Kaleva pyysi minulta vastauksen kysymykseen, pitäisikö sähkön hinnalle asettaa katto. Perustella sai 600 merkin edestä. Niin paljon jäi sanomatta, joten julkaisen tässä loput. Tähän meni yli 8 000 merkkiä.
Kalevan raadin vastaukset näkyvät oheisessa linkissä, joka on kuitenkin maksumuurin takana:
= = = =
Sähkömarkkinoiden mustan maanantain jälkeen moni on vaatinut järjestelmän perusteellista uudistamista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että sähkö on Suomessa EU:n toiseksi halvinta. Kun hyvin toimivaa korjaa, siitä voi tulla huonompi.
Mustan perjantain hinnat ovat tietysti sellaisia, ettei niitä voisi moni maksaa, jos ne olisivat voimassa pitkään kuukauden. Ne kestivät kuitenkin vain päivän ja sähkölasku maksetaan yleensä kerran kuussa.
Moni on sanonut, että turvallisuudesta kannattaa maksaa. Vaikka korjaukset nostaisivat keskimääräistä hintaa, on helpompi hengittää, jos hinnat vaihtelisivat vähemmän. Näin saa jokainen tehdä, mutta miksi pakottaa muut samaan? Minä esimerkiksi maksan hetkellisiä huippuhintoja mieluummin kuin enemmän koko vuoden sähköstä.
Jos arvostaa turvallisuutta enemmän kuin halpuutta, sen kun hankkii kiinteähintaisen sopimuksen. Ne ovat pörssisähköä kalliimpia, koska sähkön myyjän pitää suojata myymänsä tuote kalliisti.
Hintavaihtelua tarvitaan markkinoiden tasapainottamiseen
Hinnat vaihtelevat, jotta kysyntä ja tarjonta tasapainottuisi. On kustannuksiltaan kalliita voimaloita, joita ei kannata käynnistää, ellei hinta ole kohtalaisen korkea. Moni on esittänyt mekanismeja, jotka takaavat, että kaikki olemassa oleva kapasiteetti saadaan käyttöön. Paitsi, että nämä mekanismit ovat kalliita, ne unohtavat, että koko kapasiteetti on käytössä (jos se on ehjää) jo aika maltillisilla hinnoilla. Kun hinta nousee yli 30 sentin, tehoa ei tule enää juuri lainkaan markkinoille, ei ainakaan, jos säännöstelyaltaiden pohja ei ole vielä näkyvissä.
Hinnan noustessa vielä tätä korkeammaksi kulutuksen ja tuotannon tasapainotus tapahtuu kulutusta vähentämällä. Moni kotitalous säästää, mutta ennen kaikkea energiasyöppö teollisuus sulkee prosesseja. Tätä ei tapahdu, jos jollakin tempulla estetään hinnan nousu.
Ehkä nämä mekanismien keksijät ovat ajatelleet vain kotitaloussähköä ja ajattelevat, että teollisuuden sähkö hinnoiteltaisiin jotenkin toisin.
Vestmanin malli
Kokoomuksen Heikki Vestmanin markkinoima malli menee metsään jo tässä. Jos sähkön hinnan nousu estetään, kulutus ei sopeudu olemassa olevaan tuotantoon ja kapasiteetti ei riitä, joten kännykät jäävät aamulla lataamatta ja aamukahvi keittämättä.
Vestmanin ajatuksena on, että olisi kaksi hintaa: korkeimman hyväksytyn tarjouksen tehneen hinta ja se hinta, jonka alle olisi mennyt 90 % tarjotusta kapasiteetista. tarjouksen. Kymmenen prosenttia korkeimman tarjouksen tehneistä saa ensimmäisen hinnan, ja loput joutuvat sopeutumaan alempaan hintaan. Kuluttaja maksaisi näiden kahden hinnan painotettua keskiarvoa, eli lähinnä sitä 90 %:n tasolla määräytyvää hintaa.
Vestmanin mallissa on kaksi vakavaa virhettä sen lisäksi, että se ei siis sopeuta kulutusta vaan toimii sen eteen, ettei kulutuksen tarvitse sopeutua.
Ensimmäinen virhe on, ettei hän ajattele lainkaan, mitä tämä malli vaikuttaisi tarjouksiin. Nyt ei kannata taktikoida vaan tarjota omien marginaalikustannustensa mukainen hinta. Vestmanin mallissa kannattaa taktikoida ja yrittää arvata mitä muut tarjoavat. Tähän Vestman varmaankin keksii, että valtio voi määrätä kullekin voimalalle hinnan, jolla sen pitää sähkönsä tarjota.
Toinen ongelma liittyy halvan sähkön tunteihin eli siis suurimpaan osaan ajasta.
Nytkin sähkö on satoja tunteja vuodessa ilmaista tai jopa hinnaltaan negatiivista. Niitä tunteja, joilla tuo Vestmanin alempi hinta on nolla, olisi paljon ehkä jopa puolet ajasta. Nyt nollahinnalla tarjoavat ne vesivoimalat, joita ei voi säätää, ydinvoimalat ja tuulivoimalat. Aina kun nämä riittävät tuottamaan sen 90 % sähköstä, hinta olisi niille nolla. Kuluttaja tietysti kiittäisi ilmaisesta sähköstä, mutta kuvitteleeko Vestman, että joku toope investoisi noilla säännöillä esimerkiksi ydinvoimaan tai mihinkään muuhunkaan? Hinta olisi pääosan ajasta nolla tai jopa alempi. Edes tuona mustana perjantaina ydinvoimalat eivät olisi juurikaan tuottaneet katetta investoinnille.
Ei jatkoon.
Robin Hood -voimala
Ilta-Sanomien mukaan professori Esa Vakkilainen LUT-yliopistosta on esittänyt, että valtio investoisi 400 MW:n voimalaitokseen, joka tulisi apuun, kun sähkön hinta ylittää jonkin kriittisen rajan, jollaisena hän mainitsee 20-30 senttiä kilowattitunnilta. Näin se hänen mukaansa leikkaisi pois hirmuhinnat. Vakkilainen on varmaan ajatellut tämän pidemmälle, mutta kommentoin kuitenkin esitystä siinä muodossa kuin se on esitelty Ilta-Sanomissa.
Kutsun seuraavassa Vakkilaisen voimalaa Robin Hood -voimalaksi.
Ajatus on sukua ajatukselle, jota olen itsekin moneen kertaan esittänyt, eli kapasiteettimarkkinoille. Siis sille, että valtio maksaisi kapasiteetin ylläpitämisestä. Kapasiteetista järjestettäisiin huutokauppa. Nyt kun ajatus on saanut kannatusta laajemmin, olen alkanut epäröidä, onko se sittenkään järkevä. Se leikkaisi kyllä pois huippuhintoja, mutta vuotuiset sähkölaskut todennäköisesti nousisivat olettaen, että kapasiteettimarkkinoiden kustannukset peritään sähkön käyttäjiltä esimerkiksi sähköverona.
Ihan halpa tuo Robin Hood -voimala ei olisi. Ilta-Sanomien mukaan tämä vakuutus maksaisi vain 20 miljoonaa euroa vuodessa, mutta siinä oletetaan, että valtio maksaa investoinnin eikä vaadi sille tuottoa eikä edes kuoletusta. En tiedä, millaista värkkiä hän tarkoittaa, mutta olettaisin investointikustannukseksi jotain noin 500 M€. Näin tuon sähkön vuotuinen hinta pääomakuluineen olisi noin 70 miljoonaa euroa. Jos voimala on päällä sata tuntia vuodessa, se tuottaisi vuodessa 40 000 megawattituntia, eli pelkkä kiinteä kustannus olisi 1,75 euroa kilowattitunnilta. Koska voimalaitos olisi halpa, se varmaankin käyttäisi kevyttä polttoöljyä tai maakaasua, jolloin polttoainekustannuskin olisi päästöoikeusmaksuineen parikymmentä senttiä. Tämä laskelma on tällainen hutaisten tehty eikä ehkä aivan tarkka, mutta suuruusluokka on oikea.
Ilmasta tuo raha ei tule. Jotain veroa sen rahoittamiseksi on nostettava, ehkäpä sähköveroa.
Korkean hinnan lisäksi ehdotuksessa on kaksi ongelmaa: jos sähkön hinta ei todellakaan nousisi, myöskään kulutus ei sopeutuisi. Vaikka hirmuhinnat eivät tuokaan juuri lisää tuotantoa, ne leikkaavat kulutusta paljon enemmän kuin 400 MW. Siksi tuo ylimääräinen 400 MW ei riitä pelastamaan meitä hintapiikeiltä.
Vakkilainen on varmaankin ajatellut tämän pidemmällä. Yritän arvailla: ehkä hän ajattelee, että teollisuutta varten tehtäisiin toinen järjestelmä, jolla ostetaan pois kulutusta sähköpulan uhatessa. Se olisi muuten paljon halvempaa kuin tehdä kallis voimalaitos tuottamaan niitä viimeisiä megawatteja – siis halvempaa kuin tuo Robin Hood -voimala, mutta ilmaista sekään ei ole.
Toinen ongelma liittyy siihen, että Robin Hood -voimala syrjäyttäisi markkinoilla olemassa olevia voimalaitoksia. Ei ole erityisen kannattavaa seisottaa kallista voimalaa odottamassa niitä muutamaa päivää vuodessa, jolloin sitä tarvitaan. Siksi näitä voimaloita on poistunut paljon markkinoilta. Fortum luopuu Tahkoluodon kivihiilivomalasta, joka tosin jää Fingridin käyttöön turvaamaan sähkön saantia verkon häiriötilanteissa. Fingrid ei siis käytä sitä sähkön hinnan kohtuullistamiseen.
Ajoittaiset huippuhinnat tuovat jotain katetta huonosti kannattavalle huippukapasiteetille. Jos Robin Hood -voimala todella onnistuisi leikkaamaan sähkön hintahuippuja, kaupallisin perustein ylläpidettäviä voimaloita ei kannattaisi enää ylläpitää. Jos niitä ei lakkautettaisi heti, suljettaisiin ne viimeistään, kun niihin pitäisi seuraavan kerran tehdä joitain korjauksia.
On järkevämpää maksaa olemassa olevien voimaloiden ylläpidosta kuin rakentaa uusi Robin Hood -voimala ja sulkea vastaava määrä olemassa olevaa kapasiteettia. Kapasiteettimarkkina on parempi kuin Robin Hood -voimala.
Kaikki esitetyt tavat leikata sähkön huippuhintoja, myös tämä Robin Hood-voimala, johtavat todennäköisesti siihen, että vuotuinen sähkölasku kasvaa. Taloudellisesti se ei siis ole järkevää, mutta voi olla sitä huoltovarmuuden kannalta. Se on painava argumentti. Voihan voimalaitokseen osua vaikka ohjus.
Sähkön hintavaihtelut ovat hyödyllisiä
Yksi syy siihen, että sähkön hinnat vaihtelevat näin rajusti on, että sään mukaan vaihteleva tuotanto (ja kulutus) on uusi ilmiö. Hintavaihtelut ovat nyt suuria, mutta hintavaihtelu houkuttelee esille tapoja varastoida sähköä ja tasata kulutusta. Tapoja tähän on todella monia, enkä ala julistaa voittavaa tapaa. Ne kaikki kuitenkin tarvitsevat toteutuakseen vaihtelevaa sähkön hintaa. Mitään niistä ei kannattaisi ottaa käyttöön ja sähkön hintavaihtelut estettäisiin.
Muutamassa vuodessa tilanne on näiden hankkeiden takia jo aivan toinen. Mitään ei kuitenkaan tapahdu, jos alamme säännöstellä sähkön hintaa.
Saa taas pelätä että poliitikot haluavat vain tehdä jotain näyttääkseen tärkeiltä. Ajaisivat vain sillä taksikortilla päivät pitkät, niin vältyttäisiin taas yhdeltä korjaukselta. Jos jotain haluaa rahalla potkia eteenpäin niin niitä pikkuisia ydinvoimaloita. Ja jos Fortum haluaa kilpailuttaa Ruotsin ja Suomen veronmaksajat tukemaan jotain isompaa, niin ihan suosiolla voimala Ruotsiin ja sähkö sitten yhteiseen järjestelmään. Hinkley Point C saa OL3:n näyttämään mahtidiililtä TVO:lle. Tuskin tulee Suomeen enää tuollaista.
täällä blogilla on yksi nimeltä mainitsematon neljän yhtiön toimitusjohtaja, joka viljelee pelottelu sanoja! jospa minä levittelen samoja sanoja!
tämä oikeisto hallitus harjoittaa oikeistoKOMMUNISMIA, oikeistoSOSIALISMIA, vaiko oikeistoMARXISMIA!
tuntuu ihan kummallisilta kun olen omasta mielestä enemmän vasemalla.
itsekin alan kääntymään sille puolelle, että jos asia ei ole rikki niin ei korjata. tässä alkaa olla suuri riski että korjaus menee suohon ja ehkä syvälle. nykyinen järjestelmä ei ole täydellinen mutta riittävän hyvä että voidaan saada rikki.
sanon vaan lyhyesti, että kapasiteetti markkinat tarvitaan, mutta ei tarvitse olla samalla hinnalla kuin normaalihinnat tai keskiarvot.
Ode
” pelkkä kiinteä kustannus olisi 1,75 euroa kilowattitunnilta.”
Jos se laskee sähkön hintaa vaikka vain yhden sentin/kWh eli 10€/MWh, se säästää sähkönkäyttäjiltä kovilla pakkasilla noin 140 000€ tunnissa. Jos laitoksen teho olisi tuo 400MW, säästöä tulisi siis 350€/MWh eli 3500 euroa kilowattitunnilta vähennettynä kustannuksilla. Ei 1,75 €/kWh kuulosta tuossa enää kovinkaan suurelta kustannuksella.
Jos se investointeja syrjäyttävä vaikutus saadaan jotenkin väitettyä, niin kyllähän kaikkien sähkönkäyttäjien kannattaisi hankkia yhteisesti tuollainen laitos.
Muista kuitenkin, että jos tuo hinnan alennus todella tapahtuu, eivät suurkäyttäjät myöskään vähennä kulutustaan ja kotitalouksilta loppuu sähkö.
”että jos tuo hinnan alennus todella tapahtuu, eivät suurkäyttäjät myöskään vähennä kulutustaan ja kotitalouksilta loppuu sähkö.”
Eikä lopu, koska tuotanto myytäisiin SPOT-markkinoilla huippukulutustilanteessa.
Sähköä olisi siis 400MW enemmän käytössä ja vastaavasti hinta olisi siis 400MW tuotannon verran alempi. Se hinnanalennus voisi varmaan olla ihan mitä tahansa olemattoman ja tuhannen euron välillä.
Jos laitos on kaikkien sähkönkäyttäjien omistama, sen kannattavuus ei ole [vuodessa myytävä sähkön pörssihinta] x [vuoden tuotantomäärä] – [kustannukset], vaan siihen on lisättävä lisäksi myös [hinnanalennus] x [koko maan kulutus] x [vuoden tuotantotunnit]
Sorry Spottu. Yritin sanoa, että jos sähkön hinnannousu estetään. Sähkö loppuu. Miksi yritykset myisivät sähkönsä spot-markkinoille, jos sähkön hinnannousu spot-markkinoilla on estetty?
Ja ongelma tässä voisi olla siinä, että näin saatettaisiin syrjäyttää markkinoilta 400MW joustavaa tuotantoa pois.
Tätä tulisi torjua jotenkin järkevillä säännöillä, tyyliin ”laitos käynnistetään vain, kun hinta on yli XXX EUR/MWh” tai jotain.
Mutta en usko, että syrjäytys olisi kovin suurta. Ei kukaan pidä voimalaitosta valmiudessa vain yhden huippuviikon takia. Sähkönkäyttäjät taas voivat säästää yhden huippuviikon aikana, jos hinta laskee laitoksen ansiosta vaikkapa 300€/MWh -> 200 €/MWh:
14 000 MW x 168h x 100€/MWh = 235 miljoonaa €.
Aika paljon tuli säästöä.
Oletko spottu sitä mieltä, että voimalaitokset, joita käytetään vain viikko vuodessa, voitaisiin saman tien lakkauttaa. Niin kuin Meriporin hiililauhde?
”Oletko spottu sitä mieltä, että voimalaitokset, joita käytetään vain viikko vuodessa, voitaisiin saman tien lakkauttaa. Niin kuin Meriporin hiililauhde?”
Tässä on pientä nimi/viittaussekaannusta, mutta mitä Meri-Poriin tulee, kysymys on irrelevantti koska voimala syrjäytyy omia aikojaan markkinoilta 1.3.2024 ja siirtyy huoltovarmuuskäyttöön syystä että ”Ei kukaan pidä voimalaitosta valmiudessa vain yhden huippuviikon takia.”. Tässä ”ei kukaan” kannattaa ymmärtää sähkömarkkinatoimijana. Huoltovarmuuskeskus ei ole sähkömarkkinatoimija kuin pakon edessä.
Robin Hood -voimala on aika poleeminen nimitys. Yhtä lailla voitaisiin puhua Robin Hood -siirtoverkosta ja ulkomaiden siirtoyhteyksistä osana mekanismia jonka tarkoitus on turvata sähkönsaanti luomalla markkinoille toimintaedellytykset. Tämä on viime kädessä valtion tehtävä. Robin Hood on sinänsä hyvä vertailukohta, koska markkinasäätelyn tarkoituksena on siirtää valtaa kohtuuttoman voimakkailta toimijoilta vähemmän voimakkaille toimijoille.
Asian voi ajatella myös niinpäin, että sähkön hinnan ylilyönnit ovat seurausta markkinaedellytysten luonnin epäonnistumisesta (pullonkaulat siirtoyhteyksissä). Valtio on siis epäonnistunut tehtävässään, ja asia pitää korjata aiheuttamatta lisävahinkoja. Koska siirtoyhteyksiä ei saada pullonkaulatilanteessa lisää, käynnistetään Robin Hood -voimala simuloimaan ulkomailta saatavaa sähköä. Mikään ongelma ei ole määritellä käynnistymisen hintaraja niin korkeaksi ettei Robin Hood -voimaloilla käytännössä ole investointeja syrjäyttäviä tai kannustimia heikentäviä vaikutuksia.
Nämä voimalat olisivat Fingridillä ja joillain muilla tahoilla jo valmiina, tarvittaisiin vain asennemuutosta.
Nykyinen hintakatto on 4€/kWh. Ehkä Robin Hood -voimalan avulla saataisiin katto pudotettua sellaiselle tasolle ettei ”sanktion” uhka johda tarpeettomaan riskiaversioon. Tämäkin olisi markkinoiden toiminnan kannalta parannus.
Sähköä ei voi siirtää enemmän kuin piuhat kestää.
Osmo
” Oletko spottu sitä mieltä, että voimalaitokset, joita käytetään vain viikko vuodessa, voitaisiin saman tien lakkauttaa.”
En, vaan että ne lakkautetaan.
”Niin kuin Meriporin hiililauhde?”
No oikea spottu sen jo kertoikin, että kyseinen voimalaitos meni jo. Ja miksi ihmeessä Fortum pitäisi huippuvoimalaa valmiustilassa?
Jos huippuvoimala leikkaa kovimmalla kukutusviikolla sähkön hintaa vaikka 200€/MWh, niin on aika kallis laitos Fortumille, kun sillä on vesi- ja ydinvoimaa 2500 megawattia.
Eihän kellään, jolla on paljon kovimman tarpeen aikana toimivaa sähköntuotantoa, ole *minkäänlaisia* kannusteita rakentaa tai ylläpitää pelkästään huippuviikkoihin keskittyneitä laitoksia. Siinä saa normivuosina, kun laitosta ei juurikaan tarvita, vain ylläpitokustannukset ja sitten erityisvuosina, kun laitokselle tulee todellista tarvetta, kannibalisoi muiden omien laitosten tuoton.
Iso haaste on hintajousto; tapahtuuko sitä ja jos tapahtuu niin millä hinnalla.
– riittääkö 300 €/MWh (kuluttajalla 50 c/kWh) muuttamaan käyttäytymistä merkittävästi
– pitääkö hinnan antaa nousta yli 1000 €/MWh (kuluttajalla yli 1 €/kWh) ennen kuin leikataan
– onko sillä viimeisellä hölmöllä joka ei vähennä sähkön kulutustaan ennen kuin hinta pilvissä jokin erikoisasema, eli sähköjousto on aina yhteiskunnallisesti tärkeämpää kuin se että olisi kohtuulliset hinnat?
Vielä isompi haaste on määritellä kohtuuhintainen sähkö: onko liika liikaa vai vielä hyäksyttävissä. On poliittisesti määritettävä mikä sähkö n hinta on yhteiskunnallisesti hyväksyttävä. Meillä on paljon tällaisia talouspisteitä; minimipalkka, työttömyyskorvaus, eläke. On selvää että sähkön hinnan kannattaa antaa muodostua markkinoilla käytännössä aina, mutta suurimpia ylilyöntejä pitäisi sosiaalissta ja taloudellisista syistä hillitä.
Kysyn, miksi valtio saa velvoittaa laittamaan sähköverkot maan alle, mutta ei saa velvoittaa rakentamaan huippuvoimaa eikä tukemaan huippuvoimalaitoksia
On selvää että hintajoustoa ei nykysysteemissä tapahdu koska suurteollisuus suojaa sähkönsä hintoja pörssikaupoin. Pienkuluttajat suojaavat sähkönsä hintoja ostamalla vakiohintaista sähköä. Silloin ei ole mitään mekanismia, joka ajaisi kulutusjoustoon. Kannattaisi pohtia mikä on se tapa jolla nämä kaikki saataisiin mukaan talkoisiin. Minusta argumentti että markkinamkanismi saa osallistumaan joustoon ei päde jos markkinamekanismi ajaa yhä suuremman osan suomalaisista ottamaan vakiohintaisen sähkön.
Jos rakennetaan esim. mottori- tai kaasuturbiinivoimaloita huipunkäyttöön, niin idea on juurikin varmistaa että kuluttajalta ei lopu sähkö. Saksa on suunnittelemassa 20 000 MW maakaasuturbiinivoimaloiden hankitaa valtion tuella juurikin ettei kuluttajilta loppuisi sähkö.
Siitä onko tämä oikea tapa voidaan väitellä, mutta indikaatio on selvä; valtion on panostettava siihen että markkinoilta ei kohtuuhintainen sähkö lopu, koska nykyiset markkinatoimijat ei enää ole velvoitettuja eikä niitä kiinnosta sanktioiden puuttumisen takia estää sitä että markkinoilta loppuu kohtuuhintainen sähkö.
Huom Energiavirasto hankituttaa ja Fingrid operoi varavoimaa, joka tulee päälle jos markkinasähkö loppuu. Ongelma on se että olisi kapasiteettiam jota voisi käyttää sähkön hinnan pitämiseksi kohtuullisena (kaasuturbiinivoimaloita), mutta ’puuttumattomuusmarkkinoihin’ kriteeri estää tuotannon vaikka markkinasähkön hinta nusee kymmenkertaiseksi noilla yksiköillä tuotettuun sähköön verrattuna.
Ei se non mene. Vaikka sähkön hankinta olisi suojattu, aina tuon suojatun sähkön voi myydä, jos siitä saa hyvän hinnan. Siksi teollisuus on joustoissa mukana.
Kuten UPMn edustaja viikko sitten varoitti: veronmaksajat voivat tuoda uutta kapasiteettia tuotantoon, mutta se voi syrjäyttää olemassaolevaa kapasiteettia. Minä tulkitsen tämän niin, että veronmaksajien ei kannata järjestää markkinoille uutta kapasiteettia. Se ei tuo meille edullista sähköä. Uskon että sähkön hintatason määrää markkinan keskittyneisyys. Jos on vain yksi toimija niin sähkön hinta oleellisesti yhtyy viranomaisen – tavalla tai toisella – määräämään hintakattoon (kuten vesijohtovesi, sähkön siirto, kaukolämpö). Jos markkina on äärimmäisen hajautunnut, sähkön hinta ajautuu kohti tehokkaimman tuottajan kustannusta. Näillä kahdella on valtava ero. Tällähetkellä tuotanto on melko keskittynyttä. Jos uusi kapasiteetti tulee nykyisille suurille toimijoille sillä ei ole toivottavaa vaikutusta. Tärkeintä on, että viranomaiset yrittävät ajaa mahdollisen uuden kapasiteetin uusille toimijoille.
Vaikkei kiinnitettäisiin mitään huomiota hintojen vaihteluun niin pitää kuitenkin taata sähkön riittävyys kaikissa ns. normaaleissa tilanteissa joita myös talven pakkasjaksot Suomessa ovat. Tänä talvena sähkö riitti juuri ja juuri vain siksi että että pörssisähkön käyttäjät reagoivat. Jos sähköäpajon käyttävät ja nyt joustaneet olisivat olleet kiinteiden sopimusten piirissä niin kapasiteetti olisi loppunut.
