Tuloerojen mittaamisesta

Kun mitataan tulo­ero­ja, on ensin päätet­tävä, tutk­i­taanko suh­teel­lisia vai absolu­ut­tisia ero­ja.  Minus­ta kaik­ki syyt puolta­vat suh­teel­lisia ero­ja, vaik­ka se tuot­taakin jonkun mielestä väärän johtopäätök­sen siitä, että tulo­erot eivät ole juuri kasvaneet.

Jos alku­ti­lanteessa Pekan tulot ovat 100 euroa kuus­sa ja Matin 2 000 euroa kuus­sa ja lop­puti­lanteessa Pekan tulot ovat 8 000 euroa kuus­sa ja Matin 10 000 euroa kuus­sa, minus­ta hei­dän tilanteen­sa on tasoit­tunut, mut­ta jonkun toisen mielestä ero on kasvanut.

Jos tutk­i­taan suh­teel­lisia ero­ja, 1800-luvun sää­ty-yhteiskun­ta oli eri­ar­voisem­pi kuin mei­dän aikamme, mut­ta jos tutk­i­taan absolu­ut­tisia ero­ja, nykyti­lanne on eriarvoisempi.

Parhaana tulo­eromit­ta­ri­na pidän Gini-ker­roin­ta, mut­ta muut mit­tar­it täy­den­tävät sen anta­maa kuvaa. Onhan esimerkik­si hyvä tietää köy­hyy­dessä elävien määrästä ja tilanteesta. Jos tulo­erot kas­va­vat, on eri asia johtuuko se rikkaimpi­en rikas­tu­mis­es­ta vai köy­himpi­en köy­htymis­es­tä. Gini-ker­toimen määritelmä esitetään linkin mukaises­sa wikipedia-artikke­lis­sa. Jat­ka lukemista “Tulo­ero­jen mittaamisesta”

Tuloerot ja talouskasvu

Kir­joi­tan kol­men artikke­lin jut­tusar­jan tulo­eroista, kos­ka hal­li­tuk­sen sak­sista vas­taa­va min­is­teri on ilmoit­tanut, että ne ovat Suomes­sa liian pieniä.

Pien­ten tulo­ero­jen maat ovat parem­pia hie­man kaikessa: Kir­jas­sani 2020-luvun yhteiskun­tapoli­ti­ik­ka kir­joitin tulo­eroista muun muassa:

”Mitä tasaisem­pi on tulon­jako, sitä vähem­män on sosi­aal­isia ongelmia, psyykkisiä sairauk­sia, huumei­den käyt­töä, lap­sikuolleisu­ut­ta, koulupu­dokkai­ta, teini­raskauk­sia, henkirikok­sia ja vanke­ja. Vähem­män on jopa las­ten kokemia kon­flik­te­ja, kuten tap­pelu­ja, kiusaamista ja epäys­täväl­listä käytöstä. Pienet tulo­erot paran­ta­vat eli­na­jan odotet­ta, koulu­tus­ta­soa, las­ten hyv­in­voin­tia, ihmis­ten välistä luot­ta­mus­ta, sosi­aal­ista liikku­vu­ut­ta, inno­vati­ivi­su­ut­ta ja jopa jät­tei­den kier­rä­tys­tä.” (s.204)

Suomes­sa on sitkeä käsi­tys, että suuret tulo­erot edis­täi­sivät talouskasvua. Suurten tulo­ero­jen maat ovat kuitenkin yleen­sä köy­hiä ja pien­ten tulo­ero­jen maat rikkai­ta. Jat­ka lukemista “Tulo­erot ja talouskasvu”

Mika Maliranta katsoo pinnan alle

Mika Mali­ran­nan kir­ja Pin­nan alla on syksyn merkit­tävin talous­poli­it­ti­nen kir­ja, lähin­nä kos­ka se sanoo aivan muu­ta kuin muut sanovat. Kun muut kil­pail­e­vat siitä, kuka voiv­ot­telee parhait­en, Mali­ran­ta sanoo, että pin­nan alla tapah­tuu paljon, jota ei näe makroti­las­toista, ja edessämme on vah­van talouskasvun aika.

