Jäähyväiset valtuustolle

Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­to juh­li eilen 150-vuo­tista ole­mas­saoloaan. Olen istunut val­tu­us­tossa yli neljä­sosan tuos­ta ajas­ta, 40 vuot­ta,  ja yli puo­let elämästäni.

Olen ollut 20 vuot­ta kansane­dus­ta­ja, kak­si vuot­ta perus­palve­lu­min­is­teri ja puolueeni vihrei­den puheen­jo­hta­jana neljä vuot­ta. Silti suurim­mat aikaansaan­nok­seni poli­ti­ikas­sa olen saavut­tanut Helsin­gin kehit­tämisessä. Vaik­ka sen itse sanonkin, min­ul­la on takanani hieno his­to­ria Helsin­gin päät­täjänä. Kaik­ki ei ole men­nyt niin kuin olisin halun­nut, mut­ta aika moni asia on.

Akti­ivi­suuteni on keskit­tynyt kaupunkisu­un­nit­telu­un sen laa­jas­sa merk­i­tyk­sessä, johon luen mukaan esimerkik­si asun­topoli­ti­ikan ja joukkoli­iken­teen kehit­tämisen. Itse asi­as­sa aloitin jo ennen val­tu­us­toon pääsemistä kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan vara­jäse­nenä vuon­na 1981, eli oikeas­t­aan min­ul­la on jo 45 vuot­ta kun­nal­lispoli­ti­ikkaa takanani.

Noina vuosi­na Helsin­ki on kehit­tynyt val­tavasti ja mielestäni paljon parem­mak­si. Asukkai­ta on tul­lut lisää 200 000. Helsingistä on tul­lut kukois­ta­va kaupun­ki, johon halu­taan asumaan.  Vihrei­den poli­ti­ikalla on tästä suuri ansio. Jat­ka lukemista “Jäähyväiset valtuustolle”

Kellä sakset, sillä valta

Poli­it­tisen urani aikana käytin eniten val­taa Sisko Sepän giljoti­in­i­työryh­mässä – elimessä, jon­ka kokoon­panoa ei löy­dy googlaamalla.

Neu­voteltaes­sa vuon­na 1995 Lip­posen hal­li­tuk­sen ohjel­mas­ta sovit­ti­in val­tion meno­ja leikat­ta­van 20 mil­jardil­la markalla. Mieliku­vi­tus lop­pui 15 mil­jardis­sa. Puut­tuvaa viit­tä mil­jar­dia etsimään perustet­ti­in Sisko Sepän giljoti­in­i­työryh­mä, johon jokainen hal­li­tus­ryh­mä aset­ti yhden edus­ta­jan. Olin ryh­mässä ain­oa vaaleil­la valittu.

Esit­tämämme säästöt tekivät kipeää, mut­ta olin tulok­seen tyy­tyväi­nen. Porukallamme arvot näkyivät siitä, mis­tä ei säästet­ty. Jotkut toiset oli­si­vat tehneet sen aivan toisin. Käy­timme paljon val­taa. Jat­ka lukemista “Kel­lä sak­set, sil­lä valta”

Kannustinongelmat lymyävät tuloasteikon alapäässä

Yleen­sä kun puhumme korkei­den vero­jen haitoista, ajat­telemme tuloast­eikon yläpäätä. Varsi­naiset ongel­mat ovat kuitenkin asteikon alapäässä.

Köy­hyy­den ain­oa ongel­ma ei ole se, että ilman palkkat­u­lo­ja ole­van kulu­tus­mah­dol­lisu­udet ovat pienet. Toinen ongel­ma on, että mon­en on jok­seenkin mah­do­ton paran­taa taloudel­lista ase­maansa työtä tekemäl­lä. Rikkaat mar­mat­ta­vat vähän yli viidenkymme­nen pros­entin mar­gin­aaliv­eroista, kun köy­hillä efek­ti­ivi­nen mar­gin­aaliv­ero on usein yli 80 pros­ent­tia, monel­la tasan sata pros­ent­tia. Tämä on paljon pahempi kan­nusti­non­gel­ma kuin rikkaiden koke­ma korkea mar­gin­aaliv­ero ja se näkyy työllisyydessä.

Kun sään­nöt ovat täl­laisia, on vähän vaikea mar­mat­taa työn­teon välttelystä.

