Työmarkkinajumi (1): korporativismi

Olen pysynyt vaiti nykyis­es­tä hal­li­tuk­sen ja ay-liik­keen voimain­mit­telystä, mut­ta enää siitä ei voi vai­eta. Niin­pä kir­joi­tan muu­tan postauk­sen jutun aiheen tiimoil­ta. Aloi­tan korporativismista.

Wikipedi­an mukaan ”… kor­po­ra­tivis­mi on yhteiskun­ta­jär­jestelmä, jos­sa lain­säädän­tö­val­taa käyt­tävät työ­nan­ta­jali­it­to­jen ja ammat­tili­it­to­jen muo­dosta­mat ammat­tikun­nat eli  kor­po­raa­tiot (kuten met­al­liala ja tekstiiliala). 

Kor­po­ra­tivis­mis­sa on kyse etu­ryh­mien val­las­ta”.

Työ­nan­ta­ja- ja palka­nsaa­ja­jär­jestö­jen ohel­la suo­ma­laiseen kor­po­ra­tivis­mi­in on kuu­lunut maanvil­jeli­jäväestö. On pidet­ty luon­nol­lise­na, että maat­alous­min­is­teri tulee MTK:sta tai läheltä sitä.

Eduskun­nas­sa käsiteltäessä jok­seenkin mitä tahansa, valiokun­ta kuulee automaat­tis­es­ti asiantun­ti­joina työ­markki­na­jär­jestö­jen edustajia.

ILO:n sopimuk­sis­sa Suo­mi on jopa sitoutunut tietyn asteiseen kor­po­ra­tivis­mi­in. Tun­nen tätä sen ver­ran huonos­ti, että en mene yksityiskohtiin.

On tun­nustet­ta­va, että min­ul­la on asi­as­sa van­has­taan kivi kengässä. Sil­loin, kun vihreät oli­vat vielä pieni puolue, meistä jotkut liit­tyivät ammat­tili­it­toi­hin ja yrit­tivät vaikut­taa niis­sä. Vas­taan­ot­to oli tyly: Jos halu­at vaikut­taa mei­dän kesku­udessamme, sin­un on vai­hdet­ta­va puoluet­ta. Nuorem­mat vihreät eivät var­maankin tätä vai­het­ta tunne, mut­ta meitä van­hempia se piti kaukana ammat­ti­jär­jestöistä. Jat­ka lukemista “Työ­markki­na­ju­mi (1): korporativismi”

Pehmeä budjettirajoite on turmiollinen

Oheises­sa kaavios­sa on sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon ja ja pelas­tus­toimen nimel­lis­ten meno­jen kasvu yhdessä vuodessa hyv­in­voin­tialueit­tain. Ne ovat kas­va­neet koko maas­sa 10,2 %. Kasvua selit­tää inflaa­tio ja väestön ikään­tymi­nen, mut­ta ei se kaikkea selitä.  Väitän, että pehmeän bud­jet­ti­ra­joit­teen peri­aate on merkit­tävä syy meno­jen kasvuun.

Pehmeäl­lä bud­jet­ti­ra­joit­teel­la tarkoite­taan peri­aatet­ta, joss­sa ylem­pi taho – tässä tapauk­ses­sa VM – aset­taa menoka­ton, mut­ta jos sen ylit­tää, saa lisää rahaa. Mik­si siis ei ylit­täisi? Tuo­han meno­jen ylit­tämi­nen alueelle kaikkea kivaa, kuten työ­paikko­ja, parem­mat palkat ja parem­mat palve­lut. Itse kut­sun peri­aatet­ta manku­mis­mallik­si, mut­ta samas­ta asi­as­ta on kyse. Jat­ka lukemista “Pehmeä bud­jet­ti­ra­joite on turmiollinen”

Sote-päättäjät pakotetaan rikkomaan lakia

Viime kok­ouk­ses­saan HUS:in hal­li­tus antoi vas­tauk­sen Ulla-Mai­ja Urhon val­i­tuk­seen HUS:n yhtymäkok­ouk­sen bud­jet­tipäätök­ses­tä. Valit­ta­jan mielestä päätös on laiton, kos­ka myön­netyn rahoituk­sen turvin HUS ei pysty­isi suo­ri­u­tu­man lakimääräi­sistä tehtävistään.