Tun­nus­tan, että Mali­ran­ta on suosikki­talousti­eteil­i­jäni, joten tätä tek­stiä kan­nat­taa lukea sitä taus­taa vas­ten. Mali­ran­nal­la näyt­tää ole­van aika saman­lainen maku talousti­eteil­i­jöi­den suh­teen kuin min­ul­la. Lop­un kiitok­sis­sa ovat mukana jok­seenkin kaik­ki suosikki­talousti­eteil­i­jäni. En nyt puhu aka­teemi­sista talousti­eteil­i­jöistä vaan niistä, jot­ka otta­vat akti­ivis­es­ti kan­taa talous­poli­it­tiseen keskustelu­un. Aal­to-yliopis­tos­ta tun­nen paljon hyviä ja arvostami­ani taloustieteilijöitä.

Kir­jan alku on voi tun­tua häm­men­tävältä. Suomen kasvunäkymät näyt­tävät hyvältä, kos­ka olemme viime vuosi­na jääneet niin paljon teknolo­gias­sa jäl­keen kil­pail­i­jois­tamme.  Mikä vahvu­us se jäl­keen jäämi­nen nyt oikein on? Jat­ka lukemista “Mika Mali­ran­ta kat­soo pin­nan alle”

Mietteitä yli 65-vuotiaiden palvelusetelistä

Hal­li­tus aikoo antaa Kelan palvelusetelin 1,3 miljoon­alle suo­ma­laiselle niin, että itse pitää mak­saa 28 euroa ja Kela mak­saa lop­ut. Mallista ei ole vielä sovit­tu. Käyn tässä läpi, mil­laisia vaikeuk­sia asi­as­ta neu­vot­televil­la on edessään. En kade­h­di hal­li­tuk­sen päät­täjien urakkaa. 

Hyvinvointialueiden kannattaa rajata yli 65-vuotiaat pois

Jat­ka lukemista “Miet­teitä yli 65-vuo­ti­aiden palvelusetelistä”

Ongelmalliset lääkepatentit

Tan­ja Sax­ell (VAT­T/Aal­to-yliopis­to) piti VATT-päivil­lä oival­ta­van esi­tyk­sen lääkepaten­teista. Hänen pää­tu­lok­sen­sa oli, että lääkkei­den kehi­tystyötä stim­u­loi parem­min patent­tisuo­jan laa­ju­us – kiel­letään sen kiertämi­nen melkein saman­laisel­la molekyylil­lä – sen sijaan, että patent­tisuo­jaa venytetään. Venyt­tämi­nen  lisää houku­tus­ta kiertää patentti.

Metodolo­gia on kehit­tynyt talousti­eteis­sä kohti kausali­teetin selvit­tämistä eri­laisil­la pseu­dosat­un­nais­tamisil­la. Entisenä hyvänä tilas­toti­etelijänä en pysty­isi enää pitämään metodikurssia talousti­eteil­i­jöille. Niin paljon metodit ovat kehit­tyneet. Yhteiskun­tati­eteil­i­jöi­den kohdal­la min­ul­la ei olisi mitään vaikeuk­sia. Niin­pä talousti­eteil­i­jät ovat tunkeu­tuneet syvälle yhteiskun­tati­etei­den alueelle oma­l­la osaamisellaan.

Innos­tuk­ses­sa uusi­in tehokkaisi­in metodei­hin on se vika, että kysymyk­se­naset­telu asete­taan väk­isin sel­l­aisek­si, että meto­di sopii siihen. Joskus myös uno­hde­taan, että ei todista vaiku­tuk­sen olemat­to­muut­ta, ettei tutk­i­jan kykene vaiku­tus­ta mit­taa­maan. Tämä on yleinen huo­mau­tus ilman mitään yhteyt­tä Tan­ja Sax­ellin paperiin.

