2020-luvun yhteiskuntapolitiikka (9) Ekologinen rakennemuutos

Pent­ti Linkolan mukaan vain taloudel­lisen kasvun ja väestön kasvun lopet­ta­mi­nen voivat pelas­taa maail­man. Aika huonos­ti ovat asi­at sil­loin, sil­lä on todel­la epäre­al­is­tista, että köy­hät maat tyy­ty­i­sivät ole­maan köy­hiä ja että he kuitenkin köy­hinäkin pysty­i­sivät alen­ta­maan syntyvyyttä.

Tarvi­taan muu­tos taloudel­lisen kasvun suun­nas­sa ja kulu­tuk­sen rak­en­teessa, joka vie kulu­tus­ta tavaroista bit­tei­hin ja palvelui­hin sekä määrästä laatu­un. Uusi ekol­o­gis­es­ti vas­tu­ullisem­pi kulu­tusko­ri ei olisi vält­tämät­tä huonom­pi – ei sa ainakaan niin paljon huonom­pi olisi kuin se kori, joka olisi saatu vain kulu­tus­ta leikkaamalla.

Nyt vero­tus toimii väärin, kun mate­ri­aalia ja ener­giaa verotyetaan kevyesti ja ihmistyötä raskaasti. Näin suosi­taan rihka­maa laatu­tuot­tei­ta vas­taan ja tavaroi­ta palvelu­ja vas­taan. Pitäisi tehdä toisin päin, verot­taa paljon enem­män fos­si­ilista ener­giaa ja raa­ka-ainei­den käyt­töä ja paljon vähem­män työtä.

Muu­tos kuu­lostaa arkiselta, mut­ta riit­täväl­lä tehol­la toteutet­tune se olisi vallankumoiksellinen.

Ympäristövero­ja käytet­täessä ei tarvitse kiis­tel­lä siitä, kum­man pitää sopeu­tua, tuotan­non vai kulu­tuk­sen. Vero­tus vaikut­taa molem­pi­in. Se sopeu­tuu, jon­ka on hel­poin­ta sopeutua.

Vau­raiden maid­en kulu­tusko­ria on helpom­pi sopeut­taa, kos­ka näis­sä talouskasvu on jo muutenkin siir­tynyt määrästä laatu­un. Köy­hissä mais­sa kasvu on sitä, että kaikkea tarvi­taan lisää, ja se on väistämät­tä ainakin jonkin ver­ran ris­tiri­idas­sa maa­pal­lon kan­tokyvyn kanssa.

Toisaal­ta polkuri­ip­pu­vu­u­den takia län­si­maid­en on vaikeam­paa siir­tyä uuteen ener­gia­jär­jestelmään kuin kehit­tyvien­maid­en, jot­ka vas­ta rak­en­ta­vat ener­gia­jär­jestelmään­sä, eivätkä kenenkään ansiot ole riip­pu­vaisia rusko­hi­ilestä tai turpeesta. Kiinas­sa tosin on paljon hiilikai­vok­sis­sa työskenteleviä.

Hait­tavero­jen idea on yksinker­tainen. Määritel­lään haital­la taloudelli­nen arvo ja per­itään se hai­tan aiheut­ta­jal­ta verona. Näin ulkoinen kus­tan­nus saadaan osak­si hintamekanismia.

Toinen, tehot­tomampi ja huo­mat­tavasti kalli­impi vai­h­toe­hto on tukea hai­ta­ton­ta vai­h­toe­htoa sen sijaan että verot­taisi hait­taa. Tämä tekee ilmastopoli­ti­ikas­ta mon­ta ker­taa kalli­im­man, mut­ta sen poli­ti­ikan Suomen hal­li­tus on valin­nut. Ei meil­lä olla köyhiä!

Vaik­ka hait­tavero­jen peri­aate on yksinker­tainen, niiden toteu­tus on kaikkea muu­ta. Hai­tan suu­ru­ut­ta on vaikea arvioi­da, ei esimerkik­si tarkkaan tiede­tä, mitä ravin­nepäästö vaikut­taa vesistön tilaan. Vaik­ka tiedet­täisi­in vaiku­tus, sen rahalli­nen arvio riip­puu arvioijasta.

