Voi Petteri, minkä teit!

Kokoomus ja Petteri Orpo jäivät vähän yksin kysymyksessä, pitäisikö vanhustenhuoltoon tulla tiukka ja joustamaton mitoitus seitsemän hoitajaa kymmentä hoidettavaa kohtaan. Nyt Petteri on muuttanut mieltään, varmaankin koska vaalit ovat lähellä ja pääministerin paikka on uhattuna.

Jos tällainen vanhempi poliitikko saa neuvota nuorempaansa, tuo ei kannata. Jos olet ensin suututtanut ihmiset olemalla yhdellä kannalla, et saa menettämiäsi tukijoita kertomalla, että olit koko ajan väärässä. Sen sijaan menetät loputkin.

Sinänsä on aivan oikein, jos vaihtaa kantaa huomattuaan erehtyneensä. Tämän voi kertoa ihmisille selostamalla, mikä on muuttunut tässä välissä.  Minä olen monta kertaa huomannut olleeni väärässä ja kertonut, mikä sai mieleni muuttumaan.

On paljon helpompi kertoa, miksi on ollut väärässä, jos ei ole itse asiassa ollut oikeassa. Petteri Orpo oli ensin oikeassa, mutta on nyt väärässä.

Tämä kiinteä 0,7-kerroin kaikille vanhuksella nimittäin sekä heikentää vanhusten hoitoa että tulee kalliiksi.

Ensiksi on todettava, että on erinomainen asia, että vanhusten hoidon heikkoon laatuun kiinnitetään huomiota. Siinäkään ei voi tarkoituksena olla käyttää mahdollisimman paljon rahaa vaan saada mahdollisimman hyvää hoitoa. Tuo demarien 0,7-mitoitus on tässä suhteessa aivan pöhkö.

Ensimmäinen ongelma on, että kannattaako hoidon laatu mitata siihen käytetyillä panoksilla. Se on vähän sama kuin kannattaako asuntotuotantoa mitata asuntoneliöillä vai käytetyn betonin määrällä. Sivuutetaan kuitenkin tämä. Jos ei pystytä mittaamaan hoidon laatua, on toiseksi paras vaihtoehto mitata käytettyjä panoksia. Siis vaikka asuntotuotantoa betonin määrällä.

Tuossa kiinteässä hoitomitoituksessa suurin ongelma on se, että vanhukset eivät ole keskenään samanlaisia. Toiset tarvitsevat enemmän hoitoa, vaikkapa kertoimella 0,9 ja toisen todella paljon vähemmän, vaikkapa kertoimella 0,2. Joudutaan suuriin vaikeuksiin, jos kaikille määrätään sama kerroin, 0,7. Tämän seurauksena menetetään hihasta vedetyn arvion mukaan ainakin sata miljoonaa euroa verrattuna siihen, että samaan hoidon tasoon pyrittäisiin ilman tuota kiinteätä normia.

Huomattakoon, että normi kohdistuu kuntiin, ei rahanahneisiin Pörriäsiin. Jos niiden suitsimisesta olisi kyse, se kävisi parhaiten kunnilta, kun nämä tekevät ostosopimuksia.

Kun kunta joutuu irtisanomaan yhden opettajan (budjettirajoitus) aina kun se ottaa kotihoidosta kaksi vanhusta laitoshoitoon, kunta tietysti yrittää hoitaa vanhuksia kotona niin pitkään kuin mahdollista ja valitettavasti vähän sen ylikin.

Tässä on kaksi ongelmaa. Haja-asutusalueilla kotihoito tulee tosi kalliiksi, koska yhtä lääkkeen jakelua varten pitää ajaa kymmeniä kilometrejä autolla. Tiiviissä kaupunkirakenteessa tilanne on toinen.  Siksi melko hyväkuntoisia vanhuksia kannattaisi ottaa laitoshoitoon, mutta ei kannata, jos on tuo mitoitus, joka heidän kohdallaan on tärkeästi yliväljä.

Toisen ongelma ovat hyväkuntoiset muistisairaat. Muistisairas saattaa kyetä huolehtimaan itsestään aivan hyvin, jolloin tuo mitoitus 0.2 on lähempänä totuutta kuin 0,7, mutta hänen jättämisensä asumaan kaksistaan kaasuhellan kanssa on vain vaarallista. Nyt pakotetaan jättämään. Toivottavasti ulkopuolisia ei kuole tulipalossa. Lähipiirissäni on tällainen vanhus, joka hoitojaksonsa alkuvaiheessa oli melkein enemmän resurssi perhemuotoisessa hoidossa, koska hän oli halukas auttamaan kaikessa.

Ei ole optimaalista mitata hoidon laatua siihen käytetyillä panoksilla, mutta voi olla, että ei ole parempaakaan ei ole, joten tyydytään siis huonompaan.

Jos mennään hoitajamitoitukseen, pitää mitoittaa hoidon tarve yksilökohtaisesti. Tähän on olemassa erilaisia hoidon tarpeen mittareita, joista yleisimmin on RAI-indeksi. Se on kaupallinen tuote, joten en mainosta sitä sen enempää.

Olennaista on, että jokin ostajasta ja myyjästä riippumaton taho mittaa vanhuksen hoidon tarpeen ja hoitajamitoitus tehdään tämän mukaan. Silloin ei tarvitse pitää huonokuntoisia vanhuksia heitteille jätettyinä kotihoidossa, kuten tässä demarien/Orpon mallissa.

Tässä on kysymys todella suurista rahasummista ja paljon paremmasta hoidosta verrattuna tuohon onnettomaan kiinteään 0,7-mitoitukseen vanhuksen kunnosta rippumatta.

Tämä olisi jo paljon parempi kuin tuo norsumainen sama mitoitus kaikille malli.

Voisi myös laatia kertoimen tiloilla. Kuten Hesari muutama päivä sitten kirjoitti, yksityiset selviävät pienemmällä mitoituksella koska niiden tilat ovat tarkoituksenmukaisempia. Tiloille pitää antaa oma kertoimensa.

Mutta sitten teknologia. Yllä oli tuo esimerkki betonin määrän käyttämisestä asuntotuotannon mittarina. Ainakin se syrjii puurakentamista.

Me monet ajattelemme koulua sellaisena kuin se oli omassa nuoruudessamme ja jotkut vanhusten hoitoa sellaisena kuin se oli aikanaan kunnalliskodeissa. Hoitavia käsiä tarvitaan aina, mutta moderni teknologia voi vapauttaa ihmistyötä juuri siihen, mitä ihminen tarvitsee, inhimilliseen kanssakäymiseen.

Sitten kun minä ja luokkatoverini olemme laitoshoitoiässä, meitä on paljon ja työikäisiä on vähän. Emme voi jäädä siihen kunnalliskotien toimitatapoihin, vaan on otettava huomioon teknologian kehitys ja organisaatioiden kehitys. Siitäkin pitäisi saada tähän normiin jokin parametri.

Demarit ovat vastanneet tähän, että muutos voidaan tehdä sitten, kun tätä teknologiaa on otettu laajalti käyttöön. Miten sitä voidaan kehittää ja ottaa käyttöön, jos sen käyttäminen on kannattamatonta?

 

Eräs selitys Suomen pitkään lamaan

Juutuin Twitter-väittelyyn siitä, onko nousukauden ylikuumentaminen veronalennuksilla hyvää talouspolitiikkaa:

 

Osmo Soininvaara‏ @OsmoSoininvaara 21. elok.

LisääJos vasemmiston on nousukaudella vaikeuksia säilyttää maltti menojen lisäyksessä, on oikeiston yhtä vaikea hillitä itseään verojen alentamisen kanssa. Suomen talous on tuhottu kaksi kertaa (1989 ja 2007) nousukauteen sijoitetuilla veronalennuksilla.

32 vastausta 60 uudelleentwiittausta 454 tykkäystä

 

 

Vastaa

 

Tässä vähän perusteellisempi analyysi samasta asiasta. Vuoden 1990 tunarointi on oma surullinen lukunsa, jossa myötäsyklistä talouspolitiikkaa täydennettiin katastrofaalisella vahvan markan politiikalla, joten ei siitä enempää. Keskityn 2000-luvun puolivälin tunarointiin.

Olen ottanut tähän työvoimakustannukset työtuntia kohden indeksoituna pitäen perusvuotena vuotta 2004. Myönnän, että olen valinnut perusvuoden tarkoituksellisesti tukemaan hypoteesiani.  Kuvan tarkoituksena on osoittaa, että Suomen kilpailukyky vaurioitui pahasti nousukauden palkkainflaation vuoksi. Itse asiassa kokonaistuotannon sukellus jatkui jokseenkin yhtä kauan kuin tuo kilpailukyvyn menetys, mutta tätä en väitä suoraan kausaaliseksi.

Myönnän, että kuva vetää vähän kotiinpäin, koska Saksan keskipalkkoja painoivat alas Hartz -reformit, mutta kyllä Saksa paransi niillä myös kilpailukykyään.

Joku parempi ekonometrikko arvioikoon, kuinka paljon tuosta vuosien 2000-luvun puolivälin ylikuumenemisen tuottamasta palkkainflaatiosta johtui myötäsyklisestä talouspolitiikasta.  Väärään suuntaan se joka tapauksessa vaikutti.

Suomen veronalennukset eivät tietenkään aiheuttaneet kv. finanssikriisiä, mutta heikensivät olennaisesti Suomen toipumista siitä. Sen ei pitäisi olla kenellekään yllätys, että nousukautta seuraa laskukausi.

