Sarjan aiemmissa teksteissä hahmoteltiin liikenteen hinnoittelun totaalista kumousta. Se on jo tuottanut raivoisia kommentteja autoilijoilta, vaikka lähtökohta oli, että en esitä autoiluun kohdistuvien maksujen kohottamista vaan niiden suuntaamista toisin. Nykyisessä kuudessa miljardissa on aika paljon uudelleen suunnattavaa ilman, että keskimääriset kustannukset nousevat.
Jos tämä tehdään kustannusneutraalisti, autoilun hinta alenee haja-asutusalueilla ja kasvaa kaupungeissa, koska autoilu on maalla räikeästi yliverotettua ja kaupungeissa aliverotettua. Ulkoisista kustannuksista maaseudulla merkitystä on vain tiestön kulumisella, käytön seurauksilla ja ilmastopäästöillä ja myös onnettomuuskustannuksilla, mutta ruuhkautuminen, myrkylliset päästöt, melu ja tilan käyttö ovat kaupunkien ongelmia.
Muutos on väkisin edessä, sillä liikenteen veropohja sulaa alta. Kun liikenne sähköistyy, se ei maksa polttoaineveroja. Joko liikenteestä perittävät verot lisätään tuloveroihin tai johonkin muuhun veroon tai sitten luovutaan pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta.
Kaupunkiliikenteen osalta on tehtävä jotain. Sähköautot eivät ehkä ole kokonaiskustannuksiltaan sen halvempia kuin polttomoottoriautojen veroton käyttö, mutta sen kustannusrakenne on erilainen. Jos sähköauton kulutus on 20 kWh/100 km ja pörssisähköllä lataavan sähkön hinta veroineen on 10 snt/kWh, kilometri maksaa noin kaksi senttiä eli noin kymmenesosan vastaavan pituisen matkan bensalaskusta. Joukkoliikenne ei pysty tällaisen hinnan kanssa kilpailemaan. Jokainen, jolla on auto, käyttää sitä kaikkiin matkoihinsa. Lopputuloksena on kaupunkiliikenteen jättimäinen ruuhkautuminen samaan tapaan kuin 1970-luvun itäväylällä. Kaikki häviäisivät. Metro tosin pystyy alittamaan ruuhkat.
Annika Saarikko on esittänyt, että siirrytään kilometripohjaiseen veroon, joka on alempi siellä, missä äänestetään Suomen keskustaa ja korkeampi siellä, missä ei äänestetä. Hänhän ei jätä käyttämättä yhtään mahdollisuutta siirtää rahaa kaupungeista maalle.
Huomattakoon, että jos tieverkon ylläpidosta perittäisin maksua aiheuttamisperiaatteen mukaan, maksu olisi Kehä I:llä paljon alempi kuin haja-asutusalueiden pikkuteillä, koska Kehä I:llä kustannusten jakajia on tuhat kertaa enemmän kuin pikkuteillä.
Kuitenkin hän on tällä kertaa oikeassa siinä, miten autoja pitäisi verottaa. Mutta kenelle tai mille verotulot kuuluvat?
Jos autoja verotetaan suurissa kaupungeissa enemmän korvauksena ulkoisista haitoista, miksi näistä haitoista pitää maksaa sinne, missä haittoja ei muodostu. Helsingissä on maksullinen pysäköinti. Senkään tuloilla ei rahoiteta elämää haja-asutusalueilla. Miksi kaupungin rakentamilla ja omistamilla kaduilla ajamisesta pitäisi maksaa muualle maahan?
Tiemaksujen tulonsaajana pitäisi nyt vähintäänkin olla se taho, joka tietä ylläpitää. Helsingin sisääntuloteillä ja kehäteillä valtio, mutta kuntien ylläpitämän katu- ja tieverkon osalta kunta.
Liikenteen verotuksen uudelleen muotoilun vaikein kysymys eivät ole autoilijoiden asenteet vaan kysymys veron saajasta.
”Se on jo tuottanut raivoisia kommentteja autoilijoilta, vaikka lähtökohta oli, että en esitä autoiluun kohdistuvien maksujen kohottamista vaan niiden suuntaamista toisin.”
Minä taas kyseenalaistan koko kuuden miljardin maksajan roolia tästä ikuisuuteen. Jos tulot laskevat sen vuoksi, että polttoainetta ei enää kulu entiseen malliin niin luulisi Vihreän puolueen olevan juhlatunnelmissa sen sijaan, että murehtivat miten autoilijoilta saataisi entinen määrä rahaa.
Kirjoitin aluksi pitkän kommentin mutta se alkoi rönsyilemään aiheen ulkopuolelle. Sanottakoon nyt kuitenkin, että maksajan rooli ihan kaikessa alkaa kyllä pikkuhiljaa tympimään ja tuli mieleeni se tarina ravintolalaskun jakamisesta.
