Kategoria: Talouspolitiikka

Arto Satonen(4) Ay-liike ja minä

Vaik­ka tämän jut­tusar­jan tarkoituk­se­na on kom­men­toi­da Satosen kir­jan avul­la hal­li­tuk­sen aikaansaan­nok­sia, keski­tyn tässä omaan suh­teeseeni ay-liiket­tä  kohtaan.

Moni on ihme­tel­lyt, mik­si suh­taudun niin kiel­teis­es­ti ay-liikkeeseen.

Anek­doot­ti­na todet­takoon, että olen ollut joskus pos­tili­iton liit­tokok­ouk­ses­sa edus­ta­mas­sa Törn­qvistin tutkimus­laitok­sen henkilökuntaa.

Tuo­hon aikaan olti­in siir­tymässä liuku­vaan työaikaan, jota pidin suure­na paran­nuk­se­na. Ay-liike kuitenkin vas­tusti sitä, kos­ka ay-kok­ousten jär­jestämi­nen työpäivän päät­teek­si vaikeu­tuu, kun ihmiset lähtevät koti­in kuka mil­loinkin. Olin  jyrkästi erim­ieltä. Toinen koke­muk­seni oli Helsin­gin yliopis­ton assis­tent­te­ja edus­tavas­ta jär­jestöstä, joka ajoi ja sai läpi sen, että assis­tent­tien korkein­taan kolme kol­men vuo­den kaut­ta muutet­ti­in kahdek­si viiden vuo­den kaudek­si. Olin mon­en muun assis­tentin kanssa aivan eri mieltä. Assis­ten­tu­uri oli opiske­li­jalle suuri etuoikeus. Jos kausien piden­nyk­sel­lä aute­taankin jotain säi­lyt­tämään palkkansa, vaik­ka into on lopah­tanut, se on pois joltain toiselta, innokkaam­mal­ta ja ehkä osaavam­mal­ta. Jat­ka lukemista “Arto Satonen(4) Ay-liike ja minä”

Arto Satonen (2) Velkajarru

Arto Sato­nen ei paljon polemisoi velka­jar­run kanssa, kos­ka hänelle se on yksioikois­es­ti vas­tu­ullista poli­ti­ikkaa. Minus­ta asia on mon­imutkaisem­pi. Otan tämän esille tässä alku­vai­heessa, kos­ka asia on muuten ajankohtainen.

Minus­ta velka­jar­ru ei ole se, että se estää elämästä yli varo­jen – minus­ta las­ten raho­jen tuh­laamises­sa ei ole mitään kun­ni­akas­ta. Minä olen huolestunut tavas­ta, jol­la velka­jar­ru on määritelty.

Val­tion velkaa suh­teessa BKT:hen pitäisi vähen­tää 0,75 pros­ent­tiyk­siköl­lä vuodessa kunnes on saavut­tanut 40 pros­entin tason.

Pahim­mat virheet tehdään noususuh­dan­teen aikaan, kun rahaa tulee val­ti­olle ovista ja ikkunoista. Sil­loin pitäisi suh­dan­tei­ta hillitä ja ottaa rahaa sisään ja lyhen­tää velkaa.

Säästä pitää huonoina aikoina ja hyvinä voi törsätä

Velka­suhde ale­nee, jos velkaa mak­se­taan pois tai jos BKT kas­vaa. Kir­jaimel­lis­es­ti otet­tuna tuo velka­jar­ru tarkoit­taa, että velkaa pitää lyhen­tää huonoina aikoina, kun BKT ei kas­va jol­loin BKT-suh­teen alen­t­a­mi­nen voi tapah­tua vain velkaa lyhen­tämäl­lä. Nousukau­den aikana taas kun BKT kas­vaa jotain 3 – 5 pros­ent­tia vuodessa, ei velkaa tarvitse lyhen­tää lainkaan vaan sitä voi ottaa jopa lisää, kos­ka BKT:n kasvu huole­htii velka­suh­teen alen­e­mis­es­ta. Jat­ka lukemista “Arto Sato­nen (2) Velkajarru”

