Rakennusyrityksillä ei ole tutkimusosastoja

Laboren (o.s. Palka­nsaa­jien tutkimus­laitos) synt­täreil­lä laitok­sen johta­ja Mika Mali­ran­ta mainit­si, että täy­del­lisen kil­pailun olo­suhteis­sa yri­tys­ten ei kan­nat­taisi har­joit­taa mitään tutkimustoimintaa.

Tämä vähän hätkähdyt­tävä väite on loogi­nen. Jos yri­tyk­sen tutkimus­tu­lok­set oli­si­vat välit­tömästi sen kil­pail­i­joiden yhtäläis­es­ti käytet­tävis­sä, yri­tys ei saisi tutkimus­panos­tuk­sis­taan mitään etua. Sik­si meil­lä muuten on patenttisuoja.

Etsimät­tä tuli mieleen raken­nus­toim­inta, jos­sa tuot­tavu­us ei ole nous­sut lainkaan viimeisen 50 vuo­den aikana. Sil­lä alal­la on vaikea paten­toi­da merkit­täviä kehi­tysin­no­vaa­tioi­ta. Kun yri­tyskoko on melko pieni, yhdel­läkään raken­nus­li­ik­keelle ei ole mainit­tavaa tutkimustoimintaa.

Sama tilanne on maat­aloudessa, mut­ta sen osalta asia on ratkaistu niin, että val­tio tukee maat­alout­ta tuke­vaa tutkimus­ta suurin sum­min, monikym­menker­tais­es­ti enem­män kuin esimerkik­si kaupunki­talousti­eteen tutkimusta.

Talon­raken­nuk­sen menetelmät ovat alkeel­lisia, kun niitä ver­rataan ris­teilyalus­ten rak­en­tamiseen. Miten kel­lu­van raken­nuk­sen rak­en­t­a­mi­nen voi olla helpom­paa kun taval­lisen rakennuksen?

Alal­la töi­den organ­isoin­ti on myös surkeaa. Joku irvileu­ka sijoit­ti riis­takam­er­an putkire­mon­tin ajak­si asun­toon­sa. Työt veivät noin 4 000 tun­tia, mut­ta asun­nos­sa oli ylipään­sä joku vajaat sata tun­tia. Sil­lä, kuin­ka kauan asun­to on pois­sa käytöstä, ei näytä ole­van mitään hin­taa. Vika on tietysti myös tilaa­jis­sa, jot­ka eivät hin­noit­tele tar­jous­pyyn­nöis­sä urakan viemää aikaa.

Voisi ajatel­la, että rak­en­t­a­mi­nen siir­ty­isi tehtaisi­in ja ton­til­la tehtäisi­in vain raken­nuk­sen kokoon­pano. Ris­teil­i­jöi­den hytit valmis­te­taan näin jos­sain telakan ulkop­uolel­la ja kiin­nitetään laivaan sellaisinaan.

Pien­talot raken­netaan talote­htais­sa ja vain kootaan nopeasti paikan pääl­lä. Ker­rostalo­jen osalta näin ei menetellä.

En tarkoi­ta ele­ment­ti­rak­en­tamista, joka yleistyi 60 vuot­ta sit­ten ja johti todel­la ankeaan rak­en­tamiseen. Tarkoi­tan mod­u­laarista rak­en­tamista monipuoli­sista toisi­in­sa sopivista pala­sista. Jokainen lap­si tun­tee tämän Lego-palikoista. Niin kuin Lego-palikois­takin voi tehdä ihan minkälaisia talo­ja tahansa, voisi mod­u­laari­nen rak­en­t­a­mi­nenkin olla hyvin monipuolista, kaukana betonibrutalismista.

Olisi myös hyvä, että raken­nuk­set oli­si­vat myös puret­tavis­sa niin, että osista voitaisi­in rak­en­taa uusi raken­nus niin kuin lapsetkin voivat käyt­tää Lego-palikoi­ta mon­een kertaan.

Aja­tus ei muuten ole mitenkään val­lanku­mouk­selli­nen. Hir­sir­aken­nuk­sethan oli­vat juuri tätä.

 

51 vastausta artikkeliin “Rakennusyrityksillä ei ole tutkimusosastoja”

  1. Kun Puoli­mat­ka-Koivis­to ‑akseli päät­ti ja ohjaili ele­ment­tilähiöi­den rak­en­tamista 60-luvul­ta alka­en, niin aja­tus oli, että tule­vaisu­udessa on jonkin­laiset leikku­rit, joil­la nämä ele­men­tit sit­ten näp­pärästi pilko­taan palasik­si kier­rä­tyk­seen, ilmeis­es­ti tarkoituk­se­na käyt­tää niitä uudelleen. Huikeasti edis­tyneistä mate­ri­aalitekni­ikan inno­vaa­tioista huoli­mat­ta ei ole sel­l­aisia leikkure­i­ta vieläkään, eikä niitä lähiöitä ole liiem­min puret­tu, pait­si muu­tamis­sa kun­nan vuokrat­alois­sa, jois­sa perusko­r­jauk­set on jätet­ty tekemättä.

    Tehdään rak­en­tamis­menetelmien suh­teen mitä päätök­siä hyvän­sä, niin niiden olisi empi­irisen koke­muk­sen perus­teel­la hyvä perus­tua ole­mas­sa ole­vi­in ratkaisui­hin ja tes­tat­tui­hin toim­intat­apoi­hin. Siinä mis­sä esimerkik­si tietotekni­ikas­sa ratkaisu­jen toteut­tamiskelpoisu­ut­ta rajoit­taa lähin­nä mieliku­vi­tus, niin raken­nustekni­ikas­sa sitä rajoit­taa hyvin vah­vasti fysi­ikan lait ja tois­si­jais­es­ti työvoimakus­tan­nuk­set. Saat­taa olla, että innovoin­nille on raken­nustekni­ikas­sa lähtöko­htais­es­ti aika vähän tilaa ja että tuoteke­hi­tysin­no­vaa­tioista saata­va hyö­ty ver­rat­tuna tuoteke­hi­tyk­sen kus­tan­nuk­si­in on lähtöko­htais­es­ti melko vähäinen.

    1. En tiedä yhtään isoa raken­nus­li­iket­tä Suomes­ta, jol­la ei ole minkään­laista T&K yksikköä. Tuoteke­hi­tyk­sen tarkem­mista tulok­sista raken­nus­li­ik­keet eivät usein kyl­lä pidä ään­tä kuin korkein­taan yleisel­lä tasol­la, jos ovat keksinyt jotain uut­ta paten­toima­ton­ta, mis­tä saa aikansa kil­pailue­t­ua, kos­ka sil­loin idea ehkä kopi­oitaisi­in muiden toimes­ta nopeam­min. Tosin eipä vaik­ka paperi­te­ol­lisu­uskaan paljoa ään­tä pidä tekni­sistä inno­vaa­tiois­taan ja niiden yksi­tyisko­hdista. Uusista tuot­teista kyl­lä, samoin kuin rakennusalakin.

      Ei ole niin, etteikö rak­en­tamisen tuot­tavu­us olisi nous­sut 50 vuodessa — jos tuot­tavu­udel­la tarkoite­taan työn tuo­tok­sen muu­tos­ta. 50 vuot­ta van­hat työkoneet ovat nykymit­ta­pu­un mukaan olleet hyvinkin tehot­to­mia ja huonoon laatu­un johtavia. Nykyään yksi työn­tek­i­jä saa raken­nusta­lal­la työpäivässä aikaan työsaavu­tuk­sia, joi­ta 50 vuot­ta sit­ten ei saanut 3 työn­tek­i­jääkään. Toki on joitain yksit­täisiä tehtäviä, jois­sa työsaavu­tus ei ole paran­tunut. Ja toki yksi osa 50 vuot­ta sit­ten ollut­ta “tuot­tavu­ut­ta” oli­vat mm. jäte­vuoret, joi­ta rak­en­tamises­sa syn­tyi sivu­tuot­teena aikaan ennen kuin jät­teitä alet­ti­in lajitella.

      “Voisi ajatel­la, että rak­en­t­a­mi­nen siir­ty­isi tehtaisi­in ja ton­til­la tehtäisi­in vain raken­nuk­sen kokoon­pano. Ris­teil­i­jöi­den hytit valmis­te­taan näin jos­sain telakan ulkop­uolel­la ja kiin­nitetään laivaan sellaisinaan.”

      Ris­teil­i­jöi­den hyt­ti­valmis­ta­jista yksikään ei ole tain­nut mis­sään päin maail­maa pär­jätä maal­la talon­rak­en­tamises­sa niin, että olisi kyen­nyt pysyvästi val­taa­maan merkit­täviä markki­nao­suuk­sia. Hyt­tien valmis­tuk­sen kus­tan­nus­ta­so per neliö on ilmeis­es­ti korkeampi kuin asuin­raken­nus­neliöi­den — jos kat­so­taan verot­to­mia hin­to­ja ja sivu­ute­taan ton­tin, kaavoit­ta­jan ja raken­nus­valvon­nan kus­tan­nuk­set. Hyt­ti­rak­en­t­a­mi­nen­han on paljon vapaam­paa kuin talon­rak­en­t­a­mi­nen sään­te­lyn osalta. Jos hyteis­säkin pitäisi olla vaik­ka 20 neliön min­imip­in­ta-ala ja ves­sas­sa pyörä­tuolin pyörähdysympyrän ver­ran avoin­ta tilaa, ja vaa­timus myös hytin ulkop­uolelle tehtävistä varas­totiloista kutakin hyt­tiä koti, niin voisi hyt­te­jä tul­la uusi­in laivoihin merkit­tävästi nyky­istä vähemmän.

  2. Raken­nusalan suuri haaste on uusien tutkimus­tu­losten ja teknolo­gioiden käyt­töönot­to alan yri­tyk­sis­sä, mikä tietysti johtuu siitä ettei raken­nusyri­tyk­sil­lä ei ole tutkimu­sosas­to­ja jot­ka käytän­nössä ratkoisi­vat käyt­töönot­toon liit­tyviä kysymyk­siä. Kuten Soin­in­vaara ja Mali­ran­ta hyvin esimerkeil­lään osoit­taa, ei raken­nusalal­la ole insen­ti­ive­jä tutkimu­sosas­to­jen ylläpi­toon. Soin­in­vaara esit­tää mod­u­laaris­ten rak­en­tei­den tuotan­non keskit­tämistä, mis­tä en ole eri mieltä. Olen kuitenkin taipu­vainen ajat­tele­maan että tarvi­taan yhtäaikaa 1) tiukko­ja norme­ja tai vero­ja, jot­ka pakol­la ohjaa­vat raken­nusalaa vaikka­pa vähähi­ilisem­pään suun­taan tai uusien teknolo­gioiden testaamiseen/käyttöönottoon, 2) tun­tu­vaa keskitet­tyä tutkimus­ra­hoi­tus­ta yliopis­toille ja 3) toimi­alako­htaista keskitet­tyä inno­vaa­tiotoim­intaa (esimerkik­si Kira-digi han­ke). Tärkein­tä olisi luo­da yri­tyk­sille kan­nus­teet ja kyvyt tuot­tavu­u­den parantamiseen.

