MM11 Koulukirjojen hinnoittelu

Koulukir­jat ovat hyvä esimerk­ki läh­es ker­takus­tan­nus­tuot­teesta. Yhden kir­jan painami­nen mak­saa noin euron, mut­ta kir­jan hin­ta on jotain aivan muu­ta. Mitään lois­to­bisnestä oppikir­jo­jen tekem­i­nen ei kuitenkaan ole, sil­lä siihen kuluu kir­joit­ta­jal­ta hel­posti työaikaa vuosi tai enem­mänkin. Tek­i­jä saa kor­vauk­sen­sa kir­jan hinnassa.

Kir­jan hin­nan pitäisi olla sen mar­gin­aal­i­hin­ta — siis noin euro — ja kiin­teät kus­tan­nuk­set pitäisi peit­tää jotenkin muuten. Kiin­tei­den kus­tan­nusten per­im­is­es­tä kir­jan hin­nas­sa koituu mon­en moista harmia.

Koulut säästävät menois­saan kier­rät­tämäl­lä kir­jo­ja tai anta­mal­la oppi­ma­te­ri­aalin käyt­töön vain dig­i­taalise­na luet­tavak­si kän­nykäl­lä tai tietokoneel­la. Tämä heiken­tää oppimis­tu­lok­sia. Vaik­ka käytet­täisi­in paperi­sta kir­jaa, se on kier­rätet­ty ja siinä on edel­lisen käyt­täjän alle­vi­ivauk­sia ja mui­ta merk­in­töjä tai jopa sivu­ja puut­tuu. Jat­ka lukemista “MM11 Koulukir­jo­jen hinnoittelu”

MM10 Luovia ratkaisuja kertakustannustuotteisiin

Ker­takus­tan­nus­tuot­teet tai tuot­teet, joiden kus­tan­nuk­sista pääosa on kiin­teitä, haas­ta­vat markki­namekanis­min, sil­lä opti­maal­ista ratkaisua niiden hin­noit­telu­un ei ole. Oikea hin­ta­han olisi nol­la, mut­ta sil­lä niitä ei taas kan­nat­taisi myy­dä mitään, pait­si yhteiskun­nan mak­samana ja mainosrahoitteisena.

Peri­aat­teessa yri­tys voi myy­dä ker­takus­tan­nus­tuot­tei­ta joko vähän kalli­il­la tai paljon hal­val­la. Mis­sä on voiton­mak­si­moin­tip­iste, riip­puu kysyn­tä käyrän olete­tus­ta muo­dos­ta. Olete­tus­ta – sil­lä yri­tys ei yleen­sä voi ennal­ta tietää käyrän muo­toa. Yleisen edun kannal­ta olisi parem­pi, jos yri­tys val­it­sisi myy­dä paljon hal­val­la. Val­in­ta myy­dä vähän kalli­il­la tuot­taisi suuren hyvinvointitappion.

Ker­takus­tan­nus­tuot­teen hinnoittelu

Jat­ka lukemista “MM10 Luovia ratkaisu­ja kertakustannustuotteisiin”

MM9 Kertakustannustuotteet

Kun joskus 50 vuot­ta sit­ten opiske­lin kansan­talousti­eteen perustei­ta, markki­na­t­alouden opti­maa­li­nen toim­inta kuvat­ti­in niin, että hyödyk­keen hin­ta aset­tuu tasolle, joka vas­taa kunkin tuot­ta­jan mar­gin­aa­likus­tan­nuk­sia. Kos­ka tuotan­nos­sa on myös kiin­teitä kus­tan­nuk­sia, mar­gin­aa­likus­tan­nuk­sen pitäisi siis todel­la nous­ta tuotan­non kas­vaes­sa.  Muuten­han nuo kiin­teät kus­tan­nuk­set jäi­sivät yri­tyk­sen tap­piok­si. Nou­se­vat mar­gin­aa­likus­tan­nuk­set selitet­ti­in sil­lä, että yri­tys jou­tu­isi esimerkik­si teet­tämään ylitöitä kas­vat­taak­seen tuotantoa.