Minua alkaa hiljalleen epäilyttämään kokonaisuudessaan tämä Osmon analyysi autoilusta. Varsinkin, kun Osmo alkaa puhua noista maaseudun pikkuteistä ja niiden kustannuksista. Minä olen seurannut jonkin verran vt4 parannusta Lusi-Vaajakoski. Koko tielinja on kuin avoin haava maisemassa. Ja pikkutie paikallisille on rakennettu vähintään toiselle puolelle valtatietä, paikoin molemmille puolille. Hoitovastuu noista teistä on paikallisilla. Valtio sentään rakentaa ne.
Jotenkin tuntuu, että Osmolla on ajatus, että ei ole oikein, että valtiovalta rakentaa isoja valtateitä helsinkiläisten rahoilla, vaikka paikalliset joutuvat ajamaan kilometreittäin valtatielle pääsemiseksi, vaikka asuvat valtatien vieressä.
Tämä huomautus näistä vähäliikenteisistä teitä ja niiden kustannuksista oli silkkaa kettuilua Annika Saarikolle, joka oli sanonut, että tiemaksun pitää olla korkeampi paremmilla terillä ja alempi kuppaisilla hiekkateillä. Ne kuooppaiset hiekkatiet tulevat kuitenkin kalliimmiksi henkilö tai tonnekilometriä kohden ihan vain, koska kustannusten jakajia on niin vähän.
Koska en pidä upotettujen kustannusten laskuttamisesta, kannatan samaa lopputulosta kun Saarikko, mutta eri syistä, mutta en kannata sitä, että valtio kerää suurta ylijäämää Kehö I:ltä ja jakaa rahat keskustan äänestäjille.
Minkä takia laki tiemaksuista ei edennyt tässä hallituksessa?
Johtuiko se koronasta, Ukrainasta vai Keskustasta?
Nyt joka tapauksessa Kokoomus on ilmoittanut että jos he ovat seuraavassa hallituksessa niin sellaista lakia ei tule.
Meillä on täyssähköauto, mutta emme käytä sitä kaikkiin matkoihin, käytännössä emme ollenkaan liikkuessamme ydinkeskustassa, siellä kävely ja joukkoliikenne vievät voiton. Asumme siis Kruununhaassa. Mutta esimerkiksi Tapiolaan menemme kotoa autolla. Asian määrää lähtöpiste. Jos lähden töistä suoraan Tapiolaan vaikka silmälääkäriin tai nyt tänään erääseen tilaisuuteen Tikkurilaan, menen toki metrolla.
– Vieläkin muistan kahden vuoden takaisen upean tunteen uudessa täyssähköautossa. Ensimmäiseen kommentoijaan viitaten, eivätkö vihreät voisi kuitenkin myös iloita liikenteen sähköistymisestä. Toki ymmärrän kirjoituksen pointin tulokertymästä.
Olisihan se kieltämättä aika tyhmää ajaa krunikasta ydinkeskustaan autolla. Toisin sanoen en siis ihan ymmärrä argumenttiasi suhteessa Osmo väitteeseen, että auton omistava ajaa kaikki matkat sillä.
”2.., jos tieverkon ylläpidosta perittäisin maksua aiheuttamisperiaatteen mukaan..”
Suurimmalla osalla Suomen tieverkostahan on näin. Maassamme on 370 000 km yksityisteitä, joiden tonnikilometrien laskenta perustuu aiheuttamisperiaatteeseen. Valtion teitä on vain 80 000 km. Pääosa yksityisesti ylläpidetyistä teistä on Saarikon vahvoilla kannatusalueilla.
Liikennesuoritteesta yksityisteillä on aika vähäinen osuus.
Tuosta Osmon kommentista, että yksityisteiden osuus liikenne suoritteesta on vähäinen, olen samaa mieltä. Kallista se kuitenkin on maksajille. Minäkin joudun maksamaan melkein 1000 eur vuodessa yksityistiemaksuja.
”Aika vähäinen” on noin 2% eli ei aivan mitätön. Lisäksi metsäteollisuus loppuisi Suomesta ilman yksityisteitä.
Teiden ylläpidon noin 200 miljoonan euron kustannus kohdistuu lisäksi pääosin Kehä III:n ulkopuolella autoileviin eli Saarikon kannatusalueilla asuvat maksavat jo nyt itse asiassa tiemaksua. Siksi kilometrimaksujen keräämiseen heiltä on vähemmän perusteita. Siten tiemaksuissa kannattaa keskittyä Kehä III:n sisäpuoliseen alueeseen.
Jos nuo miljardit jätetään keräämättä veroina, niin eiväthän ne mihinkään katoa, vaan nykyiset veronmaksajat saavat pitää rahansa ja käyttää ne johonkin muuhun kuin valtion pohjattomaan kirstuun.