  3. Aivan ensim­mäisek­si kan­nus­tan sin­ua Osmo etsimään käsi­isi kevään 2020 The Econ­o­mistin erikoi­s­pain­ok­sen “The hor­ri­ble hous­ing blun­der: Why the obses­sion with home own­er­ship is so harm­ful” (mak­sumuuri) — linkit sen eri jut­tui­hin löy­tyvät tarvit­taes­sa täältä: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/amosahola/vantaan-sukutilan-sosialisointi-on-jatkumoa-lansimaiden-suurimmalle-virheelle/

    Tämän jäl­keen kan­nus­tan luke­maan Raken­nusle­hden mainion:

    https://www.rakennuslehti.fi/2017/09/rakennusalalla-tyon-tuottavuus-ei-ole-kasvanut-40-vuodessa-onko-allianssista-tai-leanista-apua/

    ”Alaa ei ole kehitet­ty, kos­ka asi­akas mak­saa joka tapauk­ses­sa sen, mitä tuot­ta­ja vaatii”

    Jon­ka jäl­keen voidaankin siir­tyä itse tekniseen ratkaisuun:

    https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/amosahola/kelluvat-kerrostalot-rakennusteollisuuden-teollinen-vallankumous-haamottaa/

    Mut­ta huo­maa, että vaik­ka insinööri kek­sii ratkaisun, sil­lä ei ole mitään arvoa, jos reg­u­laat­tori (tässä tapauk­ses­sa kaupun­ki) toteaa että, että sitä ei saa hyö­dyn­tää — vaik­ka Jeff Bezos / Elon Musk halu­aisi­vat rak­en­taa mil­jardeil­la asun­to­ja Helsinki­in, hei­dät laitet­taisi­in jonon hän­nille ja rak­en­ta­maan pää­sisi pari has­sua kämp­pää joskus lähivuosina.

    Per­im­mäi­nen ratkaisu on siis pois­taa kaupungeista keinotekoinen pula raken­nu­soikeud­es­ta, jon­ka jäl­keen inno­vaa­tioi­ta alkaa kyl­lä syntyä.

    Selvyy­den vuok­si, ongel­ma on onnis­tut­tu ratkaise­maan sekä Sin­ga­pores­sa ja Japanis­sa, ensim­mäisessä suun­nitel­mat­alouden voimin, jälkim­mäisessä markki­na­t­alouden oppi­en mukaan — molem­mat ovat tässä tapauk­ses­sa toimivia ratkaisuja.

  4. Olen joskus poht­in­ut myös rak­sa-alan erikoisuutta.

    Yksi ongelmien lähde on se, että raken­nuskan­nan omis­tus on hajautet­tu ja ver­tikaal­ista inte­graa­tio­ta ei ole.

    Rak­en­ta­jal­la ei ole ns. pen­niäkään kiin­ni elinkaarikus­tan­nuk­sis­sa. Kun tehdään urakkana ja talo ei jää omaan taseeseen, niin kaik­ki oikoti­et käytetään mitä voidaan, jot­ta saadaan pidet­tyä omat kulut kuris­sa ja osta­ja sit­ten tuskailee ylläpi­don kalleu­den kanssa — osta­ja on myös yleen­sä pieni ja koke­ma­ton. Usein yksit­täi­nen taloy­htiö + kasa amatööriosta­jia, jot­ka eivät voi edes teo­ri­as­sa tietää miten raken­nus teknis­es­ti kan­nat­taisi rak­en­taa, jot­ta elinkaarikus­tan­nuk­set pysy­i­sivät kuris­sa. Ja urakka­sopimuk­sil­la tosi­aan sil­lä rak­en­ta­jal­la ei ole mitään intresse­jä edes mita­ta jälkikä­teen onnis­tu­misia, mitä nyt ne taku­uaikaiset kus­tan­nuk­set pitää saa­da minimoitua.

    Isom­mista asun­tokan­nan omis­ta­jista mon­et ovat julk­isia, eikä Hekan ja vas­taavien johdol­la ole oikein kun­nol­lisia insen­ti­ive­jä opti­moi­da elinkaarikus­tan­nuk­sia suh­teessa tuotet­tuun asumisen arvoon. Julkisen asun­to­tuotan­non arvoketju on muutenkin ihan vinksal­laan, kun tehdään “omakus­tan­nehin­taan”, eikä välitetä yhtään siitä mitä asukkaat oikeasti halu­a­vat (jos välitet­täisi­in, vuokrat­taisi­in kaik­ki markki­nahin­taan ja kerät­täisi­in hin­tain­for­maa­ti­ol­la tietoa siitä, että mikä tuot­taa eniten lisäar­voa asukkaille + koitet­taisi­in tehdä mah­dol­lisim­man paljon tulosta).

    Kun vielä asun­to­jen ja kiin­teistö­jen omis­tuk­sen hajau­tus on veroteknis­es­ti tuet­tu (omas­sa asum­i­nen veroteknis­es­ti paljon halvem­paa kuin vuokral­la asum­i­nen), niin raken­nut­tamisen / omis­tamisen skaalae­tu­jen muo­dos­tu­mi­nen on tosi vaikeaa. Kiin­teistöy­htiöt lähtevät heti kär­keen 20% tap­pioase­mas­ta (yri­tysvero oman pääo­man tuo­to­s­ta) vs. hajautet­tu omis­tus­rakenne (ei veroa asuntotulosta).

    Jot­ta tilanne voisi oikeasti muut­tua, niin:
    1) vuokra-asun­nos­sa asumisen pitäisi olla veroteknis­es­ti samal­la viival­la omas­sa asumisen kanssa
    2) kiin­teistöy­htiöi­den pitäisi kas­vaa kym­me­nien tai sato­jen tuhan­sien asun­to­jen kokoiseksi
    3) kiin­teistöy­htiöi­den johtoon pitäisi saa­da oikeasti osaavaam­paa sakkia sen sijaan, että siel­lä on palkka­jo­hta­jia joil­la ei ole omat pen­nit liossa.

    Jos kiin­teistö­fir­mat oli­si­vat tarpeek­si iso­ja, niiden kan­nat­taisi tuoteke­hit­tää asun­to­tuotan­toa niin, että elinkaarikus­tan­nuk­set min­i­moitu­vat ja arvolisä asukkaille mak­si­moituu suh­teessa investoin­ti­in — vain tuol­la taval­la ne voisi­vat saa­da oman pääo­man tuot­toa korkeam­malle kuin kil­pail­i­jat (omis­tusasu­jat / muut kiinteistöyhtiöt).

    1. Omis­tusasumisen suurin etu vuokra-asumiseen ver­rat­tuna ei tule veroe­duista, vaan siitä, että asun­to­laina on ain­oa keino taval­liselle rivikansalaiselle sijoit­taa viisinker­taisel­la velkavivulla.

      Voidaan ver­ra­ta kah­ta tilan­net­ta: 1) Otan omis­tusasun­toa varten 200 000 euron lainan 2) otan 200 000 euron lainan ja ostan sil­lä osakkei­ta vaik­ka jonkun indek­sir­a­has­ton kaut­ta ja asun vuokral­la. Ainakin his­to­ri­al­lis­es­ti vai­h­toe­hto 2) on tuot­tanut parem­min vaik­ka asun­to sijait­sisi kuumas­sa kasvukeskuk­ses­sakin. Tuo vai­h­toe­hto on kuitenkin mah­do­ton taval­liselle ihmiselle, kos­ka pank­ki ei myön­nä noin paljon lainaa osakkei­den ostamista varten. Tämä johtuu pohjim­mil­taan siitä, että noi­ta osakkei­ta ei voi käyt­tää vakuute­na kuin pienel­lä osal­la ostoar­vostaan. Tämä taas johtuu Euroopan Keskus­pankin aset­tamista reg­u­laa­tioista, jot­ka suo­raan ohjaa­vat pankkien raho­ja seiniin.

      Olisi järkeväm­pää jos ihmiset, joil­la ei ole mitään halua tai osaamista kiin­teistön ylläpi­toon asu­isi­vat vuokral­la ja antaisi­vat jonkun ammat­ti­laisen hoitaa talotekni­ikan. Se, että tämä ei ole taloudel­lis­es­ti järkevää suurim­malle osalle ihmi­sistä on kuitenkin lop­pu­jen lopuk­si keskus­pankkipoli­ti­ikas­ta kiinni.

      1. Min­ul­la on ollut sijoi­tus­lainaa ~4x vivul­la sijoi­tusasun­toon. Tosin pakkoly­hen­nyk­set ja arvon­nousu ovat paina­neet sen ~2x vipu­un vuosikymme­nen kuluessa.

        Kiin­teistöhold­ing fir­mal­la voi hyvin olla debt/e­quity-ratio luokkaa 350%, joten vipua kyl­lä on siinä miten pääo­ma on allokoitu.

        On ole­mas­sa myös mui­ta rahas­to­ja kuin pörssiosak­keet. Jos ostat jonkun pankin omaa kiin­teistöra­has­toa, niin se käy hel­posti esim. 65% arvos­ta vaku­udek­si lainalle. Nois­sakin rahas­tois­sa ongel­ma on se, että ne ovat kovin pieniä ja rahas­to­muo­to on han­kala rahoi­tustapa kiin­teistöille, kos­ka rahas­ton yksi tärkeä omi­naisu­us on se, että se on suht. likvidiä.


        Mut­ta yleis­es­ti olet kyl­lä oike­as­sa — pank­ki + laina­puolen reg­u­laa­tio tukee hajautet­tua omis­tus­raken­net­ta joka akti­ivis­es­ti estää skaalae­dun muo­dos­tu­mista kenellekään kiin­teistö­jen omis­tuk­seen / huoltoon jne.

  5. Mut­ta onnek­si niil­lä on voitelu­osas­tot jot­ka ovat vuosikym­meniä tunke­neet tilket­tä poli­itikko­jen ja puoluei­den lomp­si­in. Onhan se hyvä, että joku hyö­tyy rumista kaupungeista ja taloista.

  6. Pohdin tätä dig­i­tal­isaa­tion ja innovoin­nin kaut­ta ja ver­tasin auto­ja asun­toi­hin. Autois­sa on automati­ikkaa ja moot­tori on yhdis­tet­tävis­sä inte­groitu­na suo­raan huoltoon. Ener­giate­hokku­ut­ta ja läm­mi­tys­tä ja ilmas­toin­tia hal­li­taan automaat­tis­es­ti. Ikku­nat aukeaa sähköl­lä, val­ot syt­tyy ja sam­muu automaat­tis­es­ti. Tur­val­lisu­us ja avus­ta­vat lait­teet ovat kehit­tyneet hur­jasti. Avaimil­la ei ole enää roo­lia. Viihde on inte­groitu­na ajamiseen.

    Auton­va­lmis­ta­jil­la on ollut helpom­paa kos­ka voivat ajatel­la kokon­aisu­ut­ta ja vali­ta tätä tuke­van teknologian.

    Kuin­ka paljon poten­ti­aalia olisi vas­taavasti toimivil­la ratkaisuil­la kotona ja eri­tyis­es­ti myös kerrostaloissa.

    Teo­ri­as­sa ratkaisut ovat jo ole­mas­sa (ja joil­lakin meil­lä jo käytössä). Jois­sakin har­vois­sa uusis­sa ker­rostalois­sa on pien­tä yri­tys­tä tähän suun­taan ja monis­sa omakoti­talois­sa ollaan jo pitkäl­lä. Nykyään esimerkik­si Wi-Fi yhteys sähkölait­teen ei mak­sa juuri mitään. Viimeiset 20 vuot­ta on syn­tynyt uusia standardeja…

    Veikkaan­pa, että stan­dard­eil­la ei päästä eteen­päin vaan Google Home ottaa tule­vaisu­udessa dig­i­taalisen inte­graat­torin roolin ja käyt­töli­it­tymän hal­tu­u­un . Jatkos­sa raken­nus­li­ikkeil­lä ei ehkä palveluk­er­rokses­sa ole arvon­muo­dos­tus­ta eikä kykyä dig­i­taal­isi­in innovaatioihin..

  7. Sanois­in, että patent­tisuo­ja on tässä aika tois­si­jainen asia. Kuten Soin­in­vaara toteaa, suuret tehostamis­mah­dol­lisu­udet liit­tyvät töi­den organ­isoimiseen ja mod­u­laarisu­u­teen, joka taval­laan palau­tuu samaan asi­aan. Siis siihen, että työt organ­isoidaan tehtaaseen paikalla rak­en­tamisen sijaan.