Tämä ei tun­tunut kovin uskot­taval­ta sil­loin. Nyt siihen on entistä vaikeampia uskoa.

Todet­takoon lisäk­si, että jot­ta markki­namekanis­mi toimisi opti­maalis­es­ti, pitäisi tiedon olla ilmaista. Ei siis mitään imma­te­ri­aalioikeuk­sia. Jat­ka lukemista “MM9 Kertakustannustuotteet”

MM9: Työehtosopimukset määrätkööt vain taulukkopalkoista

Ajat­telin ensin jät­tää tämän artikke­lin kir­joit­ta­mat­ta, kos­ka olen kir­joit­tanut aiheesta ennenkin, mut­ta jot­ta tämä kir­joi­tus­sar­ja muo­dostaisi ehyen kokon­aisu­u­den, kir­joi­tan lyhyesti. Peruste­lut voi saa­da tuon linkin kautta.

Palkat ovat hin­to­ja. Aivan kuten muidenkin hin­to­jen, niiden pitäisi vai­hdel­la kysyn­nän ja tar­jon­nan mukaan, jot­ta markki­nat toimi­si­vat parem­min. Kos­ka palkat ovat hin­to­jen ohel­la ihmis­ten tulo­ja, jokin suo­ja pitäisi kuitenkin olla, jot­ta elämä olisi oikeu­den­mukaisem­paa ja tur­va­tumpaa. Kasvukeskuk­sis­sa, jois­sa on toimi­vat työ­markki­nat, palka­nsaa­ja ei yleen­sä tarvitse ammat­ti­jär­jestö­jen suo­jaa palkko­jen­sa tuek­si, mut­ta kasvukeskusten ulkop­uolel­la ei mitään varsi­naisia työ­markki­noi­ta ole. Siel­lä työ­nan­ta­jil­la on kohtu­u­ton­ta monop­o­livoimaa. Monop­o­li­hin­noit­telu on ongel­mallista niin hyödyke- ja työ­markki­noil­lakin. Sik­si tarvit­semme ne taulukkopalkat, jot­ka muo­dosta­vat poh­jan palkoille. Nykyiseen ver­rat­tuna taulukkopalkois­sa vois olla isom­mat kalli­in­paikan­lisät. Jat­ka lukemista “MM9: Työe­htosopimuk­set määrätkööt vain taulukkopalkoista”

MM8 Moderni orjuus tunkee Suomeen joka välistä

Edel­lisessä postauk­ses­sa todet­ti­in, ettei ole syytä päästää köy­hien maid­en kansalaisia muut­ta­maan Suomeen tehdäk­seen työtä nälkä­pal­ka­lla, vaik­ka se olisikin hei­dän kannal­taan parem­pi vai­h­toe­hto kuin koti­maas­sa pysymi­nen. Paljon Suomes­sa on kuitenkin maa­han­muut­ta­jia, jot­ka tekevät tosi­asi­as­sa töitä paljon alle TES:n mukaisen palkan.

Wolt-kuskit tilin haltijoiden renkeinä

Tuhan­sia Wolt-kuske­ja kul­jet­taa ruokaa rav­in­toloista suo­ma­laisille. Näistä moni tekee työtä markki­nae­htoisel­la pal­ka­lla, siis niin huonol­la pal­ka­lla, että työn vas­taan­ot­ta­mi­nen juuri ja juuri kannattaa.

Wolt-kuskeik­si olisi tuli­joi­ta. Wolt-tiliä jonot­taa 20 000 kuskik­si halu­avaa. Se ei siis ole määritelmän mukaan markki­nae­htoinen kor­vaus, kos­ka kor­vaus­ta voisi alen­taakin ja halukkai­ta olisi silti. Jat­ka lukemista “MM8 Mod­erni orju­us tun­kee Suomeen joka välistä”

MM7 Rajat auki köyhien muutolle Suomeen?

