Kategoria: Talouspolitiikka

Hyvinvointivaltion perääntymissuunnitelma (2/x): pitäisikö työttömyysturvassa siirtyä Pohjoismaiseen malliin?

Ongelmiemme juurisyy­hyn eli työikäis­ten suh­teel­lisen osu­u­den vähen­e­miseen voidaan vaikut­taa esimerkik­si työperäisen maa­han­muu­ton lisäämisel­lä, nopeut­ta­mal­la opin­to­ja niin että työelämään valmis­tus­taan aikaisem­min, nos­ta­mal­la eläkeikää sekä nos­ta­mal­la työikäis­ten työllisyyttä.

Tässä kir­joituk­ses­sa keski­tyn työl­lisyy­den nostoon.

Jus­si Pyykkösen EVA:lle tekemän selvi­tyk­sen mukaan työt­tömistä puo­let on vaikeasti työl­lis­tet­täviä, joiden toden­näköisyys työl­listyä on heikko, vaik­ka suh­dan­teet paranisivat.

Suomes­sa niiden, jot­ka ovat saa­neet elämän arpa­jai­sis­sa huonot kor­tit, on liian help­po luovut­taa ja heit­täy­tyä pysyvästi yhteiskun­nan tuen varaan. Se tulee kalli­ik­si veron­mak­sajille, eikä se pitkäl­lä aikavälil­lä ole kovin inhimil­listä näitä henkilöitä itseään kohtaan. On kehi­tys­vam­maisu­u­den kaltaisia seikko­ja, jot­ka estävät sijoit­tumisen työelämään, mut­ta työelämän ulkop­uolelle syr­jäy­tyneitä nuo­ria on aivan liian paljon.

Muis­sa Pohjo­is­mais­sa työt­tömyys­tur­va on parem­pi, mut­ta vas­taavasti velvol­lisu­us ottaa työtä vas­taan on tai on ainakin ollut suurem­pi myös käytän­nössä. Nämä kak­si asi­aa liit­tyvät toisi­in­sa elimel­lis­es­ti. Jos työt­tömyys­tur­va on hyvä eikä työ­paikkaa tarvitse ottaa vas­taan, houku­tus jät­täy­tyä elämään tulon­si­ir­to­jen varaan on suuri. Sik­si tähän mei­dän malli­imme, jos­sa työ­paikkaa ei tarvitse ottaa vas­taan, liit­tyy väk­isin heikom­pi työt­tömyys­tur­va. Jat­ka lukemista “Hyv­in­voin­ti­val­tion perään­tymis­su­un­nitel­ma (2/x): pitäisikö työt­tömyys­tur­vas­sa siir­tyä Pohjo­is­maiseen malliin?”

Miksi meillä on ennätystyöttömyys?

Kesäku­us­sa työl­lis­ten määrä oli Suomes­sa 60 000 vähem­män kuin vuot­ta aiem­min. Kuitenkin hal­li­tus ilmoit­taa lisän­neen­sä työl­lisyyt­tä sadal­latuhan­nel­la ver­rat­tuna siihen, mitä se olisi ollut ilman hal­li­tuk­sen toimen­piteitä. Hal­li­tus selit­tää työl­lisyy­den heiken­tymisen johtu­van suh­dan­neke­hi­tyk­ses­tä, jolle ei nyt vain voi mitään.

Kun opiske­lin kansan­talout­ta, koko tieteenala keskit­tyi lähin­nä suh­dan­nevai­htelu­jen hal­lit­semiseen. Miten suh­dan­neke­hi­tyk­ses­tä nyt on tul­lut täysin ulkoa annet­ta­va asia, jos­ta hal­li­tus ei voi olla mitenkään vastuussa?

Samat suh­dan­teet kohdis­tu­vat mui­hin mai­hin, mut­ta Suomes­sa ne nyt muka tuot­ta­vat paljon enem­män työt­tömyyt­tä kuin muis­sa mais­sa. Työt­tömyys on Suomes­sa EU:n toisek­si korkein heti Espan­jan jäl­keen. Tätä selitetään sil­lä, että Suomen teol­lisu­us on keskit­tynyt tuot­ta­maan investoin­ti­hyödykkeitä kulu­tus­tavaroiden sijas­ta. Investoin­tien volyy­mi vai­htelee paljon jyrkem­min kuin kulu­tus­tavaroiden. Seli­tys ei oikein pelitä, sil­lä työt­tömyys ei keski­ty mitenkään teol­lisu­u­teen. Itse asi­as­sa työt­tömiä on enem­män kuin väkeä on töis­sä teol­lisu­udessa.  Jat­ka lukemista “Mik­si meil­lä on ennätystyöttömyys?”

