Hoitajamitoituksessa kannattaisi ottaa mallia Hollannista.

Van­hus­ten­hoidon hoita­jami­toi­tus tulee muut­taa Hol­lan­nin mallin mukaisek­si niin, että se riip­puu hoidet­ta­van kun­nos­ta. Hyväkun­toisen hoita­miseen tarvi­taan vähän henkilökun­taa ja sänkyyn hoidet­ta­van hoita­miseen paljon. Hol­lan­nis­sa tämä toi­mi eri­no­mais­es­ti. Krista Kiu­run kiin­teä  nor­mi on johtanut siihen, että help­po­hoitoiset muis­ti­sairaat ovat koti­hoi­dos­sa ja kuor­mit­ta­vat sairaalapäivystyk­siä, vaik­ka hei­dän hoita­misen­sa ympärivuorokautises­sa hoi­dos­sa tulisi paljon halvemmaksi.

Käytän tässä jutus­sa van­hus­ten ympärivuorokautis­es­ta laitoshoi­dos­ta van­haa ja ytimekästä nim­i­tys­tä vanhainkoti.

Aloite­taan men­neistä. Olin itse perus­palve­lu­min­is­teri vuosi­na 2000- 2002. Tuol­loin Hesarin artikke­li van­hus­ten kaltoinko­htelus­ta vei koko alan kri­isi­in. Jot­ta alalle ylipään­sä saataisi­in työn­tek­i­jöitä, piti alan mainet­ta paran­taa. Laa­di­tutin hoito-suosi­tuk­sen, johon tuli ohjeelli­nen hoita­jami­toi­tus huonolle, tyy­dyt­tävälle ja hyvälle hoidolle. Oletin, että kun­nan­val­tu­us­tossa on vaikea päät­tää, että meil­lä riit­tää huono hoito puhu­mat­takaan siitä, että hoito olisi ala-arvoista eli alit­taisin huononkin hoidon rajan.

Osa virkamiehistä vaati min­ua julkaise­maan normin ase­tuk­se­na ja tietysti niin, että kaik­il­ta vaa­di­taan hyvää hoitoa. Siihen aikaan ei niin kat­sot­tu, mitä voidaan säätää ase­tuk­sel­la ja mihin tarvi­taan laki. En julkaissut, kos­ka pelkäsin ehdot­toman normin johta­van niihin ongelmi­in, joi­hin se on johtanut.

Yksi syy oli se, että jo tuol­loin oli nähtävis­sä jär­jestelmän tör­määmi­nen hoita­japu­laan. Sil­loin jäykkä nor­mi vain pahen­taisi asi­aa, kos­ka osa pitäisi vain jät­tää kokon­aan hoita­mat­ta, jot­ta lop­pu­osan hoi­dos­sa nou­date­taan normia. Näin­hän nyt tapah­tuukin. Kun tämä oli nähtävis­sä 20 vuot­ta sit­ten, ihmette­len, että jotkut eivät näh­neet sitä kolme vuot­ta sitten.

Kehit­tämi­nen ei kannata

Yksi ongel­ma kiin­teässä henkilömi­toituk­ses­sa on, että se pysäyt­tää hoidon kehit­tämisen, kos­ka nor­mi ei jous­ta. Otan ääries­imerkin: laitok­sen tis­ki pestään käsin ja joku esit­tää, että han­ki­taan astian­pe­sukone, kos­ka nyt koulute­tun henkilökun­nan aikaa menee väärään asi­aan. Tätä ei kan­na­ta tehdä, kos­ka astian­pe­sukoneen kulut tule­vat lisäk­si, mut­ta henkilökun­ta­menot eivät pienene yhtään.

Kaikissa van­hainkodeis­sa on nyt kaiketi sen­tään astian­pe­sukoneet, mut­ta kaikki­nainen töi­den järkevämpi organ­isoin­ti kär­sii siitä, että vaik­ka kuin­ka organ­isoisi parem­min ja han­kkisi avus­tavaa teknolo­giaa, mitoi­tus pysyy samana.

