Avainsana: punavihreä kupla

Onko asun­topoli­it­ti­nen ajat­telumme liian yksinker­taista? Vält­tääk­semme seg­re­gaa­tio­ta saatamme siinä sivut­ta tuho­ta kaupun­gin elin­voimaisu­ut­ta, kos­ka oma­leimaiset asuinalueet tekevät kaupungista kaupungin.

Sosi­olo­gi Erik Allardt sanoi aikanaan, että asuinaluei­den eri­lais­tu­mi­nen on hyväk­si niin kauan kuin väl­tetään varsi­nais­ten slum­mien aiheut­ta­mi­nen, kos­ka saman­henkiset tule­vat parem­min toimeen saman­henkisten kanssa.

Har­val­la helsinkiläisel­lä on varaa asun­toon Kaivopuios­tossa, mut­ta siitä ei ole syn­tynyt suur­ta val­i­tus­ta. Sitä on pidet­ty luon­nol­lise­na asiana. Paljon vakavam­pana pide­tään sitä, että asumisen kalleus sul­kee mon­elta pääsyn hip­ste­rien Kallioon osal­lisek­si elämän­muo­toon, johon niin vah­vasti kokee henkises­ti kuuluvansa.

Moni haikailee vuokrasään­nöste­lyn perään, jot­ta hänel­lä olisi varaa muut­taa unelmien­sa Kallioon.

Vuokrasään­nöste­lyn olois­sa hänelle var­maankin todel­la olisi varaa asun­toon Kallios­sa, mut­ta tuskin hän silti sinne pää­sisi. Kallion asun­to­ja jonot­taisi moni muukin. Jonot voisi­vat olla vuosien pituisia.

Ehkä hän ei sil­loin edes halu­aisi Kallioon, sil­lä jos Kallios­sa olisi lähin­nä vain sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa, siitä ei olisi koskaan tul­lut sel­l­aista hip­ste­ri­aluet­ta kuin se on nyt. Asukkaat oli­si­vat suun­nilleen saman­laisia kuin ovat taval­li­sis­sa vuokrat­alo­val­tai­sis­sa lähiöissä.

Sään­nöstel­ty­jen asun­tomarkki­noiden ongel­ma on asukkaan vähäi­nen mah­dol­lisu­us vaikut­taa siihen, mihin pää­tyy asumaan. Ei vapail­la markki­noil­lakaan pääse sinne, minne halu­aa, kos­ka mak­sukyky tulee vas­taan. Min­ul­la esimerkik­si ei ole varaa asun­toon Kaivopuis­tossa, mut­ta jokainen voi kuitenkin oman mak­sukykyn­sä rajois­sa vaikut­taa siihen, mihin halu­aa asumaan. Kun ihmiset ovat yleen­sä tekemi­sis­sä suun­nilleen samaan tulo­ryh­mään kuu­lu­vien kanssa, on varaa asua kaverei­den kanssa samas­sa kaupungi­nosas­sa. Asum­is­tu­ki vielä tasoit­taa lähtöko­htia asuntomarkkinoilla.

Kahdes­ta yhtä kalli­ista kaupungi­nosas­ta voi vali­ta sen, mitä pitää parem­pana ja mak­saa siitä vähän enem­män. Vapaat markki­nat suo­si­vat henkises­ti eri­lais­tunei­ta asuinaluei­ta. Ne taas ovat yksi kaupun­gin luovu­u­den läh­es vält­tämät­tömistä edel­ly­tyk­sistä. Helsin­ki ei olisi Helsin­ki ilman Kallion ja Vallilan punav­ihreää kuplaa.

Kaik­ki osa­puo­let kär­si­sivät, jos punav­ihreän Kumpu­lan ja kokoomus­laisen Pak­i­lan asukkaat sekoitet­taisi­in keskenään mielivaltaisesti.

Ennen kallion henkil­stä kukois­tus­ta oli Punavuori, mut­ta ei ole enää. Punavuor­fen kas­vanut suo­sio karkot­ti sieltä juuri sen, mikä teki siitä suosi­tun. Luo­va luok­ka on vetäy­tynyt ja luovut­tanut Punavuoren ylem­män keskilu­okan taviksille.Näin kävi 1960-luvul­la kukois­ta­neelle Green­wich Vil­lag­elle ja näin käy myös Kalli­olle. Pain­opiste on jo siir­tymässä kohti Vallilaa. Luovien pöhinä­paikko­jen elinkaari on lyhyt.

Allardtin teesistä pitää muis­taa myös se lop­pu. On väl­tet­tävä asuinaluei­ta, joiden sosi­aa­li­nen taso keski­t­u­loil­la ja koulu­tusas­teel­la mitat­tuna las­kee liian alas.Segregaation tor­jun­nas­sa tulisi estää yksipuolis­es­ti köy­hien aluei­den syn­ty, mut­ta tärkeim­mät toimet on suun­nat­tu estämään uusien yksipuolis­es­ti rikaiden aluei­den synty.

Siitä ehkä joskus toiste.