Kategoria: Talouspolitiikka

Öljyn jälkeen

Saamme kiit­tää fos­si­il­isia polt­toainei­ta teol­lis­tu­misen tuo­mas­ta huikeas­ta elin­ta­son nousus­ta. Ensin tuli­vat kivi­hi­ili ja höyrykoneet. Höyrykoneessa alle viides­osa kivi­hi­ilen läm­pöen­er­gias­ta muut­tui liike-ener­giak­si. Piipuista tupru­a­van savun takia tehda­s­paikkakun­nil­la kuolti­in nuo­ri­na. Kai­vok­sis­sa käytet­ti­in lap­si­työvoimaa, kos­ka lapset mah­tu­i­v­at parem­min kapeisi­in onkaloihin.

Öljy oli suuri paran­nus kivi­hi­ileen näh­den. Sen pump­paami­nen maas­ta oli paljon helpom­paa. Moot­tor­ei­den koko pieneni ja hyö­ty­suhde parani. Öljyn mukana tuli­vat autot.

Vuon­na 1972 Rooman klu­bi varoit­ti rapor­tis­saan Kasvun rajat, että öljy lop­puu, jos jatkamme kuten ennen. Ei lop­punut, mut­ta ei myöskään jatket­tu kuten ennen. Jom Kip­pur ‑sota tuot­ti maail­maan öljykri­isin vuon­na 1973. Öljyn kulu­tuk­sen kasvu hidas­tui, kos­ka öljyä piti säästää. Suomeen esimerkik­si tuli 80 km/h kattonopeus.

Kohon­neen öljyn hin­nan turvin voiti­in ottaa käyt­töön han­kalasti hyö­dyn­net­täviä esi­in­tymiä. Se vaikut­ti öljyn riit­tävyy­teen paljon enem­män kuin kulu­tuk­sen kasvun leikkau­tu­mi­nen. Yhdys­val­lois­sa ei tuotet­taisi liuskeöljyä, jos öljyn hin­ta olisi vuo­den 1972 tasol­la. Jom Kip­pur ‑sota aikaisti öljyn hin­nan nousua, mut­ta olisi se nous­sut muutenkin. Jat­ka lukemista “Öljyn jälkeen”

Kolme pointtia soterahoituksen ongelmista

Moni on pyytänyt min­ua arvioimaan Sote-rahoi­tus­mall­ia. Olen­han ollut joskus perus­palve­lu­min­is­teri sekä pitkään HUS:n ja HYKSin hal­li­tuk­sis­sa. En pysty pere­htymään asi­aan niin hyvin kuin pitäisi, kos­ka min­ul­la ei ole pääsyä sen olen­naisi­in tietoi­hin ja kos­ka laiskottaa.

Julk­isten tieto­jen perustel­la esitän kolme huo­mau­tus­ta nykyisen rahoi­tus­mall­in ongelmista.

Rahoi­tus­mallis­sa on virheitä, jot­ka kan­nus­ta­vat kun­tia ja hyv­in­voin­tialuei­ta toim­i­maan väärin. On luotet­tu siihen, että val­taa käyt­tävät eivät toi­mi rahanki­il­to silmis­sä, vaan suh­tau­tu­vat vinoi­hin kan­nusteisi­in suurpi­irteis­es­ti ja tekevät eet­tis­es­ti oikei­ta ja kokon­aisu­u­den kannal­ta järke­viä päätök­siä, vaik­ka siitä joutuukin vähän mak­samaan. Ehkä tek­i­sivätkin, jos heil­lä olisi varaa suurpi­irteisyy­teen, mut­ta kun rahoi­tus on ajet­tu niin tiukak­si, että päät­täjät joutu­vat joka tapauk­ses­sa rikko­maan lakia hoitoaiko­jen suh­teen, heil­lä ei ole varaa suurpi­irteisyy­teen ja eet­tis­es­ti motivoitu­un harkintaan.

1. Kannustus ennaltaehkäisyn laiminlyöntiin

Jat­ka lukemista “Kolme point­tia soter­a­hoituk­sen ongelmista”

Vieraskielinen väestö on Suomessa nettomaksaja

Pekka Myrskylä ja Sakari Kain­u­lainen ovat laske­neet vierask­ielisen väestön julk­istaloudel­lisen rasit­teen vuon­na 2023. Tulos oli poikkeaa suuresti siitä, mitä julkises­ta keskustelus­ta voisi päätel­lä. Vierask­ieliset mak­soi­vat vero­ja 225 M€ enem­män kuin sai­vat tulon­si­ir­to­ja. Koti­maisia kieliä puhuvil­la sal­do sen sijaan oli 5 000 M€ tappiolla.

Tutkimus on julka­istu Diako­nia-ammat­tiko­rkeak­oulun julka­isuna DIAK Puheen­vuoro 53. Tutkimuk­seen pääsee linkkiä klikkaamalla.

Vierask­ieliset ovat kyl­lä pieni­palkkaisem­pia kuin koti­maisia kieliä puhu­vat, mut­ta hei­dän työl­lisyysas­teen­sa (työllisiä/henkilö) on 61 %, kun se koti­maisia kieliä puhuvil­la on 50 %. Työl­lisyysaste on siis tässä las­ket­tu työl­lis­ten määrän suh­teena koko väestöön, ei vain työikäisi­in, mikä on tässä laskel­mas­sa rel­e­vant­ti tapa laskea. Vierask­ieli­sistä huo­mat­tavasti suurem­pi osa on työikäisiä, minkä vuok­si he ovat niin kan­nat­tavia julkisen talouden kannal­ta. Jat­ka lukemista “Vierask­ieli­nen väestö on Suomes­sa nettomaksaja”

Kasvu on luovaa tuhoa

Suomen talous ei ole kas­vanut 17 vuo­teen. Van­hat seli­tyk­set Nokian ja idänkau­pan rom­ah­tami­sista eivät enää kelpaa.

Taloudelli­nen kasvu on luo­vaa tuhoa. Työvoimaa siir­tyy mata­latuot­toisil­ta aloil­ta korkea­tuot­toisille.  Ei voi olla kasvua ilman, että jotain tuhoutuu.

Tuhou­tu­mis­es­ta vas­tasi Suomes­sa noin 50 vuo­den ajan maa- ja met­sä­talous, jos­ta vapau­tui noin miljoona ihmistä mui­hin elinkeinoi­hin. Köy­hä olisi maamme, jos meil­lä yhä puo­let väestöstä olisi sidot­tu maat­alouteen. Tämä työvoiman lähde on nyt ehtynyt.

Väistyvän elinkeinon ei tarvitse tuhoutua. Riit­tää, että sen työ­paikko­ja tuhoutuu. Maa- ja met­sä­talouden tuotan­non määrä jopa kasvoi aikana, jol­loin sen sit­o­ma työvoima putosi alle kymmenesosaan.

Tek­sti­ili­te­ol­lisu­ut­ta tuhou­tui oikeasti. Se työl­listi parhaim­mil­laan 40 000 henkeä, nyt enää noin 1 300 henkeä. Jat­ka lukemista “Kasvu on luo­vaa tuhoa”

Sairaalan hallinnossa kannattaa kiinnittää huomio taloudellisiin pelisääntöihin

Uudessa Jutus­sa oli Anu Par­tasen artikke­li tärkeästä aiheesta – siitä, että ter­vey­den­huol­lon säästöt eivät aina säästä mitään vaan lisäävät meno­ja. Neu­rokirur­gi Miik­ka Kor­ja valit­ti, että kalli­ik­si tulee, kun 8 000 euroa mak­savaa leikkaus­ta odote­taan puoli vuot­ta sairaus­lo­ma­l­la. Pelkästä sairaus­päivära­hat mak­sa­vat moninker­tais­es­ti leikkauk­sen hinnan.

Olen ollut pitkään HYKSin ja HUS:n hallinnol­la mukana ja lisäk­si kak­si vuot­ta perus­palve­lu­min­is­ter­inä. Tun­nen asian siis sieltä hallinnon puolelta

Hoidon viipymi­nen ja sen hin­ta sairaus­lo­mana on min­ulle tut­tu aihe. Ajoin aikanaan Suomeen kansal­lises­sa ter­veyshankkeessa esi­in nous­sut­ta hoito­taku­u­ta. Sen ansios­ta tuo­ta hal­paa leikkaus­ta joutuu nyt odot­ta­maan ”vain” kuusi kuukaut­ta. Paa­vo Lip­po­nen vas­tusti aluk­si, kos­ka Ruot­sis­sa oli vas­taavas­ta määräyk­ses­tä juuri luovut­tu. Siel­lä sen kat­sot­ti­in ohjaa­van ter­vey­den­hoitoa väärin. Suoniko­hjuleikkauk­set viivästyt­tävät tärkeäm­pää toim­intaa. Jat­ka lukemista “Sairaalan hallinnos­sa kan­nat­taa kiin­nit­tää huomio taloudel­lisi­in pelisääntöihin”

Maahanmuuttajat vauhdittavat kansasuomalaisten luokkanousua

Muis­tan lap­su­ud­estani, kuin­ka mon­et kokoomus­laiset vas­tus­ti­vat perusk­oulua, kos­ka jos kaik­ki koulute­taan her­roik­si, mis­tä saamme enää ihmisiä yksinker­taiseen suorit­tavaan työhön? Se ei jäänyt viimeisek­si ker­rak­si, kun kokoomus on vas­tus­tanut suo­ma­lais­ten koulu­tus­ta­son nousua. Tämä oli yksi niistä syistä, jot­ka antoi­vat min­ulle elinikäisen roko­tuk­sen kokoomus­laisu­ut­ta vastaan.

Eivät kokoomus­laiset tietenkään tehneet tästä julk­i­lausumaa. Viralli­nen syy vas­tus­taa perusk­oulua oli, että uud­is­tus on kallis ja tarpee­ton. Mut­ta oli min­ul­la kor­vat joil­la kuunnella.

Tietysti tuos­sa argu­men­tis­sa on tot­takin, jos asi­aa kat­soo ylem­män keskilu­okan etu­jen kannal­ta. Kaik­ista ei voi tul­la keskilu­okkaa, kos­ka yhteiskun­ta ei toi­mi, ellei kukaan tee työväen­lu­okkaisia töitä.

Moni Län­si-Euroopan maa ratkaisi asian 1960-luvul­la tuo­ma­l­la maa­han pro­le­tari­aat­tia tekemään töitä, joista kan­taväestö halusi koho­ta parem­pi­in töi­hin. Vierastyöläiset tekivät mah­dol­lisek­si suurelle osalle sak­salai­sista nous­ta työväen­lu­okas­ta keskilu­okkaan. Saman sai­vat aikaan 300 000 suo­ma­laista 1960-luvul­la Ruot­sis­sa. Jat­ka lukemista “Maa­han­muut­ta­jat vauhdit­ta­vat kansasuo­ma­lais­ten luokkanousua”

Ajatuksia etätyöstä

Joskus viime vuosikymmenel­lä luin The Econ­o­mistista, että Yhdys­val­lois­sa yri­tyk­set ovat alka­neet rajoit­taa etä­työn tekemistä, kos­ka ovat havain­neet, että etä­työtä teke­vien tuot­tavu­us ja osaami­nen kehit­tyvät heikom­min kuin muiden. Yhdys­val­lois­sa on tapana mita­ta työn­tek­i­jän työpanosta.

Tämä tapah­tui paljon ennen koron­aa. Syy etätöi­den suo­sioon Yhdys­val­lois­sa oli kelvo­ton kaupunkisu­un­nit­telu, jon­ka seu­rauk­se­na työ­matkoi­hin kului kohtu­ut­tomasti aikaa. Tuo­hon aikaan etä­työvä­li­neet oli­vat kehit­tymät­tömämpiä kuin nyt. Nehän otti­vat jät­tiloikan koro­nan ansiosta.

Olen itse tehnyt hybrid­i­työtä koko ikäni, ensin yliopis­tol­la ja sit­ten eduskun­nas­sa. Oli luon­te­vaa aloit­taa työt koti­ti­etokoneel­la ja kävel­lä tai huraut­taa ratikalla töi­hin siinä vai­heessa, kun joku toinen olisi pitänyt tupakkatauon. Päivit­täin oli järkevää ja jopa pakol­lista olla työ­paikallakin.  Nyky­isin eläk­keel­läkin min­ul­la on työpiste Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen laitok­sel­la, kaukana käve­ly­matkan ulot­tumat­tomis­sa. Pyrin matkus­ta­maan sinne metrol­la sään­nöl­lis­es­ti vain koh­datak­seni fik­su­ja ihmisiä. Yleen­sä tulen takaisin pari ideaa fik­sumpana. Koti­in oman työpöy­dän ääreen koteloituneena ajatuk­set uhkaa­vat herkästi lop­pua. Jat­ka lukemista “Ajatuk­sia etätyöstä”

Vielä velkajarrusta

Velka­jar­rua on vähän vaikea arvostel­la, kos­ka tulee väk­isin samais­te­tuk­si Vasem­mis­toli­iton ”juh­li­taan ja syödään viimeisetkin siemen­pe­runat ”-lin­jaan. Vaik­ka kan­nat­taa vas­tu­ullista talous­poli­ti­ikkaa, ei kuitenkaan tarvitse kan­nat­taa huonoa suhdannepolitiikkaa.

Nyt on sovit­tu, että julkisen velan suh­teessa BKT:hen on alen­nut­ta­va 0,75 pros­ent­tiyk­sikköä vuosit­tain. Kuten Mikko Särelä esit­ti, se olisi pitänyt sitoa BKT:n kasvu­vauhti­in. Jos BKT kas­vaa kolme pros­ent­tia vuodessa, velkaa ei tarvitse lyhen­tää lainkaan, vaan voidaan ottaa lisää velkaa jopa kak­si pros­ent­tia BKT:sta. Vas­taavasti, jos BKT piene­nee kolme pros­ent­tia, val­tion­talous on pakotet­ta­va yli kolme pros­ent­tia yli­jäämäisek­si. Keynes voi huonos­ti haudassaan.

Sil­loin kun talous kas­vaa rajusti, pitäisi sään­nön pakot­taa suureen yli­jäämään ja paljon esitet­tyä nopeam­paan velan­mak­su­un. Poli­itikoille hyvät ajat ovat vaikeimpia. Oikeis­tolle syn­tyy himo alen­taa vero­ja (näin ne ovat tehneet aika mon­ta ker­taa) ja vasem­mis­tol­la himo lisätä menoja.

Tässä sal­li­taan kuitenkin vuosit­taista sään­nön rikkomista niin, että ali­jäämä saa olla 2,5 pros­ent­tia BKT:sta. Ajatel­laan ilmeis­es­ti, että laskukaudet ovat lyhy­itä, kos­ka vaa­likau­den lop­pu­un men­nessä pitää tas­apain­ot­taa . Jat­ka lukemista “Vielä velkajarrusta”

Älyllinen kehitysvammaisuus

Viikon uutisia oli, että alle 35-vuo­ti­aiden työkyvyt­tömyy­seläkkeis­sä ovat lisään­tyneet henkiset syyt ja näistä eri­tyis­es­ti älylli­nen kehitysvammaisuus.