Vanha viisaus rahankäytöstä kuuluu:
1. Kun käytetään omaa rahaa omaksi hyväksi, niin ollaan tarkkoja.
2. Kun käytetään omaa rahaa jonkun muun hyväksi, ollaan vähemmän tarkkoja.
3. Kun käytetään jonkun muun rahaa omaksi hyväksi, ollaan tarkkoja.
4. Kun käytetään jonkun muun rahaa jonkun muun hyväksi, ei olla niin tarkkoja.
Tämähän näkyy vaikka julkisissa hankinnoissa, kuten länsimetrossa.
Tuota pohjoismaista hyvinvointivaltiota pitäisi ihan oikeasti avata. Ovatko kaikki nykyiset menot ainoan välttämättömiä?
Virallinen tarinan mukaan olemme paljon viisaampia kuin isovanhempamme. He kuitenkin pärjäsivät paljon pienemmällä hyvinvointivaltiolle. Esimerkiksi heillä ei ollut tasa-arvovaltuutettua.
Kun kauan sitten opiskelin kansantaloustiedettä, makrotaloudessa puhuttiin julkisen talouden kerroinvaikutuksesta. Jos valtio otti velkaa ja lisäsi sillä kokonaiskysyntää, kokonaistuotanto nousi paljon yli tuon valtion kysyntälisäyksen verran. (multipleri) Jos valtio verotti kansalaisia ja käytti sen rahan menoihinsa kansantalouden sisällä, tämä kerroin oli yksi. BKT lisääntyi tuon verotetun ja kulutetun rahasumman verran, eli tuon ajan ajattelun mukaan valtion kuluttamatta jättämä rahasumma oikeasti katosi. Selitys tähän oli, että jos tuo raha olisi jätetty kansalaisille, osa siitä olisi säästynyt ja jäänyt site4n pois kierrosta.
Nyt varmaan mallit ovat tästä kehittyneempiä eikä tuo tasapainoisen valtion menon kerroin enää ole identtisesti yksi, koska korot. Kansantalous on kuitenkin yllättävästi toimiva kokonaisuus.
Tässä tullaan innovaatioiden merkitykseen eli ei-kaupallinen monopoli (esimerkiksi valtio) olisi kaikista tehokkain tapa tehdä asiat, jos riittäisi se, että kaikki kaivavat ojaa ruoskaniskujen tahdissa. Ns. edistys toimii tehokkaimmin, kun keksijä hyötyy henkilökohtaisesti parannuksista. Eli Kommunistisen manifestin käyttämin termein: porvaristo tuottaa lisäarvoa feodaaliherroihin verrattuna.
Kaikella ystävyydellä ja vilpittömällä kunnioituksella yritykseesi analysoida yhteiskuntaa Osmo, ”raivoisat kommentit” johtunevat siitä, että et oikein ymmärrä tai halua ymmärtää ihmisen perusoikeuksia, joihin kuuluu myös liikkumisen vapaus.
”Auto” jotenkin sokaisee ajatuksesi siitä mistä on kysymys. Vapaudesta siirtyä paikasta toiseen. Väite että pääkaupunkiseudulla kukaan ei tarvitse autoa, on harhaa. Niin kuin olen sanonut: menkää katsomaan kehäteitä ja ostoskeskuksien parkkipaikkoja. Ne ovat täynnä autoja, joka päivä, myös ns. työaikana arkipäivinä.
Muistan ajat jolloin vihreät vastustustiva keskitettyjä ratkaisuja, esim. ydinvoimaa. Nyt kun henkilöauto edustaa parhaimmillaan hajautettua ratkaisua, vihreät ovat sitä vastaan, eli keskitetty kelpaa. Historiallinen tosiasia lienee että ne yhteiskunnat menestyvät parhaiten joissa kaikki mahdollinen on hajautettua, myös valta.
Luulin aikaisemmin että vihreät vastustavat auton käyttöä ekologisista syistä. Samoin kuin esim. lentämistä eli matkailua. Nyt kun autoilu muuttuu päästöttömäksi, sama autoilun ja lentämisen vastustus jatkuu yhä. Jostakin kummallisesta syystä vihreä liike haluaa naulita ihmiset kotipihalle, jolloin matkustaminen muualle on aina ”paha teko”. Tätä en ymmärrä, sillä vihreät ovat (tai ovat olevinaan) kansainvälisiä kohtaamisia kannustava puolue.
Vai onko ongelma siinä että rahvaan ei kuulu matkustaa, ei kotimaassa eikä varsinkaan ulkomaille? Ollaanko ihan linkolaisia: ihminen pitää kahlita paikalleen eikä laajemmista kultturisfääreistä ole kuin haittaa?