HUS:in rahatarpeet viimeisenä

HUS:in ase­ma rahan­jaos­sa on vähän han­kala. Val­tio antaa hark­in­tansa mukaan rahaa hyv­in­voin­tialueille. Uuden­maan erikois­ratkaisun vuok­si HUS ei saa rahaa lainkaan, vaan Uuden­maan viisi hyv­in­voin­tialuet­ta anta­vat sille rahaa omis­taan, jos eivät niitä itse tarvitse. Bud­jetista päätetään yhtymäkok­ouk­ses­sa tarvit­taes­sa äänestäen. Tästä asi­as­ta myös äänestet­ti­in, ainakin äänestet­ti­in bud­jetin varhaisem­mas­sa käsit­te­ly­vai­heessa. Helsin­ki ja Itä-Uusi­maa oli­si­vat anta­neet HUS:ille enem­män, mut­ta muut kolme (Län­si- ja Kes­ki-Uusi­maa ja  Ker­a­va-Van­taa) eivät siihen suostuneet.

Todet­takoon, että Ulla-Mai­ja Urho oli edel­lisel­lä vaa­likaudel­la HUS:n hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­ja – ei siis aivan kuka hyvänsä.

Olin valit­ta­jan kanssa samaa mieltä siitä, että HUS:n bud­jet­ti on lain­vas­tainen, kos­ka sen turvin HUS ei selviy­dy lak­isäätei­sistä velvoit­teis­taan. Val­i­tuk­sen kohde vain on väärä. Jos viisi hyv­in­voin­tialuet­ta oli­si­vat anta­neet enem­män omis­taan, ne eivät vas­taavasti olisi selvin­neet itse lak­isäätei­sistä tehtävistään. Val­i­tus olisi pitänyt osoit­taa val­tio­varain­min­is­ter­iölle, jon­ka niuk­ka rahal­in­ja pakot­taa rikko­maan lakia esimerkik­si hoitoon pääsya­joista. Kat­so­taan, mitä hallinto-oikeus asi­as­ta sanoo.

Muuten olen sitä mieltä, että HUS on Suomen sairaan­hoidon kru­u­nun­jalokivi. Maan paras osaami­nen on siel­lä. Jos tästä ei pide­tä huol­ta, osaami­nen heikke­nee koko maan tasolla.

Min­ua arve­lut­taa olla jäse­nenä HUS:n hal­li­tuk­ses­sa, kos­ka sil­loin joutuu kan­ta­maan vas­tu­un lait­to­muuk­sista, joille ei voi mitään. Syksyl­lä olin aika lähel­lä ilmoit­taa eroa­vani, mut­ta se olisi tun­tunut rintamakarkuruudelta.

Terveydenhuoltomme on halpaa

Hal­li­tus uhoaa, etteivät he anna liian vähän rahaa, vaan että hyv­in­voin­tialueet käyt­tävät sitä tehot­tomasti. Tämä olisi uskot­tavaa, jos Suomen ter­vey­den­huolto­jär­jestelmä olisi kallis, mut­ta se on ver­tailukelpoisi­in mai­hin ver­rat­tuna hal­pa. Pohjo­is­maista vain Islanti selviää BKT:n näh­den yhtä pie­nil­lä menoil­la. Muut käyt­tävät selvästi Suomea enem­män rahaa. EU-maista Suomen alle pää­sevät vain Puolan, Unkarin ja Sloven­ian kaltaiset maat, joiden ter­vey­den­huoltoon en omaamme vai­h­taisi. Jat­ka lukemista “Sote-päät­täjät pakote­taan rikko­maan lakia”

Talouspolitiikan kalliit virheet

Pahim­mat talous­poli­it­tiset virheet tehdään hyv­inä aikoina, kun pitäisi kerätä rahaa huono­jen aiko­jen var­alle. Vasem­mis­to­laiset ryn­täävät lisäämään meno­ja ja oikeis­to­laiset alen­ta­maan vero­ja. Molem­mat tekevät väärin.

Pahim­mat Kekkosen ajan jälkeiset mokat ovat suh­dan­tei­den yliku­umen­t­a­mi­nen vuosi­na 1989 ja 2007, jot­ka syven­sivät tule­vaa taan­tu­maa. Tässä on jälkivi­isaut­ta, mut­ta olisi yliku­umen­tamisen vaarat pitänyt ymmärtää myös etukäteen.

