Annie Ernaux: Vuodet

Olin juuri saanut kuun­nel­luk­si lop­pu­un Mauno Koivis­ton eri­no­maisen kir­jan Venäjän idea, kun tuli tieto Kir­jal­lisu­u­den Nobelin men­e­mis­es­tä ran­skalaiselle Annie Ernaux­ille. Hänen pää­teok­sen­sa Vuodet oli kuun­neltavis­sa Sto­ry­telis­sä, joten val­itsin sen seuraavaksi.

Todel­la hyvin kir­joitet­tu kirja.

Kir­ja koos­t­ui eri­lai­sista muis­toista ja anek­dooteista vuon­na 1940 syn­tyneen kir­jail­i­jan elämän var­relta. Ran­skalaisille luk­i­joille se tar­josi var­maankin nos­tal­gisia muis­to­ja. Min­ul­ta suo­ma­laise­na moni niistä meni ohi, kos­ka en tunne ran­skalaisia poli­itikko­ja enkä maan his­to­ri­an nyansseja.

Sen sijaan min­ulle kir­ja oli opet­tavainen kat­saus ran­skalaisu­u­teen ja sel­l­aiseen Ran­skaan, jos­ta en ole paljon tiennyt.

Kir­jas­sa Sput­nikin lento sijoit­tui vuo­teen 1955. Meil­läpäin Sput­nikia kokoon­nut­ti­in pihalle ihmettelemään lokaku­us­sa 1957. Tämä sai min­ut epäilemään muidenkin his­to­ri­ati­eto­jen täs­mäl­lisyyt­tä. Ei tämä toisaal­ta mikään tietokir­ja ole. Tosin olen saat­tanut ymmärtää tek­stin väärin. Kuun­telemises­sa on se huono puoli, ettei täl­lais­ten asioiden tark­ist­a­mi­nen on työlästä.

Ernaux kuvaa ran­skan his­to­ri­aa pien­i­t­u­loisen ja vasem­mis­to­laisu­ut­ta ihail­e­van ran­skalaisen silmin. Ran­skalaista tässä vasem­mis­to­laisu­udessa on tun­tei­den tärkeys. Pet­tymys oli suuri, kun vasem­mis­to­laiset pres­i­den­tit eivät ole pystyneet taikaiskul­la muut­ta­maan maa­ta. Täl­laiselle poli­it­tiselle prag­maatikolle moinen tuo haaveelli­nen vasem­mis­to­laisu­us on silkkaa hai­ha­tus­ta. Minus­ta vasem­mis­to­laiset pres­i­den­tit muut­ti­vat maataan merkit­tävästi, mut­ta kir­jail­i­ja noteer­aa vain ne heiken­nyk­set, joi­ta on seu­ran­nut oikeis­ton vaalivoitosta.

Alger­ian sodan vaiku­tus Ran­skaan oli kir­jan mukaan vielä paljon suurem­pi kuin olin itse kuvitel­lut. Aika vähälle tuomi­ol­la tässä jäi sodan häpeälli­nen ole­mus viimeisenä siir­tomaa­sotana, ellei sit­ten Viet­namin sota ollut se viimeinen. Ran­s­ka senkin sotimisen aloitti.

Kir­jan alus­sa olti­in voimakkaan sol­i­daarisia maa­han­muut­ta­javäestöä kohtaan, kir­jan lop­pu­osas­sa kir­jail­i­ja ei tun­tunut iloit­se­van yhtä vil­pit­tömästi islami­laisen väestönosan kasvusta.

Lähiöi­den syr­jäy­tynyt­tä väestöä sur­raan, mut­ta tämä ongel­ma vaikut­taa ole­van kir­jail­i­jalle jotenkin ulkop­uo­li­nen asia.

Kir­ja oli ker­to­mus naisen elämästä ja tun­tuu ole­van kir­joitet­tu lähin­nä naisille. Sek­suaal­isu­udel­la on suuri rooli; pahik­sia ovat van­hoil­liset kirkol­liset piir­it, joiden vuosi abort­ti oli maas­sa pitkään laiton (kir­jail­i­ja ker­toi tehneen­sä abortin itsekin) ja e‑pillerit oli­vat pan­nas­sa. Seu­raa­van sukupol­ven elämä oli tässä suh­teessa aivan toisenlaista.

Kir­jan lopus­sa nainen on kuusikymp­pinen, eron­nut ja hänel­lä on elämään iloa tuo­va 30 vuot­ta nuorem­pi rakas­ta­ja, jota hän pitää henkises­ti tylsänä.

Miten suh­taudut­taisi­in, jos kyseessä olisikin varakas mies, jol­la on nuori rakas­ta­jatar, hänen mielestään vähän tyh­mä,  tuo­mas­sa suloa elämän ehtoop­uolelle.   Myön­netään, naisia hyväk­si käyt­tävät miehet ovat yhteiskun­nal­lis­es­ti merkit­tävämpi ongel­ma, enkä pysty pahek­sumaan pariskun­tien suur­ta ikäeroa, vaik­ka suret­taakin niiden nuorten nais­ten puoles­ta, jot­ka ovat ryhtyneet van­ho­jen miljonäärim­i­esten kumppaneiksi.

Tämä kir­ja kan­nat­taa lukea/kuunnella.

= = = =

Kuun­te­len vuodessa noin 50 kir­jaa, paljon enem­män kuin pysty­isi koskaan luke­maan. Ajat­telin ryhtyä rapor­toimaan niistä täl­lä blogilla. Kir­joituk­set eivät ole tarkoitet­tu kir­jail­i­jalle oikeut­ta tuov­ina kir­ja-arvosteluina, vaan sub­jek­ti­ivisi­na koke­muksi­na siitä, mitä kir­ja sai min­ut ajattelemaan.

En aio ker­toa kaik­ista kir­joista, kos­ka pakotan itseni kuun­tele­maan hyvin eri­laisia kir­joa, myös oman gen­reni ulkop­uolelta ja siis myös huono­ja kirjoja.

6 vastausta artikkeliin “Annie Ernaux: Vuodet”

  1. mites olisi raa­mat­tu ja usa:n perus­tus­la­ki. min­ul­la on teo­ria että melkein kaik­ki kan­nat­taa noi­ta kah­ta mut­ta kukaan ei ole lukenut niitä.

    mites olisi seu­raa­va: https://www.amazon.de/-/en/Dugin-ebook/dp/B087R1ZJBK/?_encoding=UTF8&pd_rd_w=v236O&content-id=amzn1.sym.940c652f-6293–426f-917f-aa30c9674759&pf_rd_p=940c652f-6293–426f-917f-aa30c9674759&pf_rd_r=KJZ8CJ0Q11B8D833GM9F&pd_rd_wg=tg4jS&pd_rd_r=4c614762-8f74-438f-b240-e5b2eb5b3fef&ref_=pd_gw_ci_mcx_mr_hp_d
    kai tuos­ta saa suomenkielisen jostain. “The Foun­da­tions of Geopol­i­tics: The Geopo­lit­i­cal Future of Rus­sia” “Alek­san­dr Dug­in”. tästä .… läjästä var­maan tietää mitä vladimir putin ajat­telee. tämä on pakolli­nen venäjän korkeille upseereille.

    (keskiver­to ohje: en suosit­tele suo­ranais­es­ti mitään noista kolmesta).

    1. Tuo Oden arvio nobelkir­jas­ta ei pahem­min innos­ta sitä luke­maan. Ei kan­nat­tane lait­taa ainakaan ihan lukulis­tan kärkeen…

    2. “The Foun­da­tions of Geopol­i­tics: The Geopo­lit­i­cal Future of Rus­sia” “Alek­san­dr Dug­in”. tästä .… läjästä var­maan tietää mitä vladimir putin ajattelee.

      Kyseistä kir­jaa kuvail­e­val­ta Wikipedia-sivul­ta on link­ki kelvol­liseen englan­ninkieliseen konekään­nök­seen kir­jas­ta. Kyl­lähän siinä on ollut Venäjän nat­sion­aal­im­ielis­ten aja­tus­maail­maa ja suun­nitelmia etukä­teen nähtävis­sä, samaan tapaan kuin Mein Kampf:ista löy­tyivät Aatun tavoit­teet jo yli vuosikym­men ennen tapahtunutta.

      Suomea koske­via kaavailu­ja on osan 5 kap­paleessa 2.5 . Koko osan 5 otsikko on muuten has­susti “Venäjän koti­maan politiikka”. 

      Ukrainas­ta tek­stiä mm. osan 4 kap­paleessa 4.4 .

    3. Har­mi vain ettei Ukrainan tiedustelu­palvelu onnis­tunut räjäyt­tämään Alek­san­dr Dug­in autoa Mosko­vas­sa eloku­us­sa vaan onnis­tu­i­v­at räjäyt­tämään hänen tyt­tären­sä auton.

      1. “Har­mi vain ettei Ukrainan tiedustelu­palvelu onnis­tunut räjäyt­tämään Alek­san­dr Dug­in autoa Mosko­vas­sa eloku­us­sa vaan onnis­tu­i­v­at räjäyt­tämään hänen tyt­tären­sä auton.”
        nyt joudun kysymään lähteitä tälle asialla?

        vaik­ka ukrainal­la on ns. neu­vos­toli­iton per­in­töä, mut­ta karkeasti alek­san­dr dug­in henkilön sala­murhaami­nen ei tuo hyö­tyä, tuo jopa hait­taa. dugin:sta voi sanoa että aina on nurkan takana pahempi kaheli.

        se krim­in sil­lan räjäy­tys on vielä hakuses­sa kuka sen teki, no siinä ainakin ukrainal­la on intressi.

  2. Luen kir­jaa parhail­laan englan­niksi ja ostin sen tyt­tärel­leni ran­skalaise­na alku­peräisver­siona. Kieli ja tyyli on aika raskas­ta, mut­ta aion puser­taa teok­sen lop­pu­un. Kiitos kiin­nos­tavas­ta arviostasi.

Vastaa käyttäjälle Mikko Kiviranta Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.