Olen silloin tällöin illanistujaisissa kysellyt, olisiko perusteltua priorisoida terveydenhuollossa niiden ihmisten terveyttä, joiden arvo Suomen kansantaloudelle on suurin. Heidän maksamillaan veroilla koko homma hoidetaan.
Vastaukset ovat olleet yleensä kauhistuneita. Noin ei voi tehdä. Terveydenhuollossa kaikkien on oltava tasa-arvoisia. Olisi suorastaan natsimeininkiä panna ihmiset jonoon hyödyllisyytensä perusteella.
Näin meillä kuitenkin terveydenhuolto on järjestetty, eikä tästä voi edes syyttää natseja eikä edes poliittista oikeistoa. Poliittinen työväenliike pitää työterveyshuoltoa keskeisenä saavutuksenaan. En tarkoita pakollista työterveyshuoltoa, joka keskittyy lähinnä työolojen vahtimiseen, vaan vapaaehtoista siis työterveyshuoltona annettua sairaanhoitoa ja lääkärinvastaanottoja.
Tätä työssä olevat hoidetaan ensin ‑periaatetta voidaan yrittää perustella sillä, että se tukee kansantaloutta eikä ilman toimivaa kansantaloutta olisi minkäänlaista terveydenhuoltoa.
Jos tätä käytetään perusteena, pitäisi vielä löytää perusteet sille, miksi ihminen pudotetaan huonomman terveydenhuollon pariin heti sinä päivänä, kun hän joutuu työttömäksi. Itse asiassa työttömyyden alkuhetkiin liittyy tilastollisesti melkoisia terveysriskejä. Olisi helpompi perustella päinvastaista, että tuohon elämänvaiheeseen liitettäisiin tehostettuja terveyspalveluja.
Sitten tietysti joku yrittää väittää, ettei työterveyshuolto anna parempaa terveydenhoitoa vaan että terveyskeskuksissa saatava hoito on ihan yhtä hyvää. Jos näin on, miksi siitä työterveyshuollosta sitten niin innokkaasti pidetään kiinni?
Joku tietysti keksii, että yritykset ja työntekijät kustantavat työterveyshuollon veroillaan –niin kuin kaiken muunkin terveydenhuollon.
Keskeinen hankaluus on siinä, että lääkäreitä on tarpeeseen nähden liian vähän; jokainen yksityispuolelle siirtyvä on pois julkiselta ja toisaalta niukkuus sinänsä pakottaa maksamaan kovempaa palkkaa ja lisää siten kustannuksia. Tämän vuoksi pitkän tähtäyksen ratkaisu on kouluttaa lääkäreitä niin paljon, että työttömyyttä silläkin alalla on siinä kuin muillakin. Ongelma tässä on se, ettei tämä tietenkään ole lääkäreiden mieleen ja lääketieteellsiä tiedekuntia kumminkin johtavat lääkärit; seuraus tästä eturistiriidasta nähtiin, kun hoitajien täydennyskoulutus lääkäreiksi vesitettiin tekemällä tuosta täydennyskoulutuksesta pidempi kuin varsinaisesta lääkärikoulutuksesta. Tämän vuoksi sopisi kokeilla kannusteiden muuttamista, esimerkiksi siten, että lääkärinä toimiminen muuten kuin julkisessa virassa vaatisi erillisen luvan, joita myönnettäisiin vain silloin kun julkiset virat on tyydyttävästi täytetty; lupa olisi määräaikainen ja ne myytäisiin huutokaupalla, josta saatavat varat ohjattaisiin julkisen terveydenhuollon rahoitukseen. Vaihtoehtoinen malli, joka johtaisi samaan tulokseen, olisi periä kaikilta lääkäreiltä vuotuinen toimilupamaksu, jonka tuotto niinikään menisi julkiseen terveydenhuoltoon: julkiselle terveydenhuollolle ei tulisi tästä nettokulua, yksityiselle sen sijaan kyllä eli tämä olisi käytännössä yksityiseen terveydenhuoltoon kohdistuva vero, jolla rahoitettaisiin julkista. Toimilupamaksu voisi aluksi olla vaikkapa 100 000 €/v, jota sitten säädettäisiin niin, että julkiset virat olisi tyydyttävässä määrin täytetty. Näitä sopisi soveltaa myös muihin niukkuudesta kärsiviin terveydenhuollon ammattiryhmiin. Lääkäreiden kohdalla erityinen ongelma on tosin se, että ammattityhmällä on suhteettoman suuri poliittinen vaikutusvalta; tässä pitäisi vain kaikkien muiden liittoutua tätä vastaan: yksityinen terveydenhuolto, jossa ne joilla ei ole vara maksaa jätetään hoitamatta — eli liikeidea on pohjimmiltaan “rahat tai henki” — on syvästi epäeettistä toimintaa, jommoista ei pidä suvaita.
