Oden vaaliohjelma (6) Asuntopolitiikan kolme hiljaista tavoitetta

Ase­tan hyväl­le asun­to­po­li­tii­kal­le kol­me tavoi­tet­ta, jot­ka ohjaa­vat asun­to­po­liit­tis­ten kei­no­jen käyttöä.

  • Se kun­nioit­taa ihmis­ten asumispreferenssejä.
  • Se ei tuo­ta lukitusvaikutusta
  • Se vält­tää segre­gaa­tio­ta mut­ta ei estä oma­lei­mai­sia asuinalueita.

Pre­fe­rens­sit

Kuvi­tel­kaam­me, että asun­non jako perus­tui­si arvon­taan. Asuin­kun­nan saa vali­ta, mut­ta ei kau­pun­gin­osaa. Tämä on tar­koi­tet­tu sel­ven­tä­mään peri­aa­tet­ta. En sen­tään väi­tä, että kukaan oli­si arvon­taa esit­tä­nyt, vaik­ka oli­si­han se var­ma kei­no ehkäis­tä segre­gaa­tio­ta. Tosin on sitä arvon­taa­kin esiin­ty­nyt Hel­sin­gin asuntopolitiikassa.

Joi­den­kin koh­dal­la arpa­li­pus­sa luki­si Kal­lio. Jot­kut himoit­se­vat asun­nos­ta Kal­lios­sa ja toi­sil­le alue on inhok­ki. Arvon­ta joh­tai­si sii­hen, että moni jou­tui­si Kal­lioon vas­ten tah­to­aan ja jot­kut taas evät pää­si­si sin­ne, vaik­ka kiih­keäs­ti halua­vat. Syn­tyi­si val­ta­va hyvinvointitappio.

Hyvin­voin­ti­tap­pion suu­ruu­den voi­si pää­tel­lä sii­tä, mitä itse kukin oli­si val­mis mak­sa­maan asu­mi­ses­ta Kal­lios­sa. Jot­kut ovat val­mii­ta mak­sa­maan kak­sios­ta Kal­lios­ta enem­män kuin oma­ko­ti­ta­los­ta Paki­las­sa — hin­nois­ta pää­tel­len jopa aika moni.  Jos Vir­ta­nen on val­mis mak­sa­maan 300 000, mut­ta kak­sio menee­kin Kal­lio­ta inhoa­val­le Lah­ti­sel­le, joka mak­sai­si sii­tä kor­kein­taan 100 000 euroa, syn­tyy 200 000 euron hyvin­voin­ti­tap­pio. Tämä ei näy raha­na, mut­ta se on yhtä suu­ri hyvin­voin­nin mene­tys kuin oli­si 200 000 euron tur­ha meno.

Kal­lio on ehkä äärie­si­merk­ki, mut­ta kyl­lä näi­tä asu­mispre­fe­rens­sien ero­ja on mui­ta­kin. Osa niis­tä riip­puu kau­pun­gin­osan luon­tees­ta kuten Kal­lion tapauk­ses­sa, osa taas sijain­nis­ta. Mikä on toi­sen kan­nal­ta kau­ka­na kai­kes­ta, on toi­sen kan­nal­ta lähel­lä sitä, mikä hänen elä­mäs­sään on tärkeätä.

Hyvä asun­to­po­li­tik­ka kun­nioit­taa asu­mispre­fe­rens­se­jä. Sen tuot­ta­ma hyö­ty on rahas­sa mitat­tu­na todel­la suuri.

Luki­tus­vai­ku­tus

Luki­tus­vai­ku­tus tar­koit­taa sitä, että asu­kas on sidot­tu asun­toon, vaik­ka per­heen koko kas­vaa tai pie­ne­nee tai työ­paik­ka siir­tyy kau­pun­gin vas­tak­kai­sel­le lai­dal­le. Mitä her­kem­min asun­toa vaih­de­taan olo­suh­tei­den vaih­tues­sa sitä parempi.