Astian­pe­sukone niis­sä kaikissa tietysti jo on. Todel­li­nen ongel­ma on, ettei siivouk­sen ja vas­taa­van teet­tämi­nen vähem­män ammat­ti­taitoisel­la henkilökun­nal­la ei kan­na­ta, kos­ka sitä koulutet­tua henkilökun­taa ei kuitenkaan saa vähentää.

Kun henkilökun­nan määrä ei jous­ta, vaik­ka tuot­tavu­ut­ta kuin­ka paran­net­taisi­in, investoin­te­ja tuot­tavu­u­den nos­tamisek­si ei kan­na­ta tehdä.

Nyt normia ollaan sen­tään väl­jen­tämässä niin, että vähem­män koulute­tut hoitoa­pu­laiset ote­taan mitoituk­ses­sa huomioon. Mielestäni hei­dät taas pitäisi ottaa huomioon jol­lakin ker­toimel­la, joka on yhtä pienem­pi, mut­ta jos kasvo­jen säi­lyt­tämi­nen vaatii tätä, niin olkoon tämä tapa perään­tyä jär­jet­tömästä päätöksestä.

Hoita­jami­toi­tus rajoit­taa hoitoon pääsyä. 

Nyt hoita­jami­toi­tus toimii niin päin, ettei se enää ase­ta min­im­imäärää laitok­ses­sa ole­valle henkilökun­nalle, kos­ka henkilökun­taa ei ole saatavis­sa lisää, vaan mak­sim­imäärän hoitoon pää­seville van­huk­sille. Tämä ei paran­na van­hus­ten tilan­net­ta vaan heiken­tää sitä.

Kun nor­mi nousee 0,6:sta 0,7:ään, tarkoit­taa se, että hoitoyk­sikössä, jos­sa oli ennen 42 paikkaa, pitää kuusi sänkyä tyh­jen­tää ja hoitaa enää 36 vanhusta.

Kun koko maas­sa pitäisi van­hus­ten ympärivuorokautiseen hoitoon palkata 4200 hoita­jaa lisää. Kos­ka näitä ei ole saatavil­la, hoidet­tavien van­hus­ten määrää on vähen­net­tävä 6000:lla.

Hyväkun­toinen muis­ti­sairas ei vaa­di paljon hoitoa 

Hoita­jami­toituk­ses­sa on kuitenkin toinenkin ongel­ma – se, että se pitää kaikkia van­huk­sia yhtä vaikeasti hoidet­tavina. Tästä kär­sii aivan turhaan yksi ryh­mä, hyväkun­toiset muis­ti­sairaat van­huk­set, jot­ka eivät muis­ti­sairaut­en­sa vuok­si pär­jää yksin kotona, mut­ta jot­ka eivät van­hainkodeis­sa veisi juuri henkilökun­nan aikaa. He osaa­vat syödä, pesey­tyä, käy­dä ves­sas­sa  ja pukeu­tua itse. Heille pitää antaa lääkkeitä aamuin ja sil­loin, mut­ta sekin on helpom­paa van­hainkodeis­sa kuin avo­hoi­dos­sa, jos­sa hoita­jan pitää matkus­taa van­huk­sen luo.

Heitä ei van­hainkotei­hin ote­ta, kos­ka jokaista kym­men­tä kohden itäisi palkata seit­semän hoita­jaa, vaik­ka hoidon tarve ei sitä mitenkään edellyttäisi.

On tähänkin tietysti ole­mas­sa ratkaisu, palvelu­a­sum­i­nen, jota on peräti kolme kat­e­go­ri­aa, tuet­tu asum­i­nen, palvelu­a­sum­i­nen ja tehostet­tu palvelu­a­sum­i­nen. Tässä taas on kak­si ongel­maa. Eri­tyis­es­ti muis­ti­sairasalle ei ole help­poa muut­taa aina uuteen paikkaan, kun kun­to heikke­nee. Lisäk­si sen kun­non pitäisi heiketä puoli­son kanssa samaan tahti­in, ellei puolisoi­ta halu­ta jul­masti erot­taa toisistaan.

Nor­mit pitävät nyt van­hainko­tien ulkop­uolel­la paljon sel­l­aisia, joiden oikea paik­ka olisi van­hainkodis­sa. Se johtuu vain väärän­lais­es­ta normituksesta.