    Työ­maan logis­ti­ikan jär­jestämi­nen ei ole mis­tään paten­tista kiin­ni, ja toisaal­ta, yri­tys­vakoilu ei ketään paljon hyödytä, jos itsel­lä ei ole kykyä ja halua organ­isoi­da omaa toim­intaa. Ja kykyä myös han­kkia osaavaa työvoimaa ja pitää siitä kiinni.

    Vähän kaukaa haet­tu ver­tausko­h­ta on Elon Muskin perus­ta­ma SpaceX. Musk ilmoit­ti jo alku­vai­heessa, että fir­ma ei pyri paten­toimaan keksin­töjään ja piti patent­te­ja alal­la suh­teel­lisen merk­i­tyk­set­töminä. En tarkalleen tiedä, miten pitkälle fir­ma on tästä peri­aat­teesta pitänyt kiin­ni. Aika usein joku juristi kuitenkin ajaa paten­toimaan var­muu­den vuok­si. Joka tapauk­ses­sa, SpaceX on niin kaukana edel­lä kil­pail­i­joitaan, että paten­teil­la todel­la ei ole väliä. Kyse on erit­täin nopeatah­tis­es­ta yri­tys-ere­hdys ‑menetelmään perus­tu­vas­ta kehi­tystyöstä, kan­toraket­tien tuotan­non ja uudelleenkäytön jär­jestämis­es­tä tehokkaak­si ja raket­tien suun­nit­telemis­es­ta alus­ta asti tuke­maan tätä, tuhan­sien varsin nuorten ihmis­ten muo­dosta­mas­ta innokkaas­ta työvoimas­ta, riit­tävästä rahoituk­ses­ta. Nämä eivät siu­naan­nu millekään kil­pail­i­jalle patent­tia rikko­ma­l­la tai teol­lisu­us­vakoile­mal­la, mikä oli ilmeis­es­ti todis­tet­ta­va. Isot val­ti­ol­lisetkin toim­i­jat (joista osa viis veisaa patent­tisuo­jas­ta ylipäätään) ovat lähin­nä tyy­tyneet ihmettelemään sivusta.

    Vas­taavasti esim. CLT-tilaele­menteista rak­en­t­a­mi­nen on kokon­aisu­udessaan niin eri­lainen jär­jestelmä betoniele­ment­tei­hin ver­rat­tuna, tehtaal­ta valmi­iseen raken­nuk­seen, että betoniele­ment­ti­rak­en­ta­ja ei minkään patentin voimal­la muu­tu CLT-rak­en­ta­jak­si. Suomes­sa tämä on nähty mm. CLT-ele­ment­tien saatavu­udessa, jon­ka senkin pystyt­tämi­nen vaatii aika paljon. Puuele­ment­te­jä on tuo­tu kaukaa ulkomailtakin.

    1. Todel­lisu­udessa jos raken­nat erikoslait­tei­ta ja kalus­toa ja olet itse niiden ain­oa oper­aat­tori niin mitään ei kan­na­ta paten­toi­da. Kat­sos jos sin­ul­la on maail­man paras sauvasekoitin jos­sa on paljon oikeasti rahaa ja ener­giaa säästäviä keksin­töjä niin heti kun alat tätä sauvasekoit­in­ta myymään kulut­ta­jille niin kil­pail­i­jat voivat ostaa sekoit­time­si ja kopi­oi­da kaiken.

      Ymmärtääk­seni SpaceX myös itse oper­oi raket­te­jaan, jol­loin kil­pail­i­joiden on melko vaikeaa päästä kopi­oimaan SpaceX:n keksin­töjä kuin ei heil­lä ole minkään­laisia lail­lisia keino­ja päästä näi­hin käsiksi.

      SpaceX:n raketit ovat var­maan ain­oi­ta teol­lis­tuot­tei­den alo­ja jos­sa valmis­ta­jal­la on loogista pitää monop­o­li myös tuot­tei­den­sa oper­oin­nista. Wärt­silä myy moot­tor­e­itaan muille, Vaisala myy sen­sorituot­teitaan muille.

      Jos­sain mielessä markki­na­t­alous toimii jo sil­lä ole­tuk­sel­la että kaik­ki kopi­oidaan, muuten­han ei voisi syn­tyä kil­pailua jos kaik­ki on salaista ja sisäpi­ir­i­ti­etoa. Muuten­han työn­tek­i­jöi­den kil­pailukiel­lot limit­tyvät tähän aiheeseen — työn­tek­i­jöi­den siir­tymi­nen kil­pail­i­jal­ta toiselle aut­taa tiedon siir­tymisessä jol­loin kil­pailu kove­nee kun on vähem­män yri­tys­ten omia salaisuuk­sia anta­mas­sa kilpailuetua.

  8. Hyvä näkökul­ma. Raken­nusala on monel­la tapaa ongel­mainen, markki­na­t­alous ei toimi.
    Raken­nus­li­ik­keet ovat lähin­nä rahoi­tu­sor­gan­isaa­tioi­ta. Han­k­in­taverkko on mon­imutkainen ja lop­ul­ta työn tekevät keikkafir­man kaut­ta löy­de­tyt ihmiset. 

    Asun­non hin­ta on se minkä asi­akkaat pystyvät mak­samaan noin20 vuo­den aikana. Kaik­ki kel­paa, joten mik­si raken­nus­li­ike tek­isi mitään muu­ta kuin omien kulu­jen säästämistä.

    Alan lain­säädän­tö ja sopimuk­set ovat tehty rak­en­ta­jia suo­siviksi. Osta­ja vas­taa ja maksaa. 

    Eri­tyi­nen ongel­ma ovat lisä­työt ja kus­tan­nusten lasken­nan onnis­tu­mi­nen. Ris­ki työn hin­noit­telun epäon­nis­tu­mis­es­ta on osta­jal­la, ei muil­la. Tämä tuot­taa bud­jetin yli­tyk­siä ja tilaa­jalle yllät­täviä lisätöitä. 

    Kil­pailun puute. Ala jos­sa kaik­ki tun­te­vat toisen­sa. Alt­tius jär­jestelmä­ta­son korruptiolle. 

    Lisäk­si har­va halu­aa asua koetalos­sa, jos­sa on omat ongelmana.

  9. Puuk­er­rostalo­ja kootaan enenevässä määrin tilaele­menteistä, käytän­nössä pienen asun­non kokoi­sista täysin valmi­ista puubok­seista. Käsit­tääk­seni aiheesta on käyn­nis­sä paljon tutkimus­ta ja stan­dar­d­oin­ti­työtä, ilmeis­es­ti paljolti julkisrahoitteista.

    Ongel­ma em. tilaele­ment­tien kanssa on ainakin nykyi­nen toteu­tus- ja pysty­tys­ketju. Pienem­mät puu­laaki­it kasaavaat tilaele­ment­te­jä tase punaise­na, ja kipuil­e­vat sen kanssa, mis­tä löy­ty­isi se raken­nus­li­ike joka pystyt­tää talon työ­maal­la. Tuo­teosat­uotan­nos­sa suurin osa liike­vai­h­dos­ta jää tehtaaseen eikä pelkkä kokoon­pan­otyö kiin­nos­ta per­in­teisiä raken­nus­li­ikkeitä. Suurem­mista raken­nusy­htiöstä ilmeis­es­ti vas­ta SRV on kehit­tänyt enem­män aidosti puu­rak­en­tamista, tosin han­kalaa sekin on ollut (vrt. Super­cellin kos­teuskatas­trofi jne).

  10. Ode
    “Etsimät­tä tuli mieleen raken­nus­toim­inta, jos­sa tuot­tavu­us ei ole nous­sut lainkaan viimeisen 50 vuo­den aikana. ”

    Kun kat­soo raken­nus­puolen työkalu­jen kehi­tys­tä viimeisen 50v aikana, niin tämä ei kyl­lä voi pitää paikkaansa. Oma isänikin rak­en­si omakoti­talomme katon 80-luvul­la ihan vasar­al­la, ei ainakaan oma­toimi­rak­en­ta­jil­la ollut naulaimia eikä ruuvivääntimiä. 

    Ja onko tosi, että ele­ment­tien, eris­tei­den ja kaiken sen mitä raken­nus­te­ol­lisu­udessa tarvi­taan, valmis­tuk­ses­sa ei ole muka men­ty yhtään eteen­päin? Miten voi olla mah­dol­lista, että tehdas­valmis­teiset kom­po­nen­tit kuten perusvesikaiv­ot, putket, rän­nit, kat­topel­lit, LVI- ja sähkölait­teet mak­saisi­vat yhtä paljon kuin 50 vuot­ta sit­ten? Ja ihan var­masti kaik­ki työka­lut ja työkoneet kuten nos­tu­rit, henkilönos­timet yms. ovat hal­ven­tuneet viimeisen 50v aikana.

    Jo pelkästään suo­jalase­ja käyt­tämäl­lä saadaan tehokkku­use­tu­ja, kun äijät eivät makaa saikul­la roskia silmissä. 

    En siis suos­tu usko­maan että talon­raken­nus ei olisi men­nyt yhtään eteen­päin ja jos tilas­to­jen mukaan mitään ei ole tapah­tunut, kyseessä on melkein pakko olla mit­tausvirhe. Sen kyl­lä uskon, että vas­taavia tuot­tavu­us­loikkia ei ole otet­tu, mitä muual­la ja syynä on juuri luet­tele­masi syyt.

    Vai voisiko olla niin, että tuot­tavu­u­den nousun mukana talo­jen vaa­timuk­set ja mon­imutkaisu­us on kas­vanut samaa tah­tia? Eli miten tuot­tavu­ut­ta on ylipäätän­sä mitat­tu? No tuli vielä sel­l­ainen seli­tys mieleen, että mikäli työvoima on nykyään ammat­ti­taidot­tomam­paa, niin raken­nus­taidon huonon­tu­mi­nen on kom­pen­soin­ut tehos­tuneet työkalut.

    Ode
    “Tarkoi­tan mod­u­laarista rak­en­tamista monipuoli­sista toisi­in­sa sopivista palasista. ”

    Mod­u­uli­rak­en­tei­sis­sa raken­nuk­sis­sa on pakko olla aika jäykät eli raskas­rak­en­teiset run­got. Huoneethan eivät saisi kovinkaan paljoa vään­ty­il­lä tai taipuil­la kul­je­tuk­sen aikana tai seinät ovat täyn­nä halkeamia ja putket vääntyilleet.

    Joko mod­u­ulien runk­o­rak­en­tei­den tulisi olla todel­la jämäköitä eli kuluisi enem­män raken­nus­ma­te­ri­aale­ja, taik­ka mod­u­ulit täy­tyy tukea kul­je­tuk­sen ja asen­nuk­sen jäl­keen puret­taval­la teräske­hikol­la. Käytän­nössä voi olla vaikeaa rak­en­taa raken­nuk­si­in sopivia mod­u­ule­ja, jot­ka ovat help­po asen­taa, eivätkä vau­ri­oidu kul­je­tuk­ses­sa ilman että hin­ta karkaa käsistä. Lai­vathan ovat pudas­ta terästä niis­sä se kai onnis­tuu sen takia. Kokon­ais­ten raken­nusten kohdal­la tämä kyl­lä onnis­tuu, mut­ta kul­je­tus­mi­tat aset­ta­vat sille omat rajoituksensa.

    Mut­ta puret­tavas­ta runk­opalk­istos­ta olisi help­po tehdä riit­tävän jäykkä siirtämistä ja nos­telua varten. Pitäisi vain miet­tiä, kuin­ka palk­isto saadaan puret­tua kun mod­u­uli on paikoil­laan. Täl­löin raken­nuk­si­in kulu­van mate­ri­aain määrä ei kasvaisi.

  11. “En tarkoi­ta ele­ment­ti­rak­en­tamista, joka yleistyi 60 vuot­ta sit­ten ja johti todel­la ankeaan rakentamiseen.”
    Onko se edelleen ankeaa?
    Ehkä ankeus johtuu jostain muus­ta kuin elementistä?