Ei siis pidä boiko­toi­da hal­van työvoiman maid­en teol­lisu­us­tuot­tei­ta, Entä jos hal­paa työvoimaa muut­taa Suomeen tekemään työtä pal­ka­lla, joka alit­taa suo­ma­laisen palkkata­son, mut­ta on ostovoimal­taan tuli­jan koti­maan palkkata­soa sen ver­ran parem­pi, että tämän kan­nat­taa tul­la? Pitäisikö tämäkin hyväksyä?

Käytän seu­raavas­sa ter­miä markki­nae­htoinen palk­ka. Tarkoi­tan sitä alin­ta palkkaa, jol­la työn­tek­i­jän kan­nat­taa vielä ottaa työ vas­taan. Tähän markki­nae­htoiseen palkkaan vaikut­taa myös kysyn­tä. Palkkaa ei kan­na­ta hyväksyä, jos voi saa­da muual­ta enemmän.

Jätän kokon­aan sivu­un sen, että köy­histä maista voisi tul­la tänne elämään sosi­aal­i­tur­van varas­sa ja keski­tyn vain siihen, pitäisikö voi­da tul­la elämään pal­ka­lla, oli se kuin­ka mata­la hyvänsä.

Maail­mas­sa on niin paljon köy­hyyt­tä ja kur­ju­ut­ta, että halukkai­ta tuli­joi­ta olisi todel­la pie­nil­lä palkoil­la. Ei niin pie­nil­lä, kuin nämä saisi­vat koti­mais­saan, sil­lä ovathan elinkus­tan­nuk­setkin Suomes­sa korkeam­mat. Kukaan ei tule Suomes­sa toimeen 50 euron kuukausi­pal­ka­lla, jol­lainen on Nepalis­sa aivan nor­maali palk­ka. Jat­ka lukemista “MM7 Rajat auki köy­hien muu­tolle Suomeen?”

MM6: Globaali ja eriarvoisuus

(Olen pitänyt henkilöko­htai­sista syistä vähän taukoa tässä kir­joi­tus­sar­jas­sa. Olen taas hatka­mas­sa, joskin ehkä vähän hitaam­mal­la tahdilla)

Jos­sain kir­jas­saan Paul Krug­man ker­toi näh­neen­sä Mani­las­sa suuren määrän lap­sia tonki­mas­sa myrkyl­li­sis­sä olo­suhteis­sa jät­timäistä kaatopaikkaa (Smoky Moin­tain) löytääk­seen jotain, jon­ka voi myy­dä saadak­seen rahaa ruokaan. Järkyt­tävä näky.

Myöhem­min hän vieraili taas Mani­las­sa. Kaatopaik­ka oli tyh­jen­tynyt lap­sista. He oli­vat siir­tyneet huonos­ti palkat­tuun työhön tehtais­sa. Teol­lisu­us­mais­sa moni pahek­sui näi­den tehtaiden työolo­ja ja vaati boiko­toimaan niiden tuotteita.

Lapset siis takaisin kaatopaikkaa tonkimaan?

Hyvässä maail­mas­sa lapset eivät ole kaatopaikoil­la eivätkä tehtais­sa, vaan kouluis­sa. Silti tehdas on parem­pi kuin kaatopaik­ka. Jat­ka lukemista “MM6: Globaali ja eriarvoisuus”

