Liberaalin demokratian ja avarakatseisuuden tuho?

Kesäl­lä on ollut aikaa ajatel­la. Mieleeni on tunkenut synkkiä ajatuk­sia Euroopan tule­vaisu­ud­es­ta, jot­ka halu­an tässä jakaa lukijoilleni.

Islami­lainen maail­ma oli tieteis­sä ja taiteis­sa paljon edel­lä Euroop­paa vielä 1400-luvun kieppeil­lä – jon­ka muuten koulun his­to­ri­an­iope­tus onnis­tui jotenkin salaa­maan. Sit­ten osat vai­h­tu­i­v­at. Henk­i­nen suvait­se­mat­to­muus val­tasi islami­laisen maail­man samal­la kun renes­sanssi puhke­si Euroopas­sa. Kir­jas­saan Nimeni on punainen Orhan Pamuk kuvaa tätä pysähtyneisyy­den aikaa lois­tavasti. Vah­va lukusuositus!

Pamukin mukaan esimerkik­si kuvataiteis­sa sal­lit­ti­in käytän­nössä vain van­han tois­t­a­mi­nen. Jopa per­spek­ti­ivin käyt­tö oli kiel­let­tyä, kos­ka se edusti rappeut­tavaa euroop­palaista vaikutusta.

Mis­sä rajoite­taan taiteen vapaut­ta, siel­lä eivät myöskään tieteet men­esty. Tästä on vah­vaa empi­iristä näyttöä.

Siihen asti Euroop­pa oli kärsinyt pait­si feo­daali­val­las­ta myös teokra­ti­as­ta, kun kato­li­nen kirkko saneli, mitä saa tehdä ja ajatel­la. Sit­tem­min teokra­tia on siir­tynyt islami­lais­ten maid­en vitsaukseksi.

Euroop­pa siir­tyi val­is­tuneisu­u­den, suvait­se­vaisu­u­den aikaan, jol­loin uuteen suh­taudut­ti­in ennakkolu­u­lot­tomasti ja uteliaasti. Katolisen kirkon val­lan kaa­tu­mi­nen oli merkit­tävä osa tätä. Vielä tänäänkin protes­tant­tiset maat ovat selvästi men­estyneem­piä kuin katoliset, vaik­ka paavin val­ta on katoli­sis­sakin mais­sa liu­den­tunut. Euroop­palainen kult­tuuri kuroi nopeasti kiin­ni Per­sian­lah­den maid­en etu­matkan ja meni roimasti ohi.

Vaaleis­sa kansa val­it­see itseään avarakat­seisem­pia johtajia 

Demokra­tia on ollut sikäli ”epädemokraat­tista”, että kansa on valin­nut itseään viisaampia ja avarakat­seisem­pia päät­täjiä. Tämä näkyy monis­sa asen­ne­mittareis­sa. Esimerkik­si kuole­man­tuomion kan­na­tus on äänestäjien kesku­udessa aivan olen­nais­es­ti suurem­paa kuin kansane­dus­ta­jien keskuudessa.

Ei siinä tietysti ole mitään epädemokraat­tista, että kansalaiset val­it­se­vat itseään fik­sumpia päät­täjiä. Äänestäjäl­lä on oikeus käyt­tää ääni­val­taansa niin kuin parhaak­si näkee. Viisaampi­in luot­tamises­sa on oma järken­sä. Minä esimerkik­si en ole pystynyt käymään suh­teel­lisu­us­teo­ri­an perustei­ta läpi, mut­ta luotan siihen, mitä min­ua viisaam­mat asi­as­ta sanovat.

Olen vähän tumpe­lo kult­tuuripoli­ti­ikas­sa, mut­ta hyväksyn täysin, että sitä ohjaa­vat ne, jot­ka asi­aa enem­män tuntevat.

On osoi­tus yhteiskun­nal­lis­es­ta luot­ta­muk­ses­ta, että kansa luot­taa itseään fik­sumpi­in päät­täji­in. Näin on myös kan­nat­tanut tehdä, kos­ka tämä on tuonut kaikille lisää hyv­in­voin­tia. Myös vähem­mistöön jäänei­den on kan­nat­tanut luot­taa omi­in edus­ta­ji­in­sa, jot­ka kuitenkin mah­dol­lisim­man hyvin aja­vat hei­dän ase­maansa, vaik­ka eivät voikaan päätök­si vähem­mistöase­mas­ta sanel­la. Tämä demokra­t­ian “avarakat­seisu­usharha” on merkit­tävä syy län­si­mais­ten demokra­tioiden men­estyk­seen. Sen katoami­nen olisi vaka­va isku niiden tulevaisuudelle.

Pul­lon henkeä on vaikea saa­da takaisin pulloon

Joskus luot­ta­mus kuitenkin katoaa. Sil­loin kansa halu­aa äänestää itsen­sä kaltaisia päät­täjiä, yhtä vähän asioista ymmärtäviä ja ennen kaikkea yhtä ennakkolu­u­loisia. Kun näin pääsee käymään, pul­lon henkeä on vaikea saa­da takaisin pulloon.

Äänestäjien luot­ta­mus itseään avarakat­seisem­pi­in päät­täji­in voi men­nä sik­si, että yhteiskun­nalli­nen kehi­tys kään­tyy suuria mas­so­ja vas­taan, kuten on käynyt köy­htyvän keskilu­okan Yhdys­val­lois­sa ja kasvukeskusten ulkop­uolel­la Suomes­sa – ja jok­seenkin kaikkial­la teol­lisu­us­mais­sa automaa­tion viedessä hyvä­palkkaisia duunarityöpaikkoja.

Omaa etu­aan tavoit­tel­e­vat poli­itikot voivat myös oppia keino­ja vedo­ta kansan mustimpi­in tun­teisi­in. Mieleen tulee etsimät­tä Don­ald Trump huu­dat­ta­mas­sa lynkkau­sisku­lau­sei­ta vaalikokouksissa.

Trumpin jotkut puheet anta­vat kuvan täy­del­lis­es­tä type­r­yk­ses­tä, jon­ka yleis­sivistys on olema­ton. Minä en usko, että hän on niin tyh­mä kuin mitä esit­tää. Hän tietää, että peräti puo­let amerikkalai­sista on medi­aa­nia tyh­mem­piä, ennakkolu­u­loisem­pia ja val­is­tu­mat­tomampia. (Toiv­ot­tavasti kukaan ei halua tähän lähde­vi­itet­tä.) Hän vetoaa hei­hin ja valitet­tavasti se näyt­tää kan­nat­ta­van. Voi olla, että Yhdys­val­lat on sivistyk­sen kannal­ta menetet­ty maa, kun kansan syvien riv­ien val­is­tu­mat­to­muus, ennakkolu­u­loisi­in ja taikauskoisu­us pää­sevät hei­jas­tu­maan vaal­i­t­u­lok­si­in. Kun avarakat­seisu­usharha on pois­tunut, se ei herkästi tule takaisin. Kali­forn­ian kan­nat­taisi irrot­tau­tua Yhdysvalloista.

Jos Yhdys­val­lat hajoaisi niin, että Trumpia kan­nat­ta­vat punaniskaosaval­tiot muo­dostaisi­vat toisen ja demokraat­te­ja kan­nat­ta­vat ran­nikko­jen korkean osaamisen osaval­tiot toisen puoliskon, punaniskaval­tios­ta tulisi nopeasti hyvin köyhä.

