Tarvitaanko sankarillisia ympäristötekoja?

(Kolum­ni Vihreässä lan­gas­sa 17.8.2007)
Yli puo­let helsinkiläi­sistä kan­nat­taa hakevoimalaa Helsinki­in. Hyvä! Vas­tu­ullisu­us ilmas­tos­ta levi-ää. Tosin hakevoimalas­ta Helsingis­sä olisi ilmas­ton kannal­ta vain haittaa.
Ellei Helsin­gin hakevoimala lisäisi hak­keen tuotan­toa, se piden­täisi vain kul­je­tus­matko­ja. Toki hak­keen tuotan­toa voidaan tehostaa, mut­ta niin voitaisi­in tehdä joka tapauk­ses­sa. Ennen kuin tulee Helsin­gin vuoro, kan­nat­taa esimerkik­si Sisä-Suomen turvevoimalat muun­taa hak­keel­la toimiviksi.
Onko siis Helsin­gin saata­va käyt­tää hal­paa kivi­hi­iltä, kun Sisä-Suomes­sa joudu­taan käyt­tämään kallista haket­ta? Kivi­hi­ilestä ja turpeesta on tehtävä niin kallista, että kaik­ki hake menee kau­pak­si. Sen, mis­sä hake käytetään, jät­täisin markki­noiden varaan. Sil­loin Helsingis­säkin käytet­täisi­in haket-ta niin paljon kuin lähimet­sistä irtoaisi. 

On väitet­ty, että kun päästökaup­pa toimii kun­nol­la, muu poli­tikoin­ti päästö­jen vähen­tämisek­si on hyödytön­tä. Argu­ment­ti menee näin:
Jos meil­lä on määrä X päästöoikeuk­sia, päästöoikeu­den hin­ta nousee niin korkeak­si, että päästöt laske­vat tasolle X. Jos lisäk­si määrätään vai­h­ta­maan kaik­ki hehku­la­put ener­gian­säätölamp­pui­hin, päästöoikeuk­sien hin­ta lask­isi niin, että mui­ta säästö­toimia jää vas­taavasti tekemät­tä. Kaik­ki pääs-töoikeudet käytet­täisi­in joka tapauk­ses­sa, ellei niitä ole liik­keel­lä aivan liikaa
Entä jos vähen­nämme liik­keel­lä ole­vien päästöoikeuk­sien määrää samal­la kun määräämme heh-kulam­put vai­hdet­tavak­si? Se toimisi, mut­ta vielä parem­min toimisi se, että tyy­ty­isimme vain vähen-tämään päästöoikeuk­sia määrää ja antaisimme yri­tys­ten ja kulut­ta­jien päät­tää yksityiskohdista.
Onko tämä tot­ta? Ympäristöpoli­ti­ikas­ta­han menee sankaru­us, jos poli­itikko­ja tarvi­taan vain mää-rit­tämään liik­keel­lä ole­vien päästöoikeuk­sien määrä muun jäädessä markki­noiden hoidettavaksi!
Pääsään­töis­es­ti se on näin, mut­ta ei kokon­aan. Vaik­ka ympäristöpoli­tikoin­ti ei auta ilmas­toa, se voi lieven­tää sopeu­tu­misen sosi­aal­isia vaiku­tuk­sia Voidaan esimerkik­si määrätä rikkaat alen­ta­maan uima-altait­ten­sa läm­pöti­laa, jot­tei muiden tarvit­sisi luop­ua jostain tähdellisemmästä.
Tarvi­taan myös norme­ja hillit­semään kulu­tus­ta, kun markki­nat eivät toi­mi. Ener­giaa haaskaa­vat tuot­teet voidaan kieltää, kos­ka kulut­ta­ja ei voi tietää kaikkia niiden ominaisuuksia.
Mik­si muuten määrätään liiken­teessä käytet­täväk­si biodieseliä sen sijaan, että annet­taisi­in mark-kinoiden päät­tää, käytetäänkö bio­mas­sa liiken­teeseen vai läm­mi­tyk­seen? Jot­ta autoil­i­jat pää­si­sivät vähem­mäl­lä vai jot­ta auto­te­ol­lisu­us pää­sisi vähemmällä?

PS. Tutus­tu kir­joi­hi­ni klikkaa­mal­la tästä. 

5 vastausta artikkeliin “Tarvitaanko sankarillisia ympäristötekoja?”

