Tekijä: Osmo Soininvaara

Covid-19: miten uusi variantti pystyi nujertamaan vanhan?

Viimeis­te­len muis­telmi­ani. Tänään oli vuorossa Covid-19 pan­demia. Siihen liit­tyy ilmiö, joka ei sovi minus­ta malli­in. Kun havain­not ja malli ovat ris­tiri­idas­sa, vika on yleen­sä mallissa.

Virus muun­tui koko ajan parem­min tart­tuvak­si, kuten oli ennustet­tavis­sa. Täl­löin uusi vari­ant­ti syr­jäyt­ti van­han, mikä tun­tuu ymmär­ret­tävältä, mut­ta onko se sitä silti?

Olete­taan, että ensin on vari­ant­ti A, joka lev­iää maltil­lista nopeut­ta. Sanokaamme, että sen r‑luku on 1,5. Yksi sairas­tunut tar­tut­taa siis keskimäärin 1,5 uutta.

Sit­ten ilmestyy vari­ant­ti B, jon­ka r‑luku on 2 eli se lev­iää selvästi nopeam­min ja muut­tuu val­taviruk­sek­si. Vari­ant­ti A katoaa nopeasti.

On ymmär­ret­tävää, että B lev­iää A:ta nopeam­min, mut­ta mil­lä lihak­sil­la se saa A:n katoa­maan? Ymmärtääk­seni A:n r‑luku on yhä läh­es 1,5. Sen pitäisi siis jatkaa lev­iämistään läh­es entiseen tahti­in. Tah­tia hidas­taa vain se, että jois­sakin harv­inai­sis­sa tapauk­sis­sa henkilö, jon­ka se voisi tar­tut­taa, on jo saanut vari­antin B. Kos­ka tar­tun­nan saanei­ta on vain muu­ta­ma pros­ent­ti väestöstä, eikö A:n pitäisi lev­itä läh­es samal­la nopeudel­la kuin aiem­min? Siis siihen saak­ka, että B:n sairas­tanei­ta on huo­mat­ta­va osa väestöstä, tässä kuvit­teel­lises­sa tapauk­ses­sa joka kol­mannes, kos­ka r‑luku las­kee 1,5:stä alle yhden. Jat­ka lukemista “Covid-19: miten uusi vari­ant­ti pystyi nujer­ta­maan vanhan?”

Valitsemme humanitääriset maahanmuuttajat väärin

Pako­lais­ten määrä maail­mas­sa kas­vaa kon­flik­tien lisään­tyessä sekä Afrikan samanaikaisen väestöräjähdyk­sen ja ilmas­ton­muu­tok­sen vuok­si. Se tarkoit­taa, että kaikkien vau­raiden maid­en, myös siis Suomen, on otet­ta­va jatkos­sa huo­mat­tavasti enem­män maa­han­muut­ta­jia human­itäärisin perustein. Kun tar­jol­la on hädä­nalaisia enem­män kuin voidaan ottaa, on keskeistä, miten maa­han­muut­ta­jat valikoidaan, jot­ta taloudel­lis­es­ta uhrauk­ses­ta saadaan suurin hyö­ty tai toisin päin, jot­ta uhraus ei olisi saavutet­tuun hyö­tyyn näh­den kohtu­ut­toman kallis.

Vähän luku­ja: pelkästään Turkki­in on tul­lut Syyr­i­an sodan vuok­si neljä miljoon­aa pako­laista. Kiinan koko kym­men­miljoon­ainen uigu­uriväestö täyt­täisi vain­on kohteena olemisen kri­teer­it, mut­ta he eivät pysty hakeu­tu­maan rajoillemme tur­va­paikkaa anomaan. Kiina var­maankin kyl­lä päästäisi hei­dät lähtemään, joten ties vaik­ka he joskus tule­vatkin. Jat­ka lukemista “Val­it­semme human­itääriset maa­han­muut­ta­jat väärin”

Miten ja miksi humanitäärisin perustein Suomeen tulleiden sosiaaliturva pitää eriyttää.

