Onko nopeudenrajoitin mahdollinen

EU on saa­mas­sa valmi­ik­si Galileo-satel­li­it­ti­paikan­nusjär­jestelmän. Sen myötä on suun­nitelmis­sa siir­tyä liiken­teen nykyis­es­tä aika sum­mit­tais­es­ta vero­tuk­ses­ta tie- ja ruuhka­mak­sui­hin, jol­loin tiemak­su vai­htelee ajan ja paikan mukaan voimakkaasti. Tämä jär­jestelmä tulee siis seu­raa­maan jokaista Euroopas­sa liikku­vaa autoa. Jos joku pelkää valvo­vaa isoavel­jeä, tämä tuo sen valvon­nan joka tapauk­ses­sa. Maail­ma ei siitä juuri toisen­laisek­si muu­tu, sil­lä melkein kaikkil­la­han on jo kän­nykkä, jota voidaan seu­ra­ta. Jat­ka lukemista “Onko nopeu­den­ra­joitin mahdollinen”

Nopeudenrajoittimet autoihin?

Jokin viikko sit­ten ajaes­sani Van­haa Por­voon­ti­etä kohti Nikkilää osuin Van­taan Kuninkaan­tammes­sa onnet­to­muu­s­paikalle, jos­sa auto oli tör­män­nyt tuke­vaan koivu­un. Vauh­tia oli ollut paljon yli sal­li­tun (40 km/h?), sil­lä koivun runko oli tunkeu­tunut sisään keu­las­ta ja tör­röt­ti takapenkin edestä keskeltä autoa.  Siihen päät­tyi kotkalaisen 39-vuo­ti­aan miehen elämä. Jat­ka lukemista “Nopeu­den­ra­joit­timet autoihin?”

Sitra tähtää tiikerinloikkaan energiatehokkuudessa

Jostakin itsel­lenikin tun­tem­at­tomas­ta syys­tä kuu­lun Sitran ener­gianohjel­man ohjaus­ryh­mään. Ohjel­man tarkoituk­se­na on olla osaltaan edis­tämässä ilmas­toa säästävää ener­giapoli­ti­ikkaa ja syn­nyt­tää sen poh­jal­ta myös kan­nat­tavaa liike­toim­intaa. Rahaa tähän on käytet­tävis­sä noin 25 miljoon­aa euroa. Paljon kiin­nitetään huomio­ta raken­nusten läm­pö­talouteen, jos­sa uusien raken­nusten osalta läm­mönku­lu­tus tulee putoa­maan mur­to-osaan – pääosin raken­nuk­set lämpiäi­sivät  muun sähkönku­lu­tuk­sen hukkaläm­möl­lä ja asukkaiden kehän läm­möl­lä. Tämä on tot­ta jo nyt – tai siis alkaa olla tot­ta noin vuo­den kulut­tua raken­net­tavis­sa talois­sa yleisem­min, nyt vas­ta jois­sakin pilottihankkeissa. 

Uuden raken­nuskan­nan ener­gianku­lu­tus tulee siis vähen­emään melkois­es­ti – niin paljon, että alkaa olla kyseenalaista, kan­nat­taako niitä liit­tää kaukoläm­pöön. Ongel­mana on van­ha kan­ta, jota on paljon. Kaukana ei ole sekään aja­tus, että joitakin 1960- ja 1970-luku­jen epäon­nis­tunei­ta betoni­hirvi­tyk­siä kan­nat­taisi purkaa. 

Tuulivoima on huono uutinen sähkölämmitystaloille?