Tässä tutkimuk­ses­sa min­ua kuitenkin häir­it­si kysymyk­se­naset­telu. Tavoit­teena oli kan­nus­taa mah­dol­lisim­man tehokkaasti lääkey­htiöitä tuot­ta­maan mah­dol­lisim­man paljon uusia lääkkeitä. Sax­ell vas­taa hyvin aset­ta­maansa kysymyk­seen, mut­ta minä halu­aisin muut­taa kysymys­tä. Entisenä perus­palve­lu­min­is­ter­inä aset­taisin itse kysymyk­sen niin, että pitäisi tuot­taa mah­dol­lisim­man paljon ter­veyt­tä, ja se on usein vähän eri asia. Jat­ka lukemista “Ongel­malliset lääkepatentit”

Mittaamme taloudellista kasvua väärin

Olin kuun­tele­mas­sa mie­lenki­in­toisia esitelmiä VATT-päivänä viime torstaina. En selosta mitä kuulin, vaan mitä ajatuk­sia ja vas­taväit­teitä esi­tyk­sen minus­sa herättivät.

Ensim­mäi­nen puo­li­ai­ka käsitelti­in inno­vaa­tio­ra­hoituk­sen vaikut­tavu­ut­ta ja sitä mik­si tuot­tavu­u­den kasvu on hidas­tunut teol­lisu­us­mais­sa. Chi­ga­con yliopis­ton pro­fes­sori Ufuk Akcigit’n esi­tys oli todel­la hyvä, vaik­ka olinkin eri meiltä sen pääsanomasta.

Minä väitän, että mitat­tu tuot­tavu­u­den kasvun hidas­tu­mi­nen on mit­tausvirhe. Taloudelli­nen kasvu on muut­tunut vau­rais­sa mais­sa määräl­lis­es­tä laadullisek­si ja mit­tar­it mit­taa­vat lähin­nä vain määräl­listä kasvua. Jos talouden tarkoi­tus on paran­taa elin­ta­soa, laadun parane­m­ine on yhtä olen­naista kuin määrän kas­vat­ta­mi­nen. Ympäristön kannal­ta laatu on parem­pi asia – yleen­sä, mut­ta ei aina

Investoinnit laadun kehittämiseen ovat taloudellinen välttämättömyys

Yri­tys­ten inno­vaa­tiotoimin­noista merkit­tävä osa suun­tau­tuu tuot­tei­den laadun ja uusien omi­naisuuk­sien kehit­tämiseen. Se ei kas­va­ta tuotan­non määrää per­in­teisel­lä taval­la mitat­tuna, vaan saat­taa jopa pienen­tää sitä tar­joa­mal­la tarpeen tyy­dyt­tämisen halvem­man tai jopa ilmaisen keinon, kuten on käynyt val­oku­vien kohdal­la. Ei tämä inno­vaa­tiotoim­inta silti hyödytön­tä ole. Huonos­ti kävisi kansan­taloudellemme, jos suo­ma­lais­ten tuot­tei­den laatu jämähtäisi paikalleen – ja on ken­ties vähän käynytkin. Kulu­tus­tavaroiden ja palvelu­jen tuot­ta­ji­na olemme varsin huono­ja. Laatuk­il­pailus­sa on juosta­va yhä kovem­paa, jot­ta pysy­isi edes paikallaan. Jat­ka lukemista “Mit­taamme taloudel­lista kasvua väärin”

Markkinatalous on kesytettävä hyvien asioiden edistäjäksi

EVA:n 50-vuo­tispäivil­lä ruot­salainen taloushis­to­ri­oit­si­ja Johan Nor­berg ja ruot­salais­tunut Björn Wahlroos pitivät palop­uheet markki­na­t­alouden puoles­ta. He osoit­ti­vat vaku­ut­tavasti, että maat men­estyvät sitä parem­min taloudel­lis­es­ti mitä vapaam­min markki­nat saa­vat niis­sä toimia.

Tämä on viisas­ta uskoa, mut­ta kan­nat­taa kuitenkin myös muis­taa mitä talous­no­belisti Amartya Sen on sanonut. Hänelle taloustiede on oppi markki­navirhei­den kor­jaamis­es­ta, eikä hän oikein ymmär­rä ajat­telua, jos­sa olete­taan, ettei mitään markki­navirheitä ole.