Kun ennen vuot­ta 2008 val­ti­olle tuli rahaa ovista ja ikkunoista, Raimo Sailas yrit­ti piilot­taa sitä eduskunnal­ta kek­simäl­lä, että val­tion pitäisi rahas­toi­da mil­jarde­ja eläkev­as­tu­iden­sa takia. Hui­jaus meni per­ille niin hyvin, että finanssikri­isin aikanakin moni kuvit­teli, että val­tion pitää ottaa lainaa tule­vien vuosikym­menten eläkkei­den rahastoimiseksi.

On toisaal­ta virhe säästää väärään aikaan. Val­tion velka­an­tu­mi­nen ei ole sel­l­ainen väl­itön uhka, jon­ka estämisek­si pitäisi syn­nyt­tää lama väärin ajoite­tu­il­la säästöil­lä. On myös hyvä, että val­tio saa lainaa, kun sitä tarvit­see. Ei saatu 1990-luvun laman aikana. Sik­si lamas­ta tuli niin syvä.

Velka­an­tu­mi­nen tarkoit­taa, että van­hem­mat ikälu­okat elävät nuorem­pi­en kus­tan­nuk­sel­la. En ymmär­rä mitä vasem­mis­to­laista sel­l­aises­sa on. Ymmär­rän, että puolue, jon­ka kan­nat­ta­jat ovat lähin­nä eläkeläisiä, ei mure­h­di asi­as­ta, mut­ta nuorem­pia ikälu­okkia edus­tavien puoluei­den pitäisi.

Kun suh­dan­teet oli vuon­na 2007 tyrit­ty, finanssikri­isin aikana oli paikallaan ottaa velkaa, mut­ta siihen se olisi pitänyt lopet­taa. Kataisen ja Stub­bin hal­li­tuk­set kuitenkin jatkoi­vat velka­an­tu­mista. Riitainen hal­li­tus ei pystynyt sopi­maan oikein mistään.

Vuo­den 2007 yliku­umen­e­m­i­nen jäi rasit­ta­maan kil­pailukykyä. Tästä voidaan syyt­tää myös työ­markki­na­jär­jestöjä, jot­ka eivät näyt­täneet ymmärtävän, ettei niiden töpeksimistä voi­da enää kui­tata devalvoimal­la. Vas­ta Sip­ilän hal­li­tuk­sen kiky-sopimus palaut­ti kil­pailukyvyn ja käyn­nisti talouskasvun.

Yli kymmenek­si vuodek­si menete­tyn talouskasvun hin­ta las­ke­taan kym­menis­sä mil­jardeis­sa eurois­sa. Tämän rin­nal­la muu on pientä.

Rin­teen ja Marinin hal­li­tusten oli tarkoi­tus törsätä kun­nol­la aiem­mil­ta puna­mul­ta­hal­li­tuk­sil­ta tutul­la sulle mulle ‑tyylil­lä, mut­ta rahat menivätkin koron­aan ja Ukrainan sodan seu­rauk­si­in. Jotain kuitenkin saati­in kan­nat­ta­jille jaetuksi.

Orpon hal­li­tus lupasi vähen­tää velka­an­tu­mista, mut­ta menoleikkausten ohel­la se päät­tikin antaa vero­tu­lo­jen alen­tua niin, että ali­jäämä sen kuin kas­vaa. Tarkoi­tus oli, että nousukausi tipah­taisi taivaas­ta ja vähen­täisi velka­an­tu­mista. Nyt kun maa on lamas­sa, on tarkoi­tus tehdä parin mil­jardin lisä­sopeu­tuk­set. Ne ajoit­tuisi­vat aivan väärin, pitkit­täi­sivät lamaa ja köy­hdyt­täi­sivät maata.

Hyv­in­voin­ti­amme on tuhoutunut val­tavasti suh­dan­tei­den hallinnan epäon­nistues­sa. Kyse on niin jät­timäi­sistä mene­tyk­sistä, että poli­it­tiset kiis­tamme ovat pikku­ra­haa niihin näh­den. Kun omaa rahapoli­ti­ikkaa ei enää ole, finanssipoli­ti­ikan pitäisi olla eri­tyisen taitavaa.