Halua korostaa, etten pidä siitä, että jotkut jät­täy­tyvät tahal­laan tulon­si­ir­to­jen varaan, kos­ka eivät pidä työstä. Tähän menevä raha ei ole pois rikkail­ta vaan toisil­ta köy­hiltä. Jat­ka lukemista “Kan­nusti­non­gel­mat lymyävät tuloast­eikon alapäässä”

Tuloerot ja kannustavuus hyvätuloisilla

Tästä tulikin kolmio­saisen sijas­ta nelio­sainen, kos­ka päätin jakaa kan­nus­tavu­ut­ta koske­van osion kah­tia, rikkaiden ja köy­hien osaksi.

Tulo­ero­ja tarvi­taan ihmis­ten kan­nus­tamisek­si tekemään työtä ja kehit­tämään uusia ajatuk­sia. Noin pääsään­töis­es­ti Suomes­sa on kuitenkin riit­tävän kivaa olla hyväo­sainen ja riit­tävän ikävää olla huono-osainen, joten tältä osin kan­nus­timet ovat kunnossa.

Olisim­meko ahk­er­ampia ja inno­vati­ivisem­pia, jos efek­ti­iviset mar­gin­aaliv­erot oli­si­vat alem­mat? Jos mah­dol­lisu­ut­ta muut­taa pois maas­ta ei olisi, mar­gin­aaliv­ero­jen alen­t­a­mi­nen tuskin tek­isi meistä ahk­er­ampia. Aiem­min sekä Yhdys­val­lois­sa että Bri­tan­ni­as­sa on sovel­let­tu selvästi yli 90 pros­entin mar­gin­aaliv­ero­ja, eikä talous siihen kaatunut. Jos voit tehdä mil­jar­di euroa tuot­ta­van keksin­nön, et jätä sitä tekemät­tä vain, kos­ka tien­aat siitä itse vain sata miljoon­aa. Jat­ka lukemista “Tulo­erot ja kan­nus­tavu­us hyvätuloisilla”

Tuloerojen mittaamisesta

Kun mitataan tulo­ero­ja, on ensin päätet­tävä, tutk­i­taanko suh­teel­lisia vai absolu­ut­tisia ero­ja.  Minus­ta kaik­ki syyt puolta­vat suh­teel­lisia ero­ja, vaik­ka se tuot­taakin jonkun mielestä väärän johtopäätök­sen siitä, että tulo­erot eivät ole juuri kasvaneet.

Jos alku­ti­lanteessa Pekan tulot ovat 100 euroa kuus­sa ja Matin 2 000 euroa kuus­sa ja lop­puti­lanteessa Pekan tulot ovat 8 000 euroa kuus­sa ja Matin 10 000 euroa kuus­sa, minus­ta hei­dän tilanteen­sa on tasoit­tunut, mut­ta jonkun toisen mielestä ero on kasvanut.

Jos tutk­i­taan suh­teel­lisia ero­ja, 1800-luvun sää­ty-yhteiskun­ta oli eri­ar­voisem­pi kuin mei­dän aikamme, mut­ta jos tutk­i­taan absolu­ut­tisia ero­ja, nykyti­lanne on eriarvoisempi.

Parhaana tulo­eromit­ta­ri­na pidän Gini-ker­roin­ta, mut­ta muut mit­tar­it täy­den­tävät sen anta­maa kuvaa. Onhan esimerkik­si hyvä tietää köy­hyy­dessä elävien määrästä ja tilanteesta. Jos tulo­erot kas­va­vat, on eri asia johtuuko se rikkaimpi­en rikas­tu­mis­es­ta vai köy­himpi­en köy­htymis­es­tä. Gini-ker­toimen määritelmä esitetään linkin mukaises­sa wikipedia-artikke­lis­sa. Jat­ka lukemista “Tulo­ero­jen mittaamisesta”

Tuloerot ja talouskasvu

Kir­joi­tan kol­men artikke­lin jut­tusar­jan tulo­eroista, kos­ka hal­li­tuk­sen sak­sista vas­taa­va min­is­teri on ilmoit­tanut, että ne ovat Suomes­sa liian pieniä.