Jostain syys­tä, jota en tiedä, suvait­se­mat­tomaan mieleen liit­tyy pääl­lim­mäisenä tun­teena viha. Kyse saat­taa olla syn­nyn­näis­es­tä luon­teesta. Pop­ulis­tis­ten liikkei­den nousu on tuonut pin­taan val­ta­van määrän viha­puhet­ta ja suo­ranaista poli­it­tista väki­val­taa. Ja Trumpin vaa­likok­ousten lynkkausmielialaa.

Tämä ei ole ensim­mäi­nen ker­ta, kun ”eli­itin” poli­it­ti­nen val­ta mur­tuu. Aina se on päät­tynyt huonos­ti ja usein väki­val­tais­es­ti. Vetoami­nen Espan­jan, Ital­ian ja Sak­san his­to­ri­aan 1930-luvul­ta herät­tää suuria tun­tei­ta, mut­ta ajatel­laan vaikka­pa per­o­nistien Argen­ti­inaa. Ennen Per­o­nia Argen­ti­ina oli rikas maa, jon­ka tulota­so ylit­ti Englan­nin tulota­son, ja per­o­nistien jäljitä maa on köy­hä kehi­tys­maa. Venäjän his­to­ri­aa tun­nen huonos­ti, mut­ta pop­ulis­tisen val­lanku­mouk­sen hur­mas­sa Neu­vos­toli­it­to aikanaan perustet­ti­in, eikä sekään tari­na hyvin päättynyt.

Pop­ulis­mi­in liit­tyy kiin­teästi vah­van johta­jan kaipuu ja litkusieluisen demokra­t­ian vastustus.

Venäjän, eri­tyis­es­ti Pietarin alueen tilanne näyt­ti run­saat 20 vuot­ta sit­ten hyvältä, mut­ta sit­ten iski taan­tu­mus Putinin muo­dos­sa. Kun ver­taa Venäjää ja Viroa, huo­maa, mitä taan­tu­mus maalle merk­it­see. Molem­mat läh­tivät vuon­na 1991 samal­ta viival­ta. Viro on nyt val­ta­van paljon parem­mas­sa kun­nos­sa kuin Venäjä.

Euroopan tilanne ei näytä todel­lakaan hyvältä. Maa toisen­sa jäl­keen on suis­tunut suvait­se­mat­to­muu­teen ja henkiseen mata­laot­saisu­u­teen sekä kaiken oudon ja uuden vas­tus­tamiseen. Niin kuin aina, tieteitä ja taitei­ta on ryhdyt­ty suit­si­maan. Muis­tat­te­han vielä post­mod­ernin teko­taiteen. Per­in­teisi­in arvoihin vetoami­nen on aina vah­va varoi­tus samoin kuin uskon­non tuomi­nen poli­it­tis­ten päätösten perus­tak­si. Per­in­teiset arvot ovat syn­onyy­mi sivait­se­mat­to­muudelle ja vas­tako­h­ta avarakatseisuudelle.

Me lib­er­aalin yhteiskun­nan kan­nat­ta­jat toivomme, että tämä on ohimenevää, mut­ta mis­tä me sen tiedämme. Voi olla, että maa toisen­sa jäl­keen suis­tuu epä-älyl­liseen pop­ulis­mi­in, kään­tyy sivistys­tä ja tiedet­tä vas­taan alka­en näivettyä.

Se on selvää, että avarakat­seisu­ud­es­ta luop­u­van Euroopan käy yhtä huonos­ti kuin islami­laisen maail­man aikanaan.  Mut­ta mitä tulee tilalle?

Viisi vuot­ta sit­ten olisin lyönyt vetoa Kiinan puoles­ta, mut­ta en enää. Sama kaiku on askel­ten sielläkin.

 

Keskustan katutila pitää jakaa uudestaan

Nopeasti yleistyneet sähköpotku­lau­dat ovat vain merk­ki tulev­as­ta kaupunkili­iken­teen mullis­tuk­ses­ta. Se edel­lyt­tää katu­ti­lan jakamista uudestaan. 

Minus­ta on koko ajan ollut selvää, että sähkö tulee mullis­ta­maan kaupunkili­iken­teen, eikä muu­tos rajoitu siihen, että polt­to­moot­tori kor­vataan sähkö­moot­tor­eil­la niin kuin ei hevosen kor­vaami­nen polt­to­moot­to­ril­la merkin­nyt, että hevos­rat­taisi­in asen­netaan moottori.

Kun kaupungis­sa liiken­teen suurin kus­tan­nus on sen vaa­ti­ma tila, mielestäni on koko ajan ollut selvää, että tule­vaisu­us on sähköisil­lä kak­sipyöräisil­lä lait­teil­la. Tulin asi­as­ta vaku­ut­tuneek­si jo vuosia sit­ten Kiinas­sa. Kak­sipyöräi­nen vaatii niin paljon vähem­män liiken­teen kallein­ta resurssia – tilaa – että on silk­ka hin­noit­telu­virhe, että niin huonos­ti kaupunkei­hin sopivia kulku­pele­jä kuin auto­ja niin yleis­es­ti käytetään kaupungeis­sa. Yhden auton pysäköin­tiru­u­tu­un pysäköi kymme­nen fillaria.

Kaupunki­fil­larei­den jymymen­estys taas sai min­ut usko­maan, että tule­vaisu­us on yhteiskäyt­töi­sis­sä vem­peleis­sä. Ihan vain sen takia, että oma­l­la kulku­pelil­lä pitää men­nä koko päivä, jos sitä ylipään­sä aikoo käyt­tää. Kaupunki­fil­lar­in voi liit­tää osak­si joukkoli­iken­nematkaa, voi kävel­lä joitakin matko­ja ja taas tur­vau­tua kaupunkifillariin.

Sitä en osan­nut ennus­taa, että lähin­nä leluil­ta näyt­tävät potku­lau­dat ryn­nivät voimal­la kaupunkili­iken­teeseen. Mut­ta aika käteviltä nuo näyt­tävät. Niil­lä on aivan todel­lista merk­i­tys­tä osana liiken­nejär­jestelmää ja jatkos­sa merk­i­tys tulee ole­maan vielä paljon suurempi..

Todet­takoon, että HSL edesaut­taa suuresti sähköpotku­lau­to­jen käyt­töä yli­hin­noit­tele­mal­la 500 metrin ratikka­matkan roimasti. Sähkö­fil­lar­il­la ajaa pitkän matkan 2,80 euron hin­taan ja ratikkaa nopeam­min kun las­ke­taan matkan kokon­ai­saikaa odotuksi­neen ja pysäkille ja pysäk­iltä käve­lyi­neen. Uusi kil­pail­i­ja voi pakot­taa HSL:n miet­timään keskustali­iken­teen tar­if­fe­jaan uud­estaan. Nythän se saa roimaa voit­toa jokaises­ta parin ratikkapysäkin matkan ajav­ista, jol­la ei ole näyttölippua.Tai siis saisi, jos ihmiset suos­tu­isi­vat maksamaan.

Sitä en pysty ymmärtämään, mik­si sähköpotku­lau­dois­sa on niin pienet pyörät. Se tekee niistä vaar­al­lisia, kun tör­määmi­nen vähän huonos­ti viis­tot­tuun rot­valin reunaa kaataa koko pelin samoin kuin kuop­pa päällysteessä tai pieni kivi. Var­maan tuo­honkin on jokin seli­tys. Veikkaan kuitenkin, että tar­jolle tulee isopy­öräisem­piä vaihtoehtoja.

