Kategoria: Talouspolitiikka

Vihreät ja markkinatalous (6)

Tässä kir­joituk­ses­sa peruste­len sitä, mik­si niukkaa katu­ti­lan käyt­töä kan­nat­taa säädel­lä mielu­um­min ruuhka­mak­suin kuin anta­mal­la tei­den ruuhkau­tua. Olen kir­joit­tanut tästä mon­ta ker­taa, joten otan tämän aika kursorisesti.

Yksinker­tais­es­ti katu­ti­lan käy­dessä niukak­si – niin kuin se käy niukak­si kaikissa oikeis­sa kaupungeis­sa – autoilua kan­nat­taa rajoit­taa mielu­um­min ruuhka­mak­suin kuin jonot­ta­mal­la tai sub­ven­toimal­la joukkoliikennettä.

Varsin moni kaupun­ki on ottanut ruuhka­mak­sut käyt­töön. Pohjo­is­mais­sa Oslo, Trond­heim, Bergen ja muu­ta­ma pienem­pi nor­jalainen kaupun­ki, Tukhol­ma ja Göte­borg. Lon­toos­sa on erit­täin korkea ruuhka­mak­su, joka on läh­es pois­tanut henkilöau­tot kaduil­ta ja jät­tänyt ne tak­seille, paket­ti­au­toille, kuor­ma-autoille ja busseille.

Olen­naista on, että yksikään ruuhka­mak­sut käyt­töön ottanut kaupun­ki ei ole niistä luop­unut, kos­ka koke­muk­set ovat olleet niin hyviä. Jat­ka lukemista “Vihreät ja markki­na­t­alous (6)”

Vihreät ja markkinatalous (5)

Kaupunkisu­un­nit­telus­sa asia, jos­sa markki­na­t­alouden peri­aat­teet voisi­vat tuo­da huo­mat­tavaa hyö­tyä ja tuot­taa parem­pia kaupunke­ja halvem­mal­la, on liikenne. Kaupunkili­iken­teessä kallein asia on liiken­teen viemä tila, sil­lä onhan kaupunki­maa­han on arvokas­ta. Arvo  en peräisin vai­h­toe­htokus­tan­nuk­ses­ta. Jos maa­ta käytetään tähän tarkoituk­seen, sitä ei voi käyt­tää toiseen tarkoitukseen.

Kaupunki­maas­ta on enem­män uhrat­tu pysäköin­nille  liiken­teelle asuinrakennuksille.

Käsit­te­len tässä osas­sa pysäköin­tiä ja toises­sa liiken­net­tä muuten. Jat­ka lukemista “Vihreät ja markki­na­t­alous (5)”

Vihreät ja markkinatalous (3)

Talous­no­belisti Amath­ya Sen on joskus sanonut, että hänelle taloustiede on oppi markki­navirhei­den tun­nistamis­es­ta ja niiden  kor­jaamis­es­ta. Sik­si hän­tä ihme­tyt­tää, että niin monel­la lähtöko­htana on, ettei mitään markki­navirheitä ole ole­mas­sakaan. Näin ajat­tele­via on Suomes­sakin talouskeskustelu­un osal­lis­tu­vista talouden ”asiantun­ti­joista”. Hei­dän ymmär­ryk­sen­sä talousti­eteistä on niin vähäi­nen, etteivät he edes ymmär­rä, että on asioi­ta, joi­ta he eivät ymmärrä.

Markki­namekanis­mi on erit­täin tehokas väline hyvässä ja pahas­sa, mut­ta päät­täjien on ymmär­ret­tävä, että se toimii usein virheel­lis­es­ti ja että julkisen val­lan velvol­lisu­us on kor­ja­ta sen virheel­listä toimintaa.

Käyn läpi eräitä markki­noiden virheel­lisiä toim­into­ja lähin­nä siltä kannal­ta, että niil­lä on rel­e­vanssia poli­it­tises­sa päätöksenteossa.

