(Sivut 303 — 342)
Miten auttaa niitä, joiden asema työmarkkinoilla on heikko, koska heillä ei ole sellaisia erityisominaisuuksia, joista työnantajat ovat valmiita maksamaan? Heidän kannaltaan pienten palkkojen nostaminen saattaa kääntyä heitä vastaan, koska se hinnoittelee heidät ulos työmarkkinoilta.
Tätä ilmiötä on kutsuttu myös kohtaanto-onelmaksi, jolla yritetään selittää asia pois, mutta joka on mielestäni vain toinen nimi sille, että osasta työvoimasta ei kannata markkinaehtoisessa työssä maksaa niin paljon, että sillä palkalla kannattaa mennä töihin.
Minimipalkan palautettu maine
Taloustieteilijät olivat pitkään täysin yksimielisiä siitä, että minimipalkan korottaminen lisää työttömyyttä karsiessaan pois tuottamattomia työpaikkoja ja hinnoitellessaan osan työvoimasta ulos.
Empiirisissä tutkimuksissa on saatu kuitenkin tulokseksi aivan muuta. Vuonna 1992 New Jerseyssä nostettiin minimipalkkaa 4,25 dolarista 5,05 dollariin (nykyeuroina 7,2 eurosta 8,5 euroon). Viereisessä osavaltiossa Pensylvaniassa korotusta ei tehty. Kuitenkin työllisyys kehittyi New Jerseyssä paremmin kuin Pensylvaniassa. Tutkimustulosta pidettiin ensin silkkana humpuukkina, mutta ei siitä mitään vikaa löydetty, ja samanlaisia tutkimustuloksia on saatu muualtakin.
Tähän on sittemmin löytynyt teoreettinen selitys työnantajien monopsonista. Jos pakkataso kelluu ja yksittäisen työnantajan osuus markkinoilla on suuri, sen kannattaa palkata vähän vähemmän pitääkseen pakkatason matalana aivan samoin kuin hyödykemarkkinoilla monopolin kannattaa rajoittaa tarjontaa tukeakseen hintatasoa.
Jos taas alin palkka on kiinnitetty, sillä palkalla kannattaa palkata sopiva määrä työvoimaa, koska työvoimaa vähentämällä ei pysty painamaan palkkoja alas
Näistä tutkimuksista tietämättömänä kirjoitin intuitioon perustuen, että työehtosopimusten taulukkopalkkoja tarvitaan kasvukeskusten ulkopuolella, sillä niissä ei ole mitään työmarkkinoita. Huomattakoon, että suomalainen yleissitova TES toimii tässä muidenkin palkkojen kuin minimipalkan tasolla
Esitin kirjassa kaksi muuta syytä tulokseen. Jos asuminen on kovin segregoitunutta, syntyy halvemman paikallistalouden kupla, jossa jotkut käyvät töissä kuplan ulkopuolella. Ulkopuolella työssä käyvien kohonneet ansiot elvyttävät taloutta kuplan sisällä.
Kyse voi olla myös työn tarjonnasta. Korkeampi minimipalkka houkuttelee kotiäitejä työmarkkinoille (tutkimustulos oli Yhdysvalloista) tai se saa elämäänsä miettivät nuoren suuntautuaan töihin epävirallisen taloudensijasta.
Joka tapauksessa minimipalkan suotuisat vaikutukset koskevan kohtalaisen matalia palkkoja. Minimipalkan nostaminen 4000 euroon ja sitominen hintaindeksiin nostaisi työttömyyttä aivan varmasti.
Työmarkkinoiden polarisaatio
Kun automaatio ja globalisaatio tuhoavat työpaikkoja, tilalle tulee korkeapalkkaisia asiantutijatöitä ja matalapalkkaista palvelutyötä. Palvelualojen huonot palkat eivät johdu vain rahanahneista työnantajista vaan myös saidoista kuluttajista, jotka eivät suostu maksamaan palveluista enempää. Huomattakoon, että jos tästä on kyse, palvelualojen arvonlisäveron lopulliset maksajat ovat alan työntekijät.
Tässä kirjassa suositellaan matalapalkkatyön ongelmaa täydentäviä tulonsiirtoja solidaarisen palkkapolitiikan sijaan.
Rakennusaalalla kokeiltiin vuonna syrjäytymisuhan alla olevien nuorten palkkaamista kuuden euron tuntipalkalla puoleksi vuodeksi. Kokeilu epäonnistui tyystin, koska siitä puuttui täydentävä tulonsiirto. Ilman sitä noin pientä palkkaa ei kannattanut ottaa vastaan.
”Määräaikaiset harjoittelupalkat avaavat nuorille ja kokemattomille tietä työelämään. Pelkään pahoin, ettei tämä riitä. Kasvava osa työvoimasta syrjäytyy työmarkkinoilta, ellei heidän palkkaamistaan tehdä työnantajille pysyvästi edullisempaa.
Kun liian matalien palkkojen maksaminen harjaantumattomalle työntekijälle on kielletty, on syntynyt varsinainen kummajainen: harjoittelu kokonaan ilman palkkaa. Miten tämä voi olla hyväksyttävämpää kuin harjoittelu puolikkaalla palkalla?” (S.310)
Eikö voitaisi vain olla solidaarisia?
Entä, jos päättäisimme, että kaikille vain maksetaan kunnollista palkkaa, vaikka osan kohdalla työnantaja joutuisi tekemään tämämn tappiolla.
Patruunatalouden aikana näin tehtiinkin, osin yhteiskunnallisen vastuuntunnon vuoksi ja osin sosialismin pelosta.
Tielaitos teetti aikanaan lapiohommina töitä, jotta niitä riittäisi kaikille. Kansainväliselle pääomasijoittajalle myyty Destia ei ole yhtä laajasydäminen.
Voisiko tämän ajan saada takaisin. Teoriassa kyllä, mutta siinä yhteiskunnassa oltaisiin paljon köyhempiä. Tietöissäkin pitäisi koneet korvata taas lapioilla.
Pientenpakkojen tukeminen
Hyvin koulutettujen työllistämisessä ei millään maalla ole vaikeuksia kuin tilapäisesti taantuman kohdatessa. Maat, jotka ovat onnistuneet nostamaan työllisyysasteen muita korkeammaksi, ovat hyviä vähän koulutettujen ja vajaakuntoisten työllistämisessä. Näitä ovat esimerkiksi Saksa, Ruotsi, Britannia ja Yhdysvallat. Ne kaikki subventoivat tavalla tai toisella pienipalkkaista työtä – mutta samalla pakottavat työttömät töihin.
Ruotsi käyttää huomatavan paljon palkkatukea, Saksaa on oma minijobs-järjestelmänsä, Yhdysvallissa automaattinen (mutta vasta verovuodenjälkeen tuloutettava!) Earned Income Tax Credit järjestelmä, joka on oikeastaan pienipalkkaisille tarkoitettu lapsilisäjärjestelmä ja Britanniassa paljon kiistelty yleistuki.
”Mitä anteliaampi on työttömyysturva suhteessa alimpiin palkkoihin, sitä suurempi houkutus on jättäytyä työttömäksi, jos tarjolla on vain matalapalkkaista työtä. Niinpä korkean sosiaaliturvan maat ovat yleensä sisällyttäneet työttömyysturvaan vahvan velvollisuuden ottaa vastaan tarjottu työ. Näin toimivat esimerkiksi muut Pohjoismaat ja Britannia. Työstä tai koulutuksesta kieltäytyvältä evätään työttömyyspäiväraha ja työvoimaviranomaiset huolehtivat, että työtä tai koulutusta tarjotaan. Pykälien valossa Suomi kuuluu pohjoismaiseen perheeseen, mutta työvoimapalveluissa on niin vähän väkeä, ettei työttömiä paimenneta töihin tai koulutukseen samalla tarmolla kuin muissa Pohjoismaissa.”
”Suomessa on kehitetty lukuisia keinoja pelastaa työttömät työn tai työltä vaikuttavan toiminnan pariin. On kuntouttavaa työtoimintaa, nuorten sanssikorttia, sosiaalisia yrityksiä, nuorten työpajoja, tukityöllistämistä, työttömien yhdistysten järjestämää työtä ja vaikka mitä.
Näillä kaikilla keinoilla yritetään korjata samaa ongelmaa – sitä, että erot henkilökohtaisessa tuottavuudessa ovat kasvaneet suuremmiksi kuin hyväksyttävät palkkaerot. Ongelma on tunnistettu moneen kertaan ja keksitty pyörä vähän erilaisena uudestaan. Noin kerran vaalikaudessa keksitään uusi keino ja kun sekään ei toimi, kehitetään taas seuraavalla vaalikaudella uusi keino, mutta ei poisteta vanhaa. Työnantajat eivät pysty hahmottamaan tätä päällekkäisten ja rinnakkaisten toimenpiteiden viidakkoa, mikä heikentää tehoa entisestään. Ongelma tulisi ratkaista yleisellä tasolla eikä räätälöimällä suurta määrää keskenään kilpailevia erillistoimia.”
Palkkatuki
Täydentävään tulonsiirtoon on kaksi päävaihtoehtoa. Työntekijälle itselleen maksettava tuki tai työnantajan kautta kierrätettävä palkkatuki. Luulisi olevan saman tekevään, kummalle yhteiskunnan tuki maksetaan, mutta työntekijälle olisi edullisempaa, että se maksettaisiin hänelle. Nyt hän on sidoksissa työnantajaansa, kohtelee tämä häntä kuinka huonosti hyvänsä. Ay-liike haluaa kuitenkin kierrättää tuen työnantajan kautta, jotta ei joutuisi hyväksymään matalampia alempaa palkkaa.
Palkkatukea käytetään Suomessa vähän verrattuna muihin Pohjoismaihin.
Alun perin palkkatuen piti olla tilapäistä. Työn piti opettaa tekijäänsä niin, että tuen tarve loppuu. Tämä ei ole toiminut missään. Osin vika on järjestelmässä, joka ei tee tuesta irti pääsyä kannattavaksi kummallekaan, ei työntekijälle eikä työn antajalle, osin kyse on siitä, että teoria ongelman ohmimenevyydestä nyt vain oli väärä.
Muita työyhdentäviä tulonsiirtoja
Kun meillä ei ole matalapalkkatukea, sen tilalle on tunkenut monta järjestelmää, joita ei ole tähän tarkoitettu ja jotka sen takia toimivat huonosti.
Soviteltu työttömyyspäiväraha. Tämä oli tarkoitettu alunteperin tilapäiseksi tueksi, mutta nyt sitä voi nostaa vaikka koko ikänsä. Jos suhteet työnantajaan ovat huonot, tuen määrä putoaa hitaasti, mutta jos työnantaja, lähinnä kauppias, on mukana juonessa, hän palkkaa asianomaisen välillä kokoaikatyöhön nostaakseen sovitellun päivärahan entiselle tasolleen, jolloin tuki jatkuu samansuuruisena ikuisesti. Sovitellussa päivärahassa on kaksi haitallista kattoa työnteolle. Kukaan ei saa tehdä yli nelipäiväistä työviikkoa ja monen osalta maksimityöaika on alle 20 tuntia viikossa – enemmän saa tehdä, mutta euroakaan ei siitä ansaitse. Viisipäiväinen työviikko voi jopa alentaa ansioita nelipäiväiseen verrattuna.
Työkyvyttömyyseläke. Tässä on vielä rajummat ansaintakatot kaikilla muilla kuin näkövammaisilla. Tämä pitäisi muuttaa vammaistueksi, jossa ei kiellettäisi urheata työntekoa vammasta huolimatta – ei se näkövammaisillakaan suoranaisiin vääryyksiin ole johtanut.
Osaeläke. Tämä tuli osa-aikaeläkkeen tilalle. Ajatuksena oli, että voisi siirtyä työmarkkinoilta jäähdyttelypalkan kautta eläkkeelle. Järjestelmä on eläkejärjestelmän kannalta kustannusneutraali, mutta verottaja jää kyllä tappiolle. Eri syistä järjestelmä ei ole toiminut niin kuin ajateltiin. Se ei ole nostanut vaan pikemminkin laskenut eläkkeelle siirtymisikää.
Asumistuki. Jos asumismenot ovat kiinteät, asumistuki o selvä negatiivisen tuloveron muoto ja sellaisena hyvä matalapalkkatuki, mutta sill on, tai ainakin uskotaan olevan, negatiivinen vaikutus. asuntomarkkinoihin. Ainakin se merkitsee, ettei kannata ostaa omistusasuntoa, vaikka voisi. Asumistukeen tuli vuonna 2015 300 euron suojaosuus ansiotuloille. Olin esittänyt tätä yhdessä Juhana Vartiaisen kanssa valtioneuvoston kanslialle tekemässämme selvityksessä Lisää matalapalkkatyötä! Meidän ajatuksemme oli, että se voisi olla eräänlainen köyhän maan matalapalkkatuki, joka kohdistuisi lähinnä kasvukeskuksiin, jossa asumisen kalleus tekee matalalakkaisen työn vastaanottamisesta kannattamatonta.
Yleinen matalapalkkatuki
Koko tämä sotku pitäisi korvata yleisellä ja automaattisella matalapalkkatuella. Esitän sellaiseksi katkaistua negatiivista tuloveroa, eli veroasteikon jatkamista jonkin verran nolla alapuolelle. Lopullisena päämääränä minulla on kuitenkin yleinen, joskin niukka perustulo.
Esitykseni voi tulla kalliiksi, mutta niin tulee myös jatkaminen kohti kasvavaa rakenteellista työttömyyttä. Lisäksi se voi kaataa liberaalin demokratian, kun kelkasta pudonneita alkaa olla aivan liikaa.
Paljonko matalapalkkatuki maksaa riippuu työn hintajoustosta. Oletan, että hintajousto on kohtalaisen suuri, jolloin esitykseni ei maksa paljon mutta ei voi tietää ellei kokeile.
Täydessä perustulossa olisi kolme voittavaa ryhmää. Ilman sitä perustulo ei tulisi nykyjärjestelmään nähden kovinkaan kalliiksi.
- Opiskelijat, sillä he ovat ainoa ryhmä, joka saa nyt pienempää tulonsiirtoa kuin mitä realistinen perustulo olisi;
- ”Kotirouvat”
- Pääomatuloilla elävät.
Jos opiskelijat alkaisivat saada opiskelijapalkkaa perustulon muodossa, saattaisi nousta esille ajatus lukukausimaksuista. Kahdelle muun ryhmän kohdalla perustuloon mahdollisesti liitettävä ehto olla työmarkkinoiden käytettävissä sulkisi rahahanat.
Nostat “lapiolinjan” esille. Aikoinaan tielaitos toteutti tosiaan paljon siirtotyömaita, joilla hoidettiin työllisyyttä. Nämä olivat jo 1960-luvulla järjettömän kallis työllisyystoimi. Työttömyys oli talvikausien ilmiö, eikä tienteko routaiseen maahan käsipelillä ole järkevää hommaa.
Käytännössä työnjohdon ja konetyön osuus kuluista oli työllisyystyömailla nojn kaksi kolmannesta. Koiviston I hallituksen aikana todettiin, etteä halvemmaksi tulee maksaa työttömille palkka kotiin, etteivät he ole työmaalla muiden tiellä.
Näin varmaan todella oli, mutta olen lapsena mummolassa lomia viettäessä todistanut, miten vielä 60-luvun lopulla maanviljelijät, jotka hankkivat ansioita metsätöissä omaa metsäänsä myyden, kaatoivat tukit moottorisahalla ja ne kuljetettiin hevosella ja parireellä tien varteen, josta puuyhtiön kuorma-auto ne haki. Kyse oli pääoman puutteesta: koneisiin ei ollut rahaa. Tämä muisto on aika järkyttävä, kun nykyään seuraa nykyisten Ponssejen ym. menoa metsissä.
Yhdysvaltalainen kirjailija Barbara Ehrenreich teki 2000-luvun alussa tutkimusretken matalapalkkatyön maailmaan (suom. Nälkäpalkalla). Hän totesi, että työpaikat olivat niin halpoja, palkassa mitattuina, että työntekijöitä kannustettiin ottamaan niitä niin monta kuin mahdollista. Ehrenreich todisti, että asumiskuluista oli mahdoton selvitä ilman kahta työtä.
Tuosta ansiosidonnaisesta: siinähän on kysymys tekeekö yli vai alle 80% normaalista työajasta. Jos teet alle, saat työttömyyspäiviltä ansiosidonnasta. Jos taas teet yli, niin niiltä työttömyyspäiviltä et saa mitään. Tämmöisessä ei oikein taida olla mitään järkeä, koska se ohjaa ihmisiä kotisohvalle makoilemaan (eikä töihin, niinkuin kait pitäisi). Eli ei ole työtekoon kannustava järjestelmä ei. Ja olisi hyvin helposti — ja todennäköisesti edullisesti — korjattava asia työttömyysturvassamme.
Kovasti poliitikot on huolissaan työttömyydestä, mutta tämänkaltaisia yksinkertaisia asioita ei vaan saada korjattua. Pitääkin alkaa äänestämään fiksummin.
Pieniin tuloihin liittyy myös osaltaan se, että menoja pitää yrittää pitää kurissa. Eu:ssa pitäisi olla tavaralla vapaa liikkuvuus, mutta jostain syystä tämä on mennyt viimeisen viiden vuoden aikana aina vaan vaikeammaksi. Nyt on tullut vastaan raja, jossa paikan päälle lentäminen on edullisempaa kuin postikulut + suomilisä.
Ihan mielenkiinnosta esittäisin tälläisen eu:n sisämarkkinoihin liittyvän kysymyksen. Onko laillista myydä eu:n sisällä eri maihin eri hinnalla?
Käytännön toteutus tässä on se, että yritys ei enää anna tilata kuin suomenkieliseltä sivustolta. Esimerkiksi reifenleader tarjoaa tällä hetkellä itselleni sivulla reifenleader.de tavaraa hintaan 209,96 euroa. Suomessa paikallinen kivijalka teki samasta tarjouksen 636 euroa. Olen monta kertaa tilannut tuosta firmasta, joten niillä on minun tiedot rekisterissä. En saa tilattua sieltä suomeen enkä edes saksalaiseen osoitteeseen, koska firma on päättänyt minun olevan suomessa ja ohjaa tilaamaan 1001renkaat.com sivuston kautta. Sama sivusto, mutta suomennettuna ja sama tavara on siellä 422,76 euroa.
Hinnat ovat olleet nämä jo viime vuoden lopulla. Kyse on kulutustavarasta, jonka hintatasoa olen seurannut. Alkuviikosta saan todennäköisesti tiedon, että saanko tilattua ja jos sieltä tulee se perussaksalainen “apologies for the inconvenience”, niin lennän Memmingeniin hakemaa tuonkin tavaran. Onhan tämä aika järkkyä.
Each country at its own site, the site must match the country of the shipping and billing address as well as the VAT number
We ask for you’re understanding
Verottaja oli nopea antamaan neuvoa asiassa ja selitti asioiden kulun. 1.7.2021 on tullut voimaan arvonlisäveroa koskeva laki, jonka välitön vaikutus on ollut sisämarkkinoiden lakkaaminen internetin ja postin välityksellä. Yritykselle on liian raskasta myydä Suomeen, joten Suomen kauppa hinnoitellaan sen mukaisesti, että kauppaa ei joko synny tai jos se syntyy, niin se kattaa suomalaisen byrokratian aiheuttamat kulut.
Verottajan arvonlisäasiantuntija kertoi, että laki on niin työläs saada voimaan, että tätä päätöstä ei peruta. Eu:n sisämarkkinat eivät palaa.
Ainut keino kiertää tätä on joko tilata eu:n ulokopuolelta tai ulkopuolelle. Osa nettikaupoista suojeli Brittimarkkinaa, joten joillakin paikoilla on myyntiä sekä EU:n sisällä että EU:n ulkopuolella. EU:n ulkopuolelta pystyy edelleen tilaamaan, koska tässä tapauksessa vastuu tullauksesta jää asiakkaalle. EU:n ulkopuolelle tilaamista aloin selvittelemään tänään.
Koko EU:n alueella periaatteena on, että arvonlisävero nettikaupassa maksetaan ostajan kotimaan mukaan ostajan kotimaahan. Suomi ei ole tässä mikään poikkeus. Se ei koske vain nettikauppaa vaan ihan kaikkea kaupankäyntiä. Jos SOK ostaa juustoa Ranskasta, arvonlisävero maksetaan Suomeen ja suomalaisen arvonlisäveron tasoisena.
“Koko EU:n alueella periaatteena on, että arvonlisävero nettikaupassa maksetaan ostajan kotimaan mukaan ostajan kotimaahan. Suomi ei ole tässä mikään poikkeus. Se ei koske vain nettikauppaa vaan ihan kaikkea kaupankäyntiä.”
Arvonlisäverojen ero on prosentteja eikä reilua sataa prosenttia. Suurin osa tuosta kulusta tulee siitä veron maksamisen hankaluudesta. Ilmeisesti muissa eu maissa se on helpompaa kun esim. Italiassa ja Ranskassa on samat hinnat kuin Saksassa.
Tuli tässä yrittäjän veroilmoitusta täyttäessä mieleen, että pienyrittäjillähän poikkeuksellisesti on Suomessa tietyssä mielessä eräänlainen matalapalkkatuki tai earned income tax credit. Eli arvonlisäveron alarajahuojennus, joka lisäksi tuntuu vain paisuvan ja paisuvan vaalikaudesta toiseen. Yrittäjänä kiitän, mutta kansalaisena kyllä vähän hirvittää.
Joo, onhan tämä huvittavaa, että kymppitonnin sivutöitäni tuetaan verovapaudella: palautettu 24% alv vastaa suunnilleen yrittäjätulon verotusta. Alaraja tulisi poistaa kokonaan.
Alunperin syynä alarajaan kai on ollut, että pienestä myynnistä ALV:n kerääminen on byrokraattisesti turhan raskasta (huomioiden sekä yrityksen että verohallinnon työ) suhteessa kerätyn veron määrään. Ehkä nykyään digitalisaatio on sen verran pitkällä, että alarajasta voidaan luopua.
Olen nähnyt tähän Cardin ja Krugerin tutkimukseen (sekä yhteen toiseen) myös vasta-argumentteja varsin luotettavasta lähteestä eli satunnaiselta YouTube-videoiden tekijältä, jolla on noin 20k tilaajaa:
https://youtu.be/nUStnKeFvQs
Ja tämä hyvä, samoin kuin tuloverojen lasku rahoitettaisiin alv. ja mahdollisesti muita tasaveroja nostamalla? Tulonsiirto, kyllä! Mutta hyötyjät saattaisivat olla enempi apteekki-lobbareita, köyhyystutkija-asuntokeinottelijoita ja muita luovan luokan edustajia, kuin näitä pienipalkkaisia.
Tietysti jos elämisestä tulisi riittävän kallista se tottatosiaan vapauttausi/pakottaisi ihmisiä pois työttömyydestä. Tai ehkä kokonaan rahatalouden ulkopuolelle, pois tilastoja rumentamasta.
Pidetään ansioturva erillään (kolmikantainen).
Elokuussa 2021 työllisiä oli 2.588.000 henkilöä ja työllisyysaste 73,4 % (parhaita aikoihin) ja työtä hakevia työttömiä 179.000 ja työttömyysaste 6,5 %.
Tästä huolimatta sosiaaliturvajärjestelmä vaatii selkeyttämistä.
Oheisessa listassa, on varmasti paljon yhdistettävää, ja samalla mahdollisuus selkiinnyttää järjestelmää (yhdenvertaisesti ja henkilökohtaisesti ja henkilölle suoraan ja toimimaan automaattisesti).
Oheiset luvut on poimittu Hesarista, lähteenä Kela eli Kelan kautta kulkeva rahaliikenne
v. 2020 Kelan tukien saajia oli lähes 4,5 miljoonaa (1 henkilö voi saada useampaa etuutta) ja
Kelan etuuksia maksettiin 15,6 mrd € (n. 80 % suomalaisista sai jonkinlaista etuutta)
Kelan etuudet (saajat) vuosi 2020
Kelan tukien saajia oli lähes 4,5 miljoonaa. (1 henkilö voi saada useampaa etuutta)
henkilömäärä
sairaanhoitokorvauksia 3.673.500
eläke-etuudet (pl. takuueläke) 609.800
työttömyysturva 411.800
sairauspäivärahat 329.000
lapsilisä 538.200
yleinen asumistuki 527.400
eläkkeensaajien asumistuki 238.300
opintotuki 320.200
vammaisetuudet 311.000
perustoimeentulotuki 282.800
muut 185.900
kuntoutus 139.400
vanhempainpäiväraha 137.800
lastenhoidon tuet 123.300
takuueläke 120.600
elatustuki 83.600
kuntoutusraha 43.400
muut; opintolainahyvitys, perhevapaakorvaus, vuosilomakustannuskorvaus, eläketuki, koulumatkatuki, sotilasavustus, äitiysavustus, erityishoitoraha, opintolainan korkoavustus
Kelan etuudet (€) Vuosi 2020
Kelan etuuksia maksettiin yhteensä 15,6 miljardia euroa (mrd €)
1.000 €
eläke-etuuksia 2.514.635
työttömyysturva 2.264.825
sairaanhoitokorvaukset 2.053.912
yleinen asumistuki 1.566.479
lapsilisä 1.375.073
vanhempainpäiväraha 931.393
sairauspäivärahat 906.036
perustoimeentulo 784.026
eläkkeensaajan asumistuki 636.233
vammaisetuudet 553.736
opintotuki 451.768
kuntoutus 370.916
lastenhoidon tuet 264.301
muut 262.855
takuueläke 262.146
elatustuki 215.556
kuntoutustuki 183.106
muut; opintolainahyvitys, perhevapaakorvaus, vuosilomakustannuskorvaus, eläketuki, koulumatkatuki, sotilasavustus, äitiysavustus, erityishoitoraha opintolainan korkoavustus
Yhteiskunnassa työt on jaettava ja ajankäyttö on jaettava
Vuonna 2019 köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevia pienituloisia ja vajaatyöllisiä oli 873 000 suomalaista eli 16,0 prosenttia koko kotitalousväestöstä.
Pienituloisia on 680.000 eli 12,5 % väestöstä, ja näistä 17,9 % asuu (kalliilla) pääkaupunkiseudulla
pienituloisrajat erityyppisissä kotitalouksissa
hlö € / v € / kk
mediaani 25.530 2.128
1 hlö 15.320 € / v 1.277 € / kk
2 hlöä 22.980 / 11.490 € / v 1.915 / 957,50 € / kk
1 lapsi 4.596 € / v 383 € / kk eli n. 4.600 € / v
Vuonna 2020 kokoaikaisten palkansaajien kokonaisansion mediaani oli 3.217 € / kk ja yksinelävä henkilö oli tilastollisesti köyhä silloin, kun hänen kuukausitulonsa oli 1.277 euroa tai vähemmän.
Yhteiskunnan tukijärjestelmät ovat monen pienituloisen pelastus. Entistä suurempi osa suomalaisista elää kokonaan verovaroista maksettavien tukien varassa. Vuonna 2020 heitä oli 261.500 henkilöä.
Eläketurvakeskuksen mukaan vuonna 2020 keskimääräinen kokonaiseläke oli 1.762 € / kk. Kolmasosan eläke jäi alle 1.250 euron kuukaudessa. Heistä selvä enemmistö on naisia.
Väestön ikääntymiseen liittyvät hoitoavut hoidetaan yhteiskunnan hoitoavun lisäksi omaisen kotitalousvähennyksillä (n. 900.000 yli 70-vuotiasta)
Erilaisille, vähän koulutetuille, toimettomille ja ”vajaakuntoisille” on suotava työntekomahdollisuus euromääräisellä tuen suojaosuudella ansiotuloille. Maahan pyrkii nyt kokkeja, sairaanhoitajia, siivoojia ja ravintolatyöntekijöitä. Työnantajat mahdollisesti odottavat, että yhteiskunta tukee taloudellisesti näitä pienipalkkaisia työntekijöitä.