aikoinaan. Kyl­lä kai jokainen alueel­la asu­va tietää, että nyt ei olla siir­ryt­ty aikakoneel­la 1920-luvulle. Nyky­ih­mi­nen kaipaa arkeen­sa hie­man fan­tasi­aa ja eskapis­mia, mitä Kar­tanonkos­ki yrit­tää oma­l­la arkkite­htu­uril­laan tarjota. 

    Ei uusien aluei­den tarvitse ollakaan Kar­tanonkosken kopi­oi­ta. Uusi (valitet­ta­van) lähelle Keskus­puis­toa raken­net­te­va Kuninkaan­tam­men asuinalue hakee arkkite­htu­urisia vaikut­tei­ta kes­ki-euroop­palais­es­ta arkkite­htu­urista. Mie­lenki­in­nol­la odotan SAFAn kannanottoja.

  5. Land­bon arkkite­htu­urista voi olla mon­ta mieltä, mut­ta se ei ole asuinalueen keskeinen ongel­ma. Pahin­ta on sijain­ti ja mitoitus.

    Mik­si ihmeessä tuol­lainen muu­ta­man sadan asun­non läm­päre pitää rak­en­taa tuol­laiseen paikkaan? Alue itsel­lään ei pysty ylläpitämään mitään palvelu­ja. Kaik­keen on pitkä mat­ka. Tar­jol­la olisi ollut maa­ta myös Uuden Por­voon­tien var­relta, jota pitkin kulk­isi jonk­in­sortin julki­nen liikenne, mut­ta alue peti ängetä Sipoonko­r­peen, moot­tori­tien väärälle puolelle taval­la, joka tekee mah­dot­tomak­si järkevän julkisen liiken­teen hoitamisen.

    Ei ole vain noiden ihmis­ten oma asia, että he joutu­vat men­emään joka paikkaa autol­la. Se on kaikkien niiden paikko­jen ongel­ma, jonne he autoil­laan tunkevat.

    Ennus­tan muuten aikamoista nuoriso-ongel­maa paikkaan, jos­sa nuoret eivät voi tehdä mitään.

  6. “Ennus­tan muuten aikamoista nuoriso-ongel­maa paikkaan, jos­sa nuoret eivät voi tehdä mitään.”

    Nyt on Soin­in­vaara todel­la tärkeän asian ytimessä! On käsit­tämätön­tä, että suun­nitel­laan per­heille asuinaluei­ta “kor­peen”, jonne ei kuitenkaan raken­neta palvelui­ta. Har­ras­tus­pendelöin­ti tulee työpen­delöin­nin päälle, jol­loin varsi­naisille sosi­aal­isille aktivi­teeteille jää aina vähem­män aikaa. Ja näin kyl­vetään ensim­mäi­nen siemen hajanaisille per­heille, jois­sa per­heen­jäsenet eivät kohtaa toisi­aan eivätkä koh­ta osaa viet­tää aikaa keskenään.

    Nuoriso on help­po leima­ta ongel­man syyk­si, vaik­ka kyseessä on (mah­dol­li­sis­sa ongel­mati­lanteis­sa) melko usein ongel­man seu­raus. Nuoriso kanavoi — taval­la tai toisel­la — ener­giansa johonkin toim­intaan. Sen kieltämi­nen on läh­es luon­non­va­s­taista. Kaavoituk­sen ongel­mana on perisuo­ma­lainen asenne: kyl­lä nuorisoti­la pitää saa­da, kun­han se ei tule min­un asun­toni lähelle. Siinä menee koke­neel­lakin kaavoit­ta­jal­la sor­mi suuhun.

  7. Tämä teema nivoutuukin sopi­vasti “Helsinki­in iso­ja asun­to­ja” viestiketjun kanssa. Pääkaupunkiseudun asun­topoli­ti­ikan ympäril­lä käytävä keskustelu jää melkein aina hel­posti mitat­tavien suurei­den ympärille; kuten henkeä neliök­ilo­metrille sekä neliömetriä asukas­ta kohden. Olisiko kuitenkin niin, että suuri osa tääl­läkin maini­tus­ta muut­tovir­ras­ta Nur­mi­järvelle ja mui­hin ympäristökun­ti­in johtuu siitä, että muut­ta­jat eivät koe saa­vansa Helsingistä (tai Espoos­ta ja Van­taal­ta) riit­tävää asumisviihtyvyyttä?

