Jostain syys­tä blogi­ni meni epäkun­toon per­jan­tai-iltana. Se on nyt palautet­tu var­muusko­pios­ta ja hyvin mysti­nen vika on räätälöi­ty kun­toon, Valitet­tavasti kaik­ki torstai-illan jälkeinen liikenne on menetetty.

Teknolo­gian ansios­ta kaikkien elämä voisi olla taloudel­lis­es­ti tur­vat­tua ja samal­la ympäristön kannal­ta vas­tu­ullista. Kaik­ki tämä olisi saavutet­tavis­sa nyky­istä vähem­män työtä tehden ja enem­män vapaa-ajas­ta nauttien.

Kuitenkin moni näkee tule­vaisu­u­den oma­l­ta kohdal­taan pelot­ta­vana, eikä ole vält­tämät­tä väärässä.

Tarvi­taan paljon voimakkaam­paa puut­tumista taloluteen.

Poli­ti­ikan keinot eivät toimi

Poli­ti­ikan keinot ovat peräisin patru­u­na­talouden ajal­ta. Kun teol­lisu­us­val­tio­ta vielä raken­net­ti­in, sekat­alousjär­jestelmä toi­mi hyvin. Kil­pailun puute tuot­ti yri­tyk­sille ylimääräisiä voit­to­ja, joi­ta ay-liik­keen kuu­luikin ulos­mi­ta­ta työn­tek­i­jöille. Val­tio­val­lan ohjailu toi­mi eikä vahin­goit­tanut talout­ta sen vakavam­min. Yri­tys­ten men­estys oli riip­pu­vaista idänkau­pas­ta ja siten poliitikoista.

Jälki­te­olli­nen talous on uusi­u­tunut markki­nae­htoisem­mak­si, mut­ta poli­ti­ikan keinot ovat ennallaan.

Jos kaadamme vet­tä kaivoon, veden­pin­ta nousee vain tilapäis­es­ti.  Suuri osa poli­it­ti­sista inter­ven­tioista talouteen on samal­la taval­la tehottomia.

Jos val­tio syn­nyt­tää keinotekois­es­ti työ­paikko­ja, työl­lisyys para­nee vain tilapäis­es­ti. Markki­nat neu­traloi­vat vaiku­tuk­sen. Sama pätee toisin päin: työ­markki­nat tas­apain­ot­ti­vat muu­ta­mas­sa vuodessa Oulus­sa menete­tyt 3500 Nokian työpaikkaa.

Samal­la ay-liik­keen keinot ovat menet­täneet tehon­sa. Yksit­täisel­lä alal­la voidaan joukkovoimal­la ulos­mi­ta­ta ylimääräisiä etu­ja rajat­ulle joukolle, mut­ta yleisen sosi­aalisen tasa-arvon tavoit­telu­un tämä ei enää tepsi.

Aikamme kuitenkin huu­taa talouden vahvem­paa ohjaus­ta. Markki­na­t­alous on osoit­tanut val­ta­van tehon­sa talouden kas­vat­tamises­sa, mut­ta samal­la se on johta­mas­sa yhteiskun­nal­liseen eri­ar­voisu­u­teen, jota ihmiset eivät hyväksy eikä pidäkään hyväksyä. Tätäkin pahempaa on, että talouskasvu toteu­tuu ympäristön kannal­ta vastuuttomasti.

Sak­san epäon­nis­tunut ja Bri­tann­ian onnis­tunut ilmastopolitiikka

Hyvä esimerk­ki keino­jen tehot­to­muud­es­ta on Sak­san epäon­nis­tu­mi­nen ilmastopolitiikassa.

Sak­sa on käyt­tänyt val­tavasti rahaa ilmas­ton­muu­tok­sen tor­jun­taan. Silti sen hiilid­iok­sidipäästöt ovat vähen­tyneet vain vähän. Maa on tukenut jät­tisum­mil­la tuuli- ja aurinkoen­er­giaa, mut­ta ei ole verot­tanut päästöjä vaan on ollut mukana tekemässä EU:n päästökau­pas­ta hampaatonta.

Bri­tan­nia on ilman suurem­paa rum­mun päristys­tä aset­tanut lat­ti­ahin­nan päästöoikeuk­sille. Päästöt ovat vähen­tyneet yli tuplas­ti sen mitä Saksassa.

Markki­na­t­alous toimii hin­to­jen ohjaa­mana. Sik­si sitä kan­nat­taa ohja­ta hin­to­jen avul­la. Jos jostain asi­as­ta on hait­taa, sitä pitää verot­taa eikä tukea sen vai­h­toe­hto­ja. Hin­ta läpäisee koko talouden ja vaikut­taa jokaiseen pie­neenkin päätök­seen. Kun sub­ven­toimme fos­si­ilis­ten polt­toainei­den vai­h­toe­hto­ja, tulemme sub­ven­toi­neek­si ener­gian kulu­tus­ta, vaik­ka pitäisi kan­nus­taa säästöön.