Tuollainen yksityiselle sektorille työllistymisen estäminen ei ole mahdollista, koska Suomen perustuslaki ja elinkeinovapaus. Lisäksi EU-oikeus on esteenä myös.
Lääkärien lukumäärä on tosiaan perusongelma. Toki sekin tiedetään, että lääkärimäärän kasvu synnyttää lisää terveyspalveluita ja samalla myös lisää kysyntää näille palveluille. Työterveyden ohituskaistasta on seurannut ainakin se, että tulee iso määrä suhteellisen turhia palveluita hankittua. Kun työterveyshuollossa käy, hoitosuunnitelmaa tehtäessä ensimmäinen toimenpiteiden valintaan vaikuttava huomio lääkäriltä on aina, että katsotaanpas ensin, että mitä teidän työnantajan hankkima palvelu pitääkään sisällään. Jos palvelu on ostettu laajana, on piikki auki, ja potilaan toiveiden mukaan tätä lähetetään jos jonkinlaisiin mittauksiin, joihin läheskään kaikkia nyt lähetettäviä potilaita ei lähetettäisi, jos kuluja pitäisi priorisoida. Vastaavasti tosiaan työtön puolestaan laitetaan ajanvarausjonoon, josta pääsee vasta ensimmäiselle luukulle jossain vaiheessa, ja jatkotutkimuksiin ei usein lainkaan.
Ihmisten potentiaalinen kysyntä terveyspalveluille, jotka voivat pidentää elinikää, parantaa olotilaa sekä vaikkapa muokata ulkonäköä, ovat potentiaalisesti miltei rajattomat. Lääketieteen kehittyessä tulee yhä uusia ja taas uusia palveluita, joita on mahdollista ostaa.
Ongelma ei ole kovinkaan suuri, jos työterveyshuollon asiakas saa ainoastaan terveydenhuoltonsa hieman nopeammin kuin työmarkkinoiden ulkopuolella oleva julkista terveydenhuoltoa käyttävä, mutta itse vaikuttava hoito/operaatio on samantasoinen laadullisesti. Luulisin, että sen kanssa vielä voimme elää, että työmarkkinoiden ulkopuolella oleva voi odottaa ei päivystysluonteista hoitoa muutaman päivän/viikon pidempään kuin työmarkkinoilla oleva.
Ongelmalliseksi tilanne muodostuu silloin, jos julkisella ei pääse vastaaviin hoitotoimenpiteisiin kuin työterveyshuollossa, vaikkakin joutuisi jonottamaan ja odottamaan hoitoon pääsyä hieman pidempään. Se olisi jo yhdenvertaisuuden kannalta vaikeasti perusteltavissa, toisin kuin muutaman viikon jonotus
Ei se julkisella puolella ole pelkästään muutaman päivän tai viikon odotus, vaan monesti kuukausien, jopa yli vuoden jonotus. Akuutit tilanteet julkisella puolella toki hoidetaan moitteettomasti.
