Kategoria: Talouspolitiikka

Tämän takia erosin HUS:n hallituksesta

Pidän HUS:n nyky­isiä säätöjä liki tuhan­nen hen­gen irti­sanomiseen jär­jet­töminä. Tämä on seu­raus­ta HUS:n omis­ta­jien, Uuden­maan hyv­in­voin­tialuei­den päätök­ses­tä leika­ta HUS:n rahoi­tus­ta vielä yli 40 miljoon­al­la eurol­la, vaik­ka jo sitä ennen oli joudut­tu tekemään melko kipeitä säästöpäätöksiä.

Yhtymäkok­ous, jos­sa neljä hyv­in­voin­tialuet­ta ja Helsin­ki päät­tivät asi­as­ta, oli erim­ieli­nen. Helsin­ki ei olisi leikan­nut enää enem­pää, Van­taa-Ker­a­va olisi leikan­nut vielä enem­män. Päätök­sek­si tuli Län­si-Uuden­maan esi­tys. Kun lehdis­tö haas­tat­telee HUS:n päät­täjiä säästöistä, kan­nat­taisi haas­tatel­la myös Mia Lai­hoa (kok), joka on Län­si-Uuden­maan hyv­in­voin­tialueen hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­ja ja siten vas­tu­us­sa näistä lisäsäästöistä, joiden takia nyt ollaan väkeä vähentämässä.

Kun tuo päätös yli 40 miljoo­nan lisäsäästöistä tuli, päätin ero­ta protesti­na HUS:n hal­li­tuk­ses­ta. Olen aika hyvä ymmärtämään numeroi­ta, joten osasin laskea, mitä on edessä. HUS:n hal­li­tus joutuu pakos­ta rikko­maan lakia hoitoon pääsys­tä. Tilanne on HUS:in hal­li­tuk­sen osalta kohtu­u­ton, niin kuin tietysti kaikkien niidenkin osalta, joiden hoito lykkäy­tyy ja lykkäy­tyy. Jat­ka lukemista “Tämän takia erosin HUS:n hallituksesta”

Miksi maakuntavero voisi keventää veronmaksajien taakkaa

Julkises­sa hallinnos­sa on vähän kaikil­la tasoil­la kan­nustin sala­ta säästömah­dol­lisuuk­sia. Jos jokin yksikkö pal­jas­taa, että se tulisi toimeen vähem­mäl­läkin, palkin­nok­si siltä ote­taan rahaa pois ja elämä yksikössä muut­tuu kiireisem­mäk­si ja stres­saavam­mak­si. Sik­si omia säästömah­dol­lisuuk­sia ei niin innokkaasti rapor­toi­da eteen­päin. Kan­natan palve­lu­toim­into­jen yhtiöit­tämistä (siis ei yksi­ty­istämistä), net­to­bud­je­toin­tia ja raha seu­raa poti­las­ta ‑peri­aatet­ta, jot­ta kan­nus­timet muut­tuisi­vat edes hie­man järkeväm­män rahankäytön suuntaan.

Hyv­in­voin­tialuei­den osalta tämä ongel­ma on moninker­tais­es­ti pahempi, kos­ka niis­sä eivät ain­oas­taan hallinnon alem­mil­la tasoil­la, vaan koko hallinnol­la ja alueel­la kokon­aisuute­na on kan­nustin olla näkemät­tä säästöko­htei­ta. Säästö tarkoit­taa, että val­ti­ol­ta tulee vähem­män rahaa, työ­paikko­ja menee, korkeasti palkat­tua väkeä muut­taa pois maakun­nas­ta ja alue­talous heikke­nee. Se, joka säästää, on siis alue­talouden kannal­ta pet­turi. Jat­ka lukemista “Mik­si maakun­tavero voisi keven­tää veron­mak­sajien taakkaa”

Miksi suuret tuloerot eivät ole hyväksi taloudelle

Kos­ka niin moni on kysynyt, mik­si pidin Patrick Itäniemen kolum­nia tulo­ero­jen siu­nauk­sel­lisu­ud­es­ta nai­iv­ina ja virheel­lisenä, peruste­len lyhyesti. Pidem­pää en nyt jak­sa kir­joit­taa, tästä voisi kir­joit­taa vaik­ka kokon­aisen kirjan.