MM5: Palkat markkinaehtoisesti vai joukkovoiman tuloksena

Teol­lisu­u­den nousun alku­vai­heessa kesti pitkään, ennen kuin työläis­ten elin­ta­so alkoi nous­ta, vaik­ka teol­lisu­us­tuotan­to kehit­tyi nopeasti. Kos­ka tehtaiden port­tien ulkop­uolel­la oli töi­hin halu­avia joukoit­tain, ei ollut mitään syytä nos­taa palkko­ja. Kun työläisil­lä ei ollut tulo­ja, ei heil­lä ollut myöskään varaa ostaa tehtaiden tuot­tei­ta, mikä taas hidasti teol­lisu­u­den nousua. Virheel­lis­es­ti väitetään Hen­ry Fordin sanoneen, autote­htaan työn­tek­i­jöil­lä on olta­va varaa ostaa autoa, jot­ta auto­ja voitaisi­in myy­dä. Ford mak­soi kyl­lä mui­ta parem­paa palkkaa saadak­seen parhaat työläiset itselleen.

Lop­ul­ta kuitenkin työläis­ten tulota­so kään­tyi nousu­un, tehtaiden myyn­ti lisään­tyi, työläis­ten elin­ta­so nousi lisää ja tehtaiden myyn­ti lisään­tyi lisää.

On kak­si eri­laista tari­naa siitä, miten syn­tyi itseään ruokki­va kierre, joka kään­si elin­ta­son nousu­un. Toisen mukaan spi­raalin käyn­nistymi­nen joh­tui työväen­li­ik­keen joukkovoimas­ta, toisen palkko­jen nousu joh­tui ammat­ti­taitoisen työvoiman lisään­tyneestä kysyn­nästä. Työväen­li­ik­keen joukkovoima piti työt­tömät tehtaiden port­tien ulkop­uolel­la estääk­seen kil­pailun palkoilla.

Var­maankin molem­mat ovat osa totuudesta.

Ensim­mäisenä joka tapauk­ses­sa nousi osaav­im­man työn­väestön palkkata­so. Ei tarvit­tu joukkovoimaa pitämään heitä pois työ­paikol­ta, kos­ka heitä oli niin vähän. Marx ja Engels valit­ti­vat, että tämä työväen aris­tokra­tia hylkäsi työväen­li­ik­keen ja samais­tui por­varei­den etuihin.

Joka tapauk­ses­sa teol­lis­tu­mi­nen johti lop­ul­ta yleisen elin­ta­son huimaan nousuun.

Tasa-arvon onnela tuli ja meni

Suomes­sa oli 1980-luvun lop­ul­la käsit­tämät­tömän hyvä tilanne. Tulota­so oli nous­sut nopeasti ja melkein kaik­ki kel­pa­si­vat töi­hin. Tämän ansios­ta palkkaerot oli­vat kan­sain­välis­es­ti ver­rat­en pieniä ja työt­tömyys nykyti­laan näh­den todel­la pien­tä. Työe­htosopimuk­set pain­oi­vat tosi­asi­as­sa palkko­ja alaspäin estäen nais­val­tais­ten alo­jen palkko­jen nousun. Jat­ka lukemista “MM5: Palkat markki­nae­htois­es­ti vai joukkovoiman tuloksena”

Länsirata vai Suomi-rata?

Jos las­ke­taan kan­nat­tavu­ut­ta siten, kuin liiken­nevi­ra­nomaiset sen tekevät eli ote­taan huomioon vain voit­to mat­ka-ajas­sa ja mah­dolli­nen säästö liiken­nöin­tikus­tan­nuk­sis­sa, Suo­mi-radan nopeut­ta­mi­nen on paljon kan­nat­tavampi han­ke kuin Län­sir­a­ta, kos­ka  Suo­mi-radan käyt­täjämäärä on merkit­tävästi paljon suurem­pi. Tun­nun junal­la pääsee Turku­un, Saloon ja Loh­jalle, kun taas Suo­mi-rata palvelee yli puol­ta Suomen asukkai­ta aina Rovaniemelle saakka.