Työterveyspuolen erikoisuus on, että kokemani mukaan monissa työpaikoissa omalääkäri-järjestelmä niissä toimi. Jos se saataisiin toimimaan myös julkisella puolella, ongelmat vähenisivät oleellisesti.
Omakohtainen esimerkki: Kävin aikoinaan tietyn toistuvan ongelman kanssa parin vuoden aikana useita kertoja sekä julkisella puolella että omalla työterveyslääkärillä. Julkisella puolella sovittiin aina uusi aika 3 kk päähän. Sitten yhtenä päivänä työterveyslääkäri otti yhteyttä ja ehdotti, että tämä nyt tutkitaan, ja että sopisiko tällainen tutkimuspatteristo. Sopi, ja syöpä löytyi, eikä se ollut ehtinyt lähettää etäpesäkkeitä. Siitä on jo lähes 20 vuotta, ja hengissä olen, ja olen julkisen puolen muutaman vuoden välein tapahtuvassa seurannassa, missä ei ole mitään moittimista.
Olisikohan ero se, että omalääkäri-järjestelmässä ihmiset ovat lääkärille “tuttuja”, mutta nykyisellä julkisella puolella pelkästään vastaanottotilanteen ja dokumenttien perusteella hahmotettuja “potilaita”?
Vastauksena (retoriseen?) kysymykseen siitä, miksi työterveyshuollosta pidetään kiinni on saavutettavuus. Sairastuin lievästi juuri vähän aikaa sitten ja tarvitsin lääkäriltä ensisijaisesti lääkereseptin, diagnoosi oli selkeä jo oireiden perusteella. Soittooni työterveyteen vastattiin noin minuutin jonotuksella ja aika lääkärille löytyi 1,5 tunnin päähän. Vastaanotolle pääsin tarkalleen sovitulla ajalla ja 10 minuuttia myöhemmin kävelin sieltä ulos lääkereseptin ja sairaslomalapun kanssa.
En tiedä miten tuo olisi mahtanut nykyisellään toimia julkisella (Helsingissä), mutta on helppo kuvitella että odotusajat kaikissa vaihessa olisivat olleet ihan jotain muuta. En sinällään epäile laatua, eli saman diagnoosin ja reseptin olisin varmaan saanut mistä vain, lopulta. Tilanne toki muuttuu ihan toiseksi kun hoidetaan vaikeampia ja pidempikestoisia sairauksia, mutta tällaiseen “perushoitoon” työterveyden etu sen piirissä olijoille on todella suuri.
Suhtaudun varovaisen positiivisesti ajatukseen, että työterveys hoitaisi vain sitä perustehtäväänsä ja muu sairauden hoito siirrettäisiin julkiselle puolelle. Tai siis käytännössä työterveyden rahoitusmalli muutetaan sellaiseksi, että sen maksaisivat kokonaan työnantajat ja ‑tekijät ilman mitään julkista rahaa, jolloin työterveys liukuisi joka tapauksessa kohti lakisääteistä tehtäväänsä. Tästä tulevaa julkisen rahan säästöä pitäisi kuitenkin sitten jotenkin korvamerkitysti ohjata julkisen terveydenhuollon ongelmien paikkaamiseen.
Ode esittää kysymyksen: “Tuottaville yksilöille paremmat terveyspalvelut?”
Näinhän meillä nyt tehdään. Varsinkin menestyvät firmat tarjoavat työntekijöilleen oleellisesti parempia/laajempia työterveyspalveluja kuin julkinen puoli. Se vieläpä osittain kompensoidaan julkiselta puolelta.
Tämä on hyvä ja toimiva systeemi, mutta tietenkin rajusti kismittää Soten sössineitä sosialistejamme.
Vasemmisto haluaakin nyt heikentää yksityisen puolen “kohtuuttoman hyviä” työterveyspalveluja, jossa ei tarvitse jonottaa ja saa mm. huipputason erikoislääkärin palveluja juuri hänen terveystilanteeseensa perehtyneiltä ja tehokkailta alan osaajilta.