Hoivapommi (4/4) Mihin virta vie ajelehtijaa?

Sar­jan ensim­mäiseen artikke­li­in pääsee tästä.

En usko, että van­hus­ten­hoidolle tehdään mitään. Poli­it­ti­nen kult­tuurimme suosii päämäärätön­tä ajele­htimista ikävien päätösten sijas­ta. Niin­pä van­hus­ten­hoi­dos­sa ajele­hdi­taan kuten on ajele­hdit­tu tähänkin asti. Rahat ovat kuitenkin tiukoil­la. Vir­ta vie ajele­hti­jaa voimal­la vir­ran suuntaan.

Näin saat­taa käydä:

Van­hainkotei­hin on entistä vaikeampi päästää ja hoito niis­sä huononee. Van­hainkotei­hin pääsyä odot­ta­vat ovat nyky­istä enem­män lähipi­irin­sä tuen varas­sa. Myös kauhuk­er­to­muk­set huonos­ta hoi­dos­ta (siis joskus tule­vaisu­udessa, ei vielä nyt) saa­vat lähipi­irin otta­maan enem­män vas­tu­u­ta van­huk­sen hoi­dos­ta lykätäk­seen tämän jou­tu­mista vanhainkotiin.

Moni varakas oival­taa, ettei käärin­li­inois­sa ole tasku­ja ja käyt­tää oma­l­la päätök­sel­lään omaisu­ut­taan mak­saak­seen parem­mas­ta hoi­dos­ta yksi­tyisessä van­hainkodis­sa. Omaisu­u­den huomioon otta­mi­nen tapah­tuu näin läh­es itses­tään, mut­ta sil­lä saa myös parem­paa hoitoa. Jat­ka lukemista “Hoivapom­mi (4/4) Mihin vir­ta vie ajelehtijaa?”

Hoivapommi (3/4) Omaisuus huomioon hoitomaksuissa?

Sar­jan ensim­mäiseen artikke­li­in pääsee tästä.

Pitäisikö van­huk­sen omaisu­us ottaa huomioon hoit­o­mak­sua määrät­täessä? Suo­mi on tässä poikkeus. Useim­mis­sa mais­sa omaisu­us vaikut­taa tulo­jen ohel­la hoit­o­mak­su­un. Muinoin lukies­sani kansan­taloustiedet­tä kir­jas­sa ker­rot­ti­in, että ihmisen var­al­lisu­us on suur­in­ta hänen työu­ransa lop­ul­la. Sit­ten var­al­lisu­ut­ta ale­taan syödä. Kir­jan maail­mas­sa eläk­keet oli­vat huono­ja ja hoito piti mak­saa suurelta osin itse.

Suomes­sa hoit­o­mak­su van­hainkodeis­sa on 85 pros­ent­tia van­huk­sen tuloista. Tähän vaikut­ta­vat myös omaisu­us­tu­lot, mut­ta ei itse omaisu­us. Kukaan ei tietenkään myy met­sää, jos tuloista menee 85 % kunnalle.

Jos päätet­täisi­in, että omaisu­us vaikut­taa mak­sui­hin, syn­tyy kak­si ongelmaa.

  1. Omaisu­us kan­nat­taa jakaa ennakkoper­in­tönä lap­sille. Tähän kuitenkin löy­tyy keinot, jos niin halutaan.
  2. Jos omaisu­u­den jakami­nen lap­sille ennakkoper­in­tönä estetään tai sen vaiku­tus elim­i­noidaan, aina­han omaisu­u­den voi itse törsätä. Maail­manympärys­mat­ka eläk­keelle menon kun­ni­ak­si nyt esimerkiksi.

Jat­ka lukemista “Hoivapom­mi (3/4) Omaisu­us huomioon hoitomaksuissa?”

Hoivapommi (2/4) Vanhukset lasten vastuulle?

Sar­jan ensim­mäiseen artikke­li­in pääsee tästä.

Van­hus­ten hoivan kus­tan­nuk­set tule­vat siis ole­maan selvästi suurem­mat kuin niiden piti olla, eikä tästä asianti­las­ta voi oikein syyt­tää Ris­to Murtoa.

Tähän voidaan vas­ta­ta kolmel­la tavalla:

1) Hoide­taan van­huk­sia huonommin;
2) nos­te­taan veroja;
3) luovu­taan jostain muus­ta verora­hoin rahoitetusta;
4) ote­taan val­ti­olle ja kun­nille velkaa van­hus­ten hoita­misek­si ja toiv­otaan, että joku sitä vielä antaa;
5) lisätään las­ten velvol­lisu­ut­ta osal­lis­tua van­hempi­en­sa hoivaan tai
6) käytetään van­hus­ten omaisu­ut­ta hei­dän hoivansa rahoittamiseen.

