Olin juuri saanut kuunnelluksi loppuun Mauno Koiviston erinomaisen kirjan Venäjän idea, kun tuli tieto Kirjallisuuden Nobelin menemisestä ranskalaiselle Annie Ernauxille. Hänen pääteoksensa Vuodet oli kuunneltavissa Storytelissä, joten valitsin sen seuraavaksi.
Todella hyvin kirjoitettu kirja.
Kirja koostui erilaisista muistoista ja anekdooteista vuonna 1940 syntyneen kirjailijan elämän varrelta. Ranskalaisille lukijoille se tarjosi varmaankin nostalgisia muistoja. Minulta suomalaisena moni niistä meni ohi, koska en tunne ranskalaisia poliitikkoja enkä maan historian nyansseja.
Sen sijaan minulle kirja oli opettavainen katsaus ranskalaisuuteen ja sellaiseen Ranskaan, josta en ole paljon tiennyt.
Kirjassa Sputnikin lento sijoittui vuoteen 1955. Meilläpäin Sputnikia kokoonnuttiin pihalle ihmettelemään lokakuussa 1957. Tämä sai minut epäilemään muidenkin historiatietojen täsmällisyyttä. Ei tämä toisaalta mikään tietokirja ole. Tosin olen saattanut ymmärtää tekstin väärin. Kuuntelemisessa on se huono puoli, ettei tällaisten asioiden tarkistaminen on työlästä.
Ernaux kuvaa ranskan historiaa pienituloisen ja vasemmistolaisuutta ihailevan ranskalaisen silmin. Ranskalaista tässä vasemmistolaisuudessa on tunteiden tärkeys. Pettymys oli suuri, kun vasemmistolaiset presidentit eivät ole pystyneet taikaiskulla muuttamaan maata. Tällaiselle poliittiselle pragmaatikolle moinen tuo haaveellinen vasemmistolaisuus on silkkaa haihatusta. Minusta vasemmistolaiset presidentit muuttivat maataan merkittävästi, mutta kirjailija noteeraa vain ne heikennykset, joita on seurannut oikeiston vaalivoitosta.
Algerian sodan vaikutus Ranskaan oli kirjan mukaan vielä paljon suurempi kuin olin itse kuvitellut. Aika vähälle tuomiolla tässä jäi sodan häpeällinen olemus viimeisenä siirtomaasotana, ellei sitten Vietnamin sota ollut se viimeinen. Ranska senkin sotimisen aloitti.
Kirjan alussa oltiin voimakkaan solidaarisia maahanmuuttajaväestöä kohtaan, kirjan loppuosassa kirjailija ei tuntunut iloitsevan yhtä vilpittömästi islamilaisen väestönosan kasvusta.
Lähiöiden syrjäytynyttä väestöä surraan, mutta tämä ongelma vaikuttaa olevan kirjailijalle jotenkin ulkopuolinen asia.
Kirja oli kertomus naisen elämästä ja tuntuu olevan kirjoitettu lähinnä naisille. Seksuaalisuudella on suuri rooli; pahiksia ovat vanhoilliset kirkolliset piirit, joiden vuosi abortti oli maassa pitkään laiton (kirjailija kertoi tehneensä abortin itsekin) ja e‑pillerit olivat pannassa. Seuraavan sukupolven elämä oli tässä suhteessa aivan toisenlaista.
Kirjan lopussa nainen on kuusikymppinen, eronnut ja hänellä on elämään iloa tuova 30 vuotta nuorempi rakastaja, jota hän pitää henkisesti tylsänä.
Miten suhtauduttaisiin, jos kyseessä olisikin varakas mies, jolla on nuori rakastajatar, hänen mielestään vähän tyhmä, tuomassa suloa elämän ehtoopuolelle. Myönnetään, naisia hyväksi käyttävät miehet ovat yhteiskunnallisesti merkittävämpi ongelma, enkä pysty paheksumaan pariskuntien suurta ikäeroa, vaikka surettaakin niiden nuorten naisten puolesta, jotka ovat ryhtyneet vanhojen miljonäärimiesten kumppaneiksi.
Tämä kirja kannattaa lukea/kuunnella.
= = = =
Kuuntelen vuodessa noin 50 kirjaa, paljon enemmän kuin pystyisi koskaan lukemaan. Ajattelin ryhtyä raportoimaan niistä tällä blogilla. Kirjoitukset eivät ole tarkoitettu kirjailijalle oikeutta tuovina kirja-arvosteluina, vaan subjektiivisina kokemuksina siitä, mitä kirja sai minut ajattelemaan.
En aio kertoa kaikista kirjoista, koska pakotan itseni kuuntelemaan hyvin erilaisia kirjoa, myös oman genreni ulkopuolelta ja siis myös huonoja kirjoja.
mites olisi raamattu ja usa:n perustuslaki. minulla on teoria että melkein kaikki kannattaa noita kahta mutta kukaan ei ole lukenut niitä.
mites olisi seuraava: https://www.amazon.de/-/en/Dugin-ebook/dp/B087R1ZJBK/?_encoding=UTF8&pd_rd_w=v236O&content-id=amzn1.sym.940c652f-6293–426f-917f-aa30c9674759&pf_rd_p=940c652f-6293–426f-917f-aa30c9674759&pf_rd_r=KJZ8CJ0Q11B8D833GM9F&pd_rd_wg=tg4jS&pd_rd_r=4c614762-8f74-438f-b240-e5b2eb5b3fef&ref_=pd_gw_ci_mcx_mr_hp_d
kai tuosta saa suomenkielisen jostain. “The Foundations of Geopolitics: The Geopolitical Future of Russia” “Aleksandr Dugin”. tästä .… läjästä varmaan tietää mitä vladimir putin ajattelee. tämä on pakollinen venäjän korkeille upseereille.
(keskiverto ohje: en suosittele suoranaisesti mitään noista kolmesta).
Tuo Oden arvio nobelkirjasta ei pahemmin innosta sitä lukemaan. Ei kannattane laittaa ainakaan ihan lukulistan kärkeen…
Kyseistä kirjaa kuvailevalta Wikipedia-sivulta on linkki kelvolliseen englanninkieliseen konekäännökseen kirjasta. Kyllähän siinä on ollut Venäjän natsionaalimielisten ajatusmaailmaa ja suunnitelmia etukäteen nähtävissä, samaan tapaan kuin Mein Kampf:ista löytyivät Aatun tavoitteet jo yli vuosikymmen ennen tapahtunutta.
Suomea koskevia kaavailuja on osan 5 kappaleessa 2.5 . Koko osan 5 otsikko on muuten hassusti “Venäjän kotimaan politiikka”.
Ukrainasta tekstiä mm. osan 4 kappaleessa 4.4 .
Harmi vain ettei Ukrainan tiedustelupalvelu onnistunut räjäyttämään Aleksandr Dugin autoa Moskovassa elokuussa vaan onnistuivat räjäyttämään hänen tyttärensä auton.
“Harmi vain ettei Ukrainan tiedustelupalvelu onnistunut räjäyttämään Aleksandr Dugin autoa Moskovassa elokuussa vaan onnistuivat räjäyttämään hänen tyttärensä auton.”
nyt joudun kysymään lähteitä tälle asialla?
vaikka ukrainalla on ns. neuvostoliiton perintöä, mutta karkeasti aleksandr dugin henkilön salamurhaaminen ei tuo hyötyä, tuo jopa haittaa. dugin:sta voi sanoa että aina on nurkan takana pahempi kaheli.
se krimin sillan räjäytys on vielä hakusessa kuka sen teki, no siinä ainakin ukrainalla on intressi.
Luen kirjaa parhaillaan englanniksi ja ostin sen tyttärelleni ranskalaisena alkuperäisversiona. Kieli ja tyyli on aika raskasta, mutta aion pusertaa teoksen loppuun. Kiitos kiinnostavasta arviostasi.