Suo­mi nou­dat­taa erään­laista köy­hän miehen ver­sio­ta Sak­san poli­ti­ikas­ta. Uhrat­tuun rahamäärään näh­den tulok­set ovat vaatimattomia.

Suomes­sa oikein kukaan ei halua korkeam­paa hin­taa päästöille, kos­ka yhdet pelkäävät, että se vaaran­taisi turpeen polt­toa, toiset, että se suo­sisi ydin­voimaa ja kol­man­net, että se heiken­täisi saas­tut­ta­van toimin­nan kannattavuutta.

Ei-markki­nae­htois­t­en ratkaisu­jen taustal­la on aina joidenkin eri­tyise­tu­jen puo­lus­t­a­mi­nen. Tukia jaka­mal­la voi aut­taa kavere­itaan. Puun ener­giakäyt­töä tue­taan, mut­ta vain, jos puu on ostet­tu met­sän­o­mis­ta­jal­ta. Saho­jen jätepuu ei kelpaa.

Ympäristöjär­jestötkään eivät tue päästökaup­paa, kos­ka eivät usko, että teol­lisu­us suos­tu­isi riit­tävän korkeaan päästöoikeu­den hin­taan. Muut tavat vähen­tää päästöjä mak­sa­vat kuitenkin enem­män. Mik­si teol­lisu­us suos­tu­isi niihin?

Markki­na­t­alout­ta ohjataan hin­toi­hin vaikuttamalla

Talouden ohjaamises­sa kan­nat­taa käyt­tää ohjaavia vero­ja ja vält­tää mikro­man­ageroin­tia. Suo­ra puut­tumi­nen ei yleen­sä tuo­ta toiv­ot­tua tulosta, mut­ta vau­ri­oit­taa talout­ta. Sen sijaan, että kään­net­täisi­in rat­tia, paine­taankin vain jarrua.

Jos alue­poli­ti­ikan tavoit­teen­sa on lisätä työmah­dol­lisuuk­sia muut­to­tap­pioalueil­la, kan­nat­taa eri­lais­taa työn vero­tus­ta alueel­lis­es­ti ja sal­lia alueel­liset palkkaerot.

Moni europ­palainen kaupun­ki suun­nit­telee van­ho­jen diese­lau­to­jen kiel­toa. Ylimääräi­nen mak­su olisi vähem­män kovak­ourainen keino.

Ay-liike sanoo puo­lus­ta­vansa työ­markki­noiden jäykkyyk­sien avul­la sosi­aal­ista tasa-arvoa. Tämä ei toi­mi enää. Siir­tymäl­lä kohti markki­nae­htoisem­pia palkko­ja ja kor­vaa­mal­la tämä jyrkem­mäl­lä vero­tuk­sen pro­gres­si­ol­la ja pienel­lä perus­tu­lol­la päästäisi­in yhtä tasaiseen tulon­jakoon samal­la, kun työl­lisyys nousisi selvästi korkeam­mak­si. Tosin jotkut voisi­vat menet­tää tässä etuoikeuk­si­aan. Pro­gres­si­ivisel­la vero­tuk­sel­la on omat hait­tansa, mut­ta ne ovat paljon pienem­mät kuin jäykän palkkarak­en­teen haitat.

Tarve tasa­ta tulo­ero­ja voimakkaasti kas­va­nee, kun teknolo­gian kehi­tys heiken­tää suorit­ta­van työn tek­i­jöi­den ase­maa edelleen. Ennakkolu­u­lot­tomasti tulisi pohtia, mikä on talouden kannal­ta hai­tat­tomien tapa tehdä tämä.

Ratkaisu markki­noiden ongelmi­in ei ole vähem­män markki­noi­ta, kos­ka se ei saa ohjaa talout­ta kohden parem­paa vaan tekee siitä tehot­tomam­paa. Markki­noi­hin pitää puut­tua hin­to­jen avul­la ja jät­tää yksi­tyisko­h­dat markki­noiden hoidettavaksi.

Poli­ti­ikas­ta tämä tosin tek­isi tyl­sää. On aika vaikea elvis­tel­lä sil­lä, että sai yhtä talouden para­me­tria vähän muute­tuk­si, vaik­ka se tehoaisikin hyvin..

= = = =

Kir­joi­tus on julka­istu Näkökul­ma-artikke­li­na Suomen Kuvalehdessä