Tämä on merkit­tävä syy sairaalapäivystys­ten ylikuor­mit­tumiseen. Tois­tu­vasti öisin päivystyk­seen hakeu­tu­va on aivan väärässä paikas­sa ja tulee myös hyvin kalliiksi.

Hol­lan­nis­sa asia on ratkaistu niin, että hyvin yksik­er­taisel­la testil­lä pisteytetään van­huk­sen hoidon tarve. Pistey­tyk­seen tarvit­ta­va testi on äärim­mäisen yksinker­tainen: pystyykö pesey­tymään, käymään ves­sas­sa, syömään tai nouse­maan sängys­tä itse ja niin edelleen.

Näin sen pitäisi olla meil­läkin. Sanomat­takin on selvää, että pistey­tyk­ses­tä tulee olla vas­tu­us­sa jonkin jäävit­tömän tahon.

 

 

24 vastausta artikkeliin “Hoitajamitoituksessa kannattaisi ottaa mallia Hollannista.”

  1. Hyväkun­tois­t­en laitoshoitoa tarvit­se­vien muis­ti­sairaiden omaiset eivät aina vaa­di val­i­tuskelpoista hallintopäätöstä laitoshoi­dos­ta. Hallintopäätös kan­nat­taisi vaa­tia, kos­ka sil­loin lääkäri joutuu perustele­maan sen pär­jääkö van­hus kotona vaiko ei. Sit­ten siitä voi tehdä val­i­tuk­sen. Lääkärit saat­ta­vat onnis­tua puhu­maan omaiset niin, ettei val­i­tuskelpoista päätöstä tehdä.

  2. Mikä väl­jen­nys laki­in tarvi­taan, kun sen
    3 a § mukaan sekä hoitoa­pu­laiset että hoi­va-avus­ta­jat luokitel­laan jo nyt mukaan väl­itön­tä asi­akastyötä (“hoito­työtä”) teke­viksi? On vain se rajaus, että kaikissa työvuorois­sa pitää olla mukana ainakin yksi sairaan­hoita­ja tai lähihoitaja.

    Minä ymmär­rän kyl­lä lain 20 § :n niin, että jos hoito­henkilökun­ta tekee välil­listä työtä (siivous­ta, hallinto­työtä jne.), niin sitä osu­ut­ta ei ote­ta huomioon hoita­jami­toituk­ses­sa. Eikö siis avus­tavaa henkilökun­taa nimeno­maan kan­na­ta palkata?

    1. Yksi ongel­ma tässä taitaa olla se, että AVIt tekevät lakia tiukem­pia tulk­in­to­ja hoita­jami­toituk­sen suh­teen (“just because we can!”?) eli hoivalaitosten esit­tämät ilmeisen lain­mukaiset suun­nitel­mat hylätään, kos­ka pyhä byrokratia.

      Sinän­sä kyl­lä vähän has­su — tai oikeas­t­aan hyvin surulli­nen — tilanne, että Suomes­sa voidaan kyl­lä lain­säädän­nöl­lä määrätä vaik­ka mitä ja ase­tustek­stis­sä vielä eri­tyis­es­ti pain­ot­taa mitä lain­säätäjät ovat kyseisel­lä lail­la tarkoit­ta­neet — lop­ul­ta virkamies kuitenkin päät­tää läh­es omaval­tais­es­ti sen, mitä todel­lisu­us on (hoita­jami­toituk­sen lisäk­si mm. tuon­ti­au­to­jen vero­tus, alko­holin etäos­to, huumei­den käyt­törikok­sen ran­gais­tavu­us jne.) — ja jokainen pikku byrokraat­ti voi täysin luot­taa siihen, ettei mitään seu­rauk­sia mis­tään Ord­nung muß sein ‑sooloilus­ta ole ikinä odotet­tavis­sa — päin­vas­toin, kyseessähän on ennem­min meriitti.

  3. Suomen lähi­hoita­jat jot­ka käyvät van­hainkodis­sa eivät ole koulutet­tu­ja sairaalan­hoita­jia kun taas Hol­lan­nis­sa lähi­hoita­jat ovat koulutet­tu­ja sairaalan­hoita­jia. Olen ymmärtänyt että tässä kohtaa Hol­lan­nin malli poikkeaa Suomen sairaalan­hoita­ja / lähi­hoita­ja eroista.