Helsin­gin ener­gian omis­ta­ma Mankala Oy ja ja Eteläpo­h­jan­maan voima perus­ti­vat kevääl­lä Mer­itu­uli Oy:n rak­en­ta­maan Off­shore-tekni­ikalla tuulivoimaa 1000–2000 MW:n edestä. For­tum on ilmoit­tanut havit­tel­e­vansa noin tuhan­nen megawatin tuulipuis­toa. Molem­mat odot­ta­vat val­tion tukipäätök­siä, jot­ka nyt näyt­tävät toteu­tu­van syöt­tö­tar­if­fin muo­dos­sa. Sit­ten tarvi­taan enää ympäristölu­vat ja vuokra­sopimus val­tion meri­aluei­ta isän­nöivän met­sähal­li­tuk­sen (sic!) kanssa. Jat­ka lukemista “Tuulivoima on huono uuti­nen sähkölämmitystaloille?”

Sauri ja Haatainen, sopikaa tämä!

Kata­janokan kär­jessä on pieni jalka­pal­lo­kent­tä, jota ei voi käyt­tää varsi­nais­tebn ottelu­iden pelaamiseen, mut­ta joka voisi olla eri­no­mainen har­rus­tus­muo­toiseen pal­lot­telu­un ja eri­lais­ten kikko­jen har­joit­telu­un. Se on jonkin vuosia sit­ten olleen tapah­tu­man jäljiltä aivan kelvot­tomas­sa kun­nos­sa. Kent­tää kut­su­taankin perunapelloksi.

Ken­tän hoita­mat­to­muus johtuu siitä, että se on puis­to-osas­ton (tai mikä sen nimi nyt onkaan) hallinnas­sa, eikä “urheilun edis­tämi­nen” kuu­lu puis­to-osas­tolle. Liikun­tavi­ras­to taas ei raho­jaan puis­to-osas­ton mai­hin haaskaa. Tässä taas ker­ran osoi­tus lohk­outuneen hallinnon haitoista.

Kai siel­lä kaupung­in­talol­la joskus juo­daan kahvia? Voisi­vatko Pekka Sauri ja Tuu­la Haatainen soipa tästä mitenkään?

Liikenteen hinnoittelusta

Olen kir­joit­tanut liiken­teen hin­noit­telus­ta tääl­lä aiem­minkin, mut­ta tois­tonkin uhal­la palaan asi­aan, kos­ka edelli­nen viestiketju innos­tui siitä puhumaan.

Jos Stock­man­nin ovelta jaet­taisi­in ihmisille ilmaisia tavaroi­ta, paikalle tulisi var­maankin jono. Jos jonon lyhen­tämisek­si tavaraa päätet­täisi­in jakaa seu­raaval­la ker­ral­la enem­män, jono ei siitä lyhenisi vaan pitenisi. Vähän samas­ta ilmiöstä on kyse siinä, mitä tapah­tuu, jos ruuhki­in pyritään vas­taa­maan teitä lev­en­tämäl­lä. Suju­vat tiet houkut­tel­e­vat lisää liiken­net­tä, kunnes ruuhkat ovat palan­neet. Stock­man­nil­la jonoista selvitään sil­lä, että tavaroil­la on hin­tansa. Samaa ratkaisua pitäisi soveltaa myös ruuhki­in. Jat­ka lukemista “Liiken­teen hinnoittelusta”

Kuorma-autoilijat nopeuttivat juhannusliikennettä

Pitkin iltaa eilen ihme­telti­in radios­sa, mihin juhan­nus­ru­uhkat kato­si­vat. Ammat­ti­au­toil­i­joiden tek­stivi­estikam­pan­ja ne poisti. Kun riit­tävän moni (muu­ta­ma pros­ent­ti riit­tää) autoil­i­joista sen pelästyt­tämänä muut­ti suun­nitelmi­aan, ruuhk­il­ta väl­tyt­ti­in. Mitä tästä opimme?

Nor­maal­i­ti­lanteessa vas­taavis­sa tapauk­sis­sa yksilöl­liset päätök­set johta­vat liiken­nemääri­in, jot­ka ovat lievästi yli tien väl­i­tyskyvyn sal­li­man mak­simin, minkä seu­rauk­se­na väl­i­tyskyky las­kee ja mat­ka hidas­tuu. Kaik­ki sujuu parem­min, kun pieni määrä liiken­teestä ymmärtää jäädä pois.