Eli jotain muutakin asialle on tehtävä kuin luotettava että asiakkaat hoitavat. Jostakin pitää löytää tehoreserviä kulutushuippuihin tai on suunnitelmallisesti rajoitettava käyttöä silloin kun kulutus uhkaa ylittää tarjonnan kunnes kapasiteettia on saatu lisättyä. Nykyisellään ja pelkän selittelyn varassa ei kannata kuitenkaan jatkaa, tarvitaan päätöksiä!
Yksi keskustelussa vähälle huomiolle jäänyt asia on rajat ylittävän siirtokapasiteetin kehitys. Mikä tulee muuttumaan kun esim lähivuosina valmistuu 900 MW:n Aurora Line Ruotsiin, ja miten pitäisi tämänkin jälkeen arvottaa investointeja siirtokapasiteettiin vs omaan huipputuotantoon.
Suurkäyttäjät joutuisivat tyytymään olemassaolevien voimaloiden sähköntuotantoon.
Olin tässä jutussa pettynyt siihen, että tämä oli varmaan sadas juttu jossa pääviesti on se että sähkölle ei pidä perustaa hintakattoa. Tosiasiassa sähköllä on hintakatto. Se on välttämätön ominaisuus pörssisähkölle. Tällä hetkellä hintakatto on 4€/kWh eli vain hieman korkeampi kuin tässä kuussa toteutunut ennätyshinta. Hyödyllisempi aihe olisi se saisimmeko enemmän sähköntuotantoinvestointeja jos katto olisi esim. 12€/kWh. Tai saisimmeko ihmiset rauhoittumaan, ilman että investoinnit kärsivät jos katto olisi 2€/kWh.
Hieman korkeampi. Itseasiassa kaksi kertaa korkeampi, sillä arvonlisäveroton hinta ei ylittänyt kahta euroa kilowattitunnilta. Päivittäisilä tuntimarkkinoilla katto on paljon korkeampi. Minusa sen orotaminen oli vbirhe, koska uhka noin suuresta ”sanktiosta” pakottaa cvarovaisuuteen ja myymään edellisenpäivän pörssissä vähän vähemmän kuin uskoo tuottavansa, jotta ei joutuisi maksamaan noita huippuhintoja.
Joku katto täytyy olla ja voi olla, että 2 euroa on liikaa, mutta monen esittämä 10-15 settiä on liian vähän. Sillä ei houkutella pysäyttämään paperitehdasta.
Viimeisen reilun kymmenen vuoden ajan (2014 vuodesta alkaen) on Suomessa ollut yli 15000 MW kulutus 3 tuntina, yli 14 000 MW 204 tuntina(0,23 % ajasta), yli 13 000 MW 1543 tuntina(1,74 % ajasta). Keskimäärin siis yli 14000 MW kulutustunteja on ollut 20 vuodessa. 1000 MW yläpää kulutuksessa tapahtuu siis alle vuorokauden keskimäärin.
Kun tuota statistiikkaa katsoo ja tulkitsee, niin on helppo tajuta kuinka lyhyen aikaa keskimäärin kulutukset ovat hyvin korkealla tasolla vuodessa. Siten ratkaisut kannattaa suhteuttaa tuohon ja niitä ei kannata ylimitoittaa.
Mielestäni hintapiikit eivät ole ongelma, koska niiden todennäköisyys on hyvin pieni ja kuukauden laskutusrytmi tasoittaa niiden vaikutusta oleellisesti asiakkaille. Enemmän kyse on hintavaihteluiden hyväksymisestä ja ymmärryksestä. Välillä on kalliimpaa, mutta edulliset ajankohdat korvaavat kalliimpia ajankohtia.
Kulutusjousto markkinaa kannattaisi kehittää kulutusasiakkaista teollisuusasiakkaisiin. Siellä on ratkaisu.
On järjetöntä lisätä tuotantoa turhaan, ei markkinaehtoisesti ja keinotekoisilla tukimekanismeilla. Mikäli tuotannon investointikannattaa markkinaehtoisesti, niin sitten se kannattaa tehdä. Valtion rooli on huolehtia lupajärjestelyiden mutkattomuudesta ja ympäristövaikutuksien arvioinneista.
Ukrainassa sähkön vähyys on ratkaistu niin että sähkön jakelua säännöstellään. Sähkökatkojen aikataulut julkaistaan alueittain energiayhtiöiden toimesta ja kuluttajat tietävät etukäteen milloin sähköä saa ja milloin ei. Näin jokainen saa kohtuullisen määrän sähköä kohtuulliseen hintaan. Jos Suomessakin aloitettaisiin sähkökatkot silloin kun hinta uhkaa nousta jonkin tietyn rajan yli, hinta voitaisiin pitää kohtuullisena.
Minä suostun maksamaan todella paljon kilowattia kohden, että saan kännykkäni ladatuksi.
”Minä suostun maksamaan todella paljon kilowattia kohden, että saan kännykkäni ladatuksi.”
Ymmärrätkö, miten helvetin loukkaavaa tuo paskanjauhaminen on niitä kohtaan, jotka tarvitsevat sähköä oikeasti selvitäkseen suomen talvesta?
Yritn vain alleviivata, että pakolliset sähkökatkot ovat hyvin haitallisia.
Aika pienet ovat ongelmat jos kännykän lataus ja pesukone ovat suurimmat sähkösyöpöt.
Ei osata ymmärtää miten huippuhinnat iskevät sähköllä asuntojaan lämmittäviä.
Kaikki kotitalouksille myytävä sähkö maksaa nyt karkeasti kaksi kertaa niin paljon kuin mitä se maksoi ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan helmikuussa 2022. Se johtuu koko Eurooppaa koskevasta energiapulasta mutta myös tyhmistä päätöksistä sulkea hiilivoimaloita joita voisi käyttää säätövoimana.
eikös sinulla ole pääkytkin kotona, niin voit simuloida näitä sähkökatkoksia, plussana laskukin pienenee.
pahus, se jääkaappi menee ilman sähköä myös.
Maalaisvihreä:
” Sähkökatkojen aikataulut julkaistaan alueittain energiayhtiöiden toimesta ja kuluttajat tietävät etukäteen milloin sähköä saa ja milloin ei.”
Olisi tuo kyllä aika kallista, kun ihmiset istuisivat työpaikoilla tekemättä mitään ja odotellen sähkön palaamista.
Meilläkin katko maksaisi tonnin tunnissa, helposti kymmenkertaisesti sen, mitä työntekijöiden kotien sähkölasku kyseisenä aikana.
Maalaisvihreä; aika p@ska tilanne kun vaikka supermarketista menee sähköt. Kauppa pimeänä, asiakkaat ja työntekijät ajetaan ulos pakkaseen, parin tunnin värjöttelyn jälkeen saa palata sisälle. Liikennevalot pimeänä, pellit kohta kolisee. Metrot, sporat ja junat pysähtyvät. Hissit seis. Kaffekoneet ja kännykänlataukset on pientä epämukavuutta, sähköjä katkomalla saa myös oikeasti haitallisia ja vaarallisia tilanteita aikaan.
”Liikennevalot pimeänä, pellit kohta kolisee.”
Tämä kuvaa kyllä pikemminkin keskimääräisen henkilöautoilijan ajotaitoja kuin tilanteen vakavuutta.
Näyttää nyt tulleen vielä yksi uusi ongelma ratkaistavaksi, nimittäin siirtoyhteydet Suomenlahden yli Viroon. Niiden varaan laskeminen on tunnetuista syistä erittäin riskialtista ja tulee olemaan pitkään. Mitä jos nekin katkeavat silloin kun kulutus on huipussaan tai ovat vialla pitkään? Hallituksella alkaa olla jo kiire tehdä päätöksiä joilla varmistetaan suomalaisille kohtuuhintaisen energian saanti kaikkina vuodenaikoina.
Ei auta vaikka sähkö olisi ilmaista silloin kun sitä ei tarvita, mutta loppuu silloin kun sähköä tarvitaan kipeästi esimerkiksi lämmitykseen tai muuhun välttämättömyyteen.
Huomasin, että Osmo on tehnyt kustannuslaskelmia prof Vakkilaisen ehdotuksesta 400 MW huipputeholeikkuriksi.
Minäkin tein laskelman. Perustuu yksinomaan siihen, että useilla maatiloilla on sähkökatkojen varalta järeät traktorikäyttöiset aggrekaatit. 50 kW agregaatti maksaa n 8000 eur. 400 MW voisi tuottaa 8000 lla aggrekaatilla. Hinta olisi 64 milj eur. Minusta prof Vakkilainen puhuu järkeä. Tosin osa näistä maatila-aggrekaateista oli jo tammikuun pahimpana päivänä käytössä. Että tuo 400 MW lisäteho tarvinnee varmaankin luokkaa 10000 aggrekaattia. 80 milj eur.
Löytyykö myös 10 000 traktoria käyttämään traktorikäyttöisiä aggrekatteja? Löytyykö myös 10 000 liittymää mistä saavat syötettyä tehoa verkkoon? Entä millaisia sopimuksia vaatisi että tarvittaessa aggrekaatit alkaisi pyöriä? Millä hinnalla? Jos ratkaisu on noin suoraviivainen, miksei jo nyt aggrekaattisähköntuotanto pyörähdä käyntiin jossain mittakaavassa kun hinta kohoaa?
Traktoreita löytyy helposti tuo 10000 kpl. Liittymäpuoli on ehkä vielä retuperällä, mutta virtaa luovuttavien sähköautojen yleistyessä ei liene mikään ylipääsemätön este.
On huomattava, että tammikuun kovien sähkön hintojen aikaan useat pörssisähköä käyttävät maatilat siirtyivät aggrekaattisähköön. Kulutushuippu tasaantui.
Sähköyhtiöt ”kiertävät” kaapelointivelvoitetta rakentamalla aggrekaatti järjestelmiä pitkien matkojen päässä oleville käyttäjäkeskittymille, esim mökkialueille.
Me kovia siirtohintoja maksavat asiakkaat kustannamme nämäkin laitokset. Mutta on turha odottaa, että sähköyhtiöt niitä aggrekaatteja käynnistävät huippuhintojen alentamiseksi.
Näillä maatila-aggregaateilla ei voi tuottaa sähköä verkkoon, vain omaan tarpeeseen. Ne asennetaan niin. Perusteluna on, että niiden tuottaman sähkön laatu aiheuttaisi ongelmia verkossa.
Artikkelissa vedotaan monta kertaa markkinoihin. Sanotaan että uhka on että olemassa oleva huippukapasiteetti puretaan. Entä toisinpäin; onko olemassa toimija joka olisi valmis rakentamaan huippukapasiteettia. Akut ei ole huippukapasiteettia, pumppuvoima ei ole huippukapasiteettia. Se kapasiteetti jota tarvitaan olisi sellaista että sillä voitaisiin tuottaa muutaman päivän ajan.
Miksi kukaan ei investoi? Helenillä on muutama vanha kaasuturbiini huippukapasiteettia varten. Ymmärtääkseni ei ole ajatusta ostaa muutamaa lisää. Haaste on se että investointiympäristö ei ole suotuisa. Isompi haaste on se että kenelläkään ei ole velvollisuutta ylläpitää markkinaehtoista sähkön tuotantoa huippukulutustilanteessa. Jos tilanne korjaantuisi isoilla hinnoilla, niin varmaan olisi jo joku investoimassa? Jos olisi investoimassa tai miettimässä investointia, niin YVA olisi vireillä.
Muualla Euroopassa esim. Saksa tehdään jo kovaa vauhtia kapasiteettimarkkinoita eli miten varmistetaan että sähköä riittää myös kun ei tuule tai aurinko paista. Vanhojen laitosten tekohengitys (Meri-Pori) ei ole kannattava valinta.
Kapasiteettihuutokaupat on tuttua Euroopassa ja Suomessa. Mitä vaaditaan että investoisit uuteen tuulivoimaan, mitä vaaditaan että investoisit uuteen aurinkosähköön. Vastaavalla periaatteella voidaan toteuttaa huutokauppa siitä mitä tarvitaan että esim. 500 MW kaasuturbinivoimaa tai laittamalla nopeampi käynnistysvaatimus 500 MW moottorivoimaa rakennetaan Suomeen. Voimala jää tarjoajan taseeseen ja operoitavaksi kuten tuulivoima. 100 % kustannuksista ei tarvitse kattaa valtion taholta koska omistaja voi vapaasti ajaa voimalaa. Olisi kiinnostavaa tehdä tällainen huutokauppakokeilu.
P.S. Ymmärtääkseni 5.1 vain muutama sata MW erotti Suomen tilanteesta jossa olisi jouduttu turvautumaan varavoimaan.
Pitäisi huomioida se mahdollisuus, että tauti onkin se, mitä kauppalehdessä spekuloitiin ”toimijat eivät käytä kapasiteettiaan täydellä teholla, eli vedättävät hintoja ylös. Tuotantorakenne on keskittynyt, mikä voi luoda olosuhteet markkinavoiman käytölle, sanoo Aalto-yliopiston työelämäprofessori Iivo Vehviläinen.”.
Mikäli Iivo on oikeassa:
– vastaus kysymykseen miksi ei investoida on se, että ei investoida, koska investoiminen eli lisäkapasiteetti tuhoaa olemassa olevan kapasiteetin kannattavuuden
– veronmaksajien on turha sponsoroida lisäkapasiteettia (kapasiteettimarkkinaa tai muuta RobinHood tuotantoa), koska se lisää vastaavasti tuota väitettyä olemassaolevien suurten tuottajien kapasiteetin vajaakäyttöä -> ei (toivottua) vaikutusta hintoihin ja hintapiikkeihin.
Hyvä uutinen on, että sähköntuottajien yhteenlaskettu käyttökateprosentti on korkea arviolta 40% (vaikka kaikki eivät olekaan yhtä superkannattavia kuin Fortum Generation). Tästä seuraa, että ainakin teoriassa sähkön hinnalla on varaa laskea kohti ”tuotantokustannusta”.
”P.S. Ymmärtääkseni 5.1 vain muutama sata MW erotti Suomen tilanteesta jossa olisi jouduttu turvautumaan varavoimaan.”
Ei, vaan edellisen päivän huutokaupassa ennustettiin (väärin) että tilanne olisi mennyt niin tiukoille. Juuri siksi hinta nousi hyvin korkeaksi, eikä toteutunut kysyntä ei ollut lähelläkään kriittistä rajaa.
Hinta kyllä nousi liian korkealle ja sähköä säästettiin noin hyvinvoinnin maksimoinnin kannalta aivan liikaa. Ensi kerralla markkinatoimijat osaavat ennustaa paremmin.
Selkeyden vuoksi: tehoreservi on olemassa, jos joku ydinvoimaloista vikaantuisi tai joku muu iso häiriö leviäisi sähköverkossa.
Robin Hood-voimalakeskustelussa tämä helposti sekaantuu. Tammikuun tilanteessa kyse ei ollut sähköpulasta vaan ilmeisesti hieman erikoisesta hinnoitteluvirheestä.
Innostus ydinvoimaan unohtaa sen, että Olkiluodon kytkinkentä on koko maan energiainfralle iso yksittäinen riski. Keskitetty tuotanto on energiateollisuuden isoille sähkön tuottajille ja vaikka puolueiden vaalituelle mukavampi asia kuin hajatetumpi tuotanto. Taas vikaantumisen jatuotannon vaihtelun näkökulmasta hajautettu tuotanto on taas luotettavampaa. Poliittinen keskustelu on vähän yksioikoista, kun sähköverkko on pohjimmiltaan erittäin monimutkainen kone.
Norja muuten ostaa halpaa tuulisähköä ja myy kallista vesivoimaa markkinoille, mikä tasaa juuri tuulivoiman vaihtelun.
Off Topic:
Sivuston RSS / Feed syöte osoitteessa
https://www.soininvaara.fi/feed/
ei näyttäisi toimivan. Viimeisin syötteessä oleva artikkeli on
Covid-19: miten uusi variantti pystyi nujertamaan vanhan?
Wed, 09 Aug 2023 12:53:49 +0000
Vaikka nyt keskustellaankin ihan aiheesta akuutista ongelmasta, niin katse pitää kohdistaa myös pidemmälle tulevaisuuteen. Ja myös ditä tulevaisuudesta pitää Suomen hallituksen ottaa vastuita. Kuinka varmistetaan ettei nykyinen hintavaihtelu jatku ja ettei sähkön hinta nouse jatkossa kapasiteettipulan takia. Vastaus ei voi olla se että asia jätetään pelkästään markkinoiden hoidettavaksi eikä varsinkaan niiden armoille. Eikä ainakaan se että ei voida tehdä mitään koska se häiritsee markkinoita! Sairashan sellainen markkina on jossa hinnat vaihtelevat kuten nyt sähkömarkkinassa ja nykyisin täysin keinotekoinen viritelmä jolle on annettu nimi pörssi.
”Sähkömarkkinat | Selvitys: Sähkö uhkaa kallistua rajusti Suomessa, syynä Ruotsin suunnitelmat: https://www.hs.fi/talous/art-2000010152792.html”
Totta kai sähkön tarjonta kannattaa jättää markkinoiden hoidettavaksi, koska vaihtoehdot ovat kokonaiskustannuksiltaan täysin kestämättömiä. Julkisen vallan tehtäväksi jää siirtoverkkojen vahvistaminen jotta markkinat toimivat mahdollisimman hyvin. Kun siirtoverkot ovat hyvät, sähkö on lähes täydellinen tuote markkinoiden hoidettavaksi: sähkö on eri tuottajien välillä täydellisen vaihtokelpoista ja sen siirtämisen marginaalikustannukset ovat nolla.
Se, että hinta nousee teollisen kysynnän vuoksi tarkoittaa että uuden tuotannon rakentamisesta tulee kannattavampaa, ja markkina sopeutuu uuteen tilanteeseen. Jos asiaa ruvetaan valtiovallan toimesta sotkemaan, tulos on kaikille vain ja ainoastaan huono.
Neuvostoliitossa tavara oli halpaa, mutta hyllyt olivat tyhjät.
Uskotko että ihmiset kuluttaisivat sähköä ihan mielettömästi jos se olisi halvempaa kuin nyt?
Minä ja meidän talous ei kuluttanut enemmän 2 vuotta sitten kun se oli vielä halvempaa. Se on teollisuus joka kuluttaa sähköä, ja sitten se että sitä myydään ulkomaille koska sähkö on niukkuushyödyke koko länsi-Euroopassa nyt.
Esim tämän viikon halvat hinnat pörssisähkössä johtuvat siitä että merikaapeli Viroon on vaurioitunut. Eli Viro ei voi ostaa enää sähköä Suomesta ja siksi se on halpaa Suomessa. Sitten kun kaapeli on korjattu, on sähkö taas kallista meillä.
Mutta markkinoiden armoille sähkön tarjontaa ei kannata jättää, vaikka markkinoita voidaankin käyttää hyvänä renkinä. Ei ole terveiden markkinoiden merkki jos hinnat vaihtelevat kuten nyt ja on edesvastuutonta jos Suomen sähkön tuotanto luovutetaan kokonaan kaupallisten toimijoiden armoille.
Neuvostoliitolla ei tietenkään ole mitään tekemistä asian kanssa, kuten ei edes Venäjälläkään jatkossa.
R.Silfverberg: ”Uskotko että ihmiset kuluttaisivat sähköä ihan mielettömästi jos se olisi halvempaa kuin nyt? Minä ja meidän talous ei kuluttanut enemmän 2 vuotta sitten kun se oli vielä halvempaa.”
Jos sähkö olisi riittävän edullista, meidän taloudessamme (kerrostaloasunto, kaukolämpö) sähkön kulutus moninkertaistuisi noin alkuun, pidemmällä tähtäimellä varmaankin monikymmenkertaistuisi. Tarkoittaa että ensin Helen alkaisi tuottaa kaukolämmön sähkökattiloilla, sitten liikennepolttoaineet muuttuisivat synteettisiksi, seuraavaksi lannoitetuotannossa siirryttäisiin käyttämään vihreää ammoniakkia, malmi pelkistettäisiin vedyllä, ja lopulta energiaintensiiviset kierrätysprosessit alkaisivat syrjäyttää nykyisiä teollisia kaivannaisiin ja muihin neitseellisiin raaka-aineisiin perustuvia prosesseja vähän kaikkialla.
Jos sähkön hinnasta tarvitsisi välittää yhtä vähän kuin vaikka Suomessa veden hinnasta (ilman puhdistuskustannuksia), maailma näyttäisi hyvin toisenlaiselta.
Jos aikoo rakentaa sellaisia sähköä paljon kuluttavia tehtaista kuin mitä Pohjois-Ruotsiin suunnitellaan niin rakennusluvan edellytyksenä pitäisi olla että laitos on energian osalta omavarainen, eli sille on rakennettava oma ydinvoimala tai iso vesivoimalaitos. Jos ei sellaista paikkaa löydy Skandinaviasta enää niin sitten jonnekin muualle.
Paremminkin niin, ettei tuulivoimalle enää vedetä johtoja mihinkään. Sen sijaan jokaiseen rannikkomaakuntaan voisi kaavoittaa tuuli- ja yrityspuistolle yhteisen läntin, johon kuka tahansa voi rakentaa tuulivoimaa ja välittömään yhteyteen tätä tuulivoimaa käyttävää teollista tuotantoa. Piuha valtakunnan verkkoon olisi sen sijaan ohut…
Eihän tuossa ole mitään järkeä. Sähkön paras ominaisuus on, että sitä on helppo siirtää paikasta toiseen. Ja se pitäisi kieltää? Koska on ikävää kun muutkin haluavat halpaa sähköä, eikä sähköntuottajaa voi pakottaa myymään halvalla ainoastaan kotitalousasiakkaille?
Sähkömarkkinoista keskusteleminen on todella absurdia kun ehdotusten taso vaihtelee kelvottomasta totaalisen kaistapäiseen.
Olen täysin samaa mieltä arkkitehdin kanssa. Mutta tarkoituksena edellämainitussa olisikin todistaa pienemmässä mittakaavassa, miten teollisuutta voi pyörittää tuulivoimalla ja muilla uusiutuvilla, se kun on kuulemma täysin mahdollista ja kannattavaa. Ideana olisi antaa täysin vapaat kädet johonkin alueeseen, mutta ei verohelpotuksia kummempia tukia tai infrapalveluita.
Sähkön hinnasta keskustelu sen ollessa keskimäärin jo valmiiksi erittäin halpaa on epä-älyllisintä keskustelua mitä olen seurannut julkisuudessa aikoihin. Keskustelu nojaa aivan täysin pelkästään tunnepohjaisiin reaktioihin, joita ihmisillä on nähdessään korkean sähkön spot hinnan. Jos ihmiset eivät näkisi mistään ostamansa sähkön hetkellistä hintaa ja saisivat vain joka kuukausi laskun ilman sen kummempaa erittelyä, kukaan ei olisi välittänyt koko asiasta, koska, kuten Osmokin kirjoitti, sähkö on Suomessa jo nyt keskimäärin erittäin halpaa.
Pörssisähkölaskut talvikuukausilta voivat olla erittäin isoja jos erehtyy käyttäytymään kuten 3,5 sentin kiinteän sopimuksen oloissa oli tapana tehdä. Sähköä saa helposti kulumaan suuria määriä.
Useimmat ihmiset eivät kaipaa arkeensa enempää liikkuvia osia.
Energiabisnes on tehnyt ihan kivasti voittoa jälleen, ja myös osinkoa jaetaan taas ihan kivasti.
Ihmiset kotitalouksineen tarvitsevat energiaa modernissa maailmassa lähes samalla tavoin kuin tarvitsevat vettä voidakseen ylläpitää ihmisarvoista nyky-elämistä. Poliittisesti vallitsee maassamme tavallisen kansalaisen näkökulmasta onneksi laaja yhteisymmärrys, että vedensaantia ei laajemmin bisnestetä voiton tavoittelun kohteeksi. Olisikohan mahdollista saada aikaan myös poliittinen yhteisymmärrys, että energiantuotannossa olisi määritelty jokin tietty yhteinen kulutusraja, johon saakka tavalliset kansalaiset saisivat hankituksi energiaa kaikille yhtäläiseen kohtuuhintaan. Tällä hetkellä osa kansalaisista tulotasostaan riippumatta joutuu maksamaan sähköstään kohtuuttomuuksia, kun taas toisaalla sähköä saa ihan kohtuutaksoin tai jopa alle sopimuksista sekä jopa asuinkunnasta riippuen. Esim. kuntaomistus-enemmistöiset yhtiöt laskuttavat oman alueensa sähkökäyttäjiltä yleensä vähemmän kuin koko maan tasolla keskiverrosti eri toimijat laskuttavat.
Sähkönkulutuksensa hinnoittelun suhteen kansalaiset ovat keskenään varsin eriarvoisessa asemassa, jossa pienituloiset tietenkin jälleen eniten kärsivät.
Jospa olisi saatavissa sähkösopimus missä hinta vaihtelee enemmän kuin pörssihinta? Toki se sitten olisi keskimäärin halvempi.
Halpuus olisi maksu joustamiskapasiteetistä.
Sitten voisi esim. investoida 1000 euroa (bio)- diesel-infrapuna-lämmittimeen, jonka voisi suunnata vaikka aurinkolämpökeräimeen.