Markkinaehtoinen pysäköinti säästäisi kymmeniä miljoonia vuodessa

Palaan vielä kerran pysäköintiin. Yritän seuraavassa kertoa, miksi markkinamekanismi tuottaisi pysäköintiin paljon järkevämmän ja ennen kaikkea halvemman ratkaisun kun nykyinen normiohjaus ja miksi se tekisi Helsingistä paremman paikan asua. Kysymys on huomattavasta rahamäärästä. Vuosittain voisi säästyä kymmeniä miljoonia euroja.

Helsingissä oli vuoden lopulla rekisteröitynä 339400 autoa, joista liikennekäytössä oli 253 000. Loput 76 400 autoa ovat poissa liikennekäytöstä, siis ”seisomassa”. Pysäköintitilaa ajoyhteyksineen tarvitaan autoa kohden noin 30 neliötä, joten nuo 340 000 autoa tarvitsevat parkkitilaa noin tuhat hehtaaria eli kymmenen neliökilometriä. Pelkästään nuo seisomassa olevat autot tarvitsevat pysäköintitilaa kaksisataa hehtaaria. Jos autoa käytetään työmatkoihin, se tarvitsee toisen pysäköintipaikan työpaikan luona. Kaupunkimaa on kallista ainakin vaihtoehtoiskustannusmielessä eli siis sitä ajatellen, mihin sitä maa-alaa voisi muuten käyttää.

Suuruusluokasta kertoo jotain se, että jos tuhat hehtaaria peitettäisiin kolmikerroksisilla rakennuksilla, niissä mahtuisi asumaan 750 000 henkeä. Tämä on tarkoitettu vain suuruusluokan kuvaamiseen. Pysäköintikentille ei voi rakentaa taloja niiden koko leveydeltä, ja osa autopaikoista on talojen alla ja pysäköintiluolissa. Jatka lukemista ”Markkinaehtoinen pysäköinti säästäisi kymmeniä miljoonia vuodessa”

Lääkkeiden haaskaava hinnoittelu

Lääkeyhtiöiden on saatava katetuiksi lääkkeiden kehittämiskustannukset, ja ne koituvat teollisuusmaiden veronmaksajien maksettaviksi, mutta sen voisi tehdä paljon fiksummin. Nyt menetetään valtavasti terveyshyötyjä.

Terveydenhuolto on kehittynyt viime vuosina jättiaskelin uusien paljon parempien lääkkeiden ansiosta. Syöpiin on kehitetty täsmälääkkeitä, joiden ansiosta moni ennen kuolemaan tuomittu potilas paranee. Nuo lääkkeet ovat kuitenkin hyvin kalliita, mikä kasvattaa Kelan korvausmenoja nopeasti. Kaikkia lääkeitä ei edes hyväksytä korvattaviksi, koska hinta on kohtuuton.

Joidenkin lääkkeiden valmistus on oikeasti kallista, mutta pääosin korkea hinta johtuu patentista, joka antaa lääkeyhtiölle pariksikymmeneksi vuodeksi monopolin lääkemolekyyliin. Yhtiöiden on tietysti saatava tutkimuskustannuksiaan katetuiksi ja myös epäonnistuneet yritykset. Käytäntö on silti haaskaava, kuten monopolihinnoittelu aina on. Menetetään valtavasti terveyshyötyjä, jotka saavutettaisiin korvaamalla lääkkeen kehittämiskustannukset fiksummin. Jatka lukemista ”Lääkkeiden haaskaava hinnoittelu”

Miksi suuret tuloerot eivät ole hyväksi taloudelle

Koska niin moni on kysynyt, miksi pidin Patrick Itäniemen kolumnia tuloerojen siunauksellisuudesta naiivina ja virheellisenä, perustelen lyhyesti. Pidempää en nyt jaksa kirjoittaa, tästä voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan.

Empiria tukee pienten tuloerojen hyödyllisyyttä

Pienten ja suurten tuloerojen merkitystä on historiassa kokeiltu. Vielä 1930-luvulla Etelä-Amerikan maat kuten Argentiina ja Chile olivat paljon Euroopan maita ja erityisesti Suomea vauraampia. Euroopassa valittiin pienempien tuloerojen politiikka, Etelä-Amerikassa suurten tuloerojen politiikka. Nyt Etelä-Amerikan maat ovat paljon köyhempiä kuin esimerkiksi Suomi.