Ehkä annan liiankin synkän kuvan talous­poli­ti­ikkamme munauk­sista. Tarkoituk­seni on korostaa poli­it­ti­sista into­hi­moista, vaa­likau­sista ja hal­li­tusten vai­h­tu­mis­es­ta koitu­vaa ongel­maa kansamme hyvinvoinnille.

Puo­lus­tus­poli­ti­ik­ka on irrotet­tu poli­it­ti­sista suun­nan­muu­tok­sista par­la­men­taarisil­la, yli vaa­likau­den ulot­tuvil­la ohjelmil­la. Pitäisikö sama tehdä finanssipolitiikalle?

= = = =

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Talouselämä-lehdessä. Tämä ver­sio on vähän lehdessä julka­istua pidem­pi, kos­ka palautin siihen tek­stiä, jot­ka jouduin syden ver­ta val­u­en kar­si­maan pitu­us­ra­joituk­sen vuoksi.

Väärinkäsi­tyk­sen vält­tämisek­si totean, että lähetin tek­stin lehdelle per­jan­taina 2.2.2024, siis ennen Sauli Niin­istön puhet­ta eduskunnalle.

 

 

Esitykset sähkön hinnan leikkaamiseksi ovat toimimattomia

Kale­va pyysi min­ul­ta vas­tauk­sen kysymyk­seen, pitäisikö sähkön hin­nalle aset­taa kat­to. Perustel­la sai 600 merkin edestä. Niin paljon jäi sanomat­ta, joten julkaisen tässä lop­ut. Tähän meni yli 8 000 merkkiä.

Kale­van raadin vas­tauk­set näkyvät oheises­sa linkissä, joka on kuitenkin mak­sumuurin takana:

Ylit­tävätkö sähkön hin­tapi­ik­it kohtu­u­den – Kale­van raati arvioi, pitäisikö sähkön hin­nal­la olla ylära­ja | Kaleva

= = = =

Sähkö­markki­noiden mus­tan maanan­tain jäl­keen moni on vaat­in­ut jär­jestelmän perus­teel­lista uud­is­tamista. Kan­nat­taa kuitenkin muis­taa, että sähkö on Suomes­sa EU:n toisek­si halv­in­ta. Kun hyvin toimi­vaa kor­jaa, siitä voi tul­la huonompi.

Mus­tan per­jan­tain hin­nat ovat tietysti sel­l­aisia, ettei niitä voisi moni mak­saa, jos ne oli­si­vat voimas­sa pitkään kuukau­den. Ne kestivät kuitenkin vain päivän ja sähkölasku mak­se­taan yleen­sä ker­ran kuussa.

Moni on sanonut, että tur­val­lisu­ud­es­ta kan­nat­taa mak­saa. Vaik­ka kor­jauk­set nos­taisi­vat keskimääräistä hin­taa, on helpom­pi hen­git­tää, jos hin­nat vai­htelisi­vat vähem­män. Näin saa jokainen tehdä, mut­ta mik­si pakot­taa muut samaan? Minä esimerkik­si mak­san het­kel­lisiä huip­puhin­to­ja mielu­um­min kuin enem­män koko vuo­den sähköstä.

Jos arvostaa tur­val­lisu­ut­ta enem­män kuin halpu­ut­ta, sen kun han­kkii kiin­teähin­taisen sopimuk­sen. Ne ovat pörssisähköä kalli­impia, kos­ka sähkön myyjän pitää suo­ja­ta myymän­sä tuote kalliisti.

Hintavaihtelua tarvitaan markkinoiden tasapainottamiseen

Jat­ka lukemista “Esi­tyk­set sähkön hin­nan leikkaamisek­si ovat toimimattomia”

Vielä vientivetoisista palkoista ja ay-liikkeestä

Juhana Var­ti­ainen moit­ti min­ua kir­joituk­ses­tani, jos­sa väitin hal­li­tuk­sen aiko­van kir­joit­taa hoitoalan palkkakuopan laki­in sil­lä, etteivät mitkään palkanko­ro­tuk­set saisi ylit­tää vien­tialo­jen palkanko­ro­tuk­sia. Hänen mukaansa asia on päin­vas­toin. Ruot­sis­sa hoitoalan ali­palkkaus pystyt­ti­in selät­tämään palkkaliuku­mil­la. Myös työmin­is­teri Arto Sato­nen antoi ymmärtää Hesaris­sa, että hal­li­tuk­sel­la on taskus­saan mekanis­mi. jol­la palkkavääristymiä voidaan kor­ja­ta. Helpot­taisi yhteiskun­nal­lista keskustelua, jos ker­rot­taisi­in, mikä se mekanis­mi on. Vai onko taas kyse valikoivas­ta Ruotsin mallista?

