Kategoria: Talouspolitiikka

Oikeistovalta (2) Vastuullinen talouspolitiikka

En ymmär­rä mitä vasem­mis­to­laista tai edis­tyk­sel­listä on halus­sa siirtää lasku­ja nuorem­pi­en ikälu­okkien mak­set­tavak­si. Kovin mon­et vasem­mistopoli­itikot kuitenkin ajat­tel­e­vat niin. Lainaa kan­nat­taa ottaa niin kauan kuin sitä vielä saa.

Luulen tämän ajat­telun juon­tu­van siitä, että vasem­mis­to­laiset eivät kovin usein ole olleet vas­tu­us­sa rahan han­kkimis­es­ta vaan ain­oas­taan sen kulut­tamis­es­ta – tarkoi­tan siis kun­nan­val­tu­us­tois­sa tai eduskun­nas­sa. Rahan han­kkimi­nen on muiden asia.

Niin­pä vasem­mis­toli­it­to oli ain­oa eduskun­ta­puolue, joka jäi ulos velkajarrusopimuksesta.

Näin tehdessään vasem­mis­toli­it­to oikeut­ti ajat­telun, että köy­hien lap­siper­hei­den ruoka­menoista on nyt vain pakko säästää. Jat­ka lukemista “Oikeis­to­val­ta (2) Vas­tu­ulli­nen talouspolitiikka”

Yksityinen vai julkinen sairaanhoito (2) Julkisen pitää tunnustaa tosiasiat

Mitä ajat­telisitte huolta­mos­ta, joka sanoisi tankkaa­maan tulleelle, että odota siinä pari päivää. Meil­lä on tuol­la yksi kolaroitu auto hoidet­ta­vana. Kun se on valmis, saat bensaa.

Ihan näin julki­nen ter­vey­den­hoito ei toi­mi, mut­ta tämän kaltainen vika siinä on.

Opti­maal­ista olisi hoitaa eri jonos­ta pois pikku­vai­vat ilman viivästys­tä, mut­ta kaik­ki ovat samas­sa jonos­sa. Tämä vika on muuten myös tuomiois­tu­imil­la, mikä yllyt­tää käyt­tämään val­i­tuk­sia tapana viivyt­tää asioi­ta ja näin vain lisää tuomiois­tu­in­ten ruuhkia.

Toisilla on kovempi kiire kuin toisilla

Julkisen ter­vey­den­huol­lon pitäisi tun­nus­taa, että tois­t­en aika on arvokkaam­paa kuin tois­t­en. Esimerkik­si min­un min­u­ut­ti­ni oli­vat hyvin arvokkai­ta, kun kroonis­es­ti kiireisenä hoidin min­is­terin tehtäviä. Nyt eläkeläisenä kiireeni ovat vähän helpot­ta­neet. On myös niin, että tois­t­en ter­veys on arvokkaam­paa kuin tois­t­en, minkä tun­nus­tamista moni pitää pyhäin­häväistyk­senä. Kuitenkin kaik­ki hyväksyivät aikanaan sen, että olympialaisi­in valmis­tau­tu­van Tero Pitkämäen olka­pää hoidet­ti­in ennen jonkun taviksen olka­päätä. Min­un kipeä sor­meni ei myöskään ole yhtä iso ongel­ma kuin huip­pu­vi­ulistin kipeä sor­mi. Jat­ka lukemista “Yksi­tyi­nen vai julki­nen sairaan­hoito (2) Julkisen pitää tun­nus­taa tosiasiat”

Yksityinen vai julkinen sairaanhoito (1) Vakuutusmuotoinen tulee kalliiksi.

Noin neljän­nesvu­o­sisa­ta sit­ten, kun toimin perus­palve­lu­min­is­ter­inä, sain maail­man­pankil­ta kir­jeen, jos­sa varoitet­ti­in pohjo­is­mai­ta hylkäämästä verora­hoit­teista ter­vey­den­huoltoaan ja siir­tymästä Kes­ki-Euroopas­sa käytössä ole­vaan jär­jestelmään, joka perus­tuu pakol­lisi­in ter­veysvaku­u­tuk­si­in ja yksi­ty­isi­in palvelui­hin. Mei­dän jär­jestelmämme on ver­rat­tomasti halvempi.

Nyt kokoomus on selvästi aja­mas­sa Suomea pois julkises­ta ter­vey­den­huol­losta juuri tuo­hon vaku­u­tuk­seen ja yksi­ty­isi­in palvelui­hin perus­tu­vaan ter­vey­den­huoltoon. Tek­isi mie­leni sanoa, että mak­sa­vat pois velkaa, joka puolueel­la on syn­tynyt vaali­ra­hoituk­ses­ta, mut­ta en tosis­sani usko, että tästä sen­tään on kysymys. Ilmeis­es­ti he eivät ymmär­rä mitä ovat tekemässä. Maail­man­pankin olisi pitänyt lähet­tää se kir­je heillekin.

