Sosiaaliturvajärjestelmän ongelmat (5) Työn on kannatettava sekä palkansaajalle että työnantajalle

Van­ha tilas­toti­eteen pro­fes­sori­ni, Leo Törn­qvist sanoi aikanaan, että hitaat tren­dit ovat vaar­al­lisimpia, kos­ka niihin ehditään tot­tua eikä koskaan ole oikea aika kään­tää suun­taan. Hän puhui ilmas­ton­muu­tok­ses­ta, mut­ta sama kos­kee työmarkkinoita.

Työ­markki­noil­la on tapah­tunut vuosikym­menten aikaan kak­si muu­tos­ta, jot­ka pakot­taisi­vat muut­ta­maan työl­lisyyspoli­ti­ikan perustei­ta ja työt­tömyys­tur­van sään­töjä, mut­ta niihin on totuttu.

Osaamisvinouman kasvu

Ensim­mäi­nen muu­tos on osaamisvi­nouman kasvu eli se, että yhä use­am­man työn­hak­i­jan kyvyt eivät riitä nyky­isil­lä ehdoil­la työ­markki­noille. Tämä näkyy rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den tai oikeam­min san­ot­tuna tas­apain­o­työt­tömyy­den kasvu­na. Vuon­na 1975 Kekko­nen run­noi maa­han hätäti­la­hal­li­tuk­sen, kun työt­tömien­määrä oli nous­sut yli sadan tuhan­nen. Nyt se on jotain 350  000 – 500 000 riip­puen siitä, kuin­ka suur­ta osaa työn­haus­ta luop­uneista pide­tään tosi­asial­lis­es­ti työt­töminä. Ei hyvä. Jat­ka lukemista “Sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmän ongel­mat (5) Työn on kan­natet­ta­va sekä palka­nsaa­jalle että työnantajalle”

Sosiaaliturvajärjestelmämme ongelmat (4) juuttuminen vanhoihin rakenteisiin

Suomen sosi­aal­i­tur­va on rak­en­teeltaan eri­lainen kuin muis­sa mais­sa. Ei vaiku­ta siltä, että muut ovat valin­neet väärin ja me ain­oina oikein. Mei­dän on kuitenkin erit­täin vaikea muut­taa omaa jär­jestelmämme muiden kaltaiseksi.

Aika moni alan toim­i­ja ottaa yksi­tyis­es­ti esille perus­tus­lain siis sen, että sosi­aal­i­tur­va rak­en­teel­lisen uud­is­tamisen tiel­lä on hyvää tarkoit­ta­va perus­tus­la­ki. Tätä he eivät kuitenkaan uskalla sanoa julkises­ti. Kos­ka min­ul­la ei ole enää mitään ura­su­un­nitelmia, kat­son aiheel­lisek­si tuo­da tämän julki.

Tarkoituk­se­na on ollut taa­ta perus­tus­lail­la sosi­aal­isia oikeuk­sia, mut­ta juris­tit puhu­vat juristien kielel­lä ja se kieli on tähän tarkoituk­seen kovin köm­pelöä. Lop­putu­lok­se­na sosi­aal­i­tur­vas­sa on kiin­nitet­ty joitakin palikoi­ta, jot­ka vaikut­ta­vat aivan sat­tumal­ta val­i­tu­il­ta.  Niin­pä, kun raha­pu­la pakot­taa säästämään, säästöt on kohdis­tet­ta­va niihin kohti­in, joi­ta ei ole kiin­nitet­ty, vaik­ka sen sosi­aa­li­nen hin­ta olisi paljon korkeampi. Rak­en­teen uud­is­tamis­es­ta perus­tus­la­ki tekee mah­dot­toman. Jat­ka lukemista “Sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmämme ongel­mat (4) juut­tumi­nen van­hoi­hin rakenteisiin”

Sosiaaliturvajärjestelmämme ongelmat (3) Mallia Ruotsista

Vuosia sit­ten Juhana Var­ti­ainen sai melkein min­ut usko­maan, että Ruotsin työt­tömyyspoli­ti­ik­ka on Suomea parem­pi. Työt­tömyys­tur­va on Ruot­sis­sa korkeampi kuin Suomes­sa mut­ta työt­tömän on otet­ta­va työ­paik­ka vas­taan halusi tai ei. Suomes­sakin pitäisi, mut­ta tämä ei toi­mi käytännössä.