    Puret­tavu­ut­ta ei kyl­lä ote­ta vieläkään oikein mitenkään huomioon, esim. juuri lin­jasa­neer­auk­sen läpikäyneenä, mitään rak­en­tei­ta ei tehty avat­taviksi ilman niiden rikkomista. “Kos­ka niitä ei yleen­sä tarvitse avata”.

    Asuin­rak­en­tamises­sa tiet­ty näkyy kil­pailun puute, jota virkakoneis­to ylläpitää: kun on “vaa­ti­va” kohde Hki:ssä, niin on vain pari fir­maa, jot­ka edes yrit­tää saadaa urakkaa.

    Mod­u­laarisu­us on vaikeaa. Isois­sa talois­sa se tarkoit­taa 3‑ulotteisia ele­ment­te­jä eli pelkän laatan (2‑ulotteinen) sijas­ta. Ammat­tikielel­lä niitä kut­su­taan tilaelementeiksi.
    Kovasti niitä on aina välil­lä yritet­ty aikaansaa­da, mut­ta läpi ei ole lyönyt.

    Yksi syy on tiet­ty se, että sen lisäk­si, että jokainen raken­nus raken­netaan käsi­työnä, se pitää myös suun­nitel­la käsi­työnä. Jos raVa hyväksy­isi helpom­min geneerisen mod­u­laar­i­talon, niin niitä voisi syn­tyäkin. Mut­ta sit­ten taas otsikot kirkuisi­vat vuosikau­sia, että ympäristöstä tehdään entistä monotonisempaa.

    Fira (jol­la muuten erikoinen toim­inta­malli) on kehit­tänyt rak­en­tamiseen dig­i­taal­ista apua, jota liisaa myös muille ja heil­lä on myös kai täl­lä het­kel­lä ain­oa “valmis­mod­u­uli” tar­jol­la: kylpy­huone. Ostin heiltä asun­non viime vuon­na. Edes kylp­pärin laat­to­jen ladon­taa ei pystynyt muut­ta­maan. Joten jon­nin­ver­ran on vielä säätöä, ennen kuin houkut­tele­vu­us kasvaa.

    1. Kylpy­huonemod­u­ulei­ta on Suomes­sa ollut ainakin 1970-luvul­ta asti. Helsingis­säkin on monia yli 40-vuo­ti­ai­ta talo­ja, jois­sa on yhä alku­peräiset kylpy­huonemod­u­ulit. Kylpy­huonemod­u­ulei­ta tar­joavia yri­tyk­siä on use­ampia niin Suomes­sa kuin ulko­mail­lakin. Suomes­sa käytetään sekä Suomes­sa valmis­tet­tu­ja että ulko­mail­ta tuo­tu­ja tilaelementtejä.

  12. Mik­si mod­u­laari­nen lai­va on helpom­pi toteut­taa kuin talo?
    Kos­ka merive­den omi­naisu­udet vai­htelee globaal­isti mon­ta deka­dia vähem­män kuin maaperä kah­den vierekkäisen ton­tin välillä.

  13. Hyvä point­ti tosi­aan. Per­in­teiset hir­sir­aken­nuk­set eivät joudu jät­teek­si oikeas­t­aan koskaan. Onko­han tätä huomioitu ener­giate­hokku­us­lasken­nas­sa mitenkään.

    Samaa tehot­to­muut­ta muuten on katu­jen ja tei­den rak­en­tamises­sa kun remont­te­ja ei saa­da niputet­tua. Kehä I oli remon­tin alla vuo­den. Viikkokausi­in sul­je­tul­la kaistal­la ei tapah­tunut yhtään mitään. Kun tiel­lä kuitenkin on pakko olla joku arvo kak­sikaistaise­na ja vähempi arvo yksikaistaise­na niin kai tämä pitäisi näkyä myös urakan aikataulu­tuk­ses­sa. Päin­vas­tainen esimerk­ki tietysti kun vas­ta päällystet­ty katu revitään auki jonkin toisen urakan toimesta.

  14. Tuo rak­en­tamisen tuot­tavu­uske­hi­tys tarvit­sisi kyl­lä vähän tarkem­paa ana­lyysiä mis­tä siinä on kyse. Mitä luku­ja ver­taa­mal­la tuot­tavu­us on pysynyt paikallaan?

    Raken­nu­sosate­ol­lisu­udessa tuot­tavu­uske­hi­tys­tä on tapah­tunut siinä mis­sä muus­sakin teol­lisu­udessa automaa­tion kaut­ta; ei tiil­iä enää lyödä käsin, vaan robot­ti suoltaa tasakokoista kap­palet­ta liukuhi­hnal­ta. 50 vuot­ta sit­ten betoniele­men­tit valet­ti­in usein työ­maal­la, nykyään tehtaas­sa; onko ele­ment­ti­tuotan­non tuot­tavu­u­den parane­m­i­nen rak­en­tamisen vai teol­lisu­u­den tuottavuutta?

    Vielä parikym­men­tä vuot­ta sit­ten lat­ti­ap­in­nat asen­net­ti­in juuri ja juuri kovet­tuneen betonin päälle, seu­rauk­se­na val­ta­va määrä sisäil­maon­gel­maisia raken­nuk­sia. Nyt betoni­val­u­jen annetaan kuiv­ua kun­nol­la; las­ke­taanko tämä tuot­tavu­u­den heiken­tymisek­si, kun vas­taa­vankokoisen talon valmis­tu­mi­nen kestää pidempään?

    Entä raken­nusten ener­giate­hokku­us? Nykyaikainen asuin­ta­lo on käyt­tökus­tan­nuk­sil­taan aivan eri luokkaa kuin 90-luvun talo. Miten tämä on huomioitu tuot­tavu­udessa? Onko lisäar­vo osa rak­en­tamisen tuot­tavu­ut­ta, vai val­uuko se sit­tenkin raken­nu­sosate­ol­lisu­u­teen, eris­tete­htaiden ja ikku­navalmis­ta­jien sarakkeisi­in? Vai ken­ties rahoitusmarkkinoille?

    Mitä taas tulee rak­en­tamisen mod­u­laarisu­u­teen, niin esi­valmis­tet­tu­jen ele­ment­tien kokoa rajoit­taa tänä päivänä täs­mälleen samat asi­at kuin 50 vuot­ta sit­tenkin. Katu­jen mutkat ja teitä ylit­tävät sil­lat eivät ole maagis­es­ti kas­va­neet tuot­tavu­uske­hi­tys­tä paran­taak­seen suurem­mik­si. Työ­maille toimitet­ti­in kul­je­tuk­sen kannal­ta mak­simimit­taisia esi­valmis­tet­tu­ja ele­ment­te­jä jo 70-luvulla. 

    Noin muuten rak­en­tamisen tuot­tavu­uskasvua rajoit­taa aika paljon krooni­nen pula raken­nu­soikeud­es­ta. Jo ihan nyky­isil­lä raken­nus­menetelmil­lä olisi mah­dol­lista rak­en­taa parem­pia talo­ja halvem­mal­la yksikköhin­nal­la, mut­ta kos­ka raken­nu­soikeus on ylivoimais­es­ti arvokkain yksit­täi­nen kom­po­nent­ti rak­en­tamises­sa, käytetään tuoteke­hi­tys­panok­set raken­net­tavu­u­den kehit­tämisen sijaan mielu­um­min nau­ret­tavaan raken­nu­soikeu­den osaoptimointiin.

    1. Hyviä huomioi­ta, lisäisin vielä että Suomes­sa ja muis­sa län­si­mais­sa raken­nuk­set ovat käytän­nössä aina uni­ikke­ja, pois­lukien pien­talo­tuotan­to. Jokainen raken­nus suun­nitel­laan yksilöl­lis­es­ti kyseiselle paikalle kaavamääräys­ten ja jatku­vasti muut­tuvien rak­en­tamisen normien mukaises­ti. Jos kuvitel­laan vaik­ka teol­lisu­u­den puolelta tilan­net­ta jos­sa esimerkik­si jokainen valmis­tet­ta­va auto suun­niteltaisi­in ja raken­net­taisi­in yksilöl­lis­es­ti, voisi tuot­tavu­us olla melko heikkoa. Edel­lä maini­tun takia mm pie­nien tuotan­to­e­rien urheilu- tai muut erikoisautot mak­sa­vat jopa miljoo­nia, vaik­ka mate­ri­aalia niis­sä ei ole yhtään enem­pää kuin robo­t­i­soidul­ta liukuhi­hnal­ta tule­vis­sa vakioautoissa. 

      Maail­mal­la on kyl­lä jonkin ver­ran ollut melko korkean tuot­tavu­u­den raken­nus­tuotan­toa, esimerkik­si Etelä-Kore­an Soulis­sa ja sen esikaupunkialueille raken­net­ti­in 1960–1990 kaupungis­tu­misen ja nopean väestönkasvun aikaan jopa puoli miljoona asun­toa vuodessa, vähän vas­taaval­la taval­la kuin Suomen aluer­ak­en­tamises­sa. Soulis­sa yksi gryn­deri saat­toi tehdä samoil­la suu­nitelmil­la yht­enäiselle alueelle jopa sato­ja täysin saman­laisia korkei­ta raken­nuk­sia, sys­teemit hioi­tu­i­v­at ja tehokku­us nousi, asun­top­u­las­ta kär­sivät ihmiset sai­vat halpo­ja asun­to­ja. Mitään erikoista inno­vaa­tio­ta ei tuot­tavu­u­den nousu­un tarvit­tu, vain tois­tet­tavu­us ja tästä johtu­va har­jaan­tu­mi­nen. Tosin vaiku­tus kaupunkiku­vaan oli kyseenalainen, mm raken­nuk­sien kylki­in piti maala­ta 15 ker­roksen korkeudelle suuret järjestys­nu­merot jot­ta oman talon löytää sato­jen saman­lais­ten talo­jen joukos­ta. Nykyään sama raken­nustyyli on Kiinas­sa melko yleinen.

  15. Hyviä huomioi­ta.

    Raken­nusalan tutkimus ja innovoin­ti­toim­inta on nykyisel­lään varsin yliopis­tove­toista. Välil­lä uusi toim­i­ja tulee markki­noille inno­vati­ivi­su­uskär­jel­lä. Kovin nopeasti nämä tup­paa­vat taan­tu­maan tavanomaisik­si rakennusliikkeiksi. 

    Hyvä esimerk­ki on eräs kor­jausurakoin­tia tekevä raken­nus­fir­ma, joka lanseerasi taan­noin nor­maalia nopeam­min tehtävän putkire­mon­tin. Pilot­tiko­hde Roi­hu­vuores­sa onnis­tui käsit­tääk­seni aika nap­pi­in, eivätkä kus­tan­nuk­setkaan karan­neet karan­neet pil­vi­in. Työtä nopeut­ta­neet inno­vaa­tiot syn­tyivät ilmeis­es­ti pelkästään työte­htävien opti­moin­nil­la ja valmis­tavas­ta teol­lisu­ud­es­ta perin tut­tua JIT-toim­intaa sovelta­mal­la. Uusia “kuukaudessa valmi­ik­si” ‑kohtei­ta ei kuitenkaan tehty, kos­ka ko. yri­tyk­sen mukaan “ihmiset eivät halua nopei­ta putkire­mont­te­ja”. Noinkohan?