Yhteiskun­nan tehtävä on oikaista markki­navirheitä, sil­lä muuten markki­na­t­alous ajaa koko voimal­laan väärään suun­taan. Sil­loin sen voima muut­tuukin pahuudeksi.

Yksi markki­na­t­alouden ikävistä piirteistä on syr­jäaluei­den kur­jis­tu­mi­nen. Itä- ja Pohjois-Suo­mi ovat kur­jis­tuneet Suomen sisäl­lä. Kur­jis­taako yhteis­val­u­u­tan olois­sa sama mekanis­mi Suomea Euroopan sisäl­lä – eri­tyis­es­ti nyt kun itära­ja on kiin­ni? Onko Itä-Suomen tie lop­ul­ta koko Suomen tie?

Infor­maa­tioy­hteiskun­nas­sa kas­va­va osa tuot­teista on sel­l­aisia, joiden melkein kaik­ki kus­tan­nuk­set ovat kiin­teitä, ja tuot­teen monist­a­mi­nen ja jakami­nen on jok­seenkin ilmaista. Viral­lisen ter­min puuttues­sa kut­sun näitä ker­takus­tan­nus­tuot­teik­si. Kaik­ki bit­teinä jaet­ta­vat tuot­teet esimerkik­si ovat täl­laisia. Kokon­aiskus­tan­nusten kannal­ta on jok­seenkin sama, valmis­te­taanko niitä yksi vai miljoona kap­palet­ta. Näi­den tuot­tei­den kohdal­la markki­namekanis­mi ei toi­mi eri­tyisen hyvin. Ongel­maan ei ole kun­non ratkaisua, mut­ta yhteiskun­nan kan­nat­taa ohja­ta yri­tyk­siä myymään niitä mielu­um­min paljon hal­val­la kuin vähän kalli­il­la. Jat­ka lukemista “Markki­na­t­alous on kesytet­tävä hyvien asioiden edistäjäksi”

Yksityisen ja julkisen terveydenhuollon työnjako

Pääsään­tö maail­mal­la on, että julki­nen verora­hoit­teinen ter­vey­den­huolto tulee halvem­mak­si kuin yksi­tyi­nen vaku­u­tuk­si­in perus­tu­va ter­vey­den­huolto. Kun kauan sit­ten olin perus­palve­lu­min­is­teri, sain kir­jeen Maail­man­pankil­ta, jota on har­voin syytet­ty vasem­mis­to­laisu­ud­es­ta. Kir­jeessä san­ot­ti­in, ettei Pohjo­is­maid­en pidä mis­sään tapauk­ses­sa siir­tyä verora­hoit­teis­es­ta julkises­ta ter­vey­den­huol­losta keskieu­roop­palaiseen vaku­u­tus­muo­toiseen ter­vey­den­huoltoon, kos­ka se tulisi val­tavasti kalliimmaksi.

Omas­sa mielessäni pääsään­tö on, että yksi­tyi­nen tekee useim­mat asi­at halvem­mal­la, mut­ta julki­nen tekee oikei­ta asioi­ta. Sik­si julki­nen on järkevämpi.

Kysymys on, voisiko julki­nen oppia jotain yksi­tyisen tehokku­ud­es­ta ja voisiko yksi­ty­istä kan­nus­taa tekemään oikei­ta asioita.

Työterveyshuolto on eriarvoista ja kallista

Moni on vähän ten­denssi­no­mais­es­ti ver­ran­nut työter­veyshuoltoa ter­veyskeskuk­si­in ja ker­tonut, kuin­ka kaik­ki on työter­veyshuol­los­sa parem­min. Var­masti onkin, mut­ta kyl­lä se jär­jestelmä käyt­tää val­tavasti rahaa nuorten ja ter­vei­den hoita­miseen. On suo­ranaista tilas­toil­la vale­htelemista ver­ra­ta kus­tan­nuk­sia, joi­ta työter­veyshuolto käyt­tää nuori­in ja ter­veisi­in siihen, mitä julki­nen käyt­tää van­hoi­hin ja sairaisi­in. Oikea ver­tailuko­h­ta on, paljonko julki­nen käyt­tää rahaa nuori­in ja ter­veisin. Työter­veyshuolto käyt­tää var­masti enem­män. Jostakin syys­tä en ole kuitenkaan tör­män­nyt yhteenkään oikein tehtyyn tutkimuk­seen tästä aiheesta. Jat­ka lukemista “Yksi­tyisen ja julkisen ter­vey­den­huol­lon työnjako”