Kir­joituk­seni Maa­han­muu­ton vaikeat kysymyk­set sai vas­taan­oton, joka yllät­ti min­ut. Tek­stiä on luet­tu yli 25 000 ker­taa. Olen kuitenkin kir­joit­tanut samat asi­at mon­ta ker­taa aiem­minkin, viimek­si toukoku­us­sa. Kir­joituk­si­in pääsee tästä ja tästä. Jok­seenkin samaa olen kir­joit­tanut mon­ta ker­taa viimeisen 20 vuo­den aikana. Lai­ta blo­gin hakukent­tää ”maa­han­muut­to” niin saat run­saasti osumia.

Olen pöl­lämystynyt tästä keskustelus­ta, jos­sa puheen­vuoroi­hin asen­noidu­taan vain sen mukaan, onko kir­joit­ta­ja maa­han­muut­ta­jien puolel­la vai heitä vas­taan, eikä muul­la ole merk­i­tys­tä. Maa­han­muut­toon liit­tyvät kysymyk­set ovat vaikei­ta ja muut­tuvat koko ajan vaikeam­mik­si. Järkevät pelisään­nöt, ”yhteiskun­nalli­nen insinööriosaami­nen”, tulee koko ajan tärkeämmäksi.

Kir­joitin siitä, että sosi­aal­i­tur­van tulisi olla human­itäärisen maa­han­muut­ta­jien kohdal­la eri­lainen kuin se on maas­sa pitkään asu­vien kohdal­la. Tarkoi­tan täl­lä human­itäärisin perustein oleskelu­lu­van saa­jia, en vas­taan­ot­tokeskuk­sis­sa ole­via, joiden hake­mus­ta vas­ta käsitel­lään – heil­lähän on jo nyt eri­lainen sosi­aal­i­tur­va – enkä myöskään työperäistä maa­han­muut­toa. Jat­ka lukemista “Miten ja mik­si human­itäärisin perustein Suomeen tullei­den sosi­aal­i­tur­va pitää eriyttää.”

Maahanmuuton vaikeat kysymykset

Kysymys maa­han­muu­ton peri­aat­teista on asia, jos­ta Suomes­sa ei käy­dä mitään järkevää keskustelua. Perus­suo­ma­laiset ovat liit­täneet tämän asian erot­ta­mat­tomasti rasis­mi­in, mikä estää kaiken järkevän keskustelun siitä julk­isu­udessa. Yritän kuitenkin.

Asia on tulos­sa lähivu­osikym­meninä todel­la akuu­tik­si Afrikan väestöräjähdyk­sen vuok­si. Asi­aa pahen­taa se, että Afrik­ka muut­tuu monin paikoin elinkelvot­tomak­si ilmas­ton­muu­tok­sen vuok­si. Maat­alouden edel­ly­tyk­set Afrikas­sa heikkenevät – kuten heikkenevät myös Etelä-Euroopas­sa. Euroop­paan on pyrkimässä kym­meniä miljoo­nia pako­laisia Afrikas­ta. Osa pak­e­nee sotia ja kon­flik­te­ja, osa nälkää. Nälkään kuol­lut on yhtä kuol­lut kuin sodan seu­rauk­se­na kuollut.

Pitäisi olla jokin strate­gia, joka toimisi Afrikas­ta tule­van ihmis­tul­van olois­sa niin, että vas­taan­ot­tavien maid­en elin­voimaisu­us säilyisi.

Pakolaissopimus pitäisi uudistaa

Gen­even pako­lais­sopimus on van­hen­tunut. Se tehti­in Euroopan oloi­hin toisen maail­man­so­dan kauhu­jen pal­jas­tut­tua. Siinä lähtöo­le­tuk­se­na on vain­oa pak­en­e­m­i­nen. Jat­ka lukemista “Maa­han­muu­ton vaikeat kysymykset”

Perintöverosta luovutusvoittoveroon (3): Progressiivinen menovero?