    Helsingis­sä raken­nusalal­la on use­am­man vuo­den ajan vallinnut täyskysyn­tä. Ken­ties inno­vaa­tiot ja tutkimus­toim­inta vaati­si­vat vähän kovem­pia aiko­ja, jol­loin ihan kaikkea ei ostet­taisi ihan mil­lä hin­nal­la tahansa. Nyt innovoin­ti ei kan­na­ta, kos­ka van­hatkin ratkaisut menevät täy­teen hin­taan kau­pak­si. Jos Merikan­non­ran­nan kort­teli tehtäisi­in nyt, ei kan­nat­taisi investoi­da aikaa kestävään, huolel­liseen huip­puarkkite­htien suun­nit­telu­un. Halvem­mak­si tulisi lätk­iä paikalle kaa­van sal­li­mat betoniele­ment­ti­talot, sil­lä nekin kävi­sivät kau­pak­si tun­nin kulues­sa varaamisen alkamisesta. 

    Oma lukun­sa on se, että raken­nusalaan ja asumiseen kohdis­tu­vat “tutkimus­tu­lok­set” ovat häm­mästyt­tävän usein anek­do­taal­isia. Mil­loin kuulemme siitä, että “ihmiset eivät halua enää huoneis­tosauno­ja vaan iso­ja vaate­huonei­ta”, “yhteis­ti­lat ovat men­neet pois muodista” ja “ihmiset halu­a­vat asua pel­lon keskelle raken­ne­tuis­sa pien­asun­nois­sa”. Syvälli­nen tutkimus asum­is­miel­tymyk­sistä ja siitä, mil­lainen rak­en­t­a­mi­nen oikeasti kulut­ta­jaa palvelisi, on varsin vähäistä.

    1. “Raken­nusalan tutkimus ja innovoin­ti­toim­inta on nykyisel­lään varsin yliopistovetoista.”

      Tuo­ta en usko. Ker­ro 5 keskeistä yliopis­tove­toista inno­vaa­tio­ta raken­nusalal­ta 2000-luvul­ta, joista on tul­lut kau­pal­lisia men­estyk­siä? Suomen rak­en­tamisen kehi­tys oli aikoinaan VTT-vetoista, kun pelkästään rak­en­tamista kehit­tämässä oli aikoinaan usei­ta sato­ja tutk­i­joi­ta. Yliopis­tot Suomes­sa keskit­tyvät ope­tus­min­is­ter­iön ohjaam­i­na nykyään enem­män tieteel­liseen julkaisemiseen englan­niksi kuin innovoin­ti­in, jota niis­sä tehti­in aiem­min enemmän.

    2. “Oma lukun­sa on se, että raken­nusalaan ja asumiseen kohdis­tu­vat “tutkimus­tu­lok­set” ovat häm­mästyt­tävän usein anek­do­taal­isia. Mil­loin kuulemme siitä, että “ihmiset eivät halua enää huoneis­tosauno­ja vaan iso­ja vaate­huonei­ta”, “yhteis­ti­lat ovat men­neet pois muodista” ja “ihmiset halu­a­vat asua pel­lon keskelle raken­ne­tuis­sa pien­asun­nois­sa”. Syvälli­nen tutkimus asum­is­miel­tymyk­sistä ja siitä, mil­lainen rak­en­t­a­mi­nen oikeasti kulut­ta­jaa palvelisi, on varsin vähäistä.”

      Julka­istut kyse­ly­tu­lo­suutiset on ihan eri asia kuin syvälli­nen tutkimus asum­is­miel­tymyk­sistä. Jälkim­mäistäkin tehdään jatku­vasti, mut­ta kiin­nos­tavim­mat tulok­set ovat raha­nar­voisia, eikä niitä julka­ista ilmais­net­tiuuti­sis­sa. Aika pysyvä tulos kyseis­sä kuitenkin se, että huo­mat­ta­va osa suo­ma­lai­sista halu­aisi asua omakoti­talos­sa, mieluiten met­sän tai jär­ven ran­nal­la — ja lähel­lä palvelui­ta. Se, että halu­taanko huoneis­tosauno­ja vai vaate­huonei­ta, riip­puu siitä keneltä kysyy — ja että mikä on vertailutaso.

      Pahim­mil­laan “kyse­ly­tutkimuk­set” ovat sel­l­aisia netin panee­liky­se­ly­itä, jois­sa iso osa vas­taa­jista on joko lap­sia ja nuo­ria tai pitkäaikaistyöt­tömiä, työkyvyt­tömyy­seläkeläisiä ja van­hu­useläkeläisiä — jot­ka vas­tail­e­vat pien­ten vas­taus­palkkioiden perässä siinä, mis­sä työssä käyvil­lä ei ole moi­seen aikaa.

      Mut­ta kyse­ly­tutkimuk­set ovat ihan eri asia kuin raken­nusalal­la yleinen tekni­nen tuoteke­hi­tys, jos­ta ei kir­joitel­la uutisia, kun se on niin arkista.

    3. “Helsingis­sä raken­nusalal­la on use­am­man vuo­den ajan vallinnut täyskysyn­tä. Ken­ties inno­vaa­tiot ja tutkimus­toim­inta vaati­si­vat vähän kovem­pia aiko­ja, jol­loin ihan kaikkea ei ostet­taisi ihan mil­lä hin­nal­la tahansa. Nyt innovoin­ti ei kan­na­ta, kos­ka van­hatkin ratkaisut menevät täy­teen hin­taan kaupaksi.”

      Tuol­lainen aika oli vuon­na 2018, jol­loin mon­et raken­nusyri­tyk­set tekivät viime vuosien parhaat tulok­sen­sa. Tuskin tilan­net­ta raken­nusalal­la on voin­ut vuo­den 2019 jäl­keen ihan sel­l­aisek­si luon­nehtia, että mikä tahansa oste­taan mil­lä hin­nal­la taansa. Suurin raken­nus­li­ike Suomes­sa keräsi liikevoit­toa alle 2 % yli 2 mil­jardin euron liike­vai­h­dostaan tilikaudel­la 2020. Viivan alle jäi niin huonos­ti, vaik­ka yri­tyk­sel­lä on paljon pääo­masi­joituk­si­akin. Tulos oli kuitenkin parem­pi kuin vuon­na 2019, jol­loin liikevoit­to­pros­ent­ti oli alle 1 %. Vuon­na 2018 sille jäi voit­toa 10 % liikevaihdosta.

      Raken­nus­li­ikkei­den osu­us han­kkei­den taloudel­lis­es­ta kokon­aisu­ud­es­ta riip­puu valmi­in tuot­teen hin­nas­ta vähen­net­tynä maapo­h­jan kus­tan­nuk­sil­la. Maapo­hjien kus­tan­nuk­set ovat viime vuosi­na nousseet asun­to­jen ja kiin­teistö­jen hin­to­jen nousu­vauh­tia nopeam­min. Tont­ti­ra­has­tot ovat tehneet viime vuosi­na hyvin voit­toa. Samoin vuokrat­alo­jen omistajat.

  16. Sit­ten on vielä se Raken­nus­li­it­to, ulko­maisen “har­maan työvoiman” eli kil­pailun tor­jun­ta ja kaik­ki kak­sikym­men­tä todis­tus­ta ja kort­tia, joi­ta yksinker­taista suorit­tavaa työtä tekevältä raken­nus­mieheltä vaa­di­taan. Ei ihme jos ei tuot­tavu­ushyö­tyjä syn­ny, jos työte­htävien ympärille raken­netaan tuol­lainen vallihauta.

    Samaan aikaan voin men­nä koodaa­maan elämän ja kuole­man jär­jestelmiä harrastuspohjalta.

  17. Kaupun­gin vahties­sa HITAS sys­teemil­lään hin­taa ja laat­ua niin innovoin­nit kohdis­tuu siihen miten hin­nas­ta ja laadus­ta pystytään parhait­en tin­kimään. San­o­taanko niin että hyvinkin luovia ratkaisu­ja tuol­lai­sis­sa kohteis­sa on nähty, oikei­ta viher­vasem­mis­ton unelmakohteita.

  18. O.S:“Etsimättä tuli mieleen raken­nus­toim­inta, jos­sa tuot­tavu­us ei ole nous­sut lainkaan viimeisen 50 vuo­den aikana. ”

    Mitähän O.S. mah­taa tarkoit­taa ? SRV:“Olemme vuon­na 1987 perustet­tu, Helsin­gin pörssis­sä lis­tat­tu yhtiö. Toim­imme kasvukeskuk­sis­sa Suomes­sa ja Venäjäl­lä. Liike­vai­h­tomme vuon­na 2020 oli 975,5 miljoon­aa euroa. Noin 1 000 SRV:läisen lisäk­si työl­listämme noin 4 200 ali­hankki­jan verkoston.”

    Olenko nyt aivan kuu­ta­mol­la, kos­ka raken­nusalan pörssiy­htiöt louhi­vat mas­sia aivan tolkut­tomasti. Val­tio syytää alalle asum­is­tukea, mikä siir­tyy kon­sernien taseisi­in vuokralais­ten kaut­ta. Helsinginkin raken­nusko­hteis­sa tehdään työtä 24/7 . Pyhätöi­denkin tekem­i­nen kan­nat­taa, vaik­ka palk­ka pitää mak­saa työn­tek­i­jälle kaksinkertaisena.

    En nyt ymmär­rä O.S:n avausta.

      1. Merkonom­i­na voin tode­ta että tuot­tavu­us oli ensim­mäi­nen opit­tu ter­mi alan koulu­tuk­ses­sa. Tuot­tavu­us on myös maat­aloudessa toden­näköis­es­ti ain­oa oleelli­nen tek­i­jä jon­ka vil­jeli­jän kan­nat­taa ottaa huomioon joka vuosi. Ihmette­len mik­si Eemil ei ymmärtänyt mitä tarkoit­taa tuot­tavu­us vaik­ka on itse alal­la jos­sa tuot­tavu­u­den pitäisi olla oleel­lis­es­ti ensim­mäisenä päämääränä. Tuskin kukaan maanvil­jeli­jä enään hevosel­la lähde kyn­tämään mon­en sadan hehtaarin pelko­ja kyl­lä siinä menisi koko kevät. Juuri tämän takia trak­tori on keksitty.

      2. Ei tarvitse nähdä vaivaa tutkimis­es­ta, jos mas­sia tulee muutenkin riit­tävästi. Vakavam­min puhuen tutkimus kyl­lä kuu­luu enem­män raken­nus­tuote­te­ol­lisu­udelle, joka myös pystynee paten­toimaankin keksin­töjään. Teetin itse viemärire­mon­tin jol­lakin paten­toidul­la menetelmäl­lä muu­tamia vuosia sit­ten. Se kyl­lä mak­soi vähin­tään saman ver­ran kuin nor­maa­likin viemärei­den uusimi­nen, mut­ta hai­tat asumiselle oli­vat vähäisemmät.

  19. O.S:” tiedätkö mitä tarkoite­taan tuot­tavu­udel­la. Sil­lä ei ole mitään tekemistä voiton kanssa.”

    Eikö mitään ? Jos tehdään keksin­töjä, inno­vaa­tioi­ta ja parem­pia työmenetelmiä, niin eikö se tuo mitään lisäar­voa / voit­toa yri­tyk­sille ? Jos näin on , niin turha sit­ten on panos­taa tutkimustoimintaan.

    Ovathan raken­nusalan kon­ser­nit tehneet merkit­täviä tuot­tavu­ut­ta paran­tavia inno­vaa­tioi­ta. Hal­van työvoiman käyt­tö mm. enti­sistä itäblokin maista. Val­tion vuosit­tain mak­saman n. kah­den mil­jardin euron asum­istuen hyö­dyn­tämi­nen liike­toimis­saan. Tuot­tavu­u­den kasvu toteu­tuu siten, että sama tuo­tos tehdään entistä halvem­mal­la. Ja tämä kaik­ki lisää yri­tys­ten voittoa. 

    Ymmär­rän kyl­lä, että raken­nusalan tuot­tavu­us ei itsessään kas­va, mut­ta väliäkös sil­lä. Pääa­sia on, että yri­tys­ten voit­to kas­vaa. Pääsyynä on markki­noiden epäter­ve rakenne. Oikeam­min ajatel­tuna rakenne on ter­ve siinä mielessä, että asum­i­nen tarvit­see yhteiskun­nan tukea. Se on hin­ta , jon­ka joudumme mak­samaan hyv­in­voin­ti­val­tion palveluista .(korkea verotus).