Pien­ten tulo­ero­jen maat ovat parem­pia hie­man kaikessa: Kir­jas­sani 2020-luvun yhteiskun­tapoli­ti­ik­ka kir­joitin tulo­eroista muun muassa:

”Mitä tasaisem­pi on tulon­jako, sitä vähem­män on sosi­aal­isia ongelmia, psyykkisiä sairauk­sia, huumei­den käyt­töä, lap­sikuolleisu­ut­ta, koulupu­dokkai­ta, teini­raskauk­sia, henkirikok­sia ja vanke­ja. Vähem­män on jopa las­ten kokemia kon­flik­te­ja, kuten tap­pelu­ja, kiusaamista ja epäys­täväl­listä käytöstä. Pienet tulo­erot paran­ta­vat eli­na­jan odotet­ta, koulu­tus­ta­soa, las­ten hyv­in­voin­tia, ihmis­ten välistä luot­ta­mus­ta, sosi­aal­ista liikku­vu­ut­ta, inno­vati­ivi­su­ut­ta ja jopa jät­tei­den kier­rä­tys­tä.” (s.204)

Suomes­sa on sitkeä käsi­tys, että suuret tulo­erot edis­täi­sivät talouskasvua. Suurten tulo­ero­jen maat ovat kuitenkin yleen­sä köy­hiä ja pien­ten tulo­ero­jen maat rikkai­ta. Jat­ka lukemista “Tulo­erot ja talouskasvu”

Väestönkasvua ei ole vielä aivan selätetty

Nim­imerk­ki Olli Autio60 kysyi Blueskys­sa kom­ment­tiani Eero Palo­hei­mon kir­joituk­seen Helsin­gin Sanomis­sa otsikol­la väestönkasvun ongel­maa ei todel­lakaan ole ratkaistu.

Lyhyesti san­ot­tuna olen helpot­tunut, että väestön ekspo­nen­ti­aa­li­nen kasvu on (ilmeis­es­ti) päät­tymässä, mut­ta olen Palo­hei­mon kanssa samaa mieltä siitä, että maail­man väk­iluku nousee sitä ennen liian korkeak­si ja on jo nous­sut. Moni asia olisi parem­min, jos meitä olisi tääl­lä selvästi vähemmän. 

Run­saat 50 vuot­ta sit­ten pidin maail­man kaht­e­na suurim­pana ongel­mana väestönkasvua ja ilmas­ton­muu­tos­ta vieläpä niin, että väestönkasvu on suurin ilmas­ton­muu­tok­sen aiheut­ta­ja. Järkeilin tätä niin, että jos ener­gian tarve kas­vaa väk­ilu­vun kasvun tahdis­sa, ilmastopäästöt kas­va­vat ener­gian kulu­tus­ta nopeam­min, kos­ka uusi­u­tu­vat ener­gialäh­teet eivät kas­va. Sata vuot­ta aiem­min esimerkik­si Suomes­sa jok­seenkin kaik­ki ener­gia saati­in bio­mas­sas­ta, lähin­nä puus­ta eikä fos­si­il­isia juuri käytetty.

Kuulen vas­taväit­teen: ener­gianku­lu­tus kas­vaa ilman väestönkasvuakin ja jopa väestönkasvua nopeam­min. Kyl­lä, mut­ta päässäni olevas­sa mallis­sa muiden asioiden ollessa ennal­laan ener­gianku­lu­tus kas­vaa väestönkasvun tahdis­sa. Kos­ka väestön kasvoi kiihtyen, väestömäärä tulisi lop­ul­ta ole­maan tärkein ener­gian kulu­tus­ta kas­vat­ta­va tek­i­jä. Jat­ka lukemista “Väestönkasvua ei ole vielä aivan selätetty”

Tulotason muutos eri puolilla Helsingin seutua

 

Päätin tarkastel­la, miten muut­toli­ike köy­hdyt­tää ja vauras­tut­taa aluei­ta Helsin­gin seudul­la. Luulin, että Paa­vo-tietokan­nas­sa olisi jo vuo­den 2023 tiedot, kos­ka lehdil­lä ne ainakin ovat, mut­ta sieltä löy­tyikin vas­ta vuo­den 2022 tulotiedot postinu­meroalueit­tain. Tam­miku­us­sa uudestaan.