Lisäk­si hai­tan riip­pu­vu­us päästön määrästä voi olla lin­eaari­nen, jol­loin hait­ta on yhtä suuri jokaista kiloa kohden, tai hait­ta voi olla päästön mukaan nou­se­va niin, että jokainen kilo on haitallisem­pi kuin edelli­nen tai päästöl­lä voi olla jokin kri­it­ti­nen ylära­ja, jon­ka jäl­keen hait­ta kas­vaa katas­tro­faalis­es­ti. Näitä vai­h­toe­hto­ja on kuvat­tu kir­jas­sa seikkaperäisesti.

Päästökaup­pa

Jos päästöille on jokin tur­valli­nen raja, jon­ka ala­puolelle päästöt kan­nat­taa painaa, mut­ta jon­ka alit­tamis­es­ta ei toisaal­ta ole vas­taavaa hyö­tyä, ratio­naal­isin tapa on päästökaup­pa. Huu­tokau­pataan tavoitet­ta­va vas­taa­va määrä päästöoikeuk­sia. Se, joka ei ole ostanut päästöoikeuk­sia, ei saa päästää. Päästöille muo­dos­tuu mar­gin­aal­i­hin­ta, ja päästöt laske­vat tavoitel­lulle tasolle peri­aat­teessa halvim­mal­la mah­dol­lisel­la taval­la .- olet­taen siis, että markki­nat toimi­vat oikein.

Yhdys­val­lat toteut­ti men­estyk­sel­lis­es­ti päästökaup­paa rikkipäästö­jen alen­tamises­sa. Euroopas­sa käytet­ti­in normio­h­jaus­ta. Molem­mat pää­sivät yhtä hyvään tulok­seen, mut­ta Euroopas­sa se tuli huo­mat­tavasti kalli­im­mak­si. Teo­ria siis toimi.

Tämä käy vas­tauk­se­na niille, jot­ka ihmettelevät, mihin tarvi­taan ympäristövero­ja. Eikö voitaisi vain kieltää saas­tut­tamista? Normei­hin ja kiel­toinen perus­tu­v­ba ympäristöpoli­ti­ik­ka on teho­ton­ta ja tulee kalli­ik­si, mut­ta hivelee mikro­man­ageroi­jan itsetuntoa.

Päästökau­pas­ta innos­tuneena USA esit­ti EU:n jää USA:n yhteistä päästökaup­paa ilmastopoli­ti­ikkaan, mut­ta jäi siitä lop­ul­ta itse pois syistä, jot­ka liit­tyivät Flori­dan äänestyskonei­den toimintaan.

Ilmastopoli­ti­ik­ka kär­sii vapaamatkustajaongelmasta

Paikalliset ympäristöon­gel­mat on saatu Euroopas­sa ja Pohjois-Amerikas­sa melko hyvin hoide­tuk­si, kos­ka toimen­pitei­den vaiku­tus on suo­raan nähtävis­sä, eikä ketään muu­ta voi vaa­tia puhdis­taa paikallista järveä kuin niitä, jot­ka sitä likaa­vat. On myös help­po arva­ta, että Kiina tulee panos­ta­maan val­tavia raha­sum­mia kaupun­ki-ilman puhdistamiseen.

Ilmas­tossa on kyse täysin globaal­ista ongel­mas­ta. Sik­si siinä syn­tyy väk­isin vapaamatkustajaongelma.

Maa­pal­lon ilma­soon ei paljon vaiku­ta se, mityä tekee pieni Suo­mi – eikä edes paljon se, mitä tekee iso Kiina. Itsekkäästi ajatellen kum­mankaan ei kan­na­ta tehdä asial­la mitään, mut­ta näin ajatellen asialle ei myöskään tehdä mitään.

Vas­taavasti Suomen hyv­in­voin­ti­val­tion rahoi­tus ei ole siitä kiin­ni, mak­sanko minä veroni, mut­ta min­un­pa on pakko ne mak­saa. Se on myös min­un etu­ni, kos­ka samal­la muidenkin pitää.

