Tekijä: Osmo Soininvaara

Huumekauppa pitäisi ottaa valtion monopoliksi

Olen pitkään aikonut kir­joit­taa sitä,  mitä oikeasti ajat­te­len Suomen huume­poli­ti­ikas­ta. Myön­nän, että vaiken­e­mises­sani on kyse erään­lais­es­ta pelku­ru­ud­es­ta ja siitä, etten halun­nut vahin­goit­taa puoluet­tani. Enää vihreät tuskin ovat vas­tu­us­sa min­un tekemi­sistäni, joten nyt on aika.

Jotain olen kir­joit­tanut aiem­minkin. Kir­jas­sani Min­is­terikyyti on kokon­ainen luku otsikol­la huumem­i­nis­teri. Sen voi lukea tästä.

Lähtöko­htani: en pidä huumeista. Jos olisin kaikki­val­tias Jumala, pois­taisin huumeet maail­mas­ta, myös alko­holin. Kos­ka en ole Jumala, joudun tyy­tymään pien­im­män hai­tan strate­giaan. Se on kaukana Suomen nykystrategiasta.

Onko huumeiden kieltäminen lisännyt niiden käyttöä

Esitän heti alku­un rajun väit­teen: huumei­den kieltämi­nen on lisän­nyt niiden käyt­töä tai ainakin lisän­nyt niistä koitu­via haittoja.

Oop­i­u­min käyt­tö kiel­let­ti­in Suomes­sa vas­ta noin sata vuot­ta sit­ten. Sil­loin kun se ja muut sen aikaiset huumeet oli­vat lail­lis­es­ti saatavil­la, ne eivät muo­dosta­neet läh­eskään niin pahaa ongel­maa kuin huumeet muo­dosta­vat nyt, kun ne ovat kiel­let­tyjä. Jat­ka lukemista “Huumekaup­pa pitäisi ottaa val­tion monopoliksi”

Kaksivuotinen esiopetus: vaikutus tutkitusti nolla

Kymme­nen vuot­ta sit­ten puolueet oli­vat hyvin yksimielisiä siitä, että siir­tymi­nen pakol­liseen kak­sivuo­tiseen esiopetuk­seen pienen­täisi lähtöko­htaero­ja las­ten aloit­taes­sa perusk­oulua. Sen sijaan, että olisi ryn­nät­ty suin päin toteut­ta­maan uud­is­tus­ta, päätet­ti­in kuitenkin tehdä tutkimus siitä, mikä olisi uud­is­tuk­sen vaikutus.

Kan­nat­ti tutkia, sil­lä tulok­set osoit­ti­vat kak­sivuo­tisen esiopetuk­sen vaiku­tuk­set olemat­tomik­si. Har­voin on saatu vaiku­tuk­selle mitatuk­si näin tark­ka nol­la, sanoin tutkimuk­sen vetäjä apu­lais­pro­fes­sori Mart­ti  Sarvimä­ki min­ulle eilen Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen laitok­sel­la. Jat­ka lukemista “Kak­sivuoti­nen esiope­tus: vaiku­tus tutk­i­tusti nolla”

MM12 Patentteihin pakkolisensiointi

Yksi teo­reet­ti­sista edel­ly­tyk­sistä markki­na­t­alouden opti­maal­isu­udelle on, että tieto on ilmaista. Paten­tit esimerkik­si  ovat tämän mukaan väärin.

Jos ei olisi patent­te­ja, resurssit allokoi­tu­isi­vat parem­min ja kil­pailu pitäisi hin­nat kohtu­ullisi­na, vaan eipä juuri olisi myöskään niitä paten­til­la suo­jat­tu­ja keksin­töjä. Jotakin suo­jaa tuot­tei­den kehit­täjäl­läkin on olta­va. Jat­ka lukemista “MM12 Patent­tei­hin pakkolisensiointi”

MM11 Koulukirjojen hinnoittelu

Koulukir­jat ovat hyvä esimerk­ki läh­es ker­takus­tan­nus­tuot­teesta. Yhden kir­jan painami­nen mak­saa noin euron, mut­ta kir­jan hin­ta on jotain aivan muu­ta. Mitään lois­to­bisnestä oppikir­jo­jen tekem­i­nen ei kuitenkaan ole, sil­lä siihen kuluu kir­joit­ta­jal­ta hel­posti työaikaa vuosi tai enem­mänkin. Tek­i­jä saa kor­vauk­sen­sa kir­jan hinnassa.

Kir­jan hin­nan pitäisi olla sen mar­gin­aal­i­hin­ta — siis noin euro — ja kiin­teät kus­tan­nuk­set pitäisi peit­tää jotenkin muuten. Kiin­tei­den kus­tan­nusten per­im­is­es­tä kir­jan hin­nas­sa koituu mon­en moista harmia.