Val­tio­val­ta pitää luki­tus­vai­ku­tuk­ses­ta. Se on sää­tä­nyt oikein asun­non vaih­ta­mis­ve­ron, jota kut­sut­tiin ennen lei­ma­ve­rok­si ja nyt varain­siir­to­ve­rok­si. Sen vai­ku­tus ei ole aivan vähäi­nen. Jos elä­ke­läis­pa­ris­kun­ta asuu lii­an suu­res­sa asun­nos­sa ja vaih­taa pie­nem­pään, joka on 20 % hal­vem­pi, hei­dän hyö­tyn­sä asun­non vaih­dos­ta on tuot­to tuol­le hin­nan erol­le. Jos arvioim­me tuo­ton vähän ylä­kant­tiin kah­dek­si pro­sen­tik­si, varain­siir­to­ve­ro vie vii­den vuo­den hyö­dyn. Ei siis kan­na­ta vaih­taa pie­nem­pään vaan asua yli­suu­res­sa ja antaa peril­lis­ten myö­hem­min myy­dä asun­non. Kun elä­ke­läi­set näin pako­te­taan pysy­mään per­hea­sun­nois­saan, lap­si­per­heet jou­tu­vat vas­taa­vas­ti sin­nit­te­le­mään pienasunnoissa.

Luki­tus­vai­ku­tuk­sel­la on mer­ki­tys­tä ARA-asun­to­jen ja Hitas-asun­to­jen kohdalla.

Oma­lei­mai­set asuinalueet

Jos asuk­kaat oli­si alun perin arvot­tu kau­pun­gi­no­siin ja joku Kal­lioon halun­nut oli­si jou­tu­nut Paki­laan, hän ei oli­si halun­nut enää Kal­lioon, kos­ka arvon­nan tulok­se­na Kal­lio ei oli­si enää se Kal­lio, johon hän oli­si halun­nut. Kal­lioon ei halu­ta sen ark­ki­teh­tuu­rin eikä edes sijain­nin vaan ennen kaik­kea sen takia, että siel­lä asuu saman­mie­li­siä ihmisiä.

Segre­gaa­tion tor­ju­mi­sen nimis­sä ei pidä estää oma­pe­räis­ten asui­na­luei­den syn­ty­mis­tä. Euroo­pas­sa asti ihail­tiin aika­naan Greenwich Vil­la­gea, eikä puhut­tu mitään segregaatiosta.

Ei ole aivan yksin­ker­tais­ta tor­jua segre­gaa­tio­ta ilman, että tul­laan samal­la tuhon­neek­si kau­pun­gi­no­sien hen­ki­nen oma­lei­mai­suus, mut­ta elä­mä on täyn­nä haasteita.

Ei ole hyvä sijoit­taa kaik­kia ulko­maa­lai­sia samoi­hin kau­pun­gi­no­siin niin, että siel­lä mis­sä on soma­lia­lai­sia, on myös ira­ki­lai­sia, mut­ta samas­ta maas­ta kotoi­sin ole­vien hakeu­tu­mi­nen tois­ten­sa lähei­syy­teen on luon­nol­lis­ta. Maa­il­ma on täyn­nä chi­na­tow­ne­ja ja hyvä niin.

Miten itse käyt­täy­tyi­sim­me? Kuvi­tel­kaam­me, että mei­tä oli­si tuhat suo­ma­lais­ta läh­dös­sä pako­lai­sik­si Nai­ro­biin, sen jäl­keen, kun Jus­si Hal­la-ahos­ta on tul­lut kokoo­muk­sen tuke­ma­na pää­mi­nis­te­ri. Miten aset­tui­sim­me asu­maan Nai­ro­bis­sa? Mah­dol­li­sim­man hajal­leen, ettei syn­tyi­si suo­ma­lais­ten ghet­toa vai tii­viis­ti tur­vaa ja seu­raa toi­sis­tam­me hakien? Ainoa huo­no puo­li lähek­käin asu­mi­ses­sa oli­si, että oppi­sim­me huo­nom­min swahilia.

Raha­nar­voi­sia vaan ei rahas­sa mitattavia

Nämä kol­me tavoi­tet­ta ovat ihmis­ten hyvin­voin­nin kan­nal­ta hyvin arvok­kai­ta – sato­jen mil­joo­nien euro­jen arvoi­sia, vaik­ka ne eivät näy­kään mis­sään menoi­na tai tuloi­na. Sik­si ne hel­pos­ti unoh­tu­vat syrjään.