Sähköpotku­lau­dat ovat herät­täneet monis­sa suur­ta raivoa, kos­ka ne ovat uusi ja ylimääräi­nen liiken­nevä­line. Niil­lä ei saisi ajaa jalka­käytävil­lä, mut­ta moni ajaa, kos­ka ei voi ajaa muual­lakaan. Pyöräteil­läkään esimerkik­si minä en ole niistä ihas­tunut, kos­ka ne ovat niin hitai­ta ja tuot­ta­vat ongelmia ruuhkaisil­la pyöräteil­lä. Niitä pysäköidään ihan minne sat­tuu, mikä on ikävä jut­tu näkövammaisille.

Sähköpotku­lau­dat tuli­vat rysäyk­sel­lä, mut­ta tämä on vas­ta alkua. Nyt ne ovat lähin­nä nuori­son huvit­telu­muo­to, mut­ta niitä opi­taan käyt­tämään ihan hyötyli­iken­teessä esimerkik­si matkalla metroase­mal­ta työ­paikalle. Auto­jakin oli aluk­si aika vähän.

Kun liikenne mullis­tuu, on katu­ti­laa jaet­ta­va uud­estaan. Köm­pelöiltä ja tilasyöpöiltä autoil­ta on keskus­tas­sa otet­ta­va tilaa kak­sipyöräisille. Hyvä ohje keskus­tan katu­ti­lan jakamiselle on antaa kullekin liiken­nemuodolle se tilaa siinä suh­teessa kuin ne tuot­ta­vat henkilök­ilo­me­tre­jä keskus­tan alueel­la. Ilmeis­es­ti sähköpotku­lau­dat sijoite­taan pyöräteille, joi­ta pitäisi siis olla jok­seenkin joka kadun reunas­sa. Pyörätei­den on olta­va lev­eämpiä, jos niihin pan­naan noin eri tahti­in kulke­via ajoneu­vo­ja. Ne voisi­vat olla paikoin myös fil­larikaisto­ja, jot­ka voidaan talvel­la ottaa muuhun käyttöön.

Kos­ka tilaa on vain niin paljon kuin sitä on, yhden liiken­nemuodon vaa­ti­ma lisäti­la on otet­ta­va muil­ta pois. Tässä tapauk­ses­sa siis autoil­ta. Jot­ta tilasyöp­pöjä henkilöau­to­ja saataisi­in vähen­netyk­si, pitäisi liiken­teen vero­tus­ta muut­taa radikaal­isti. Autot ovat nyt yliv­erotet­tu­ja maaseudul­la ja räikeästi aliv­erotet­tu­ja kaupunkien keskus­tois­sa. Keskus­tas­sa maan arvo noin 3000 €/neliö. Siitä saa hyvän osvi­itan sekä pysäköin­tipaikko­jen että autokaisto­jen käytön hin­noit­telulle. Täl­lä en siis ota kan­taa autoilun vero­tuk­sen tasoon vaan ain­oas­taan sen kohdistumiseen.

Olin ennus­tanut, että sähkö­mopo tulee mullis­ta­maan kaupunkili­iken­teen – siis sel­l­ainen, jol­la voi kulkea vähin­tään 40 km/h, joka alka­akin olla mak­siminopeus katu­verkos­sa. Odotan edelleen yhteiskäyt­töis­ten sähkö­mopo­jen invaa­sio­ta, kos­ka kaik­ki eivät liiku pienel­lä alueel­la ydinkeskus­tas­sa, johon potku­lau­dan vauhti riit­tää.  Niille on edelleen selvä tilaus. Katu­ti­lan uudelleen jäsen­te­lylle on siis tilaus­ta yhä vain enemmän.

Helsin­ki on jo aloit­tanut katu­ti­lan uudelleen jäsen­te­lyn tekemäl­lä pyöräteistä yksisu­un­taisia. Kaik­ki pyöräil­i­jät eivät niistä pidä, mut­ta muu­tos on vält­tämätön. Kun pyöriä on enem­män, ne eivät voi ajaa tur­val­lis­es­ti kapeal­la pyörätiel­lä kah­teen suun­taan. Niil­lä ei myöskään pysty ohit­ta­maan edel­lä ajavaa, kos­ka koko ajan tulee joku vas­taan. Niin­pä kaik­ki matel­e­vat sen hitaim­man mukaan. Sähköavusteiset fil­lar­it yleistyvät nopeasti ja se lisää nopeuk­sia ja nopeusero­ja pyöräteil­lä. Pyöräil­i­jöi­den nopeu­den kasvu pakot­taa myös kat­so­maan pyörätei­den tur­val­lisu­u­den perään.

Helsin­gin kaupunkipyörät perus­tu­vat kiin­teisi­in telakoi­hin. Van­taa on valin­nut kel­lu­vat paikat. Van­taal­la siitä ehkä selvitään, mut­ta mon­es­sa kaupungis­sa nämä sinne tänne jätet­tävät pyörät muo­dosta­vat suuren ongel­man. Ams­ter­damis­sa niitä vihataan. Toisaal­ta noiden kaupunki­fil­lar­i­asemien vähälukuisu­us alen­taa kaupunki­fil­larei­den palve­lu­ta­soa. Minä esimerkik­si asun yhtä kaukana kolmes­ta ase­mas­ta, jot­ka ovat kaik­ki niin kaukana, ettei kaupunki­fil­lar­in käyt­tö oikein kannata.

Sähkö­mopot ovat kel­lu­via ja sik­si niiden pysäköin­ti tuot­taa jo nyt ongelmia, puhu­mat­takaan siitä, kun niitä on moninker­tainen määrä. Niille on merkit­tävä kiin­teitä pysäköin­tipaikko­ja joka kort­teli­in. Tätä varten tila on jo ole­mas­sa. Jokaisen suo­ja­tien edessä on viiden metrin pätkä, johon auto ei saa edes pysähtyä. Sinne!

Kaa­tokän­ni ja sähköpotku­lau­ta eivät oikein sovi yhteen. Olisin promiller­a­jan kan­nal­la, kos­ka potku­lau­tail­i­ja ei aina telo vain itseään ja kun teloo, olet­taa, että veron­mak­sa­jat mak­sa­vat viu­lut. Yhtä mata­la promiller­a­ja kun autoil­la ei olisi kan­natet­ta­va, kos­ka eivät ne potku­lau­dat mitään Fer­rare­ja ole. Ajet­taes­sa muske­liv­e­neel­lä 100 km/h raja on yksi promille. Tuskin sähköpotku­lau­ta tätä vaar­al­lisem­pi väline on.

Kokemuksia Interraililta (3) Miksi ei tehdä autottomia kaupunginosia?

Matkamme var­rel­la on ollut paljon autot­to­mia aluei­ta. Läh­es koko Venet­sia, Cinque Ter­ren kylät, Col­marin keskus­ta ja niin edelleen. Ne ovat autot­to­mia, kos­ka ne on raken­net­tu ennen auto­ja eivätkä autot mah­du. Tur­is­tit vir­taa­vat näi­hin “autoil­i­joiden hel­vettei­hin”, kos­ka ne ovat mukavampia.

Kun auto­ton alue päät­tyy ja mit­takaa­va muut­tuu ihmisen mit­takaavas­ta auton mit­takaavak­si, huo­maa kouri­in­tun­tu­vasti, kuin­ka paljon ikäväm­mik­si autot ovat kaupun­gin tehneet – eivät pelkästään ole­mas­saolol­laan, vaan pakot­ta­mal­la lev­eisi­in katu­i­hin ja rumaan ympäristöön.

Tuli taas mieleen, että kun puo­let helsinkiläi­sistä ruokakun­nista on autot­to­mia, eikö Helsinki­in voisi rak­en­taa muu­ta­man autot­toman kaupungi­nosan van­haan hyvän keski­aikaisen kaupun­gin mit­takaavaan? Var­masti löy­ty­isi vapaae­htoisia asukkai­ta. Onhan Suomen­lin­naankin löy­tynyt. Ei tietenkään kah­den metrin levy­isiä kujia, kos­ka häly­tysajoneu­vo­jen ja muut­tokuormien on päästävä, mut­ta kah­den auton ei tarvitse mah­tua kohtaa­maan eikä pysäköin­ti­in vara­ta tilaa.

Tämä ei olisi autoil­i­joil­ta pois. Heille voisi tehdä edelleen omia kaupunginosiaan.

Kokemuksia interraililta (2) Cinque Terre

Unescon maail­man­per­in­töko­hde Cinque terre koos­t­uu viidestä kuva­jaisen kau­ni­ista vuorten erot­ta­mas­ta kylästä Välimeren ran­nal­la. Niihin on var­maankin aiem­min päässyt käytän­nössä vain veneil­lä. Nyt ran­nikkoa pitkin kul­kee tiuhaan kulke­va paikallisju­na – oikeas­t­aan metro, kos­ka pääosan matkas­ta se kul­kee tun­nelis­sa. Autol­lakin jo pääsee. Autotie kul­kee jos­sain paljon korkeam­mal­la, mut­ta itse kylät ovat käytän­nössä autoista vapaat.


Alueen suo­la – kau­ni­iden kylien ohel­la – ovat kyliä yhdis­tävät vael­lus­po­lut. Ne vaa­ti­vat aika hyvää kun­toa, kos­ka pääosin ollaan menos­sa joko por­tai­ta ylös tai por­tai­ta alas. Alle neljän kilo­metrin matkalla vai­moni akti­ivi­su­us­ran­neke mit­tasi postai­ta nous­tun 100 ker­roksen ver­ran. Jyrkim­mis­sä kohdis­sa oli kivistä tehdyt por­taat, mut­ta ne eivät olleet mitään tasaisia ker­rostalon por­tai­ta. Por­taiden korkeusero saat­toi olla 40 cm. Rantasan­daalien käytöstä uhat­ti­in sakol­la. Vaikein­ta oli alas tulo.

Läm­pöti­la pysyt­teli sitkeästi 30 asteen yläpuolel­la, joten polku­jen käyt­tö oli käytän­nössä mah­dol­lista vain aamupäivisin. Kovasti oli poluil­la tun­gos­ta. Vas­taan­tule­via jou­tui odot­ta­maan ja eri tahti­in kulke­vat tuot­ti­vat han­kaluuk­sia toisilleen. Ruuhkia pahen­si se, että neljästä kyliä yhdis­tävistä polus­ta kak­si oli sul­jet­tu maan­vyörymien vuok­si. Yksi oli ollut sul­jet­tu vuodes­ta 2010 ja se on tarkoi­tus kor­ja­ta vuo­teen 2021 men­nessä. Meche­linkadun remont­ti ei siis ole mitään.

Polku­ja meni myös ylös vuo­rille, mut­ta näis­sä läm­pötilois­sa ne oli­vat pois laskuista.

Polku­jen käyt­tö oli mak­sullista, 7,50 euroa/päivä. Saat­toi myös ostaa Cinque terre ‑passin, jol­la sai käyt­tää polku­ja, junia ja busse­ja rajat­tomasti. Kun Ital­ian julk­ista talout­ta ale­taan pelas­taa, tätäkin mak­sua voisi nos­taa. Näi­hin kyli­in ei käytän­nössä pääse kuin junal­la tai paljon kalli­im­mal­la laivalla.
Paikalliset hotel­lit sen sijaan osaa­vat hin­noitel­la itsen­sä. Hin­tata­so noin 50 % korkeampi kuin Venet­si­as­sa. Sik­si moni yöpyy alueen ulkop­uolel­la La Spezi­as­sa tai Levantossa
Tur­is­ti­tun­gos on lievem­pi, hotel­lit halvem­pia ja ennen kaikkea läm­pöti­la suosii vaeltamista. Ja Suomes­sa on vielä kylmä.

Kokemuksia Interraililta (1) Helsinki — La Spezia

Teimme aikanaan vai­moni kanssa hää­matkan junal­la ympäri Euroop­paa. Nyt olemme tasan kolmekym­men­tä vuot­ta myöhem­min taas kiertämässä Euroop­paa Inter­railil­la. Se on todel­la hyvä tapa tutus­tua maanosaamme, ihan siitä riip­pumat­ta, minkä asteista ilmas­toahdis­tus­ta potee. 

Aloitimme matkan rah­tialuk­sel­la Travemün­deen. Laival­la ei voi tehdä mitään. Minä otin sen sik­si työpäivänä ja kir­joitin läp­päril­lä. Laivan mak­sulli­nen net­tiy­hteys oli surkea, joten työsken­te­ly ei ollut kovin tehokas­ta. Myös puhe­lin­verkkoy­hteys olisi ollut tar­jol­la, mut­ta ties­imme etukä­teen, että sitä pitää vält­tää kuin rut­toa. Data-yhteys 3000 ker­taa EU:n sal­li­maa hin­taa kalliimpi. 

Varasin sen­tään ajan selkä/har­tia-hierontaan, joka min­un olisi pitänyt tehdä Helsingis­sä aiko­ja sit­ten. Kokon­aan hukkaan ei siis päivä mennyt.

Finnli­nesin laiva­mat­ka on suh­teel­lisen hin­ta­va. Itse suosit­te­len matkan aloit­tamista lentäen Tukhol­maan, Kööpen­ham­i­naan tai Berli­ini­in. Mat­ka Berli­ini­in on Tukhol­man kaut­ta kulke­vaan laiva/ju­na-yhtey­teen näh­den jok­seenkin sama­nar­voinen ilmas­ton kannal­ta. Rail Balti­ca nyt!

Lübeckissä oli aika sateista. Hansa-museossa olisi voin­ut käy­dä, mut­ta pää­timme men­nä suo­raan Müncheni­in. Juna oli todel­la hyvä ja mat­ka sujui rat­tois­es­ti. Pitkästyä ei ehtinyt.

Münchenin olemme molem­mat näh­neet ennenkin. Löysimme lois­ta­van illal­li­spaikan, jon­ka ain­oa ongel­ma oli akusti­ik­ka. Mit­tasin kän­nykäl­lä melu­ta­sok­si 85 dB. Tar­joil­i­joil­la olisi siis pitänyt olla kuulosuojaimet. 

Car­avag­gi­ol­la main­os­te­tus­sa näyt­telyssä oli nähtävil­lä 4½ Car­avag­gion työtä. Lop­ut oli­vat aikalais­ten töitä, sinän­sä ihan hyviä nekin.