Myös eräät entiset työ­nan­ta­ja­jär­jestö­jen vet­er­aan­it ovat ihme­telleet tätä vien­tiala­mallia. Ensin lopetet­ti­in val­takun­nal­lis­ten työe­htosopimusten tekem­i­nen, jot­ta palkkarakenne voi elää, ja sit­ten kir­joite­taan oikein laki­in vaa­timus pitää palkkarakenne entisellään.

Hal­li­tuk­sen lakiesi­tys asi­as­ta on sinän­sä ham­paa­ton. Siinähän san­o­taan vain, että val­takun­nanso­vit­teli­ja ei saa esit­tää vien­tialo­jen palkanko­ro­tuk­set ylit­täviä koro­tuk­sia. Eikä olisi voitu vain lakkaut­taa val­takun­nanso­vit­teli­jan vir­ka? Olisi nekin rahat säästet­ty. Eihän mikään palka­nsaa­ja­jär­jestö käytä tämän jäl­keen val­takun­nanso­vit­teli­jaa mihinkään. Jat­ka lukemista “Vielä vien­tive­toi­sista palkoista ja ay-liikkeestä”

Toimeentulotuen vuokrarajoja ei voi toteuttaa kolmessa kuukaudessa

Näen suo­ma­laiselle hyv­in­voin­ti­val­ti­olle kak­si poli­it­tista uhkaa.

Poli­it­ti­nen vasem­mis­to ei halua pitää suit­sia kireäl­lä vaan jakaa rahaa sym­pa­t­ian perus­teel­la. Sil­loin kun demar­it rak­en­si­vat hyv­in­voin­ti­val­tio­ta, he oli­vat rahankäytössä tiukko­ja ja johdon­mukaisia. Sään­nöt oli­vat ankaria. Tämä ote on höl­tynyt pahasti viimeisen 20 vuo­den aikana. Jos hyv­in­voin­ti­val­tion raho­ja käytetään tehot­tomasti, kär­si­jöinä eivät ole rikkaat vaan köy­hät. Jos joku saa perus­teet­to­mia tulon­si­ir­to­ja, rahaa riit­tää muille tarpeessa oleville vähemmän.

Toinen ongel­ma ovat oikeis­to­laiset. Hei­dän pahin ongel­mansa ei ole se, että he halu­a­vat kyykyt­tää köy­hiä ja lisätä tulo­ero­ja. Aina tulee uusia vaale­ja ja tästä kansa kostaa vaaleis­sa. Jat­ka lukemista “Toimeen­tu­lotuen vuokrara­jo­ja ei voi toteut­taa kolmes­sa kuukaudessa”

Näkökohtia etätyöstä

Kym­menisen vuot­ta sit­ten The Econ­o­mistis­sa oli jut­tu siitä, kuin­ka Yhdys­val­lois­sa yri­tyk­set, jois­sa on tehty etä­työtä, ovat alka­neet vähen­tää sitä ja vaati­neet tule­maan toimis­toon, kos­ka ovat havain­neet, että etä­työtä teke­vien osaami­nen ja tuot­tavu­us ovat jääneet jäl­keen paikalle tule­vista kol­le­go­is­taan. Tieto ja osaami­nen välit­tyvät kohtaami­sis­sa ja kahvi­tun­neil­la. Kotona etätöis­sä ei kohtaa ketään.

Saman­laisia tulok­sia on tul­lut nyt, kun etä­työ on koro­nan myötä suuresti yleistynyt.