Aki Kiil­iäi­nen, vaku­u­tusy­htiö Poh­jan­täh­den toim­i­tusjo­hta­ja kir­joit­ti HS-vieraskynässä keskivi­ikkona 12.11.25, että hoitoon pääsys­tä on tulos­sa hyväo­sais­ten etuoikeus. Hän valit­ti, että ter­veysvaku­u­tusten hin­nat ovat nousseet nopeasti. Oma tulk­in­tani hänen kir­joituk­ses­taan on, että syynä vaku­u­tusten kallis­tu­miseen on, että poti­laat hakeu­tu­vat lääkärille hoitoon pikku­vaivo­jen takia ja yksi­tyiset lääkäri­ase­mat teet­tävät näille entistä enem­män lab­o­ra­to­riokokei­ta, joten vaku­u­tusy­htiöi­den menot kas­va­vat ja ne siirtävät kus­tan­nuk­set vaku­u­tusten hin­toi­hin. Pyy­dän anteek­si, jos tulk­in­tani kir­joituk­ses­ta on väärä. Jat­ka lukemista “Yksi­tyi­nen vai julki­nen sairaan­hoito (1) Vaku­u­tus­muo­toinen tulee kalliiksi.”

Öljyn jälkeen

Saamme kiit­tää fos­si­il­isia polt­toainei­ta teol­lis­tu­misen tuo­mas­ta huikeas­ta elin­ta­son nousus­ta. Ensin tuli­vat kivi­hi­ili ja höyrykoneet. Höyrykoneessa alle viides­osa kivi­hi­ilen läm­pöen­er­gias­ta muut­tui liike-ener­giak­si. Piipuista tupru­a­van savun takia tehda­s­paikkakun­nil­la kuolti­in nuo­ri­na. Kai­vok­sis­sa käytet­ti­in lap­si­työvoimaa, kos­ka lapset mah­tu­i­v­at parem­min kapeisi­in onkaloihin.

Öljy oli suuri paran­nus kivi­hi­ileen näh­den. Sen pump­paami­nen maas­ta oli paljon helpom­paa. Moot­tor­ei­den koko pieneni ja hyö­ty­suhde parani. Öljyn mukana tuli­vat autot.

Vuon­na 1972 Rooman klu­bi varoit­ti rapor­tis­saan Kasvun rajat, että öljy lop­puu, jos jatkamme kuten ennen. Ei lop­punut, mut­ta ei myöskään jatket­tu kuten ennen. Jom Kip­pur ‑sota tuot­ti maail­maan öljykri­isin vuon­na 1973. Öljyn kulu­tuk­sen kasvu hidas­tui, kos­ka öljyä piti säästää. Suomeen esimerkik­si tuli 80 km/h kattonopeus.

Kohon­neen öljyn hin­nan turvin voiti­in ottaa käyt­töön han­kalasti hyö­dyn­net­täviä esi­in­tymiä. Se vaikut­ti öljyn riit­tävyy­teen paljon enem­män kuin kulu­tuk­sen kasvun leikkau­tu­mi­nen. Yhdys­val­lois­sa ei tuotet­taisi liuskeöljyä, jos öljyn hin­ta olisi vuo­den 1972 tasol­la. Jom Kip­pur ‑sota aikaisti öljyn hin­nan nousua, mut­ta olisi se nous­sut muutenkin. Jat­ka lukemista “Öljyn jälkeen”

Kolme pointtia soterahoituksen ongelmista

Moni on pyytänyt min­ua arvioimaan Sote-rahoi­tus­mall­ia. Olen­han ollut joskus perus­palve­lu­min­is­teri sekä pitkään HUS:n ja HYKSin hal­li­tuk­sis­sa. En pysty pere­htymään asi­aan niin hyvin kuin pitäisi, kos­ka min­ul­la ei ole pääsyä sen olen­naisi­in tietoi­hin ja kos­ka laiskottaa.

Julk­isten tieto­jen perustel­la esitän kolme huo­mau­tus­ta nykyisen rahoi­tus­mall­in ongelmista.

Rahoi­tus­mallis­sa on virheitä, jot­ka kan­nus­ta­vat kun­tia ja hyv­in­voin­tialuei­ta toim­i­maan väärin. On luotet­tu siihen, että val­taa käyt­tävät eivät toi­mi rahanki­il­to silmis­sä, vaan suh­tau­tu­vat vinoi­hin kan­nusteisi­in suurpi­irteis­es­ti ja tekevät eet­tis­es­ti oikei­ta ja kokon­aisu­u­den kannal­ta järke­viä päätök­siä, vaik­ka siitä joutuukin vähän mak­samaan. Ehkä tek­i­sivätkin, jos heil­lä olisi varaa suurpi­irteisyy­teen, mut­ta kun rahoi­tus on ajet­tu niin tiukak­si, että päät­täjät joutu­vat joka tapauk­ses­sa rikko­maan lakia hoitoaiko­jen suh­teen, heil­lä ei ole varaa suurpi­irteisyy­teen ja eet­tis­es­ti motivoitu­un harkintaan.