 

 

Kat­sas­timme Pinakothekin taide­museot. Hyvin mie­lenki­in­toiset kokoel­mat. Mie­lenki­in­toinen oli myös kausi 1933–45, jol­loin taide oli alis­te­tus­sa ja vain val­tion suo­jeluk­ses­sa ole­vaa taidet­ta tuotet­ti­in. Myöskään Sak­san nat­sit eivät tykän­neet post­mod­ernista tekotaiteesta. 

 Iltapäiväl­lä suun­tasimme Ital­i­aan, Bolzano/Bolzeniin, jos­sa olimme olleet hel­let­tä paos­sa 29 vuot­ta aiem­min. Sil­loin 1991 kaupun­ki oli täysin sak­sankieli­nen. Ital­i­aan kuu­lu­misen huo­masi vain viemärin kan­sista. Muuten Ital­ias­ta ei näkynyt jälkeäkään, alue oli Etelä-Tiro­lia. Nyt miehit­täjä­val­tion kieli oli jo enem­mistöase­mas­sa. Kun nousimme köysir­adal­la Ober-Bozeni­in, (suosit­te­len sitä suuresti) olimme taas sak­sankielisel­lä alueel­la. Kylän nimikin oli yksikielinen.

Bozenista sin­gahdimme Venet­si­aan, ase­tu­imme asumaan Lidon saarelle ja vietimme kolme päivää Bien­nalen ehtymät­tömiä näyt­te­lyjä läpi kahlaten.

Läm­pöti­la nousi 32 asteeseen, mikä rajoit­ti kaupunki­in tutus­tu­mista. Ilmati­eteen­laitok­sen sivu­ja selates­sa kävi ilmi, että olemme sido­tut Pohjois-Ital­ian ran­nikkoseuduille. Läm­pöen­nuste oli kohtu­ulliset 32 astet­ta, muual­la saat­toi 40 astet­ta ylit­tyä. Ital­ias­sa armei­ja oli komen­net­tu avus­ta­maan ter­vey­den­huoltoa van­hus­ten ja sairaiden pelastamisessa. 

Yksi­tyisko­h­ta Bel­gian aika eri­lais­es­ta osastosta

 

 

Suun­tasimme kohden La Spez­ian kaupunkia aiko­muk­se­na jatkaa Cinque Ter­ran alueelle. Ensim­mäi­nen yö kuitenkin La Spezi­as­sa, kos­ka pääsimme Bien­nales­ta liik­keelle niin myöhään.

Matkus­timme kolmel­la junal­la: Venet­sia – Bologna nopea ja hyvin ilmas­toitu juna, Bologna-Par­ma tukah­dut­ta­van kuuma ilmas­toima­ton juna (tai ainakin mei­dän vaunumme oli ilman ilmas­toin­tia). Ilmati­eteen laitos ker­toi, että läm­pöti­la junan ulkop­uolelle oli 39 astet­ta. Sisäl­lä var­maankin enem­män. Viimeinen osu­us paikallisju­nal­la junan ain­oas­sa ilmas­toidus­sa vaunus­sa ja kaik­ki matkus­ta­jat tietysti siinä vaunussa.

 

Poliisin vaatimus Vartian Compensate-säätiön keräysluvasta pakottaa muuttamaan lakia

Poli­isin mukaan Antero Vart­ian Com­pen­sate-säätiön toim­inta saat­taa vaa­tia rahankeru­u­lu­van. Säätiölle voi mak­saa rahaa omien hiilipäästö­jen kom­pen­soimis­es­ta. Säätiö käyt­tää rahat aiheutetun sotkun siivoamis­es­ta, eli kerää esimerkik­si met­sit­tämäl­lä mut­ta myös muul­la tavoin vas­taa­van määrä hiilid­iok­sidia ilmakehästä.

Poli­isin mukaan tämä ei ole kau­pan käyn­tiä vaan hyvän­tekeväisyyt­tä, kos­ka mak­sa­ja ei saa itselleen mitään muu­ta kuin hyvän mie­len. Hän ei omista niitä pui­ta, jot­ka säätiö istut­taa. Sik­si tämä rin­nas­tuu rahan keräämiseen vaik­ka las­ten­sairaalan rak­en­tamista varten.

Jos poli­isi pitää tulk­in­tansa voimas­sa, eduskun­nan on muutet­ta­va rahankeru­u­lakia. Tuon saman logi­ikan mukaan nimit­täin sähköy­htiöt eivät saisi myy­dä vihreää sähköä, kos­ka siinäkään osta­ja ei saa itselleen mitään muu­ta kuin hyvän oman­tun­non. On vain abstrak­tisti rahoit­ta­mas­sa sitä, että verkkoon syötetään esimerkik­si tuulisähköä. Aivan ident­ti­nen asia sen kanssa, että mak­saa puiden istu­tuk­ses­ta. Melkein kaikil­la lentoy­htiöil­lä on nyt mah­dol­lisu­us mak­saa päästö­jen kom­pen­saa­tios­ta lentolipun yhtey­dessä. Ne oli­si­vat siis kaik­ki lait­to­mia – Suomes­sa, mut­ta eivät muualla.

Var­tia voisi tietysti hakea keräys­lu­van, mut­ta asia ei täl­lä ratkea. Säätiön tarkoi­tus on solmia yhteistyö­sopimuk­sia esimerkik­si ener­giay­htiöi­den ja lentoy­htiöi­den kanssa siitä, että mak­su säätiölle sisäl­tyy lentolip­pu­un tai kaukoläm­pölasku­un. Myös näi­den yhteistyökump­panien pitäisi hakea keräyslu­pa ja main­in­ta tästä pitäisi olla niiden yhtiöjärjestyk­sessä. Toisin sanoen poli­isin tulk­in­ta tekee kom­pen­saa­tion täysin mah­dot­tomak­si – ei vain Vart­ian säätiön kohdal­la vaan kaikkien muidenkin alal­la toimivien kohdalla.

Tämä nyt ainakin pitää siinä lain­muu­tok­ses­sa kor­ja­ta, sil­lä siihen sinän­sä liit­tyy perus­teui­ta, että itse säätiö voisi rahankeru­u­lu­van tarvi­ta. Voisi­han joku hui­jarikin perus­taa tuol­laisen säätiön ja käyt­tää rahat ihan muuhun tarkoituk­seen. Täl­laisen hui­jauk­sen tor­ju­mi­nen sopii kuitenkin parem­min säätiölain puolelle.

Huonokin arvosana pitkässä matikassa tuottaa hyvät tulot

Vaa­ka-akselil­la ovat matem­ati­ikan yliop­pi­lasko­keen arvosanat, ensin lyhyestä matem­ati­ikas­ta impo­ba­tur­ista lau­da­turi­in ja sit­ten pitkän matem­ati­ikan arvosanat samas­sa järjestyksessä

Otto Lep­pä­nen Kansal­lis­es­ta koulu­tuk­sen arvioin­tikeskuk­ses­ta (KARVI) julka­isi twit­teris­sä helmiku­us­sa pysähdyt­tävän kuvan matem­ati­ikan yliop­pi­lasko­keenar­vosanan yhtey­destä vuosi­t­u­loi­hin kymme­nen vuot­ta myöhemmin.