Hallitus alentaa syntyvyyttä, koska ei hahmota kokonaisuuksia

Hal­li­tus on alen­ta­mas­sa Suomen syn­tyvyyt­tä. En usko, että täl­lä tähdätään tietois­es­ti päivähoidon ja opetuk­sen meno­jen alen­tamiseen enkä edes usko, että hal­li­tus on tehnyt tätä harkin­nan tulok­se­na vaan yksinker­tais­es­ti osaa­mat­to­muut­taan. On halut­tu alen­taa työl­listämiskyn­nys­tä helpot­ta­mal­la määräaikaisia työ­suhtei­ta. Kun määräaikaisu­u­teen ei tarvi­ta hyväksyt­tävää syytä, syyk­si käy, että palkat­ta­va on hedelmäl­lisessä iässä ole­va nainen. Pitää olla paljon yli 30 vuot­ta jot­ta voi syn­nyt­tää lapsen vaaran­ta­mal­la per­heen toimeentuloa.

Hyv­in­voin­ti­val­tio on mon­imutkainen kokon­aisu­us, jos­sa kaik­ki vaikut­taa kaik­keen, esimerkik­si nuorten nais­ten heikko ase­ma työ­markki­noil­la  vaikut­taa syn­tyvyy­teen merkittävästi.

Demareilla oli kunnon valmistelukoneisto

Ihailin kauan sit­ten demare­i­ta siitä, että heil­lä oli osaa­va valmis­telukoneis­to. Sen jäsenistä tosin merkit­tävä osa sai palkkaa val­ti­ol­ta, eli jäsenet oli­vat siis alan virkamiehiä.

Kokoomuk­sel­la ei ole koskaan ollut kun­non valmis­telukoneis­toa. Se joh­tui Kekkos­es­ta, joka pani kokoomuk­sen vuosikym­meniksi oppo­si­tioon. Oppo­si­tios­sa valmis­telukoneis­to menisi hukkaan. Jat­ka lukemista “Hal­li­tus alen­taa syn­tyvyyt­tä, kos­ka ei hah­mo­ta kokonaisuuksia”

Metsänomistajat esittävät: metsätuloja ei pitäisi ottaa huomioon asiakasmaksuissa.

Suomes­sa pitkäaikaisen laitoshoidon mak­sut ovat tulosi­don­naisia. Niin on kaikkial­la. Suomen jär­jestelmä poikkeaa vain siinä ettei omaisu­us vaiku­ta hoit­o­mak­sui­hin. Tulot nos­ta­vat asi­akas­mak­sua 85 pros­entin mar­gin­aaliv­erol­la – siis  jokaises­ta ansai­tus­ta satases­ta asi­akas­mak­su nousee 85 euroa.

Useim­mil­la van­hainko­tien asukkail­la tulot koos­t­u­vat eläk­keestä, mut­ta myös omaisu­us­tu­lot las­ke­taan mukaan tuloihin.

Met­sän­o­mis­ta­jat ovat alka­neet vaa­tia, etteivät met­sä­tu­lot kuitenkaan saisi vaikut­taa asi­akas­mak­sui­hin. Tämä on jatku­moa sille, että tulot met­sistä ovat muutenkin paljon kevyem­min verotet­tu­ja kuin palkkatulot.

Niin härske­jä he eivät tietenkään  ole, että esit­täi­sivät suo­raan, että met­sä­tu­lot jätet­täisi­in tyystin huomiotta, mut­ta siihen tässä tähdätään. Jat­ka lukemista “Met­sän­o­mis­ta­jat esit­tävät: met­sä­tu­lo­ja ei pitäisi ottaa huomioon asiakasmaksuissa.”

Markkinatalous ei voi hyvin

Syn­nyin vuon­na 1951 nyky­istä Inti­aa köy­hempään maa­han. Viidessäkymme­nessä vuodessa Suo­mi nousi maail­man vau­raimpi­en maid­en joukkoon – kiitos markki­na­t­alouden, joka on tuonut val­tavasti lisää vau­raut­ta ympäri maailmaa.