    Asum­isvi­ihtyvyyt­tä siten, että asuinalueet oli­si­vat edes jotenkin silmää miel­lyt­täviä, ja että siel­lä ei olisi Jrn:nkin mainit­semia sosi­aal­isia ongelmia häir­iök­si asti.

    Eri­tyis­es­ti 70-luvul­la raken­netut alueet ovat melko luo­taan­työn­täviä, mut­ta valitet­tavasti sama suun­taus on jatkunut näi­hin päivi­in asti. Raken­nut­ta­jal­la (kaupun­git), rak­en­ta­jil­la, sekä rak­en­tamisen ohjaa­jal­la (kaupun­git) suurin intres­si on ollut rak­en­taa paljon ja hal­val­la. Vas­tavoimaa, joka olisi ohjan­nut rak­en­tamista laadukkaam­mak­si sekä raken­nusteknisessä että asum­isvi­ihtyvyys­mielessä, ei ole oikeas­t­aan ollut. Talo­jen kauneusar­vo­ja on kohen­net­tu lähin­nä sil­lä, että arkkite­hti on määrän­nyt yhteen taloon asen­net­tavak­si punaiset parvekekaiteet ja toiseen siniset. Virk­istys­mah­dol­lisuuk­sik­si on riit­tänyt jonkin läheisen risukon jät­tämi­nen ulkoilualueeksi.

    Jospa panos­ta­mal­la aluei­den suun­nit­telu­un, sat­saa­mal­la rak­en­tamiseen hie­man enem­män rahaa, ja toisaal­ta vaa­ti­mal­la rak­en­ta­jil­ta parem­paa saataisi­in pienen­net­tyä aluei­den sosi­aal­isia ongelmia ja toisaal­ta vähen­tämään muut­toa ympäristökuntiin?

    Maini­tut Kar­tanonkos­ki ja Land­bo ja myös Espoon Lep­pä­vaaran ns. englan­ti­laisko­rt­telit voisi­vat olla hyviä esimerkke­jä — asukkaiden vai­h­tu­vu­us näil­lä alueil­la on aika pien­tä, joka viit­taisi siihen, että täl­laisil­la alueil­la ihmiset viihtyvät.

  8. Repan aja­tus olisi harkin­na­nar­voinen, jos Nur­mi­järvelle muut­tavien jäl­keen Helsinki­in jäisi tyhjiä asun­to­ja. Niin ei kuitenkaan käy. Jos Lahti­nen ei muu­ta Nur­mi­järvelle vaan pysyy mielu­um­min Helsingis­sä niin Vir­tasen on muutettava.

    Mis­sä halu­taan asua, näkyy asun­to­jen hin­noista. Siel­lä mis­sä halukkai­ta olisi enem­män kuin asun­to­ja, asun­not ovat kalli­ita ja päin vas­toin. Tämä tarkaste­lu­ta­pa viit­taisi vähän siihen suun­taan, että Helsinki­in olisi tuli­joi­ta. Ei kyl­lä kaikki­in kaupunginosiin.

  9. “Ennus­tan muuten aikamoista nuoriso-ongel­maa paikkaan, jos­sa nuoret eivät voi tehdä mitään.”

    Joo, on se kieltämät­tä ongel­mallista että julki­nen val­ta ei voi syöt­tää sopi­vak­si kat­so­mi­aan har­ras­tuk­sia vaan nuorten pitää itse kek­siä mitä tehdä. Voi voi. Mitenköhän raa­sut nyt selviävät?

    T: sipoolais­ten van­hempi­en lap­si ajal­ta ennen julkises­ti kus­tan­net­tu­ja harrastuksia

  10. “Mik­si ihmeessä tuol­lainen muu­ta­man sadan asun­non läm­päre pitää rak­en­taa tuol­laiseen paikkaan?”

    Kom­men­toidaan nyt sit­ten tähän samal­la. Jot­ta rupusak­ki pysy­isi kaukana. Niin kauan kun meil­lä har­raste­taan “sosi­aal­ista rak­en­tamista” ja mui­ta ongelmia jot­ka aja­vat narkkar­it, alkkik­set ja pikkurikol­liset ihmis­ten joukkoon, meil­lä tulee ole­maan näitä pieniä asuinaluei­ta keskel­lä ei mitään johon kun­nol­liset ihmiset pää­sevät pakoon. 