Koulut säästävät menois­saan kier­rät­tämäl­lä kir­jo­ja tai anta­mal­la oppi­ma­te­ri­aalin käyt­töön vain dig­i­taalise­na luet­tavak­si kän­nykäl­lä tai tietokoneel­la. Tämä heiken­tää oppimis­tu­lok­sia. Vaik­ka käytet­täisi­in paperi­sta kir­jaa, se on kier­rätet­ty ja siinä on edel­lisen käyt­täjän alle­vi­ivauk­sia ja mui­ta merk­in­töjä tai jopa sivu­ja puut­tuu. Jat­ka lukemista “MM11 Koulukir­jo­jen hinnoittelu”

MM10 Luovia ratkaisuja kertakustannustuotteisiin

Ker­takus­tan­nus­tuot­teet tai tuot­teet, joiden kus­tan­nuk­sista pääosa on kiin­teitä, haas­ta­vat markki­namekanis­min, sil­lä opti­maal­ista ratkaisua niiden hin­noit­telu­un ei ole. Oikea hin­ta­han olisi nol­la, mut­ta sil­lä niitä ei taas kan­nat­taisi myy­dä mitään, pait­si yhteiskun­nan mak­samana ja mainosrahoitteisena.

Peri­aat­teessa yri­tys voi myy­dä ker­takus­tan­nus­tuot­tei­ta joko vähän kalli­il­la tai paljon hal­val­la. Mis­sä on voiton­mak­si­moin­tip­iste, riip­puu kysyn­tä käyrän olete­tus­ta muo­dos­ta. Olete­tus­ta – sil­lä yri­tys ei yleen­sä voi ennal­ta tietää käyrän muo­toa. Yleisen edun kannal­ta olisi parem­pi, jos yri­tys val­it­sisi myy­dä paljon hal­val­la. Val­in­ta myy­dä vähän kalli­il­la tuot­taisi suuren hyvinvointitappion.

Ker­takus­tan­nus­tuot­teen hinnoittelu

Jat­ka lukemista “MM10 Luovia ratkaisu­ja kertakustannustuotteisiin”

MM9 Kertakustannustuotteet

Kun joskus 50 vuot­ta sit­ten opiske­lin kansan­talousti­eteen perustei­ta, markki­na­t­alouden opti­maa­li­nen toim­inta kuvat­ti­in niin, että hyödyk­keen hin­ta aset­tuu tasolle, joka vas­taa kunkin tuot­ta­jan mar­gin­aa­likus­tan­nuk­sia. Kos­ka tuotan­nos­sa on myös kiin­teitä kus­tan­nuk­sia, mar­gin­aa­likus­tan­nuk­sen pitäisi siis todel­la nous­ta tuotan­non kas­vaes­sa.  Muuten­han nuo kiin­teät kus­tan­nuk­set jäi­sivät yri­tyk­sen tap­piok­si. Nou­se­vat mar­gin­aa­likus­tan­nuk­set selitet­ti­in sil­lä, että yri­tys jou­tu­isi esimerkik­si teet­tämään ylitöitä kas­vat­taak­seen tuotantoa.

Tämä ei tun­tunut kovin uskot­taval­ta sil­loin. Nyt siihen on entistä vaikeampia uskoa.

Todet­takoon lisäk­si, että jot­ta markki­namekanis­mi toimisi opti­maalis­es­ti, pitäisi tiedon olla ilmaista. Ei siis mitään imma­te­ri­aalioikeuk­sia. Jat­ka lukemista “MM9 Kertakustannustuotteet”

MM9: Työehtosopimukset määrätkööt vain taulukkopalkoista

Ajat­telin ensin jät­tää tämän artikke­lin kir­joit­ta­mat­ta, kos­ka olen kir­joit­tanut aiheesta ennenkin, mut­ta jot­ta tämä kir­joi­tus­sar­ja muo­dostaisi ehyen kokon­aisu­u­den, kir­joi­tan lyhyesti. Peruste­lut voi saa­da tuon linkin kautta.

Palkat ovat hin­to­ja. Aivan kuten muidenkin hin­to­jen, niiden pitäisi vai­hdel­la kysyn­nän ja tar­jon­nan mukaan, jot­ta markki­nat toimi­si­vat parem­min. Kos­ka palkat ovat hin­to­jen ohel­la ihmis­ten tulo­ja, jokin suo­ja pitäisi kuitenkin olla, jot­ta elämä olisi oikeu­den­mukaisem­paa ja tur­va­tumpaa. Kasvukeskuk­sis­sa, jois­sa on toimi­vat työ­markki­nat, palka­nsaa­ja ei yleen­sä tarvitse ammat­ti­jär­jestö­jen suo­jaa palkko­jen­sa tuek­si, mut­ta kasvukeskusten ulkop­uolel­la ei mitään varsi­naisia työ­markki­noi­ta ole. Siel­lä työ­nan­ta­jil­la on kohtu­u­ton­ta monop­o­livoimaa. Monop­o­li­hin­noit­telu on ongel­mallista niin hyödyke- ja työ­markki­noil­lakin. Sik­si tarvit­semme ne taulukkopalkat, jot­ka muo­dosta­vat poh­jan palkoille. Nykyiseen ver­rat­tuna taulukkopalkois­sa vois olla isom­mat kalli­in­paikan­lisät. Jat­ka lukemista “MM9: Työe­htosopimuk­set määrätkööt vain taulukkopalkoista”

MM8 Moderni orjuus tunkee Suomeen joka välistä

Edel­lisessä postauk­ses­sa todet­ti­in, ettei ole syytä päästää köy­hien maid­en kansalaisia muut­ta­maan Suomeen tehdäk­seen työtä nälkä­pal­ka­lla, vaik­ka se olisikin hei­dän kannal­taan parem­pi vai­h­toe­hto kuin koti­maas­sa pysymi­nen. Paljon Suomes­sa on kuitenkin maa­han­muut­ta­jia, jot­ka tekevät tosi­asi­as­sa töitä paljon alle TES:n mukaisen palkan.

Wolt-kuskit tilin haltijoiden renkeinä

Tuhan­sia Wolt-kuske­ja kul­jet­taa ruokaa rav­in­toloista suo­ma­laisille. Näistä moni tekee työtä markki­nae­htoisel­la pal­ka­lla, siis niin huonol­la pal­ka­lla, että työn vas­taan­ot­ta­mi­nen juuri ja juuri kannattaa.

Wolt-kuskeik­si olisi tuli­joi­ta. Wolt-tiliä jonot­taa 20 000 kuskik­si halu­avaa. Se ei siis ole määritelmän mukaan markki­nae­htoinen kor­vaus, kos­ka kor­vaus­ta voisi alen­taakin ja halukkai­ta olisi silti. Jat­ka lukemista “MM8 Mod­erni orju­us tun­kee Suomeen joka välistä”

MM7 Rajat auki köyhien muutolle Suomeen?

Ei siis pidä boiko­toi­da hal­van työvoiman maid­en teol­lisu­us­tuot­tei­ta, Entä jos hal­paa työvoimaa muut­taa Suomeen tekemään työtä pal­ka­lla, joka alit­taa suo­ma­laisen palkkata­son, mut­ta on ostovoimal­taan tuli­jan koti­maan palkkata­soa sen ver­ran parem­pi, että tämän kan­nat­taa tul­la? Pitäisikö tämäkin hyväksyä?

Käytän seu­raavas­sa ter­miä markki­nae­htoinen palk­ka. Tarkoi­tan sitä alin­ta palkkaa, jol­la työn­tek­i­jän kan­nat­taa vielä ottaa työ vas­taan. Tähän markki­nae­htoiseen palkkaan vaikut­taa myös kysyn­tä. Palkkaa ei kan­na­ta hyväksyä, jos voi saa­da muual­ta enemmän.

Jätän kokon­aan sivu­un sen, että köy­histä maista voisi tul­la tänne elämään sosi­aal­i­tur­van varas­sa ja keski­tyn vain siihen, pitäisikö voi­da tul­la elämään pal­ka­lla, oli se kuin­ka mata­la hyvänsä.

Maail­mas­sa on niin paljon köy­hyyt­tä ja kur­ju­ut­ta, että halukkai­ta tuli­joi­ta olisi todel­la pie­nil­lä palkoil­la. Ei niin pie­nil­lä, kuin nämä saisi­vat koti­mais­saan, sil­lä ovathan elinkus­tan­nuk­setkin Suomes­sa korkeam­mat. Kukaan ei tule Suomes­sa toimeen 50 euron kuukausi­pal­ka­lla, jol­lainen on Nepalis­sa aivan nor­maali palk­ka. Jat­ka lukemista “MM7 Rajat auki köy­hien muu­tolle Suomeen?”

MM6: Globaali ja eriarvoisuus

(Olen pitänyt henkilöko­htai­sista syistä vähän taukoa tässä kir­joi­tus­sar­jas­sa. Olen taas hatka­mas­sa, joskin ehkä vähän hitaam­mal­la tahdilla)

Jos­sain kir­jas­saan Paul Krug­man ker­toi näh­neen­sä Mani­las­sa suuren määrän lap­sia tonki­mas­sa myrkyl­li­sis­sä olo­suhteis­sa jät­timäistä kaatopaikkaa (Smoky Moin­tain) löytääk­seen jotain, jon­ka voi myy­dä saadak­seen rahaa ruokaan. Järkyt­tävä näky.

Myöhem­min hän vieraili taas Mani­las­sa. Kaatopaik­ka oli tyh­jen­tynyt lap­sista. He oli­vat siir­tyneet huonos­ti palkat­tuun työhön tehtais­sa. Teol­lisu­us­mais­sa moni pahek­sui näi­den tehtaiden työolo­ja ja vaati boiko­toimaan niiden tuotteita.

Lapset siis takaisin kaatopaikkaa tonkimaan?

Hyvässä maail­mas­sa lapset eivät ole kaatopaikoil­la eivätkä tehtais­sa, vaan kouluis­sa. Silti tehdas on parem­pi kuin kaatopaik­ka. Jat­ka lukemista “MM6: Globaali ja eriarvoisuus”