    O.S:“Sama tilanne on maat­alous­dessa, “. Ei näytä kuitenkaan ole­van. Amos Aholan linkissä (raken­nusle­hti) , arvon­lisäyk­seen perus­tu­va työn tuot­tavu­us on kas­vanut eniten teol­lisu­udessa ja maataloudessa. 

    Rahul Somani:“Tuottavuus on myös maat­aloudessa toden­näköis­es­ti ain­oa oleelli­nen tek­i­jä jon­ka vil­jeli­jän kan­nat­taa ottaa huomioon joka vuosi.” Tilanne maat­aloudessa muis­tut­taa raken­nus — ja palvelu­alo­jen tuotan­toa. Val­tio mak­saa ruuan tuot­tamiseen tukea, joka siir­tyy teol­lisu­u­den ja kau­pan kat­teisi­in sekä tasaa kulut­ta­jan ruokalaskua. Ruuan­tuotan­non raa­ka-ainei­den tuot­tamises­sa määrän, laadun ja halvem­min kus­tan­nuksin tuot­ta­mi­nen ei lisää vil­jeli­jän viivan alle jäävää osu­ut­ta. Se johtuu teol­lisu­u­den ja kau­pan määräävästä markkina-asemasta.

    1. Met­sätöis­sö työn tuot­tqavu­us on jus­tee­ri­a­jas­ta lisään­tynyt noin 30-ker­taisek­si. Se ei ole kuitenkaan lisänyt met­surien tulo­ja 30-ker­taisek­si. Jos vain yhdel­lä met­so­ril­la olisi käyrtössään met­säkone ja muut tek­i­sivät työtä jus­teereil­la, tuo yksi olisi rikas. Tuot­tavu­u­den kasvu ei kil­pail­luil­la markki­noil­la lisää voittoja.

      1. Eikö tuo esimerk­ki päde myös maat­aloudessa? Ne isän­nät jot­ka han­kki­vat ensim­mäiset trak­torit ja leikku­upuimu­rit 1960-luvun puo­livälis­sä sai­vat etu­matkan maat­alouden tuotan­nos­sa kun Suomes­sa maat­alouden koneel­lis­tu­mi­nen tapah­tui isol­la mit­takaaval­la kuin ne isän­nät jot­ka eivät omis­ta­neet trak­to­ria ja leikku­upuimuria vaan tekivät työt hevospelil­lä jou­tu­i­v­at joko jos­sain vai­heessa myymään maati­lan tai kokon­aan lopet­ta­maan kos­ka trak­torit ja leikku­upuimu­rit oli jätet­ty han­ki­mat­ta johtuen mon­es­ta eri tek­i­jöistä kyl­lä joista suurim­mat oli taloudel­liset tekijät.

      2. Raken­nusalan yksi ongel­ma on, että kil­pailu ei toi­mi — tai se, miten kil­pailu toimii. Arvon­lisä val­uu raken­nu­sosien valmis­ta­jille, konei­den ja kalus­ton vuokraa­jille, ali­hankki­joille, rahoit­ta­jille, markki­noin­ti- ja kiin­teistöväl­i­tys­toimi­alalle ym. Suun­nit­telu, toteu­tus ja pahim­mil­laan kymmenet eri osa­puo­let riitelevät keskenään sen sijaan että pyrk­i­sivät yhdessä edis­tämään raken­nushanket­ta. Ajas­ta jäl­keen­jääneet sopimuk­set ovat hai­tan­neet teknisen kehi­tyk­sen hyö­dyn­tämistä, kos­ka sil­lä ei ole saatu kustannussäästöä.
        Kun kysyn­tä las­kee, tar­jon­taa rajoite­taan, jot­ta hin­to­ja ei tarvitse laskea. Kun kysyn­tä nousee, hin­nat nou­se­vat, mut­ta tar­jon­taa ei kas­vate­ta vaan toim­i­tusa­jat pitenevät. Taustal­la voi hyvin olla alan tun­net­tu syk­lisyys, eli nousut ja laskut vuorot­tel­e­vat, jol­loin ei kan­na­ta investoi­da tuotan­toka­p­a­siteet­ti­in, jota ei koh­ta taas tarvita.

      3. Rak­en­tamisen tuot­tavu­usti­las­tot tehdään Suomes­sa yleen­sä arvon­lisäyspo­h­jaisi­na. Kun tuo­tos mitataan arvon­lisäyk­senä, eli euroina, voiton kasvu kas­vat­taisi tuot­tavu­ut­ta näis­sä tilas­tois­sa. Suomes­sa ei tehdä rak­en­tamisen­tuot­tavu­usti­las­to­ja seu­rat­en esim. sitä, mon­tako kuu­tio­ta maa­ta on työn­tek­i­jämäärään näh­den saatu siir­ret­tyä, vaan tuot­tavu­ut­ta pääasi­as­sa tavoil­la, jois­sa ei seu­ra­ta, mitä panok­sil­la on eri aikoina saatu aikaan. Saimaan kana­va kaivet­ti­in aikoinaan lapi­oil­la. Enää sel­l­aista työtä ei tehtäisi lapioilla.

      4. Työn tuot­tavu­ut­ta ei mita­ta arvon­lisäpo­h­jais­es­ti, kos­ka sil­loin inflaa­tio tarkoit­taisi tuot­tavu­u­den nousua. Se tehdään jaka­mal­la rak­en­tamisen välyy­mi työ­tun­tien määräl­lä. (Siinä taas on ongel­mana, ettei laat­ua ote­ta kun­nol­la huomioon) Täl­l­lä meit­tar­il­la raken­nusalan tuot­tavu­us ei ole nous­sut lainkaan 50 vuoteen.

      5. Kan­nat­taa lukea esim. Palka­nsaa­jien tutkimuskeskuk­sen julka­isu “Rak­en­tamisen tuot­tavu­us” vuodelta 2020. Siinä on aika hyvin koot­tu rak­en­tamisen tuot­tavu­us­tutkimuk­si­in liit­tyviä perusasioi­ta. Ja tehty rak­en­tamisen tuot­tavu­us­tarkastelu­ja myös itse. Tuot­tavu­ut­ta on seu­rat­tu rapor­tis­sa kuvat­ul­la yhtälöl­lä 3 eli käytän­nössä arvon­lisäyk­sen kaut­ta eli euro­jen kaut­ta. Panok­se­na on käytet­ty työ­panok­sen määrää.

      6. Soin­in­vaara kirjoitti:

        “Työn tuot­tavu­ut­ta ei mita­ta arvon­lisäpo­h­jais­es­ti, kos­ka sil­loin inflaa­tio tarkoit­taisi tuot­tavu­u­den nousua. Se tehdään jaka­mal­la rak­en­tamisen välyy­mi työ­tun­tien määräl­lä. (Siinä taas on ongel­mana, ettei laat­ua ote­ta kun­nol­la huomioon) Täl­l­lä meit­tar­il­la raken­nusalan tuot­tavu­us ei ole nous­sut lainkaan 50 vuoteen.”

        Toimi­alaver­tailuis­sa tuot­tavu­ut­ta mitataan yleisim­min arvon­lisäpo­h­jais­es­ti, reaal­i­hin­noil­la eli yleiset inflaa­tiot oikaisten. 

        Sen lisäk­si on toki yritet­ty myös määrit­tää tuot­tavu­uske­hi­tys­tä myös mm. yrit­tämäl­lä arvail­la rak­en­tamisen volyymin suhdet­ta työ­tun­tien määri­in, joista kum­mankin suureen osalta his­to­ri­ati­etoi­hin liit­tyy merkit­tävää epä­var­muut­ta. Luvan­varaisen uud­is­rak­en­tamisen volyymistä on tieto­ja 50 vuodelta, mut­ta kos­ka työvoimas­ta yli puo­let on nykyään kor­jaus­rak­en­tamisenkin paris­sa ja ei-luvan­varaista rak­en­tamista teke­viä, niin tilas­toista on hie­man vaikea tietää, mihin aikaa on mis­säkin määrin mil­loinkin his­to­ri­an var­rel­la käytet­ty, kun ei osa­ta rapor­toi­da edes kor­jaus­rak­en­tamisen ja ei-luvan­varaisen rak­en­tamisen volyymin määrää. Rak­en­tamisen kokon­aisvolyymiä ei osa­ta tilas­toi­da määräl­lisin indikaat­tor­ein täl­lä het­kel­läkään kuin uud­is­rak­en­tamisen osalta, saati 50 vuo­den taakse.

        Kor­jaus­rak­en­tamisen osalta tilas­tot nykyke­hi­tyk­ses­täkin tehdään Suomes­sa euroina, kun siitä löy­tyy parhait­en tietoa — kun taas teh­dyn rak­en­tamistyön sisäl­löstä ei ker­ry kat­tavaa tilas­to­dataa. Yli puo­let rak­en­tamisen liike­vai­h­dos­ta on kor­jaus­rak­en­tamista, eli siihen liit­tyvät volyymit ja niiden kehi­tys eivät ole ihan vähäpätöi­nen asia rak­en­tamisen tuot­tavu­usti­las­toväit­tei­den tietopo­h­jan kannal­ta, vaan asian ydin.

      7. “Se tehdään jaka­mal­la rak­en­tamisen välyy­mi työ­tun­tien määräl­lä. (Siinä taas on ongel­mana, ettei laat­ua ote­ta kun­nol­la huomioon) Täl­l­lä meit­tar­il­la raken­nusalan tuot­tavu­us ei ole nous­sut lainkaan 50 vuoteen.”

        Tuos­sa tulikin vas­taus, mik­si tulos on aika pahasti väärä. Tänä päivänä ken­ties työn­tek­i­jä tuot­taa keskimäärin saman määrän neliöitä (tähän ei kai las­ke­ta työvä­linei­den ja esim naulo­jen tuotan­toon osal­lis­tunei­ta), mut­ta ovathan nykyaikaiset asun­not selvästi parem­min varustel­tu­ja ja esim laa­toituk­sia on var­maankin selvästi enem­män kuin 50 vuot­ta sitten.

        Ehkä se, kuin­ka usein per­he tai ihmi­nen halu­aa vai­h­taa asun­toa, ker­toisi jotain asun­to­jen laadun kehi­tyk­ses­tä, joskin vai­h­tamiseen vaikut­ta­vat myös muut seikat, kuten työ­paikan muut­tumi­nen, työ­matkan lyhen­tymi­nen, asun­non ympäristö jne.

        Mie­lenki­in­toista keskustelua asi­as­ta, jotain muu­ta kuin Suo­mi 24…

    2. Eemille vain täs­men­tävä lisäkom­ment­ti tuo­hon Eemilin kom­ment­ti­in jos­sa teol­lis­us ja kaup­pa ottaa kat­teen välistä. Näin on Suomes­sa hyvinkin pitkään että kaup­pa ottaa välistä kos­ka se kuu­luu kau­pan liike­toim­intaan hyvin mon­es­sakin suh­teessa. Tilanne olisi toinen ja onkin mon­es­sa muus­sa Euroopan mais­sa jos­sa vil­jeli­jät myyvät suo­raan tiloil­ta kulut­ta­jille tuot­tei­ta ilman että vähit­täiskaup­pa ottaa välistä. Tämä on Suomes­sa vähäistä että tilal­ta ost­a­mi­nen olisi yleistynyt ja se johtuu syistä kuten vähäisen markki­noin­nin puut­teesta tiloil­la ja uusien ruokala­jien tulosta markkin­noille on Suomes­sa vielä vähäisem­pää kuin muis­sa EU /ETA mais­sa. Enkä ver­taile tässä nyt iso­ja mait kuten Saksaa,Italiaa, Ran­skaa ja Espan­jaa Suomen tilante­seen vaan EU/ ETA:n keskikokoisia mai­ta kuten Tan­skaa, Ruot­sia, Itä­val­taa, Hol­lan­tia, Bel­giaa, Nor­jaa sekä Irlan­tia ja mik­sei jos­sain määrin Por­tu­galia. Mil­lään muul­la taval­la ruuan­tuotan­non myyn­ti ja markki­noin­ti ei onnis­tu jos ei ole joko suo­ramyyn­tiä tiloil­ta tai vähit­täiskaup­paa joka ottaa liike­talouden lain mukaan aina välistä. Kol­mat­ta vai­h­toe­hto ei ole vielä kek­sit­ty. Toden­näköis­es­ti osu­usti­lat ovat kol­mas vai­h­toe­hto mut­ta niiden lukumäärä on Suomes­sa hyvin pieni.