Suomes­sa on siis tehty suurten sijoi­tu­so­maisuuk­sien kar­tut­ta­mi­nen hold­ingy­htiöi­den avul­la verot­tomak­si. Omaisu­us­tu­losta on mak­set­ta­va veroa vas­ta, jos sitä tuloute­taan kulutet­tavak­si. Tämä pätee kuitenkin vain niihin, jot­ka kar­tut­ta­vat omaisu­ut­taan omaisu­us­tu­loil­la. Se taas edel­lyt­tää, että on olta­va valmi­ik­si varakas.

Palka­nsaa­ja, joka halu­aa kar­tut­taa var­al­lisu­ut­taan palka­s­ta säästämäl­lä, joutuu sen sijaan mak­samaan veroa myös siitä osas­ta tuloa, jon­ka käyt­tää säästämiseen. Työtä tekemäl­lä ei toisin sanoen voi rikastua.

Entä jos muutet­taisi­in tämäkin? Siir­ryt­täisi­in pro­gres­si­ivis­es­ta tuloveros­ta pro­gres­si­iviseen men­overoon. Tämä tarkoit­taisi, että kaik­ki säästämi­nen olisi vero­tuk­ses­sa vähen­nyskelpoista ja vas­taavasti säästö­jen syömistä verotet­taisi­in kuin tuloa.

Asun­tosäästämi­nen helpot­tuisi huo­mat­tavasti, mut­ta niin helpot­tuisi myös vaikka­pa osakesäästämi­nen. Tämä olisi tie vau­raaseen keskilu­okkaan ja ainakin vähän nyky­istä vau­raampi­in eri tulolu­okki­in kuu­lu­vi­in palka­nsaa­ji­in. Jat­ka lukemista “Per­in­töveros­ta luovu­tusvoit­toveroon (3): Pro­gres­si­ivi­nen menovero?”

Perintöverosta luovutusvoittoveroon (2) Sijoituspääoman tarve

Halul­la kas­vat­taa suuromis­ta­jien yri­tys­var­al­lisu­ut­ta on vankat perus­teet, vaik­ka ide­ol­o­gis­es­ti se onkin help­po tuomi­ta. Kan­sain­väli­sis­sä ver­tailuis­sa suo­ma­laiset koti­taloudet omis­ta­vat vähän. Se tekee niistä haavoit­tuvia talouden häir­iölle, kos­ka peli­v­araa ei ole.

Vielä suurem­pi ongel­ma on, että sijoit­ta­maan pystyvää yri­tys­var­al­lisu­ut­ta on Suomes­sa vähän. Se johtaa maamme luisumiseen tytäry­htiö­taloudek­si, mis­sä ei ole oikein mitään hyvää. Kun koti­maista rahaa ei ole, lupaavia suo­ma­laisia yri­tyk­siä myy­dään ulko­maille, eri­tyis­es­ti Ruot­si­in ja Nor­jaan. Nui­va suh­tau­tu­mi­nen var­al­lisu­ut­teen ei ole tehnyt suo­ma­lais­ten yri­tys­ten omis­ta­jista köy­hempiä, he eivät vain ole suomalaisia.

Ruot­sis­sa hal­li­tus on poli­it­tis­es­ta väristään riip­pumat­ta suos­in­ut omis­ta­ja­suku­jen var­al­lisu­u­den kasvua. Tämän poli­ti­ikan järkevyy­destä mil­tei kaik­ki ovat Ruot­sis­sa samaa mieltä.

