2020-luvun hyvinvointipolitikka (13): Miten markkinaehtoiset palkat määräytyisivät

Sivut 281–302

Aloita­mme tekemäl­lä epäre­al­is­tisia ole­tuk­sia ja pois­ta­mal­la ne yksi toisen­sa jälkeen

Jos kaik­ki ihmiset voisi­vat tehdä ris­ti­in tois­t­en­sa työtä ja kaik­ki työt koet­taisi­in yhtä mukaviksi, syn­ty­isi täy­delli­nen samapalkkaisuus.

Jos toiset työt ovat halu­tumpia kuin toiset ja kaikkien pref­er­enssit ovat samat, päädyt­täisi­in siihen, että palk­ka olisi halu­tuis­sa töis­sä mata­lampi kuin ikävis­sä, niin kuin oikein onkin. Tilanne on edelleen täysin tasa-arvoinen, kos­ka jos joku on tyy­tymätön osaansa, hän voi vaihtaa.

Jos edelleen kaik­ki osaisi­vat tehdä kaikkea, mut­ta pref­er­enssit muka­van työn suh­teen eroaisi­vat, tilanne ei olisi enää täysin tasa-arvoinen, mut­ta kuitenkin paras mah­dolli­nen. Onnen Pekka olisi se, joka pitää työstä, jota muut inhoa­vat. Hän pää­sisi unel­ma-ammat­ti­in­sa ja saisi sen lisäk­si mui­ta parem­paa palkkaa. Jot­ka taas halu­aisi­vat samaan unel­ma-ammat­ti­in liian mon­en muun kanssa, jou­tu­isi­vat tin­kimään palka­s­taan paljon päästäk­seen siihen tai tyy­tymään vähem­män tyy­dyt­tävään työhön. Työ­paikat meni­sivät erään­laisen suh­teel­lisen edun peri­aat­teen mukaan niille, jot­ka juuri sitä työtä eniten arvostavat.

Alueel­liset pref­er­enssit näkyvät niin, että siel­lä, mis­sä on vähem­män työ­paikko­ja kuin halukkai­ta asu­jia, palkkata­so jäisi alem­mak­si kuin siel­lä, mis­sä olisi paljon työ­paikko­ja ja vähän halukkai­ta asu­jia. Vähän täl­laista on työ­markki­noil­la nyt­ki havait­tavis­sa, joskin asumisen hin­ta tuo tähän oman ulottuvuutensa.

Eri­ar­voisi­in työ­markki­noi­hin päädymme, kun pois­tamme ole­tuk­sen, että kaik­ki osaa­vat kaikkea.

Tuottavuuden nousu ja markkinapalkat

Julkises­sa keskustelus­sa tois­tuu usein väite, että alan tuot­tavu­u­den nousu antaa mah­dol­lisuuk­sia nos­taa siel­lä palkko­ja. Näin työ­markki­nat eivät toi­mi eikä se olisi edes oikeu­den­mukaista. Pitäisikö hoita­jien palkko­jen olla 50-luvun tasol­la vain kos­ka hoito­työssä tuot­tavu­u­den nos­tamien on hankalaa+

Siir­ryt­täessä kirveistä ja jus­teereista moni­toimikoneisi­in tuot­tavu­us on nous­sut puunko­r­ju­us­sa monikym­menker­taisek­si, mut­ta met­surien ansio­ta­so ei ole monikym­menker­tais­tunut. Jos vain yhdel­lä met­suril­la olisi har­vesteri ja muil­la kirveen­sä ja jus­teerin­sa, tuo yksi onnekas olisi upporikas.

Itse asi­as­sa tuot­tavu­u­den voimakas nousu jol­lain alal­la luo pikem­minkin painei­ta palkko­ja kohtaan, kun väkeä tarvi­taan vähemmän.

Tuot­tavu­u­den nousu mil­lä alal­la hyvän­sä nos­taa peri­aat­teessa kaikkien reaalian­sioi­ta, jos kil­pailu toimii ja tuot­tavu­u­den nousu alen­taa hintoja.

Markkinapalkat ja kysynnän lasku

Jos palkat oli­si­vat markki­nae­htoisia, työn kysyn­nän laskus­ta tehtävä henkilökun­nan vähen­e­m­i­nen tapah­tu­isi palkko­jen alen­e­misen kaut­ta. Ne lähti­sivät ensim­mäis­inä, joiden on hel­poin­ta löytää uusi työ­paik­ka ja ne jäi­sivät, joille työ­paikan tai asuin­paikan vai­h­t­a­mi­nen on hankalinta.

Toinen vai­h­toe­hto on, että palkat pysyvät ennal­laan, mut­ta työ­nan­ta­ja val­it­see irti­san­ot­ta­vat. Hän pitää sil­loin tietysti kiin­ni parhaista työn­tek­i­jöistä, jol­loin lähteä saisi­vat ne, joiden on han­kalin­ta löytää uusi työpaikka.

Sak­sas­sa käytän­tönä on, että yri­tyk­sen joutues­sa vaikeuk­si­in, sovi­taan työn­tek­i­jöi­den kanssa palkko­jen alen­tamis­es­ta vasti­neena irti­san­omis­ten rajoit­tamiselle. Työn­tek­i­jöille tämä voi olla pienem­pi paha, mut­ta kansan­talouden tuot­tavu­u­den nousua se heiken­tää. Tulok­sen näemme muu­ta­man kymme­nen vuo­den kuluttua.

Onko urakkapalkka oikein?

Mot­timet­sässä käytet­ti­in urakka­palkkaa, eikä tätä pidet­ty eri­ar­vois­ta­vana, vaik­ka toki rius­ka nuori mies tien­asi parem­min kuin min­un­laiseni van­ha kumara ukko. Se hyvä puoli tässä tietysti oli, että heikom­pikin pääsi sen­tään töi­hin. Ei olisi päässyt, jos tun­tipalk­ka olisi ollut kaikille sama.

Urakka­palkkaus­ta olisi yksinker­taista ottaa käyt­töön nyt, kun teh­dyn työn määrää on yksinker­taista mita­ta vaikka­pa kau­pan kas­sal­la. Moni voi pitää sitä hiostamise­na, mut­ta on siinä se hyvä puoli, että se siirtää työ­tahdin ja mukavu­u­den opti­moin­nin työn­tek­i­jälle itselleen. Tun­tipalkan olois­sa työ­nan­ta­jal­la kuin on liialli­nen kan­nustin hiostamiseen. Raken­nuk­sil­la käytet­ty ryh­mäu­rakat ovat tapa siirtää hiost­a­mi­nen työ­porukan sisäiseksi.

Henkilökohtainen palkka

Kysymys tuot­tavu­useroista muut­tuu raadol­lisem­mak­si, kun mukaan tulee työn laatu. Liukuhi­h­natyössä työtä ei voi tehdä poikkeusel­lisen hyvin – huonos­ti sen voi kyl­lä tehdä – mut­ta jos tehtävänä olisi ansai­ta rahaa säveltämäl­lä viu­lukon­sert­to, jotkut tien­aisi­vat omaisuuk­sia, mut­ta enem­mistö ei mitään.

Työt alka­vat muis­tut­taa yhä vähem­män liukuhi­h­natyötä ja yhä enem­män viu­lukon­ser­ton säveltämistä.

Palkat kyl­lä jous­ta­vat ylöspäin huip­pukyky­jen osalta ‑aina­han voi myös yhtiöit­tää itsen­sä – mut­ta ne eivät jous­ta alaspäin, vaik­ka työn määrässä tai laadus­sa olisi puut­tei­ta. Jos jous­taisi­vat, työl­lisyy­destä tulisi parem­pi, mut­ta hin­tana olisi työssä käyvien köy­hien kas­va­va joukko. Kah­teen maali­in on vaikea tähdätä yhdel­lä parametrilla.

Marginaalinen tuottavuus

Kaik­ki työ on johonkin rajaan asti vält­tämätön­tä. Jos siivoa­jan palk­ka olisi 10 000 euroa kuus­sa, siivous­ta ei lopetet­taisi mut­ta vähen­net­täisi­in paljon. Lääkärei­den korkeat palkat johtu­vat pait­si lääkärin työn vält­tämät­tömyy­destä, myös siitä, että lääkärei­den koulu­tus­määrät on pidet­ty pien­inä. Kun san­o­taan, että työn hin­nan pitäisi vas­ta­ta sen mar­gin­aal­ista tuot­tavu­ut­ta tarkoite­taan tas­apain­o­hin­taa, johon vaikut­taa sekä kysyn­nän määrä (tehtävät työt) että tar­jon­nan määrä eli käytet­tävis­sä ole­va työvoima.

Hyödyke­markki­noiden tas­apaino perus­tuu kysyn­nän ja tar­jon­nan mukaan vai­htele­vi­in hin­toi­hin. Jäykät hin­nat johtaisi­vat pul­lonkauloi­hin ja yli­tuotan­toi­hin ja niin johta­vat myös jäykät palkat. Pakois­sa on kuitenkin kyse ihmi­sistä ja sik­si työ­markki­noil­la kartel­lit ovat sal­lit­tu­ja toisin kuin hyödykemarkkinoilla.

Suh­teel­liset palkat eliv­ät voimakkaasti 1980-luvul­la, jol­loin tupo-koro­tuk­set oli­vat toteu­tuneeseen inflaa­tioon näh­den pieniä ja reaalian­sioiden koro­tuk­set oli­vat lähin­nä peräisin palkkaliuku­mista. Palkat toisin sanoen määräy­ty­i­sivät pitkälti markki­nae­htois­es­ti, kos­ka liukuku­mia ei ollut kaikkial­la yhtä paljon. Työ­markki­noiden tas­apaino pysyi myös hyvänä. Tämä mekanis­mi edel­lyt­ti aika-ajoin devalvoimista, jot­ta maan kil­pailukyky ei olisi tärvelty.

Eoroaikana devalvoin­nin mah­dol­lisu­ut­ta ei ole. Niin­pä palkat ovat nyt paljon jäykem­piä ja sen seu­rauk­set näkyvät työmarkkinoilla.

Mitä markkinaehtoisista palkoista voisi oppia?

Paljon ikävyyk­siä seu­raisi markki­nae­htoi­sista palkoista, mut­ta moni asia olisi myös paremmin.

  • Jok­seenkin kaik­ki pää­si­sivät johonkin työhön. Se johtaisi suurem­paan kansan­tu­loon, jol­loin ajet­tavaa olisi enem­män ja peri­aat­teessa pitäisi olla helpom­paa tor­jua köyhyyttä.
  • Koulu­tus­in­flaa­tio­ta olisi vähem­män, jol­loin vähäl­lä koulu­tuk­sel­la olisi helpom­paa päästä töihin.
  • Ikään­tyvien työn­tek­i­jöi­den palkat lask­i­si­vat jol­loin hei­dän työl­lisyyten­sä paranisi – ei kaikil­la, mut­ta niil­lä, joiden työte­ho on alen­tunut ja osaami­nen vanhentunut.
  • Ikävästä työstä saisi korkeam­paa palkkaa kuin mukavasta
  • Työ­nan­ta­jille syn­ty­isi kan­nustin huole­hta työoloista, kos­ka mukavaan työ­paikkaan saisi työn­tek­i­jöitä halvem­mal­la. Alaisi­aan piinaa­va esimies tulisi työ­nan­ta­jalle kalliiksi.
  • Ikävät työvuorot – vaikka­pa lauan­tai-illat – huutokaupattaisiin.

Markki­nae­htoiset palkat eivät olisi vält­tämät­tä huonom­pia, mut­ta ne oli­si­vat eri­laisia. Oli­si­vatko ne oikeu­den­mukaisem­pia vai epäoikeu­den­mukaisem­pia. Eivät nykyiset palkatkaan nimit­täin kovin oikeu­den­mukaisia ole.

Ikääntyvät työntekijät

Suomes­sa suur­in­ta palkkaa saa yleen­sä työu­ransa viimeis­inä vuosi­na, vaik­ka mon­en – ei kaikkien – työ­panok­sen määrä ja laatu on heiken­tynyt. Tämän seu­rauk­se­na ikään­tyvien työl­lisyysaste on huo­mat­tavasti alem­pi kuin vaikka­pa Ruotsissa.

Ruot­sis­sa palk­ka määräy­tyy henkilökhtasem­min kuin Suomes­sa. Ikään­tyneet saata­vat jäädä vail­la palkanko­ro­tuk­sia, kos­ka työ­panos on heiken­tynyt. Lisäk­si eroon Suomeen näh­den vaikut­taa irti­sanomisjärjestys (viimeisenä sisään, ensim­mäisen ulos)  ja Suomen viimeisen työ­nan­ta­jan vas­tuu varhaiseläkkeistä, joka merk­it­see, että yli 50-vuo­ti­as­ta ei Suomes­sa juuri kan­na­ta palkata eikä myöskään ter­vey­deltään yhtään epä­var­maa nuorempaa.

Työmarkkinoiden vapauttamien kasvukeskuksissa

Kasvukeskukissa käytän­nön palkat ovat kysyn­nän vetäminä nouseet yli taulukkopalkko­jen. Jos markki­nat tuot­ta­vat sopimuk­sia parem­mat palkat, tarvit­se­vatko työn­tek­i­jät niis­sä tuposopimuk­sia lainkaan?

Vaik­ka palk­ka nousee yli taulukkopalkko­jen, se ei irtaan­nu työe­htosopimuk­sen vaiku­tus­pi­iristä. Yleisko­ro­tuk­set koske­vat sitä yhtä lail­la. Jos taulukkopalk­ka on 15 €/tunti mut­ta Niemisen palk­ka on 20 €/tunti, neu­vot­teluis­sa sovit­tu kol­men pros­entin palkanko­ro­tus nos­taa taulukkopalkkaa 45 sen­til­lä ja Niemisen palkkaa 60 sen­til­lä. Voidaan kysyä, kuin­ka järkevää edun­valvon­taa tämä on. Kun Niem­i­nen on jo saanut sen taulukkopalkkaa parem­man palkan, hänen kannal­taan on tietysti hyvä, että ero muiden palkkoi­hin säi­lyy, mut­ta vas­taavasti työ­nan­ta­jat suh­tau­tu­vat ylimääräisi­in palkanko­ro­tuk­si­in pidät­tyväm­min tietäessään, että korkeampi palk­ka säi­lyy peri­aat­teessa tästä iäisyy­teen. Henkilöko­htaisia lisiä mak­set­taisi­in enem­män, jos yleisko­ro­tuk­set eivät koskisi niitä. Kysyn­nän kas­vaes­sa yri­tyk­set nos­taisi­vat herkem­min palkko­ja houkutel­lak­seen työvoimaa.

Yleisko­ro­tusten pois­t­a­mi­nen taulukkopalkat ylit­tävistä palkoista paran­taisi työ­markki­noiden toim­intaa kasvukeskuk­sis­sa merkit­tävästi. Perälau­tana olisi edelleen val­takun­nalli­nen palkkataulukko, joka nousisi yleisko­ro­tusten mukana ja jos­sa voisi hyvin olla pieni kalli­in­paikan lisäkin.

Pie­nil­lä paikkakun­nil­la ja syr­jäseuduil­la ei voi edes puhua työ­markki­noista. Niil­lä työn­tek­i­jät tarvit­se­vat työe­htosopimuk­set tuek­seen. Voisiko ajatel­la, että kasvukeskuk­sis­sa palkat oli­si­vat markki­nae­htoisia ja muual­la elet­täisi­in yhä taulukkopalkko­jen maail­mas­sa? Niiden takaa­ma palkkata­so myös riit­täisi, kos­ka asum­i­nen on halpaa.

Jatkuvalla koulutuksella osaamisvinoumaa vastaan

Osaamisvi­nouma on suuri syy työ­markki­noiden eri­ar­voisu­u­teen. Sitä on tukit­ta­va jatku­val­la koulu­tuk­sel­la läpi työu­ran. Pitäisi olla jokaisel­la velvol­lisu­us ja oikeus saa­da vähin­tään viikko vuodessa koulu­tus­ta, jon­ka tavoite on pitää osaami­nen ajan tasal­la. Tämän pitäisi siis koskea jokaista, ei vain yri­tys­ten avainhenkilöitä.

Pitäisi myös edis­tää sitä, että ihmiset siir­tyvät työu­ral­la vaa­ti­vampi­in tehtävi­in osaamisen karttues­sa ja jät­täi­sivät helpom­mat työt niille,jotka eivät ainakaan vielä vaa­ti­vampi­in pysty. Työn­väl­i­tyk­sessä pitäisi keskit­tää paljon enem­män työstä työhön siir­tymisi­in eikä vain töi­den etsimiseen työt­tömille. Se paran­taisi lop­ul­ta myös työt­tömien pääsyä töihin.

Tekoä­ly­ohjel­mat tulee ottaa käyt­töön työn­väl­i­tyk­sessä, kos­ka man­u­aa­li­nen tapa on aivan liian tehoton.

Vain työmarkkinoiden tasapaino takaa hyvän työelämän

Kun työ­markki­nat ovat tas­apain­os­sa, työ­nan­ta­ja tarvit­see työn­tek­i­jöitä yhtä paljon kuin nämä työ­nan­ta­jaa. Se takaa kun­nonko­htelun kaikille. Nyt ero siinä, miten työ­nan­ta­jat kohtel­e­vat taval­lisia duunare­i­ta on huo­mat­ta­va ver­rat­tuna siihen, miten heitä asiantun­ti­ja-ammateis­sa kohdellaan.

 

 

23 vastausta artikkeliin “2020-luvun hyvinvointipolitikka (13): Miten markkinaehtoiset palkat määräytyisivät”

  1. “Vain työ­markki­noiden tas­apaino takaa hyvän työelämän

    Kun työ­markki­nat ovat tas­apain­os­sa, työ­nan­ta­ja tarvit­see työn­tek­i­jöitä yhtä paljon kuin nämä työ­nan­ta­jaa. Se takaa kun­nonko­htelun kaikille. Nyt ero siinä, miten työ­nan­ta­jat kohtel­e­vat taval­lisia duunare­i­ta on huo­ma­ta ver­rat­tuna siihen, miten heitä asiantun­ti­ja-ammateis­sa kohdellaan”

    Näin­hän se menee, nyt vaan on hirveä pani­ik­ki ollut työ­nan­ta­japuolel­la väite­tyn työvoima­pu­lan vuok­si. Todel­lisu­udessa kuitenkin koko 2010-luvul­ta ja oikeas­t­aan 1990-luvul­ta läh­tien ollut työvoiman yli­tar­jon­ta suh­teessa kysyn­tään on kor­jaan­tunut ter­veem­mälle poh­jalle, tämä tietenkin on ongel­ma tiety­ille etu­ryh­mille. Sehän on aivan nau­ret­tavaa että työ­nan­ta­jat jou­tu­isi­vat pal­ka­lla kil­paile­maan mata­lasti koulute­tus­ta työvoimas­ta. Mata­lasti koulute­tut ovat mer­i­tokra­t­ian pohjasakkaa/roskaväkeä, elämän­sä luusere­i­ta, hehän eivät muu­ta ansaitse kuin muruset jot­ka vari­se­vat parem­mista pöydistä.

    Tosin työvoima­pu­la on käsit­teenä hyvin mieli­v­al­tainen yleen­sä. Jostain vinkke­listä on aina ikuinen pula edullis­es­ta ja korkeasti koulute­tus­ta työvoimas­ta, sil­lä jokainen­han halu­aisi mak­saa mah­dol­lisim­man vähän työstä. Olisi­han se kiva jos joku vään­täisi tei­dän omis­tusasun­toon laadukkaan kylpy­huoner­e­mon­tin 5€/tunti veloituk­sel­la, valitet­tavasti täl­laisia ei vain saa, mut­ta ei kukaan ole itkemässä tämän ääries­imerkin kanssa työvoima­pu­laa. Todel­lisu­udessa Suomen kaltaisen pikkiri­ikkisen maan tapauk­ses­sa globaali ohjelmis­toalan työvoiman tar­jon­ta on reaalis­es­ti ääretön­tä, ain­oa raja on paikallis­ten palka­n­mak­sukyky ja ‑halu. Ohjelmis­toalal­la myös pitäisi olla ihan mah­dol­lista teet­tää ja palkata työn­tek­i­jöitä vaik­ka eivät edes asu Suomes­sa tai omaa oleskelulu­paa, vai kieltääkö Suomen val­tio jo palka­n­mak­samisen ulko­maille? Ei tai­da kieltää, mut­ta tietenkin on täysin luon­nol­lista että työvoima­pu­la on aina jonkun muun kuin oman palka­n­mak­sukyvyn syytä, varsinkin jos näil­lä vir­sil­lä saadaan ehkä vähän ras­vat­tua poli­it­tisen jär­jestelmän päätöksentekoa.

    1. . Ohjelmis­toalal­la myös pitäisi olla ihan mah­dol­lista teet­tää ja palkata työn­tek­i­jöitä vaik­ka eivät edes asu Suomes­sa tai omaa oleskelulupaa

      Tuos­sa tapauk­ses­sa työn­tek­i­jä ei saisi suku­laisi­aan ilmaiseen koulu­tuk­seen ja ter­vey­den­hoitoon, joten niille pitäisi mak­saakin enemmän.

      Suo­ma­lais­ten omis­tu­soikeus omaan maa­hansa ja oikeus puo­lus­taa omia työ­markki­noitaan on läh­es täysin kadon­nut kon­sep­ti. Mik­seivät työ­nan­ta­jat käyt­täisi tätä hyväksi?

      Osmolle kysymys: miten ajat­telit sovit­taa “kan­sain­välisen rekry­toin­nin” tähän jous­tavam­paan työmarkkinamalliin?

      1. Mon­es­sa mais­sa työn­tek­i­jä ei saa edessä tuo­da suku­laisi­aan siihen maa­han jos­sa ovat rekry­toitu työn­tek­i­jöik­si. Yhdys­val­lois­sa on jo täl­läkin het­kel­lä hyvin tiukat työvi­isu­mi kri­teer­it sille että kuka saa tul­la maa­han ja mil­lä ehdoil­la. Suomes­sa voimme ottaa käyt­töön täl­laiset viisum­it EU:n ulkop­uolelta tuleville työntekijöille. 

        Tuo näkökul­ma että työ­markki­nat oli­si­vat täysin sul­je­tut ulko­maalaisil­ta ei ole ollut mon­een kymme­neen vuo­teen toimi­va ratkaisu eikä se ole taloudel­lis­es­ti kestävää etenkin korkeastik­oulutet­tui­hin asiantun­ti­ja ammat­tei­hin joi­hin ei voi noin vain palkata pelkän perusk­oulu poh­jal­la ole­via nuo­ria työn­tek­i­jöitä. Siinä on iso ris­ki jota ei edes julki­nen sek­tori hyö­dyn­nä rekrytoinnissa . 

        Tuol­lainen malli jos­sa työn­tek­i­jän työ­paik­ka ei sijaitse fyy­sis­es­ti mut­ta hän kuitenkin työsken­telee kyseisessä maas­sa on jo täl­lä het­kel­lä toimi­va malli mon­es­sa maas­sa. Hyvä esimerk­ki on nim­imerk­ki Stadis­tin esi­in tuo­ma ohjelmistoala.

  2. ”Henkilöko­htaisia lisiä mak­set­taisi­in enem­män, jos yleisko­ro­tuk­set eivät koskisi niitä.”

    Tämä oli itselle kir­jan vaikein aja­tus allekir­joit­taa. Toki argu­ment­ti­na kos­ket­ti nimeno­maan omaa tilan­net­tani. Omien koke­musten mukaan kun tulota­so nousee viiden ton­nin parem­malle puolelle alka­vat pk-seudun asiantun­ti­ja­hom­mis­sakin koro­tuk­set olla kiv­en alla. Eli ilman yleisko­ro­tuk­sia tulisi aika heikot ~35–70 iän vuodet pysyä edes inflaa­tios­sa mukana ilman että vai­h­taa työ­paikkaa (onnis­tuuko edes enää +50 vuo­ti­aana?) tai että läh­tee nousu­jo­hteiselle no-life esimiespolulle. Myön­netään toki että yleisko­ro­tuk­set mah­dol­lis­ta­vat ”paikalleen jään­nin” help­poon ja hyvä­palkkaiseen työhön jos sel­l­aisen onnis­tuu saa­maan, mut­ta onko se lop­pu­jen lopuk­si niin huono asia?

    Ps. Hyvä kir­ja, melko paljon kiroi­tusvirheitä 😉 lop­pupuolel­la mikä vähän häir­it­sisi lukemista

    1. Omien koke­musten mukaan kun tulota­so nousee viiden ton­nin parem­malle puolelle alka­vat pk-seudun asiantun­ti­ja­hom­mis­sakin koro­tuk­set olla kiv­en alla.

      Osmon point­ti­han nimeno­maan oli, että työ­nan­ta­jat nihkeilevät koro­tusten kanssa, kos­ka yleisko­ro­tuk­set koski­si­vat myös näitä korotet­tu­ja palkko­ja. Koke­muk­sesi ei siis tarkoi­ta, että Osmo olisi väärässä. Et pysty suo­raan näkemään, miten kävisi vai­h­toe­htoises­sa tilanteessa, jos­sa yleisko­ro­tuk­set koski­si­vat vain taulukkopalkkoja.

  3. Odelta hyvä ana­lyysi tärkeässä teemassa.

    Yrit­täjänä olen sitä mieltä, että tässä keskustelus­sa pitää ottaa myös huomioon seu­raa­vat seikat:

    Suomen työ­markki­noi­ta / palkkata­soa ei voi tarkastel­la pelkästään Suomen sisä­markki­noit­ten näkökulmasta.

    Suo­mi ei nimit­täin toi­mi her­meet­tis­es­ti sulkeu­tuneena globaal­i­markki­noista, päinvastoin!

    Suomes­sa esimerkik­si toimi­vat noin 150 globaal­i­fir­mo­jen tytäry­htiötä, jot­ka vievät voit­tona aivan lail­lis­es­ti veroparatiiseihin. 

    Suomeen ovat myös tehneet invaa­sion mon­et kan­sain­väliset net­ti­jät­tiläiset kuten esimerkik­si Ama­zon, mon­et matkan­jär­jestäjät, jne.

    Nyt on menos­sa armo­ton globaal­i­markki­noit­ten dar­win­isti­nen uus­jako peri­aat­teel­la ”sur­vival of the fittest!”

    Jos syr­jäi­nen, pieni, vähä­varainen, kil­pailukyvytön ja yli 10-vuo­den pysähtyneisyy­destä / hir­mu­työt­tömyy­destä kär­sivä Suo­mi halu­aa säi­lyt­tää hyv­in­vointin­sa, sen on ensin tun­nustet­ta­va, että sosial­isti­nen talouskokeilumme on epäon­nis­tunut! Pää pitää heti ottaa pois pensaasta…

    Sen jäl­keen meil­lä on pakko tehdä talouden täys­re­mont­ti, markki­na­t­alouden ehto­jen mukaan.

    Suomen talouden voivat pelas­taa vain 300 000 yliv­erotet­tua kp-yrit­täjäämme, joille pitää antaa reaa­li­nen mah­dol­lisu­us vauras­tua, ottaa riskiä, kas­vaa, investoi­da uuteen tekni­ikkaan ja työl­listää kun­nol­lisil­la palkoilla.

    Valitet­tavasti mis­tään edel­lä maini­tus­ta ei ole merkkiäkään, saati sit­ten, että noi­ta pakko­re­forme­ja oltaisi­in ihan oikeasti tekemässä. Tämä on merkit­tävä poli­it­ti­nen maaris­ki Suomelle.

    Muuten olen sitä mieltä, että jul­mas­sa reaal­i­taloudessa toimivien yrit­täjien pitäisi enem­mänkin osal­lis­tua täl­laiseen debattiin.

  4. Lääkärin työstä: kun koulu­tus­määriä lisätään, tiedekun­taan on helpom­pi päästä, mut­ta opiskelu ei suju kaik­il­ta mallikkaasti. Rimaa hipoen valmis­tuneet sijoit­tuvat vähem­män arvostet­tui­hin ja houkut­tele­vi­in tehtävi­in. Kehi­tys voisi rapaut­taa koko professiota. 

    On myös tehtäviä, jois­sa henkilöko­htaisen suo­ri­u­tu­misen arvioin­tia ei ole pidet­ty riip­pumat­to­muu­den vuok­si mah­dol­lise­na, kuten tuo­mar­it. Yhteiskun­nan etu kuitenkin edel­lyt­tää, että heille mak­se­taan kun­nol­lista palkkaa, näin on ajatel­tu pääsään­töis­es­ti kaikissa län­si­mais­sa. (Tosin palkkata­so Suomes­sa on merkit­tävästi alem­pi kuin jo useim­mis­sa Pohjoismaissa.)

    1. Oikea ongel­ma on se, että jen­gi ei pääse lääkäri­in ollenkaan tai sinne on kuukausien jono, kos­ka meil­lä on lääkärip­u­la. Se ihan konkreet­tis­es­ti ihmisiä kun syöpä­di­ag­noosit tule­vat kuukausikau­pal­la myöhässä jne.

      Se, että koulu­tus­määriä rajoite­taan ei ole mikään keino saa­da parem­pia lääkäre­itä, vaan se on keino varmis­taa että osa jää kokon­aan ilman lääkäriä.

      Jos mun pitää vali­ta “kansakun­nan top 1% koulute­taan lääkärik­si, mut­ta puo­let jää ilman hoitoa” ja “kansankun­nan top 2% koulute­taan lääkärik­si ja kaikille saadaan hoitoa joka on aivan mar­gin­aalis­es­ti huonom­paa”, niin jälkim­mäi­nen johtaa läh­es 100%:lla var­muudel­la parem­paan terveydenhoitoon.

      1. Lääkärili­it­to valvoo erit­täin tarkkaan lääketi­eteel­liseen pääsyä kuin­ka paljon ote­taan sisään vuosit­tain. Lääkärili­it­to on tässä kohtaa hyvin tark­ka kuin­ka paljon ote­taan sisään lääketieteelliseen

    2. “Lääkärin työstä: kun koulu­tus­määriä lisätään, tiedekun­taan on helpom­pi päästä, mut­ta opiskelu ei suju kaik­il­ta mallikkaasti. Rimaa hipoen valmis­tuneet sijoit­tuvat vähem­män arvostet­tui­hin ja houkut­tele­vi­in tehtävi­in. Kehi­tys voisi rapaut­taa koko professiota. ”

      Tuo on hyvä point­ti. Lääkik­sen suo­sio ja sta­tus lask­isi voimakkaasti, jos sinne olisi help­po päästä vaik­ka palkat lisään­tyneestä lääkärimäärästä huoli­mat­ta pysy­i­sivät korkeana. Koulu­tuk­sen houkut­tele­vu­u­den merkit­tävimpiä asioi­ta on sen signaalivaikutus. 

      Amerikkalaiset huip­puyliopis­tot eivät ole houkut­tele­via, kos­ka niis­sä olisi niin hyvä ope­tus, vaan sen takia että niihin on han­kala päästä. Sinne pääsi­jä saa statuksen/signaalin siitä, että hak­i­ja on lah­jakas. Itse asi­as­sa kuka tahansa saa men­nä luen­noille ilmaisek­si ja pro­fes­sorit vas­taa­vat mielel­lään asial­lisi­in sähkö­postikysymyk­si­in sel­l­aisil­likin, jot­ka eivät ole opiske­li­joi­ta. Jos pakol­lista ope­tus­ta ja työtä perutaan, niin moni opiske­li­ja juh­lii, vaikka 

      Peri­aat­teessa yhteiskun­ta voi säädel­lä sitä, mihin lah­jakkaiden opiske­li­joiden halu­taan hakeu­tu­van muut­ta­mal­la eri opis­jelu­alo­jen sta­tus­ta. Help­po sisään­pääsy las­kee sta­tus­ta opiske­li­ja-aloil­la, mikä las­kee opiske­li­ja­ma­te­ri­aalia. Näin­hän kävi tekni­ikan opin­nois­sakin 90-luvul­la. Oulukin täyt­tyi ennen esim. tietotekni­ikas­sa E:n ja L:n yliop­pi­laista 90-luvul­la, mut­ta sen opiske­li­jamäärien nos­ton jäl­keen C:n yliop­pi­laat oli­vat mediaaniopiskelijoita. 

      Hie­man ohi­men­nen, samas­ta syys­tä Suomeen tarvit­taisi­in tekni­ikkaan ja talouteen huip­puyliopis­to, johon on suht. han­kala päästä ja jos­sa olisi paljon rahoi­tus­ta tutkimuk­seen. Opiske­li­jat hake­vat opiskelul­la itselleen sta­tus­ta sel­l­ais­es­ta koulus­ta, johon on han­kala päästä ja jos­sa on korkea sta­tus. Jos tuol­laista koulua ei ole Suomes­sa, hakee yhä use­ampi tuon statuk­sen ulkomailta.

      Tuos­sa opiske­li­ja­ma­te­ri­aalin laskus­sa on sekin vihe­liäi­nen puoli, että se las­kee “opiske­li­jakaverei­den laat­ua” ja opiske­li­javi­i­ihty­isyyt­tä. Myös opsike­li­joiden kaveriverkos­tot ovat epä­varmem­pia, kun use­ampi jät­tää kesken opin­not huo­mat­tuaan, kun niis­sä ei pärjääkään.

      1. Jäi näköjään yksi lause kesken. Piti kir­joit­taa seuraavasti :

        “Amerikkalaiset huip­puyliopis­tot eivät ole houkut­tele­via, kos­ka niis­sä olisi niin hyvä ope­tus, vaan sen takia että niihin on han­kala päästä. Sinne pääsi­jä saa statuksen/signaalin siitä, että hak­i­ja on lah­jakas. Itse asi­as­sa kuka tahansa saa men­nä luen­noille ilmaisek­si ja pro­fes­sorit vas­taa­vat mielel­lään asial­lisi­in sähkö­postikysymyk­si­in sel­l­aisil­likin, jot­ka eivät ole opiske­li­joi­ta. Jos pakol­lista ope­tus­ta ja työtä perutaan, niin moni opiske­li­ja juh­lii, vaik­ka saa­vat vähem­män tietoa. Opiske­li­jat ovat kiin­nos­tunei­ta ensisi­jais­es­ti tutkin­non sta­tus­vaiku­tuk­ses­ta ja vas­ta tois­si­jais­es­ti siitä tietomäärästä, joka hei­dän päähän­sä tankataan. Jos tuon statuk­sen saa pienem­mäl­lä työ- ja tietomääräl­lä, niin se on monille opiske­li­joille hyvä asia.”

    3. “Lääkärin työstä: kun koulu­tus­määriä lisätään, tiedekun­taan on helpom­pi päästä, mut­ta opiskelu ei suju kaik­il­ta mallikkaasti. Rimaa hipoen valmis­tuneet sijoit­tuvat vähem­män arvostet­tui­hin ja houkut­tele­vi­in tehtävi­in. Kehi­tys voisi rapaut­taa koko professiota. ”

      Lääkärik­si pääsemiseen vaa­di­taan sen ver­ran kova suori­tus, että tuol­lainen ongel­ma ei tule ihan heti vas­taan. Var­masti jos­sain vai­heessa, mut­ta siihen tarvit­taisi­in melko radikaali sisäänot­tomäärien kasvattaminen.

      1. Armei­jan suorit­ta­vat ikälu­okat ovat pienem­piä kuin ennen. Lisäk­si karsin­taa on lisät­ty merkit­tävästi, silti testi­t­u­lok­set ovat olleet laskussa.

        Pelkään pahoin ettei meil­lä ole riit­tävästi fik­su­ja nuo­ria ihmisiä käymään kaikkia toiv­ot­to­mia viivy­tys­tais­telui­ta, sen mitä Apotil­ta ja omana sih­teer­inä toim­imiseltaan ehtii.

        Pitäisi keskit­tyä siihen miten asi­at voisi­vat olla parem­min, tule­vaisu­u­teen ja nuoriin.

    4. Lääkärin työstä: kun koulu­tus­määriä lisätään, tiedekun­taan on helpom­pi päästä, mut­ta opiskelu ei suju kaik­il­ta mallikkaasti.

      Lääkik­seen on nykyään san­gen vaikea päästä. Vaik­ka sisäänot­toa lisät­täisi­in, olisi sisään pää­sei­den joukko silti aika valikoitunut­ta. Huole­si lie­nee turha.

      1. Nykyään? Pitkästä matem­ati­ikas­ta, reaal­ista (fysi­ik­ka ja kemia) sekä myös kielistä lau­da­tu­rit kir­joit­tanut vel­jeni pääsi yliop­pi­laak­si 1971. Lääkik­seen oli karsin­takurssit, joil­la selvin­neet sai­vat jatkaa. Koulu­tus men­ti­in läpi kuudessa vuodessa ja valmis­tut­ti­in (miehillä armei­jan käymis­es­tä riip­puen) 25–26- vuo­ti­aina, minkä jäl­keen alkoi n. 40 vuo­den työu­ra. Nykyään lääkkik­sessä aloit­ta­vat per­in­teis­ten kympin tyt­tö­jen ja poikien lisäk­si henkilöt myös mitä eri­laisim­mil­la koulu­tus­taus­toil­la, jol­loin primääri matemaat­tis­ten ainei­den osaami­nen voi olla heikom­paa ja jostakin syys­tä osal­la opin­not myös venyvät eri taval­la kuin ennen.

  5. MARKKINAEHTOISET PALKAT (13)
    Tuot­tavu­u­den kasvu on helpom­pi saa­da koneil­la, tekoä­lyl­lä tms. kuin taval­lisen työn­tek­i­jän työpanoksena.
    Työ­nan­ta­ja päät­tää, mil­laista työvoimaa tarvit­see ja kuin­ka paljon ja paljonko siitä mak­saa. Jos on tarvet­ta muu­tok­si­in työn­tek­i­jämäärässä tai ‑tehtävis­sä, niin työ­nan­ta­ja päättää.
    Taval­lisen suo­ma­laisen työn­tek­i­jän palk­ka ei ole suuren suuri, ja monis­sa per­heis­sä on raha tiukil­la ja tarkkaan las­ket­tu. Jokainen val­it­see itse asuinpaikkansa.
    Sol­i­daarisu­us hoide­taan vero­tuk­sen kaut­ta, suurem­mille ansio­tu­loille kohtu­ulli­nen vero­tus ja pieni­palkkaisille täy­den­tävät, tarpeel­liset tulonsiirrot.
    Työ­nan­ta­jan ja tois­t­en työn­tek­i­jöi­den taloudelli­nen tukem­i­nen ei pitäisi kuu­lua työn­tek­i­jän velvoit­teisi­in, irti­sanomisen uhallakaan.
    Työn­tek­i­jältä odote­taan sol­i­daarisu­ut­ta toisi­in työn­tek­i­jöi­hin näh­den, (yhteisiä palka­nalen­nuk­sia tai lomapäivien lahjoituksia)
    Työn­tek­i­jältä odote­taan sol­i­daarisu­ut­ta työ­nan­ta­jaan näh­den, tuu­ra­ta tois­t­en pois­saolo­ja, mil­loin mis­täkin syys­tä ja tietysti oman työn ohel­la ja ilman mitään lisäko­r­vauk­sia. Esim. sairaus­pois­saoloista työ­nan­ta­ja saa Kela-korvauksia.
    Työn­tek­i­jän on opit­ta­va val­it­se­maan työ­paikkansa ja työolon­sa, ter­veysongelmia on turhan paljon. Työ­paikan vai­h­t­a­mi­nen voi olla hyvä ja paran­taa kokonaisosaamista.
    Työ­paikan vakaus on tärkeää, työn­tek­i­jöi­den on parem­pi olla kan­nat­tavis­sa yri­tyk­sis­sä, riskit kuu­luu työnantajille.
    Aiem­min talout­ta hoidet­ti­in deval­vaa­tioil­la, työn­tek­i­jöi­den ostovoima väheni, siis palkat putosivat.
    Suomen viimeisen työ­nan­ta­jan vas­tuu varhaiseläkkeistä on poistettava.
    Yrit­täjien on itse mak­set­ta­va eläke­mak­sun­sa verotiedois­sa ole­vista palkoista, eikä kek­si­ty­istä (vaje­sum­ma nyt 423 miljoon­aa, ja parin vuo­den kulut­tua jo 600 miljoon­aan vuodessa).
    Kun kaik­ki saadaan yksinker­tais­tet­tua, pahim­mat epäko­h­dat saadaan pois­tet­tua, kun/koska ne tule­vat esiin.

    1. “Työn­tek­i­jän on opit­ta­va val­it­se­maan työ­paikkansa ja työolon­sa, ter­veysongelmia on turhan paljon. Työ­paikan vai­h­t­a­mi­nen voi olla hyvä ja paran­taa kokonaisosaamista.
      Työ­paikan vakaus on tärkeää, työn­tek­i­jöi­den on parem­pi olla kan­nat­tavis­sa yri­tyk­sis­sä, riskit kuu­luu työnantajille.”

      Sil­loin kun on reilua työvoiman yli­tar­jon­taa niin kaiken­laista yrit­täjäriskin ulkois­tamista työn­tek­i­jöille ilme­nee paljon. Sit­ten kun markki­nat tas­apain­ot­tuvat niin kas kum­maa, tämä ulkois­t­a­mi­nen ei enää onnis­tu vaan työn­tek­i­jät menevät niihin yri­tyk­si­in töi­hin jois­sa leipä on taat­tu ja kan­nat­tavu­us parem­pi. Enkä nyt tarkoi­ta mitään Wolt­tia tai Foodor­aa, nämä tar­joa­vat melko var­man tulon tek­i­jöilleen, toisin kuin surullisen kuu­luisat puhe­lin­myyn­tiyri­tyk­set provikka­pal­ka­lla. Tosin jälleen ker­ran, joillekin se on ongel­ma että työn­tek­i­jät ylipään­sä kykenevät yhtään valikoimaan minne halu­a­vat töi­hin kuten ter­veil­lä markki­noil­la kuu­luu olla.

  6. Pitäi­si­kö hoi­ta­jien palk­ko­jen olla 50-luvun tasol­la vain kos­ka hoi­to­työs­sä tuot­ta­vuu­den nos­ta­mien on hankalaa.

    En oikein pidä tuos­ta tuot­tavu­u­den käsit­teestä. Tai siis siitä, että yhdel­lä sanal­la kuvataan kah­ta aivan eri käsitet­tä hyvin harhaan­jo­htavasti. Toisaal­ta tuot­tavu­us on sitä, kuin­ka mon­ta hilav­itkutin­ta työn­tek­i­jä saa valmi­ik­si. Ja toisaal­ta yksinker­tais­es­ti sitä, kuin­ka paljon työn­tek­i­jän työstä ollaan valmi­ita maksamaan. 

    Vielä tarkem­min, en pidä tuos­ta ensim­mäis­es­tä tuot­tavu­u­den käsit­teestä yhteiskun­nal­lisen keskustelun yhtey­dessä. Ensin­näkin sik­si, että koko käsite joutuu ongelmi­in kun sitä vähänkään tutkii. Kum­man tuot­tavu­us on suurem­pi, leipurin joka tekee 10 leipää jot­ka myy euron kap­pale vai leipurin, joka tekee 5 leipää, mut­ta saa niistä 3 euroa kap­pale? Toisek­si sik­si, että noin kehys­tet­tynä siitä seu­raa hyvin epämiel­lyt­tävä (ja siis mielestäni epä­tosi) viesti tiet­tyjä ammat­tikun­tia kohtaan. Hoito­työn tuot­tavu­us ei ole nous­sut puoleen vuo­sisa­taan? Siis samaan aikaan kun yleinen hyv­in­voin­timme on kas­vanut moninker­taisek­si, hoito­työn tek­i­jät eivät ole pystyneet tuot­ta­maan yhtään enem­pää hyv­in­voin­tia yhteiskun­nas­samme kuin puoli vuo­sisa­taa sit­ten? Todel­lako? Pyy­dän, että tuon mielip­i­teen omaa­vat ker­to­vat mielip­i­teen­sä seu­raa­van ker­ran sairaalas­sa. Ja jos noin sit­ten olisi, niin mik­si hoita­jien reaali­palkat ovat kuitenkin nousseet vuosikym­me­nien aikana? Ihan hyvää hyvyyt­täm­mekö annamme almu­ja noille jot­ka eivät tuo­ta enem­pää hyv­in­voin­tia? Tuonkin voisi ker­toa hoita­jille siel­lä sairaalas­sa, jos siis on sitä mieltä että hoita­jien tuot­tavu­us ei ole lisääntynyt. 

    Toinen tuot­tavu­u­den määritelmä taas on mon­es­sa mielessä kau­nis ja antaa suo­ravi­ivaisia ja kon­sis­tent­te­ja vas­tauk­sia kysymyk­si­in. Miten nos­te­taan hoito­työn tuot­tavu­ut­ta yhteiskun­nan tasol­la? Nos­te­taan palkko­ja. Onko hoito­työn tuot­tavu­us nous­sut viimeisen puolen vuo­sisadan aikana? Tietysti on, kos­ka siitä ollaan valmi­ita mak­samaan enem­män, aivan samoin kuin arti­saanileivästä ollaan valmi­ita mak­samaan enem­män kuin pet­tuleivästä viime vuosisadalla. 

    (En toki kiistä, etteikö ensim­mäi­nen tuot­tavu­u­den määritelmä ole rel­e­vant­ti mikro­ta­sol­la. Sen vain pitäisi pysy siel­lä mikrossa eikä tul­la kum­mit­tele­maan makro­ta­solle. Ehkäpä näille pitäisi kek­siä omat nimensä)

    1. Ja jos noin sit­ten olisi, niin mik­si hoita­jien reaali­palkat ovat kuitenkin nousseet vuosikym­me­nien aikana? Ihan hyvää hyvyyt­täm­mekö annamme almu­ja noille jot­ka eivät tuo­ta enem­pää hyvinvointia?

      Ihan perus markki­namekani­ik­ka voi johtaa siihen, että yleisen tuot­tavu­u­den noustes­sa nou­se­vat palkkakus­tan­nuk­set myös sel­l­aisil­la aloil­la, joil­la tuot­tavu­us ei nouse. Tätä kut­su­taan Bau­molin efektiksi.

  7. Kuten aina, erit­täin hyvin jäsen­nel­tyä ja perustelua tek­stiä. Oi kun pää­sisit vihrei­den talous­vas­taavak­si. On kuitenkin pakko esit­tää toivo­mus, että oikoluk­isit kir­joituk­sesi, jos­sa täl­lä ker­taa vil­isi lyön­tivirheitä enem­män kuin yleensä.

  8. “Pitäisikö hoita­jien palkko­jen olla 50-luvun tasol­la vain kos­ka hoito­työssä tuot­tavu­u­den nos­tamien on hankalaa”

    Pitäisikö kallio­porar­ille mak­saa päivän työstä 100 000 euroa? Aikoinaan kak­si miestä teki työpäivässä reikää kallioon metrin, nyt yksi henkilö tekee 400 metriä. Tehokku­us on 800 ker­tais­tunut, joten päivässä tulee tehtyä sen aiem­man neljän vuo­den työt. Vai voisiko kuitenkin olla niin, että sen lop­putuot­teen hin­ta on nyt sen ver­ran rom­ah­tanut? Aiem­min kun tätä kar­jalan rapakiveä laitet­ti­in vain Pietarin palat­sei­hin, niin nyt sil­lä päällystetään vähäpätöis­ten kaup­paloiden tore­ja, yksinker­tais­ten asuin­raken­nusten julk­i­sivu­ja ja sitä näkee myös lähi­hoita­jan keit­tiö­ta­sois­sa? Suurin osta­ja on Kiinas­sa, kos­ka sinne on ilmainen rahti. Tyhjien kont­tien sijaan laivaan tarvi­taan mas­saa ja 28 ton­nin kon­tit kul­kee ilmaisek­si. Toiseen suun­taan rahti mak­saa sit­ten sen ver­ran, että niitä paluukyyte­jä saadaan rahoitettua.

    Mikä se onkaan siinä tuot­tavu­udessa, mikä nos­taa sitä ansio­ta? Kil­pail­lul­la markki­nal­la ei mikään, kos­ka kulut­ta­ja voit­taa. Sään­nel­ly­il­lä markki­noil­la tilanne on toinen ja kaik­ki poli­ti­ik­ka pyörii tämän ympäril­lä. Sik­si joku “lon­toon leipuri” esimerk­ki on poli­tikolle niin silmiä avaa­va. Poli­tikko kun ei huo­maa, että mon­es­sa asi­as­sa kil­pailu myös toimii.

  9. “Pitäisikö hoita­jien palkko­jen olla 50-luvun tasol­la vain kos­ka hoito­työssä tuot­tavu­u­den nos­tamien on hankalaa”

    Tässä ei ole kyse tuot­tavu­ud­es­ta vaan moraal­ista & eti­ikas­ta sekä sosi­aali ja ter­veyspuolen niput­tamis­es­ta yhteen.

    Suomes­sa ollaan tilanteessa, jos­sa eläk­keen­saa­jan keskimääräi­nen ansio on suurem­pi kuin nuorem­mas­sa ikäryh­mässä ole­vien palka­nsaa­jien keskimääräi­nen ansio. Koti­sairaan­hoi­dos­sa läh­es jokainen asi­akas tien­aa enem­män kuin hän­tä hoita­va hoitaja.

    Hoita­jalle ei ole eet­tis­es­ti oikeutet­tua laskut­taa. Ei ole mitenkään erikoista, että ikäih­mis­ten jump­paryh­mään tullei­den van­hus­ten auto­jen hin­nan keskiar­vo on yli 50 000 euroa ja samal­la ohjaa­ja ottaa pikavipin, että saa kat­sas­tuk­ses­sa tuleet pakol­liset remon­tit tehtyä vuo­den 2002 golffiin.

    Ikäih­miset ovat myös valmi­ita mak­samaan palveluista. Vas­ta näin kuin­ka van­huk­selta laskutet­ti­in suju­vasti 12000 euroa porakaivon kun­nos­tuk­ses­ta. Putkimiehel­lä ei ole oman­tun­non tuskia kir­joit­taa laskua, mut­ta samas­sa talos­sa vakki­hoitoa tekeväl­lä hoita­jal­la on. Asi­akkaalle on hoita­jan työ var­masti arvokkaam­paa ja mak­saisi siitä var­masti mielu­usti, mut­ta hoita­ja vaan päivit­telee putkimiehen rahas­tus­ta. Markki­nae­htois­es­ti jo men­nään, niin hoita­ja voisi laskut­taa sääri­haa­van hoi­dos­ta vaik­ka 30 000 euroa.

    Työn­tek­i­jät valvo­vat asi­akkaan oikeuk­sia, jol­loin on eet­tis­es­ti väärin laskut­taa työstä. Mil­lä muul­la alal­la kuin hoito­työssä ollaan tilanteessa, jos­sa laskut­ta­jal­la on tämän kaltainen vas­tuu? Sosi­aal­i­työ ja ter­veyspuoli pitäisi erot­taa toi­sis­taan. Suju­vasti vaan oppia vaik­ka yksi­ty­isiltä parkki­fir­moil­ta ja alalle toim­i­joi­ta, jot­ka laskut­ta­vat kuten pahim­mat putkimiehet. Alalle kun tulee niitä, jot­ka laskut­taa vaik­ka ton­nin käyn­nistä ja suun­nit­telee heti alku­un neljä käyn­tiä päivään, niin sit­ten alkaa arvos­tus ja palkat nousemaan.

  10. Olin viimek­si ylikansal­lisen kon­sernin palveluk­ses­sa, jon­ka pää­paik­ka oli tosi­asial­lis­es­ti Ran­skas­sa, mut­ta muodol­lis­es­ti Lux­em­bur­gis­sa. Kon­serni­jo­hdolle oli kuulem­ma yleisko­ro­tus käsit­teenä outo. Lie­neeköhän vain suo­ma­lainen ilmiö?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.