Sosialismissahan kaikilla pitää asiat olla yhtä huonosti! Marxin opeissahan ei ole edes ihmisen käsitettä, saati sitten personallista terveydenhoitoa!
Tämäkin taas osittaa sen, että Suomalainen sosialistinen talouskokeilu on tullut tiensä päähän!
Tilalle tarvitaan kiireesti markkinatalouden ehtojen mukainen talousreformi, jossa ihminen on keskiössä ja jossa on voimassa esim. omaisuuden suoja, joka nyt on kyseenalainen. Tässä muistuu mieleen 90-luvun Koiviston Konklaavi, jossa suurelta joukolta yrittäjiä pöllittiin omaisuus, sekä nyt meneillään oleva yksityismetsien sosialisointi ja tulossa oleva exit-vero, jne.
Ja vielä: Suomi on olevinaan ei-korruptoitunut maa. Olemme kuitenkin kehittäneet oman korruptoituneen “sulle-mulle”-systeemin, joka läpäisee koko yhteiskuntamme.
Tuo korruptio alkaa jo Perustuslakivaliokunnasta, jossa samat ihmiset jotka säätävät
lakeja tulkitsevat itse ko. lakien perutuslaillisuuden. Siinä ovat pukit kaalimaan vahtina! Tästä esimerkkinä voisi luetella vaikka kuinka monta jopa kansalaisen PERUSOIKEUKSIA rajoittavia lakeja…
Tarvitsemme kiireesti Perustuslakituomioistuimen, joka lopettaa tämän yhteiskuntamme kehitystä haittaavan, moraalittoman “sulle-mulle” korruption.
Taas kerran uskomatonta sontaa Korppoolta. Soten sössi kepu maakuntineen, ja ihmisen käsite puuttuu nimenomaan oikeiston sanakirjasta. On myös lapsellista selittää omaa menestymättömyyttään “sosialismilla”, Suomesta löytyy menestyviä ja kasvavia yrityksiä pilvin pimein.
Seppo Korppoo toi kyllä hyviä pointteja Sote puolelta jossa Korppoo on siinä oikeassa että poliittinen vasemmisto on idealogisella uudistuksella ajanut alas yksityisten terveyspalvelujen roolin julkisella puolella.
Fidel voit kai myöntää että poliittinen vasemmisto taipui Kepun edessä vaikka oli oppositiossa 2015–2019 vastustanut yhdessä rintamassa maakunta mallia kun Suomessa oli porvarihallitus.
Todellisuudessa poliittinen vasemmisto teki Keskustan kanssa kaupat 2019 jossa Kepu luopui valinnanvapaudesta ja poliittinen vasemmisto hyväksyi 18 maakunta pohjan. Juuri tuon 18 maakunta mallin pohjalta Sote on liian kallis laitos siihen päälle vielä COVID pandemian aiheuttama hoito vaje. 6 maakuntaa oli ollut paljon parempi vaihtoehto plus pääkaupunkiseudulle oma erillinen ratkaisu, nyt vain Helsinki sai oman erillisen ratkaisun.
Hyvä Fidel,
Kiitos kommentistasi.
Olen kolmen menestyvän yhtiön toimitusjohtaja ja meidän ihmisillä on aivan erinomainen, omalääkäri-työterveyssopimus Pihlajalinnassa. Suosittelen tätä kaikille.
Eräs yhtiöistäni on Ratekoulutus Oy, jonka kurssella käy vuosittain yli 6000 suomalaista oppimassa uusia ja ajankohtaisian asioita.
Fidel, olet tervetullut kursseillemme oppimaan uutta. Tässä kurssitarjontamme: https://www.ratekoulutus.fi
Seppo Korppoo liittää 1990-luvun pankkikriisin vasemmiston ja presidentti Mauno Koiviston syyksi vaikka Suomessa oli 1991–1995 porvarihallitus joka hoiti pankkikriisin siten miten se nyt sen hoiti. Tuo Korppoon lähes aina esiin tuoma Koiviston konklaavi joka oli itse virallisesti
nimeltään TASAVALLAN PRESIDENTIN JÄRJESTÄMÄ OIKEUSPOLIITTINEN KESKUSTELUTILAISUUS vuodelta 1992 oli aivan tavallinen talouspoliittinen seminaari jolla ei ollut mitään juridillista toimivalta tehdä mitään päätöksiä pankkien tai niiden asiakkaiden ohi.