Valitet­tavasti ei ole vas­taavaa mekanis­mia, jol­la itsenäisiä val­tioi­ta voidaan pakot­taa mukaan vas­tu­ulliseen ilmastopoli­ti­ikkaan. Sel­l­ainen on vain luo­ta­va. Fuskaa­jal­la ei pitäisi olla pääsyä kan­sain­välisen kau­pan piiriin.

Ilmais­jako ja mui­ta variantteja

EU:n päästökau­pas­sa on hiilivuo­toa (päästö­jen siir­tymistä EU:n ulkop­uolelle) on yritet­ty lieven­tää jaka­mal­la päästöoikeuk­sia ilmaisek­si määrä, joka riip­puu tuotan­non määrästä. Tämä ei tee päästökau­pas­ta täysin teho­ton­ta. Esimerkik­si sement­ti­te­ol­lisu­udessa kan­nat­taa kyl­lä ohja­ta pros­esse­ja vähäpäästöisik­si, kos­ka yli­jääneet päästöoikeudet voi myy­dä, mut­ta se ei kan­nus­ta kor­vaa­maan beto­nia puulla.

(Hiilivoimaloiden saamia ilmaisia päästöoikeuk­sia perusteli­in aikanaan julk­isu­udessa huvit­tavasti väit­tämäl­lä, että ne pitäi­sivät sähkön hin­nan hal­pana. Mikro­talouden peruskurssista olisi ollut hyötyä.)

On myös esitet­ty, että jokaisel­la olisi yhtä suuri henkilöko­htainen hiiliki­in­tiö. Näin voitaisi­in tehdä, mut­ta olet­taen, että omaa vajaak­si jäänyt­tä kiin­tiötään voi myy­dä toiselle, joka tarvit­see täy­den­nys­tä omaansa, päädytään ihan taval­liseen päästöoikeuskap­paan, jos­sa vain sen tulot jae­taan hiil­iosinkona tasan kaikkien kesken.

Se on selvä, että jonkin­laista ilmas­to-oikeu­den­mukaisu­ut­ta vaa­di­taan. Jos Bri­tan­nia olisi ollut demokra­tia 1700-luvun lop­ul­la, lundi­itit oli­si­vat pystyneet estämään teol­lisen val­lanku­mouk­sen vaal­i­u­urnil­la. Nyt on otet­ta­va huomioon kaik­ki ihmiset, tasi ainekin melkein kaikki.

 

 

13 vastausta artikkeliin “2020-luvun yhteiskuntapolitiikka (9) Ekologinen rakennemuutos”

  1. Hiilivuodon ehkäisem­i­nen hiiliv­ero­jen avul­la on saanut huvit­tavia piirteitä. Esimerkik­si EUn met­al­li­te­ol­lisu­us pitäisi mielu­um­min ilmaisen CO2 jaon (ETS), kuin ottaisi käyt­töön CBAMin (Car­bon bor­der adjust­ment mech­a­nism) eli hiilitullin.
    Toki tuskin kukaan tukea saa­va taho on koskaan tyy­tyväi­nen kun tuet ote­taan pois.

  2. Päästöoikeuk­sis­sa ja muis­sa hait­taverois­sa pitää olla tas­a­puo­li­nen maail­man läpi. Saman suu­ruisen absolu­ut­timäärän rahaa pitää mak­saa jokainen CO2 eli hiilid­iok­si­idi­ton­ni niin Inti­as­sa, Japanis­sa, Nige­ri­as­sa, Aus­traalias­sa, Puo­las­sa, Venäjäl­lä, Suomes­sa, Ital­ias­sa, Egyp­tis­sä, jne.
    Jos tasahin­taisu­us ei toteudu, niin sil­loin ei mikro/­makro-talouden mukaan ole mitään järkeä täl­laiselle verolle.
    Maa­pal­lo on yhteinen. Yhden maan (esim. Suo­mi) tai val­ti­oli­it­tymän (esim. EU) ei pidä ampua itseään raajarikoksi.

