Näitä esimerkiksi voisin äänestää Pirkanmaalla

Julkaisin listan kolmesta helsinkiläisestä mielestäni hyvästä ehdokkaasta, sellaista, jota yrityselämässä tai tieteen parissa olevakin mielellään äänestäisi.  Useampikin on toivonut minulta samanlaista listaa Pirkanmaalta. Kaksi oli helppo valita, Oras Tynkkynen ja Jaakko Mustakallio. Sitten piti kilauttaa kaverille, koska en tunne pirkanmaalaisia ehdokkaita kunnolla. Kävi ilmi, että kriteerit täyttäviä ehdokkaita on listoilla useita. Pidättäydyn kuitenkin kolmessa kuten Helsingissäkin.

Oras Tynkkynen

Olin harmissani, kun Oras jättäytyi pois eduskunnasta vuonna 2015, mutta jättäydyinhän tuolloin pois itsekin. Sen jälkeen hän on toiminut Sitrassa vanhempana neuvonantajana ilmastoasioissa. Hän on toiminut myös kahdeksan vuotta yrittäjänä. Oras kuuluu vihreiden Asia-Pettereihin, joka perehtyy huolella kaikkeen, mitä tekee. Edellytyksiä todella vastuullisiin tehtäviin.

Jaakko Mustakallio

Jatka lukemista ”Näitä esimerkiksi voisin äänestää Pirkanmaalla”

Kolme hyvää ehdokasta vihreiden linjasta huolestuneille

Moni on valittanut minulle pettymystä vihreiden nykysuuntaukseen, tai sanotaan nyt suoraan, liialliseen punavihreyteen. Tätä valitusta on tullut lähinnä jakkupukupuolelta sekä tutkijoina ja yrityselämässä toimivilta.

Tänään taas Helsingin Sanomat julisti vihreiden siirtyneen heidän vaalikonevastaustensa perusteella vasemmalle. Vikaa voi olla myös kysymyksissä. Niissä ei juuri ole kysymyksiä, jotka erottelisivat tehokkaasti vihreät esimerkiksi Vasemmistoliitosta. Kysyisivät joskus esimerkiksi työmarkkinajärjestöjen vallasta. Hyviä olisivat myös kysymykset, jotka erottelevat pro market -ihmiset pro business-ihmisistä.

Tosin Hesarin arvokartta asetti vihreät suunnilleen oikealle paikalleen vähän demarien oikealle puolelle.

Tarkemmin sanoa vihreillä ei ole oikeata paikkaa oikeisto-vasemmisto akselilla, sillä puolueessa on tässä asiassa oltava tilaa erilaisille mielipiteille. Yksimielisyyttä tarvitaan aivan toisenlaisissa asioissa.

Vihreiden puoluekenttä ei ole lainkaan niin punavihreää väkeä kuin julkisuudesta voisi päätellä. Kun äänestettiin varapuheenjohtajista – puheenjohtaja valittiin yksimielisesti – eniten ääniä sai Atte Harjanne, jota ei voi mitenkään pitää punavihreänä.  Puoluekokous halusi korjausta puolueen julkikuvaan. Jatka lukemista ”Kolme hyvää ehdokasta vihreiden linjasta huolestuneille”

Veroja voidaan tuskin alentaa

Suomen talouden haasteet ovat niin viheliäisiä, ettei kukaan vaaleissa ehdolla oleva uskalla puhua niistä tavalla, johon uskoisi edes itse.

Akuutisti valtion velan korko ei ole ongelma, koska valtion kannalta vain reaalikorolla on merkitystä, eikä se ole ollut koskaan näin paljon miinuksella. Joskus ne kuitenkin nousevat positiivisiksi.

Jotkut ovat valmiita leikkaamaan julkisia menoja parilla miljardilla, toiset kuudella. Tilalle puskee kuitenkin miljarditolkulla uusia välttämättömiä menoja. Siksi en oikein usko, että julkisia menoja voidaan leikata juuri lainkaan, mutta samalla pidän välttämättömänä leikata nykyisiä menoja isolla kädellä, jotta tilaa tulisi uusille.

Miljardi tai pari solahtaa puolustukseen syistä, jotka kaikki tuntevat.