Otin muut­tu­jak­si 18 vuot­ta täyt­tänei­den keski­t­u­lo­jen muu­tok­sen vuon­na 2012 ja 2022. Yleen­sä tarkastel­laan medi­aa­nia, mut­ta kos­ka min­ua kiin­nos­ti kun­tien väli­nen kil­pailu vero­tu­loista, otin keski­t­u­lot. ”Defla­toin” keski­t­u­lot koko maan keski­t­u­loil­la, jol­loin ”deflaat­tori” otti huomioon sekä hin­tata­son että keskimääräisen tulota­son nousun. Selitetään tämä kaaval­la, kos­ka puhe on väk­isin epätäs­mäl­listä. Jat­ka lukemista “Tulota­son muu­tos eri puo­lil­la Helsin­gin seutua”

Ehdokkaat vihreiden pormestariehdokkaiksi

Vihreil­lä on meneil­lään pormes­tariehdokkaan val­in­ta jäsenäänestyk­sel­lä, jos­sa on noin 2 000 äänioikeutettua.

Helsin­gin pormes­tarin paik­ka on yksi Suomen merkit­tävim­mistä poli­it­ti­sista tehtävistä, sil­lä niin kuin olen mon­ta ker­taa täl­lä blogilla kir­joit­tanut, suuret kaupun­git ovat otta­mas­sa suun­nan­näyt­täjän tehtävän val­tioil­ta. Siihen näh­den on kum­mallista, että tehtävä ei ole oikein kiin­nos­tanut eri puolueis­sa maan ykkös­lu­okan ehdokkai­ta. Tehtävä kil­pailee merkit­tävyy­dessä päämin­is­terin paikan kanssa, mut­ta voisiko yhtäkään ehdote­tus­ta ehdokkaista ajatel­la päämin­is­ter­inä? Se on oire poli­ti­ikan epä­su­o­sios­ta, jon­ka takia kun­nal­lispoli­ti­ik­ka potee kykypulaa.

Vihrei­den oli tarkoi­tus aset­taa ehdokkaak­si val­takun­nalli­nen ykkös­ni­mi, Pekka Haav­is­to, mut­ta kuten tiedämme, muu­ta­ma tun­ti ennen asian julk­istamista Haav­is­to sai puhelun, joka muut­ti hänen suunnitelmansa.

Kun­nal­lispoli­ti­ikan kyky­pu­la ei vaivaa vihre­itä, ainakaan vielä, joten hyviä ehdokkai­ta tehtävään vihreil­lä on. Paikan vapaudut­tua Haav­is­tol­ta peräti viisi ehdokas­ta on ilmoit­tau­tunut kisaan. Heistä peräti kolme on toimin­ut kaupung­in­val­tu­us­ton puheen­jo­hta­jia. Eivät he siis mitään poli­ti­ikan untu­vikko­ja ole kukaan. Har­mi että kam­pan­ja-aika jäi vähän lyhyek­si, vähän niin kuin Kamala Harrisillakin.

Esitän seu­raavak­si arvion noista viidestä. Mietin esit­te­lyjärjestys­tä ja päädyin puolueet­tomasti aakkosjärjestyk­seen, jot­tei järjestys­tä voisi tulki­ta väärin. Jat­ka lukemista “Ehdokkaat vihrei­den pormestariehdokkaiksi”

Sähköautot tuovat ruuhkamaksut

Sähköau­tot sopi­vat hyvin Suomen kaupunkei­hin. Sähkömme on EU-maid­en halv­in­ta ja läh­es päästötön­tä. Sähkön hin­ta kuitenkin vai­htelee. Pörssisähköä käyt­tämäl­lä ja latauk­sen fik­susti ajoit­ta­mal­la akun voi lada­ta läh­es ilmaisek­si samal­la kun tasoit­taa sähkön hintavaihteluja.

Sähköau­to­jen parhaat puo­let tule­vat esille kaupunki­a­jos­sa. Kaupungeis­sa pakokaa­su pää­tyy ihmisen keuhkoi­hin tuhan­sia ker­to­ja toden­näköisem­min kuin maaseudul­la, ja kaupunki­a­jos­sa on paljon jar­rut­tamista ja kiihdyt­tämistä. Moot­torimelus­ta kär­siviäkin on enemmän.

Kaupunkili­iken­teelle sähköau­tot ovat toisaal­ta ongel­ma. Sähköau­to on kallis ostaa, mut­ta sen jäl­keen ajami­nen on läh­es ilmaista. Kilo­metril­lä sähköä kuluu parin sentin edestä. Sitä vas­taan joukkoli­ikenne ei voi kil­pail­la hin­nal­la. Jat­ka lukemista “Sähköau­tot tuo­vat ruuhkamaksut”