Suomalainen käytäntö, jossa palkat nousevat työvoimapulan aikana mutta eivät laske laskusuhdanteessa, on vähän huono yhteisvaluutan aikana. Ennen asia hoidettiin devalvoimalla, nyt pitäisi tehdä sisäinen devalvaatio.

Joustamattomuus on kirjoitettu työehtosopimuksiin. Jos yritys nostaa palkkojaan yli työehtosopimuksen vaatimusten paikatakseen työvoimapulaa – kuten Lidl tekee nyt Helsingissä – se ei saa tilanteen tasaannuttua palata TES:n mukaisiin palkkoihin. Yleiskorotukset on tehtävä myös noihin TES:n ylittäviin palkkoihin. AY-liikkeen kapea-alaisen edusvalvonnan kannalta katsottuna tämä on ymmärrettävää, mutta se voi johtaa pitkiin laskukausiin, kuten johti kymmenen vuotta sitten. Kun näin on, pitäisi kaikkea ylikuumenemista välttää keinolla millä hyvänsä. Nyt esimerkiksi pitäisi mieluummin nostaa kuin laskea veroja.

Jos meillä olisi kykyä tarvittaessa sisäisiin devalvaatioihin, voisimme yrittää ponnekkaammin puskea nousukauden aikana työttömyyttä mahdollisimman alas ja palauttaa töihin niitä, jotka ovat pudonneet jo peruuttamattoman oloisesti pois työmarkkinoilta.

Sisäinen devalvaatio on sekin aika hankala, koska monen velkaisen kotitalouden tilanne voi pahentua kohtuuttomasti.

Olikohan se Euroon liittyminen sittenkään järkevää?

Liikennevaalit

Pormestaritentit ovat sujuneet kovin samanmielisesti. Suuria eroja ei ole saatu syntymään kuin retoriikalla. Helsingin kunnallispolitiikka on sen verran pitkälle kehittynyttä, että pääsuunnista ollaan yksimielisiä.

Se, mikä todella erottaa ja jolla on todellista merkitystä, on liikenne.

Edes liikenne ei erottele niin paljon kuin ennen, koska kokoomuskin on ymmärtänyt, että kaupunkirakenteen tiivistyessä uuden yleiskaavan mukana ei ole mahdollista säilyttää henkilöautojen kulkumuoto-osuutta niin suurena kuin se nyt on. Eivät mahdu. Siksi on kohtalainen yksimielisyys tukeutumisesta pikaratikoihin, joskin niiden rakentamisen aikataulusta on erimielisyyttä. Kysymys investointien rahoittamisesta on keskeinen. Jatka lukemista ”Liikennevaalit”

Investointeja, ei veronalennuksia

Näin vaalien alla kokoomuslaiset, erityisesti Tatu Rauhamäki ja Jan Vapaavuori ovat esittäneet, että kun Helsingin taloudessa on taas saatu nenä niukin naukin vedenpinnan yläpuolelle, on syytä rientää alentamaan veroja.

[Lisäys  3.4.  klo 19:30. Jan Vapaavuori näyttää ottaneen vähän etäisyyttä puolutovereidensa verolinjauksiin viikko sitten Kauppalehden pormestaripaneelissa, ja tyytyy esittämään, että veronalennuksista pitäisi keskustella.]

Samat kokoomuslaiset kirjoittivat pian tämän jälkeen yhteisen vetoomuksen, että valtion on huolehdittava rahanjaossa siitä, että suurten kaupunkien kyky tehdä investointeja paranee. Jatka lukemista ”Investointeja, ei veronalennuksia”

Pihisikö populismista ilma ulos?

Populismi on osoittautumassa valheeksi, mutta tilalle voi tulla jotain pahempaa, ellei eriarvoistumiselle tehdä jotain. Edistyksen rintamaan tarvittaisiin myös demareita.

= = =

Oikeistopopulismin aalto, jonka piti pyyhkiä tänä vuona yli Euroopan, laantui Hollannin vaaleissa.

Hollannin tuloksen kannalta ratkaisevat seikat eivät ehkä tapahtuneetkaan Hollannissa vaan Britanniassa ja Yhdysvalloissa.

Monelle Britille on paljastunut, että Brexit-kampanja perustui lähinnä valheelle.EU-jäsenmaksua ei voikaan sellaisenaan siirtää terveydenhuollon rahoittamiseen eikä muissakaan väitteissä ollut totuutta kuin nimeksi. Jatka lukemista ”Pihisikö populismista ilma ulos?”