  1. Noin­han se menee.
    Sik­si sopi­ikin ihme­tel­lä, että koko edelli­nen eduskun­ta äänesti yksimielis­es­ti teol­lisu­u­den sähköveron puolit­tamisen puolesta.
    Vihreät mukaan lukien.
    Vihrei­den toimin­nan omi­tu­isu­ut­ta tässä kysymyk­sessä lisää vielä se, että myöhem­min välikysymyskeskustelus­sa päätöstä kri­ti­soiti­in jyrkin sanoin.
    Oliko­han se sitä puolueil­ta usein kai­vat­tua itsekritiikkiä?

    Vastaa

  2. Tuol­loin päästökaup­pa oli nos­tanut teol­lisu­u­den sähkön hin­nan paljon korkeam­mak­si kuin olimme ikinä kaavailleet. Ruot­si poisti teol­lisu­udelta sähköveron kokonaan.

    Vastaa

  3. Sähkön kulu­tus ei kai kuitenkaan pudon­nut lähellekään sitä tasoa, joka voidaan uusi­u­tuvil­la ener­gia­muodoil­la kestävästi tuottaa.
    Eli olisiko­han niis­sä vihrei­den “kaavailuis­sa” ollut jokin peri­aat­teelli­nen virhe.

    Omi­tu­is­in­ta minus­ta oli, että moitit­ti­in läh­es välit­tömästi kovin sanoin päätöstä, jon­ka puoles­ta olti­in itsekin äänestet­ty. Tai jota vas­taan ei ainakaan kukaan vihreä ollut äänestänyt. Ei vaik­ka oppo­si­tios­sa se vas­tus­t­a­mi­nen on vähän niin kuin tapa…

    Vastaa

  4. En tiedä, mitä Raukon mielestä on kestävä sähkön­tuotan­to, mut­ta jos se ei sisäl­lä fos­si­il­isia eikä ydin­voimaa, koti­talouk­sien sähkönku­lu­tus ylit­tää tämän rajan talvisin. Jos teol­lisu­ut­ta rajoit­ta­mal­la ylimääräi­nen pitäisi leika­ta pois, pitäisi teol­lisu­us­tuotan­to Suomes­sa kieltää läm­mi­tyskau­den aikana.

    Teol­lisu­u­den siirte­ly maas­ta toiseen ei ilmake­hää paljon auta. Tehokkaam­paa on rajoit­taa omaa lop­puku­lu­tus­ta. Esimerkik­si asun­to­jen läm­mi­tys­tä sähköl­lä. Mitään suuria hur­raahu­u­to­ja ei siitä ole tullut,että läm­mi­tyssähkön hin­taa on, oikeutetusti, viimeaikoina nostettu.

    Vastaa

  5. Kestävä sähkön­tuotan­to on minus­ta sel­l­aista tuotan­toa, jota voidaan jatkaa inhimil­lisessä mit­takaavas­sa (~10000 vuot­ta) lop­ut­tomasti. Fos­si­iliset ja ydin­voima eivät nykyisen luon­non­ti­eteel­lisen tiedon val­os­sa sel­l­aisia ole.

    “Ulko­maanko­rt­ti”, eli teol­lisu­u­den siir­tymi­nen muualle on minus­ta moraalis­es­ti arve­lut­ta­va. Emme­hän hyväksy mum­mo­jen potkimis­takaan oma­l­la kohdal­lamme, vaik­ka joku ne potkii kuitenkin. Vai hyväksymmekö?

    Met­sä­te­ol­lisu­us, jol­la on raa­ka-ainevaroi­hin näh­den Suomes­sa selvästi ylika­p­a­siteet­tia, siir­tyy väistämät­tä osit­tain muualle raiskat­tuaan omat met­sämme viimeiseen aari­in. Toisaal­ta met­sä­te­ol­lisu­ut­ta tulee ole­maan jatkos­sa myös tääl­lä niin paljon, että varsi­naisia met­siä ei tänne pääse syn­tymään. On vain eri ikäisiä puus­to­ja. Ainakin, jos myös vihreät pitävät siitä vero­helpo­tuk­sil­la huolta.

    Sekä tuotan­nolle, että kulu­tuk­selle tulisi saa­da sel­l­aiset verot, että ne kään­ty­i­sivät lasku­un. Muu­ta kestävää ratkaisua ei ole.

    Suomes­sa pitäisi olla ympäristöpuolue, jon­ka toim­intaa ei ohjaa riip­pu­vu­us suuren yleisön hur­raahu­u­doista, eli pölhöpopulismi.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.