Empiria tukee pienten tuloerojen hyödyllisyyttä

Pien­ten ja suurten tulo­ero­jen merk­i­tys­tä on his­to­ri­as­sa kokeil­tu. Vielä 1930-luvul­la Etelä-Amerikan maat kuten Argen­ti­ina ja Chile oli­vat paljon Euroopan mai­ta ja eri­tyis­es­ti Suomea vau­raampia. Euroopas­sa valit­ti­in pienem­pi­en tulo­ero­jen poli­ti­ik­ka, Etelä-Amerikas­sa suurten tulo­ero­jen poli­ti­ik­ka. Nyt Etelä-Amerikan maat ovat paljon köy­hempiä kuin esimerkik­si Suomi.

Euroopan sisäl­lä hyv­in­voin­ti­val­tion ja tasaisen tulon­jaon valin­neet pohjoisem­man Euroopan maat (Pohjo­is­maat, Sak­sa, Hol­lan­ti ja Itä­val­ta) ovat paljon vau­raampia kuin korkei­den tulo­ero­jen eteläeu­roop­palaiset maat.

Yhdys­val­to­jen sisäl­lä tasaisem­man tulon­jaon osaval­tiot ovat vau­raampia kuin korkei­den tulo­ero­jen osavaltiot.

Toki voi väit­tää, että kausali­teet­ti menee toisin päin; että vau­raus tekee mah­dol­lisek­si hyv­in­voin­ti­val­tion. Pitää siis kat­soa, mik­si kohtu­ulliset tulo­erot ovat parem­pia kuin kohtu­ut­tomat. Jat­ka lukemista “Mik­si suuret tulo­erot eivät ole hyväk­si taloudelle”

Miksi Suomen taloudellinen kasvu pysähtyi?

Suo­mi on ollut nyt 16 vuot­ta ilman taloudel­lista kasvua, minkä seu­rauk­se­na reaali­palkat jäävät jatku­vasti jäl­keen ver­tailumaista. Se taas johtaa osaa­van työvoiman muut­toon ulkomaille.

Mitä kasvul­la on tapah­tunut? Seli­tyk­sek­si tar­jo­taan tuot­tavu­u­den kasvun pysähtymistä. Se on selit­täjänä vähän saman­lainen kuin että ulkona on niin kylmä, kos­ka elo­ho­pea on läm­pömit­taris­sa niin alhaal­la. Työn tuot­tavu­us on osa­puilleen BKT jaet­tuna työ­tun­tien määrällä.

Alkutuotannon suosiminen?

Teol­lisu­u­den jalostusaste las­kee Suomes­sa niin, että olemme siir­tymässä yhä enem­män raa­ka-ainei­den ja vähän jalostet­tu­jen tuot­tei­den myyjik­si. Kuvain­nol­lis­es­ti voi sanoa, että net­tikau­pas­sa ruot­salaiset tuot­ta­vat paket­ti­in sisäl­lön ja Suo­mi pakkauksen.

Vihreässä siir­tymässä Suomen osak­si näyt­tää ole­van tuot­taa vihreä ener­gia ja muiden tehtäväk­si käyt­tää sitä tuot­tei­den valmistukseen.

Tämä voi johtua siitä, ettei muuhun pystytä, mut­ta myös siitä, että alku­tuotan­non työ­paikat ovat meil­lä alue­poli­it­tis­ten syi­den vuok­si eri­tyisen suosit­tu­ja. Suo­mi jopa mak­saa siitä, että ulko­maiset kaivosy­htiöt tyh­jen­tävät maaperäämme min­er­aaleista. Mak­su tapah­tuu sub­ven­toimal­la min­er­aalien kul­jet­tamista pois Suomes­ta ja siihen liit­tyviä infrain­vestoin­te­ja. Jat­ka lukemista “Mik­si Suomen taloudelli­nen kasvu pysähtyi?”

Uusi hyvinvointivaltio 13: Neljä tulonsiirtotyyppiä riittäisi

Muitakin tulon­si­ir­to­ja kuin negati­ivi­nen tulovero tarvi­taan, mut­ta nykyiset yli sata tulon­si­ir­to­tyyp­piä voidaan kor­va­ta neljäl­lä tukimuodol­la, joi­ta myön­netään monista eri syitä. Olen esit­tänyt tämän jo vuon­na 1994 Sosi­aali- ja ter­veysmin­is­ter­iölle kir­joit­ta­mas­sani rapor­tis­sa Hah­motel­ma perus­tu­lo­ma­llista.