1. Kannustus ennaltaehkäisyn laiminlyöntiin

Jat­ka lukemista “Kolme point­tia soter­a­hoituk­sen ongelmista”

Vieraskielinen väestö on Suomessa nettomaksaja

Pekka Myrskylä ja Sakari Kain­u­lainen ovat laske­neet vierask­ielisen väestön julk­istaloudel­lisen rasit­teen vuon­na 2023. Tulos oli poikkeaa suuresti siitä, mitä julkises­ta keskustelus­ta voisi päätel­lä. Vierask­ieliset mak­soi­vat vero­ja 225 M€ enem­män kuin sai­vat tulon­si­ir­to­ja. Koti­maisia kieliä puhuvil­la sal­do sen sijaan oli 5 000 M€ tappiolla.

Tutkimus on julka­istu Diako­nia-ammat­tiko­rkeak­oulun julka­isuna DIAK Puheen­vuoro 53. Tutkimuk­seen pääsee linkkiä klikkaamalla.

Vierask­ieliset ovat kyl­lä pieni­palkkaisem­pia kuin koti­maisia kieliä puhu­vat, mut­ta hei­dän työl­lisyysas­teen­sa (työllisiä/henkilö) on 61 %, kun se koti­maisia kieliä puhuvil­la on 50 %. Työl­lisyysaste on siis tässä las­ket­tu työl­lis­ten määrän suh­teena koko väestöön, ei vain työikäisi­in, mikä on tässä laskel­mas­sa rel­e­vant­ti tapa laskea. Vierask­ieli­sistä huo­mat­tavasti suurem­pi osa on työikäisiä, minkä vuok­si he ovat niin kan­nat­tavia julkisen talouden kannal­ta. Jat­ka lukemista “Vierask­ieli­nen väestö on Suomes­sa nettomaksaja”

Kasvu on luovaa tuhoa

Suomen talous ei ole kas­vanut 17 vuo­teen. Van­hat seli­tyk­set Nokian ja idänkau­pan rom­ah­tami­sista eivät enää kelpaa.

Taloudelli­nen kasvu on luo­vaa tuhoa. Työvoimaa siir­tyy mata­latuot­toisil­ta aloil­ta korkea­tuot­toisille.  Ei voi olla kasvua ilman, että jotain tuhoutuu.

Tuhou­tu­mis­es­ta vas­tasi Suomes­sa noin 50 vuo­den ajan maa- ja met­sä­talous, jos­ta vapau­tui noin miljoona ihmistä mui­hin elinkeinoi­hin. Köy­hä olisi maamme, jos meil­lä yhä puo­let väestöstä olisi sidot­tu maat­alouteen. Tämä työvoiman lähde on nyt ehtynyt.

Väistyvän elinkeinon ei tarvitse tuhoutua. Riit­tää, että sen työ­paikko­ja tuhoutuu. Maa- ja met­sä­talouden tuotan­non määrä jopa kasvoi aikana, jol­loin sen sit­o­ma työvoima putosi alle kymmenesosaan.

Tek­sti­ili­te­ol­lisu­ut­ta tuhou­tui oikeasti. Se työl­listi parhaim­mil­laan 40 000 henkeä, nyt enää noin 1 300 henkeä. Jat­ka lukemista “Kasvu on luo­vaa tuhoa”

Sairaalan hallinnossa kannattaa kiinnittää huomio taloudellisiin pelisääntöihin

Uudessa Jutus­sa oli Anu Par­tasen artikke­li tärkeästä aiheesta – siitä, että ter­vey­den­huol­lon säästöt eivät aina säästä mitään vaan lisäävät meno­ja. Neu­rokirur­gi Miik­ka Kor­ja valit­ti, että kalli­ik­si tulee, kun 8 000 euroa mak­savaa leikkaus­ta odote­taan puoli vuot­ta sairaus­lo­ma­l­la. Pelkästä sairaus­päivära­hat mak­sa­vat moninker­tais­es­ti leikkauk­sen hinnan.

