Kuulun niihin, jotka iloitsevat valtioneuvoston päätöksestä liittää 30 neliökilometriä Lounais-Sipoosta Helsinkiin. Tämä tulee johtamaan terveempään kaupunkirakenteeseen, niin ekologisesti kuin sosiaalisestikin.
Vielä iloisempi olisin ollut, jos valtioneuvosto olisi päättänyt liittää Helsinkiin alkuperäisen esityksen mukaisen 50 neliökilometriä niin, että raja olisi tullut Sipoonjoelle ja Sipoonlahdelle. Ingmannin tehtaat tosin olisi kohtuusyistä pitänyt jättää Sipoolle veroeuroja tuottamaan.
Isompi pala olisi ollut parempi — ei siksi, että Helsinkiin saataisiin enemmän asukkaita, vaan siksi, että olisi tukenut paremmin metroon perustuvaa nauhakaupunkia ja Sipoonkorven suojelua. Nyt kun Helsingin saama siivu on lyhyempi, on suuria paineita rakentaa se leveämmin. Leveämpi rakentaminen uhkaa sekä Sipoonkorpea että nauhakaupunkiarakennetta. Nyt riskinä on, että sekä Helsinki että Sipoo innostuvat rakentamaan Porvoonväylän pohjoispuolelle. Porvoonväylästä pitäisi tehdä raja, jonka pohjoispuoelle ei rakenneta lainkaan. Landbo siellä valitettavasti jo on, mutta lisää ei tarvita.
Porvoonväylän pohjoispuolen rauhaottamista ei puolla vain Sipoonkorven suojelu. On kai selvä, että kun metro kulkee moottoritien eteläpuolella, moottoritien pohjoispuolella oleva asutus ei tukeutuisi enää metroon vaan moottoritiehen. Kumipyöräliikenteeseen perustuvaa asutusta ei pitäisi enää rakentaa Helsingin seudulle lainkaan. Sellainen on asukkaiden pettämistä. Ilmastonmuutoksen torjuminen tulee tekemään tuollaisesta asumismuodosta erittäin kalliin.
Etelä-Sipoon rakentaminen pitäisi tyngäksi jääneestä rajansiirrosta huolimatta toteuttaa kapeana, merellisenä, metroon perustuvana nauhakaupunkina. Se edellyttää Helsingin ja Sipoon yhteistyötä. Metro Söderkullaan, kaksi asemaa Helsingin puolelle ja kolme Sipoon puolelle. Kaikki rakentaminen alle kilometrin etäisyydelle metroasemista.