Siinä ei ole mitään yllät­tävää, että mitä parem­min on matem­ati­ikan kir­joit­tanut, sitä korkeam­mille tuloille keskimäärin pää­tyy. Tämä kos­kee sekä lyhyt­tä että pitkää matem­ati­ikkaa. Suo­mi on varsin mer­i­tokraat­ti­nen maa. Fik­sut, ahk­er­at ja tun­nol­liset pärjäävät.

Lyhyen matem­ati­ikan arvosana kor­reloi tulo­jen kanssa, mut­ta pitkän matem­ati­ikan hyvä arvosana lisää tulo­ja vielä  selvästi voimakkaam­min. Pien­im­mille tuloille jäivät ne, jot­ka eivät kir­joit­ta­neet matem­ati­ikkaa lainkaan.

Häkel­lyt­tävää on, että pelkän pitkän matem­ati­ikan kir­joit­ta­mi­nen – kuin­ka huonos­ti tahansa – ennus­taa korkeampia tulo­ja kuin lyhyen matem­ati­ikan kir­joit­ta­mi­nen kuin­ka hyvin tahansa. Tai ei ihan sen­tään. Pitkän matem­ati­ikan impro­batur vas­taa vain lyhyen matem­ati­ikan eximi­aa, mut­ta jo appro­batur pitkästä matem­ati­ikas­ta hakkaa lyhyen matem­ati­ikan laudaturin.

Jotain täl­laisia tulok­sia var­maankin ollut esil­lä, kun tiedekun­ta toisen­sa jäl­keen on alka­nut korostaa pitkän matem­ati­ikan arvosano­ja sisäänpääsyssä.

Lyhyen matem­ati­ikan arvosana kor­reloi tulo­jen kanssa, mut­ta pitkän matem­ati­ikan hyvä arvosana lisää tulo­ja selvästi voimakkaammin.

Pitäisikö siis uskoa, että pitkän matem­ati­ikan appro­ba­turin kir­joit­ta­neet osaa­vat matem­ati­ikkaa parem­min kuin lyhyen matem­ati­ikan lau­da­turin kirjoittaneet?

Ei, tämä osoit­taa lähin­nä sitä, että lyhyen matem­ati­ikan lukem­i­nen lukios­sa altistaa hakeu­tu­maan human­is­tisille tai yhteiskun­nal­lisille aloille, ja näil­lä aloil­la palkat nyt vain ovat huonom­mat kuin muil­la aloilla.

Otto Lep­pä­nen on tehnyt vastikää gradun – Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen laitok­selle tietysti — siitä, mil­laisille tulota­soille päädytään mis­täkin korkeak­oulus­ta ja miltäkin alal­ta. En ryhdy selosta­maan sen tulok­sia tässä sen enem­pää, kos­ka Lep­pä­nen itse aikoo tul­la ulos kolumnin kanssa asi­as­ta, mut­ta sanon, että tämä tutkimus saa joil­lakin sukat pyörimään jalois­sa. On help­poa väit­tää sen osoit­ta­van Suomes­ta löy­tyvän rak­en­teel­lista eri­ar­voisu­ut­ta eri alo­jen välillä.

Olisi mie­lenki­in­toista nähdä Lep­päsen selvit­tävän tuo­ta matem­ati­ikan arvosanan ja tulota­son yhteyt­tä vakioimal­la koulu­tus­su­un­nan. Päteekö kor­re­laa­tio myös koulu­tus­su­un­nan sisäl­lä, vai onko seli­tys vain siinä, että pitkä matem­ati­ik­ka ohjaa kau­pal­lisille ja teknil­lisille aloille. Onko hyvin kir­joite­tus­ta pitkästä matem­ati­ikas­ta hyö­tyä (tulo­jen mielessä) myöhem­mässä elämässä myös human­is­tisen alan valinneilla?

Jos olisi vuokrasäännöstely, ei olisi punavihreää Kalliota

Onko asun­topoli­it­ti­nen ajat­telumme liian yksinker­taista? Vält­tääk­semme seg­re­gaa­tio­ta saatamme siinä sivut­ta tuho­ta kaupun­gin elin­voimaisu­ut­ta, kos­ka oma­leimaiset asuinalueet tekevät kaupungista kaupungin.

Sosi­olo­gi Erik Allardt sanoi aikanaan, että asuinaluei­den eri­lais­tu­mi­nen on hyväk­si niin kauan kuin väl­tetään varsi­nais­ten slum­mien aiheut­ta­mi­nen, kos­ka saman­henkiset tule­vat parem­min toimeen saman­henkisten kanssa.

Har­val­la helsinkiläisel­lä on varaa asun­toon Kaivopuios­tossa, mut­ta siitä ei ole syn­tynyt suur­ta val­i­tus­ta. Sitä on pidet­ty luon­nol­lise­na asiana. Paljon vakavam­pana pide­tään sitä, että asumisen kalleus sul­kee mon­elta pääsyn hip­ste­rien Kallioon osal­lisek­si elämän­muo­toon, johon niin vah­vasti kokee henkises­ti kuuluvansa.

Moni haikailee vuokrasään­nöste­lyn perään, jot­ta hänel­lä olisi varaa muut­taa unelmien­sa Kallioon.

Vuokrasään­nöste­lyn olois­sa hänelle var­maankin todel­la olisi varaa asun­toon Kallios­sa, mut­ta tuskin hän silti sinne pää­sisi. Kallion asun­to­ja jonot­taisi moni muukin. Jonot voisi­vat olla vuosien pituisia.

Ehkä hän ei sil­loin edes halu­aisi Kallioon, sil­lä jos Kallios­sa olisi lähin­nä vain sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa, siitä ei olisi koskaan tul­lut sel­l­aista hip­ste­ri­aluet­ta kuin se on nyt. Asukkaat oli­si­vat suun­nilleen saman­laisia kuin ovat taval­li­sis­sa vuokrat­alo­val­tai­sis­sa lähiöissä.

Sään­nöstel­ty­jen asun­tomarkki­noiden ongel­ma on asukkaan vähäi­nen mah­dol­lisu­us vaikut­taa siihen, mihin pää­tyy asumaan. Ei vapail­la markki­noil­lakaan pääse sinne, minne halu­aa, kos­ka mak­sukyky tulee vas­taan. Min­ul­la esimerkik­si ei ole varaa asun­toon Kaivopuis­tossa, mut­ta jokainen voi kuitenkin oman mak­sukykyn­sä rajois­sa vaikut­taa siihen, mihin halu­aa asumaan. Kun ihmiset ovat yleen­sä tekemi­sis­sä suun­nilleen samaan tulo­ryh­mään kuu­lu­vien kanssa, on varaa asua kaverei­den kanssa samas­sa kaupungi­nosas­sa. Asum­is­tu­ki vielä tasoit­taa lähtöko­htia asuntomarkkinoilla.

Kahdes­ta yhtä kalli­ista kaupungi­nosas­ta voi vali­ta sen, mitä pitää parem­pana ja mak­saa siitä vähän enem­män. Vapaat markki­nat suo­si­vat henkises­ti eri­lais­tunei­ta asuinaluei­ta. Ne taas ovat yksi kaupun­gin luovu­u­den läh­es vält­tämät­tömistä edel­ly­tyk­sistä. Helsin­ki ei olisi Helsin­ki ilman Kallion ja Vallilan punav­ihreää kuplaa.

Kaik­ki osa­puo­let kär­si­sivät, jos punav­ihreän Kumpu­lan ja kokoomus­laisen Pak­i­lan asukkaat sekoitet­taisi­in keskenään mielivaltaisesti.