Euroopan sisällä hyvinvointivaltion ja tasaisen tulonjaon valinneet pohjoisemman Euroopan maat (Pohjoismaat, Saksa, Hollanti ja Itävalta) ovat paljon vauraampia kuin korkeiden tuloerojen eteläeurooppalaiset maat.

Yhdysvaltojen sisällä tasaisemman tulonjaon osavaltiot ovat vauraampia kuin korkeiden tuloerojen osavaltiot.

Toki voi väittää, että kausaliteetti menee toisin päin; että vauraus tekee mahdolliseksi hyvinvointivaltion. Pitää siis katsoa, miksi kohtuulliset tuloerot ovat parempia kuin kohtuuttomat. Jatka lukemista ”Miksi suuret tuloerot eivät ole hyväksi taloudelle”

Itäniemi on periaatteessa oikeassa 

Pidin hyvänä vetona Helsingin Sanomilta ottaa lukiolaisten talousgurupalkinnon voittaneen Patrick Itäniemi kolumnistiksi. Hänen ensimmäinen kirjoituksensa tuloerojen siunauksellisuudesta oli kuitenkin naiiviudessaan pieni floppi. Meinasin kirjoittaa siitä ja huomauttaa, ettei empiirinen näyttö oikein tue ajatusta, mutta moni oli minua nopeampi ja päätin, etten lyö lyötyä. Monia vastaväitteitä tosin teki mieli opponoida.

Tämänpäiväinen kirjoitus siitä, että markkinat hoitaisivat ilmastokysymyksen valtiollista säätelyä paremmin, oli paljon parempi. Ilmaisua pitäisi vielä hioa, koska nyt kirjoitus teki helpoksi ymmärtää halutessaan sanoma väärin. Kaikki kirjoitukset pitäisi panssaroida tahallista väärinymmärrystä vastaan. Jatka lukemista ”Itäniemi on periaatteessa oikeassa ”

Miten yhdistää ihmisten ja autojen kaupunki?

Auto pääsi pahasti yllättämään kaupunkisuunnittelun 1960-luvulla. Sitä ennen kaupunkien mittakaava oli sellainen, joka on nyt nähtävissä monen kaupungin historiallisessa keskustassa. Jos matkustamme vaikkapa Tallinnaan, emme käy ihailemassa automyönteisiä lähiöitä vaan ihmismyönteistä vanhaa kaupunkia.

Auto räjäytti kaupungit kahdella tavalla. Paitsi että uudet alueet kaavoitettiin auton mittakaavaan, perinteinen asuminen keskustassa kävi epäterveelliseksi bensiinissä olevan lyijyn ja pakokaasujen yleisen epäterveellisyyden vuoksi. Ongelma on poistunut ja asunnot kaupunkien keskustoissa ovat nousseet arvoonsa.

Seuraava kuvapari kertokoon enemmän kun tuhat sanaa.

Minulla olisi paljon hyviä kuvia jalankulun mittakaavaan rakennetuista kaupungeista. Olisi ollut houkuttelevaa laittaa tähän kuva Tukholman vanhastakaupungista, mutta se olisi jo ollut liioittelua. Tämä kuva on otettu viime kesänä Lillen kaupungista Ranskasta. Tämä on aivan tavanomaista kaupunkia eikä mikään museokortteli. Jatka lukemista ”Miten yhdistää ihmisten ja autojen kaupunki?”

Miksi Suomen taloudellinen kasvu pysähtyi?

Suomi on ollut nyt 16 vuotta ilman taloudellista kasvua, minkä seurauksena reaalipalkat jäävät jatkuvasti jälkeen vertailumaista. Se taas johtaa osaavan työvoiman muuttoon ulkomaille.

Mitä kasvulla on tapahtunut? Selitykseksi tarjotaan tuottavuuden kasvun pysähtymistä. Se on selittäjänä vähän samanlainen kuin että ulkona on niin kylmä, koska elohopea on lämpömittarissa niin alhaalla. Työn tuottavuus on osapuilleen BKT jaettuna työtuntien määrällä.

Alkutuotannon suosiminen?

Teollisuuden jalostusaste laskee Suomessa niin, että olemme siirtymässä yhä enemmän raaka-aineiden ja vähän jalostettujen tuotteiden myyjiksi. Kuvainnollisesti voi sanoa, että nettikaupassa ruotsalaiset tuottavat pakettiin sisällön ja Suomi pakkauksen.

