Kävin suurin odotuksin Hämeenlinnan asuntomessuilla — suurin odotuksin,koska talo- ja yhdyskuntasuunnittelu ovat harpanneet roimia askelia viime vuosina. Nyt osataan tehdä paljon parempaa kuin kymmenen vuotta sitten ja ensi vuonna varmaan taas paljon parempaa. Täällä piti olla esillä parasta.
Toiveitani lisäsi vielä esittely, jossa kerrottiin,että kylänraitin tunnelmaa ajatellen rakennukset on määrätty rakennetavaksi kiinni katuun. Hyvä! Suomessakin aletaan oppia, miten taajamia pitäisi suunnitella. Korkealaatuinen matala ja tiivis tulee lyömään lättänäksi sekä 1970-luvun kerrostalorakentamisen että maata haaskaavan väljän omakotiraketamisen.
Nuo raitit olivat pettymys. Talojen päädyt oli kyllä rakennettu jalkakäytävään kiinni,mutta taloista monet oli käännetty katuun nähden poikittain. Vähintäin autotalli rikkoi katulinjan. Kun kyse oli asuntomessuista, näytteillä oli erilaisia taloja, eikä yhtenäisä julkisivutyyliä ollut. Lopputuylos oli sekava kuin Landbossa. Suomessa ei pienten taajamien rakentamista oikein osata. Keski-Euroopassa rakentamismääräykset tai traditio pitävät huolta jollakin tavoin yhtenäisen tyylin säilymisestä, mutta meillä kaikki tyylit ovat esillä yhtäaikaa. Monotonisuuttakin kannattaa välttää. Hyvä lopputulos saadaan vaihtelu saman tyylin sisällä.
Muuttaisinko alueelle? Missä olivat kaupat, koulu, bussipysäkki? Toivon mukaan Hämeenlinna kaavoittaa alueelle lisää asukkaita,mutta juuri nyt yleiskaavallinen ratkaisu oli Landbon luokkaa. Viidensadan ihmisen asuinelue kaukana kaikesta. Alua ei elätä edes R‑kioskia, kunnon ruokakaupasta puhumattakaan. Jos naapuriin tulee muutama yhtä iso alue, palvelujakin varmaan tulee, mutta nykyisellään alue ei toimi.