1. Negati­ivi­nen tulovero tai perustulo

2. Tuloista riip­puma­ton syype­r­usteinen tuki eli perus­tu­lon koro­tus. Täl­laisia ovat jo nyt esimerkik­si lap­sil­isä, vam­mais­tu­ki ja geliakiakorvaus.

3. Tulo­jen vaku­ut­ta­mi­nen, joi­ta ovat nyt esimerkik­si sairaus­päivära­ha ja työt­tömyysko­r­vaus. Niin kuin palo­vaku­u­tuk­ses­sakin vaku­u­tusko­r­vaus on isos­ta talosta suurem­pi kuin pien­estä, niin olisi myös tulo­jen vaku­ut­tamisen kohdal­la. Kor­vauk­si­in oikeutet­tu­ja ovat kaik­ki, joista työ­nan­ta­ja tai vaku­utet­tu itse on mak­sanut vaku­u­tus­mak­sun ja tuen perus­teena on se tulo, jos­ta vaku­us­mak­su on mak­set­tu. Kos­ka negati­ivi­nen tulovero on poh­jal­la, kor­vaus on nyky­istä työt­tömyysko­r­vaus­ta pienem­pi niin, että net­to­tu­los yhdessä negati­ivisen tuloveron kanssa on suun­nilleen sama kuin nytkin. Kos­ka pelkäl­lä negati­ivisel­la tuloverol­la ei elä, syype­r­ustei­sis­sa tuis­sa olisi nykyiseen tapaan vähim­mäis­päivära­ha. Kos­ka negati­ivi­nen tulovero on poh­jal­la, työn vas­taan­ot­tovelvol­lisu­us voisi olla nyky­istä ankarampi. Peri­aat­teessa sairaus­vaku­u­tusko­r­vaus ja työt­tömyysko­r­vaus voisi­vat olla yhtä suuria ja riip­pua samal­la taval­la ansio­tu­loista. Sairaus­vaku­u­tusko­r­vauk­ses­sa ei nyt ole vähen­nys­tä ansio­tu­lo­jen perus­teel­la, kos­ka sairaana ei pitäisi tehdä töitä. Tämä pätee tart­tuvi­in tautei­hin, mut­ta ei esimerkik­si masen­nuk­seen. Jat­ka lukemista “Uusi hyv­in­voin­ti­val­tio 13: Neljä tulon­si­ir­to­tyyp­piä riittäisi”

Uusi hyvinvointivaltio 12: pienipalkkaisten tukeminen, negatiivinen tulovero

Olen edel­li­sis­sä osis­sa esit­tänyt toimia, joil­la tor­ju­taan tulon­si­ir­to­jen väärinkäyt­töä tai ylikäyt­töä, miten sen vain halu­aa sanoa, ja esit­tänyt keino­ja lisätä julkisen val­lan vero­tu­lo­ja. Tässä osas­sa noi­ta raho­ja tarvitaan.

Suo­ma­laisen hyv­in­voin­ti­val­tion vahvu­us on ollut, että (jok­seenkin) kaik­ki ovat mukana. Tulo­erot ovat olleet pieniä ja työt­tömyys vähäistä, kos­ka jok­seenkin kaikkien työ­panok­selle on ollut käyt­töä. Vielä 1980-luvun lop­ul­la Suo­mi toi­mi kuin demarien unel­ma. Sit­ten kaik­ki kään­tyi huonom­mak­si. Ennen kaikkea työelämä muut­tui eri­ar­voisem­mak­si ja sen mukana kas­va­va eri­ar­voisu­us tunkeu­tui maa­hamme. Ahkeru­ut­ta enem­män ansio­ta­soon vaikut­ti osaami­nen ja sään­tö-Suomes­sa eri­tyis­es­ti muodolli­nen koulutus.

Kyse ei ole vain tulo­eroista vaan paikas­ta yhteiskun­nas­sa. Kysyt­täessä useim­mat usko­vat, että tulo­erot ovat Suomes­sa kas­va­neet. Nyt ne ovatkin kas­va­neet vähän, mut­ta ihmiset uskoi­vat niiden kas­va­neen sil­loinkin, kun ne eivät olleet kas­va­neet. Mikä oli lisään­tynyt, oli osattomuus.

Rak­en­teelli­nen työt­tömyys – tai tarkem­min määritel­tynä tas­apain­o­työt­tömys ­– on kas­vanut merkit­tävästi ja näyt­tää ole­van vain kasvussa.

Muutos on globaali

Muu­tos on ollut saman­lainen kaikkial­la maail­mas­sa, joten koti­maisia syitä ei oikein kan­na­ta tässä korostaa, vaik­ka on niil­läkin osuuten­sa. Yhdys­val­lois­sa koko taloudelli­nen kasvu on men­nyt pääo­mat­u­lo­jen ja korkea­palkkaisimpi­en hyväk­si. Tavis­ten elin­ta­so ei ole nous­sut lainkaan. Ilmiö on suuresti Trumpin poli­it­tisen men­estyk­sen, Bri­tann­ian EU-eron ja euroop­palaisen anti-intellek­tu­aalin oikeis­ton men­estyk­sen takana. Jat­ka lukemista “Uusi hyv­in­voin­ti­val­tio 12: pieni­palkkaisten tukem­i­nen, negati­ivi­nen tulovero”

Uusi hyvinvontivaltio11: Tasavero ja korkea arvonlisävero

Mis­tä rahat hyv­in­voin­ti­val­tion rahoittamiseen?

Kir­joitin jo luon­nol­lisen niukku­u­den verot­tamis­es­ta, kos­ka sel­l­ais­es­ta koitu­vat tulot eivät kuu­lu oikeas­t­aan kenellekään, joten niiden verot­ta­mi­nen yhteiskun­nalle on järkevää. Ne ovat järke­viä vero­ja, mut­ta eivät tuo­ta mitenkään val­tavia sum­mia. Muu­takin siis tarvitaan

Tulon­jako maail­mal­la on men­nyt viime vuosikym­meninä vinksalleen niin, että esimerkik­si Yhdys­val­lois­sa jok­seenkin koko taloudelli­nen kasvu on men­nyt rikkaim­mille ja tavis­ten reaalian­siot ovat jämähtäneet paikalleen.

Olisi erit­täin perustel­tua verot­taa rikkai­ta nyky­istä enemmän.

Bri­tan­ni­as­sa ja Yhdys­val­lois­sa on per­in­teitä verot­taa surper­rikkai­ta ankarasti. 1950-luvul­la Yhdys­val­lois­sa ylin mar­gin­aaliv­ero oli 90 % ja Bri­tan­ni­as­sa jopa 98 %. Tästä suiv­aan­tuneena The Bea­t­les julka­isi kap­paleen Tax­man, jos­sa san­ot­ti­in muun muas­sa näin:
There’s one for you, nine­teen for me /
‘Cause I’m the tax­man. Jat­ka lukemista “Uusi hyvinvontivaltio11: Tasavero ja korkea arvonlisävero”

Uusi hyvinvointivaltio 10: progressiivinen menovero

Korkei­den tulovero­jen ongel­ma on, ettei Suomes­ta löy­dy kun­nol­la sijoi­tus­var­al­lisu­ut­ta. Lupaa­vat suo­ma­laiset kasvuyri­tyk­set myy­dään ulko­maille, kos­ka koti­maisil­la omis­ta­jil­la ei ole rahaa.

Ruot­sis­sa on toisin. Maas­sa suo­ras­taan paapotaan koti­maisia omis­ta­jia. Esimerkik­si per­in­töveroa ei ole lainkaan; tosin asun­non perivää tavista verote­taan keskimäärin ankaram­min kuin Suomes­sa. Niin­pä omaisu­us on jakau­tunut Ruot­sis­sa hyvin epä­ta­sais­es­ti, yhtä epä­ta­sais­es­ti kuin Yhdys­val­lois­sa. Talous kuitenkin voi hyvin. Ruot­si on yksi niistä maista, joi­hin suo­ma­laiset inno­vati­iviset star­tupit ovat päätyneet.

Olen kir­jas­sani 2020-luvun yhteiskun­tapoli­ti­ik­ka esit­tänyt ratkaisuk­si pro­gres­si­ivista men­overoa. Se on tulovero, jos­sa säästämi­nen on vero­tuk­ses­sa vähen­nyskelpoista, mut­ta vas­taavasti säästö­jen syömi­nen on verotet­tavaa tuloa.