Kun toimi­va työy­hteisö siir­tyy etätöi­hin, aluk­si kaik­ki menee hyvin, kos­ka kaik­ki tun­te­vat toisen­sa van­has­taan ja osaa­vat sen mitä pitää osa­ta. Ongel­mat kasautu­vat pikkuhil­jaa. Tulee uusia asioi­ta, joista tieto ei väl­i­ty kun­nol­la. Uuden nuoren työn­tek­i­jän on jok­seenkin mah­do­ton tul­la mukaan työy­hteisöön. Jat­ka lukemista “Näköko­htia etätyöstä”

Vajaan työajan subventio

Hal­li­tus leikkaa osa-aikaises­ti työt­tömiltä paljon enem­män kuin kokon­aan työt­tömiltä. Mut­ta pitääkö veron­mak­sajien tukea niitä, jot­ka syys­tä tai tois­es­ta eivät tee täyt­tä työpäivää tai työvuotta?

Ennen 1990 luvun lamaa osa-aikatyöt­tömille mak­set­ti­in sovitel­tua päivära­haa vain rajoite­tun ajan. Laman aikana laskuri pysäytet­ti­in odot­ta­maan parem­pia aiko­ja, mut­ta niitä ei tul­lut koskaan. Oli­vat syn­tyneet sovitel­tu­un päivära­haan nojaa­vat työmarkkinat.

Eri­tyis­es­ti kau­pan alal­la ja rav­in­tois­sa työ­nan­ta­jat oli­vat oppi­neet käyt­tämään tätä hyväk­si. Syn­tyi run­saasti osa-aikaisia työ­paikko­ja. Asi­akkai­ta ei riitä tasais­es­ti pitkin päivää. Työn­tek­i­jöillekin sopi täysi ansio puolipäiväis­es­tä työstä.

Lop­ul­ta eduskun­ta päät­ti, että sovitel­tua päivära­haa voi nos­taa niin pitkään kuin halu­aa. Se tosin heikke­nee hitaasti, ellei välil­lä piipah­da kokoaikatyössä. Eri­tyis­es­ti mata­la­palkkaisil­la aloil­la jär­jeste­ly on nyt erit­täin antelias – varsinkin jos on lap­sia. Kokoaikatyön brut­to­tu­loon pääsee jopa alle 15 tun­nin viikko­työa­jal­la. Palkan lievem­män vero­tuk­sen ansios­ta jotain kokoaikatyöstäkin hyö­tyy, mut­ta aika vähän.

Monel­la kausi­työn alal­la on tul­lut tavak­si viet­tää osa vuodes­ta ansiosi­don­naisel­la. Ei olisi mah­do­ton­ta jär­jestää asfalt­ti­työn­tek­i­jöille muu­ta työtä talvikuukausik­si, mut­ta tähän ei ole tarvet­ta kum­mal­lakaan osa­puolel­la. Jat­ka lukemista “Vajaan työa­jan subventio”

Kiitos hallitukselle kiinteistöverosta

Val­tio pakot­taa Helsin­gin nos­ta­maan maapo­h­jan kiin­teistöveroa. Se on oikein hyvä asia. Nimeno­maan maapo­h­jaan – ei raken­nuk­si­in –kohdis­tu­va kiin­teistövero on hyvä ja oikeu­den­mukainen vero. Sil­lä verote­taan yhteiskun­nalle osa ansiot­tomas­ta ansion­nousus­ta, joka johtuu siitä, että ton­tin ympärille on raken­net­tu kaupun­ki. Mil­lään muul­la ei voi selit­tää sitä, että ranta­tont­ti Kata­janokalla on tuhat ker­taa arvokkaampi kuin saman­lainen ranta­tont­ti Inkoossa.

Kiin­teistövero nos­taa omis­tusasu­jan kus­tan­nuk­sia, jos hän omis­taa asun­non sil­lä het­kel­lä, kun koro­tuk­ses­ta päätetään, mut­ta ei niiden asumiskus­tan­nuk­sia, jot­ka osta­vat asun­ton­sa sen jäl­keen. Kiin­teistövero kap­i­tal­isoituu asun­to­jen hin­toi­hin tässä tapauk­ses­sa niitä alen­taen. Nuorten ikälu­okkien tulisi rakas­taa kiinteistöveroa.

Niille, jot­ka pitävät kiin­teistöveroa sosial­is­mi­na, halu­an huo­maut­taa, että kiin­teistövero on paljon Suomea merkit­tävämpi vero Yhdys­val­lois­sa. Tämä johtuu ilmeis­es­ti siitä, että markki­na­t­alouden perus­teet tun­netaan siel­lä parem­min. Jat­ka lukemista “Kiitos hal­li­tuk­selle kiinteistöverosta”