Ei tässä mitään uut­ta ole. Hoidon tasoa on jo leikat­tu siten, että van­huk­sen on olta­va entistä huonokun­toisem­pia ennen kuin pää­sevät van­hainkoti­in. Kun henkilökun­nan määrää ei ole lisät­ty, vaik­ka sisään ote­tut van­huk­set ovat raskashoitoisem­pia, on hoidon taso heiken­tynyt niidenkin osalta, jot­ka ovat van­hainkoti­in päässeet. Laito­spaikkaa odoteltaes­sa van­huk­set ovat tosi­asi­as­sa yhä enem­män las­ten­sa tai jonkin muun läheisen vas­tu­ul­la tai he joutu­vat osta­maan apua koti­in­sa omil­la rahoil­laan. Tästä huoli­mat­ta van­hus­ten hoito vie julk­isia raho­ja enem­män. On makua­sia, onko tämä nos­tanut vero­tus­ta vai syr­jäyt­tänyt mui­ta julk­isia meno­ja vai onko se rahoitet­tu velka­an­tu­mal­la. Jat­ka lukemista “Hoivapom­mi (2/4) Van­huk­set las­ten vastuulle?”

Hoivapommi (1/4) Miksi vanhustenhoidon menot kasvavat?

Käytän tässä kir­joi­tus­sar­jas­sa ter­miä van­hainkoti, joka nykyisen hoitoslan­gin mukaan tarkoit­taa ympärivuorokautista hoivaa palvelu­a­sun­nos­sa tai hoivakodissa.

Ris­to Mur­to on syn­nyt­tänyt val­taisen pahek­sun­nan varoit­taes­saan, etteivät julkisen talouden rahat riitä nykyiseen van­hus­ten hoidon palvelulu­pauk­seen. Reak­tio tun­tuu vähän viestin tuo­jan ampumiselta. On puhut­tu jopa petok­ses­ta. Mur­to varoit­ti asi­as­ta, jos­ta pitäisi näköjään vaieta.

Siihen, etteivät rahat riitä van­hus­ten hoitoon, on paljon syitä. Aikanaan perus­palve­lu­min­is­ter­inä run­saat 20 vuot­ta sit­ten osasin ennus­taa, että van­hus­ten­hoito joutuu kri­isi­in, mut­ta en sil­loin tien­nyt, että tilanne tulisi men­emään niin pahak­si kuin se näyt­tää ole­van menossa.

Talouskasvu ei auta rahoituksessa

Aloite­taan siitä, mikä tähän ei ole vaikut­tanut, nimit­täin talouskasvun tyre­htymi­nen. Talouskasvun lop­pumi­nen Suomes­sa johtuu tuot­tavu­u­den kasvun lop­pumis­es­ta. Sen takia julkisen sek­torin tulot eivät kas­va, mut­ta eivät­pä kas­va myöskään reaali­palkat. Tuot­tavu­u­den kasvu nos­taisi vääjäämät­tä palkko­ja. Niin­pä palkat nousi­si­vat van­hus­ten­hoi­dos­sa tuot­tavu­u­den kasvun tahdis­sa, eikä kasvu helpot­taisi isos­sa kuvas­sa van­hus­ten hoitoa. Jat­ka lukemista “Hoivapom­mi (1/4) Mik­si van­hus­ten­hoidon menot kasvavat?”

Näkökohtia työelämän uudistuksiin (5): paikallinen sopiminen

Paikallisel­la sopimisel­la voidaan tarkoit­taa työe­htosopimusten määräämistä palkkataulukoista tin­kimis­es­tä yhteis­es­ti sopi­en tai tek­stikysymyk­sistä sopimista ohi TES:n määräysten.

Sak­sas­sa on mah­dol­lista sopia paikallis­es­ti työ­paikan pelas­tamis­es­ta sopi­mal­la alem­mista palkoista. Tämä voi jois­sakin tapauk­sis­sa olla työn­tek­i­jöille edullista Suomes­sakin. On parem­pi jatkaa samas­sa työ­paikas­sa vähän huonom­mal­lakin pal­ka­lla kuin antaa yri­tyk­sen men­nä nurin. Sil­loin on edessä muut­to omakoti­talosta vuokra-asun­toon jon­nekin Van­taan Haku­ni­laan. Se näin saatu parem­pi palk­ka ei riitä eli­naikana kor­vaa­maan arvot­tomak­si käyneen omakoti­talon mene­tys­tä. Jat­ka lukemista “Näköko­htia työelämän uud­is­tuk­si­in (5): paikalli­nen sopiminen”