  4. Mitäs jos vaan julkisen puolen hoita­jien vuos­i­työai­ka nos­te­taankin samaan kuin vaikka­pa hit­sarin? Vuosi­t­u­lot nou­se­vat ja hoita­japu­la helpot­taa. (Vas­taan Tehyn ja Rytkösen puoles­ta: “Niimutku meil­lä on ihan kauheen raskas työ ja hir­mu kova koulu­tus ja eiku höpöhöpö itkupotku­raivari ja ku insinööritki)

    1. Niin var­maan osa ongel­maa tosi­aan on, että sairaan­hoita­jia hel­posti ver­rataan jol­lain tasol­la esimerkik­si hit­sarei­hin eikä ongel­maa ote­ta tosissaan.

      1. Sairaan­hoita­ja ja hit­sar­it ovat ver­tailukelpoisia ammat­te­ja mut­ta Insinöörit ovat korkeastik­oulut­tu­ja ammat­ti­laisia ja akavalaisia mut­ta sairaan­hoita­jat ovat STTK:laisia joiden koulu­tus ei ole niinkään korkea jos sitä ver­rataan insinööreihin.

      2. “Ongel­maa” nimeno­maan paisutel­laan aivan tolkut­tomasti, mut­ta perustele nyt vaik­ka kokeek­si nuo erot vuos­i­työa­jois­sa ja vuorolisissä.

    2. Insinöörit ovat Insinöörili­iton jäseniä ja Insinöörili­it­to on akvalainen liit­to toisin kuin Tehy joka STTK:lainen liit­to. Tes­sit ovat eri Insinöörili­ito ja STTK:n kohdal­la . Myös taloudel­liset lähtöko­h­dat ovat eri sairaan­hoita­jien ja insinöörien kohdal­la. Koulu­tus, kil­pailu ja kysyn­tä on insinöörien kohdal­la korkeampi kuin sairaan­hoita­jien kohdalla.

      1. “Koulu­tus, kil­pailu ja kysyn­tä on insinöörien kohdal­la korkeampi kuin sairaan­hoita­jien kohdalla.”

        Tämä meni isosti pieleen. 

        Koulu­tus: Sh / Insinööri. Koulu­tus on molem­mis­sa samal­la tasol­la sekä FINQF että EQF luok­i­tuk­sis­sa. Taso on kuusi. Insinööri ei useim­miten tarvitse lisä tai täy­den­nysk­oulu­tus­ta, mut­ta merkit­tävä osa sairaan­hoita­jista tarvit­see opin­to­jen lisäk­si puoli vuot­ta tason seit­semän lisäk­oulu­tus­ta. Esim. kätilö, ensi­hoita­ja, terkkari ym. Insinöörit ovat saman ver­ran koulutet­tu­ja, kuin sairaan­hoita­jan perusk­oulu­tuk­sen käyneet hoita­jat. Hoita­jat ovat keskimäärin huo­mat­tavasti koulute­tumpia. Useis­sa yliopis­tois­sa on nyky­isin koulu­tu­so­hjelmia, jois­sa on sekaisin EQF 6 koulutet­tu­ja insinööre­jä ja hoita­jia ja heistä leiv­otaan mais­tere­i­ta monel­la nimik­keel­lä (esim. DI). Taso­eros­ta voi tode­ta myös, että tämä ei ole enää mikään väit­te­lyn aiheena ole­va mielip­i­teeseen perus­tu­va väit­te­lyn kent­tä, sil­lä EQF7 tasoi­sis­sa opin­nois­sa on usei­ta koulu­tu­so­hjelmia, jois­sa ote­taan sisälle kan­di­ta­soisia oppi­lai­ta sekä insinööri että sote- taustal­la. Oppimis­tu­lok­sia voi ja pitää ver­tail­la. Ja niitä myös ver­tail­laan. Veikkaan, että se on syy myös siihen, että sairaan­hoita­jia palkataan sairaan­hoita­jan papereil­la nyky­isin myös paperite­htaaseen tekemään insinöörien töitä. Tätä tuli vas­taan tänä vuon­na, kun porukkaa siir­tyi sote- alal­ta teollisuuteen.

        Kil­pailu, sh/insinööri. Sote alan asiantun­ti­ja, kehit­tämistyö ja joht­a­mi­nen on var­masti moninker­tais­es­ti voimakkaam­maan kil­pauilun alla, mitä mikään insinööri­työ. Jos perustelet tuon kepeän heit­tosi, niin esitän vas­taväit­teen sen jälkeen.

        Kysyn­tä: Sh / Insinööri. Avaa työkkärin sivut ja katso.

      2. Kuinka­han moni tehyläi­nen sairaan­hoita­ja suos­tu­isi insinöörien ja varsinkin DI:ien työ­suhteis­sa har­joit­tet­tavaan “normimeininki­in” ts. nor­maalin viiko­työa­jan päälle vähin­tään pari tun­tia palkaton­ta extratyötä (näis­sä palkkalu­okissa ei yleen­sä tun­neta käsitet­tä “yli­työ” tai “lisä­työ”) tai kiireen sattues­sa aika paljon enem­mänkin. Eikä tässä auta mikään valit­ta­mi­nen — jos et ole saanut töitäsi suoritet­tua nor­maalin työa­jan puit­teis­sa, niin olet alisuo­ri­u­tu­ja. Kukaan ei tietenkään halua leimau­tua kiti­seväk­si alisuo­ri­u­tu­jak­si, kos­ka kaikki­han tietävät mitä tälle porukalle käy seu­raavis­sa vuosit­tain — puo­livu­osit­tain tapah­tu­vis­sa YTeis­sä. Mitään väliähän sil­lä ei ole, että pan­naan osaavaa väkeä pihalle — suo­raan koulun­penkinltä saadaan uut­ta ver­ta puoleen hin­taan — ja moi­set nuoret kar­jut ymmärtävät “hyvän pöhinän” päälle (“jee, saadaan ilmaista piz­zaa ja kok­ista, kun paahde­taan yötämyö­den ilman ylityökorvauksia”).

        Olisi kiva myös kuul­la jonkun tehyläisen tai vas­taa­van mielipi­de siitä, että työ­matkoi­hin käytet­ty aika menee täysin omaan piikki­in. Parhaim­mil­laan on joku yhden päivän kok­ous maanan­taina jos­sain ran­skalaisel­la perähik­iäl­lä — ja siinähän sit­ten käytät sun­nun­tain matkus­tamiseen ja ole takaisin kotona tiis­taina aamuyöl­lä joskus 02.00 — ja tämä vas­taa nor­maalia 7,5 h työpäivää ja tietysti tiis­taina pitää olla 09.00 kont­to­ril­la. Tässäkin teo­ri­as­sa pyhäpäivänä matkus­tamis­es­ta pitäisi mak­saa täysi palk­ka — mut­ta “on sovit­tu”, ettei täl­laista kor­vaus­ta sovel­leta (kuka­han tämänkin on sopin­ut — min­un mielipi­det­tä ei ainakaan ole kysyt­ty…) Moniko­han ei-akavalainen joutuu hyväksymään täl­laisia “on sovit­tu, ettei sopimuk­sia nou­date­ta” ‑käytän­töjä?

        Tietysti voisi vielä puhua siitä miten toimenku­vat, palkkalu­ok­i­tuk­set, IPEt sun muut eivät pätkääkään vas­taa sitä mitä kukin joutuu tekemään ja mis­tä vas­taa­maan. Suo­sio­jär­jestelmään päässeet sluibaa­jat tekevät mitä sat­tuu huvit­ta­maan (käytän­nössä muu­ta­maa vaa­tivu­us­lu­okkaa alem­man tason tasol­la) — ja tyh­mät idiootit otta­vat vas­taan tehtäviä ja vas­tui­ta yli oman IPEn — toivoen turhaan tämän muka­mas joskus vaikut­ta­van urake­hi­tyk­seen. Hah! sehän vain tekee sluibail­i­joiden elämän helpom­mak­si. Miten­hän jos­sain Tehyssä suh­taudut­taisi­in siihen, että tehyläisil­lä teetet­täisi­in tehtävänku­van ulkop­uolisia tehtäviä tai että “sama­palkkaisu­udel­la” pyy­hit­täisi­in takalistoa?

  5. Suomes­sa pistey­tys­tä van­huk­sen­hoi­dos­sa vas­tus­ta­vat alan liitot ja myös van­hus­ten omaiset. Vaik­ka mon­es­sakin yhtey­dessä pistey­tyk­sessä pyritään arvioi­da van­hus­ten suori­tuskykyä voiko hän elää yksin vai ei. Ei siinä ole sen kum­mem­paa. Se on sama kuin tarvit­seeko nuori ihmi­nen tukiope­tus­ta koulussa.

  6. Tässä on mon­ta ongel­maa, jot­ka van­hus­ten­hoitoa näh­neet tunnistavat.

    Ensin­näkin ilman hoita­jami­toi­tus­ta tilanne oli surkea ja kauhea, sairaalas­sa ole­van omaisen puoles­ta sai pelätä tai käy­dä itse hoita­mas­sa. Hoivayri­tyk­selle peti­paik­ka on tuloa, hoita­ja menoa. Täl­löin toki “tyhjiä paikko­ja löy­tyy”, mut­ta miotä iloa niistä sit­ten olisi ilman hoitajia.

    Muis­ti­sairas ei ole help­po hoidet­ta­va. Alzheimer tuo aika ikäviä piirteitä esi­in. Lisäk­si poti­laiden kun­to myös vaihtelee.Ennen maku­utet­ti­in sängyssä vaipois­sa ja välil­lä kään­net­ti­in, halu­taanko siihen palata? 

    Sit­ten on alan hier­ark­isu­us, joka on raken­net­tu syvään. Armei­jal­ta meni vuosikym­meniä päästä eroon sim­putuk­ses­ta, joten tämä on vaiukea rasti. Hoito­laitos toimak­seen vaatii kaikkien ammat­tiryh­mien yhteistyötä ja keskinäistä arvos­tus­ta. Jos­sakin sitä on enem­män, jos­sakin vähem­män. Jos on liian kiire se johtaa kaiken­laiseen ikävään. Venymi­nenkään ei aina onnis­tu, jos ja kun jotain tapahtuu.

    Hoitoalan urake­hi­tys pysähtyy myös rajoi­hin. Jotenkin työn ohes­sa eten­e­m­i­nen jon­nekin pitäisi mah­dol­lis­taa niin ammatil­lis­es­ti kuin palkkauksessa.

    Vuorotyö on se mikä korot­taa palkkaa, jotenkin palkkaraen­nekin vaikut­taa ongel­malliselta. Kunta-TES:n sisältö on masen­ta­van sekava.

    Joka tapauk­ses­sa ikäih­mis­ten nykyiset määrät tiedet­ti­in jo hyvin 1990-luvul­la, mut­ta se oli aina seu­raa­van hal­li­tuk­sen ongel­ma. Mis­sään tapauk­ses­sa surkeus ei ratkea helpolla.

    Hoita­jami­toituk­ses­ta luopimi­nen ei ainakaan ratkaise yhtään mitään todel­lisia ongelmia. Siitä keskustelu lähin­nä estää ratkaisu­ista päät­tämisen. Se lie­nee ehkä tarkoitus?

    1. Hol­lan­nis­sa on ratkaistu tuo on alan hier­ark­isu­us siten että lähi­hoita­jal­la on koulu­tuk­sen kaut­ta oikeus antaa van­huk­sille esim lääkkeitä. Käytän­nössä lähi­hoita­jal­la on samat tehtävät Hol­lan­nis­sa kuin sairaan­hoita­jal­la Suomes­sa. Suomes­sa ei ole yksinker­tais­es­ti ammat­tili­it­to­jen vas­tus­tuk­ses­ta halut­tu antaa lähi­hoita­jille sairaan­hoita­jien tehtäviä vanhainkodeissa.

      1. Aikanaan kiin­nitin huomio­ta siihen, että mon­es­sa sairaalas­sa lähi­hoita­jia on kiel­let­ty lähi­hoita­jia anta­mas­ta lääkkeitä — pait­si öisin. Se on siis puh­das­ta ay-politiikkaa.

      2. Lähi­hoita­ja, jol­la on lääkelu­pa jakaa Suomes­sakin lääk­keet. Van­hus­ten­talos­sa työvuorossa pitää olla lähi­hoita­ja, jol­la on lääkelu­pa. Lähi­hoita­jan koulu­tuk­ses­sa tekevät lääkelu­pat­este­jä ja har­joit­tel­e­vat siihen liit­tyviä “lääke­lasku­ja” ym. Lääkelu­van suorit­ta­vat sit­ten työ­paikalla. Se on netin kaut­ta suoritet­ta­va testi.

  7. Tar­tun nyt vain yhteen yksi­tyisko­htaan. Toki van­hus­ten hoidon­tarpeessa on ero­ja, mut­ta hyväkun­toinen muis­ti­sairas on aika opti­misti­nen käsite. Muis­ti­sairas on usein hyvin lev­o­ton ja kogn, har­ras­tuk­set kuten lehtien ja kir­jo­jen lukem­i­nen taan­tu­vat aika usein jo melko varhaises­sa vai­heessa. Seu­rauk­se­na on mm. se, että van­hus soit­taa omaisilleen kym­meniä ker­to­ja päivässä. Hän ei pukeudu ja touhua iloise­na, vaan on vaa­ti­va ja kär­simätön. Oma­toimi­nen ruokailu ei kun­nol­la onnis­tu. Lis­taa voisi jatkaa. Tämä perus­tuu omi­in koke­muk­si­i­ni omas­sa suku­lais- ja lähipiirissä.

    1. Onko nim­imerk­ki JH:n esimerk­it sit­ten hyväkun­toisia muis­ti­sairai­ta jos heil­lä on myös vaikeuk­sia pukeu­tua ja ruokaila itsenäis­es­ti ? Ovatko he hyväkun­toisia muis­ti­sairai­ta ? Tuol­la nim­imerk­ki JH:n esimerkeil­lä ja Osmo Soin­in­vaaran esit­tämil­lä Hol­lan­nis­sa käytetyl­lä pistey­tysjär­jestelmä kyseiset nim­imerk­ki JH:n esimerk­it eivät ole hyväkun­toisia muis­ti­sairai­ta vaan huonokun­toisia muistisairaita.

  8. Minä en kek­si miten tätä ongel­maa voisi ratkaista tämän talousjär­jestelmän ja väestörak­en­teen puit­teis­sa muuten kuin automaa­tion ja robo­t­i­saa­tion avul­la. Kiin­teä hoita­jami­toi­tus ei tietenkään tässä auta, kos­ka se sitoo toim­i­joi­ta ja hait­taa investoin­te­ja innovaatioihin.

  9. Ehkä van­huk­set pitäis viedä met­säretkelle- jonkin val­ta­me­di­an uuti­sot­sikko ole, että met­sään kadon­nut huonokun­toinen van­hus löy­tyi hyväkuntoisena.

  10. “Kun tämä oli nähtävis­sä 20 vuot­ta sit­ten, ihmette­len, että jotkut eivät näh­neet sitä kolme vuot­ta sitten.”

    Itse näin tämän jo 40 vuot­ta sit­ten. Val­las­saole­vien vasem­mistopop­ulistien toimia ajaa suo­sio tässä ja nyt. Sik­si he eivät täl­läisiä selkeitäkään asioi­ta huomioi.

    1. Oikeistopop­ulis­te­ja vas­taavasti ajaa oma lom­pakko tässä ja nyt ja tule­vaisu­udessa eikä mikään muu. Pelkän oikeis­ton päät­täessä julk­isia (läh­es) mak­sut­to­mia ter­veyspalvelui­ta tuskin olisi enää olemassakaan.

      1. Kun­nat osta­vat yksi­ty­isiltä myös ter­veyspalvelui­ta ja eivätkä ne palve­lut ole mak­sullisi­ia. Ruotsin ja Tan­skan Sote jär­jestelmässä yksi­tyi­nen sek­tori on mukana palvelu­iden tuotan­nos­sa ja se näkyi esim Tan­skan nopeista covid tes­tauk­sess­sa ja roko­tuk­sis­sa 2020 ja 2021.

Vastaa käyttäjälle Dickie Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.