    3. Eemilille vas­ta kom­ment­ti tuo­hon mik­si raken­nusy­htiöt tuo­vat ns “hal­patyövoimaa” enti­sistä itäblokin maista johtuu yksinker­tais­es­ti siitä että enti­sis­sä itäblokin mais­sa on edelleen paljon alan osaamista tar­jol­la ja kysyn­tää on län­ti­sis­sä Euroopan mais­sa sekä myös Venäjäl­lä jos­sa työsken­telee paljon entis­ten neu­vos­to­tasavaljo­jen kansalaisia raken­nustyö­mail­la suuris­sa kaupungeis­sa kuten Mosko­va ja Pietari. 

      Yhtä samal­la logi­ikalla aikoinaan Suomes­ta lähti raken­nustyömiehiä mai­hin kuten Iraki­in ja Libyaan 1970-luvul­la. Suomes­sa kun oli osaamista ja Irakissa ja Libyas­sa oli markkinat.Tuolloin ei puhut­tu suo­ma­lai­sista hal­patyövoimas­ta vaik­ka Irakissa oli työvoimaa maan omas­sa väestöstä suh­teutet­tuna väk­iluku­un enem­män kuin Suomes­sa. Työvoimaa haetaan sieltä mis­tä sitä on tar­jol­la. Jos raken­nusy­htiöil­lä on esim pulaa työvoimas­ta niin ei siihen 10 vuo­den ammat­tik­oulu­tus auta kos­ka työvoimas­ta on pulaa nyt ja tässä.

  20. Raken­nusalal­la on mon­en­laista kehitet­tävää, mut­ta jos lähtöko­h­ta on ettei 50 vuo­teen alan tuot­tavu­us ei ole kas­vanut, niin keskustelun lähtöko­h­dat ovat melkois­es­ti pielessä. 

    Huono ana­lyysi johtaa heikkoi­hin päätelmiin.

  21. Tutk­i­ja punavuoresta:“Nyt innovoin­ti ei kan­na­ta, kos­ka van­hatkin ratkaisut menevät täy­teen hin­taan kaupaksi”

    Juuri noin, ja ne menevät kau­pak­si, kos­ka val­tio sub­ven­toi alaa asum­is- sun muin tuin . Pelkkä asum­is­tu­ki on 2 mrd. euroa. 

    Tosin alal­la tehdään inno­vaa­tioi­ta koko ajan käytän­nön tasol­la. Esim. raken­nus­ma­te­ri­aaleis­sa ja työmenetelmis­sä on tapah­tunut huikea kehi­tys, mut­ta eikö niitä las­ke­ta mukaan ? Olisi hyvä tietää mihin tilas­toon O.S. perus­taa väit­teen­sä, mil­lä tuot­tavu­ut­ta on mitattu? 

    Miten arvote­taan käyt­tö- ja kor­jauskus­tan­nusten sekä raken­nusten kestoiän muu­tok­set ? Esim. luop­umi­nen tasakat­torak­en­tamis­es­ta piden­tää raken­nusten elinikää ratkai­sev­asti sekä vähen­tää elinkaarikus­tan­nuk­sia. Eikö tämä kuu­lu tuottavuuteen ?

    O.S:n alku­peräi­nen väite :“Etsimät­tä tuli mieleen raken­nus­toim­inta, jos­sa tuot­tavu­us ei ole nous­sut lainkaan viimeisen 50 vuo­den aikana. ”

    Wiki:“Kun tuotan­non kehit­tämisen seu­rauk­se­na tuo­tos per panos ‑suhde eli tuot­tavu­us kas­vaa, tuotan­nos­sa saadaan enem­män aikaan vähemmällä. ”

    1. Wiki:“Kun tuotan­non kehit­tämisen seu­rauk­se­na tuo­tos per panos ‑suhde eli tuot­tavu­us kas­vaa, tuotan­nos­sa saadaan enem­män aikaan vähemmällä. ”

      Tarkkaan ottaen euromääräiset tuot­tavu­u­den mit­tar­it, joi­ta suurin osa ainakin julk­isu­udessa esite­ty­istä mittareista on, mit­taa­vat panok­se­na kul­loisenkin kysyn­tä-tar­jon­ta-tilanteen määräämään vai­h­to­suh­teen mukaan sen, miten paljon muiden tuot­ta­maa ollaan valmi­ita vai­h­ta­maan mitatun tuottamaan.

      Jol­loin siis myös laske­mal­la mitatun tuot­ta­jan elin­ta­soa tuot­tavu­us nousee, ja näin tuot­tavu­udel­la voidaan perustel­la kiky-sopimuksiakin.

      Toinen tapa nos­taa tuot­tavu­ut­ta ovat tietenkin tekniset inno­vaa­tiot, joskus myös toimin­nan ratio­nal­isoin­ti, sil­loin kun se ei ole tek­i­jän koke­man kuor­mi­tuk­sen kohtu­u­ton­ta lisäämistä.

      Työssäkäyvän kulut­ta­jan ase­ma tässä on skit­sofreeni­nen: töis­sä hän lyö nyrkkiä pöytään nos­taak­seen omaa elin­ta­soaan ja kau­pas­sa hän val­it­see halv­in­ta luovut­taak­seen elin­ta­sostaan mah­dol­lisim­man vähän muille. Kun kaik­ki tekevät näin, syn­tyy tas­apaino, joka on kohtu­ullisen tasainen ja siten nopeahkon kasvun tuottava.

      Kos­ka läh­es kaik­ki työssä käyvät koke­vat juuri hei­dän työte­htävien­sä ole­van keskimääräistä tärkeämpiä, he myös tavoit­tel­e­vat keskimääräistä suurem­paa palkkaa. Niin­pä suurin osa työssäkäyvistä koke­vat elin­ta­son­sa ole­van liian alhaisen ja valit­ta­vat sitä, jos­ta seu­raa, että mitä enem­män ihmiset valit­ta­vat ole­vansa palkkakuopas­sa, sitä parem­pi tilanne on kokon­aisu­udessaan ja sitä suurem­paa kokon­aiskasvu. Jos taas tutkimus ker­too kansan ole­van maail­man onnel­lisin, ollaan uppoa­mas­sa siihen itseensä.

      Tämähän näkyy eri­no­maisen hyvin maamme nykyisessä tilanteessa. Läh­es koko ajan sit­ten 1990-luvun laman tulo­erot ovat olleet pelkästään työt­tömyy­den ja työt­tömyysko­r­vausten tason jäädyt­tämisen takia selvästi suurem­mat kuin ennen lamaa ja siten myös kasvu selvästi hitaampaa.

      Val­lit­se­vaan taloususkon­toon kuu­luu, että hidas­ta kasvua yritetään “kor­ja­ta” kas­vat­ta­mal­la tulo­ero­ja, ja tämä perustel­laan ver­taa­mal­la ero­ja mai­hin, jois­sa tulo­erot ovat vielä suurem­mat, kuten vaikka­pa Nige­ria, ja sanom­al­la, aivan oikein, että tulo­erot ovat edelleen meil­lä kohtuulliset.

  22. O.S:” Jos vain yhdel­lä met­so­ril­la olisi käyrtössään met­säkone ja muut tek­i­sivät työtä jus­teereil­la, tuo yksi olisi rikas.”

    Anek­doot­ti: Suo­ma­laisia met­sure­i­ta meni taan­noina töi­hin Kanadaan. He oli­vat kovia työn­tek­i­jöitä, mut­ta eivät saavut­ta­neet päivit­täistä työnormia vaik­ka huhki­vat hikipäässä. Työn­jo­hta­ja kut­sui hei­dät puhut­telu­un laiskot­telus­ta ja antoi samal­la näyt­teen oikeas­ta työskentelystä. 

    Kun kymp­pi vetäisi moot­torisa­han käyn­ti­in, niin suo­ma­laiset met­surit kysyivät pöl­lämystyneinä , että mikäs ääni tuo on ? He oli­vat kaata­neet pui­ta pelkäl­lä sahan laipal­la ja ketjul­la ilman moot­torin apuja. 🙂

    O.S:“Tuottavuuden kasvu ei kil­pail­luil­la markki­noil­la lisää voittoja.”

    Onko Suomen rak­en­tamises­sa kyse kil­pailun puut­teesta ? Voitothan kasvavat.

  23. Osmo: “Työn tuot­tavu­ut­ta ei mita­ta arvon­lisäpo­h­jais­es­ti, kos­ka sil­loin inflaa­tio tarkoit­taisi tuot­tavu­u­den nousua. Se tehdään jaka­mal­la rak­en­tamisen volyy­mi työ­tun­tien määräl­lä. (Siinä taas on ongel­mana, ettei laat­ua ote­ta kun­nol­la huomioon) Täl­l­lä mit­tar­il­la raken­nusalan tuot­tavu­us ei ole nous­sut lainkaan 50 vuoteen.”
    Jos nyt ensin kat­so­taan tuo­ta volyymiä — oli se sit­ten neliöme­tre­jä tai kuu­tioi­ta. Rak­en­tamis­määräyk­set ovat kiristyneet jatku­vasti, mikä tarkoit­taa että se mikä kel­pasi ennen, ei kel­paa enää nykyään. Mate­ri­aalien pitää olla ser­ti­fioitu­ja, tarvi­taan suuri määrä eri­laisia suun­nit­telijoi­ta ja koor­di­naat­tor­e­i­ta yms. valvo­maan han­kkei­ta; jopa sel­l­ainen yksinker­tainen asia, että aiem­min raken­net­ti­in hel­posti raken­net­ta­vat paikat, nyt­tem­min on ollut jäl­jel­lä vain han­kalasti (kalli­isti) raken­net­tavia. Kun myös ker­rosten määrä on kas­vanut, kun rak­en­t­a­mi­nen keskit­tyy kasvukeskuk­si­in, jois­sa maankäyt­töä pitää tehostaa, kus­tan­nuk­set nousevat.

