Kuuma kunnallinen kameravalvonta

(Kolum­ni Helsin­gin Uuti­sis­sa 9.9.07)

Helsin­gin kaupun­gin ehdo­tus liiken­teen kun­nal­lis­es­ta kam­er­avalvon­nas­ta on herät­tänyt kuumia tun­tei­ta sen jäl­keen kun Oikeusmin­is­teri Tui­ja Brax ilmoit­ti kan­nat­ta­vansa sitä.
Aja­tus on, että esimerkik­si päin punaista ajamis­es­ta toimitet­taisi­in parkkisakon tapaan mak­su­lap­pu auton omis­ta­jalle. Kak­si asi­aa muut­tuisi. Mak­sa­ja olisi auton omis­ta­ja eikä kul­jet­ta­ja. Ran­gais­tus olisi tasasu­u­ru­inen rike­mak­su eikä tuloista riip­pu­va sakko. 
Onko väärin, että auton omis­ta­ja joutuu mak­samaan kaverin­sa tört­töilystä, jos on lainan­nut tälle autoaan? Ei se enem­pää väärin kuin se, että omis­ta­ja vas­taa kaverin parkkisakoista. Kyl­lä kaveri sen sakon lop­ul­ta mak­saa, tai ei enää lainaa autoa.
Entä jos omis­ta­ja ei tiedä, kuka hänen autol­laan ajaa? Miten hän sil­loin varmis­taa, ettei ole luovut­tanut autoaan kor­tit­toma­lle tai humalaiselle?
On myös san­ot­tu, että päin punaista ajami­nen on niin vaka­va teko, ettei siitä pidä päästä rike­mak­sul­la. Lop­putu­los tästä päät­telystä on, että sen saa tehdä ran­gais­tuk­set­ta. Kiin­ni jäämisen toden­näköisyys on luokkaa yksi miljoonasta.
Päin punaista ajelu lop­puisi tykkänään, jos joka ker­ras­ta tulisi vaik­ka pienikin lasku.
Valvon­taa vas­tus­tavien yleis­lin­ja näyt­tää ole­van, että kos­ka sään­nöt ovat liian rajoit­tavia, niitä on saata­va rikkoa.
Kiukku näyt­tää kohdis­tu­van asuinaluei­den ”nau­ret­ta­van alhaisi­in” nopeusra­joituk­si­in. Auton kulkua ne hidas­ta­vat enim­mil­lään parikym­men­tä sekun­tia, mut­ta asuinalueista on tul­lut rauhal­lisem­pia. Liikenne melu­aa vähem­män ja vakavien onnet­to­muuk­sien ris­ki on melkein pois­tunut. Kansanäänestyk­sessä rajoituk­set taitaisi­vat voittaa.
Alen­tuneesta nopeusra­joituk­ses­ta huoli­mat­ta moni äiti jou­tui takavu­osi­na saat­ta­maan lapsen­sa koulu­un Kata­janokalla, kos­ka katu­ja ter­ror­isoi ilok­seen kiihdyt­televä nuori mies paket­ti­au­tol­la. Kaik­ki toivoivat hur­jasteli­jan kiin­ni jäämistä.
Ihmiset suh­tau­tu­vat oikeutetun aggres­si­ivis­es­ti pum­mil­la matkus­tavi­in. Vielä enem­män julkiselta liiken­teeltä varas­ta­vat ne, jot­ka tunke­vat autoil­laan luvat­ta bus­sikaistoille hidas­taen bussien kulkua. Bus­sikaistaa on hel­poin­ta valvoa bus­si­in asetet­tavas­ta kamerasta.
Jos kiin­ni jäämisen ris­ki olisi suurem­pi, voisi­vat ran­gais­tuk­set olla pienem­piä. On oikeu­den­mukaisem­paa ran­gaista jokaista rikko­muk­sen tehnyt­tä vähän kuin joka miljoonat­ta paljon.
Liiken­nesään­töjä voisi lieven­tää, jos voisi luot­taa, että niitä sit­ten nou­date­taan. Min­u­akin raivos­tut­taa odot­taa tyhjäl­lä kadul­la punaisen val­on vai­h­tu­mista. Voisi tietysti ajatel­la, että punainen valo velvoit­taisi vain pysähtymään risteyk­sen eteen ja väistämään ehdot­tomasti kaikkia mui­ta liiken­net­tä, mut­ta tyhjään risteyk­seen saisi ajaa. Näin jalankulk­i­jat saa­vat tehdä Ruot­sis­sa. Nou­dat­taisi­vatko autoil­i­jat tätä väistövelvol­lisu­ut­ta sen parem­min kuin nyt nou­dat­ta­vat velvol­lisu­ut­ta väistää jalankulk­i­jaa suojatiellä?