Jos taas kat­so­taan maankäytön hyö­tyjä, niitä on vain Län­sir­adal­la. Maankäytön hyödyt ovat olen­naisia. Hista, Num­mela ja Loh­ja nyt esimerkik­si. Veikko­la jää siis väli­in. En tiedä sureeko kukaan. Olisi­han se merkin­nyt ylimääräistä ja aikaa haaskaavaa pysähdys­tä matkalla Loh­jal­ta Helsinki­in. Lisäa­sukkaat Veikko­laan oli­si­vat yhdyskun­tarak­en­teen hajaut­tamista, joten mik­si tukea sitä?

Kirkkon­um­men val­tu­us­tossa tosin väitet­ti­in, että vaik­ka kun­ta ei osal­lis­tukaan radan kus­tan­nuk­si­in, jois­sain hal­li­tus­neu­vot­telus­sa RKP saa han­ki­tuk­si ilmaisek­si ase­man Veikko­laan. Yleisin moraalin kannal­ta näin ei voi tapah­tua. Jos Kirkkon­um­mi halu­aa myöhem­min seisak­keen Veikko­laan, sen on mak­set­ta­va oma osuuten­sa radas­ta sen muille osakkaille. Kan­nat­taisi kuitenkin vielä selvit­tää, kan­nat­taisiko muut­taa radan lin­jaa, kun sen ei tarvitse men­nä läheltäkään Veikko­laa. Jat­ka lukemista “Län­sir­a­ta vai Suomi-rata?”

MM4: Markkinatalous ei toimi ilman haittaveroja

On san­ot­tu, että ihmi­nen kek­sii kaiken mitä tulee elämän­sä aikana keksi­neek­si alle 25- vuo­ti­aana ja sen jäl­keen vain jalostaa keksimäänsä.

Minä pidin parikymp­pisenä Jouko Pau­nion kansan­talousti­eteen lau­datursem­i­naaris­sa esitelmän aiheesta ulkois­t­en kus­tan­nusten hin­noit­telu. Aiheesta olen sen jäl­keen saar­nan­nut koko ikäni.

Hin­tamekanis­mista puut­tuvat muille osa­puo­lille ja yleiselle edulle koitu­vat hai­tat ja har­mit ja myös mah­dol­liset hyödyt. Näi­den saami­nen osak­si hin­tamekanis­mia tarvi­taan hait­tavero­ja ja mah­dol­lisen hyödyl­lisen toimin­nan subventiota.

Hyvä esimerk­ki ulkois­es­ta kus­tan­nuk­ses­ta on ilmas­ton­muu­tos. Fos­si­ilis­ten polt­toainei­den käyt­tö on hal­paa, kos­ka sen kus­tan­nuk­sista puut­tuvat kiel­teiset vaiku­tuk­set ilmas­toon. Sik­si ulkoiset kus­tan­nuk­set tulee saa­da mukaan markki­namekanis­mi­in verot­toma­l­la hiilidioksidipäästöjä.

Aivan äsket­täin joku taas kir­joit­ti, ettei mitään ilmastopoli­ti­ikkaa tarvi­ta; markki­nat kyl­lä hoita­vat. Eivät nimeno­mais­es­ti hoi­da, jos ilmas­ton pilaami­nen on ilmaista.

Sen sijaan markki­nat kyl­lä hoita­vat, jos hiilipäästöjä verote­taan esimerkik­si päästöoikeuk­sien kaut­ta. Hiilid­iok­sidipäästö­jen hillit­semisek­si päästöt on jaet­tu kum­mallis­es­ti kah­teen ryh­mään: päästökaup­pasek­tori­in ja taakan­jakosek­tori­in, jos­sa jälkim­mäisessä päästö­jen vähen­tämi­nen perus­tuu poli­it­tisi­in päätök­si­in. Tämä outo jako tuot­taa tehot­to­muut­ta, mut­ta tar­joaa hyvän koeasetel­man. Jat­ka lukemista “MM4: Markki­na­t­alous ei toi­mi ilman haittaveroja”