Itse asiassa ne olivat suomalaisten liikepankkien johto jotka yrittivät saada yksityisiltä velallisilta oikeusteitse saatavia takaisin vaikka samalla kyseiset pankit olivat saaneet pankkitukea miljardeilla silloisen Suomen markan edestä joka oli siis veronmaksajien rahaa.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa jossa oli 1990-luvulla säästöpankkikriisi oli lainsäädännön mukaan kielletty hakemasta asiakkailta saatavia takaisin koska Yhdysvaltain lainsäädäntö tuntee henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuuden
Suomessa kyseessä oli oikeasti bail-in menettely jossa tallettajien varoja voitiin käyttää pankin taseen tai maksuvalmiuden vahvistamiseen.
On puhuttu valuuttalainoista. Niistä suurin osa taisi olla suomalaisia tai suomalaisten tahojen järjestämiä ja monissa tapauksissa niiden ehtoja todennäköisesti rikottiin tai tulkittiin pankin hyväksi ja lainanottajan haitaksi.
Edelleenkään kunnollista henkilökohtaisen konkurssin mahdollistavaa menettelyä ei ole saatu luotua. On vain päällekkäisiä menettelyjä jotka pitävät byrokratian määrän korkeana.
“Koiviston konklaavi” oli olennainen osa prosessia jossa valtio vietiin EU:n jäseneksi.
Esimerkiksi pankkien vakavaraisuusaste piti saada korkeammaksi ECU-sääntöjen takia. Ecun pohjalle luotiin myöhemmin Euro.
Kyse oli myös valtion merkityksen laajentamisesta eli vallan haalimisesta.
Melkoinen osa tästä on luovutettu myöhemmin EUlle ja sen institutioille.
Tuossa antti.k kirjoittaa erittäin asiantuntevaa tekstiä. Valveutuneet ovat jo kauan tietäneet nämä tosiasiat, mukaan lukien allekirjoittanut.
Tuon Koiviston Konklaavin paperit ovat vieläkin salaisia ilmeisesti juuri siksi, että “Koiviston konklaavi” oli olennainen osa prosessia jossa valtio vietiin EU:n jäseneksi.
Koko menettely kuvastaa sitä, että Suomessa kansalaisen omaisuus ei tuolloin ollut turvattu, eikä se ole sitä vieläkään.
Perustuslain “15 § Omaisuuden suoja. Jokaisen omaisuus on turvattu.
Omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla” — vedettiin tuolloin vessasta alas!
Tämä tilanne ja hirmuverotus nostavat Suomen maariskiä niin, ettei tänne kannata kerätä varallisuutta ja investoida uuteen tekniikkaan. Suuryhtiömme ja parhaat pk-yritykset ovatkin paljolti siirtyneet investoimaan ja työllistämään muualla.
Se ei ole kyllä enään perusteluita pitää ns Koiviston konklaavin papereita salaisina 32 vuoden tapahtuneesta tapahtumasta mutta jos asiaa tarkistelee historian aikajanalla niin antti k:n mainitsema ECU kytkentä tapahtui itse asiassa 7.6.1991 siis ennen EY jäsenyyden hakemista koska siitä päätettiin vasta 1992. Tuossa välissä oli yksi devalvaatio (15.11.1991 ) ja markan kellutus (8.9.1992 ) ennen kuin EY jäsenyyttä päätettiin hakea ja sen taustalla ei ollut pankkikriisi vaan Neuvostoliiton hajoaminen joka alkoi elokuussa 1991 aina joulukuuhun 1991. Kellutus loppui 12.10.1996 kun markka kytkettiin ERM:iin. Suomi oli jo tuolloin 1996 EU:n jäsen. Joten pankkikriisi oli jo ohi.