Nykyisellä syntyvyydellä jokainen sukupolvi tulee olemaan kolmanneksen edeltäjäänsä pienempi. Pieneville ikäluokille kaatuu sekä eläkepommi että hoivapommi.

Vanhenevia ikäluokkia on enemmän, he elävät kauemmin ja vaativat pidempään kallista hoitoa, koska nopeasti tappavat taudit väistyvät ja hitaasti tappava dementia jää.

Jatka lukemista ”Veroja voidaan tuskin alentaa”

Perussuomalaisten uusi tuleminen

Twitterissä on ilkuttu siitä, kuinka väärin veikkasin kaksi vuotta sitten perussuomalaisten tulevaisuuden Halla-ahon johtamana. Analyysini perustui siihen, että Soinin perustama puolue joutui omaa tyhmyyttään vihamielisen valtauksen kohteeksi. Erilaisilla ulkomaalaisvastaisilla ja äärioikeistolaisilla sivustoilla oli aika avoimesti keskusteltu siitä, että on taloudellisesti edullisempaa vallata vanha puolue kuin perustaa uusi.

Oletukseni oli, että Halla-ahon johtamana puolue kerää taakseen erilaisista kiihkokansallismielisistä piireistä koostuvan piskuisen joukkion, mutta pettynyt duunariporukka palaa demareihin, joiden kannatus nousee selvästi yli 20 prosentin.

Näin ei kuitenkaan käynyt, osittain demareista johtuvista syistä. Halla-ahon puolue onnistui oletukseni vastaisesti ajamaan kaksilla vankkureilla. Tosin eduskuntaryhmä näyttää painottuvan kovasti noihin toisiin vankkureihin niin, että Halla-ahokin alkaa tuntua siinä joukossa maltilliselta.

Vaalikeskusteluissa muut puolueet tekivät lastentarhamaisella kinastelullaan Halla-aholle helpoksi argumentoida omaa agendaansa. Hän puhui loogisesti ja voitti väittelyt silloinkin, kun oli väärässä. Tässä hän on Petteri Orpon peilikuva. Orpo onnistui esimerkiksi hoitajamitoituksessa häviämään väittelyn, vaikka oli oikeassa vain koska ei osannut asiaansa.

En jaksanut kaikkia vaalikeskusteluja kuunnella, koska niistä tuli niin huono olo, mutta tämä keskustelu on kuvaava:

Juontaja: Eikö pidä lisätä työperäistä maahanmuuttoa, koska työperäisten maahanmuuttajien keskuudessa työllisyysaste on korkeampi kuin kantasuomalaisten keskuudessa?

Halla-aho: Tämä johtuu asiantuntijoista. Tarveharkinnan piirissä olevien keskuudessa työllisyys on vain aluksi korkeampi, mutta laskee muutaman vuoden kuluttua kantaväestön alapuolelle.

Tähän ei vastattu mitään, joten Halla-aho voitti argumentoinnin, vaikka oli väärässä. Olisi pitänyt sanoa, että kantasuomalaisesta on maksettu 17 vuotta lapsilisää ja hänet on koulutettu ilmaiseksi, kun taas työperäinen maahanmuuttaja muuttaa Suomeen työikäisenä. Siksi hän on elämänkaarta ajatellen selkeä nettomaksaja vähän matalammallakin työllisyysasteella.

Tällaisia keskusteluja oli lukemattomia. Halla-ahon kunniaksi on sanottava, että hän argumentoi huomattavasti loogisemmin kuin muut puoluejohtajat. Haavisto myös yritti, mutta ei saanut puheenvuoroja. En ymmärrä, miksi puoluejohtajat kuvittelevat, että menestyvät vaaleissa paremmin, jos näyttelevät tyhmempää kuin ovat.

Halla-ahoakin paremmin vaalikeskusteluissa menestyi Sampo Terho, mutta vaalimenestys jäi vaatimattomaksi.

Mutta ei perussuomalaisten uusi nousu vaalikeskusteluista johtunut.

Teknologian muutos on kohdellut työväenluokkaista miestä huonosti. Duunarityöpaikkojen katoaminen pannaan herkästi globalisaation piikkiin, mutta pääsääntöisesti työpaikkakato johtuu teknologiasta ja automaatiosta. Teollisuustuotanto on kyllä Suomessa kasvanut, vaikka työpaikat ovat tehdassaleista kadonneet.

Kun työmieheltä viedään työmiehen kunnia, hän on vihainen. Aikanaan pienviljelijätkin olivat vihaisia peltojen paketoinnista, vaikka kukaan ei käskenyt paketoimaan peltoja. Mutta itsetunto vietiin, koska tarjous osoitti, ettei omalla työllä ollut arvoa.

Työläistaustaisen keskiluokan ahdinko on syynä eliitin vastaiseen katkeruuteen ja suureen osan epä-älyllisen oikeiston noususta, joka näkyy Trumpin valintana ja Brexit-äänestyksessä. Se on asia, jolle ei oikein osata tehdä mitään. Kun Britannia toivottavasti pian eroaa EU:sta, ne kansanosat, jotka Brexitin puolesta äänestivät, saavat huomata asemansa heikentyneen entisestään. Mitähän sitten tapahtuu?

Tämä on iso ongelma, mutta ei siihen kukaan, eivät populistitkaan, ole mitään lääkettä löytäneet.

On kyllä vaadittu teollisuusautomaation kieltämistä työpaikojen säilyttämiseksi. Ihanko oikeasti? Jos esimerkiksi päättäisimme, että teollisuusautomaatio kiellettäisiin autotehtailla, autojen hinnat moninkertaistuisivat.

Keski-luokan asema laski muuten myös 1930-luvulla.

Mutta sitten ovat myös luonnekysymykset. Kuulimme juuri väitöskirjasta, jonka mukaan perussuomalaisten äänestäjiin kuuluu paljon ihmisiä, jotka luottavat huonosti kanssaihmisiinsä. Heidän tärkein motivoiva tunteensa on viha. Maailmassa tulee aina olemaan paranoidisia ihmisiä, eikä sitä millään poliittisella ohjelmalla muuksi muutata. Vanhan hyvän luokkavihan aikana näiden viha kanavoitui perinteisten puolueiden kautta. Hertta Kuusinen olisi vetänyt heidät Vasemmistoliittoon.

(Saman tutkimuksen mukaan kokoomuslaiset ovat pinnallisia kulutuskeskeisiä shoppailijoita. Minun silmissäni ei kovin mairitteleva ominaisuus tämäkään. )

Halla-aho ryhtyi heti sopuilemaan. Hän ilmoitti, että kiintiöpakolaisten määrää voisi nostaa, jos turvapaikkashoppailuun puututtaisiin. Minusta tässä on järkeä. Suomen on kannettava osuutensa pakolaisongelmasta, mutta osa tästä rahasta menee vääriin kohteisiin. Spontaanipakolaisiksi ei valikoidu suurimmassa hädässä olevia vaan niitä, joilla on resursseja matkustaa tuhansia kilometrejä ja maksaa ihmissalakuljettajille ja joskus myös viranomaisille.

Paine turvapaikkashoppailuun pienenisi, jos ovia työperäiselle maahanmuutolle avattaisiin. Työperäinen maahanmuutto antaa oikeuden tulla maahan ansaitsemaan elantonsa työllä, mutta ei oikeuta muuttamaan maahan elämään sosiaaliturvan varassa. Se ei ole kustannus vaan tukee taloutta. Esimerkiksi vanhusten hoidosta ei selvitä ilman työperäistä maahanmuuttoa.

Heitä olisi tarvittu eduskunnassa

Eduskuntavaalien jälkeen katse kohdistuu valituksi tulleisiin. Kerron tässä, keitä olisin jäänyt kaipaamaan. En luettele tässä kaikkia niitä, joiden rannalle jäämistä surin – en esimerkiksi kaikkia pudonneita vihreitä – vaan niitä, joilla olisi ollut erityinen painoarvo eduskunnassa ja joita on vaikea korvata.

Silvia Modig. Silvian putoaminen oli suuri tappio Vasemmistoliitolle. Fiksu huumorintajuinen ja ennen kaikkea tavoitteissaan rehellinen. Jotenkin on tullut joskus tunne, että juuri tämän rehellisyyden vuoksi ei ole aina viihtynyt puolueessaan.

Jyrki Kasvi tavallaan joutikin jo vaihtoon, koska on ollut niin pitkään, mutta hänen mukanaan vihreä ryhmä menetti paljon asiantuntemusta tietoyhteiskunnan alalla. Sillä alalla tehdään jatkuvasti tärkeitä ratkaisuja, eikä eduskunnassa oikein ole alan osaamista.

Oras Tynkkynen. Olisi tarvittu se kolmas paikka Pirkanmaalta. Merkittävä ilmastopolitiikan osaaja. Onneksi Atte Harjanne sentään valittiin.

Touko Aalto. Äänestäjät ovat julmia. Toukon asiaosaamista ja paneutumista olisi tarvittu todella. Toukon putoaminen harmittaa ylivoimaisesti eniten.

Juha Rehula Miten keskustalla on varaa menettää hänet?

Sampsa Kataja. Olin hänen kanssaan aikanaan eduskunnan verojaostossa, jota hän johti suvereenisti. Fiksu mies, joka olisi järkevöittänyt kokoomuksen ryhmää suuresti. Satakunnan vaalipiri pitäisi yhdistää Varsinais-Suomen vaalipiirin kanssa.

Jari Lindström Olen Lindströmin kanssa pääasiassa eri mieltä, mutta olen ihaillut sitä, kuinka suoraselkäisesti hän puolusti hallituksen linjaa, Paljon suoraselkäisemmin kuin kokoomuksen ja keskustan poliitikot.

Sampo Terho Vaalikeskustelujen ehdoton älykkö. Oli varaa siihen, kun mitään ei ollut menetettävänä. (Sitä en ymmärrä, miten muut ajattelivat, että heitä suosittaisiin enemmän, jos näyttelisivät tyhmempää kuin ovat.) Hyvin tervejärkisesti ajatteleva. Voisi toisessa seurassa kasvaa suureksi poliitikoksi.

Fatim Diarra Minulla oli vaali-iltana ristiriitainen olo, kun Atte Harjanne syrjäytti loppumetreillä Fatun. Atte oli minun ehdokkaani, mutta kumpa hän olisi pudottanut jonkun toisen tai kumpa vihreät olisivat saaneet sen seitsemännen kansanedustajan Helsingistä.

Mikko Kiesiläinen Liberan toiminnanjohtaja ei vastaa vihreiden prototyyppiä, mutta juuri siksi monipuolisuuden nimissä Mikkoa olisi tarvittu vihreiden ryhmässä.

 

= = =

Tämä lista ei ole täydellinen. Se johtuu siitä, ettei Ylen vaalisivujen lista pudonneista kansanedustajista ole kunnossa.

Touko Aallon soisin jatkavan eduskunnassa

Keski-Suomessa äänestäisin Touko Aaltoa.

 

 

Keskisuomalaisilla äänestäjillä on sinänsä varaa valita vihreiden listalta, sillä kelpo ehdokkaita on runsaasti.

Touko on kuitenkin suuri lahjakkuus, jonka soisin jatkavan eduskunnassa. Mies on tosi tunnollinen ja paneutuu asioihin tarmolla. Eduskunnassa kollegat arvostivat häntä suuresti. Kun politiikka muuten pinnallistuu ja parhaan argumentin periaate tekee tilaa parhaan mielikuvan periaatteelle, asiapoliitikkoista on yhä suurempi tarve.

Harmi, että hän sairastui kesken puheenjohtajapestinsä, mutta nyt hän on taas oma entinen itsensä.

Pirkanmaalla valintani kohdistuisi Jaakko Mustakallioon

Ennakkoäänestys on jo loppunut. Ajattelin kuitenkin vielä käydä läpi Pirkanmaan vihreiden ehdokasasettelun.

Vihreät tavoittelevat Pirkanmaalla kolmea paikkaa. Ehdokaslista on niin kova äänestävät pirkanmaalaiset miten tahansa, Pirkanmaalta tule hyviä vihreitä kansanedustajia. Harmi, että niin moni hyvä tulee jäämään rannalle.

Molemmat istuvat kansanedustajat, Satu Hassi ja Olli-Poika Parviainen ovat hoitaneet tehtävänsä hyvin. Olen hyvin iloinen, että Oras Tynkkynen tekee paluuta eduskuntaan. Nuorista naisista Iris Suomela, valtuuston varapuheenjohtaja ja Tampereen yliopiston hallituksen jäsen on kovassa nosteessa.

Minun suosikkini on kuitenkin Jaakko Mustakallio, kauppatieteen maisteri ja vihreä älykkö, jolle toivoisin tulevaisuutta politiikassa.

Omatkin luottavat häneen. Kaveri on kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja. Lisää talousosaamista vihreään eduskuntaryhmään!

Uudellamaalla äänestäisin Mikko Kiesiläistä

Uudellamaalla äänestäisin Mikko Kiesiläistä.

Vihreä pro market -ekonomisti haastaa kokoomuksen pro business -linjan.

 

Liberan toiminnanjohtaja on vihreiden joukossa vähän erilainen nuori. Yritysmaailmassa on oivallettu, että yrityksen hallitukseen on saatava erilaista osaamista. Mikko tuo vihreään eduskuntaryhmään osaamista, jota siellä ei muuten ole, koska Antero Vartia ja minä emme enää…

Joku voi sanoa, että Mikolta puuttuu näkemystä monelta vihreiden ydinalueelta, mutta sitä on niillä muilla kansanedustajilla. Ja on sitä Mikollakin. Ei kai hän muuten  olisi valinnut puolueekseen vihreitä.

Elämme markkinataloudessa. Jos haluaa muuttaa maailmaa, on ymmärrettävä, miten markkinat toimivat. Erityisesti ilmastonmuutoksen torjunnassa markkinoiden toiminnan ymmärtäminen on aivan olennaista.

 

Mies Antero Vartian apteekkimonopolin purkamista ajavan kampanjan takana.

Minulta on kyselty ydinvoimaa kannattavia vihreitä. Hesarin vaalikoneen mukaan Mikko kuuluu myös niihin, mutta tämä ei ole syy, miksi suositan häntä.

Hyviä ehdokkaita Helsingissä

Käyn läpi – toivottavasti jo ennen vaalipäivää – läpi joitakin vaalipiireja suositellakseni ehdokkaita äänestäjille, jotka ajattelevat politiikasta samalla tavalla kuin minä. Helsingin osalta valinta oli vaikea, koska tunnen niin monet ehdokkaat niin hyvin. Selvästi useampia voisin suositella aivan vilpittömästi. Jätän tästä listasta pois istuvat kansanedustajat, koska he pääsevät julkisuuteen muutenkin.

 

 

Atte Harjanne

Minä äänestän Attea. Toivon hänestä vahvaa vihreiden poliitikkoa vuosiksi eteenpäin.

Atte Harjanne kuuluu vihreiden tutkijasiipeen. Hänellä on taito yhdistää tutkijan ja poliitikon ajattelu, ja hän osaa sanoa sanottavansa tehokkaasti ja ymmärrettävästi. Hän on valtuustossa tehokas toimissaan.

Atte on sikäli erilainen vihreä, että hän kannattaa julkisesti ydinvoimaa ­– erityisesti modulaarisia pienydinvoimaloita ratkaisuna Helsingin lämmittämiseen. Jos olet sitä mieltä, että vihreiden pitäisi tarkistaa ydinvoimakantaansa, lähetä viesti vihreiden johdolle ja äänestä Attea.

Minulta on kysytty, miksi en tue mieluummin jotain taloudesta ymmärtävää ehdokasta. Sille, joka hallitsee ilmastomallit, talousmallit ovat aika yksinkertaisia. Keskusteluissa Aten kanssa olen havainnut, että hän ymmärtää talousasioita todella hyvin.

Loogiseen ajatteluun pystyvä ja kiihkottomasti ajatteleva, mutta asiaansa sitoutunut.

 


Fatim Diarra

Kun Fatu valittiin vihreän valtuustoryhmän varapuheenjohtajaksi, en tuntenut häntä lainkaan ja ajattelin, että kyse oli halusta pitää etnistä vähemmistöä esillä, siis positiivisesta diskriminaatiosta. Häpeän ennakkoluuloani. Fatu kuuluu ryhmän ehdottomiin älykköihin ja lisäksi vielä reaaloihin.

Hänestä saisi hyvän kansanedustajan.

 


Kati Juva

Kati Juva on ollut pitkään Lääkärin sosiaalinen vastuu ry:n puheenjohtaja ja edelleen hallituksen jäsen. Lisäksi hän on kansainvälisen International Physicians for the Prevention of Nuclear War neuvoston puheenjohtaja ja International Campaign to Abolish Nuclear Weapons (ICAN) Finlandin toinen koordinaattori. IPPNW sai Nobelin rauhanpalkinnon 1985 ja ICAN 2017. (Kati on siis harvoja suomalaisia Nobel-palkinnon voittajia 😊). Lisäksi hän on toiminut Duodecimin luottamustehtävissä. Vihreiden sote-asiantuntijoita.

Koijärven veteraani.

Arkkipiispan tytär. Omena ei ole pudonnut kauaskaan puusta.


Kaisa Hernberg.

Vihreiden yrittäjäsiipeä. Monen startupin hallituksessa. Olen tutustunut hänen toimintaansa Helen Oy:n hallituksessa ja todennut Kaisan todella päteväksi.

Vihreitä energia-asiantuntijoita.

 

 

 


Maria Ohisalo

Köyhyystutkija, joka tutkijakoulutuksensa vuoksi ymmärtää yhteiskuntaa monipuolisesti ja osaa eritellä tilanteita.

Hänen äänestämisensä on myös kannanotto vihreiden puheenjohtajakisaan. Hyvä ehdokas eduskunnan ohella siihenkin.

Hoiti erinomaisesti puheenjohtajan tehtävät Touko Aallon sairausloman aikana.

 

 

 

Vihreiden tulisi esittää Pekka Haavistoa pääministeriksi

Vihreiden tulisi vaalikampanjan tässä vaiheessa esittää, että puolueen ehdokas pääministeriksi on Pekka Haavisto.  Haavisto on voittanut kaikki kyselyt äänestäjien keskuudesta parhaana pääministeriehdokkaana.

Missään ei ole kirjoitettu, että pääministerin tulisi tulla suurimmasta puolueesta – suurimmalla puolueella on tosin oikeus yrittää ensimmäisenä, mutta jos eduskunnan enemmistö niin sopii, pääministeriksi voi tulla kuka hyvänsä.

Ei pitäisi olla toivoton tehtävä neuvotella Haavistosta pääministeriä, vaikka vihreät jäisivät kahden suurimman puolueen taakse. Olen aika varma, että kokoomus pitäisi Haavistoa parempana kuin Rinnettä ja demarit parempana kuin Orpoa.

Haavisto myös olisi hyvä johtamaan monipuoluehallitusta. Muilla hallituspuolueilla ei olisi samanlaista tarvetta kampittaa häntä kuin olisi kokoomuksella kampittaa Rinnettä ja demareilla kampittaa Orpoa.

Entä kuka olisi hyvä toimimaan pääministerinä, kun EU:n puheenjohtajuus siirtyy Suomelle heinäkuussa? Haavisto olisi selvästi paras sekä Suomen, EU:n että ilmaston kannalta. Tuo kausi on hyvin tärkeä EU:n tulevia ilmastolinjauksia ajatellen. Romanian kauden jälkeen tarvittaisiin hyvää puheenjohtajuutta. Haaviston rauhanvälitystyössä hankkima neuvottelutaito tulisi käyttöön.

Mutta Haavistonhan pitäisi vaihtua vihreiden puoluekokouksessa kesäkuussa? Missään ei lue, että pääministerin olisi oltava puolueensa puheenjohtaja. Ei Harri Holkerikaan ollut.

Ja sitä paitsi. Jos Haavisto nousisi pääministeriksi, tilanne olisi täysin muuttunut viime syksystä. Vihreiden puoluekokous valitsisi hänet yksimielisesti puheenjohtajaksi, jos Haavisto katsoisi sen tarpeelliseksi.