Kiihkeim­män kasvun vuosi­na Suo­mi kut­sui talout­taan sekat­alousjär­jestelmäk­si. Val­tio pysyi isän­nän roolis­sa. Oli­han markki­na­t­alous oli hyvä ren­ki, mut­ta huono isän­tä. Sekat­alous toi­mi eri­no­mais­es­ti, vaik­ka val­tion ohjaus epäon­nis­tuikin välil­lä pahasti. Ohjaa­mat­tomana kehi­tys olisi men­nyt huonom­min, on ainakin men­nyt monis­sa puh­taan kap­i­tal­is­min maissa.

Opiske­lin kansan­taloustiedet­tä 1970-luvul­la. Sil­loin opetet­ti­in, että teo­ria markki­na­t­alouden hyvyy­destä nojasi joukkoon ole­tuk­sia, joi­hin kuu­lui tiedon ilmaisu­us ja vapaa kil­pailu ilman monopole­ja. Ne eivät päte­neet sil­loinkaan, mut­ta pätevät nyt vielä huonom­min. Jat­ka lukemista “Markki­na­t­alous ei voi hyvin”

Maailma muuttui ja minä sen mukana

Erk­ki Liikasen kir­jan Komis­saari lop­pupuolel­la on mie­lenki­in­toista pohd­in­taa siitä, miten maail­ma on muut­tunut ja mitä glob­al­isaa­tio on vaikut­tanut eli­noloi­hin maail­mas­sa ja Suomen sisällä.

Sen lukem­i­nen herät­ti minus­sa tarpeen pohtia suhdet­tani markki­na­t­alouteen ja kap­i­tal­is­mi­in. Se on nimit­täin muut­tunut aiko­jen kuluessa.

Päätin ryhtyä syven­tämään ajat­telu­ani kir­joit­ta­mal­la – minä ajat­te­len kir­joit­ta­mal­la. Tähtään kokon­aisu­u­teen, jos­sa on noin sata liuskaa tek­stiä. Siitä tuskin tulee painet­tua kir­jaa, kos­ka tietokir­jat eivät myy kovin hyvin, mut­ta silti tähtään kun­ni­an­hi­moi­seen kokonaisuuteen.

Tarkoituk­seni on julka­ista tek­sti kym­meninä blogikir­joituksi­na. Niitä yhdis­tää kir­jaimet MM ja järjestys­nu­mero otsikon alus­sa. Ensim­mäi­nen kir­joituk­sista esimerkik­si on otsikoitu MM(1) Pieni oli kaunista.

Val­itsin julkaisemisen blogikir­joituksi­na, kos­ka toivon palautet­ta ja kri­ti­ikkiä. Lop­ullises­sa ver­sios­sa – mis­sä muo­dos­sa sen sit­ten julkaisenkin – otan kri­ti­ikin ja täy­den­tävät ideat sovel­tuvil­ta osin huomioon. Aion siis varas­taa ideat itsel­leni kor­vauk­sia mak­samat­ta, mikä kom­men­toi­jien on syytä ottaa huomioon.

Miten Suomi ajautui tarkkikseksi?

Malliop­pi­las, joka ärhen­teli Kreikalle ja Ital­ialle talouden huonos­ta hoi­dos­ta on nyt itse tarkkailu­lu­okalla. Val­tion­talous on ollut ali­jäämäi­nen 17 vuot­ta yhtäjaksoisesti.

Tärkein syy tähän on väestön ikään­tymi­nen: aiem­min poikkeuk­sel­lisen edullisen ikä­jaka­man muut­tumi­nen poikkeuk­sel­lisen epäedullisek­si. Kir­joitin tästä eloku­us­sa kir­joi­tus­sar­jan hyv­in­voin­ti­val­tion perään­tymis­su­un­nitel­man ensim­mäisessä jak­sos­sa otsikol­la mikä on ongelma. 

Tuon kir­joituk­sen keskeinen sisältö on tässä tek­stis­sä: Jat­ka lukemista “Miten Suo­mi ajau­tui tarkkikseksi?”