Ennen kallion henkil­stä kukois­tus­ta oli Punavuori, mut­ta ei ole enää. Punavuor­fen kas­vanut suo­sio karkot­ti sieltä juuri sen, mikä teki siitä suosi­tun. Luo­va luok­ka on vetäy­tynyt ja luovut­tanut Punavuoren ylem­män keskilu­okan taviksille.Näin kävi 1960-luvul­la kukois­ta­neelle Green­wich Vil­lag­elle ja näin käy myös Kalli­olle. Pain­opiste on jo siir­tymässä kohti Vallilaa. Luovien pöhinä­paikko­jen elinkaari on lyhyt.

Allardtin teesistä pitää muis­taa myös se lop­pu. On väl­tet­tävä asuinaluei­ta, joiden sosi­aa­li­nen taso keski­t­u­loil­la ja koulu­tusas­teel­la mitat­tuna las­kee liian alas.Segregaation tor­jun­nas­sa tulisi estää yksipuolis­es­ti köy­hien aluei­den syn­ty, mut­ta tärkeim­mät toimet on suun­nat­tu estämään uusien yksipuolis­es­ti rikaiden aluei­den synty.

Siitä ehkä joskus toiste.

Asuntoja sinne, missä niistä maksetaan eniten

 

Helsin­gin seudul­la asun­to­jen hin­nat ovat nousseet eniten lähel­lä keskus­taa ”ratikkakaupungis­sa”. Kehyskun­nis­sa ja osas­sa Espoo­ta ja Van­taa­ta ne ovat jopa laskeneet.

Uusia asun­to­ja pitäisi rak­en­taa sinne, mis­sä niistä mak­se­taan eniten. Mut­ta eikö sil­loin vain rikkail­la olisi varaa asua?

Kuvitelka­amme kaupun­ki, jos­sa puo­let asun­noista on meren ran­nal­la ja puo­let suon laidal­la. Edel­liset ovat kalli­ita ja jälkim­mäiset halpoja. 

Kaupunki­in muut­taa lisää asukkai­ta, joi­ta varten raken­netaan sata asun­toa. Pitäisikö ne rak­en­taa suon laidalle vai meren ran­nalle? Tuli­joista vain 40 per­heel­lä on varaa asun­toon meren rannalla. 

Jos asun­not raken­netaan meren ran­nalle, mitä tapah­tuu lopuille 60 per­heelle ja 60 tyhjälle asunnolle? 

Asun­not meren ran­nal­la halpenevat niin, että 60 per­het­tä suon laidal­ta pystyy muut­ta­maan niihin ja nuo 60 muual­ta tule­vaa per­het­tä muut­ta­vat heiltä vapau­tu­vi­in asuntoihin.

Jos asun­not raken­net­taisi­in suon laidalle, asun­not meren ran­nal­la kallis­tu­isi­vat niin, että 40 per­het­tä jou­tu­isi hakeu­tu­maan suon laidalle ja varakkaat muut­ta­jat aset­tuisi­vat hei­dän asun­toi­hin­sa. Suon laidalle muut­taisi yhteen­sä 100 per­het­tä, joista 60 olisi kaupunki­in muut­tavia ja lop­ut 40 kaupun­gin van­ho­ja asukkai­ta, joil­la ei olisi enää varaa asua meren rannalla. 

Kun asun­not raken­netaan meren­ran­nalle, 100 per­het­tä enem­män pystyy asumaan meren ran­nal­la. Aluei­den hin­taerot tasoit­tuvat hie­man. Keskimääräi­nen asum­is­ta­so paranee.

Ran­nan van­ho­jen asukkaiden kan­nat­taa vas­tus­taa tätä, kos­ka hei­dän asun­to­jen­sa arvo las­kee ja naa­puri­in muut­taa väärän­laisia naapureita. 

Voitaisi­in myös rak­en­taa meren ran­nalle kohtu­uhin­taisia asun­to­ja ja vali­ta niihin sata onnel­lista per­het­tä. Olen­naista on, että kaikissa vai­h­toe­hdois­sa olisi hölmöä rak­en­taa asun­to­ja huonoon paikkaan vain, jot­ta ne oli­si­vat halpoja. 

Oike­as­sa elämässä ei ole vain hyviä ja huono­ja aluei­ta. Suurin osa on siltä väliltä. Eri ihmiset myös pitävät eri alueista. Olen­naista on, että siel­lä, mis­sä asun­noista mak­se­taan eniten, niitä on liian vähän ja sinne kan­nat­taa rak­en­taa lisää. 

Kun raken­namme lisää asun­to­ja halut­tui­hin kaupungi­nosi­in, rikkaiden osu­us asun­noista ei kas­va, kos­ka heil­lä kaikil­la on jo asun­to. Hei­dän van­hat asun­ton­sa vapau­tu­vat joillekin toisille, näi­den asun­not seu­raav­ille ja niin edelleen. Tässä ketjus­sa kaikkien asum­is­ta­so para­nee ja halut­tui­hin kaupungi­nosi­in pääsee aiem­paa pienituloisempia.

= = = =

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Demokraatti-lehdessä.

Kaupunkiympäristölautakunta 11.6.2019

PÖYDÄLTÄ

Nal­len­rin­teen ase­makaa­va Malmin lento­ken­tän alueella

Ennen meil­lä tehtii tiukasti tas­a­puolisia kaavo­ja, jos­sa kaikkien talo­jen räys­täsko­rkeudet oli­vat sen­tilleen samal­la korkeaudel­la. Tässä ker­rosluku vai­htelee kah­den ja kuu­den­toista välil­lä. Näyt­tää mielenkiintoiselta.

Aluei­den keskel­lä on suuri pysäköin­ti­ta­lo. Joskus tule­vaisu­udessa raken­nuskuu­tioi­ta ei haaska­ta van­hanaikaisi­in­pysäköin­ti­taloi­hin, joi­hin autot aje­taan ramppe­ja pitkin ja jot­ka vaa­ti­vat autoa kohden 90 kuu­tiometriä tilaa. Robot­ti­parkeis­sa tilanter­ve on ehkä kol­mannes tästä.

Tämä kaa­va on kaupungille hyvin kan­nat­ta­va. Raken­nu­soikeu­den arvo noin 65 miljoon­aa euroa ja esir­ak­en­tamisen ym kulut puo­let tästä, joten yli 30 miljoon­aa euroa net­toa tästä yhdestä ain­oas­ta Malmin lento­ken­tän kaavasta.

Vihd­in­tien kaupunkibulevardi

Riitaa on Riis­tavuoren alueesta. Kaupunkibule­vardit eivät oikein toi­mi, jos bule­vardin var­teen ei kaavoite­ta asumista.

Riis­tavuoren kohdal­la Pitäjän­mäen puolel­la on teol­lisu­usalue. Sen kaa­vat ovat aika tuor­e­i­ta, mut­ta pitäisikö se kutenkin kaavoit­taa uud­estaan asuinalueek­si. Täl­lä on vaiku­tus­ta myös Riis­tavuoren alueeseen.

Jol­lak­sen suunnitteluperiaatteet

Laa­jasa­lon ja Hevos­salmen eräi­den kiin­teistö­jen raken­nuskiel­lot suo­jelun varmis­tamisek­si. Rak­wen­nuskiel­lol­la tarkoite­taan tässä purkamiskieltoa.