Suhdannevaihtelut

Kun opiske­lin kansan­taloustiedet­tä kauan sit­ten, se oli lähin­nä makro­taloustiedet­tä ja sen pää­fokus oli suh­dan­nevai­htelu­jen tasoit­ta­mi­nen. Suh­dan­nevai­hte­lut ovat markki­na­t­alouden vit­saus yhä vain, mikä on näkynyt hyvin tämän hal­li­tuk­sen aikana. Jat­ka lukemista “Vihreät ja markki­na­t­alous (3)”

Vihreät ja markkinatalous (2)

Rin­nakkaise­na asiana markki­na­t­alouden suosimiselle esitän tässä asian, joka kos­kee kaik­ki päätök­sen­tek­i­jöitä, mut­ta on tässä kor­jat­tavaa vihreis­säkin. Päät­täjien tulisi päät­tää tavoit­teista, ei keinoista niiden saavut­tamisek­si. Kan­nat­taa val­jas­taa tuhan­net aiv­ot kek­simään vai­h­toe­htoisia ratkaisu­ja sen sijaan, että päät­täjä val­it­sisi voit­ta­jan omien tieto­jen­sa poh­jal­ta. Jos jokin tekni­nen ratkaisu on päät­täjien tiedos­sa, se on toden­näköis­es­ti vanhentunut.

Päät­täjien mikro­man­ageroin­ti on eri­tyis­es­ti itse­val­ti­aiden syn­ti, mut­ta kyl­lä siihen syyl­listyvät demokraat­tiset päät­täjätkin. Sanon ehkä ikävästi, mut­ta tarve päät­tää konkreet­ti­sista yksi­tyisko­hdista on eri­tyis­es­ti joidenkin puoluei­den syn­ti, ja osoit­taa huonoa kykyä abstrak­ti­in­sa ajatteluun.

Raken­nusala on täyn­nä sitä kangis­tavia nip­pe­limääräyk­siä. Tähän ala on syylli­nen osit­tain ihan itse. Eri­laisia stan­dard­e­ja tarvi­taan, jot­ta sar­jatuotan­to olisi mah­dol­lista. Se on hyväksyt­tävää.  Ala kuitenkin halu­aa näi­den stan­dar­d­i­en poikkea­van muiden maid­en stan­dard­eista suo­jau­tu­ak­seen kilpailulta.

Kir­joi­tan markki­noista ja kaavoituk­ses­ta erikseen.

Vihreät ja markkinatalous (1)

Per­jan­taina julka­isti­in eräi­den yksit­täis­ten markki­na­t­alous­myön­teis­ten sosi­aalilib­er­aalien vihrei­den man­i­festi, joka on suun­nat­tu kokoomuk­sen viimeisille sivistys­porvareille keho­tuk­sel­la luop­ua toiv­ot­ta­mas­ta tais­telus­ta kokoomuk­sen suun­nas­ta ja vai­h­taa vihreisi­in. Jos­sakin tämä tek­sti on liitet­ty min­u­un. Annoin nimeni käyt­töön kun sitä pyy­det­ti­in, mut­ta en ollut asi­as­sa aloit­teelli­nen enkä juuri osal­lis­tunut man­i­festin laadintaan.

Sinän­sä olen sitä mieltä, että kokoomuk­sen per­su­un­tu­misen ja muut­tumi­nen yhä leimallisem­min miesten puolueek­si, pitäisi tehdä vihreille helpok­si saa­da ääniä kokoomuk­ses­ta. Ei pitäisi tehdä kuin lait­taa haavi ulos ja kor­ja­ta satoa.

Tere Sam­man­lah­den kaltai­sista kokoomus­lai­sista ei tule koskaan vihre­itä ja parem­pi niin, mut­ta ennen kokoomuk­ses­sa oli niin san­ot­tu­ja sivistys­porvare­i­ta, jot­ka puo­lus­ti­vat myös sosi­aal­ista oikeu­den­mukaisu­ut­ta. He ovat nyt kodittomia.

Päätin kir­joit­taa jut­tusar­jan siitä, mik­si vihrei­den kan­nat­taa panos­taa markki­na­t­alouteen ja mik­si vihreät ovat markki­na­t­alouden edis­täjinä puh­da­sop­pisem­pia kuin kokoomus­laiset. Aihe ei ole min­ulle uusi. Olen kir­joit­tanut aiheesta blogillani ennenkin (esimerkik­si tässä). Vuon­na 1990 kir­joitin peräti kir­jan Vihreä markki­na­t­alous. Jat­ka lukemista “Vihreät ja markki­na­t­alous (1)”

Kaupunkien tyhjiä asuntoja pitäisi verottaa

Helsingis­sä on noin 40 000 ”tyhjää” asun­toa, siis asun­toa, jos­sa kukaan ei asu vak­i­tuis­es­ti. Useim­mis­sa niistä kyl­lä asuu joku enem­män tai vähem­män tilapäis­es­ti. Ne ovat jonkun muual­la Suomes­sa tai muus­sa maas­sa kir­joil­la ole­van kakkosasun­to­ja tai ulko­mail­la kir­joil­la ole­van työn­tek­i­jän asun­to­ja. Yhä use­ampi asun­to on Airbnb käytössä.