Listaamattomien yritysten osinkovero pitää ainakin ajanmukaistaa

Joskus viime vuosi­tuhan­nel­la otet­ti­in käyt­töön lis­taa­mat­tomien yri­tys­ten vero­huo­jen­nus­malli. Sen perus­teena oli, että yrit­täjälle ei saa olla epäedullisem­paa panos­taa yri­tyk­seen­sä osakepääo­maa ja jakaa tuot­toa osinkoina kuin antaa yri­tyk­selleen lainaa ja saa­da lainas­ta korkoa. Tuo­hon aikaa yri­tyk­set oli­vat juuri tämän eron takia kovin velka­isia ja huono­ja otta­maan isku­ja vastaan.

Korko­jen mak­sun edullisu­us osinkoi­hin näh­den tulee siitä, että korko on yri­tyk­selle vähen­nyskelpoinen, mut­ta osinko ei ole. Niin­pä kun yri­tys tekee voit­toa, yri­tys mak­saa ensin voitos­ta veroa ja sen päälle omis­ta­ja mak­saa vielä veroa osin­gos­ta eli voit­to tulee verote­tuk­si kah­teen ker­taan. Kun yri­tys mak­saa osin­gon sijaan korkoa, korkona ulos mak­set­tu tulos tulee verote­tuk­si vain ker­taalleen. Koroista niiden saa­ja mak­saa tietysti pääo­mat­uloveron. Jat­ka lukemista “Lis­taa­mat­tomien yri­tys­ten osinkovero pitää ainakin ajanmukaistaa”

EU:n koottava liitto Yhdysvaltain hajota ja hallitse ‑politiikkaa vastaan

Kyl­lä har­mit­taa, miten Yhdys­val­lat nöyryyt­ti Euroop­paa tullineu­vot­teluis­sa. Suo­ras­taan nolot­taa olla eurooppalainen.

Kohtuulliset tullit voisivat olla hyväksi

Aloite­taan peri­aat­teista. Yhdys­val­loil­la on oikeus eristäy­tyä taloudel­lis­es­ti tul­limuurien taakse, jos se pitää näin saavutet­tua vakaut­ta sen arvoise­na, että ulko­maankau­pan tuo­mia hyö­tyjä kan­nat­taa uhra­ta sen eteen.

Nor­mi­talousti­eteen mukaan vapaakaup­pa johtaa tehokkaam­paan tuotan­non allokoin­ti­in ja sik­si tul­lit alen­ta­vat hyvinvointia.

Min­ul­la on tähän kak­si poikkeavaa näke­mys­tä. Ensik­sikin, mitä jyrkem­pi on maid­en ja aluei­den väli­nen työn­jako, sitä haavoit­tuvampi talous on, ja se on ilmeinen hait­ta. Jat­ka lukemista “EU:n koot­ta­va liit­to Yhdys­val­tain hajo­ta ja hal­litse ‑poli­ti­ikkaa vastaan”

Näkökohtia työelämän uudistuksiin (3): vain yksi tutkinto

Hal­li­tuk­sen excel-joukkue on keksinyt, että on koulu­tus­ra­ho­jen paras­ta käyt­töä, jos kukin opiskelee vain yhden tutkin­non. Päät­te­ly menee niin, että ensim­mäi­nen tutk­in­to nos­taa tulo­ja enem­män kuin sen päälle opiskel­tu toinen tutk­in­to, joten kan­nat­taa rahoit­taa se toinen tutk­in­to mah­dol­lisim­man mon­elle ja toista ei kenellekään.

Yleen­sä hal­li­tus ajat­telee vain yri­tys­ten etua, mut­ta tässä se on uno­hdet­tu kokon­aan. Laa­ja-alais­es­ti osaav­ista on hyö­tyä yri­tyk­sille, eivätkä mei­dän työ­markki­namme toi­mi niin, että tämä hyö­ty näky­isi kokon­aan  työn­tek­i­jän palka­s­sa. Maail­ma on muut­tunut niin mon­imutkaisek­si, ettemme pär­jää pelkästään putk­inäköisil­lä yhden alan osaa­jil­la. Juuri äsken valit­ti­in Kelan pääjo­hta­jak­si henkilö, jol­la on sekä juristin että lääkärin tutk­in­to. Tuhlausta?

Minus­ta nap­pik­oulu­tus sairaalan johta­jalle olisi lääkärin­tutk­in­to ja sen päälle tuotan­to­talousinsinöörin tutk­in­to. Sel­l­ainen säästäisi tutkin­non hin­nan moninker­tais­es­ti. Jat­ka lukemista “Näköko­htia työelämän uud­is­tuk­si­in (3): vain yksi tutkinto”