Perässähiihtäjä-blogi loppuu

Unto Hämäläinen näköjään lopettaa Perässähiihtäjä-bloginsa.  Viimeisessä postauksessaan hän kiittää kommentoijia, joilta on tullut vuodesta 2005 peräti 15 000 kommenttia. Tätä blogia on julkaistu vuodesta 2007 ja kommentteja on tullut 170 000.

 

Keskusta voittoon sammutetuin lyhdyin

Vaalikampanjoissa puolueilla pitäisi olla velvollisuus kertoa, mitä he aikovat seuraavalla vaalikaudella tehdä, lehdistön tehtävä on tivata vastauksia niiltä, jotka eivät aikeistaan kerro ja puoluejohtajien keskusteluissa puolueiden pitäisi patistaa toisiaan tulevista aikeista.

Keskustan Juha Sipilä ei ole kertonut oikein mitään, lehdistö on kohdellut häntä silkkihansikkain eivätkä muut puoluejohtajatkaan ole halunneet ärsyttää tulevaa kuninkaan tekijää. Siksi keskustan ei ole tarvinnut kertoa, mitä se oikein aikoo tehdä.

Minä olen helsinkiläisenä vihreänä huolissani kasvavien kaupunkien ja ympäristöhallinnon kohtelusta. Jatka lukemista ”Keskusta voittoon sammutetuin lyhdyin”

Kokoomuksen hallitusohjelma (6) Valinnanvapautta hyvinvointipalveluihin

Lisätään ihmisten mahdollisuuksia valinnanvapauteen hyvinvointipalveluissa tuloluokkaan ja yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta. Jokainen suomalainen on oman hyvinvointinsa paras asiantuntija.

Valinnanvapautta tuloihin katsomatta ja vielä niin, että julkiset menot kääntyvät laskuun. Kuka keksii tuollaisia sloganeita kuin ”Jokainen suomalainen on oman hyvinvointinsa paras asiantuntija?

Toteutetaan terveydenhuollossa valinnanvapausmalli, jossa perusterveydenhuollon rahoitusosuus kulkee ihmisen valitsemalle palveluntuottajalle. Sama rahoitusosuus, joka tulee esimerkiksi kunnan terveyskeskukselle, maksetaan kunkin asiakkaan itse valitsemalle, hyväksytylle palveluntuottajalle. Rahan on seurattava potilasta, ei päinvastoin.

Minä olen periaatteessa tykästynyt tähän raha seuraa potilasta –malliin, mutta en uskaltaisi lähteä toteuttamaan sitä kokoomusjohtoisesti. Jatka lukemista ”Kokoomuksen hallitusohjelma (6) Valinnanvapautta hyvinvointipalveluihin”

Kokoomuksen hallitusohjelma (5) Koulutus

Uudistetaan varhaiskasvatusta siten, että lapsilla on tasa-arvoisemmat oppimisvalmiudet. Lisätään liikuntaa ja musiikkia päiväkoteihin sekä vakiinnutetaan hyvät käytännöt.

Jokin pedagoginen oppisuunta näyttää vallanneen ohjelmatyöryhmän. Söpöjä tavoitteita. Tarvittaisiinko tähän rahaa?

Ruokitaan uteliaisuutta, kekseliäisyyttä ja oppimisen iloa kaikessa koulutuksessa. Lisätään valinnaisuutta peruskoulussa, lukioissa ja ammatillisessa koulutuksessa. Sallitaan vahvuuksien löytäminen ja oman osaamisen kehittäminen aivan kaikenlaisista taustoista tuleville lapsille ja nuorille. Lisätään yhteistyötä koulujen sekä yritysten ja kansalaisjärjestöjen kesken. Uudistetaan oppiminen ja opettajan työ digisukupolven ehdoilla. Rakennetaan virtuaalisia oppimisympäristöjä ja uudistetaan pedagogiikkaa. Tekniikka otetaan oppimisen palvelukseen. Perusopetus kaipaa loikkaa tulevaisuuteen. Siirretään painopistettä oppiainesisältökohtaisesta opetuksesta oppimisen, opiskeluinnon, ajattelun ja ongelmanratkaisemisen taitojen, yhteistyö- ja kommunikaatiovalmiuksien sekä itsetuntemuksen vahvistamiseen.

Aikooko puoluehallitus mennä opettamaan pedagogisia taitoja opettajille? Onko eduskunta oikea tapa päättäää tällaisista asioista, vai miksi tämä on eduskuntavaaliohjelmassa? Yhteistyö yritysten ja kansalaisjärjestöjen kesken ehkä voidaan katsoa tavoitteeksi, josta politiikalla voidaan päättää jotain. Lisätäänkö seuraavalla vaalikaudella siis valinnaisuutta, kun edellisellä sitä rajoitettiin? Koskeeko valinnaisuus myös kieliä ja uskontoa? Jatka lukemista ”Kokoomuksen hallitusohjelma (5) Koulutus”