Autoilu liikkumisvapautta edistävänä asiana pitää paikkansa vain tiettyyn pisteeseen saakka. Noin sata vuotta sitten maatalousvaltaisessa Yhdysvalloissa massatuotettu auto todellakin toi liikkumisen vapauden suurelle osalle ihmisistä, jotka ennen olivat siitä vain haaveilleet.
Nykyisin kuitenkin suuri osa ihmisistä on valmis myymään liikkumisen vapautensa esimerkiksi edullisen omakotitalon muodossa. Voidaan ostaa talo niin kaukaa työpaikoilta ja palveluista, että arjen pyörittäminen onnistuu vain autolla ja pahimmassa tapauksessa useammalla autolla. Veikkaan, että suurin osa auton omistajista on tavalla tai toisessa vastaavassa tilanteessa. Tällöin autoilusta onkin tullut liikkumisvapauden rajoittaja.
Periaatteessa ihmiset ovat vapaita tekemään itsenäisiä päätöksiä, mutta autoilu ja yhteiskunnan autoistuminen ovat ilmiöinä sen verran kehnosta päästä, että ihan mielelläni näen yhteiskunnan niihin jollain tasolla puuttuvan. Kukaan ei voi argumentoida järjellisesti, että yksittäisten ihmisten päivittäinen liikuttelu kymmeniä kilometrejä kaksi tonnia painavissa teräslaatikoissa on tehokas tapa järjestää satojen tuhansien ihmisten liikkumistarpeet pinta-alaltaan rajoitetulla alueella, vaikka se olisikin miten ”vapaata” tahansa.
Sähköautoilun päästöttömyys on myös asia, jota voidaan pitää hyvin kyseenalaisena, kun otetaan huomioon elinkaaripäästöt. Ymmärrykseni mukaan sähköautolla pitää ajaa reilu 100 000 km fossiilittomasti tuotetulla sähköllä, kunnes valmistamisesta johtuvat ympäristöhaitat kompensoituvat polttomoottoriauton tasolle. Vaikka lukema ei olisikaan paikkaansa pitävä, ei voida olettaa, että sähköauto valmistuu nollapäästöillä ja luonnonvaroja käyttämättä. Lisäksi fossiilittomankin sähkön tuotanto tuottaa usein ympäristölle ja ilmastolle ongelmia esimerkiksi voimaloiden rakentamisvaiheessa, joten liikkumisessakin energiatehokkuus olisi hyvä ottaa huomioon, vaikka energianlähteenä olisikin ”päästötön” ja ”melkein ilmainen” sähkö.
Siinä nyt olisi muutama mieleeni tullut syy, miksi veikkaan vihreiden ja Osmonkin suhtautuvan autoliikenteeseen tietyllä kritiikillä tässä blogissa esitettyjen asioiden lisäksi.
Sähköautolla liikkumisen kuvitteleminen päästöttömäksi on pahinta mahdollista itsepetosta. Sähköauto on burana, joka ei ratkaise autojen luomaa ympäristön kannalta vahingollista perussairautta: yhteiskuntarakenteen hajanaistumista. Tosin sitä ei ratkaise myöskään joukkoliikenne, joka sekin on vain aspiriini ratkaisematta perusongelmaa.
Hajaantumisen todellisten kustannusten kohdistaminen niiden aiheuttajille on riittämätöntä. Siksi tarvitsemme Kehä III:n sisäpuolella tiemaksuja, joita on syytä periä myös joukkoliikenteeltä (ainakin laskennallisesti).
Olen aika samaa mieltä Salovaaran kanssa. Olen asunut 50 vuotta alueella Espoon Haukilahti, Tapiola, Kruununhaka. En Krunikassaan koe autoa tarpeettomaksi. Yhteiskäyttöautoa en hyvän joukkoliikenteen takia tarvitse, mutta moneen muuhun, myös Etelä-Savoon mökkimatkalle. Tuo 60-luvun alussa perheeseen hankittu luonnonkaunis niemi Haukivedellä on yksi elämämme kiintopisteitä. En myöskään grynderinä uskaltaisi rakentaa taloa ilman ainakin jonkin verran autopaikkoja.
Ydinvoimaa vastustettiin aikoinaan radioaktiivisten jätteiden ja onnettomuusvaaran takia, ja myös siksi että ne toimi ydinaseiden raaka-ainelähteinä.
Autoja on itse asiassa vastustettu pidempään, Suomessakin jo 1960 luvulta asti erilaisista syistä.
Ainakin tämä Osmon malli vauhdittaisi polttomoottoriautoista luopumista, jos nykyisten autoveron, polttoaineveron, käyttövoimaveron ja arvonlisäveron päälle tulisi vielä tienkäyttömaksu.
Tältä ollaan sentään neljä vuotta turvassa.