Ruonasalmen­tie 17 ase­makaan muuttaminen.

Pien­talo­ton­tin tehokku­us nos­te­taan 0,28:aan, eikä tästä leika­ta kaavoitushyö­tyä, vaik­ka sitä tietysti tulee 1600 ker­rosneliöstä liki miljoona euroa. Vapaamieli­nen suh­tau­tu­mi­nen kaavoitushyö­tyyn edis­tää tietysti tiivistämistä.

Lisää melua Kivikkoon

Alueen varaami­nen helikopterikent­tää varten.

Alueen varaami­nen Kon­tu­las­ta ostarin kehit­tämistä varten

Tek­stistä ei käy ilmi, mitä nykyi­nen puhos-yhtiö aikoo tehdä, mod­ernisoi­da ostarin vai rak­en­taa alueel­la samal­la rutkasti asuntoja.

UUDET ASIAT

Helsin­gin yleiskaa­vat toteut­tamiso­hjel­man seurantaraportti

Kaavoitus ete­nee monil­la rin­tamil­la kovaa vauh­tia. Uusien säteit­täis­ten pikaratik­ka-reit­tien osalta pitäisi mim­nus­ta harki­ta sitäkin, että niitä alet­taisi­in tehdä yhtä aikaa, sen sijaan, että tehdään ensin yksi kokon­aan valmi­ik­si ja sit­ten ale­taan tehdä seu­raavaa. Ymmärtääk­seni on tarkoi­tus siir­tyä kak­sisu­un­taisi­in ratikoi­hin, jot­ka eivät vaa­di kään­tösil­mukkaa. Sil­loin ratikkalin­jaa voisi rak­en­taa pysäk­ki kerrallaan.

Malmin ratikan osalta tämä ei ole mah­dol­lista, kos­ka sen pitää ulot­tua sinne Malmin lento­kent­täalueelle saak­ka, eikä poikit­tais­lin­joil­lakaan, mut­ta ainakin Vihd­in­tien ja Tuusu­lantien osalta näin voisi tehdä.

Purkavaa tiivistys­tä Myl­ly­purossa ton­til­la Myl­ly­markantie 1

Kak­si ker­rostaloa kooltaan yhteen­sä 3778 k‑m2 pure­taan ja tilalle raken­netaan viisi ker­rostaloa yhteen­sä 18280 k‑m2. Uusi tont­tite­hokku­us on noin 1,5 ja van­ha 0,47. Itä-Helsin­gin rak­en­tamises­sa on haaskat­tu maa­ta aivan tolkuttomasti.

Viras­to on ottanut tavak­seen pan­na kaavae­hdo­tus nähtäville ennen kuin kaa­va on ensim­mäistäkään ker­taa lau­takun­nas­sa. Tämä vähen­tää lau­takun­nan mah­dol­lisu­ut­ta vaikut­taa kaa­van sisältöön.

Tääl­lä kaa­vat­alous ei kestä autopaikko­jen lait­tamista maan alle. Niin­pä Myl­ly­poron­tien katu­maise­maan osuu lähin­nä parkkipaikko­ja. Lähiöistä ei edes yritetä luo­da urbaa­nia katu­ti­laa, vaik­ka tehokkuuk­sia nostetaankin.

Sil­tasaaren­portin asemakaava

Tämä on tul­lut lausun­noil­ta ja menee jok­seenkin sel­l­aise­naan eteen­päin. Tämä oli käsit­telyssämme 19.3.2019. Taas pure­taan van­ho­ja talo­ja uusien tieltä. Hyy-Yhtymän hanke.

Puret­tavis­sa raken­nuk­sis­sa on kaupun­gin viras­to­ja ja esimerkik­si HKL:n pääkont­tori, sekä kasvis­rav­in­to­la Silvoble.

Porkkalankadun toim­i­ti­lat

Kasin ratikan van­han kään­töympyrän pois­tu­mi­nen vapaut­taa maa­ta rak­en­tamiseen. Tilalle tulee 1500 toimis­to­työ­paikkaa. Täl­laiset kohteet ovat syynä siihen, että suh­taudun aika nur­jamielis­es­ti siihen, että puo­lus­tamme työ­paikko­ja alueil­la, joi­hin työ­paikat eivät halua tulla.

Kaavoitushyö­tyä 15–29 miljoonaa.

Meilahdessa kään­tö­paik­ka raitio­vaunu seiskalle

Sekin kävi ilmi, että tääl­lä on Rosi­na Heikenin puis­to. Ratik­ka kiertää sen.

Val­tion mak­saa kaavoitushyödystä!

Val­tion viras­to­talo­ja Mar­i­ankadul­la muute­taan hyö­tykäyt­töön, tässä tapauk­ses­sa lähin­nä hotelleik­si (yllä­tys!) Val­tio mak­saa kaavoitushyödys­tä 2,355 miljoon­aa. Onko näin käynyt koskaan ennen?

Maapolit­ti­inen sopimus VR:n kanssa

Veräjämäessä VR saa huo­mat­tavaa kaavoitushyö­tyä, jos­ta kaupun­ki velot­taa 5,5 miljoon­aa euroa. Kor­vaus olisi ollut suurem­pikin, mut­ta VR sitoutuu toteut­ta­maan osan asun­noista kohtuuhintaisina.

Lasi­palatsin osakkei­den myymi­nen Konstsamfundetille

Rahan­tu­loa ei voi estää. Kaupun­ki on vähem­mistöosakkaana (30,85 %)väli­aikaisek­si tarkoite­tus­sa Lasi­palatsin kiin­teistössä, Nyt se myy osuuten­sa Kon­st­sam­fun­de­tille 33.5 miljoon­al­la eurolla.

Ton­tin myymi­nen Arabianrannassa

Tont­te­ja ei ole kil­pailutet­tu, vaan van­haa käytän­töä nou­dat­taen hin­ta perus­tuu ulkop­uolisen asiantun­ti­jan arvoon. Ker­rosneliön hin­naksi tulee tässä 902 euroa. Muodol­lis­es­ti ton­tit vuokrataan osto-opti­ol­la, mut­ta ei kukaan ole niin hölmö, ettei ostaisi, kun vuokra on 4% vuodessa indek­si­in sidot­tuna.  Taas kilahti kaupun­gin kas­saan run­saat 8,73  miljoon­aa euroa.

Myyn­ti­hin­nan vahvis­t­a­mi­nen Koskelassa

miljoon­aa euroa. Sum­mas­ta kuitenkin vähen­net­Fi­ralle myy­dään tont­ti 825 €/k‑m2. Tästä pitäisi kas­saan kilah­taa 3,16 miljoon­aa euroa. Sum­mas­ta kuitenkin vähen­netään viereis­ten tont­tien autopaikko­jen omakus­tan­nush­in­ta. Nämä autopaikat toteutetaan tälle ton­tille. Mihin tässä raho­jen siirtelyssä tarvi­taan kaupunkia? Eivätkö ne viereiset ton­tit voisi mak­saa itse suoraan.

= = =

Kaupun­gin kasvu on Helsingille kallista, mut­ta aika mukavasti maao­maisu­us myös tuot­taa. Tämän kok­ouk­sen päätök­set tuot­ta­vat Helsingille lasken­nal­lis­es­ti noin 100 miljoon­aa euroa.  Emme ole kuitenkaan vaa­ti­mas­sa lau­takun­nalle tulospalkkioita. 🙂