Pääkaupunkiseudulla on tyhjillään 1,2 neliökilometriä toimistotilaa. Se vastaa noin 50 000 työpaikkaa. Asunnoiksi muutettuna samaan tilaan mahtuisi noin 30 000 asukasta.
Tyhjän toimistoalan voi ennustaa lisääntyvän etätyön vuoksi. Vielä ei tiedetä, kuinka paljon koronan aiheuttama etätyö on tullut jäädäkseen, mutta ei se ainakaan lisää toimistoneliöiden tarvetta.
Helsingin keskustassa toimistot ovat täyskäytössä. Tyhjää tilaa on vain sen verran kuin on välttämätöntä turvaamaan markkinoiden toimivuus. Toimistoja on tyhjillään ennen kaikkea siellä, minne on vaikea päästä julkisilla kulkuneuvoilla, erityisesti kehäteiden varsilla. Keskustaan taas on vaikea päästä autolla, mutta se ei näytä toimistotilan kysyntää haittaavan.
Mitä on liikaa, saa valita paikan?
Asuntokysyntä ei ole sijainnin suhteen yhtä ronkelia. Syy on yksinkertainen. Asuntoja on liian vähän. Siksi kaikki kelpaavat jollakin hinnalla. Jos asuntojakin olisi liikaa, niistäkin jäisivät huonoissa paikoissa sijaitsevat vaille asukkaita.
Kun tilanne on tämä, toimistoja saa muuttaa asunnoiksi huonommilla paikoilla, mutta ei hyvillä, jossa niihin löytyy vuokralaisia. Tosin hyvät paikat ovat haluttuja myös asunnoiksi.
Entä jos asuntoja olisi liikaa ja toimistoja liian vähän, sanoisimmeko vastaavasti, että hyvät paikat on varattava asunnoille ja toimistot voivat olla vähän sivussa?
Myös keskustan tuntumassa asunnoista maksetaan selvästi enemmän kuin toimistoista. Siksi moni omistaja haluaisi muuttaa toimistonsa asunnoiksi, mutta kaavoittaja ei tähän suostu. Neljäkymmentä vuotta sitten tilanne toisin päin. Silloin kaavoittaja jahtasi piilokonttoreita ja puolusti asuntoja.
Menisikö kaikki päin seiniä, jos markkinat saisivat ratkaista tuleeko tontille asuntoja vai toimistoja?
Helsingin keskustassa ei saa rakentaa ylöspäin
Kun keskusta on haluttu paikka sekä toimistoille, että asunnoille, ristiriita on monessa kaupungissa ratkaistu rakentamalla keskustaan pilvenpiirtäjiä. Helsingissä on kuitenkin haluttu suojella merelle näkyvää kaupungin siluettia. Korkea rakentaminen on sallittua vain keskustan ulkopuolella Pasilassa, Kalasatamassa ja Jätkäsaaressa – ja tietysti Espoossa.
Kansainvälisistä esimerkeistä tiedämme, että korkea rakentaminen keskustan ulkopuolella ennustaa slummiutumista.
On myös sanottu, että työpaikkojen pitäisi siirtyä pois keskustasta, jotta ne olisivat lähempänä asukkaita. Ne olisivat lähempänä vain joitain asukkaita, mutta vastaavasti muiden matka olisi hankalampi tai edellyttäisi ainakin autoa. Jos halutaan etsiä pääkaupunkiseudusta paikka, johon mahdollisimman moni pääsee julkisella liikenteellä alle puolessa tunnissa, päädytään ydinkeskustaan tai Pasilaan.
Toimistoon lähiössä tullaan töihin autolla. Sadan hengen toimisto, johon melkein kaikki tulevat töihin autolla, tuottaa puolisen miljoonaa ajokilometriä vuodessa.
Älypuhelimet ovat lisänneet joukkoliikenteen suosiota työmatkoilla. Vaikka aikaa kuluu enemmän kuin omalla autolla, aika ei mene hukkaan. Metrossa melkein kaikki tuijottavat kännykkäänsä.
Onko purkaminen ympäristörikos?
Osa tyhjistä toimistoista on paikoissa, joihin ei haluta tulla töihin ja jotka eivät kelpaa asumiseenkaan. Olisiko luonnonvarojen haaskausta purkaa ne?
Ei niitä kannata lämpiminäkään pitää. Ei siinä luonnonvartoja haaskaudu, jos ne puretaan. Ne haaskautuivat jo silloin, kun ne rakennettiin.
Jos omistaja keksii rakennuksella aivan muuta käyttöä vaikka häkkivarastoina, ei kaavoittajan pidä asettua poikkiteloin.
Entä jos toimisto halutaan korvata asunnoilla? Remontoidaanko toimistotalosta huono asuintalo vai onko parempi purkaa se ja rakentaa tilalle hyvä asuintalo?
Tässä raha on paras konsultti kuitenkin niin, että otetaan huomioon myös vaikutus ilmastoon. Oikea hinta ilmastorasitukselle on päästöoikeuden arvo. Tosin sementtiteollisuus on jo päästökaupan piirissä, joten ei sitä pidä kahteen kertaan laskea.
Hyvällä paikalla sijaitseva mutta väärässä tai vajaassa käytössä oleva rakennus aiheuttaa välillisesti paljon liikennettä, kun jonkun on rakennettava huonolle paikalle. Teollisuusalue metropysäkin vieressä on haaskausta.
= = = =
Kirjoitus on julkaistu Talouselämä-lehden nettisivuilla.
“Kansainvälisistä esimerkeistä tiedämme, että korkea rakentaminen keskustan ulkopuolella ennustaa slummiutumista.”
Mikä juttu tämä on, ja mihin kansainväliseen esimerkkiin tässä viitataan?
“Slummi” on aika raju sana kuvaamaan mitään Suomessa ilmenevää asuinympäristöä, ja sen käyttöä tulisi aina harkita todella tarkasti. Mihin ajattelit slummien syntyvän jos Vuosaareen tai Keilaniemeen rakennetaan tornitaloja?
Olimme joskus kaupunkisuunnittelulautakunan kanssa tutustumassa Vancouveriin. (Sen jälkeen Helsingissä on rakennettu vähän korkeampaa). Siellä kaupunkisuunnittelijat sanoivat, ettei korkeita rakennuksia kannata rakentaa kesdkustan ulkopuolelle, koska tuovat vain niidenkielteiset puolet mutta eivät myönteisiä, jolloin lopputuloksena omn slummiutuminen. Heillä oli väitteelle hyvät perustelut.
Ei meinaat että Keilaniemestä ja Vuosaaresta on tulossa slummi?
Suomalaistyyppisen tornirakentamisen huonot puolet liittyvät lähes kokonaan rakentamisen korkeaan hintaan; vaikea nähdä miten slummi syntyisi tavanomaista kalliimmalla rakennustekniikalla. Ei se pelkkä tornin pitkä varjo niin totaalisesti ympäristön arvoa pilaa, että maksavat asiakkaat hylkäävät Tapiolan Itärannan ja Vuosaaren Aurinkolahden, ja tyhjilleen jääneisiin taloihin muuttaa epämääräinen joukko laittomia siirtolaisia.
Todelliseen slummiutumiskehitykseen tarvitaan paljon suomalaista rakennusvalvontaa liberaalimpi ellei täysin anarkistinen linja sen suhteen mitä voi ja saa rakentaa, ja mihin kuntoon rakennuksensa saa päästää.
Tuohon riippuu mihin korkeat rakennukset on tarkoitettu. Esim Kalasataman pilvenpiirtäjät jotka eivät riko Helsingin siluettia mereltä katsottuna Kauppatorille (paitsi jos kiipee Uspenskin katedraalin kukkulalle) ovat pääasiassa asuintaloja. Jos rakennukset on tarkoitettu liiketiloiksi kuten Keilaniemessä niin silloin kaupunginlaidoille rakentaminen on parempi vaihtoehto. Pariisissa on kokonainen La Défensen liikekaupunginosa joka on Pariisin keskustan rajojen ulkopuolella 3 km päässä. Slummiutuminen tulee ongelmaksi myös silloin jos palveluita ei ole tiheästi asutun asuinalueen lähistöllä jossa tulotaso on alhainen. Pariisissa on sana nimeltään Banlieue joka tarkoittaa esikaupunkialuetta jonka asema on määritelty usein alueen tulotason mukaan . Matalatuloisemmat Banlieue on Pariisin alueella Clichy-sous-Bois ja korkeatulotasoiin on Neuilly-sur-Seine. Jos tämä otetaan Banlieue vertailu otetaan malliksi Pääkaupunkiseudulle Clichy-sous-Bois olisi Rastila ja Neuilly-sur-Seine olisi Kulosaari .
DTES oli Vancouverissa aikoinaan iso keskus: https://en.wikipedia.org/wiki/Downtown_Eastside
Sittemmin liike-elämä siirtyi toisaalle, ja kävi kuten monessa muussakin paikassa on käynyt, eli vanhat korkeat rakennukset jäivät rapistumaan, ja niiden arvon laskettua niihin muutti sitten pienituloisia etnisiin vähemmistöihin kuuluvia — koska näillä ei ole varaa asua kalliimmissa asunnoissa. Lopputuloksena on ollut mitä on ollut.
Korkeat rakennukset ovat globaali ongelma elinkaarensa ehtoopuolella. Ne ovat hienoja uutena. Mutta mitä tehdä sitten kun pitäisi tehdä 100 miljoonan euron perusparannus, jos talossa asuu suuri määrä pienituloisia, joilla ei ole varaa maksaa osuutta sellaisesta? Purkaakaan taloa ei voi, kun pilvenpiirtäjän purkaminen on niin kallista, ja kun purkamista varten ei ole puskuroitu rahaa. Koko naapurustoa ei voi sulkea moneksi kuukaudeksi siltä varalta, jos purkaessa jotain tippuu jossain vaiheessa vahingossa alas. Niistä taloista muodostuu sitten rapistuvia museoita, joiden isot remontit jäävät tekemättä, ja asuntoympäristön heikkeneminen sitten karsii parempituloisia asukkaita vielä lisää.
Jatkossa pilvenpiirtäjien rakentamista vähentänee myös hiilijalanjälkipuoli. Korkeiden rakennusten perustukset ovat usein huomattavan järeitä, ja hissit, porraskuilut, ja erilaiset putkistot ja muut tekniset tilat vievät siinä määrin kuutioita että hiilijalanjäljet per hyötyneliö ovat muodostuneet usein reilusti isommiksi pilvenpiirtäjissä kuin kohtuullisen korkeissa, enintään 16 kerrosta korkeissa kerrostaloissa.
Toimistokiinteistöjen ongelma on monimutkainen. Kyllä niitä tiloja on tyhjillään keskustassakin, ja tiloja vastaavasti saisi vuokralle monin paikoin, jos tyytyisi halvempaan vuokraan. Mutta se ei kannata kiinteistönomistajille. Ennemmin kannattaa puolustaa parempaa vuokratasoa ja pitää tyhjiä neliöitä. Osa tiloista on surkeassa kunnossa. Osassa taas on esim. huonoja pohjaratkaisuja. Joissain on vanhentunut tekniikka. Joissain on hankala vuokranantaja. Joissain on vaikeat sisäänkäynnit. Joissain liian isot lämmityskulut. Monesta tilasta puuttuu jäähdytys, mikä on perusvaatimus taas monelle käyttäjälle. Uutta toimistotilaa rakennetaan yhä kovaa tahtia. Koska kysyntää kaiketi riittää, ja varmaan myös siksi, että uuden tilan yield on usein parempi kuin vanhan tyhjänä olevan — johtuen sekä alemmista käyttökuluista että siitä, että uudesta nykyaikaisesta tilasta voi periä paljon parempaa vuokraa.
Tuo down town east side ‑alue on esimerkki siitä, ettei korkea rakentamnen toimi kuin ydimnkeskustan houkuttelevimmilla alueilla.
Keskustan pilvenpiirtäjien ideana on, että vaikka talolla ei ole pittoreskia pihaa, suoraan ovesta pääsee lähellä kaikkea mikä keskustassa on hyvää. Sis kaupungin parthaat ravintolat, trendikahvilat, tavaratalot, taidemuseot, teotterit ja mitä kukin nyt haluaakin. Jos torni on lähiössä, kaikki tämä puuttuu. On vain tornin haitat.
“Keskustan pilvenpiirtäjien ideana on, että vaikka talolla ei ole pittoreskia pihaa, suoraan ovesta pääsee lähellä kaikkea mikä keskustassa on hyvää. Sis kaupungin parthaat ravintolat, trendikahvilat, tavaratalot, taidemuseot, teotterit ja mitä kukin nyt haluaakin. Jos torni on lähiössä, kaikki tämä puuttuu. On vain tornin haitat.”
Olisi mielenkiintoista lukea ajatuksistasi koskien Vuosaaren ja erityisesti sen keskustan kehittämistä — nyt kun värikkäitä torneja jo rakennetaan, mutta muuten Vuosaaren keskuksen kehitykseen voi vielä ehkä vaikuttaakin, kun useita keskustan kortteleita vasta suunnitellaan/ideoidaan. Saako toivoa vaikka erillistä blogipostausta aiheesta? Onko tilanne niin toivoton kuin tämän postauksen teksteistäsi voisi ymmärtää?
Sopii katsoa, mitä Vancouverissa on sittemmin tapahtunut. Keskustassa on ollut vakavia ongelmia levottomuuksien kanssa, ja naapurikunnat rakentavat torneja minkä ehtivät lähiökeskuksiin.
Keilaniemestä ei voi tulla slummi tai ghettomaista asuinaluetta koska siellä asuu pysyvästi hyvin vähän ihmisiä.
Keilaniemi on liikekeskus.
Vuosaari on residenssi aluetta pääasiassa ja itse asiassa myös paljon pientalo valmista aluetta joten sen slummiutuminen on hyvin epätodennäköistä.
Pääkaupunkiseudulla ei ole itse asiassa slummeja joka on määritelmän mukaan tilapäinen asunto .
Ghetto on taas tiivisti yhteen rakennettu pysyvä asuinkompleksi . Ghetto on italiankielinen sana alunperin joka tarkoittaa tehdasta.
Kalliossa ja Sörnäisissä on ghettomaista asuintalo varsinkin Harjusssa . Perinteiset Keski-Euroopan ghetot olivat suljettuja
Laajennetaan vähän skaalaa: Suomessa on eri arvioiden mukaan onin 300.000 tyhjää asuntoa. Tähän lisätään tyhjät toimitilat.
Suomeen muutti Karjalalan evakoita aikanaan reilut 400.000 ihmistä.
Ihan mukavasti voisimme välittömästi majoittaa vaikkapa Ukrainan evakoita yhtään uutta taloa rakentamatta.
Purkaminen on sikäli päästö, että esimerkiksi puun hiilivarastoisuus tällöin päättyy, jos materiaali vaikka poltetaan tai päästetään mätänemään. Purkaminen on myös aina lopullista, tänään purettua ei enää huomenna saa takaisin, ts. kaikki keinot rakennusten uusiokäyttöön tulee aina etsiä.
Tässä blogi kirjoituksessa Osmo Soininvaara totesi että jos halutaan etsiä pääkaupunkiseudusta paikka, johon mahdollisimman moni pääsee julkisella liikenteellä alle puolessa tunnissa se paikka olisi ydinkeskustaan tai Pasila. Itse asiassa Keilaniemeen pääsee myös nykyään metrolla hyvin nopeasti. Keilaniemi on Espoon ja Helsingin työpaikkakeskittymä . Länsi-Helsinki on haasteellinen koska sieltä ei pääse metrolla eikä junalla Keilaniemeen Itse asiassa Keilaniemessä on vähemmän asuntoja kuin muissa Espoon kaupunginosissa. Pasilaan pääsee vain junalla lännestä ja pohjoisesta kun taas Itä-Helsingistä et pääse metrolla Pasilaan koska Pasilassa ei ole metroa. Helsingin liikenne ongelmat ydinkeskustaan Itä-Helsingistä ja Etelä-Espoosta olisi ratkaistu jos Rautatientorilta olisi metroyhteys Pasilaan ja sitä kautta edelleen Lentoasemalle.
Keilaniemeen pääsee nopeasti metron varrelta Espoosta ja Helsingissä, mutta jos asuu muualla pääkaupunkiseudulla, vaikka Haagassa, Keilaniemeen joutuu matkustamaan pitkään.
Runkolinjabussilla 550 ja pian aloittavalla Raide-jokerilla pääsee Haagasta Keilaniemeen
Haagasta pääsee ensi vuonna Keilaniemeen Tapiolan kautta Raide-Jokerilla hyvin helposti. Tapiolan ja Keilaniemen välillä on yksi metro pysäkki
Tyhjät toimistot voisi muuttaa asunnoiksi ja/tai mahdollistaa purkavan korvausrakentamisen huutokauppaamalla kiinteistönomistajille rakennus-/käyttötapamuutosoikeuksia, jos ihan puhtaalla ilmoitusmenettelyllä ei haluta kaavoja muuttaa.
Jokainen kiinteistönomistaja voisi halutessaan ilmoittaa suljetussa huutokaupassa sen, mikä on maksimisumma jonka on valmis maksamaan ja montako kem rakennusoikeutta sillä pitää saada. Sen jälkeen eniten maksaville annetaan luvat ja eikun hommiin.
Tällöin muutokset kohdistuisivat lähtökohtaisesti sinne missä hyöty on suurin suhteessa remppaamisen/rakentamisen kuluihin.
Itse kyllä poistaisin lähes kaikki kaavarajoitukset suoraan, mutta se nyt ei vaan tunnu jostain syystä käyvän. Kopsitaan vaan japanin kaavoituslainsäädäntö vaikka sellaisenaan Suomeen.
“Kopsitaan vaan japanin kaavoituslainsäädäntö vaikka sellaisenaan Suomeen.”
Tässä varmaan tarkoitetaan Japanin kaavoituslainsäädännöstä sitä osaa, jonka mukaan tiettyyn käytön kaavoitetun tilan saa aina käyttää myös vähemmän häiritsevään tarkoitukseen (vähän karkeistettuna, oman rajallisen ymmärrykseni aiheesta perusteella). Esimerkiksi kerrostaloalueelle saa aina rakentaa myös omakotitaloja, kaupalliselle alueelle saa aina rakentaa myös kerrostaloja ja omakotitaloja, teolliselle alueelle saa rakentaa melkein mitä vain, jne. Toisin sanottuna, vain alueen “maksimihaitta” on säännelty, mutta minimiä ei; jos joku haluaa asua teollisuuslaitoksen ja yökerhon välissä niin asukoon, mutta teollisuuslaitosta ja yökerhoa ei saa yhtäkkiä rakentaa rauhalliselle omakotitaloalueelle.
Joku asiaa tunteva voi varmaan kertoa miten tuo tarkalleen ottaen toimii, mutta omasta mielestäni kuulostaa erinomaiselta filosofialta. Ratkaisisi ainakin tämän kirjoituksen aiheena olleen toimistotalo-ongelman.
Toimistot ja muu työpaikat sekä koulut ja kulttuurilaitokset tuovat elämää kaupunkeihin. Muuten ollaan vain nukkumalähiössä tai huonoimmassa tapauksessa jossain alustatalous-slummissa.
Helsingillä ei oles sellaisia vetovoimatekijöitä kuten jollain Wienillä, Lontoolla tai Amsterdamilla tai edes Tukholmalla jossa palvelualat (ml kulttuuri- ja finanssi-) ovat kasvun moottoreita. Välillä ne olivat Helsingissä vähän sinne päin mutta nyt pestään toistemme paitoja vain tappiolla.
Helsinkiin pitäisi saada teollisuustyöpaikkoja takaisin. Muu Suomi pesee mennen tullen kehäteiden sisäpuolen, tässä mielessä olen samaa mieltä kuin nimimerkit Eemil ja Countryboy. Emmehän me halua hävitä landelle?
Kehäteiden sisäpuolella on aika paljon vientittuotantoa, jos pidät merkantilistisesti vientiä ainoana oikeana tuotantona. Muun muassa Supercell ja Planmeca
Tarkoitin perinteistä konepajateollisuutta johon ei tarvitse tohtorin tutkintoa että pääsee töihin.
Tarkoitit siis Planmegaa.
ABB Pitäjänmäessä on suurin.
Itse asiassa Tukholma on kyllä samassa asemassa kuin Helsinki kansantalouden muodostuksen kohdalla. Ruotsin vientisektori on paljon immateriaalisempi kuin Suomen. Tukholman seudulla ei ollut paljonkaan teollisuutta. Ruotsin teollisuus on pääasiassa maan eteläosassa ja kun Suomessa se on hajautettu ympäri maata joka on rakennemuutoksen seurauksena haasteellista koska uudet työpaikat tulevat pääasiassa pääkaupunkiseudulle ja Tampereen seudulle. Moni eteläruotsalainen joka asuu Malmössä käy töissä Kööpenhaminassa ja Malmössä asuu paljon tanskalaisia jotka käyvät töissä Kööpenhaminassa
Helsingin seudulla on ennen 2000-lukua ollut paljon enemmän teollisuutta. Tehtaat vain katosi jonnekin, joko yrityskauppojen myötä tai kun tuotantoa siirretiin halvempiin maihin tai maakuntiin.
Tänne Uudellemaalle voitaisiin esim saada takaisin suomalaisten tai länsimaisten yritysten Pietarin seudulle perustettuja tehtaita ja laitoksia joita joudutaan nyt pakotteiden vuoksi sulkemaan. Esim Nokian Renkaat tulee ensiksi mieleen.
“Tarkoitit siis Planmegaa.”
Joka työllistää yhteensä n. 500 henkeä, joista sitä sinikaulusta varmaan alle sata henkeä.
Noh, eiköhän toi sitten riitä Helsingin teollisuuden työllistämistoimiksi.
500 työllistä on paljon enemmän kuin jossain viimeaikoina suurella melulla rakennetussa sellutehtaassa.
Perinteistä konepajateollisuutta ei ole enää paljon jäljellä
Länsi — Euroopan ja Pohjois-Amerikan isoissa kaupungeissa. konepajateollisuutta on jäljellä enää Itä-Euroopassa ja senkin ei ole kilpailukykyinen kilpailemaan Aasian tuotannon kanssa. 3D tulostuksen ansiota on avattu uusia tehtaita myös Länsi-Eurooppaan mutta 3D tulostus vaatii aivan toisenlaisen teknisen koulutuksen kuin perinteisessä konepajateollisuudessa.
Tarkoitin sellaista kuten Valmet ja Metso.
Itse asiasssa Vantaalla on Neles mutta saisi olla enemmän vastaavia.
Tämä teollisuuden katoaminen Helsingistä on noteerattu myös Hesarissa: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008752486.html
Helsingillä ei ole sellaisia vetovoimatekijöitä (nykyisin enää) joka nostaisi sen Tukholman tai Kööpenhaminan tasolle, vaan kilpailee Riika-Kaliningrad ‑sarjassa. Siksi teollisuuden saaminen takaisin monipuolistaisi elinkeinoelämää ja parantaisi työllisyyttä. On ihan hölmöläisen hommaa että Suomen suurteollisuuden pitää olla sellaisissa pikkukaupungeissa missä ei sitten ole mitään muuta.
Onhan se tosiaan vähän surkeaa, että vuosikymmeniä jatkuneen tukias- ja kaavoituspolitiikan seurauksena konepajateollisuus on työnnetty elinkelvottomille syrjäseuduille. Maakuntien firmat itkevät, ettei alueelta löydy koulutettuja ammatilaisia eikä insinöörejä ja että tuotannon laajentaminen on sen vuoksi mahdotonta. (Myös logistiikkakustannusten nousu rankaisee pahiten kaukana satamista sijaitsevia yrityksiä.) Elinvoimaisilla kaupunkiseuduilla on taas pulaa kelvollisesti palkatuista suorittavan tason työpaikoista ja moni koulutettukin tyytyy heikommin palkattuun tai jopa koulutustavastaamattomaan työhön, koska lähiseudulla ei ole sopivia työllistymismahdollisuuksia.
Taatusti työllistymismahdollisuudet ja myös harjoittelupaikkojen puute vaikuttaa koulutusvalintoihin — kannattaako lähteä opiskelemaan konepaja-alaa, jos jo harjoittelun suorittamiseksi pitäisi muuttaa jonnekin pihtiputaalle? Ehkä tässä olisi syytä tosiaan pohtia Suomen teollisen selkärangan uudelleenasemmointia — uudet investoinnit pitäisi saada suuntautumaan elinvoimaisille kaupunkiseuduille hyvien kuljetusyhteyksien välittömään läheisyyteen.
Yksi hyvä esimerkki sattui juuri silmään:
Hätähuuto Kiteeltä: Tiehöylävalmistajan vienti uhkaa pysähtyä komponenttipulaan — ”Ei tämä voi jatkua tällä tavalla”
Helsingin suurin teollinen työnantaja on tietenkin ABB. Henkilöstöä Helsingissä noin 3000.
Tuo Helsingin Sanomien artikkeli jossa kerrottiin että teollisuus olisi lähtenyt Helsingistä oli otsikkona hyvin yleistävä. Perinteisestä savupiipputeollisuudesta ei ollut kyse vaan isoista teollisuuskompleksista kuten Fazerin ja Microsoftin jotka esittävät sopivaa tonttia Vantaalta ja Espoosta. Helsinki jää tontti pulan takia tämän kilpailun taakse.
Tässäkin Helsingin Sanomien artikkelissa todettiin että Pohjoismaisessa vertailussa Helsingin seutu on teollisuusvaltaisinta muiden Pohjoismaiden pääkaupunkien vertailussa. Joten tämä teollisuuden siirtyminen tarkoittaa pääasiassa Helsingin sisällä tapahtunutta siirtymää ei niinkään koko Helsingin seutua.
Eipä ole Kööpenhaminassa tai Tukholmassa paljonkaan raskasta teollisuutta.
Kööpenhaminassa on iso lääketeollisuuden keskittymä ja Tukholma on perinteisesti ollut Pohjoismaiden suurin talouskeskus johtuen siitä että Ruotsilla on ollut vahvat yksityiset pääomapiirit.
Helsingin vetovoima on kyllä paljon parempi kuin Baltianmaiden ja monessa yhteydessä on jossain määrin parempi kuin Tukholmassa. Nordean pääkonttorin uudelleen sijoittaminen Tukholmasta Helsinkiin oli hyvä esimerkki siitä että kyllä Helsingillä on vetovoimaa. Myös Woltin uusi pääkonttori sijaitsee Helsingissä joka kertoo että Helsingissä on vetovoimaa. Näiden yhtiöiden työkieli on englanti.
Tätä ei pitäisi sanoa ääneen mutta yksi iso heikkous Suomen kohdalla on myös suomenkieli koska suomenkielen oppiminen on yksi maailman vaikeimmista oppia kansainvälisessä vertailussa. Suomenkieli on samassa kategoriassa kuin arabia, korea, ja mandariinikiina. Paljon vaikeampaa kuin muiden Pohjoismaiden kielet. Arjen kommunikaatio on paljon vaikeampaa kuin muissa Pohjoismaissa.
“Tätä ei pitäisi sanoa ääneen mutta yksi iso heikkous Suomen kohdalla on myös suomenkieli koska suomenkielen oppiminen on yksi maailman vaikeimmista oppia kansainvälisessä vertailussa. Suomenkieli on samassa kategoriassa kuin arabia, korea, ja mandariinikiina”
Esko Valtaojan sanoin maailmassa tarvitaan kaksi kieltä: äidinkieli, joka voi olla mikä tahansa, sekä lingua franca-kieli, joksi on valikoitunut englanti.
Kaikki Suomessa osaavat englantia ja kansainvälisillä aloilla ja tieteessä se on käytetty kieli. Ei-kansainvälisille aloille taas riittää työvoima omasta takaa.
Kansallisvaltioiden tarkoitus on rikastuttaa sen omaa kieltä tai niillä ei ole merkitystä.
Noissa kaupungeissa vain Lontoossa, Pariisissa, Wienissä on pilvenpiirtäjiä mutta ne ovat pääasiassa liikekeskuksia kaupungin keskustan ulkopuolella. Poikkeuksena on London City aivan Lontoon keskustassa. London City on itsenäinen kaupunki joka ei kuulu virallisesti Suur-Lontooseen .
Wienissä on ns.kansinvälinen keskus joka sijaitsee toisella puolella Tonavaa aivan eri suunnassa kuin historiallinen keskusta. Senkin on rakennettu aikoinaan pellolle . Muutoin suurin tuon alueen taloudellinen keskus on Saksan München.
Pariisin liikekeskus La Défense sijaitsee myös Pariisin keskustan ulkopuolella joka on alueena pieni.
Bryssel ei ole Belgian taloudellinen keskus vaan se on Antwerpen.
Zürich on finanssineskus mutta hyvin vaatimaton verrattuna esimerkiksi Lontooseen koska Sveitsi on vain turvasatama koska siellä on pankkisalaisuus.
Rooma ei ole Italian taloudellinen keskus vaan se on Milano ja Torino.
Madrid kilpailee Barcelonan kanssa sijasta Iberian niemimaalla.
Vaikka Berliini on yrittänyt olla Saksan taloudellinen keskus vuodesta 1990 kuitenkin Frankfurt on edelleen ykkönen ja kakkonen on Hampuri.
Jäljelle jää taloudellisessa kilpailussa pääkaupunki kisassa Pariisi, Lontoo, Kööpenhamina, Tukholma, Helsinki ja Amsterdam (joka ei ole virallisesti pääkaupunki) ja Oslo . Luxemburg on kaupunkivaltio omassa kategoriassa. Itä-Euroopan pääkaupungit eivät edes kilpaile edes Helsingin kanssa. Helsinkiä tukee myös Tallinna. Tallinnan koko talous perustuu Helsingin vetovoimaan .
Helsingin kaikki liikekeskukset sijaitsevat kantakaupungin lähellä. En laske Keilaniemeä tähän kohtaan vaikka Keilaniemi on itse asiassa paljon lähempänä Helsingin keskustaa ajallisesti kuin muu Etelä-Espoo.
Helsinki on hyvässä asemassa mutta ongelma on siinä että Suomi on jää monessa yhteydessä muiden Pohjoismaiden varjoon muun muassa kielen, ilmaston, Venäjän läheisyyden takia sekä siinä että nimi Finland yleensä sekoittuu muiden maiden kanssa kuten Hollandin, Englandin, ja Irelandin. Suomi tietoisuus on Japanissa ja Etelä-Koreassa ja etenkin Aasian maissa paljon suurempi kuin muissa Euroopan maissa .
” Helsinkiin pitäisi saada teollisuustyöpaikkoja takaisin.”
Miksi ihmeessä? Onhan siinä Uudellamaalla ympärillä tilaavaikka kuinka paljon.
Mitä ihmeen järkeä olisi saada kaikkein kalleimmalle alueelle paljon suhteellisen matalapalkkaisia töitä? Työntekijät ajelisivat sitten jostain kaukaa töihin, kun eivät perheineen Kehä I sisälle mahtuisi.
Tarkoitin “Helsingillä” koko pk-seutua, en kantakaupunkia tai kehäykkösen sisäpuolta. Fakta on että teollisuustyöpaikat ovat vähentyneet alueelta.
Teollisuudessa maksetaan paremmin kuin jostain polkupyörälähetti tai pistanpaistohommista, ettei ole pakko elää tukien varassa. Helsingin suuri osuus tuella elävistä jotka eivät tuota mitään on koko maalle haitaksi.
Perheessä saattaa olla sekä korkeapalkkaisessa työpaikassa oleva koulutettu osaaja, että teollisella alalla matalapalkkaisemmankin työn kelpuuttava, esim. nuori. Kyllä Helsingissä asuu paljon perheitä joiden kaikki jäsenet eivät ole korkeakoulutettuja.
Teollisen tuotannon vaatima tuotanto‑, varasto- ja logistiikkatila sekä monesti varsin raskas liikenne saattaakin sopia sitten huonommin ainakin keskemmälle kaupunkia. Mutta esim. satamien lähelle sopii hyvinkin ja voisi toisaalta säästää tavaraliikennettä kauempaa. Vuosaareen pääsisi töihinkin monesta paikasta pääkaupunkiseutua kestävästi metrolla ja jatkoyhteyksillä.
Olen tätä blogia seuratessa, ja muuallakin, huomannut kuinka kaavoitukseen, ja etenkin sen tiukkuuteen ollaan enenevissä määrin tyytymättömiä. En haluaisi uskoa, että kaavoittajat ilkeyttään tekevät ihmisten elämästä hankalaa, joten missä on ongelma? Lainsäädännössä?
Tässä esimerkki Kauppalehden uutisesta, jossa rakennuttaja valittaa, kuinka pilkuntarkka kaavoitus tekee asunnoista selvästi kalliimpia: https://www.kauppalehti.fi/uutiset/uudet-asunnot-voisivat-olla-selvasti-halvempia-rakentaja-kertoo-mikseivat-ne-sita-jo-ole/befb99af-b38a-4117–9040-ebb25ae31c72 . Joku voisi sanoa, että Bonavalla on oma lehmä ojassa asiassa, mutta artikkelin esimerkeistä on kyllä hankala olla eri mieltä. Miksi ihmeessä talosaunojen paikka tai tiilisaumojen väri pitää kaavoituksessa sanella?
Jossain tilanteissa vanhan rungon voi käyttää, kuten Postipuistossa, mutta pitäisi korjata kaupungin haavat eikä jättää jonkun viherpesun nimissä rumimpia mokia kaupunkiin. Esimerkkinä Sipoon kirkon tontin rumilus, joka nyt muutetaan vihreyden nimissä asunnoiksi. Masentavaa että tuotakaan kaupungin raiskaamista ei korjata rakentamalla siihen kunnollista taloa. Jos tuo betonimörkö on vihreyden symboli, niin vihreydellä ei tule menemään kovin hyvin, kun ihmiset yhdistävät rumuuden palvonnan vihreyteen. Eikä purunkaan jälkeen aina haava korjaannu, kuten kävi Kasarmitorilla. Ensin modernistien monta ihmistä myrkyillään sairastuttanut ruma kolossi purettiin, mutta sitten siihen rakennetaan halvan oloinen kivitalo, joka ei ota historiaa ja ympäristöä ollenkaan huomioon. Jos edes julkisivu olisi jaettu vaaleaan ja tummaan keskeltä kahtia torin puolelta, niin se olisi sopinut jo paljon paremmin. Nyt näyttää siltä että joku sai halvalla ison erän vaaleaa kivilaattaa, joten tehtiin sitten koko mörskä siitä. Ja Hakaniemessä tavaratalon remontissa viereisen toimistotalon runko käytettiin, mutta sitten siihen lämästiin vanha Teboilin julkisivu Bulevardilta ja 1970-luvulta. Jos vihreys tarkoittaa vain rumuutta, niin harva sitä vaaleissa ostaa, vaikka asunnot pakon edessä ostettaisiinkin rumista taloista.
En ole koskaan ymmärtänyt kommenttia “merellisen siluetin säilyttäminen”, joka mielestäni tuntuu aivan pöhköltä tekosyyltä estää keskustan kehittäminen tai uudelleenrakentaminen. Kenelle sitä merellistä siluettia oikein varjellaan?
Juuri näin. Hyvin harva helsinkiläinen arjessaan, jos koskaan, katselee Helsinkiä mereltä päin. Ja jos katseleekin, miksi ihmeessä Helsingin silhuetin pitäisi olla tylsän tasainen? Missä muussa maassa kuin Suomessa pääkaupunki voisi ottaa ohjenuorakseen tylsän tasaisuuden vaalimisen!? Ettei vaan kukaan tai mikään erottuisi joukosta… Mutta jos näin on ja tulee aina olemaan, niin ollaan sitten reilusti sitä ja otetaan Helsingin uudeksi sloganiksi “tavallisuuden pääkaupunki”, “keskimääräisyyden pääkaupunki” tms. Lontooksi äännettynä “Helsinki — The Global Capital of the Average”, “Helsinki — The Global Capital of Boring”, tms
Tuohon kysymykseen Missä muussa maassa kuin Suomessa pääkaupunki voisi ottaa ohjenuorakseen tylsän tasaisuuden vaalimisen. Samanlaista kaupunki suunnittelua on kyllä tehty muun muassa Pariisissa, Lontoossa, Amsterdamissa, Berliinissä, Wienissä, Kööpenhaminassa, Brysselissä, Zürichissä, Roomassa, Madridissa. Lähes kaikissa Euroopan suurissa kaupungeissa, poikkeuksena on Frankfurt on pilvenpiirtäjiä . Ovatko nämä kaupungit sitten boring kaupunkeja? Ainakin kilpailevat keskenään muun muassa Helsingin kanssa.
Rahul: Onhan noissa muissa luetelluissa kaupungeissa pilvenpiirtäjiä ja muita tornimuotoisia nähtävyyksinä toimivia rakennelmia. Tai sitten keskustoissa on ihan antiikin ajoilta peräisin olevaa rakennnuskantaa. Helsingissä ei ole mitään koska koko kaupunki on rakennettu vasta 1820-luvun jällkeen.
Mitä tehdä tyhjille toimistoille.
Pääkaupunkiseudulla, sivummalla olevat, tyhjät toimistotilat, on aiheellista muuttaa asunnoiksi tai tarvittaessa purkaa.
Työpaikoille/toimistoille on oltava hyvät liikenneyhteydet.
”Korkea rakentaminen on sallittua vain keskustan ulkopuolella Pasilassa, Kalasatamassa ja Jätkäsaaressa (n. 4 km Helsingin rautatieasemalta) ja tietysti Espoossa.” Kalasatamassa on pilvenpiirtäjä (yli 100 m), asuintalo 35 kerrosta ja 134 m korkea, ulkonäkö on ruma. Minusta tämän korkeampia ei Helsingissä tarvitsisi olla. ”Kansainvälisistä esimerkeistä tiedämme, että korkea rakentaminen keskustan ulkopuolella ennustaa slummiutumista.”
Helsingissä, rakennusten korkeudesta huolimatta, alue ei slummiudu, jos asuntojen neliöhinta on yli 10.000 € /m2 tai vuokra yli 30 € / m2, siis itse maksettuna.
Erilaiset häkkivarastot, toivottavasti eivät ole kalliissa keskustassa, vaikka varastoille saattaakin olla käyttöä pienten asuntojen tarpeeseen.
Riippumatta talon käyttötarkoituksesta, aina pitää taloudellisuutta miettiä, kannattaako korjata vai onko järkevämpää rakentaa uusi (museovirasto).
Helsingin keskustassa asunnot ovat kalliita, asunnon arvo säilyy, kasvaa, on arvonnousua.
Helsingissä, asuinkerrostalossa oleva huoneistohotellimajoitustoiminta on pääosin keskustassa,
n. 20 % majoituksista, yli 2.000 asuntoa.
Turistit/matkailu on Helsingille tärkeää, mutta majoitustoiminnassa on oltava pelisäännöt, yhdenvertainen asema. Majoitustoiminnan asiakkaille on hyvät keskustapalvelut, hyvät liikenneyhteydet ja ajanviettopaikat ja sijoittajalle/palvelun tarjoajalle hyvät tulot.
Jos on ostanut keskustasta uuden sijoitusasunnon (10.000 € / m2), kalustettua huoneistomajoitusta varten, saattaa alun perin toiminnasta tietämätön naapuri saada 52 vapaa-aikaa viettävää, eri porukkaa naapurikseen vuoden aikana. Heillä ei ole aamuherätystä töihin menoa varten. Helsingissä 50 % asuu yksin. Tällainen (mahdollisti häiritsevä) majoitustoiminta saattaa aiheuttaa voimakasta turvallisuuden tunteen puutetta.
Sijoitusasunnot asuintalossa. Ennen pankki lainasi rahaa asunnon ostoa varten. Tällä lainalla maksettiin uudisasunnon talokohtainen laina. Taloyhtiöön kertyi vain korjauslainoja. Nykyään laina on sekä pankilta että taloyhtiöltä. Ostovaiheessa oman asunnon yhtiövelan maksun jälkeen on vastuussa vielä 25 v, taloyhtiön toisten asuntojen lainoista. Sijoittaja ei välttämättä halua tuhlata rahojaan huolto- ja korjaustöihin, vaan lähtevät pois, ennen suurempia laskuja.
Olisi hyvä saada asuntosijoittamiseen, airbnb-majoitusyrittäjille tavallisista asuintaloista erilliset talot, siis kokonaisia kerrostaloja, lyhytaikaiseen majoituskäyttöön, ei asuinkerrostaloiksi vakituiseen asumiseen, (sopiva määrä) Helsingin keskustassa. Näistä rakennuksista voisi ostaa yhden tai useamman asunnon.
Koska Helsingin keskustassa on ja tulee olemaan tyhjää liiketilaa, näitä voisi hyödyntää huoneistomajoitustoimintaan, pois tavallisista asuintaloista.
Uusiin kerrostaloihin, rakennuttaja voi kirjata lyhytvuokrauskiellon yhtiöjärjestykseen.
Helsingin kaupungin sivuilla ohje (5 s.) huoneistomajoituksesta asuinkerrostalossa.
Majoitustoiminta-asunnoissa.pdf (hel.fi)
Tuohon nimimerkki Jimin kommenttiin jossa hän korosti kansallisvaltion merkitys kieli kysymykseen hetkelläkin hetkellä Euroopassa on valtioita jotka eivät ole perinteisiä kansallisvaltioita joista vanhemmat ovat Yhdistynyt kuningaskunta, Espanjan kuningaskunta ja Belgian kuningaskunta ja Sveitsin valaliitto . Tuoreimmat ovat Bosnia ja Hertsegovina ja Venäjän federaatio. Näissä maissa on suuria vähemmistkieli alueita jotka vaativat itsenäisyyttä tai laajaa autonomiaa. Belgia ja Sveitsi ovat ainoar jotka ovat tämän toteutunut kokonaan . Espanjassa ja Britanniassa on sisäistä separatismia muun muassa Skotlannissa ja irrendelismia Pohjois-Irlannissa. Espanjassa on separatismia Kataloniassa ja Baskimaalla. Venäjällä on tasavaltoja jotka ovat joutuneet venäläistämisen kohteeksi . Bosnia ja Hertsegovinan serbi ja kroaatti kantonit haluavat erota federaatiosta ja liityä Serbiaan ja Kroatiaan.