Nämä muual­la Suomes­sa asu­vien kakkosasun­not, niin san­otut ”oop­pera-asun­not” pain­ot­tuvat keskus­tan tun­tu­maan. ”Tyhjiä” asun­to­ja on Klu­u­vis­sa läh­es 40 % kaik­ista asun­noista, joista tosin ymmärtääk­seni osa on lyhytvuokrauk­sen piirissä.

Kaupun­gin menot koos­t­u­vat lähin­nä kouluista ja kiin­teistökaupun­gin menoista, esimerkik­si liiken­nein­fran kun­nos­sa pidos­ta ja joukkoli­iken­teen jär­jestämis­es­tä – ja myös kult­tuuri­palveluista. Ne rahoite­taan lähin­nä tuloverol­la , siis kun­nal­lisverol­la. Tyhjät asun­not ovat nekin riip­pu­vaisia kaupun­gin panos­tuk­sista, mut­ta eivät mak­sa siitä juuri mitään. Jat­ka lukemista “Kaupunkien tyhjiä asun­to­ja pitäisi verottaa”

Lukukausimaksut ja pehmeä opintolaina

Tästä kir­joituk­ses­ta ei voi syyt­tää vihre­itä, kos­ka vihreät ovat voimakkaasti osoit­ta­neet ole­vansa eri mieltä siitä, mitä tässä esitän.

Olen samaa mieltä jok­seenkin kaikesta, mitä suuresti kun­nioit­ta­mani Vesa Vihriälä on esit­tänyt, eikä hänen esi­tyk­sen­sä yliopis­to­jen lukukausi­mak­su­ista tee poikkeusta. Minus­ta Suomeen pitäisi tul­la yliopis­toi­hin ja korkeak­oului­hin lukukausi­mak­sut, raho­jen pitäisi men­nä yliopis­toille raha seu­raa opiske­li­jaa ‑peri­aat­teessa ja lukukausi­mak­sut pitäisi rahoit­taa pehmeäl­lä opis­to­lainal­la, joka tulee mak­su­un vain, jos opiskeluin­vestoin­ti onnis­tuu niin että pää­tyy hyvätuloiseksi.

Art­tu Rin­ta­nen esit­ti Helsin­gin Sanomien yleisönosas­tossa 27.4. lukukausi­mak­su­jen sijas­ta yliopis­toille vero­tu­soikeut­ta valmis­tuneille opiske­li­joilleen. Veroa meni vain tietyn rajan yli menevistä tuloista ja vero­tus jatkuisi, kunnes ennal­ta määrät­tä mak­su on tul­lut mak­se­tuk­si. Kuu­lostaa hyvin samal­ta asial­ta, mut­ta on siinä pari pien­tä mut­ta merkit­tävää eroa.

Ilmainen opiskelu on tulonsiirto köyhiltä rikkaille

Jat­ka lukemista “Lukukausi­mak­sut ja pehmeä opintolaina”

Arto Satonen (7) Kaiken työn pitää kannattaa.

Tämän jut­tu oli jäänyt julkaise­mat­ta, Parem­pi myöhän kuin ei milloinkaan.

Lause kaiken työn pitää kan­nat­taa, tois­tuu kir­jas­sa mon­een ker­taan. En voisi olla tavoit­teesta enem­pää samaa mieltä. Ongel­ma on vain se, että hal­li­tus on tehnyt mon­elle pieni­palkkaiselle eri­tyis­es­ti osa-aikatyöstä täysin kannattamatonta.

Hal­li­tus on  heiken­tänyt pieni­palkkaisen osa-aikatyön kan­nat­tavu­ut­ta pois­ta­mal­la suo­jao­suuk­sia asum­istues­ta, työt­tömyys­tur­van sovitel­lus­ta päivära­has­ta ja toimeen­tu­lotues­ta. Sen myötä mon­en kohdal­la tar­jol­la ole­va vähäi­nen työ ei tuo­ta hänelle yhtään mitään ver­rat­tuna siihen, ettei tee työtä lainkaan ja nos­taa toimeen­tu­lo­tukea. Kos­ka työssä käymis­es­tä aiheutuu myös kulu­ja, työn tuot­to on mon­en kohdal­la jopa negati­ivi­nen. Jat­ka lukemista “Arto Sato­nen (7) Kaiken työn pitää kannattaa.”