Olen ollut pitkään HYKSin ja HUS:n hallinnol­la mukana ja lisäk­si kak­si vuot­ta perus­palve­lu­min­is­ter­inä. Tun­nen asian siis sieltä hallinnon puolelta

Hoidon viipymi­nen ja sen hin­ta sairaus­lo­mana on min­ulle tut­tu aihe. Ajoin aikanaan Suomeen kansal­lises­sa ter­veyshankkeessa esi­in nous­sut­ta hoito­taku­u­ta. Sen ansios­ta tuo­ta hal­paa leikkaus­ta joutuu nyt odot­ta­maan ”vain” kuusi kuukaut­ta. Paa­vo Lip­po­nen vas­tusti aluk­si, kos­ka Ruot­sis­sa oli vas­taavas­ta määräyk­ses­tä juuri luovut­tu. Siel­lä sen kat­sot­ti­in ohjaa­van ter­vey­den­hoitoa väärin. Suoniko­hjuleikkauk­set viivästyt­tävät tärkeäm­pää toim­intaa. Jat­ka lukemista “Sairaalan hallinnos­sa kan­nat­taa kiin­nit­tää huomio taloudel­lisi­in pelisääntöihin”

Maahanmuuttajat vauhdittavat kansasuomalaisten luokkanousua

Muis­tan lap­su­ud­estani, kuin­ka mon­et kokoomus­laiset vas­tus­ti­vat perusk­oulua, kos­ka jos kaik­ki koulute­taan her­roik­si, mis­tä saamme enää ihmisiä yksinker­taiseen suorit­tavaan työhön? Se ei jäänyt viimeisek­si ker­rak­si, kun kokoomus on vas­tus­tanut suo­ma­lais­ten koulu­tus­ta­son nousua. Tämä oli yksi niistä syistä, jot­ka antoi­vat min­ulle elinikäisen roko­tuk­sen kokoomus­laisu­ut­ta vastaan.

Eivät kokoomus­laiset tietenkään tehneet tästä julk­i­lausumaa. Viralli­nen syy vas­tus­taa perusk­oulua oli, että uud­is­tus on kallis ja tarpee­ton. Mut­ta oli min­ul­la kor­vat joil­la kuunnella.

Tietysti tuos­sa argu­men­tis­sa on tot­takin, jos asi­aa kat­soo ylem­män keskilu­okan etu­jen kannal­ta. Kaik­ista ei voi tul­la keskilu­okkaa, kos­ka yhteiskun­ta ei toi­mi, ellei kukaan tee työväen­lu­okkaisia töitä.

Moni Län­si-Euroopan maa ratkaisi asian 1960-luvul­la tuo­ma­l­la maa­han pro­le­tari­aat­tia tekemään töitä, joista kan­taväestö halusi koho­ta parem­pi­in töi­hin. Vierastyöläiset tekivät mah­dol­lisek­si suurelle osalle sak­salai­sista nous­ta työväen­lu­okas­ta keskilu­okkaan. Saman sai­vat aikaan 300 000 suo­ma­laista 1960-luvul­la Ruot­sis­sa. Jat­ka lukemista “Maa­han­muut­ta­jat vauhdit­ta­vat kansasuo­ma­lais­ten luokkanousua”

Ajatuksia etätyöstä

Joskus viime vuosikymmenel­lä luin The Econ­o­mistista, että Yhdys­val­lois­sa yri­tyk­set ovat alka­neet rajoit­taa etä­työn tekemistä, kos­ka ovat havain­neet, että etä­työtä teke­vien tuot­tavu­us ja osaami­nen kehit­tyvät heikom­min kuin muiden. Yhdys­val­lois­sa on tapana mita­ta työn­tek­i­jän työpanosta.

Tämä tapah­tui paljon ennen koron­aa. Syy etätöi­den suo­sioon Yhdys­val­lois­sa oli kelvo­ton kaupunkisu­un­nit­telu, jon­ka seu­rauk­se­na työ­matkoi­hin kului kohtu­ut­tomasti aikaa. Tuo­hon aikaan etä­työvä­li­neet oli­vat kehit­tymät­tömämpiä kuin nyt. Nehän otti­vat jät­tiloikan koro­nan ansiosta.

Olen itse tehnyt hybrid­i­työtä koko ikäni, ensin yliopis­tol­la ja sit­ten eduskun­nas­sa. Oli luon­te­vaa aloit­taa työt koti­ti­etokoneel­la ja kävel­lä tai huraut­taa ratikalla töi­hin siinä vai­heessa, kun joku toinen olisi pitänyt tupakkatauon. Päivit­täin oli järkevää ja jopa pakol­lista olla työ­paikallakin.  Nyky­isin eläk­keel­läkin min­ul­la on työpiste Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen laitok­sel­la, kaukana käve­ly­matkan ulot­tumat­tomis­sa. Pyrin matkus­ta­maan sinne metrol­la sään­nöl­lis­es­ti vain koh­datak­seni fik­su­ja ihmisiä. Yleen­sä tulen takaisin pari ideaa fik­sumpana. Koti­in oman työpöy­dän ääreen koteloituneena ajatuk­set uhkaa­vat herkästi lop­pua. Jat­ka lukemista “Ajatuk­sia etätyöstä”