Tämän seu­rauk­se­na Ruotsin talous on hyvässä iskus­sa, mut­ta niin­pä omaisu­userot Ruot­sis­sa ovat suh­teessa yhtä suuria kuin Yhdys­val­lois­sa. Ruot­si on Suomeen näh­den selvä luokkay­hteiskun­ta. Silti köy­hillä ei mene Ruot­sis­sa mitenkään huonos­ti. Jat­ka lukemista “Per­in­töveros­ta luovu­tusvoit­toveroon (2) Sijoi­tus­pääo­man tarve”

Perintöverosta luovutusvoiton veroon (1)

Hal­li­tu­so­hjel­mas­sa lukee kaiken muun ohella:

”Per­in­töveron kor­vaamista per­in­tönä saadun omaisu­u­den luovu­tusvoit­to­jen vero­tuk­sel­la selvitetään.”

Tämä on vain yksi selvi­tys monia joukos­sa, mut­ta jos tämä toteu­tuu, se muut­taa suo­ma­laista yhteiskun­taa merkit­tävästi. Tässä ehdote­taan Suomeen uud­is­tus­ta, joka on toteutet­tu Ruot­sis­sa. Kir­joi­tan tästä aiheesta muu­ta­man jutun sar­jan, kos­ka asia on iso ja kauaskantoinen.

Taval­lisen tal­laa­jan per­in­tövero­tus saat­taisi jopa kiristyä – riip­puu suuresti toteu­tus­tavas­ta – mut­ta suurten yri­tyso­maisuuk­sien per­in­tövero­tus katoaa käytän­nössä olemattomiin.

Tavalli­nen tal­laa­ja perii yleen­sä asun­non. Joskus asun­to on myytävä ja sil­loin siitä myyn­ti­hin­nas­ta menevä vero kas­vaa merkit­tävästi suurem­mak­si kuin olisi ollut per­in­tävero nykysään­nöil­lä. Nyt per­in­tövero mak­se­taan peri­aat­teessa asun­non käyvästä arvos­ta, mut­ta se on myyn­tivoiton veroa olen­nais­es­ti pienem­pi. Jos per­i­tyn asun­non myy, myyn­tivoitostakin joutuu mak­samaan veroa, mut­ta osto­hin­naksi määrätään perunk­ir­joituk­ses­sa määrät­ty arvo. Ruotsin mallis­sa osto­hin­naksi määrätään inflaa­ti­ol­la kor­jaam­a­ton hin­ta, jol­la asun­to on ostet­tu ehkä vuosikym­meniä aiem­min. Jos asun­to on van­ha, käytän­nössä koko asun­non myyn­ti­hin­nas­ta joutuu mak­samaan myyn­tivoiton veron. Vuodes­ta 1970 raha­nar­vo on pudon­nut kymme­ne­sosaan. Tätä voidaan kohtu­ullis­taa han­k­in­ta­meno-olet­ta­mal­la, joka nyt on van­has­ta asun­nos­ta 40 %. Niin­pä myyn­ti­hin­nas­ta jou­tu­isi mak­samaan veroa 0,60 x 34 % eli 20,4 %. Se on olen­nais­es­ti enem­män kuin olisi nyt per­in­tövero asun­nos­ta. Jat­ka lukemista “Per­in­töveros­ta luovu­tusvoiton veroon (1)”

Mitä tehdä asumistuelle ja sovitellulle päivärahalle

Poli­ti­ikkamme tilaa käsit­televä sar­ja jatkuu…

Aikamme suuri talous- ja sosi­aalipoli­it­ti­nen ongel­ma on eri­ar­voisu­u­den kasvu työ­markki­noil­la. Tämän ongel­man ratkaisem­i­nen on vält­tämätön­tä, jos aiomme säi­lyt­tää Suomen ehyenä hyvinvointivaltiona.

Jos työvoima oli 1980-luvun lop­ul­la palkat­tu huu­tokau­pal­la ker­ran vuodessa jär­jeste­ty­il­lä pes­tu­umarkki­noil­la, tulon­jaolle ei olisi tapah­tunut juuri mitään — eräät mies­val­taiset palkat oli­si­vat tosin laske­neet ja nais­val­taiset nousseet.

Sen jäl­keen automaa­tio ja dig­i­tal­isaa­tio ovat iske­neet työ­markki­noille ja vähen­täneet huo­mat­tavasti suorit­ta­van työn kysyn­tään. Nyt työvoiman huu­tokaup­paami­nen johtaisi nopeasti kas­vavi­in palkkaeroihin.

Palkkaerot kas­va­vat väk­isin, kos­ka yläpäässä palkko­ja ei säädel­lä mil­lään sopimuk­sil­la. Bill Gates sanoi, että hyvä koodari tuot­taa kymme­nen tuhat­ta ker­taa sen mitä huono koodari, eikä hän var­maankaan tarkoit­tanut kood­iriv­ien määrää.

Asiantun­ti­ja-ammateis­sa parhaille mak­se­taan melkein mitä tahansa mut­ta suorit­tavas­sa työssä tek­i­jöistä on yli­tar­jon­taa ja palkat matavat.

Mata­lasti koulute­tu­ille on poten­ti­aal­isia työ­paikko­ja palvelu­aloil­la, mut­ta ne ovat Suomes­sa alike­hit­tyneitä. Suo­mi on itsepa­lveluy­hteiskun­ta. Liian pitkään oli val­lal­la käsi­tys, ettemme rikas­tu pesemäl­lä tois­temme paitoja.

Pien­ten palkko­jen ongel­maan voi yrit­tää etsiä ratkaisua tupo-pöy­dässä, mut­ta alimpi­en palkko­jen nos­t­a­mi­nen vähen­täisi kaikille sopivia työ­paikko­ja entis­es­tään ja nos­taisi tasapainotyöttömyyttä.

Parem­pi ratkaisu on tukea mata­la­palkkaisia täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la ja antaa palkko­jen määräy­tyä nyky­istä markki­nae­htoisem­min. Tulon­si­ir­rot mak­sa­vat, mut­ta parem­pi työl­lisyys johtaa toisaal­ta korkeam­paan kansan­tu­loon. Kyl­lä sato­jen tuhan­sien työt­tömien elät­tämi­nenkin maksaa.

Maat, jot­ka ovat saavut­ta­neet hyvän työl­lisyysas­teen, tuke­vat huono-osaista työvoimaa täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la tai työ­nan­ta­jille mak­set­taval­la palkkat­uel­la. Se siis kannattaa.

Suomes­sa ei ole mata­la­palkkatukea, mut­ta tehtävää täyt­tämään on kehit­tynyt kolme jär­jestelmää: asum­is­tu­ki, työt­tömyys­tur­van sovitel­tu päivära­ha ja työ­nan­ta­jille mak­set­ta­va palkkatu­ki. Näis­sä kaikissa on omat ongel­mansa. Suo­ra negati­ivi­nen tulovero olisi selkein ja toimivin. Sitä on kan­nat­tanut jopa Mil­ton Fried­man. Jat­ka lukemista “Mitä tehdä asum­istuelle ja sovitel­lulle päivärahalle”

Pessimismiä Suomen politiikasta (3): ulospääsyä etsimässä

Jotenkin maa on pelastet­ta­va tästä. Toivon, että nykyi­nen hal­li­tus hajoaa nopeasti, mut­ta pelas­taa maa pitää, vaik­ka hal­li­tus hajoaisi hitaasti.

On pakko päästä takaisin aikaan, jol­loin vas­takkaisia mielip­iteitä voiti­in sovitel­la neu­vot­tele­mal­la. Se taas edel­lyt­tää rohkeut­ta tehdä kom­pro­mis­se­ja, mikä on tietysti some-aikana vaikeata.

Ei kuitenkaan pidä kuvitel­la, että somen äänekkäim­mät huu­ta­jat edus­ta­vat kansaa. Kansa on yhä keskimäärin varsin fik­sua, vaik­ka ei se Twit­ter­iä selaa­mal­la siltä tunnukaan.

On tilausta poliittiselle johtajuudelle.

Kaikkien osa­puolten on tin­git­tävä ääri­po­si­tiois­taan, jopa vihreiden.

Kokoomuk­sen on hyväksyt­tävä, että hei­dän huu­ton­sa Suomen taloudel­lis­es­ta katas­trofista on vah­vasti yliampu­vaa, eikä laman aiheut­ta­mi­nen lukko­jar­ru­tuk­sel­la ole muutenkaan järkevää. Sekin kokoomuk­sen on hyväksyt­tävä, että suo­ma­lais­ten ylivoimainen enem­mistö ei hyväksy itse­tarkoituk­sel­lista köy­hien kyykyt­tämistä eikä tulo­ero­jen kas­vat­tamista. Säästöjä ei voi kohdis­taa pelkästään köyhiin.

Muiden taas on hyväksyt­tävä, että rahan kylvämistä pitäisi rajoit­taa ja tehdä val­tion talouden ter­ve­hdyt­tämis­es­tä kah­den vaa­likau­den ohjel­ma. Tästä ajat­te­len kovin samal­la tavoin kuin Six­ten Kork­man.

Keskus­tan on lopetet­ta­va kaupunkien näivet­tämi­nen ja hyväksyt­tävä, että ilman men­estyviä kaupunke­ja suo­ma­lais­ten elin­ta­so vajoaisi jon­nekin Bul­gar­i­an tasolle.  Urbaanin Suomen kehi­tys­tä on jo vau­ri­oitet­tu pahasti. Jat­ka lukemista “Pes­simis­miä Suomen poli­ti­ikas­ta (3): ulospääsyä etsimässä”

Pessimismiä Suomen politiikasta (2)

En tiedä mitään kokoomuk­sen sisäpi­irin ajatuk­sista. Hajati­eto­ja min­ul­la on siitä, että var­teen otet­ta­vat kokoomus­vaikut­ta­jat eivät halun­neet liit­toutua perus­suo­ma­lais­ten kanssa, mut­ta moni heistä  har­mit­teli, ettei muu­takaan vai­h­toe­htoa ole, kos­ka San­na Marin on vienyt demar­it niin vasem­malle. Samaa valitet­ti­in myös demarei­den oikeal­la laidal­la ja valit­ti­pa sitä myös Erk­ki Tuomioja.

Vihreät ovat vaal­i­tap­piostaan vähän katk­e­ria demareille, jot­ka kehot­ti­vat  — ja onnis­tu­i­v­atkin siinä — vihre­itä ja vasem­mis­toli­it­to­laisia äänestämään tak­tis­es­ti demare­i­ta. Tämä on vain osa totu­ud­es­ta. Jo sitä ennen vihrei­den yli 15 pros­entin kan­na­tus oli sulanut alle 10 prosenttiin.

Joko Orpol­la ei ollut muu­ta mah­dol­lisu­ut­ta kuin liit­toutua perus­suo­ma­lais­ten kanssa tai sit­ten Purra lupasi heille niin paljon, ettei Orpo osan­nut kieltäy­tyä. Ehkä molemmat.

Orpo väit­tää, ettei hän tien­nyt, että hänen liit­to­lais­puolueen­sa on sel­l­ainen kuin nyt on tul­lut ilmi van­hoista kir­joituk­sista. On ikävää, jos Orpo vale­htelee, mut­ta vielä pahempi on, jos hän puhuu tot­ta. Kaik­ki muut ovat kyl­lä tien­neet mil­laista väkeä Purran per­sut ovat. Olisi voin­ut kysyä vaik­ka Timo Soinil­ta. Min­ulle nämä pal­jas­tuk­set eivät ole tuoneet mitään uut­ta. Juuri tuol­laisi­na olen heitä pitänyt. Jat­ka lukemista “Pes­simis­miä Suomen poli­ti­ikas­ta (2)”