Arto Satonen (8) Perustulo

Olen mokan­nut tätä kir­joit­taes­sani pahasti. Muistin­varais­es­ti kir­joitin, että vihrei­den esit­tämä perus­tu­lo olisi ollut vuon­na 2007 560 euroa, jon­ka muutin tämän päivän rahak­si 800 euroksi. Vuo­den 2007 laskel­ma oli tehty 440 eurol­la, mikä olisi nykyra­hak­si muutet­tuna 620 euroa. Tuol­lainen 560 euron esi­tyskin on ollut, mut­ta en muista tarkkaa vuot­ta. Ajan­ta­saisin on Vihrei­den puoluekok­ouk­sen vuon­na 2020 hyväksymä esi­tys 600 euron perus­tu­lok­si, joka olisi vuo­den 2025 raha­nar­von mukaan 650 euroa. Kor­jaan tek­stin tämän mukaisek­si. Vuo­den 2022 päätök­sessä ei maini­ta veron korkeut­ta, joten käytän edel­lisen mallin 42 %:n marginaaliveroa.

====

Arto Sato­nen ilmoit­taa vas­tus­ta­vansa jyrkästi perus­tu­loa. Hänen perustelun­sa osoit­ta­vat, ettei hän ymmär­rä perus­tu­losta mitään.

Lyhyt ker­taus. Perusu­loa on esitet­ty kaut­ta his­to­ri­an jonkin muo­toise­na. Ensim­mäisen seikkaperäsin esi­tyk­sen perus­tu­losta teki kuitenkin Mil­ton Fried­man, jota ei ole koskaan syytet­ty  vasem­mis­to­laisu­ud­es­ta. Hän kut­sui sitä negati­ivis­sek­si tuloveroksi

Fried­manin aloitet­ta tutkit­ti­in kokeel­lis­es­ti Yhdys­val­lois­sa, mut­ta päädyt­ti­in sille sukua ole­vaan malli­in nimeltä Earned Income Tax Cred­it (EITC), työ­tu­losta tehtävään verovähen­nyk­seen, joka voi olla selvästi veroa suurem­pi, mut­ta jota ei saa, ellei ole ansio­tu­lo­ja lainkaan. Se lisäsi olen­nais­es­ti työl­lisyyt­tä ja pienen­si tulo­ero­ja Yhdys­val­lois­sa. Eri­tyis­es­ti se paran­si köy­hien yksi­huolta­jien ase­maa. Jat­ka lukemista “Arto Sato­nen (8) Perustulo”

Arto Satonen (6). Tanskan malli

Sato­nen näyt­tää innos­tuneen työl­lisyy­den hoi­dos­ta Tan­skan mallista. Siitä onkin paljon opit­tavaa. Sato­nen kuitenkin poimii siitä valikoiden itselleen sopivia oxsia niin, ettei lop­putu­los vas­taa esikuvaansa.

Tan­skan malli vede­tään hel­posti ves­sas­ta alas vetoa­mal­la siihen, että Tan­s­ka on paljon Suomea tiheäm­min asut­tu maa. On tot­ta, että Suo­mi on laa­ja maa, mis­sä mon­et asu­vat har­vas­sa yksi siel­lä ja toinen. Kuitenkin selvä enem­mistö työikäi­sistä suo­ma­lai­sista asuu isohkois­sa kaupungeis­sa tai niiden liepeil­lä, tiheästi kuin tan­skalaiset. Kos­ka niitä har­vaan asu­vi­akaan ei pidä uno­htaa, voisi kysyä, pitäisikö har­vaan asu­tulle Suomelle olla kokon­aan eri sään­nöt. Työe­htosopimusten rooli nyt ainakin on kovin eri­lainen siel­lä, mis­sä ei oikeas­t­aan ole työmarkkinoita.

Tan­skas­sa irti­sanomi­nen on help­poa, mut­ta työt­tömyys­jak­sot lyhy­itä. Sitä Sato­nen ei koros­ta, että helpon irti­sanomisen vasti­neek­si työt­tömyysko­r­vaus on eri­tyis­es­ti jak­son alus­sa selvästi korkeampi kuin Suomes­sa. Jat­ka lukemista “Arto Sato­nen (6). Tan­skan malli”