    1. Ei tarvitse olla ihan noin ideaa­li­nen. Kun­han olisi edes jonkin­lainen hiiliv­ero kaikkial­la. Nyt hiiliv­eron taso menee nol­lak­si jo niinkin lähel­lä, kuin jos astuu Helsingis­sä sata­mas­sa merelle menevään laivaan. Laivois­sa ei ole kan­nat­tanut paljoakaan kehit­tää ener­giate­hokku­ut­ta siihen ver­rat­tuna, mitä mais­sa on tehty — kos­ka polt­toaine on niin halpaa.

      Itämeren uude­tkin lai­vat, joi­ta on main­os­tet­tu ener­giate­hokkaina, ovat melkoisia ener­giasyöp­pöjä ja aiheut­ta­vat yhä paljon kasvi­huonekaa­supäästöjä — varsinkin jos huomioidaan kaa­su­laivo­jen osalta esim. myös kaa­su­vuodot, jot­ka muo­dosta­vat mah­dol­lis­es­ti jopa yllät­tävän ison osan kaa­sua­joneu­vo­jen ilmas­ton­läm­mi­tys­vaiku­tuk­ses­ta, kos­ka metaani on niin mon­ta ker­taa pahempi kasvi­huonekaa­su kuin hiilidioksidi.

      Itämeren lai­vat ja mais­sa ole­vat hotel­lit pitäisi saa­da päästövero­tuk­ses­sa samalle viivalle. Sen jäl­keen voidaan vaa­tia ehkä Egyp­tiä tai Aasian maitakin tekemään jotakin. Mut­ta niin kauan kuin edes omis­sa satamis­samme käyvil­lä laivoil­la ei ole hiiliv­ero­ja, on vaikea vaa­tia sel­l­aisia muiltakaan.

  3. “Nyt vero­tus toimii väärin, kun mate­ri­aalia ja ener­giaa verotyetaan kevyesti ja ihmistyötä raskaasti. Näin suosi­taan rihka­maa laatu­tuot­tei­ta vas­taan ja tavaroi­ta palvelu­ja vas­taan. Pitäisi tehdä toisin päin, verot­taa paljon enem­män fos­si­ilista ener­giaa ja raa­ka-ainei­den käyt­töä ja paljon vähem­män työtä.”

    Nyt tilanne on toisen­lainen kuin kuvauk­ses­sa. Nyky­isin auto­jen polt­toaineen hin­nas­sa on noin 70 pros­entin vero-osu­us, eli vero­tus on yli 300 % verot­toman hin­nan päälle. Itämeren lai­vat samoin kuin muutkin ajel­e­vat verot­tomin polt­toainein. Lentokoneis­sa on kevyehkö päästökaup­pa EU:n sisäisessä liiken­teessä, mut­ta ei sen ulkop­uolises­sa. Tilanteen joh­dos­ta on usein halvem­paa kul­jet­taa tavaraa Kiinas­ta Helsinki­in kuin Lapista Helsinki­in — vaik­ka pidem­pään matkaan liit­tyy isom­mat päästöt — kos­ka lyhyet maan sisäiset kul­je­tuk­set on Suomes­sa korkeasti verotet­tu­ja ja pitkät kan­sain­väliset kul­je­tuk­set verottomia.

    Työn vero­tus on nykyään paljon alem­paa kuin mitä oli 2000-luvun alkupuolel­la. Vero­tus on vaan tehty nykyään niin mon­imutkaisek­si kaikkine vähen­nyksi­neen, ettei siitä ole enää pitkään aikaan ottanut rivikansalainen selvää, miten palkan vero­tus muo­dos­tuu — yhteenso­vi­tuksi­neen esim. asum­is­tu­keen. Vero­tussään­tö­jen olisi hyvä olla yksinker­taisem­mat. Ennem­min sama määrä vero­ja kerät­täessä isom­pi veropo­h­ja ja alem­pi viralli­nen verokan­ta, kuin korkea verokan­ta, mut­ta mon­imutkaiset vähen­nyssään­nöt ja sitä kaut­ta pienem­pi veropohja.

  4. Joku talousti­eteil­i­jä vois tutkia, että voiko paikalliset päästöra­joituk­set olla jopa haitallisia kokon­aisu­u­den kannal­ta ellei samo­ja rajoituk­sia saa­da voimaan globaal­isti. Mietin esimerkik­si ske­naar­i­o­ta, jos­sa Suomeen tuotan­nolle asete­taan joku oma päästöra­joite, mikä tekee tuotan­non kalli­ik­si ja siirtää sen Kiinaan, mis­sä tuotan­to + logis­ti­ik­ka takaisin Suomeen saas­tut­taa enem­män mitä tuotan­to Suomes­sa olisi saas­tut­tanut ilmankaan tuo­ta rajoitetta.

    1. Tuo­hon ongel­maan voidaan vas­ta­ta paikallisil­la päästö­tulleil­la, eli tuon­ti­tuot­teista per­itään vas­taa­va vero rajal­la. Ongel­ma kun lop­ul­ta on yksi­tyi­nen kulu­tus, jota kyl­lä voidaan men­estyk­sekkäästi ohja­ta vaik­ka kuin­ka paikallis­es­ti. Tuotan­to ain­oas­taan palvelee kulutusta.

      Toki jos päästövähen­nyk­seen pyrkivä lain­säädän­tö tehdään type­r­ästi päädytään type­r­ään lopputulokseen.

      1. Hiil­i­t­ul­lit eivät onnis­tu käytän­nössä ainakaan vuosikymme­neen. Ei ole tiedos­sa luotet­tavia päästöluku­ja, joista tulle­ja voisi määrit­tää. Eikä tul­lausjär­jestelmä muutenkaan kestäisi sitä, että vuosit­tain vaikka­pa 10 miljoo­nan Suomeen lähetet­tävän paketin osalta tul­li selvit­täisi päästöt. Ei tul­li ole aikoi­hin kyen­nyt enää selvit­tämään paket­tien taloudel­lis­takaan arvoa kuin isoimpi­en toim­i­joiden osalta. Pienet toim­i­jat menevät tul­lauk­ses­sa pitkälti oman ilmoi­tusten mukaan. Suomen kum­ma­jaisu­us tul­lauk­ses­sa on vielä se, että man­ner-Suo­mi ja Ahve­nan­maa kuu­lu­vat arvon­lisäverossa eri rajan piiri­in. Jo siitä aiheutuu isot hallinto- ja kir­jan­pitolisäkus­tan­nuk­set val­ti­olle ja koti­maisille yri­tyk­sille vuosi­ta­sol­la, että koko Suo­mi ei ole samaa arvonlisäveroaluetta.

      2. Ei sitä minus­ta tarvitse niin mon­imutkaises­ti tehdä. Lätkäisee vaan tullin maan kokon­ais­päästö­jen mukaan.

    2. Meitä lohdut­ta­nee se fak­ta että ainakin uusim­man tieteel­lisen tutkimuk­sen mukaan hiilivuo­to on tyre­htynyt. Eli ei EUsta eikä Suomes­ta siiry merkit­tävästi fos­i­il­isia päästöjä sisältävää tuotan­toa kehi­tys­mai­hin. https://www.globalcarbonproject.org/carbonbudget/21/files/GCP_CarbonBudget_2021.pdf
      kalvot 77 ja 78. 

      Kos­ka hiilivuo­to on saman­lainen kuin kaup­patase, eli hiili myy­dyis­sä tuot­teis­sa — hiili oste­tuis­sa tuot­teis­sa ei se ole Suomel­lakaan juuri laskenut. Myymme sel­l­ua ja pape­ria joka on jo vain vähän hiiltä sisältävää ja ostamme öljyä joka sisältää paljon fos­si­ile­ja. Vaik­ka sähkön­tuotan­tomme on erit­täin vähähi­ilistä ja mon­en tuot­teen hiil­i­jalan­jäl­ki on pienen­tynyt, niin tuon­nis­sa on edelleen öljyä.

    3. Eikös EU:ssa ollut suun­nit­teil­la hiil­i­t­ul­lit jot­ka ainakin min­un toiveis­sa vähen­täisi tätä ongelmaa.

    4. On tuo­takin asi­aa tutkit­tukin. Ja ongel­mallisek­si tilanne havait­tu. Kir­jal­lisu­udessa puhutaan päästövuodoista, jot­ka menevät korkeam­man vero­tuk­sen maista mata­lam­man tai olemat­toman päästövero­tuk­sen mai­hin — ja samal­la on tapah­tunut siir­tymää ympäristöys­täväl­lisem­män teknolo­gian tuotan­nos­ta ympäristöom­i­naisuuk­sil­taan heikom­man teknolo­gian tuotan­nok­si. Paikallis­ten päästöra­jo­jen lisäk­si myös sil­lä olisi merk­i­tys­tä päästö­jen vähen­tämisen kannal­ta, miten päästöjä verote­taan maid­en välisil­lä matkoil­la — kos­ka osasyy esim. val­tavaan Kiinan tuon­ti­in on kul­je­tusten halpuus.

      Kan­sain­vä­li­nen lai­va- ja lentoli­ikenne muo­dosta­vat noin 3 % maa­pal­lon kasvi­huonekaa­supäästöistä — mut­ta ne ovat hyvin suurelta osin sitovien päästöleikkaus­vaa­timusten ulkop­uolel­la. Kan­sain­välisen laivali­iken­teen päästöt ovat kovas­sa jatku­vas­sa kasvus­sa. Van­ho­ja laivo­ja pois­tuu liiken­teestä hyvin vähän, ja uudet lai­vat tule­vat usein van­ho­jen lisäk­si, eivät niiden tilalle. Kau­pal­lises­sa liiken­teessä on vielä 100-vuo­ti­ai­ta laivo­jakin. Lentoli­ikenne on het­kel­lis­es­ti vähen­tynyt koro­nan takia, mut­ta jos Int­ian ja Kiinan keskilu­ok­ka oppii vielä lentämään, niin lentoli­iken­teen määrä tulee moninker­tais­tu­maan nykyis­es­tä. Kan­sain­välisen liiken­teen laivoista ja lentokoneista on kasvi­huonekaa­supäästö­jen osalta tutkimuskir­jal­lisu­udessa kir­joitet­tu esim.:

      “If inter­na­tion­al ship­ping and avi­a­tion were coun­tries, each would be respon­si­ble for annu­al emis­sions equiv­a­lent to those of Ger­many (Ener­gy Tran­si­tions Com­mis­sion, 2018). Away from the spot­light of the offi­cial cli­mate regime, both have respond­ed slow­ly and selec­tive­ly to calls to decarbonise.”

      https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2589811621000045

      Kan­sain­välisessä liiken­teessä on paljon vuosikym­meniä sit­ten saavutet­tu­ja etu­ja ja taita­vat lob­bar­it, ja päästöleikkausten tekem­i­nen sil­lä sek­to­ril­la on osoit­tau­tunut mil­tei mah­dot­tomak­si. Jotain pieniä sopimuk­sia on saatu aikaan, ja hiukan paikallista päästökaup­paa, mut­ta taitavasti se osa maa­pal­lon päästöistä on saatu kan­sain­väli­sis­sä ilmas­tosopimuk­sis­sakin jätet­tyä sopimusten sisäl­lön ulkop­uolelle, vaik­ka kyse on nopeasti kas­vav­ista päästöistä.

  5. Ensim­mäi­nen baby-step oikeaan suun­taan olis pala­ta pre-1993-vero­tuk­seen, joka ei erot­tele pääo­ma- ja ansiotuloja.
    Sit­ten kun­nal­lisvero­tus yhtäläis­es­ti näille molem­mille tulomuodoille.
    Seu­raa­va askel olisi aidosti pro­gres­si­ivi­nen kunnallisverotus.

    Pro­gres­sio­ta voisi tämän jäl­keen loiven­taa ja korottaa.
    Esim. 1M€ tulo­ja yhteen­sä vois olla kat­to eli 60%.
    0% vois olla esim. 20k€ ja väli ihan lienaarinen?

    1. 20kE 0%, 100kE 10%, kat­to 1ME 30% olisi jos­sain määrin kohtuullinen

Vastaa käyttäjälle Kuntalainen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *