Kun hallitus ilmoitti tulevista liikkumisrajoituksista, minulle tuli ensimmäisen kerran tunne, että nyt lyödään liian lujaa. Monta kertaa aiemmin on tuntunut siltä, että toimet ovat liian lepsuja. Jos olisin ollut diktaattori, olisin kieltänyt karaokebaarit ja kaiken alkoholin nauttimisen ravintoloissa seisaallaan tai baarijakkaralla ja määrännyt maskipakon pahimmilla alueilla sisätiloissa ja julkisessa liikenteessä aikoja sitten.
Olen tutustunut THL:n mallinnukseen lähinnä Uuttamaata ajatellen. THL:n mallissa on liioiteltu vähän kaikkia parametrejä. Pohjana oleva tartuttavuusluku on Uudellamaalla korkeampi kuin se on tässä kuussa ollut, rokotukset vaikuttavat tartuttavuuteen hitaammin kuin vaikuttivat Israelissa, ja kesä vähentää tartuttavuutta paljon vähemmän kuin se vähensi viime kesänä tai kun se vähentää muiden koronavirusten tartuttavuutta. Lopputuloksena on paljon synkeämpi arvio kuin minä tekisin.
Olen seurannut seitsemän päivän ilmaantuvuuslukuja Uudellamaalla ja muualla maassa. Seitsemän päivää on parempi kuin 14 päivää, koska suunnan muutoksen näkee nopeammin ja paljon parempi kuin päivittäisten lukujen seuraaminen, koska niissä on suurta viikonpäivävaihtelua. Keskiviikko on nykyisin viikon pahin päivä.
Seuraava kuva on logaritmiasteikolla, koska THL:n argumentointikin menee tartuttavuusluvun kautta ja se johtaa eksponentiaaliseen kasvuun tai vähenemiseen.

Uudenmaan tartunnat kääntyivät tasaiseen nousuun tammikuun 12. päivän tienoilla. Sen jälkeen ne kasvoivat yllättävän suoraviivaisesti. Estimoin trendin aikaväliltä 12.1. – 24.2. ja jatkoin sitä suoraviivaisesti. Trendin piirtäminen kuvaan näyttää nopeasti, onko kehityksessä tapahtunut muutosta. Kasvuvauhti oli noin 2 % päivässä eli THL:n käyttämä likimäärinen arvio R‑luvulla (viiden päivän kasvu) oli 1,1. Helmikuun lopulla kehitys erkaantui trendistä ylöspäin, eli tartuttavuus näytti nousseen selvästi. Sitä kesti kuitenkin vain viikon. Sitten kasvu taittui ja 15.3. oltiin taas aika tarkkaan trendillä.
Myöhempi kehitys osoitti, että noin 4.3. tapahtui muutos – muuten samana päivänä kuin OM esitti kuntavaalien siirtämistä. Nyt ollaan selvästi tuon tammi-helmikuun trendin alapuolella.
Kuvassa on myös uusi trendi, joka on estimoitu aikaväliltä 4.3. – 25.3. Siinä kasvua on enää 0,2 % päivässä, eli R‑luku on 1,01. Olisin voinut estimoida uuden trendin myös alkaen 15.3. ja saanut laskevan trendin, mutta se olisi ollut älyllisesti epärehellistä.
Tämän perusteella uskon, että todennäköisin skenaario on paljon optimistisempi kuin THL:n esittämä. Minun pääskenaariossani näilläkin rajoituksilla Uudenmaan tartuntojen määrä kääntyy laskuun kevään edistyessä ja rokotusmäärien kasvaessa.
Mitä tällä on tekemistä liikkumisrajoitusten kanssa? Ei paljon mitään. Jos suunnittelemme hätäpoistumisteitä rakennukseen, emme nojaudu todennäköisimpään skenaarioon. Todennäköisintähän on, että talo ei pala.
THL:n maalaama uhkaskenaario on paljon todennäköisempi kuin se, että uusia hävittäjiä tarvittaisiin tositoimissa.
Liikkumisrajoituksista kannattaa siis säätää, mutta niitä ei kannata ottaa käyttöön, ellei tilanne käänny pahemmaksi, sillä noiden rajoitusten inhimillinen hinta on suuri. Niissä näyttää unohtuneen se, että todella moni asuu Suomessa ja erityisesti Uudellamaalla yksin. Tältä osin tiedottaminen on ollut sekavaa, mutta nyt näyttää siltä, että juuri näin tullaan tekemään.
Olen toiveikas. Uskon, ettei asetusta liikkumisrajoituksista tarvitse ottaa käyttöön.
Kannattaa muuten huomata, että nämä liikkumisrajoitukset vähentävät tartuntoja, kuolemia ja sairaanhoitojaksoja suunnilleen yhtä paljon kuin vähentäisi rokotusten keskittäminen epidemiatilanteen mukaan. Se tietysti vaikuttaa viiveellä.
Kömpelöt keinot
Aivan hölmöltä tuo keinona kuitenkin vaikuttaa. Kun emme pysty kieltämään sitä, mitä ihmiset tekevät rakennusten sisällä, kiellämme siirtymisen rakennuksesta toiseen. Tämä ei pelitä, jos kaupassa saa kuitenkin käydä. Alepan kassin kanssa voi liikkua vapaasti, jos on päättänyt fuskata.
Kerrostaloissa voi järjestää melkoiset bailut ilman, että kenenkään tarvitsee käydä ulkona. Turun ylioppilasasuntoloista nyt puhumattakaan.
Pelkään, että liikkumisrajoituksia noudattavat vain ne, jotka noudattaisivat suosituksiakin, mutta heille aiheutuu turhaa haittaa, kun taas ne, jotka eivät piittaa suosituksista, eivät piittaa tästäkään.
Olennaista on, että oman kotitalouden tai muun kuplan ulkopuolisia ei pitäisi tavata. Ei naapurien kutsumisesta kylään ole haittaa, jos tapailee vain heitä. Muualla tästä on pystytty säätäämään, mutta meillä ollaan juridisesti kädettömiä.
Suomalainen keinovalikoima on todella kömpelö, kun sitä vertaa muihin Euroopan maihin. Tiedän, että valtiotieteilijän ei pitäisi puhua mitään perusoikeusjuridiikasta, mutta puran silti sydäntäni.
Ekonomistille opetetaan, että on erilaisia hyviä asioita, joiden välillä on jokin järkevä vaihtosuhde. Vaihtosuhteesta eri ihmiset ovat vähän eri mieltä, mutta mitään asiaa ei pidetä äärettömän arvokkaana. Ääretön nimittäin on tosi iso.
Perusoikeusajattelu lähtee tietystä minimitasoista, jodien alittaminen vähääkään ei tule kyseeseen, mutta joiden ylittäminen reilustikin on hyödytöntä. Ekonomistin silmissä aivan kummallinen hyötyfunktio.
Kiihkomielisin perusoikeusajattelija joutuu kuitenkin myöntämään, että joskus perusoikeuden ovat tosilleen vastakkaisia. Jostakin perusoikeudesta pitää tinkiä, ettei toista loukattaisi. Esimerkiksi ihmisen oikeus elämään voi ylittää sen, ettei henkilöä saa testata rajoilla.
Silloin, kun kaksi perusoikeutta on vastakkain, minusta perusoikeusjuristille kuuluu ristiriidan havaitseminen, mutta ei eri asioiden punnitseminen keskenään. Se on enemmän mielipidetieteellinen asia ja kuuluu poliittiseen harkintaan. Eri asia on, jos hän esittää keinon, jolla yhtään perusoikeutta ei tarvitse vaarantaa.
Ottaessaan kantaa kahden perusoikeuden välillä, perusoikeusjuristi joutuu joskus perusteluissaan puuttumaan substanssiasioihin. Joskus harvoin on kyse substanssiasiasta, jonka tunnen mielestäni hyvin. Olen joutunut huomaamaan, että perusoikeusjuristi saattaa tuntea substanssipuolen joskus todella pintapuolisesti tai on ymmärtänyt sen peräti väärin, mutta sei ei haittaa varman kannan esittämistä.
Jos olemme sitä mieltä, että muista perusoikeuksista voidaan tinkiä ihmisten hengen säästämiseksi, sen jälkeen näitä toimia tulisi minusta pohtia siltä kannalta, kuinka paljon niistä on haittaa eikä enää murehtia muita perusoikeuksia, joita rikotaan joka tapauksessa.
Näin toimien pääsisimme paljon tehokkaampiin ja samalla vähemmän haitallisiin rajoituksiin.
Ainakin pitäisi olla oikeus luopua jostain perusoikeudesta, jos sen soveltamisesta kokee olevan itselleen vain haittaa.
Selvennän tätä esimerkillä. Saksassa baarien kautta levittyviä tartuntoja torjuttiin tehokkaasti sillä, että baariin tulevien piti antaa henkilötietonsa, jotta jos kävisi ilmi, että siellä on ollut joku tartunnan saanut, kaikki altistetut saataisiin kiinni. Meillä tämä ei käy, koska moisen rekisterin pitäminen rikkoo perusoikeuksia.
Eihän niitä henkilötietoja tarvitse kenenkään antaa. Siltä välttyy, kun ei mene siihen baariin. Eihän se ole hänen kannaltaan sen pahempi vaihtoehto kuin se, että baariin meno kielletään kaikilta. Niiden muiden kannalta se on huonompi vaihtoehto.
= = = =
Muuten olen sitä mieltä, että rajoitukset pitää poistaa rokotetuilta sen jälkeen, kun ensimmäisen piikin saamisesta on kulunut 20 päivää. Teoriassa voi silloinkin tartuttaa, mutta riski on laskenut kovin alas.
Erityisen kummallisena pidän lehdestä lukemaani kantaa, että rokotetut eivät saa saada mitään sellaisia oikeuksia, jotka kielletään rokotuksista kieltäytyviltä kulkutautimyönteisiltä, koska ihmisillä on oikeus kieltäytyä rokotuksista. Aaagh!