Tämän takia erosin HUS:n hallituksesta

Pidän HUS:n nyky­isiä säätöjä liki tuhan­nen hen­gen irti­sanomiseen jär­jet­töminä. Tämä on seu­raus­ta HUS:n omis­ta­jien, Uuden­maan hyv­in­voin­tialuei­den päätök­ses­tä leika­ta HUS:n rahoi­tus­ta vielä yli 40 miljoon­al­la eurol­la, vaik­ka jo sitä ennen oli joudut­tu tekemään melko kipeitä säästöpäätöksiä.

Yhtymäkok­ous, jos­sa neljä hyv­in­voin­tialuet­ta ja Helsin­ki päät­tivät asi­as­ta, oli erim­ieli­nen. Helsin­ki ei olisi leikan­nut enää enem­pää, Van­taa-Ker­a­va olisi leikan­nut vielä enem­män. Päätök­sek­si tuli Län­si-Uuden­maan esi­tys. Kun lehdis­tö haas­tat­telee HUS:n päät­täjiä säästöistä, kan­nat­taisi haas­tatel­la myös Mia Lai­hoa (kok), joka on Län­si-Uuden­maan hyv­in­voin­tialueen hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­ja ja siten vas­tu­us­sa näistä lisäsäästöistä, joiden takia nyt ollaan väkeä vähentämässä.

Kun tuo päätös yli 40 miljoo­nan lisäsäästöistä tuli, päätin ero­ta protesti­na HUS:n hal­li­tuk­ses­ta. Olen aika hyvä ymmärtämään numeroi­ta, joten osasin laskea, mitä on edessä. HUS:n hal­li­tus joutuu pakos­ta rikko­maan lakia hoitoon pääsys­tä. Tilanne on HUS:in hal­li­tuk­sen osalta kohtu­u­ton, niin kuin tietysti kaikkien niidenkin osalta, joiden hoito lykkäy­tyy ja lykkäy­tyy. Jat­ka lukemista “Tämän takia erosin HUS:n hallituksesta”

Miksi maakuntavero voisi keventää veronmaksajien taakkaa

Julkises­sa hallinnos­sa on vähän kaikil­la tasoil­la kan­nustin sala­ta säästömah­dol­lisuuk­sia. Jos jokin yksikkö pal­jas­taa, että se tulisi toimeen vähem­mäl­läkin, palkin­nok­si siltä ote­taan rahaa pois ja elämä yksikössä muut­tuu kiireisem­mäk­si ja stres­saavam­mak­si. Sik­si omia säästömah­dol­lisuuk­sia ei niin innokkaasti rapor­toi­da eteen­päin. Kan­natan palve­lu­toim­into­jen yhtiöit­tämistä (siis ei yksi­ty­istämistä), net­to­bud­je­toin­tia ja raha seu­raa poti­las­ta ‑peri­aatet­ta, jot­ta kan­nus­timet muut­tuisi­vat edes hie­man järkeväm­män rahankäytön suuntaan.

Hyv­in­voin­tialuei­den osalta tämä ongel­ma on moninker­tais­es­ti pahempi, kos­ka niis­sä eivät ain­oas­taan hallinnon alem­mil­la tasoil­la, vaan koko hallinnol­la ja alueel­la kokon­aisuute­na on kan­nustin olla näkemät­tä säästöko­htei­ta. Säästö tarkoit­taa, että val­ti­ol­ta tulee vähem­män rahaa, työ­paikko­ja menee, korkeasti palkat­tua väkeä muut­taa pois maakun­nas­ta ja alue­talous heikke­nee. Se, joka säästää, on siis alue­talouden kannal­ta pet­turi. Jat­ka lukemista “Mik­si maakun­tavero voisi keven­tää veron­mak­sajien taakkaa”