Vihreässä siirtymässä Suomen osaksi näyttää olevan tuottaa vihreä energia ja muiden tehtäväksi käyttää sitä tuotteiden valmistukseen.

Tämä voi johtua siitä, ettei muuhun pystytä, mutta myös siitä, että alkutuotannon työpaikat ovat meillä aluepoliittisten syiden vuoksi erityisen suosittuja. Suomi jopa maksaa siitä, että ulkomaiset kaivosyhtiöt tyhjentävät maaperäämme mineraaleista. Maksu tapahtuu subventoimalla mineraalien kuljettamista pois Suomesta ja siihen liittyviä infrainvestointeja. Jatka lukemista ”Miksi Suomen taloudellinen kasvu pysähtyi?”

Uusi hyvinvointivaltio 13: Neljä tulonsiirtotyyppiä riittäisi

Muitakin tulonsiirtoja kuin negatiivinen tulovero tarvitaan, mutta nykyiset yli sata tulonsiirtotyyppiä voidaan korvata neljällä tukimuodolla, joita myönnetään monista eri syitä. Olen esittänyt tämän jo vuonna 1994 Sosiaali- ja terveysministeriölle kirjoittamassani raportissa Hahmotelma perustulomallista.

1. Negatiivinen tulovero tai perustulo

2. Tuloista riippumaton syyperusteinen tuki eli perustulon korotus. Tällaisia ovat jo nyt esimerkiksi lapsilisä, vammaistuki ja geliakiakorvaus.

3. Tulojen vakuuttaminen, joita ovat nyt esimerkiksi sairauspäiväraha ja työttömyyskorvaus. Niin kuin palovakuutuksessakin vakuutuskorvaus on isosta talosta suurempi kuin pienestä, niin olisi myös tulojen vakuuttamisen kohdalla. Korvauksiin oikeutettuja ovat kaikki, joista työnantaja tai vakuutettu itse on maksanut vakuutusmaksun ja tuen perusteena on se tulo, josta vakuusmaksu on maksettu. Koska negatiivinen tulovero on pohjalla, korvaus on nykyistä työttömyyskorvausta pienempi niin, että nettotulos yhdessä negatiivisen tuloveron kanssa on suunnilleen sama kuin nytkin. Koska pelkällä negatiivisella tuloverolla ei elä, syyperusteisissa tuissa olisi nykyiseen tapaan vähimmäispäiväraha. Koska negatiivinen tulovero on pohjalla, työn vastaanottovelvollisuus voisi olla nykyistä ankarampi. Periaatteessa sairausvakuutuskorvaus ja työttömyyskorvaus voisivat olla yhtä suuria ja riippua samalla tavalla ansiotuloista. Sairausvakuutuskorvauksessa ei nyt ole vähennystä ansiotulojen perusteella, koska sairaana ei pitäisi tehdä töitä. Tämä pätee tarttuviin tauteihin, mutta ei esimerkiksi masennukseen. Jatka lukemista ”Uusi hyvinvointivaltio 13: Neljä tulonsiirtotyyppiä riittäisi”

Uusi hyvinvointivaltio 12: pienipalkkaisten tukeminen, negatiivinen tulovero

Olen edellisissä osissa esittänyt toimia, joilla torjutaan tulonsiirtojen väärinkäyttöä tai ylikäyttöä, miten sen vain haluaa sanoa, ja esittänyt keinoja lisätä julkisen vallan verotuloja. Tässä osassa noita rahoja tarvitaan.

Suomalaisen hyvinvointivaltion vahvuus on ollut, että (jokseenkin) kaikki ovat mukana. Tuloerot ovat olleet pieniä ja työttömyys vähäistä, koska jokseenkin kaikkien työpanokselle on ollut käyttöä. Vielä 1980-luvun lopulla Suomi toimi kuin demarien unelma. Sitten kaikki kääntyi huonommaksi. Ennen kaikkea työelämä muuttui eriarvoisemmaksi ja sen mukana kasvava eriarvoisuus tunkeutui maahamme. Ahkeruutta enemmän ansiotasoon vaikutti osaaminen ja sääntö-Suomessa erityisesti muodollinen koulutus.