    Jos näistä läm­päreistä halu­taan oikeasti päästä eroon, säätäkää laki joka velvoit­taa joka pienen yhteisön vas­taan­ot­ta­maan pari b‑sarjan kansalaista. Niiden suo­sio lop­puu takuuvarmasti.

  11. Land­bosta kuulin suht luotet­tavas­ta läh­teestä, että Sipoo yrit­ti pitää alueen niin pienenä ettei sinne olisi tarvin­nut rak­en­taa palvelu­ja, tässä ei tosin onnis­tut­tu päät­täjien harmik­si. Sik­si näitä läm­päre­itä tehdään.

    Ja mihin lapsenuskoon perus­tuu käsi­tys että jos­sain met­sän siimek­sessä ole­val­la pien­asuinalueel­la on jotenkin vähem­män alko­holis­te­ja tai muuten epä­toiv­ot­tavia naa­pure­i­ta, ylipään­sä tur­val­lisem­paa? Koke­mus­peräis­es­ti, sekakäyt­tävät teinit mopoi­neeen joi­ta ymmär­ret­tävistä syistä noil­la lap­siper­hei­den suosimil­la alueille esi­in­tyy on ihan eri luokan ympäristöhait­ta mil­lä tahansa mit­tar­il­la kuin hil­jaa tuop­pi­in­sa tui­jot­ta­va alko­holisoitunut kes­ki-ikäi­nen mies.

    Tiedän tasan yhden ihmisen jon­ka ovat ven­tovier­aat hakan­neet sairaalakun­toon pääkaupunkiseudul­la, Van­taal­la ja tek­i­jöinä kym­menkun­ta 12–14 vuo­ti­as­ta. Muutin Kallioon Pohjois-Helsinkiläiseltä omakoti­taloalueelta muu­ta­ma vuosi sit­ten, sen jäl­keen tääl­lä on ollut yksi ampumavä­liko­htaus ja siel­lä kaksi.

  12. “Ja mihin lapsenuskoon perus­tuu käsi­tys että jos­sain met­sän siimek­sessä ole­val­la pien­asuinalueel­la on jotenkin vähem­män alko­holis­te­ja tai muuten epä­toiv­ot­tavia naa­pure­i­ta, ylipään­sä turvallisempaa?”

    Jaa‑a, sas se. Mainit­se­mas­tani syys­tä noi­hin kuitenkin yleen­sä muute­taan. Noin näp­pitun­tu­mal­ta toteaisin kuitenkin, että yleen­sä ihmisille se yksikin ampumavä­liko­htaus on liikaa.

    Asun­non arvon karkeaan mitoit­tamiseen kuulin joskus seu­raa­van­laisen nyrkkisään­nön: Jos alueelle ei mene mitään julk­ista liiken­net­tä, se on arvokas. Bus­si las­kee arvoa vain hyvin kohtu­ullis­es­ti, mut­ta juna tun­tuu jo merkit­tävästi ja jos alue on metrol­la kirot­tu se muut­tuu sijoi­tusko­hteena kan­nat­ta­mat­tomak­si. Peilat­en Espoon intoon saa­da metro, tämä voi hyvinkin pitää paikkansa.

  13. “Jaa‑a, sas se. Mainit­se­mas­tani syys­tä noi­hin kuitenkin yleen­sä muute­taan. Noin näp­pitun­tu­mal­ta toteaisin kuitenkin, että yleen­sä ihmisille se yksikin ampumavä­liko­htaus on liikaa.”
    Paukku­uhan sitä sil­loin täl­löin Wes­t­endis­säkin eikä se varsi­nais­es­ti osoi­ta tyh­jen­e­misen merkke­jä. Viimek­si kun tör­mäsin riv­i­taloon muut­tavaan lap­siper­heeseen, niin sanoi­vat että eivät varsi­nais­es­ti halua muut­taa Van­taalle, mut­ta kun ei lap­sia uskalla laskea Mäkelänkadun yli koulu­un. Tämä on se ihan järkevä pelko, päin­vas­toin kuin sat­un­naisen väki­val­lan pelko, jota ainakaan tun­te­mani ihmiset eivät myön­nä potevansa.

