Tarvitaanko sankarillisia ympäristötekoja?

(Kolum­ni Vihreässä lan­gas­sa 17.8.2007)
Yli puo­let helsinkiläi­sistä kan­nat­taa hakevoimalaa Helsinki­in. Hyvä! Vas­tu­ullisu­us ilmas­tos­ta levi-ää. Tosin hakevoimalas­ta Helsingis­sä olisi ilmas­ton kannal­ta vain haittaa.
Ellei Helsin­gin hakevoimala lisäisi hak­keen tuotan­toa, se piden­täisi vain kul­je­tus­matko­ja. Toki hak­keen tuotan­toa voidaan tehostaa, mut­ta niin voitaisi­in tehdä joka tapauk­ses­sa. Ennen kuin tulee Helsin­gin vuoro, kan­nat­taa esimerkik­si Sisä-Suomen turvevoimalat muun­taa hak­keel­la toimiviksi.
Onko siis Helsin­gin saata­va käyt­tää hal­paa kivi­hi­iltä, kun Sisä-Suomes­sa joudu­taan käyt­tämään kallista haket­ta? Kivi­hi­ilestä ja turpeesta on tehtävä niin kallista, että kaik­ki hake menee kau­pak­si. Sen, mis­sä hake käytetään, jät­täisin markki­noiden varaan. Sil­loin Helsingis­säkin käytet­täisi­in haket-ta niin paljon kuin lähimet­sistä irtoaisi. 

On väitet­ty, että kun päästökaup­pa toimii kun­nol­la, muu poli­tikoin­ti päästö­jen vähen­tämisek­si on hyödytön­tä. Argu­ment­ti menee näin:
Jos meil­lä on määrä X päästöoikeuk­sia, päästöoikeu­den hin­ta nousee niin korkeak­si, että päästöt laske­vat tasolle X. Jos lisäk­si määrätään vai­h­ta­maan kaik­ki hehku­la­put ener­gian­säätölamp­pui­hin, päästöoikeuk­sien hin­ta lask­isi niin, että mui­ta säästö­toimia jää vas­taavasti tekemät­tä. Kaik­ki pääs-töoikeudet käytet­täisi­in joka tapauk­ses­sa, ellei niitä ole liik­keel­lä aivan liikaa
Entä jos vähen­nämme liik­keel­lä ole­vien päästöoikeuk­sien määrää samal­la kun määräämme heh-kulam­put vai­hdet­tavak­si? Se toimisi, mut­ta vielä parem­min toimisi se, että tyy­ty­isimme vain vähen-tämään päästöoikeuk­sia määrää ja antaisimme yri­tys­ten ja kulut­ta­jien päät­tää yksityiskohdista.
Onko tämä tot­ta? Ympäristöpoli­ti­ikas­ta­han menee sankaru­us, jos poli­itikko­ja tarvi­taan vain mää-rit­tämään liik­keel­lä ole­vien päästöoikeuk­sien määrä muun jäädessä markki­noiden hoidettavaksi!
Pääsään­töis­es­ti se on näin, mut­ta ei kokon­aan. Vaik­ka ympäristöpoli­tikoin­ti ei auta ilmas­toa, se voi lieven­tää sopeu­tu­misen sosi­aal­isia vaiku­tuk­sia Voidaan esimerkik­si määrätä rikkaat alen­ta­maan uima-altait­ten­sa läm­pöti­laa, jot­tei muiden tarvit­sisi luop­ua jostain tähdellisemmästä.
Tarvi­taan myös norme­ja hillit­semään kulu­tus­ta, kun markki­nat eivät toi­mi. Ener­giaa haaskaa­vat tuot­teet voidaan kieltää, kos­ka kulut­ta­ja ei voi tietää kaikkia niiden ominaisuuksia.
Mik­si muuten määrätään liiken­teessä käytet­täväk­si biodieseliä sen sijaan, että annet­taisi­in mark-kinoiden päät­tää, käytetäänkö bio­mas­sa liiken­teeseen vai läm­mi­tyk­seen? Jot­ta autoil­i­jat pää­si­sivät vähem­mäl­lä vai jot­ta auto­te­ol­lisu­us pää­sisi vähemmällä?

PS. Tutus­tu kir­joi­hi­ni klikkaa­mal­la tästä.