Ei ole mah­dol­lista yhdis­tää korkeaa työt­tömyys­tur­vaa oikeu­teen vali­ta työt­tömyys työ­paikan sijasta.

Ruotsin ratkaisun toimivu­ut­ta heiken­tää se, että työ­paikoista on tul­lut yhä enem­män sel­l­aisia, jos­sa työn laadul­la on merk­i­tys­tä ja yhä vähem­män liukuhi­h­natyön kaltaisia työ­paikko­ja,  jois­sa työn laadul­la ei ole niin väliä, kun­han sen saa tehdyk­si. Niin­pä työ­nan­ta­jat ovat yhä halut­tomampia palkkaa­maan ketään sel­l­aista, joka hakee työ­paikkaa vain karenssin pelosta ilman, että oikeasti halu­aisi sitä paikkaa. Jat­ka lukemista “Sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmämme ongel­mat (3) Mallia Ruotsista”

Sosiaaliturvajärjestelmämme ongelmat (2) Ensisijaista turvaa tulee nostaa.

Suo­ma­lainen sosi­aal­i­tur­va eroaa muista Euroopan maista siinä, että meil­lä työt­tömyys­tur­van taso on mata­la ja vas­taavasti toimeen­tu­lotuen, taatun vähim­mäis­tu­lon, taso on korkea. Muut maat eivät ole väärässä emmekä me oike­as­sa. Mei­dän pitäisi kehit­tää omaa jär­jestelmäämme muiden tapaisek­si, kos­ka toimeen­tu­lotuen sään­nöt ovat niin mahdottomat.

Nos­taa pitäisi eri­tyis­es­ti työt­tömyys­tur­van minim­i­ta­soa. Hyvä­palkkaises­ta työstä tilapäis­es­ti työt­tömän tilanne on siedettävä.

Tämä kaatuu kuitenkin suo­ma­laisen jär­jestelmän toiseen erikoisu­u­teen, joka on pyhä. Meil­lä ansiosi­don­nainen työt­tömyys­tur­va on työ­markki­naos­a­puolten hal­lit­se­maa alaa. He taas ovat päät­täneet, että jos työt­tömyys­tur­van min­imipäivära­haa nos­te­taan, pitää myös suurem­pia työt­tömyyspäivära­ho­ja nos­taa yhtä paljon, tai oikeas­t­aan vähän enem­män. Se taas tulisi niin kalli­ik­si, että kan­nat­taa jät­tää min­imipäivära­ha niin pienek­si, että sitä pitää aina täy­den­tää toimeen­tu­lotuel­la. Jat­ka lukemista “Sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmämme ongel­mat (2) Ensisi­jaista tur­vaa tulee nostaa.”

Sosiaaliturvajärjestelmän ongelmat (1) Toimeentulotuki

Olin maanan­taina tilaisu­udessa kuul­la Pasi Moi­sion  esi­tys­tä suo­ma­lais­es­ta sosi­aal­i­tur­vas­ta ja sen uud­is­tamis­tarpeesta. Tämän kir­joituk­sen ajatuk­sista vas­taan kuitenkin kokon­aan itse.

Lyhyesti: Suomes­sa on aivan liian help­poa jät­täy­tyä yhteiskun­nan tukien varaan ja aivan liian vaikea pyris­tel­lä niistä sen jäl­keen eroon. Suo­ma­lainen ensisi­jainen sosi­aal­i­tur­va (siis syype­r­usteinen) on ver­rat­tain vaa­ti­ma­ton­ta ja viime­si­jainen (toimeen­tu­lo­tu­ki) selvästi anteliaampi kuin ver­rokki­mais­sa. Sen takia toimeen­tu­lo­tukin on meil­lä keskeinen osa sosi­aal­i­tur­vaa, kun se muual­la on aika vaa­ti­mat­tomas­sa roolissa.

Toimeentulotuki on täydellinen kannustinloukku

Toimeen­tu­lo­tu­ki on tukimuo­tona  vihovi­imeinen. Se on sat­apros­ent­tis­es­ti tulovähen­teinen niin, ettei toimeen­tu­lo­tukea saa­va hyödy työn­teosta sent­tiäkään. Sik­si se kasaa kär­päs­pa­perin tavoin ihmisiä piiriinsä.

