Siilinjärveläinen valtiovarainministeri on yhdessä pohjoiskarjalaisen liikenneministerin kanssa siirtämässä Kehäradan rakentamista jonnekin ensi vuosikymmenelle. Jos hallitus tähän päätyy, on se asuntopoliittisesti tuhoisaa.
Kehäradassa on kyse liikennepolitiikasta yhtä vähän kuin hissien ja rappukäytävien rakentamisessa kerrostaloihin. Radan tarkoituksena on valmistaa lisää hyvää kaupunkimaata. Tuhannet asunnot jäävät rakentamatta, jos radan rakentaminen lykkääntyy, sillä ei suuria alueita voi rakentaa ilman, että liikenne on järjetetty.
Ei pitäisi hallituksen ainakaan valittaa, etteivät pääkaupunkiseudun kunnat tuota rakennusmaata tarjolle riittävän vauhdikkaasti. Jos tienaisin elantoni keinottelemalla tyhjillä tonteilla, avaisin shampanjapullon.
Minusta valtio voisi luottaa pääkaupunkiseutuun yhtä paljon kuin Kainuun maakuntaan. Se voisi vetäytyä kokonaan pois liikenneinfraa koskevasta — vaikkapa 150 miljoonaa euroa vuosittain — ja nämä maksaisivat itse loput. Sen jälkeen paikallisesti päätettäisiin mitä rakennettaisiin ja missä aikataulussa. Nyt valtio haluaa oman vähän oudon puumerkkinsä vähän joka asiaan — ymmärtämättä seudun kehttämisestä juuri mitää — ja vääristää investointihankkeita siten, että valtion osuus tiehankkeissa on paljon suurempi kuin sen osuus ratahankkeissa. Pahinta kuitenkin on valtionhallinnon lohkoontuminen. Tämä kehäratapäätös esimerkiksi on lähinnä asuntopolitiikkaa, mutta se on kuitenkin liikenneministeriön esittelyssä. Kuntatasolla näitä asioita ajateltaisiin kokonaisvaltaisemmin.
Muuten olen sitä mieltä, että Kehärata on jopa kiireismpi hanke kuin Espoon metro.
PS. Tutustu kirjoihini klikkaamalla tästä.