Oikeistovalta (6) Itse aiheutettu laskusuhdanne

Olen yleen­sä Juhana Var­ti­aisen kanssa samaa mieltä melkein kaikesta, mut­ta nyt on löy­tynyt erim­ielisyys. Kir­joitin, että hal­li­tuk­sen raskaat talouden sopeu­tuk­set, siis leikkauk­set ja tulon­si­ir­to­jen kar­simiset, eivät ole vähen­täneet velka­an­tu­mista, kos­ka ne ovat aiheut­ta­neet työt­tömyyt­tä ja tor­juneet nousukau­den. Juhana vas­tasi Elon Muskin X:ssä, ettei keven­tynyt finanssipoli­ti­ik­ka kuitenkaan rahoi­ta itseään. Ei yleen­sä rahoitakaan. Tämä kan­nat­taa muuten muis­taa, kun joku taas sanoo. että vero­jen alen­nuk­set rahoit­ta­vat itsensä.

Vaik­ka yleen­sä kan­natan val­tavir­tat­aloustiedet­tä, tässä nousukau­den estämisessä min­ul­la on oma per­soon­alli­nen näke­myk­seni asioista. Jat­ka lukemista “Oikeis­to­val­ta (6) Itse aiheutet­tu laskusuhdanne”

Oikeistovalta (5) Tarvitsemme kvantitatiivista sosiaalitiedettä

Istu­van hal­li­tuk­sen päätök­set tun­tu­vat minus­ta huonoil­ta myös sen takia, ettei hal­li­tuk­sel­la näytä ole­van san­ot­tavaa yhteiskun­nal­lista insinööriosaamista. Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan rak­en­t­a­mi­nen on vaikeaa, mut­ta sen purkami­nen tai kor­jaami­nen on vielä vaikeam­paa. Huono osaami­nen tuot­taa turhaa kärsimystä.

Sil­loin kun hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taa raken­net­ti­in, sosi­aal­i­ti­etei­den osaami­nen oli voimakkaasti mukana.

Tämä muut­tui jo 1990-luvul­la. Olin neu­vot­tele­mas­sa Lip­posen ensim­mäisen hal­li­tuk­sen toteut­tamista säästöistä. Sosi­aalipoli­itikoista ei ollut san­ot­tavaa apua. He sanoi­vat vain, ettei mis­tään voi säästää, mikä tarkoit­taa samaa kuin että säästäkää mis­tä haluatte.

Kohta­laisen hyvin se silti meni, mut­ta yksi paha moka tehti­in. Hyväksy­imme val­tio­varain­min­is­ter­iön ehdo­tuk­sen  pois­taa sairaus­päivära­has­ta min­i­mi. Se kuu­losti loogiselta. Jos ei ole ollut tulo­ja ennen kuin mur­si jalka­nsa, mik­si tulo­ja piti olla sen ajan, kun jal­ka on kip­sis­sä, jon­ka jäl­keen ollaan taas ilman tulo­ja. Jos ei ole tulo­ja ter­veenä, ei voi menet­tää tulo­ja sairastues­saan. Jat­ka lukemista “Oikeis­to­val­ta (5) Tarvit­semme kvan­ti­tati­ivista sosiaalitiedettä”

Matemaattisesti lahjakkaiden lasten on saatava vaativampaa opetusta

Olen ollut koko aikuiselämäni kytkök­sis­sä yliopis­tom­aail­maan ja yliopis­tois­sa tieteenaloi­hin, jois­sa tarvi­taan matem­ati­ikkaa. Sisään tule­vien opiske­li­joiden matem­ati­ikan osaami­nen oli 1970-luvul­la oli heikom­paa kuin 1960-luvul­la, 1990-luvul­la heikom­paa kuin 1970-luvul­la ja nyt heikom­paa kuin 1990-luvul­la. Matem­ati­ikan osaami­nen siis heikke­nee jatku­vasti. Tämän voi havai­ta ver­taa­mal­la yliop­pi­laskokei­den tehtäviä ennen ja nyt.

Nämä eivät ole mitään mutu-tieto­ja. Matem­ati­ikan osaamista mitataan, jot­ta voidaan suun­nitel­la ope­tus­ta. Jat­ka lukemista “Matemaat­tis­es­ti lah­jakkaiden las­ten on saata­va vaa­ti­vam­paa opetusta”