    “Asun­non arvon karkeaan mitoit­tamiseen kuulin joskus seu­raa­van­laisen nyrkkisään­nön: Jos alueelle ei mene mitään julk­ista liiken­net­tä, se on arvokas. Bus­si las­kee arvoa vain hyvin kohtu­ullis­es­ti, mut­ta juna tun­tuu jo merkit­tävästi ja jos alue on metrol­la kirot­tu se muut­tuu sijoi­tusko­hteena kan­nat­ta­mat­tomak­si. Peilat­en Espoon intoon saa­da metro, tämä voi hyvinkin pitää paikkansa.”
    Pait­si että se menee täs­mälleen päin­vas­toin suurim­mas­sa osas­sa pääkaupunkiseu­tua, esimerkik­si Reko­las­sa ase­man vier­essä saa mak­saa huo­mat­tavasti enem­män kuin Päiväkum­mus­sa reilun kilo­metrin itään, Hert­tonie­mi on kalli­impi kuin Laa­jasa­lo, jne. Raidey­hteys nos­taa keskimäärin sen ver­ran paljon asun­non arvoa, että sil­lä rahoit­taisi sen yhtey­den helposti.

  14. JRN
    “Niin kauan kun meil­lä har­raste­taan “sosi­aal­ista rak­en­tamista” ja mui­ta ongelmia jot­ka aja­vat narkkar­it, alkkik­set ja pikkurikol­liset ihmis­ten joukkoon”

    “Out of sight out of mind” ‑ajat­telua. Sosi­aalisen rak­en­tamisen har­ras­ta­mat­to­muus tai tiety­ille alueille keskit­tämi­nen on muual­la aiheut­tanut paljon pahempia huume, alko­holi, rikol­lisu­us-ongelmia. Toimi­val­la sosi­aalipoli­ti­ikalla ennal­taehkäistään näitä ongelmia ja tar­jo­taan polku­ja sosi­aaliseen nousuun. 

    Ahdas on lisäk­si tuo asenne, että esim. kaupun­gin vuokra-asun­nos­sa asu­vat oli­si­vat b‑luokan ihmisiä. Aja­tus siitä, että ihmi­nen olisi huono ihmisenä siitä syys­tä, että hänen työstän­sä saa­ma palk­ka on pieni, on eto­va. Esim. las­ten­hoita­jil­la, myyjil­lä, eri­laisil­la muil­la asi­akas­palve­lu­työn­tek­i­jöil­lä, tutk­i­joil­la ja aloit­televil­la yrit­täjil­lä ei ole aina varaa mak­saa nyky­isiä markkinavuokria. 

    Val­tion poli­ti­ikalla suosi­taan maat­alout­ta, teol­lisu­ut­ta ja sosi­aal­i­tu­il­la elämistä. Sosi­aal­i­tu­il­la elävät pää­sevät / jäävät kaupun­gin asun­toi­hin sekä mui­hin kaupungis­sa ole­vi­in vuokra-asun­toi­hin ja omil­la rahoil­laan kaiken mak­sa­vat käyvät töis­sä yhä kauempaa. 

    Omil­la rahoil­laan vuokransa mak­sa­va on väli­in­putoa­ja. Hän jää sekä asum­istuen että asun­to­lain­o­jen korkovähen­nyk­sen ulkop­uolelle, mut­ta mak­saa molem­mat veroina ja korkeamp­ina vuok­ri­na. Lisäk­si tämä tulee leimatuk­si b‑kansalaiseksi, jos on sat­tunut pääsemään kaupun­gin vuokra-asuntoon.

    “Ser­vices for poor are poor services”-ilmiö on usein tot­ta. Laa­jen­ta­mal­la sosi­aalisen rak­en­tamisen asi­akaspo­h­jaa ja tar­joa­mal­la eri­laisia omis­tus­mall­e­ja sen laatu paranisi. Lisäk­si syr­jäy­tyneet ja syr­jäy­tymisuhan alla ole­vat ihmiset saisi­vat men­estymisen malle­ja lähiympäristöstään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.