Älyl­lisel­lä kehi­tys­vam­maisu­udel­la tarkoite­taan, että älykkyysosamäärä on alle 70. Tosin määritelmät ovat vähän vai­htele­via. Tämä on kak­si stan­dard­ipoikkea­maa alle keskiar­von (100). Jos älykkyysosamäärä nou­dat­taisi tarkkaan nor­maal­i­jakau­maa, näitä olisi koko joukos­ta noin 2,3 %, mut­ta jakau­man hän­tien osalta nor­maal­isu­u­so­le­tus ei tai­da päteä.

Älylli­nen kehi­tys­vam­maisu­us voi johtua syn­nyn­näi­sistä tek­i­jöistä mut­ta myös ravin­non tai virikkei­den puut­teesta lapsena

Heikko­lah­jaisu­us ei ole lisään­tynyt vaan on ymmärtääk­seni ajan myötä vähen­tynyt, mut­ta työelämä on tul­lut vaa­ti­vam­mak­si. Van­hois­sa maalaisy­hteisöis­sä heikko­lah­jaisia oli selvästi enem­män kuin nyt, mut­ta sil­loin heille löy­tyi työtä. Nykyaikana har­va työ on enää help­poa kuin heinän­teko. Jat­ka lukemista “Älylli­nen kehitysvammaisuus”

Mitä ajattelen velkajarrusta?

Vaik­ka suh­taudun kri­it­tis­es­ti hal­li­tuk­sen esit­tämään laki­in velka­jar­rus­ta, en  halua tul­la liite­tyk­si niihin vasem­mis­to­laisi­in, joiden mielestä kan­nat­taa elää ilois­es­ti velka­an­tu­mal­la niin kauan kuin lainaa vielä saa. Julk­ista talout­ta on tas­apain­otet­ta­va voimakkaasti, mut­ta liika on aina liikaa. 

Min­ul­ta on use­ampikin kysynyt, mitä mieltä olen hal­li­tuk­sen esit­tämästä laki­in kir­joitet­tavas­ta velka­jar­rus­ta. Olen vas­tan­nut, että en oikein tunne esi­tys­tä. Olen­han tietysti lukenut siitä lehdis­tä, mut­ta olen olet­tanut, että lehdet selosta­vat asi­aa väärin. Eihän kukaan voi esit­tää mitään noin höh­lää. Kom­men­toin nyt kuitenkin esi­tys­tä sel­l­aise­na, kuin olen siitä lehdis­sä lukenut sil­lä varauk­sel­la, etteivät lehtien tiedot ole oikeista.

Täl­lä ker­taa huo­maan ole­vani samaa mieltä Raimo Ilask­iv­en kanssa, joka huo­maut­ti HS:n yleisönosas­tossa, että esi­tys estäisi järkevän suhdannepolitiikan.

Suh­dan­nevai­hte­lut ovat markki­na­t­alouden virhe, jota vas­taan val­tio­val­lan on toimit­ta­va. Keino­ja on kak­si: rahapoli­ti­ik­ka ja finanssipoli­ti­ik­ka. Omaa rahapoli­ti­ikkaa ei Suomel­la euroaikana enää ole. Jäl­jelle jää vain finanssipoli­ti­ik­ka. Hyv­inä aikoina on kerät­tävä markki­noil­ta rahaa veroina enem­män kuin sinne kyl­vetään sitä  ja huonoina aikoina pitää tehdä toisin päin.

Suh­dan­nepoli­ti­ik­ka ei ole tämän hal­li­tuk­sen vahvuuk­sia — onhan se omil­la toimil­laan syven­tänyt lamaa ja viivästyt­tänyt talouden nousua. Tämä on mak­sanut kansan­taloudelle mil­jarde­ja. Jat­ka lukemista “Mitä ajat­te­len velkajarrusta?”