Tarvit­sisimme kuor­ma-autoil­i­joiden hidastelu­pelot­teen joka arki­aa­muk­si Helsin­gin sisään­tu­loteille. Kun tämä ei ole mah­dol­lista, tarvit­semme ruuhkamaksut.

Kaupunki rakennuttamaan omistusasuntoja

Lehti­ti­eto­jen mukaan raken­nus­li­ik­keet hidas­ta­vat uusien asun­to­jen rak­en­tamista kuin yhteis­es­tä sopimuk­ses­ta. Täl­lä halu­taan tukea asun­to­jen hin­tata­soa. Tämä tun­tuu vähän kohtu­ut­toma­l­ta, kos­ka uusien asun­to­jen myyn­ti­hin­ta ylit­tää rak­en­tamiskus­tan­nuk­set roimasti. Täy­del­lis­es­ti toimi­vas­sa kil­pailus­sa näin ei voisi käydä.

Jos kil­pailu ei toi­mi, Helsin­gin kaupun­gin on puu­tut­ta­va markki­noi­hin samal­la taval­la kuin se puut­tuu bus­sili­iken­teen kil­palu­un oma­l­la yhtiöl­lä. Kaupun­gin tulee siis ryhtyä raken­nut­ta­maan — tai raken­nu­tut­ta­maan — myös omis­tusasun­to­ja sil­loin, kun rak­en­t­a­mi­nen ei yksi­tyis­sek­to­ria huvita. 

Syöpää kännykästä?

Helsin­gin Sanomat kir­joitt­taa tänään näyt­tävästi kan­sain­välis­es­töä tutk­i­jaryh­mästä, joka varoit­taa matka­puhe­lin­ten aiheut­ta­mas­ta syöpäriskistä.

Kän­nyköi­den käyt­töönot­to on ollut aikamoista uhkapeliä, kos­ka säteilyn vaiku­tuk­sista ei ole ollut kun­nol­lista tietoa. Jos kän­nykkä olisi lääke, sen hait­tavaiku­tuk­sia selvitet­täisi­in yhä kokeis­sa, eikä tuote olisi saanut myyntilupaa.
Kuitenkin kun ne ovat nyt olleet laa­jamit­tais­es­ti käytössä viitisen­toista vuot­ta,  aivosyöpi­en olisi pitänyt väestö­ta­sol­la lisään­tyä merkit­tävästi,  jos puhe­limet oli­si­vat niin vaar­al­lisia kuin tutk­i­jat anta­vat ymmärtää. Toki syövän kehit­tymi­nen voi viedä aikaa yli 15 vuot­ta, mut­ta kyl­lä syövän ilmaan­tu­vu­u­den olisi pitänyt kään­tyä jo jyrkkään nousuun.

Kateus vie kalatkin vedestä

Kaukoläm­pökeskustelus­sa on use­an henkilön voimin käynyt ilmi, että liit­tymi­nen ton­tin vier­estä kulke­vaan kaukoläm­pöön on niin kallista, että halvem­mak­si tulee läm­mit­tää sähköl­lä tai öljyllä.

Ymmärtääk­seni tässä on kyse “tas­a­puolisu­ud­es­ta”. Aikanaan kaukoläm­mön käyt­täjät ovat rahoit­ta­neet verkos­ton. Jos siihen pää­sisi nyt mar­gin­aa­likus­tan­nuk­sil­la (mak­saisi vain matkan putkesta taloon) saisi etua van­hoi­hin asi­akkaisi­in näh­den. Niin­pä sit­ten käy kuten Turus­sa: kiin­teistöjä ei liitetä kaukoläm­pöön, vaik­ka put­ki kul­kee ton­tin vier­estä. Tähän on pakko saa­da muutos!