Näin ei estetä pääomien muo­dos­tu­mista, mut­ta verote­taan ylel­listä kulu­tus­ta. Ei siis suosi­ta suihkuseu­rapi­irien elämäntapaa.

On sanomat­takin selvää, että täl­lainen vero edel­lyt­tää jonk­i­nasteista maastapois­tu­misveroa – siis että lykät­ty vero­tus koituu mak­set­tavak­si, jos muut­taa ulko­maille. Olisi liian help­poa siirtää kir­jat Tallinnaan ja tulout­taa ker­ral­la kaik­ki investointinsa.

Täl­lainen vero on jopa Yhdysvalloissa.

Uusi hyvinvointivaltio 9: luonnollisen niukkuuden verottaminen

Olen häm­mästyt­tänyt luk­i­joi­tani esit­tämäl­lä joukon tapo­ja vähen­tää julk­isia meno­ja. En tee sitä alen­taak­seni vero­tus­ta, vaan kos­ka malli­ni tarvit­see rahaa ja paljon. Rahan tarpeesta myöhem­min. Keski­tyn tässä ja seu­raavas­sa osios­sa tulopuoleen.

Kuin tilauk­ses­ta Heik­ki Pur­si­ainen (kok) twi­it­tasi aiheesta, johon olin aikeis­sa tarttua:

Kap­i­tal­is­mi ei ole mer­i­tokra­tia. Se ei palk­itse ahkeru­ud­es­ta, vaan niukko­jen voimavaro­jen omis­tamis­es­ta. Tämä kap­i­tal­is­min olen­nainen piirre johtaa resurssien tehokkaaseen käyt­töön ja on vau­rautemme perus­ta. Se kuitenkin tarkoit­taa, että rikas­tu­mi­nen on paljolti tsägää.

Voin nyt siis puhua suul­la suuremmalla.

Jotkut asi­at ovat luon­nos­taan niukko­ja. Sik­si niiden arvo nousee ilman, että omis­ta­jal­la on mitään osaa eikä arpaa asi­aan – tai oikeas­t­aan, arpaonnes­ta juuri on kyse. Jat­ka lukemista “Uusi hyv­in­voin­ti­val­tio 9: luon­nol­lisen niukku­u­den verottaminen”

Uusi hyvinvointivaltio 8: Asumisen tuki

Pitäisikö kasvukeskuk­sis­sa mak­saa korkeampia palkko­ja, kos­ka asum­i­nen on niis­sä huo­mat­tavasti kalli­im­paa, vai pitäisikö tehdä niin kuin nyt tehdään, eli tukea asumisen hin­taa ARA-poli­ti­ikalla ja asum­istuel­la, jot­ta pienem­mäl­läkin pal­ka­lla tulisi toimeen?

Tietyssä mielessä asum­is­tu­ki on työ­nan­ta­jien sub­ven­toimista kaupungeis­sa. Yhdys­val­lois­sa, jos­sa asum­is­tukea ei mak­se­ta, pien­im­mät palkat ovat selvästi korkeampia siel­lä, mis­sä asum­i­nen on kalli­im­paa, esimerkik­si Kali­for­ni­as­sa. Niin­pä Eteläran­ta suh­tau­tuu esimerkik­si ARA-asun­toi­hin huo­mat­ta­van myönteisesti.

Yhden ihmisen muut­ta­mi­nen Helsinki­in edel­lyt­tää noin 200 000 euron investoin­tia.  Yli puo­let tästä johtuu asun­to­jen rak­en­tamis­es­ta, lop­ut ovat kun­tien ja yksi­ty­is­ten infra­struk­tu­uri- ja palveluin­vestoin­te­ja. Arvio on omani kymme­nen vuo­den takaa ja se perus­tui Helsin­gin bud­jetin analysoin­ti­in. Toden­näköis­es­ti sum­ma on sen jäl­keen noussut.

On erään­lainen markki­navääristymä, että tuo­ta menoa tue­taan verovaroin. Jos ei tuet­taisi, työn hin­ta olisi Helsingis­sä korkeampi ja moni yri­tys sijoit­taisi työ­paikkansa Helsin­gin ulkop­uolel­la, joko muualle Suomeen tai vaikka­pa Viroon. Jat­ka lukemista “Uusi hyv­in­voin­ti­val­tio 8: Asumisen tuki”