Kyse ei ole vain tuloeroista vaan paikasta yhteiskunnassa. Kysyttäessä useimmat uskovat, että tuloerot ovat Suomessa kasvaneet. Nyt ne ovatkin kasvaneet vähän, mutta ihmiset uskoivat niiden kasvaneen silloinkin, kun ne eivät olleet kasvaneet. Mikä oli lisääntynyt, oli osattomuus.

Rakenteellinen työttömyys – tai tarkemmin määriteltynä tasapainotyöttömys ­– on kasvanut merkittävästi ja näyttää olevan vain kasvussa.

Muutos on globaali

Muutos on ollut samanlainen kaikkialla maailmassa, joten kotimaisia syitä ei oikein kannata tässä korostaa, vaikka on niilläkin osuutensa. Yhdysvalloissa koko taloudellinen kasvu on mennyt pääomatulojen ja korkeapalkkaisimpien hyväksi. Tavisten elintaso ei ole noussut lainkaan. Ilmiö on suuresti Trumpin poliittisen menestyksen, Britannian EU-eron ja eurooppalaisen anti-intellektuaalin oikeiston menestyksen takana. Jatka lukemista ”Uusi hyvinvointivaltio 12: pienipalkkaisten tukeminen, negatiivinen tulovero”

Erilaiset asuinalueet ovat kaupungin rikkaus

Helsingin Sanomissa oli eilen kirjoitus, jossa toimittaja pani aivan matalaksi Jätkäsaaren, joka on rakennettu kirjoittajan mukaan liian tiiviisti. Koska lehti julkaisi vielä samana päivänä uuden kirjoituksen aiheesta vähän niin kuin anteeksipyyntönä, en mollaa ensimmäistä kirjoitusta sen enempää. Tarkemmin artikkelin outouksia on käyty läpi Facebookin ”Lisää kaupunkia Helsinkiin” -palstalla. Siihen palautteeseen kannattaisi Hesarin tutustua.

Kirjoitus herätti myös paljon sympatioita sosiaalisessa mediassa. Niissä oli kaikissa sama perusvirhe: ajatuksena oli, että koko kaupunki pitää rakentua sellaisista alueista, joissa minä viihdyn. Ajatus on aivan hölmö.

On kaupungin rikkaus, että siellä on erilaisia alueita, joista kukin voi valita mieleisensä. Jos ei pidä jostakin vaikka muut pitävät, ei kannata muuttaa sinne.

Tiiviin kaupunginosan hyviin puoliin kuuluvat lyhyet välimatkat ja hyvä palvelutaso– on hyvät yksityiset palvelut ja on hyvät joukkoliikenneyhteydet. Google-haku ”Ravintola Jätkäsaari” tuotti 11 osumaa. Vertailun vuoksi haku ”Ravintola Latokaski” tuotti kaksi osumaa, jotka molemmat olivat pizzerioita. Silmämääräisesti alue on yhtä suuri. Nämä ja ihmisten paljous vetävät ihmisiä tiiviisti rakennetuille alueille. Jatka lukemista ”Erilaiset asuinalueet ovat kaupungin rikkaus”

Uusi hyvinvontivaltio11: Tasavero ja korkea arvonlisävero

Mistä rahat hyvinvointivaltion rahoittamiseen?

Kirjoitin jo luonnollisen niukkuuden verottamisesta, koska sellaisesta koituvat tulot eivät kuulu oikeastaan kenellekään, joten niiden verottaminen yhteiskunnalle on järkevää. Ne ovat järkeviä veroja, mutta eivät tuota mitenkään valtavia summia. Muutakin siis tarvitaan

Tulonjako maailmalla on mennyt viime vuosikymmeninä vinksalleen niin, että esimerkiksi Yhdysvalloissa jokseenkin koko taloudellinen kasvu on mennyt rikkaimmille ja tavisten reaaliansiot ovat jämähtäneet paikalleen.

Olisi erittäin perusteltua verottaa rikkaita nykyistä enemmän.

Britanniassa ja Yhdysvalloissa on perinteitä verottaa surperrikkaita ankarasti. 1950-luvulla Yhdysvalloissa ylin marginaalivero oli 90 % ja Britanniassa jopa 98 %. Tästä suivaantuneena The Beatles julkaisi kappaleen Taxman, jossa sanottiin muun muassa näin:
There’s one for you, nineteen for me /
’Cause I’m the taxman. Jatka lukemista ”Uusi hyvinvontivaltio11: Tasavero ja korkea arvonlisävero”