Peri­aat­teessa toimeen­tu­lotuel­la ole­va ei myöskään saa säästää mitään. Jos kuun vai­h­teessa tilil­lä on euroakaan, se vähen­netään sel­l­aise­naan seu­raa­van kuun toimeen­tu­lotues­ta. Pesukoneen hajoamiseen ei siis saa varautua. Tämä on peri­aat­teena niin jär­jetön, ettei sitä ymmärtääk­seni sovel­leta käytän­nössä, vaik­ka laki niin vaati­ikin. Jat­ka lukemista “Sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmän ongel­mat (1) Toimeentulotuki”

Hallitus alentaa syntyvyyttä, koska ei hahmota kokonaisuuksia

Hal­li­tus on alen­ta­mas­sa Suomen syn­tyvyyt­tä. En usko, että täl­lä tähdätään tietois­es­ti päivähoidon ja opetuk­sen meno­jen alen­tamiseen enkä edes usko, että hal­li­tus on tehnyt tätä harkin­nan tulok­se­na vaan yksinker­tais­es­ti osaa­mat­to­muut­taan. On halut­tu alen­taa työl­listämiskyn­nys­tä helpot­ta­mal­la määräaikaisia työ­suhtei­ta. Kun määräaikaisu­u­teen ei tarvi­ta hyväksyt­tävää syytä, syyk­si käy, että palkat­ta­va on hedelmäl­lisessä iässä ole­va nainen. Pitää olla paljon yli 30 vuot­ta jot­ta voi syn­nyt­tää lapsen vaaran­ta­mal­la per­heen toimeentuloa.

Hyv­in­voin­ti­val­tio on mon­imutkainen kokon­aisu­us, jos­sa kaik­ki vaikut­taa kaik­keen, esimerkik­si nuorten nais­ten heikko ase­ma työ­markki­noil­la  vaikut­taa syn­tyvyy­teen merkittävästi.

Demareilla oli kunnon valmistelukoneisto

Ihailin kauan sit­ten demare­i­ta siitä, että heil­lä oli osaa­va valmis­telukoneis­to. Sen jäsenistä tosin merkit­tävä osa sai palkkaa val­ti­ol­ta, eli jäsenet oli­vat siis alan virkamiehiä.

Kokoomuk­sel­la ei ole koskaan ollut kun­non valmis­telukoneis­toa. Se joh­tui Kekkos­es­ta, joka pani kokoomuk­sen vuosikym­meniksi oppo­si­tioon. Oppo­si­tios­sa valmis­telukoneis­to menisi hukkaan. Jat­ka lukemista “Hal­li­tus alen­taa syn­tyvyyt­tä, kos­ka ei hah­mo­ta kokonaisuuksia”

Mitä Euroopan pitäisi nyt tehdä

Sään­töpo­h­jaisen maail­man rom­ah­t­a­mi­nen vie poh­jan myös markki­na­t­alouteen perus­tu­val­ta kan­sain­väliseltä taloudelta. Tämä on paha asia Suomelle, sil­lä pieni syr­jäi­nen avoin talous ei oikein pär­jää, jos talous alka­akin perus­tua maid­en itsekkyy­teen. Siinä men­estyvät vain isoim­mat. Euroopan unioni on jauhau­tu­mas­sa tässä isom­pi­en ja parem­min organ­isoitu­jen maail­man­mah­tien väliin.

Euroopan pitäisi pyris­tel­lä eroon USA-riip­pu­vu­ud­estaan, vahvis­taa itseään ja omaa päätök­sen­tekoaan ja paran­taa suhteitaan Kiinaan, Inti­aan ja ylipäätän­sä globaali­in etelään. Kiina ei ole mikään ideaa­li­nen yhteistyökaup­pani, mut­ta ei ole Yhdys­val­latkaan, enää.

Bri­tan­ni­alle pitäisi tar­jo­ta kun­ni­alli­nen tie takaisin EU:n yhteyteen.

Kiina

Jat­ka lukemista “Mitä Euroopan pitäisi nyt tehdä”

Metsänomistajat esittävät: metsätuloja ei pitäisi ottaa huomioon asiakasmaksuissa.

Suomes­sa pitkäaikaisen laitoshoidon mak­sut ovat tulosi­don­naisia. Niin on kaikkial­la. Suomen jär­jestelmä poikkeaa vain siinä ettei omaisu­us vaiku­ta hoit­o­mak­sui­hin. Tulot nos­ta­vat asi­akas­mak­sua 85 pros­entin mar­gin­aaliv­erol­la – siis  jokaises­ta ansai­tus­ta satases­ta asi­akas­mak­su nousee 85 euroa.

Useim­mil­la van­hainko­tien asukkail­la tulot koos­t­u­vat eläk­keestä, mut­ta myös omaisu­us­tu­lot las­ke­taan mukaan tuloihin.

Met­sän­o­mis­ta­jat ovat alka­neet vaa­tia, etteivät met­sä­tu­lot kuitenkaan saisi vaikut­taa asi­akas­mak­sui­hin. Tämä on jatku­moa sille, että tulot met­sistä ovat muutenkin paljon kevyem­min verotet­tu­ja kuin palkkatulot.

Niin härske­jä he eivät tietenkään  ole, että esit­täi­sivät suo­raan, että met­sä­tu­lot jätet­täisi­in tyystin huomiotta, mut­ta siihen tässä tähdätään. Jat­ka lukemista “Met­sän­o­mis­ta­jat esit­tävät: met­sä­tu­lo­ja ei pitäisi ottaa huomioon asiakasmaksuissa.”

Markkinatalous ei voi hyvin

Syn­nyin vuon­na 1951 nyky­istä Inti­aa köy­hempään maa­han. Viidessäkymme­nessä vuodessa Suo­mi nousi maail­man vau­raimpi­en maid­en joukkoon – kiitos markki­na­t­alouden, joka on tuonut val­tavasti lisää vau­raut­ta ympäri maailmaa.

Kiihkeim­män kasvun vuosi­na Suo­mi kut­sui talout­taan sekat­alousjär­jestelmäk­si. Val­tio pysyi isän­nän roolis­sa. Oli­han markki­na­t­alous oli hyvä ren­ki, mut­ta huono isän­tä. Sekat­alous toi­mi eri­no­mais­es­ti, vaik­ka val­tion ohjaus epäon­nis­tuikin välil­lä pahasti. Ohjaa­mat­tomana kehi­tys olisi men­nyt huonom­min, on ainakin men­nyt monis­sa puh­taan kap­i­tal­is­min maissa.

Opiske­lin kansan­taloustiedet­tä 1970-luvul­la. Sil­loin opetet­ti­in, että teo­ria markki­na­t­alouden hyvyy­destä nojasi joukkoon ole­tuk­sia, joi­hin kuu­lui tiedon ilmaisu­us ja vapaa kil­pailu ilman monopole­ja. Ne eivät päte­neet sil­loinkaan, mut­ta pätevät nyt vielä huonom­min. Jat­ka lukemista “Markki­na­t­alous ei voi hyvin”

MM16 Suomen tuloerot

 

Mitat­tuna käytet­tävää ole­vien tulo­jen Gini-ker­toimel­la, Suomen tulo­erot eivät ole kas­va­neet san­ot­tavasti 2000-luvul­la. Oheises­sa kuvas­sa on käytet­tävis­sä ole­vien tulo­jen Gini-ker­roin asun­to­tu­lo mukaan luet­tuna. Mukana ovat siis tuotan­non­tek­i­jä­tu­lot ja tulon­si­ir­rot vähen­net­tynä veroil­la. Asun­to­tu­lo on mukana, kos­ka min­un mielestäni asun­to­var­al­lisu­us vaikut­taa käytet­tävis­sä ole­vi­in tuloihin.

Gini-ker­roin on las­ket­tu myös brut­tomääräi­sistä tuotan­non­tek­i­jä­tu­loista, eli siinä ovat brut­to­tu­lot ilman tulon­si­ir­to­ja. Se on selvästi korkeampi (52,3) vuon­na 2024 ja sil­lä on kas­va­va tren­di. Jos tätä ver­taa käytet­tävis­sä ole­vien tulo­jen Gini-ker­toimeen, saadaan vero­tuk­sen ja tulon­si­ir­to­jen tasaa­va vaiku­tus, joka on Suomes­sa ver­rat­tain suuri ja trendiltään kas­va­va. Tästä ei kan­na­ta ryn­nätä tekemään raflaavia johtopäätök­siä yhä vain väki­val­taisem­mas­ta tulo­jen tasaamis­es­ta. Seli­tyk­senä ovat eläk­keet, jot­ka domi­noi­vat tulon­si­ir­to­ja. Kun eläkeläis­ten määrä on nous­sut, taso paran­tunut huo­mat­tavasti, tulon­si­ir­to­jen tasaa­va vaiku­tus on kas­vanut. Jat­ka lukemista “MM16 Suomen tuloerot”