Olen itsekin työterveyshuollon piirissä, mutta en käytä sitä, koska kokemukseni mukaan paikallinen terveyskeskus toimii paremmin. Tässä kahden kerroksen systeemissä ei näytä olevan paljoakaan järkeä silloin kun käytössä on aika minimitason työterveyshuolto. Saat valita kahdesta kehnosta putiikista, jos et halua mennä yksityiselle. Siellä taas voi olla ihan yhtä töhö lääkäri kuin muuallakin, usein sama heppu kuin siellä työterveydessä olisi.
Asetelmassa häiritsee tietty epärehellisyys, joka ilmenee seuraavasti.
On sanottu, että sote-uudistuksella halutaan kaventaa terveyseroja. Terveyseroja determinoivat tuloerot. Ihmisiä jakaa koetun ja todetun terveyden mukaan kahteen ryhmään se, mikä on heidän työmarkkina-asemansa. Silloin työterveyshuollon ohituskaista vain vahvistaa terveyseroja, joiden pohjalla on tuo ero työmarkkinoilla. Ei ole ihan rehellistä puhua terveyserojen kaventamisesta, jos ei puututa tällaiseen mekanismiin, joka niitä eroja vahvistaa.
On myös sanottu, että sote-uudistuksessa remontoidaan koko terveydenhuolto. Samalla kuitenkin jätettiin koko hankkeen ulkopuolelle työterveyshuolto. Sitä ei ole edes yritetty perustella; tämä oli itsestäänselvää. Se oli sitä siksi, että työterveyshuolto on keskiluokan saavutettu etu eikä sellaisiin voi koskea.
THL:n Mika Salminen käytti kriittisen puheenvuoron työterveyshuollosta ja joutui heti hyväosaisten luotisateeseen.
Minun puolestani työterveyshuolto voidaan säilyttää, vaikka en sitä nykymuotoisena itse kaipaakaan. Olisi kuitenkin reilua todeta, että juuri tässä kysymyksessä me viis veisaamme niistä terveyseroista, joista taas hetken päästä olemme niin huolissamme. Kaikkea julkisesti tuettua terveydenhuoltoa ei ole tarkoituskaan ikinä tarkastella kokonaisuutena.
Osmo: “pitäisi vielä löytää perusteet sille, miksi ihminen pudotetaan huonomman terveydenhuollon pariin heti sinä päivänä, kun hän joutuu työttömäksi”
Jos työntekijän kustannukset työnantajalle jatkuisivat irtisanomisen jälkeenkin, niin se tekisi työntekijän palkkaamisesta suuremman riskin, millä saattaisi olla negatiivisia työllisyysvaikutuksia.
Kyllä, jos rajoitutaan tarkastelussa nykyiseen tapaan järjestää terveydenhuolto, mutta jos tämä on nykyisen järjestämistavan väistämätön seuraus, pitää miettiä järjestämistapaa.
Hahmotan tilanteen täysin eri tavalla. Tuleeko terveydenhuollossa kaikkien olla tasa-arvoisia?
Olkoon meillä nelikenttä. X‑akselille jaetaan ”töissä olevat” ja ”työvoiman ulkopuolella olevat”. Y‑akselille asettuvat ”nopeasti hoidettavat helpot vaivat” ja ”vaikeasti hoidettavat, useamman lääkärikäynnin vaativat vaivat”.
Työterveyshuolto palvelee lähimpänä origoa olevaa ruutua. Kansantalouden kannalta pyrkimys on selkeä: duunari äkkiä takaisin töihin. Oikea ylänurkka — eläkeläinen tai työtön, jolla on jos jonkinlaista kremppaa hoidettavana — kuormittaa julkista sektoria.
Jos terveydenhuollon rahat jaettaisiin tasaisesti kaikkiin neljään ruutuun, paranisivat kenties työvoimaan kuuluvien, vaikeaa vaivaa sairastavien sekä työvoiman ulkopuolella olevien helppohoitoisia vaivoja sairastavien ihmisten olot. SOTE-palveluja kuormittava oikea ylänurkka kokisi palveluidensa parantuvan, mutta ongelmat tuskin ratkeaisivat. Työssäkäyvällä, helposti hoidettavalla nurkalla palvelut heikkenisivät merkittävästi. Ennen pitkää potilaita siirtyisi tästä ruudusta y‑akselia pitkin (helposti hoidettava vaiva pahenee vakavaksi) tai x‑akselia pitkin (vaivan takia ihminen ei ole enää työkykyinen). Ajatus soveltuu mielestäni myös mielen sairauksiin.
Ajatus tasa-arvoisesta terveydenhuollosta ei mielestäni ota huomioon sitä, että osa väestöstä tarvitsee terveyden- ja sairaanhoitoa merkittävästi muuta populaatiota enemmän.
Ihan hyvä esitys asiasta.
Pienet vaivat kannattaa hoitaa nopeasti ja kevyesti, työtervedyessä. Eikä siinä ole mitään järkeä, että työssäkäyvää roikotetaan kunukausitolkulla jonossa, jos maalarilla on vaikkapa sillä käsi kipeä. Kyllä se pitää saada jonojen ohitse hoitoon ja sitä myöten takaisin töihin.
Ja sitten taas raskaat operaatiot, kuten vaativampi erikoissairaanhoito*, kannattaa hoitaa julkisella, kun sillä kummminkin täyty olla se kaikenkattava ja samalla raskas organisaatio vaikeita tapauksia varten.
Työttömillä ja eläkeläisillä on taas varaa odottaa. Voi kuulosta kylmältä, mutta kyllä se on kaikkien etujen mukaista, että maalari pääsee heti takaisin hommiinja eläkeläinen odottaa.
*) JOtain tämän voi kumminkin hyvinkin ostaa yksityisltä
Eläkeläisellä nimenomaan ei ole aikaa odottaa.
Elinajanodotetta on tyyliin 15v jäljellä josta parhaat vuodet ovat just tasan nyt + ikävän suurella todennäköisyydellä ne vikat 5v ovat dementian tai alzheimerin syömiä, joten lonkkaleikkauksen viivästyttäminen kahdella vuodella leikkaa helposti 25% leikkauksen hyödyistä pois, ellei enemmänkin.
Ja sitten ne yksinäiset eläkeläiset jotka ravaa lääkärissä koska sieltä saa huomiota. Julkisella ja tukkii koko järjestelmän.
Kolotuksia varmasti on mutta joka kolotukselle ei ole diagno0sia. Oikeasti se sosiaalinen elämä voisi purkaa jonoja. Ja nuorisolta some pis niin masennus vähenee
Minä olen ollut ihan tyytyväinen julkiseen terveydenhoitoon. Yksityiset ja työterveyshoito eivät päivystä 24/7 eli jos sattuu tapaturma tai nopeasti hoitoa vaativa vamma vapaa-ajalla niin niihin on turha mennnä eikä heillä ole edes ammattitaitoa kaikkiin sairauksiin. Työterveyshoidon rooli on lähinnä ennaltaehkäisevä ja jakaa neuvoa eikä mitään muuta.
Esim työterveyshoito yritti kerran hoitaa palovammaa kädessä ja hoitaja laittoi liian kireelle siteet jonka takia vamma vain paheni ja haava alkoi märkiä. Jouduin lopulta sairaslomalle koska en voinut käyttää näppistä edes.
Julkisella olen päässyt leikkauksiin ja vaimo kanssa erikoisasiantuntijoiden tutkittavaksi.
Ai, jaa — itse mielummin kärsin isoistakin vaivoista mielummin siihen saakka, että työterveyspalveluntarjoajan vastaanotolle pääsisi heti aamusta kuin lähtisin julkisenpuolen yhteispäivystykseen kärvistelemään kivuissani 12–16 tuntia täyteenängetyssä odotustilassa — ja poistuakseni harjoittelija-keikkalääkärin väärän diagnoosin ja buranareseptin kanssa.
Ainakin kerran on työterveyden lähete sisätautiosastolle pelastanut suurella todennäköisyydellä henkeä uhkaavaksi kehittymässä olevalta tilanteelta — vaikka silloinkin vaikutti ainakin naamailmeiden perustella siltä, että osaston vastaanotossa päivystänyt lääkäri olisi halunnut repiä ko. lähetteen ja potkia minut samoin tein pihalle. No, hoitoa tosin lopulta sai, mutta vähän ihmetytti, että kaikilla kolmella minulla hoitaneella osaston lääkärillä oli eri mielipide siitä mikä miestä vaivasi — ja kotiutuspapereissa oli vielä neljäs erilainen selvitys. Tuolla kertaa julkisensektorin puolella ainoa lääkäri, joka kohteli minua kuin ihmistä oli ultraäänitutkimuksen tehnyt lääkäri — ja jälkeenpäin kyllä selvisi, että hänen diagnoosinsa oli ainoa oikea — jäi vain ihmetyttämään, että lukivatko osaston lääkärit hänen tekemää diagnoosia ollenkaan.
Tässä mielessä olen ehkä vähän onnekkaiden sattumusten (ja työterveyden) ansiosta hengissä.
”Suomi elää viennistä”
https://ek.fi/ajankohtaista/tiedotteet/suomen-vetytalous-sai-nyt-suunnan-seuraavalta-hallitukselta-tarvitaan-ripeaa-toimeenpanoa/
…emme tunnetusti voi kaikki Suomessa elää ja kuluttaa “toisten paitoja
pesemällä”, ja kun kaikista meistä ei tule somejulkkiksia, ministerien erityisavustajia
taikka viestintätoimistojen lobbaajia, tositv tähtiä, tarvitaan yhä vaan lisää ja lisää
vientituloja jotta voidaan kaikille jakaa yhteistä hyvää myös jatkossakin, Osmo oikein
hyvin tietää että yksityinen työterveyshuoltokin maksetaan aika pitkälti verorahoilla…
https://www.verkkouutiset.fi/a/suomi-velkaantuu-nyt-kolme-kertaa-nopeammin-kuin-muut-pohjoismaat-ero-vain-kasvaa/
… joten vastaisin Osmon kysymykseen “Tuottaville yksilöille paremmat terveyspalvelut?”
voitaisiin vaikka aluksi tarjota kaikista kattavimmat ja laadukkaimmat terveyspalvelut mm.
paperityöntekijöille ja ahtaajille, eli vientiteollisuuden palveluksessa
suoraan tai välillisesti oleville henkilöille.
Tuo ajatus vientiteollisuudesta kaiken alkutekijänä on minusta vähän sama kuin vastaisi kysymykseen: kumpi oli ensin, muna vai kana? Toki vienti on Suomelle tärkeä asia, mutta vain sen palvominen johtaa kyllä harhaan.
Jos vienti loppuisi Suomelta yhtäkkiä kuin seinää kuten tapahtui 1992 olisi Suomi heti maksukyvytön konkurssitalous. Venäjällä olisi hyvä tilaisuus tehdä Suomeen kaikki hybridi ja muut vaikuttamiset ilman että siinä olisi mitään sanottavaa Naton tai EU:n suuntaan. Britannia erosi EU:sta 2020 ja brexitin jälkeisestä ajasta on Britannian vienti tippunut 40% EU alueelle joka on Britannian suurin kauppakumppani. Toisista suurin kauppakumppani on USA mutta se ei ole korvannut EU vientiä vaan Britannian kansantalous on supistunut eniten maan 200 vuoden historian aikana 2021–2022 . Covidia ei voi syyttää koska lockdownit eivät koskeneet vientiä vaan kotimaista kulutusta.