    Työ­tun­tien määrä on sit­ten se toinen asia. Siinä on var­masti paran­tamiseen varaa. “Hyvin suun­nitel­tu on hyvin tehty” on van­ha sanon­ta. Mut­ta raken­nusalal­la ei tarpeet­tomasti halu­ta suun­nitel­la etukä­teen ennen kuin han­kkeen rahoi­tus ym. on var­maa. Ja sit­ten kun se on var­maa, halu­taan aloit­taa heti — eli ei ole juuri aikaa suun­nitel­la kun­nol­la. Myös toteu­tus­vai­heessa toteu­tuk­sen suun­nit­telus­sa on ongelmia. Tyyp­il­lis­es­ti han­kkeessa kuin han­kkeessa tulee “yllä­tyk­siä” jol­loin aikataulut menevät uusik­si. Eri alo­jen työt on suun­nitel­tu järjestyk­sessä peräkkäin, ja kun aikataulu pet­tää, tulee ongelmia. Pitäisi osa­ta suun­nitel­la epätäy­del­listä ja epä­var­maa, mut­ta sel­l­aiseen ei ole kun­nol­lisia työkalu­ja. Yhteiskun­nas­sa mon­es­sa muus­sa mon­imutkaises­sa asi­as­sa on sama ongel­ma, “wicked prob­lem”. Kun asi­at ovat tarpeek­si mon­imutkaisia, niihin ei ole hyviä ratkaisui­ta. Rak­en­t­a­mi­nen ja kaupunkisu­un­nit­telu vs. talouske­hi­tys, sosi­aa­li­nen tasa-arvo, ihmis­ten ter­veys jne. muo­dosta­vat kokon­aisu­u­den, jota on mah­do­ton­ta hal­li­ta. Ja sit­ten kun kuitenkin yritetään, man­ageroidaan vuoron perään sinne ja tänne ja lop­putu­los on ihan mitä sattuu 😉

  24. Tästähän julka­isti­in hil­jat­tain aika pitkä ja laa­ja selvi­tys, olikos nyt jonkin min­is­ter­iön tilaa­ma, en muista. Muis­taak­seni siinä nimeno­maan raken­nus­tuote­te­ol­lisu­u­den puolel­la tuot­tavu­uske­hi­tys­tä kyl­lä havait­ti­in, mut­ta työ­maa­puolel­la kehi­tys oli heikom­paa. Olemat­ta alan asiantun­ti­ja, minus­ta on ollut mie­lenki­in­toista havai­ta, että isotkin raken­nus­li­ik­keet (SRV, YIT jne) pystyvät hyvi­in tulok­si­in (siis liike­toimin­nal­lis­es­ti, tuot­tavu­ut­ta­han ne eivät juurikaan rapor­toi) asun­torak­en­tamisen puolel­la, mut­ta pro­jek­ti­rak­en­tamis­es­ta tulee iso­ja tap­pi­oi­ta. Mikä ehkä ker­too tästä tuot­tavu­uske­hi­tyk­sen ongel­mas­ta oma­l­la taval­laan. Var­masti tähän liit­tyy myös se, että tilaa­jat ovat pro­jek­ti­rak­en­tamises­sa yleen­sä myös ammat­ti­laisia, toisin kuin kodi­nos­ta­jat. Asun­tomarkki­nan rom­ah­t­a­mi­nen olisi kar­mai­se­va yhteiskun­nalli­nen kri­isi, joten sen tukem­i­nen mm. asum­istuel­la ja alhaisel­la korko­ta­sol­la on ymmär­ret­tävää. Toisaal­ta näyt­tää myös siltä, että nämä eri­laiset tuk­i­toimet ovat val­uneet yhtiöi­den tulok­si­in ilman, että niiden on tarvin­nut juurikaan panos­taa innovoin­ti­in. Kuplau­tu­misen ris­ki ainakin sijoi­tusasun­top­uolel­la on kohol­la, näin sanois­in ja tästä ollaan yleis­es­tikin kai huolis­saan. Tuk­i­toimil­la on myös ei-toiv­ot­tu­ja sivu­vaiku­tuk­sia, niin tarpeel­lisia kuin ne var­maan ovat olleetkin. Usein­han on näin että ratkaisu johonkin ongel­maan luo samal­la uuden ongelman.

    1. Jaakko,

      kir­joituk­sesi herät­ti ajatuk­sen, että yhteiskun­nal­lisen kehi­tyk­sen yleisiä ten­densse­jä taitaa olla pyrkimys kohti sel­l­aista, mihin neu­vos­tokom­mu­nis­mi yrit­ti päästä yhdel­lä harp­pauk­sel­la: tietyn peruselin­ta­son tar­joami­nen kaikkien ulot­tuville joko täysin ilmaise­na tai ainakin kohtu­ullisen pienin tuloinkin hankittavana.

      Eli siis kaikkien pitäisi saa­da kohtu­ullis­es­ti ter­veel­listä ruokaa, kat­to pään­sä päälle ja riit­tävä koulu­tus, sekä ter­vey­den­hoito. Keinot vain vai­htel­e­vat siinä, miten kohtu­uhin­taisu­us toteutetaan.

      Perus­tarpeista koulu­tus ja ter­vey­den­hoito tuote­taan val­tion monop­o­li­na läh­es täysin verovaroin, eli samoin kuin Neu­vos­toli­itossakin tehti­in. Seu­rauk­se­na ovat kilo­me­trien jonot ja jatku­va tyy­tymät­tömyys palvelun tasoon, lähin­nä ter­vey­den­hoi­dos­sa, koulu­tuk­ses­sa tuo­honkin malli­in ollaan kohtu­ullisen tyytyväisiä.

      Asun­to­tuotan­nos­sa yhteiskun­nan, pääasi­as­sa val­tion, tuki­ra­haa syy­de­tään pankkien yksi­tyisen läh­es korot­toman lainara­han lisäk­si kysyn­täpuolelle, joka sit­ten johtaa infla­toorisu­u­teen, jos­ta taas hyö­tyvät eläk­er­a­has­tot ja suuret kaupun­git, jot­ka kaavoituk­sel­la tont­tikau­pan avul­la tätäkin kaut­ta nyhtävät asum­is­tukia taskui­hin­sa, ehkä mak­saak­seen niil­l­lä sit­ten toimeen­tu­lo­tukia… tai kir­jastopalvelu­ja, who knows and who cares.

      Oikeas­t­aan kaik­ista edel­lä maini­tu­ista perus­tarpeista ain­oas­taan ruuan suh­teen on se ongel­ma, että sitä tuote­taan liikaa. Maanvil­jeli­jät ovat ain­oa elinkeinon­har­joit­ta­jien ryh­mä, joi­ta väitetään tehot­tomik­si sik­si, että he tuot­ta­vat enem­män kuin edes kohtu­ullisen yli­pain­oinen kansakun­ta jak­saa syödä.

      Maat­aloudessa tue­taan suo­raan tuot­ta­jaa pääosin hin­tatuke­na, jol­loin tietysti voidaan määrätä jo tässä hin­tata­sos­ta. Maat­aloudessa on myös pin­ta-alatukea, joka taas pitää yllä tilakoko­jen laa­jem­paa jakau­maa ja alaa työl­listäväm­pänä kuin se ehkä muuten olisi. Ja rahoit­taa siten maaseudun aina vain van­henevien van­hus­ten hoitamista.

      Öky­isän­nät rahoit­ta­vat hiilid­iok­sidia tuprut­ta­vat maas­turin­sa ja muut köy­hien ärsyt­tämisvä­li­neen­sä siis tuil­la siinä kuin gryn­der­itkin, mut­ta yhteiskun­nal­lis­es­ti on eroa siinä, että raken­nus­mag­naat­tien tuot­ta­maa ei mene roski­in käyt­tämät­tä (pait­si joskus juuri ennen taloudel­lista rom­ah­dus­ta raken­net­tu­ja liiketilo­ja), vaan siitä on aina lähin­nä pulaa, kun taas ruokaa pitää kär­rätä kaatopaikoille tai viedä tuel­la ulko­maille, ettei koko kansakun­ta jou­tu­isi ähkyyn. Toki maat­alouden tukemiseen kuluu myös rahaa aivan tolkut­tomasti, mut­ta hyvää ei tun­netusti saa halvalla.

      Ne keput, ne keput. Tosin käsit­tääk­seni demar­it, vaik­ka aina ovat pitäneetkin, ainakin ennen vaale­ja, maat­alous­tukia liian suu­ri­na, ovat olleet vähin­täänkin kätilöinä tuo­ta tuk­i­jär­jestelmää syn­nytet­täessä. Ihmekös tuo, kun demari ja kepu istah­ta­vat samaan pöytään, niin onhan siinä vielä boomere­i­ta seu­raavas­sakin sukupolves­sa usein maalais- ja kaupunki­lais­serkku vas­takkain, ja sehän sit­ten riip­puu sukuri­itoi­hin taipu­vaisu­ud­es­ta, mitä siitä seuraa.

      No, ilman omaa val­u­ut­taa meil­lä hädin tuskin on varaa tukea edes maat­alout­tamekaan, joten sikakalli­ita asun­to­ja jonotet­ta­neen kuu­li­ais­es­ti jatkossakin.

  25. Jostain syys­tä kom­ment­tiani ei julka­istu. Yritän uudelleen.

    Alku­peräi­nen ongel­ma kai on siis rak­en­tamisen hin­tata­so, jota tehostamisel­la halut­taisi­in alaspäin, sekä alen­neina yksikkökus­tan­nuksi­na että kysyn­nän nopeam­pana tyydyttymisenä.

    Perus­tarpei­ta tyy­dytetään eri­lais­ten tukimekanis­mien avul­la. Raken­nus­te­ol­lisu­udessa se tapah­tuu rahoit­ta­mal­la kysyn­tää asum­is­tukien ja halpo­jen lain­o­jen avul­la. Maat­aloudessa se tehdään tuke­mal­la suo­raan tuotan­toa. Toises­sa on jatku­vaa pulaa, toises­sa ongel­mana on liikatuotato.

  26. kaverin puolesta…:“Ne keput, ne keput. ”

    Onhan tuo merkilli­nen hoke­ma. Suurim­mat tukien saa­jat ja hyö­dyn­täjät ovat kokoomuk­sen (sek) kan­nat­ta­jat. He vain ovat hil­jaa ja tyy­tyväisiä kun keskus­ta likaa käten­sä puo­lus­taes­saan maaseudun väestöä. 

    Sekoomus­laisil­la on maan suurim­mat maati­lat sekä ruoka­te­ol­lisu­u­den johto — ja omistajatahot. 

    “viedä tuel­la ulkomaille”

    Tietääk­seni Suomes­sa ei ole vien­ti­tukia . Tai jos on , niin sama käytän­tö on muis­sakin EU-maissa.

  27. ”täy­del­lisen kil­pailun olo­suhteis­sa yri­tys­ten ei kan­nat­taisi har­joit­taa mitään tutkimustoimintaa”
    Val­tion tulee tukea yliopis­to­ja, yliopis­to­jen ja yri­tysa­lo­jen yhteistä tutkimustoimintaa.
    Yri­tysko­htaiset yri­tystuet (myös kaik­ki piilotuet) lakkaute­taan. Huolto­var­muud­es­ta huole­hdi­taan. Pankit huole­hti­vat yri­tyk­sien lain­oista. Val­tio voi men­nä yri­tyk­seen osakkaak­si verovaroin. Eri­tyis­es­ti huomioidaan vihreä ener­gia ja digi.
    Yri­tyk­sen kan­nat­tavu­u­teen vaikut­taa yri­tyk­sen palka­n­mak­sukyky ja osaa­van työvoiman han­k­in­ta, mate­ri­aal­in/raa­ka-aineen hin­ta ja saatavu­us, logis­ti­ik­ka ja ener­gian hin­ta, kyky töi­den organ­isoin­ti­in ja nykyaikaistamiseen ja kyky eritel­lä kaik­ki kus­tan­nuk­set, rahal­la ja ajankäytöllä.
    Val­tio huole­htii kansalais­ten yleis­es­tä koulu­tuk­ses­ta ja yhdessä yri­tys­maail­man kanssa yri­tysko­htaisem­mas­ta koulu­tuk­ses­ta yhteiskun­nan tarpeet huomioiden.
    Kaiken­laista yri­tys­toim­intaa ohjail­laan val­tion toimes­ta eri­laisil­la määräyk­sil­lä, sään­nöil­lä, normeil­la, sopimuk­sil­la, veroil­la jne.
    Pitää miet­tiä, tarvit­sem­meko sel­l­aista yksi­ty­istä yri­tys­toim­intaa, joka rahoite­taan pelkästään verora­hoil­la. Eli siir­retään verora­ho­jen käyt­tö ja päätös­val­ta yksi­ty­isille toimijoille.
    Kansalaiset tarvit­se­vat tuot­tei­ta ja palvelu­ja päivit­täin. Tarvit­semme myös ulko­maan vientiä.

Vastaa käyttäjälle toke Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *