Kun aikanaan ammattiyhdistysliike turvasi tehdastyöläisten palkkatason porttien ulkopuolella olevien kilpailulta, nämä myös jäivät porttien ulkopuolelle köyhyyteen. Nyt ansiotason turvaamiseksi pitäisi sysiä uudestaan kasvava osa työvoimasta takaisin porttien ulkopuolelle niukan perusturvan varaan. Näin on myös tapahtunut. Sitähän tasapainotyöttömyyden yli kaksinkertaistuminen tarkoittaa. Tämä strategia ei toimi, jos väki porttien ulkopuolella kasvaa kasvamistaan.
Tarvitaan yhteiskunnallinen ja taloudellinen uudistus, joka on yhtä suuri kuin oli hyvinvointivaltioiden luominen toisen maailmansodan jälkeen. On kohennettava pienipalkkaisten asemaa – ei vähän vaan paljon.
Ay-liike on pystynyt hyvin puolustamaan huono-osaisimien palkkatasoa, mutta ei heidän työpaikkojaan. Tämä on toivottoman viivytystaistelun tie, joka päätyy vääjäämättömään tappioon.
Ay-liike on keskittynyt turvaamaan palkkatasoa, koska sillä ei ole muuta tapaa tukea pienituloisia. Jos vasara on ainut työkalusi, kaikki ongelmasi näyttävät nauloilta.
Täydentävät tulonsiirrot solidaarisen palkkapolitiikan tilalle
On irrotettava toisistaan työn hinta ja palkansaajan tulotaso. Progressiivisella verotuksella tämä on jo tehty palkka-asteikon yläpäässä. Sama pitäisi tehdä palkka-asteikon alapäässä täydentävien tulonsiirtojen avulla. Vastuu asiasta siirtyy silloin valtiolle ja viime kädessä eduskunnalle. Valta siirtyy vastuun mukana, mitä kaikki eivät katso hyvällä.
Täydentäviä tulonsiirtoja on vastustettu sillä, että se on tulonsiirto työnantajalle, koska tämä saa palkatuksi työntekijöitä halvemmalla. Maataloustuottajat ajattelevat aivan toisin. He eivät vastusta maataloustukia sillä, että ne tukevat saitoja kuluttajia. Pääsääntöisesti myyjän, myy hän sitten työtä tai viljaa, ei kannata vastustaa myyntiartikkelinsa subventiota.
Eräs tapa maksaa täydentävää tulonsiirtoa on kierrättää raha työnantajan kautta palkkatukena. Tämä heikentää palkansaajan tilannetta verrattuna siihen, että tuki maksettaisiin hänelle suoraan, koska hän ei voi vaihtaa palkkatukea saavaa työnantajaa, vaikka mieli tekisi.
Talousnobelisti Edmund Phelps on esittänyt täydentävää tulonsiirtoa parantamaan huono-osaisten nuorten miesten asemaa työmarkkinoilla. Euroopassa pienten palkkojen tukemista esittivät ranskalainen talous- ja tilastotieteilijä Edmund Malinvoud ja belgialainen taloustieteilijä Jacques Dréze jo 1990-luvun alussa.
Vuoden 2013 hallitusneuvotteluissa päätettiin 300 euron suojaosuudesta sekä työttömyysturvan soviteltuun päivärahaan että asumistukeen. Osa-aikaisten kaupan myyjien käteen jäävät ansiot paranivat noin 200 eurolla. PAM ei ole ikinä palkkaneuvotteluissa päässyt samaan.
Oikeudenmukaisen palkkarakenteen tekemiseksi olisi huomioitava sekin, että osaa töistä tehtäisiin, vaikka niistä ei saisi juurikaan palkkaa. Osa töistä antaa virikkeellisiä sosiaalisia suhteita, sosiaalisia verkostoja, statusta ja montaa muuta ei-rahallista hyväosaisuutta. Osa töistä( myös korkeakoulutetuilla ) on sellaisia, joista näitä ei-rahalisia hyväosaisuuksia ei saa.Oikeudenmukaisessa tulonjaossa niistä töistä, joista saa ei-rahallista hyväosaisuutta, olisi pienempi palkka.
Ongelmana tässä tietenkin olisi se, että kukaan tuskin pitäisi omaa työtänsä sellaisena, jonka palkkaa tulisi alentaa.
Tuollainen malli jossa osa työstä tehdään ilman palkkaa on talkoo malli. Kyllä niitä on edelleen olemassa. Moni taloyhtiö tekee julkisia talkoita asukkaiden yhteisellä panostuksella ihan sen takia koska huoltoyhtiöt laskuttaa ylisuuria palkkioita samasta työstä vaikka työaika olisi vain 1 h.
Moni kansainvälistä tutkijanuraa tekevä sinnittelee pienellä palkalla tekemässä väitöskirjaa tai post-doc-pestissä. Useaa tutkijaa kiinnoistaa rahaa enemmän status sekä arvostus tutkijayhteisössä. Muusikoiksin esimerkiksi on paljon halukkaita pienelläkin korvauksella. Muusikkona saa verkostoitua mielenkiintoisten ihmisten kanssa sekä voi saada arvostusta musikaalisesta lahjakkuudesta. Sama asia urheilijoille.
Terveyskeskustyötä taas kukaan ei tekisi mitättömällä korvauksella.
Ode käsittelee tässä tärkeätä asiaa.
Eduskunta ja hallitus ovat ”delegoineet” talouden kannalta keskeisen tärkeät työmarkkina-asiat työnantajille + ay-liikkeelle. Ne muodostavat merkittävää talousvaltaa käyttävän ulkoparlamentaarinen päättäjän.
Tämä systeemi on nyt jumissa ja toimimaton. Ode aivan oikein kirjoittaa:
”Tarvitaan yhteiskunnallinen ja taloudellinen uudistus…On kohennettava pienipalkkaisten asemaa… Ay-liikkeen…toivoton viivytystaistelu päätyy vääjäämättömään tappioon.”
Suomessa on yli 10 vuotta jatkunut talouden pysähtyminen ja investointilama. Sosialistinen talouskokeilumme on epäonnistunut, eikä maan eliitti suostu tätä tunnustamaan. Suomessa on tästä johtuva merkittävä poliittinen maariski.
Suomi on yritysvihamielinen, hirmuverottava, kilpailukyvytön ja velkavetoinen maa, jossa on maailman jäykin työlainsäädäntö, ja noin miljoona tukien varassa elävää vähäosaista, joista 400 000 työtöntä.
30+ vuotta vientiyrittäjänä toimineena katson tätä asiaa näin:
Tällä hetkellä on käynnissä globaali ja nopeatempoinen markkinaosuuksien uusjako-taistelu. Tätä taistelua käytännössä johtavat noin 100 suurinta globaalifirmaa, jotka toimivat veroparatiiseista käsin, valtavien kassavarojen, viimeisen tekniikan avulla ja ketterän-pätevän johtamina.
Suomessa on nyt pakko tehdä talousreformi, jonka tavoitteena on markkinatalouden ehdoilla toimiva kilpailukykyinen talous. Vain näin selviämme tässä armottomassa taistelussa voittajien joukkoon.
Suomen ainoa toivo ovat 300 000 pk-yrittäjäämme. Niille pitää tehdä kiinnostavaksi / mahdolliseksi ottaa riskiä, investoida uuteen tekniikkaan, kasvaa ja työllistää merkittävä osa työttömistämme kunnollisella palkalla, nimenomaan Suomessa.
Muussa tapauksessa parhaat pk-yrityksemme ja osaajamme menevät suuryhtiöillemme perässä ulkomaille. Exit-verolla tästä syntyykin oikea tsunami!
Lakkaa itkemästä ja muuta vaikka sinne Viroon. Et ole 30 vuodessa saanut mitään merkittävää aikaiseksi, mutta aika moni muu on. Ehkä vika ei sittenkään ole systeemissä?
Puhu itse asiasta jos asiaa on. Henkilökohtaiset kommentit voit hoitaa henkilökohtaisesti, ne eivät meitä muita kiinnosta.
Hyvä Fidel,
Olen 3 suomalaisen yhtiön toimitusjohtaja: Ratekoulutus, Varangi Oy ja Rate Interantional Oy (www.rateint.eu), sekä osakas ja hallituksen jäsen Innocode Oy:ssa (www.innocode.eu).
Kaksi ensimmäistä harrastavat management training-toimintaa, jonka kursseilla käy yli 5000 ihmistä vuodessa pitämässä yllä ammattitaitoaan ajankohtaisissa teemoissa. Meillä on tiimissä 100 Suomen parasta luennoitsijaa.
Innocode Oy tekee kyberturvallisuus-auditteja ja kehittää uusia värähtelymittaus-systeemejä ja tekoälyohjelmistoja.
Nykyisin toimin myös suomalaisen huipputekniikan viennin konsulttina. Tästä esimerkkinä MariMatic Oy, joka on maailman johtava yhtiö vakuumitekniikkaa käyttävissä jätesysteemeissä.
Toivotan sinutkin Fidel tervetulleeksi Ratekoulutuksen kursseille viisastumaan (https://www.ratekoulutus.fi.) Meillä rockaa lujaa!
Monessa yhteydessä systeemi toimii hyvin myös Suomessa jossain määrin voisi toimia paremminkin mutta Fidel olet siinä mielessä oikeassa että tappiot ja kannatettavuus liiketoiminnassa on monessa tapauksessa yrityksestä itsessään kiinni. Olen itse kasvanut perheessä jossa isäni on toiminut yrittäjänä jo vuodesta 1983. Pääasiassa Suomessa on hyvä yritystoiminta ympäristö mutta kuten yleensä emme ole aina taloudellisessa vertailussa muiden pohjoismaiden tasolla. Monessa yhteydessä en hahmota yrittäjien kuten Seppo Korppoon näkemyksiä joita hän tuo esiin. Jos ja kun Suomi on hänen mielestään yritysvihamielinen ja riskinsä niin miksi toimia edelleen Suomessa kun vaihtoehtoja on monia? Syyttämällä aina 1990-luvun lamaa johonkin epämääräiseen Koiviston konklaaviin joka oli talouspoliittinen keskustelu foorumi on yhtä outoa väittää että Suomessa olisi joku sosialistinen talousmalli. Näin ei ole kyse kun asiaa katsoo ihan oikea tarkemmin yksityiskohtaisesti ja vertailee sitten tilannetta muihin Euroopan maihin ja Pohjoismaihin.
Kun nyt esittelit todella yksityiskohtaisesti yrityksesi toimintaa joilla näköjään menee oikein hyvin niin miksi kuitenkin jatkuvasti tässäkin blogissa monesti valitat Suomi olisi silti jostain syystä yritysvihamielinen ja vaarallinen ja riski valtio toimia yrittäjänä vaikka annat silti
ymmärtää että yritys toiminnalla menee kuitenkin omiensa sanojesi mukaan oikein mukavasti eli” Meillä rockaa lujaa “. Eihän millään logiikalla valtiossa joka on muka yritysvihamielinen ja vaarallinen ja riskivaltio ole mitään mahdollisuutta menestyä yrittäjänä. Jostain syystä kuitenkin Seppo Korppoon yrityksillä menee kuitenkin omiensa sanojesi mukaan oikein mukavasti. Miten tässä kohtaa Suomi on sitten muka yritysvihamielinen ja vaarallinen ja riski valtio? Tätä kohtaa en oikein ole tähän asti hahmottanut
Hyvä Rahul
Suomessa on miljoona tukiaisilla elävää ihmistä ja 400 000 työttömyyskurjuudessa. Taloutemme on ollut yli 10 vuotta stagnaatiossa ja investointilamassa.
Se, että joillakin yhtiöillä menee paremmin, ei tätä surullista tosiasiaa muuta mitenkään.
Taloutemme vaatii ilmiselvästi rajun talousremontin!
Kyllä olen ehdottomasti samaa mieltä Seppo Korppoon näkemyksien kanssa tuossa asiassa että Suomessa pitäisi tehdä isoja työmarkkinoiden, verotuksen ja työvoiman saatavuuden koskevia taloudellisia uudistuksia jotta saamme paremman taloudellisen kasvun ja pääsisimme muiden pohjoismaiden tasolle. Myös erilaiset suorat tuet olisi syytä yhdistää tai lopettaa kokonaan.
Ihmettelen silti ja enkä voi lakata ihmettelemistä sitä Seppo Korppoon monessa yhteydessä tuomaa näkemystä, ei vain tässä keskustelussa, että Suomi olisi jotenkin poikkeuksellisesti yritysvihamielinen ja vaarallinen ja riskivaltio vaikka Seppo Korppoon korosti aiemmassa kommentissa että hänen johtamissa yrityksillä menee erittäin hyvin taloudellisesti . Nämäkin Seppo Korppoon yritykset joissa hän työskentelee toimivat Suomessa ilman mitään ongelmia. Kuitenkin Seppo Korppoo siltä antaa ymmärtää että Suomi olisi jostain syystä yritysvihamielinen ja vaarallinen ja riskivaltio.
Kuinka ihmeessä sellaisessa valtiossa voisi menestyä yrittäjänä jos se on läpeensä yritysvihamielinen ja vaarallinen ja riskivaltio jota Seppo Korppoo on monessa yhteydessä korostanut ? Muutenhan Seppo Korppoo olisi ajat sitten lähtenyt ulkomaille kuten esimerkiksi Viroon johon monia yrityksiä on Suomesta lähtenyt jos ja kun Suomi on jostain syystä yritysvihamielinen ja vaarallinen ja riskivaltio. Tätä yhtälöä en edelleenkään hahmota.
Ymmärrän että Suomessa pitäisi saada erittäin isot taloudelliset uudistukset aikaan mutta olen kuitenkin myös sitä mieltä että yritysjohdon olisi annettava myös esimerkkejä että systeemi olisi myös heidän puolelta läpinäkyvä. Tarkoitan pääasiassa isojen pörssiyhtiöiden johtoa jotka nostavat edelleen isoja bonuksia ja osinkoja joka vuosi. Ymmärrän ja sympatioin itsenäisiä perheyrittäjiö jotka eivät ole pörssissä ihan senkin takia koska heidän asema on aivan toisenlainen ja monessa yhteydessä nykyinen työmarkkinamalli ei ole luotu näiden yritysten toiminta pohjalle.
Suomessa on vain muutama liitto jolla on sellainen lakkoase että pystyvät ajaa omaa etuaan muiden etuja paremmin. Useimmat muut liitot saavat aikaiseklsi vain sellaisia tessejä joiden vaikutus palkkoihin ei edes yllä inflaation tasolle.
Vai onko tarkoitus että kaikkien lomien ja vapaiden pitäisi olla palkattomia vai mitä ajat takaa?
En tarkoita työmarkkinoiden uudistuksilla tässä kohtaa vain lakko tai loma ja vapaapäivien palkallista tai palkattomia päiviä vaan pääasiassa niitä epäkohtia mitä Osmo Soininvaara nostaa kirjassaan esiin. Lakko keskustelu on oman blogi otsikon aihe. Osmo Soininvaara voisi myös kirjoittaa siitä tulevissa blogi kirjoituksissa
Kommenttina tuohon elintarvikkeiden vientiin jossa mainitsin sienet. Unohdin mainita myös suomalaisen järvi kalat. Niistä on kysyntää ulkomailla. Myös erilaiset perunalajikkeet ovat kovaa valuuttaa monissa maissa. Maito- ja broilerituotteet ovat kilpailtu monessa yhteydessä muiden maiden tuottajien toimesta joten kilpailu on monessa suhteessa haasteellista. Volyymeissa kilpailu on toki monessa yhteydessä mahdollista mutta niillä ei pärjää deluxe tuotteiden kategoriassa. Juuri tämän takia pitäisi luoda suomalaisille tuotteille kuten sienille, järvi kalalle ja perunalajikeille vastaavanlainen Grand cru laatuluokituskategoria
Vastaus tuohon kysymykseesi;onko meillä ylituotantoa Suomessa? Suomessa on ylituotantoa niiden elintarvikkeiden kohdalla jota tuotetaan myös verrakki maissa ja paljon suuremmalla volyymilla
O.S:“He eivät vastusta maataloustukia sillä, että ne tukevat saitoja kuluttajia.”
Vastustan maataloustukia sen vuoksi, että ne vääristävät markkinoita ja tuovat ammatille imagohaittaa.
Markkinoiden vääristyminen näkyy siten, että jalostava teollisuus ja kauppa saavat raaka-aineensa tukien verran alennetulla hinnalla. Tuki realisoituu teollisuuden ja kaupan katteissa, mutta maatalous saa imagohaitan. Tyyliin .“Suomesta pitää maatalous lopettaa, kun ei pystytä viljelemään ilman tukia”.
Ei myöskään tajuta sitä, että maataloutta tuetaan läpi teollistuneen markkinatalouden. Ei myöskään ymmärretä suomalaisen, maailman kovimpien tuotantonormien mukaisesti viljellyn tuotteen arvoa.
Korppoo:“Ne muodostavat merkittävää talousvaltaa käyttävän ulkoparlamentaarinen päättäjän. ”
Tuota ei saanut edes ääneen sanoa sak-demari ‑vallan kukoistusvuosina. Aivan kuten YYA :a ylistettiin piti hokea mantraa demarit ja ay-liike ovat luoneet suomalaisen hyvinvointivaltion. Nyt globaalit markkinat vievät suomalaiset työpaikat. Mitä tekee ay-liike? Se neliraajalakkoilee viimeisetkin työpaikat Suomesta.
Voisiko Eemil tuoda tähän keskusteluun oman näkemyksensä vaihtotoisena mallin nykymuotoiseen maataloustukeen joka koskee tällä hetkellä kaikkia kehitttyviä OECD maita. Miten esim markkinoiden vääristyminen saataisiin Eemilin ihanne mallissa kontroliin maatalouden kohdalla kun maatalous länsimaissa perustuu yksityiseen maanviljelyyn joka on myös ollut suomalaisen maatalouden selkäranka (itsenäinen talonpoika-malli versus feodaalimalli) aina Ruotsin vallan ajalta.
Tätä olen halunnut Eemiltä tietää mikä olisi hänen mallinsa kun nykyiset maataloustuet näköjään Eemilinkin mukaan ovat ongelma. En pidä imago-ongelmaa mitenkään 1 ongelmana kuten Eemil vaan sitä ongelmaa että maataloustuki maksetaan myös tahoille jotka eivät sitä todellisuudessa tarvitse eli maataloustuen vääristymään pitäisi puuttua esim sillä perusteella että esim Ruotsissa ja Britanniassa eniten maataloustukea saavat näiden maiden kuninkaallinen perhe jotka omistavat maatalousmaata eripuolilla Britanniaa ja Ruotsia. Kuninkaallinen perhe saa myös veronmaksajien rahoilla tuettua maataloustukea vaikka heidän vuositulonsa ovat miljoonissa ja omistamansa maatilat ovat myös suuria koko maan vertailussa . Suomessa suuria maataloustukia saavat kartanoita omistavat pankkiirit ja suurteollisuuden omistajasuvut.
Onko kukaan vakavasti missään kohtaan edottanut että Suomesta pitäisi maatalous lopettaa? En minä tai Osmo Soininvaara ainakaan eikä yhteiskunnan päättäjät yleensäkään ole tätä ehdottaneet laajemmin.
Myös eräiden maataloustuotteiden viljely joka on ainostaan tuettua viljelyä OECD maissa vääristää kehitysmaiden asemaa tällä hetkellä maailmantaloudessa eli sokerinviljely. Myös Suomi on edistänyt WTO:ssa protektionististä linjaa sokerinviljelytuelle joka suosii kehittyneitä maita vaikka Afrikan maiden kohdalla sokerinviljelyllä voisi olla paljon kestävämpi taloudellinen pohja kuin mitä se nyt on etenkin monessa Afrikan maasaa kun Mosambikissa.
Eemilin olisi syytä myös ymmärtää että Suomi valtiona tukee WTO:n jäsenenä protektionistä maatalouspolitiikkaa eräiden tuotteiden kohdalla joiden viljelyssä ei ole taloudellisesti mitään pohjaa ilman korkeita tukia ja tälläinen viljely on muun muassa sokeri. Oli sitten sokerijuurikas tai sokeriruoko ei ole väliä. Tuettu sokerintuotanto on ongelma OECD maissa koska etenkin Afrikan maa eivät voi kilpailla edes sokerintuotannossa OECD maiden kanssa koska tullit ja tariffit ja kansallinen tuki sokerille on liian korkea.
Tuokin Eemilin monesti tuoma näkemys että suomalainen viljely olisi maailman kovimpien tuotantonormien mukaista vilelyä on monessa yhteydessä romanttinen ja myyttinen näkemys että muualla tuotetaan huonoa ja epäpuhdasta maataloustuotteita. Eemilin näkemykseen voi kyllä ihan muutkin tuottajat Suomen ulkopuolella kertoa että tanskalainen viljelijä todennnäköisesti sanoo aivan samaa Tanskan maataloudesta, samoin hollantilainen viljelijä Alankomaiden maataloudesta, ranskalainen viljelijä Ranskan maataloudesta jne jne. Mikä olisi Eemilin reaktio esim siihen että kun EU saisi vapaakauppasopimuksen Yhdysvaltain kanssa ‚joka on monessa yhteydessä tärkeä kauppa-ja yhteistö kumppani Euroopalle olisi tuossa sopimuksessa hyväksytty GMO tuotteet Euroopan markkinoille jota Yhdysvallat on monesti halunnut saada Euroopan markkinoille vapaakaupan nimissä. Mikä olisi Eemilin suhtautuminen tälläiseen järjestelyyn tulevaisuudessa Yhdysvaltain ja Euroopan välillä? Tämä on monessa yhteydessä tärkeä intressi Euroopan ja Yhdysvaltain välisessä yhteistyössä vastapainona Kiinan kauppapolitiikalle.
Eemilin olisi syytä myös ymmärtää että Suomi on korkean globaalimarkkinoiden kohdalla korkeanteknologian ja innotaatioiden tuottaja. Tällä hetkellä ongelma ei ole globaalisaatiosta vaan kotimarkkinoista joihin voisi työllistää Osmon hyvän ehtotuksen mukaisesti matalapalkka-aloihin alhaisen koulutuksen omaavia kansalaisia jotka ovat muuten työttömiä työnhakijoita. Tälläinen malli on käytössä jo muissa Pohjoismaissa. Ei tarvitse mennä Ruotsiin ja Saksaan kun huomaa kuinka katukuvassa on nuoria enemmän työelämässä aloilla joiden koulutustaso on alhainen suhteessa asiantuntija-ammatteihin.
Somani:” tanskalainen viljelijä todennnäköisesti sanoo aivan samaa Tanskan maataloudesta, samoin hollantilainen viljelijä”
Varmaan sanovatkin, mutta tutkittu tieto kertoo muuta:
https://projects.luke.fi/ruokafakta/yleista-tietoa/antibioottien-kaytto/
Ruotsi on Suomea parempi, mutta täytyy huomioida , että Ruotsi on ulkoistanut tuotantoaan muihin maihin. Vaikka tilasto on suhteellinen, niin volyymit , suuret yksiköt, lisäävät tautiriskejä.
Mikrobilääkkeiden käyttö on vain yksi eläinten hyvinvoinnin mittari. Salmonellan esiintyminen broileritiloilla on myös eräs tuotantohygienian kuvaaja:
https://projects.luke.fi/ruokafakta/yleista-tietoa/salmonellatilanne/
” Maatieteellinen kattavuus ja vertailtavuus on parasta broilerintuotannon salmonellatilanteesta.”
En kyllä luota muiden maiden nollatuloksiin , kuin Suomen. En söisi raakaa kanamunaa missään muussa maassa , kuin Suomessa.
Eemil, onko asenteesi nyt vain yksinkertaisesti tässä ruuantuotannossa se että vain Suomesta löytyy koko Euroopan puhtaimmat ruokatuotteet? Jos näin olisi todellakin niin miksi suomalaisen ruuan viennin volyymi on sitten paljon pienempi kuin esim tanskalaisen ruuan?Eemil kun pidät muiden Euroopan maiden elintarvikkeita epäpuhtaana ja hygieniatasoltaan alhaisena kuin Suomen koska ne ovat nyt vain tanskalaisia, ruotsalaisia, hollantilaisia jne niin eikös kyse ole tässä kohtaa vaan imagosta. Maaottelu ei ole mitenkään tämän aiheen juju mutta tuokin näkemys ettet söisi En kyllä luota muiden maiden nollatuloksiin , kuin Suomen. raakaa kanamunaa missään muussa maassa , kuin Suomessa on monella tavalla tuttua.En tiedä ketään joka vertailisi kananmunien laatua pelkästään millainen maku ja hygienian taso on siinä että ne ovat raakoja. Yleensä suurin osa kuluttajista keittävät tai paistavat kananmunan ennen syöntiä. Sama koskee lihaa, kalaa ja kasviksia. Nyt tiedän mikä on Eemilin linja koko tässä ruuantuotannon ketjussa.Se on se että muut Euroopan maat ovat epäluottettavia tekijöitä ruuantuotannossa ja vain Suomi ainoana maana koko Euroopassa on rehellinen tekijä.Tämä Eemilin linja on vähän kuin urheilussa. Suomi menestyy huonosti koska muut maat samoissa urheilulajeissa huijaavat ja Suomi on palannut aina rehellisesti. En sano että huijaus olisi parempi vaihtoehto mutta leimaamalla muiden maiden elintarvikkeet syömäkelvottomiksi on jossain mielessä ylimielistä. Ainakin tälläisellä asenteella ei toimita kansainvälisillä markkoillla mikäli sinne halutaan tähdätä kuten tähtäävät pienet valtiot kuten Tanska, Hollanti, Ruotsi , Irlanti, Itävalta ja Norja.
Somani:“Yleensä suurin osa kuluttajista keittävät tai paistavat kananmunan ennen syöntiä.”
Somani ei nyt tajua jujua. Suomalaiset raaka-aineet ovat niin puhtaita, että ne voi syödä vaikka raakoina. Muiden maiden ruuat on pakko keittää/paistaa. Kyse ei ole siitä, että niitä syötäisiin raakoina.
Katsoiko R.S. lainkaan tilastofaktoja. Suomalaisen raaka-aineen puhtaus ei ole mielipide eikä makuasia, vaan tutkittu fakta.
S:“miksi suomalaisen ruuan viennin volyymi on sitten paljon pienempi kuin esim tanskalaisen ruuan”
Johtuu vientiammattilaisten heikosta osaamisesta, verkottumisen ‚rahan puutteesta jne. Se ei johdu suomalaisen tuotannon huonoudesta. Tosin huippulaatu on kalliimpaa kuin halvemmalla tuotettu elintarvike. Siksi kilpailuja hävitään maailman markkinoilla.
Suomalaiselle siipikarjalle saatiin juuri vientilupa Etelä-Koreaan. Lue koko linkki:
https://yle.fi/uutiset/3–12281612
Eemil, en todellakaan vertaillut
suomalaisten tuotteiden hygienia tasoa tuotteiden hintaan tai kuluttajien valintaan vaan sitä että mitä itse asiassa itsekin nostit esiin eli viennin heikosta verkottumisesta .
Ongelma ei ole Eemil myöskään rahan puutteesta vaan siitä että mihin ja kuinka paljon sitä ohjataan millaisiin hankkeisiin. Sitä kyllä rahaa on jos tuottaja puoli ymmärtäisi myös paremmin verkottumisen. Muissa Suomen vertailu maissa ( Tanska, Hollanti, Ruotsi , Irlanti, Itävalta ja Norja) on paremmin ymmärretty tuottajien välinen yhteistyö jossa vienti alan eri järjestöt ovat tiiviissä yhteistyössä tuottajien kanssa.
Tämä verkostuminen Suomessa on hoidettu huonommin vaikka se voisi olla paljon paremmassa kunnossa. Olet oikeassa että huippulaatu on kallista .Mutta onko suomalaisen siipikarja mikään huippulaadukas vientituote
vaikka se nyt sai vientiluvan Etelä-Koreaan? Tuskinpa.
Juuri tämä on suomalaisen ruokaviennin heikoin lenkki koska viemme niitä tuotteita mitä muutkin maat vievät. Varsinkin broileri tuotteita joita vie myös amerikkalaiset, australialaiset ja kanadalaiset tuottajat suurella volyymilla ja paljon edullisempaa hintaan kuin suomalaiset. Kilpailu broilerin kaltaisten tuotteiden kanssa on sama kuin jos yrittäisimme kilpailla maitotuotteiden kanssa muiden maiden (kuten Tanska, Ruotsi, Hollanti, Belgia ja Ranska) kanssa jotka myös kilpailevat maito tuotteiden kanssa ja paljon korkeammalla jalostusasteella ja kun Suomessa jalostusaste on paljon pienempi kuin esimerkiksi muissa vertailu maissa kuten Tanskassa, Ruotsissa, Hollannissa, Belgiassa ja Ranskassa.
Eemil, kyllä nimenomaan ymmärrän jujun ja syy miksi häviämme maailman markkinoilla on se ettei tuottajat , vähittäiskauppa sekä viennin edistämisen etujärjestöt eivät ole onnistuneet luomaan erityisen korkeatasoisen laadukkaan tuote kategorian niistä elintarvikkeista joissa voisi olla paljonkin ostajia ulkomailla. Muut Suomen vertailu maat ( Tanska, Hollanti, Ruotsi , Irlanti, Itävalta ja Norja) ovat tässä kohtaa onnistuneet paremmin, jopa Irlanti joka ei ole mitenkään erityisen varakas valtio mutta ei ole mitenkään erityisen köyhä. Irlannissa ymmärrettiin erikoistua viennissä tiettyihin tuotteisiin joiden ympärille luotiin laatu kategoria. Eikä lähdetty siitä että muiden Euroopan maiden tuotteet ovat epäpuhtaita joten niiden pitää olla aina automaattisesti syömäkelvottomia imago syistä.
Juuri sen takia pelkän broilerin kaltaisten alhaisemman jalostusasteen tuotteiden viennillä ei onnistuta koskaan saavuttamaan kärki tasoa mihin muut Suomen vertailu maat Tanska, Hollanti, Ruotsi , Irlanti, Itävalta ja Norja ovat saavuttaneet koska niiden pääasiallinen vienti tuotteet eivät ole pelkästään broileri jonka hygienia taso on muiden maiden vertailussa alhaisempi tai korkeampi , vaan niiden maiden menestyksen salaisuus on pitkällä aikavälillä luotu erittäin yksityiskohtaisesti luokiteltu laatu luokitus kategoria jolla tuotteet luokitellaan laadun ja hinnan mukaisesti.
Tälläisen luokittelu kategorian rakentaminen tuottajien, vähittäiskaupan ja viennin etujärjestöjen yhteistyössä ei ole mitenkään erityisen vaikeaa vaan se tarvitsee vaivaa ymmärtää että verkostoituminen lähtee itse viljelijöiden omasta aloitteesta jolla luodaan yhteinen tavoite mihin halutaan tähdätä ja mihin ei kannata tähdätä. Mitä muut maat tekevät toisin ja missä on niiden heikoin lenkki ja vahvin lenkki. Pelkällä broilerin kaltaisten alhaisemman jalostusasteen tuotteiden viennillä ei päästetä sisille tasolle kuin mihin muut Suomen vertailu maat Tanska, Hollanti, Ruotsi , Irlanti, Itävalta ja Norja) ovat päässeet.
Ajatus että broilerin pitäisi olla kallista ei ole mitenkään kilpailukykyinen vaihtoehto sen takia koska muut maat vievät nimenomaan broileria paljon suuremmalla volyymilla ja alhaisella hinnalla.
On löydettävä ja luotava nimenomaan laatu luokitus kategoria jolla tuotteet luokitellaan laadun ja hinnan mukaisesti joilla olisi paljonkin kysyntää ulkomailla. Suomi (Finland) nimellä ei päästä pitkälle viennissä vaan laatu kategorialla joka sisältää ne tuotteet joita muualla maailmassa ei niinkään ole tarjolla samalla tavalla kuin Suomessa. Suomessa on kyllä paljon tuotteita joita voisimme erittäin hyvin viedä ulkomaille mitä muissa maissa ei ole niinkään paljon. Esimerkiksi suomalaiset marja tuotteet ovat menestyneet erittäin hyvin esimerkiksi Britannian markkinoilla ennen brexitiä. Suomalaiset perunalajikkeet ovat toinen tuoteryhmä jolla voisi olla paljonkin kysyntää ulkomailla mutta niidenkin kohdalla tarvitaan laatu luokitus kategoria.
Ennen kuin kaikki tämä onnistuu on luotava laatu luokitus kategoria. Tässä kohtaa tuottajat, vähittäiskauppa ja viennin etujärjestöjen on löydettävä toisena uudella tavalla.
Eemil suosittelen lukemaan Matti Apusen 2020 ilmestyneen kirjan Seisovapöytä joka analysoi erittäin hyvin ja yksityiskohtaisesti suomalaisen ruuan viennin heikouksia ja vahvuuksia. Teos on kirjoitettu ilman ennakkoluuloja. Suosittelen lukemaan.
Kirjasi käsittääkseni oikein hyvä Itse en huonon näköni vuoksi pysty lukemaan sanomalehden leipäteaksitä vastaavaa . Irja tarvittaessa auttaa. Teemppiä ja terveiset läheisillesi.
Kirjoja voi myös kuunnella. Minä kuuntelen noin 60 kirjaa vuodessa.
Huomasin että kirjasi on Ellbisksessä mp3 muodossa kuunneltavissa . Ellbisksestä voi kuka hyvänsä kuunnella ilmaiseksi äänikirjoja ainakin jos on HelMet kirjastokortti. Muista kirjastoista en tiedä millainen sopimus heillä on Ellbisksen kanssa sen voi kyllä tarkistaa oman kunnan kirjastosta
“Vuoden 2013 hallitusneuvotteluissa päätettiin 300 euron suojaosuudesta sekä työttömyysturvan soviteltuun päivärahaan että asumistukeen. Osa-aikaisten kaupan myyjien käteen jäävät ansiot paranivat noin 200 eurolla. PAM ei ole ikinä palkkaneuvotteluissa päässyt samaan.”
Noin kävi. Samalla luotiin kannustinloukku, jossa verojen ja asumismenojen jälkeiset tulot voivat jopa laskea, jos osa-aikainen myyjä menee kokoaikatyöhön, ja lisättiin kannusteita siihen, että pariskunnat asuvat paperilla eri osoitteissa kuin oikeasti. Omasta mielestäni negatiivinen tulovero olisi lähtökohtaisesti parempi tapa tukea pienituloisia kuin erilaiset yksittäiset hakemuksiin perustuvat tuet, joiden hakijakunnassa selvitysten mukaan on aukko kaikkein heikoimmassa asemassa pysyvästi olevien osalta, jotka eivät osaa tai jaksa hakemuksia täytellä — kun taas erityisesti korkeakouluissa opiskelleet , joiden elinaikainen tulotaso on yleensä varsin hyvä, taitavat hakurumban hyvin. Erillistuista, joissa on vielä keskenään ristiriitaisia ehtojakin, olisi hyvä päästä eroon, ja korvata ne yhdellä sosiaaliturvalla, joka integroituu verotukseen ja huomioi niin asumisen kuin muutkin elämisen tarpeet, ja joka on vähemmän hakemusten laatimistaidoista kiinni.
Tuo suojaosuus ei ole enää tietääkseni 300€ vaan raja on jossain 800–900€ kupeessa. Tiedustelin tätä rajaa noin viikko sitten Kelasta . Parempi vaihtoehto olisi poistaa kaikki esteet jotka koskevat pientuloisia pariskuntia ja lapsiperheitä. Tuo negatiivinen tulovero on monessa yhteydessä hyvä ehdotus mutta pientuloisen määrittely pitäisi tehdä uudelleen koska kuka tahansa joka tienaa alle 10 000 € euroa vuodessa voi väittää olevansa pientuloinen
Parempi kuitenkin, että kannustinloukku on osa-aikatyön kuin työttömyyden kohdalla.
Tämäkin järjettömyys on kirjassa käsitelty. Soviteltu päiväraha on säännöiltään aika kulmikas.
Tähän voi vaikuttaa tosin myös se, että ne saidat kuluttajat ovat enimmäkseen ns. tavallisia pulliaisia, joten heidän tukemista voi pitää moraalisesti hyväksyttävänä. Joskus maataloustukia jopa perustellaan sillä, että ne auttavat köyhiä halvan ruoan kautta (joskaan minä en pidä tätä hyvänä perusteluna eikä mahdollisesti ehkä Osmokaan). Ahneet työnantajat taas nähdään riistäjinä, joten tukien osittainen valuminen heidän hyödykseen on monen mielestä moraalisesti paheksuttavaa.
R.S:“Mutta onko suomalaisen siipikarja mikään huippulaadukas vientituote
vaikka se nyt sai vientiluvan Etelä-Koreaan? Tuskinpa.”
Miten perustelet heiton ? Tilastofaktat kuitenkin kertovat huippulaadusta.
Etelä-korealaisten vierailun aloituskokouksessa Ruokavirastossa heille esiteltiin Suomen valvontajärjestelmää, kuten siipikarjan tautivalvontaa, eläinlääkinnällistä rajatarkastusta ja siipikarjateurastamoiden valvontaa sekä vientivalvontaa. Vierailun aikana Ruokaviraston vientijaosto kiertää eteläkorealaisten mukana suomalaisten siipikarjateurastamoiden ja siipikarjanlihaa käsittelevien laitosten auditoinneilla. Siipikarjanlihan ja siipikarjanlihatuotteiden lisäksi vientilupia Koreaan haetaan myös monille muille elintarvikeketjun tuotteille. Tällä hetkellä käynnissä on markkinoillepääsyhankkeita koskien kananmunia ja munatuotteita, äidinmaidonkorviketta, voita ja jäätelöä.
Amerikkalainen vastaava elintarvike ei koskaan pääsisi Korean markkinoille tuotannon laadun perusteella. Korruptio on sitten eri asia. USA:ssa siipikaraja pestään klooriliuoksella , mikä on Euroopassa kielletty.
” Yhdysvaltain teurastamot ja jalostuslaitokset luottavat suuresti klooraukseen, koska niiden muut hygieniasäännöt ovat niin huonot, että ne olisivat laittomia Euroopassa. Prosessi on myös erittäin hyvä hajujen ja pintalietteen poistamiseksi, mikä tarkoittaa, että liha voidaan kuljettaa tuoreena paljon pidempään kuin pitäisi.”
Suomessa tuotantohygienia tehdään jo tilatasolla, teurastamoissa saadaan siten käsitellä tautivapaata broileria. Siipikarjan olen ottanut vain yhdeksi esimerkiksi suomalaisesta ylivoimaisen laadukkaasta elintarviketuotannosta. Somani näyttää luulevan sen olevan ainoa tuote. Olisipa internet käytössään, jotta voisi selata suomalaisia laadukkaita elintarvikeinnovaatioita.
Eemil, en missään vaiheessa kyseenalaistanut suomalaisen broilerin laatua suhteessa tuotantohygieniaan enkä edes brolerin tuotannolliseen prosessiin vaan sitä että koko broileri ala on erittäin kilpailtu elintarvikeala kuten siinä on isoja tekiköitä kuten Yhdysvallat, Australia ja Uusi-Seelanti joiden sijainti on lähempänä Aasiaa kuin Suomen.
Tilannne on jo nyt se että amerikkalainen ja australialainen lihan vienti on mahdollista Etelä-Koreaan koska maiden välillä on vapaakauppasopimus kuten on myös EU:lla .
Kyseessä ei ole korroputiosta amerikkalaisten kanantuottajien kohdalla siinä että he käyttävät klooriliuosta kanojen lihassa on hyväksytty Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston (FDA) toimesta . Esim Britanniassa ollaan tuottaja puolella hermostuneita milloin Australia ja Britannia solmivat vapaakauppasopimuksen joka koskee myös elintarvikeiden kuten lihan myyntiä Britannian markkinoille koska paikalliset tuottajat pelkäävät klooriliuksen hyvämistä lihantuotannossa mikä on ymmärretävää koska se on kielletty Euroopassa . Enkä itse koskaan söisi lihaa mikä on ollut klooriliuksessa.
Kun Australia ja Yhdysvallat ovat maailmanjohtajavia maataloustuottaia on tämä kiista ollut jo pitkään tiedossa siinä että vapaakauppasopimuksessa on tässä kohtaa omat riskinsä etenkin elinvartikkeiden vapaan pääsyn kohdalla. Enpä usko että amerikkalaiset luopuvat klooriliuksen käytöstä noin vain. Juuri tämän takia vapaakauppasopimus neuvottelut ovat aina monimutkaisia . Euroopalla on 10% tullit amerikkalaisiin lava-autoihin joten tässä kohtaa Yhdysvalloilla on valttikortti mitä käyttää. Tällä hetkellä Etelä-Korealla ja Yhdysvalloilla ja EU:lla ja Etelä-Korealla on vapaakauppasopimus joka sallii jo elinvarikkeiden tuonnin Etelä-Korean markkinoille vapaasti Yhdysvalloista koska Etelä-Korea laski amerikkalaisten autojen tuonnin kiintiötä.
Myös Australian ja Yhdysvaltain tuotannon volymit ovat sen verran isot että kilpailu on monessa suhteessa on haastavaa, volymin kanssa ei laadun. Suomalainen broileri on kieltämättä paljon laadukkaampi juuri tuotantohygienian kohdalla enkä ole sitä faktaa kiistänyt en missään enkä voikaan koska tilastot ja tutkimustulokset kertovat siitä tarkemmin.
Sen minkä nostin esille on korkeatasoisen laadukkaan tuote kategorian puuttuminen kokonaan suomalaisesta elintarvikeviennistä. Tätä kategoriaa voi verrata ranskalaisten Grand Cru-laatuluokituskategoriaan jota käytetään viinien laatuluokituksessa ja on maailman tunnetuimpia laatuluokituskategoroita. Lihassa ja broilerissa ei ole vastaavanlaista laatuluokituskategoroita.
En tiedä mitä Eemil aina tarkoittaa “huippulaadulla suomalaisille tuotteilla”, paitsi jos asiaa tarkistelee vain tuotantohygienian kautta, jota en tässä kohtaa kyseenalaista olleenkaan, niin tuotteiden laatu on parempaa hygeniatasolla mutta ei kovinkaan tunnettuja muista syistä.
En missään vaiheessa ole sanonut että siipikarja olisi ainoa ainoa tuote jonka laatu on Suomessa korkea. Se oli Eemilin oma tulkinta minun ajattelustani joka ei ollut omaa ajatteluani koska Eemil itse asiassa otti esille siipikarjan enkä minä.Päinvastoin minulla oli muut tuotteet mielessä kuten marjat ja perunalajikkeet ja jossain kohdin myös eräät kotimaiset sienet joilla olisi enemmän kysyntä ulkomailla kuin mitä on kotimaanmarkkinoilla.
Kun tuo internet on käytössä kaikkkialla kaupallisen tuotannon ja markinnoin toimijoilla joista vosi voisi selata suomalaisia laadukkaita elintarvikeinnovaatioita kuten Eemil toi esille, niin kysyn Eemilitä nyt kysymyksen johon ei ole mitään yksittäistä vastausta mutta kysyn silti.Miksi suomalaiset laadukkaat elintarvikeinnovaatiot eivät ole tunnettuja maailmalla kuten ovat muiden maiden kuten Tanskan, Hollannin, Ruotsin , Irlannin, Itävallan tai Norjan vastaavat laatutuotteet?
Eemil vastaa aina rahanpuute. Tähän kohtaa voin todeta Eemilille että rahasta ei ole tämä vienninedistäminen kiinni koska sitä on kyllä jaettu vaikka kuinka paljon. Oikea kysymys on onko sitä jaettu oikeisiin kohteisiin? Miksi kilpailla tuotteilla (kananmunat,munatuotteet, maitotuotteet (voi ja jäätelö) ja broilerituotteet) kun muut kilpailevat samoilla tuotteilla? Yhtälö on hankala koska pelikenttä on liian iso koska muutkin tuottavat samoja tuotteita maailmanmarkinoille. Se että Suomesta toimitetaan suuria määriä kananmunia, maitotuoteita, broilerituotteita maailmalle ei ole mitenkään tämän ruokaviennin uutta innovaatiota vaan vanhojen tuotteiden uudelleen keksimistä.Katsotaaan tulevaisuudessa sitten kuinka paljon suomalaista jäätelöä on myyty Koreaan volyymeissa ja mikä oli koko tämän Korean markkioiden pääsyn lopullinen tulos ja volyymi mutta kuten tekijöinä on muut maat kuten Yhdysvallat ja Australia jotka tuottavat samoja tuotteita voin todeta että kilpailu on erittäin kovaa.
Sitä mitä todella ajan takaa on toisenlaiset tuotteet kuin perinteiset kananmuna, maitotuoteet ja broilerituoteet. Mitä tuotteita tarkoitan on esim kotimaiset sienet, suomalaiset omat vain täällä kasvavat perunalajikkeet ja kotimaiset marjatuotteet. Nämä tuotteet ovat tulevaisuuden tuotteita joiden kohdalle on luotava vain Grand Cru-laatuluokituskategoriaa vastaava luokitusjärjestelmä ja markkinointi yhteistyö niin tuottajien, vähittäiskaupan ja viennin edistämisen etujärjestöjen kanssa niin pelikenttä on avoin uusille tuotteille joille on kyllä kysyntää maailmalla.
Suosittelen lukemaan Matti Apusen 2020 ilmestyneen kirjan Seisovapöytä. Siinä tuodaan esille mistä on todellisuudessa kyse suomalaisen ruuan viennin heikouksista ja vahvuukssta ja millaisia tuotteita tollakin kannattaa viedä ulkomaille joista on kysyntää ja millaisia ei kannata koska kilpailu on erittäin haasteellista. Kun Eemil luet tuon teoksen ymmärrät mistä minä puhun ja mikä on tämän päivän suomalaisen ruuan viennin todelliset haasteet ja mahdollisuudet.
Suomalaisista elintarvikkeista käytännössä vain Rahulin mainitsemat sienet sekä poronliha on himoittua keski-Euroopassa.
Muiden elintarvikkeiden vientiä vaikeuttavat pitkät kuljetusmatkat markkinoille. Tanskalainen kylmärekka on perillä asiakkaan luona Saksassa samana päivänä kun suomalainen on vasta ruotsinlaivalla. Suomen elintarvikevienti keskittyi ennen vuotta 2015 pääasiassa Venäjälle mutta nyt se ei ole pakotteiden takia enää mahdollista. Jonkun verran menee Baltiaan ja Ruotsiin ja Norjaan mutta se on sitten siinä. Eli kysymys on,onko meillä ylituotantoa?
Ennen EU-jäsenyyttä ylituotannosta päästiin eroon niin että se myytiin pillkahinnalla, esim kauraa hevosten rehuksi USA:han. Samalla leipä oli huippukallista Suomessa.