Olen kirjoittanut ennenkin, mutta kirjoitan taas siitä, että pidän Geneven pakolaissopimusta vanhentuneena ja nykyolosuhteisiin soveltumattomana.
Toisaalta määrätään, että jokaisella, joka on saanut jalkansa haluamansa maan maaperälle, on korkeatasoiset oikeudet anoa pakolaisstatusta, saada siihen asianomainen tutkinta ja vielä pitkittää mahdollista karkotusta valittamalla päätöksestä. Tämän kanssa täysin ristiriidassa on se, että toisaalta saa tehdä rajalle ampumista lukuun ottamatta mitä tahansa estääkseen pakolaisia pääsemästä maahan.
Ei kai kukaan voi väittää kokonaisuutta johdonmukaiseksi. Ei tällä tavalla valikoida pakolaisiksi suurimmassa hädässä olevia eikä pakolaisista koituva taakka jakaudu maiden kesken oikeudenmukaisesti. Miten nämä kaksi periaatetta voivat olla yhdessä voimassa?
Tätä epäloogisuutta Valko-Venäjä käyttää nyt hyväksi härskillä tavalla. Valko-Venäjän sanktioimisen lisäksi – jota siis sydämessäni kannatan – voisimme miettiä oman politiikkamme järkevöittämistä.
Aivan pöhkö on myös Dublinin sopimus, joka määrää EU:n reunavaltiot vastaamaan pakolaisista, koska pakolaiset tulevat EU:n alueelle tietysti niiden kautta. Suomi kuuluu näihin reunavaltioihin.
Vastuu pakolaisista pitäisi kuulua maille niiden kantakyvyn mukaan, mutta pakolaiset pitäisi valikoida siten, että kaikilla samassa asemassa olevilla on samat mahdollisuudet hakeutua pakolaisiksi. Nyt vain vahvimmat ja varakkaimmat pääsevät Eurooppaan.
Pääsääntöisesti pitäisi olla niin, että YK perustaa pakolaisleirejä, joista pakolaiset Eurooppaan valitaan.
Sääntöjen muuttamisella alkaa olla kiire. Seuraavina vuosikymmeninä Afrikasta suuntautuu Eurooppaan pakolaisaalto, johon verrattuna kaikki tähän asti koettu on pientä.
Spontaanipakolaisillakin on oltava mahdollisuudet, mutta riman on silloin oltava todella korkealla. Jos Aleksei Navalnyi onnistuisi pakenemaan tuhoamisleiriltä, johon hänet on sijoitettu olosuhteiden tapettavaksi, olisi hänelle tietysti myönnettävä turvapaikka.
Vaimoni suvun lähipiiriin kuului inkeriläinen Suomen puolella taistellut Mannerheim-ristin ritari, jota olisi sodan jälkeen odottanut palautus Neuvostoliittoon ja varma teloitus maanpetturina. Oli välttämätöntä, että hän pääsi pakenemaan Suomesta muualle turvaan.
Pääasiallisesti pakolaisiksi valikoitaisiin minun mallissani kuitenkin ihmisiä tasapuolisia kriteereitä käyttäen.
Pakolaisten lisäksi maahan pitäisi ottaa siirtolaiskriteerein ihmisiä, joiden voi olettaa pärjäävän ilman yhteiskunnan tukia. Osa heistä olisi niitä, jotka nyt pyrkivät maahan pakolaisina. Heidän päästämisensä maahan tuottaisi huononevan elatussuhteen kamppailevalle maalle silkkaa voittoa.
Pari vanhempaa kirjoitusta samasta aiheesta. Näitä löytyy blogin hakutoiminnon avulla paljon lisää.
24.6.2016 Geneven pakolaissopimus pitäisi uusia
7.2.2016 Ajatuksia uudesta pakolaissopimuksesta
Euroopan komission muuttoliikeistä- ja sisäasioista vastaava komissaari Ylva Johansson on tehnyt ehdotuksen EU jäsenmaille ehdotuksen mikäli jotkut jäsenvaltiot eivät halua vastaanottaa pakolaisia fyysisesti on niiden näin ollen taloudellisesti ,tasavertaisesti ,taakanjaossa korvattava niille jäsenmaille kustannukset pakolaisista. Tämä mahdollisuus olisi myös hyvä ottaa käyttöön.
Suomella oli pitkälle 1970-luvun loppuun asti kyseenalainen maine Pohjoismaiden keskuudessa siinä ettei Suomi vastaanottanut yhtään kiintiöpakolaista kunnes lopulta muiden Pohjoismaiden painostuksen alla Suomi vastaanotto 1970-luvun lopulla vietnamilaisia venepakolaisia. Tosin Suomi oli kyllä ohjannut YK:n pakolaisjärjestölle paljon rahoitusta joten taloudellinen avustaminen oli Suomen kohdalla suoritettu. Samoin tekee tällä hetkellä
Japani joka on yksi YK:ne pakolaisjärjestön suurimpia yksittäisiä rahoittajia mutta yhtään pakolaisia Japani ei vastaanota.
Myös tälläinen vaihtoehto että YK:n tai EU:n jäsenvaltio ei vastaanota mutta tukee YK:ne pakolaisjärjestöä tässä kohtaa taloudellisesti on nytkin vaihtoehto tai sitten EU:n kohdalla ne jäsenvaltiot jotka eivät halua vastaanottaa pakolaisia pitäisi tukea niitä EU maita taloudellisesti jotka vastaanottavat pakolaisia. Eli Puolan, Unkarin, Tšekin, Slovakian, Baltianmaiden ja miksei Itävallan ja Bulgarian ja Romanian olisi maksettava EU:lle ylimääräistä mikäli ei suostu vastaanottamaan pakolaisia. Tämä tuki tasattaisiin niiden jäsenvaltioiden keskuudessa jotka vastaanottavat pakolaisia
Miksi EU:lla pitäisi olla tässä mitään roolia? Eikö ole selkeintä, että pakolaiset ovat YK:n asia, siis YK:n jäsenvaltioiden ja YK:n pakolaisjärjestön asia?
Kai pakolaiset ovat niin YK:n, EU:n, valtion, hyvinvointialueiden kuin kuntienkin asia.
Suomen sisäistä pakolaistilannettakin voisi joskus tarkastella. Pakolaisjakaumat ovat hyvin erilaisia eri osissa maata. Esimerkiksi Ahvenanmaalla ei afrikkalaisperäisiä pakolaisia ole juuri kai näkynyt. Siltä osin kuin pakolaisia on otettu, on valikoitu ilmeisesti lähinnä tiettyjä etnisiä ryhmittymiä, kuten Syyrian pakolaisia. Vanhan ruotsinkielisen kulttuurin säilyttämiseksi voi olla toki perusteltua valikoida pakolaisia kulttuuri huomioiden ja ottaa pakolaisia korkeintaan vain niin pieniä määriä, että otetut pakolaiset varmasti saadaan integroitua osaksi yksikielistä yhteiskuntaa. Kaikkialla muualla Suomessa sama ei onnistu käytännössä, kun volyymit ovat toisenlaisia.
Eilen tiedotettiin kiintiöpakolaisten ottamisen ennätysmäärästä, joka taisi olla 1500, mikä herätti kysymyksen mm. siitä, miten maan sisällä vastuun pakolaisista on viisainta jatkossa jakaantua. 1500 henkeä on pienen kunnan asukasmäärän verran ihmisiä. Pakolaisista osa haluaa olla kaukana omanmaalaisistaan, ja iso osa taas haluaa olla muita samankielisiä lähellä. Sen myötä pakolaiset ovat pääosin keskittyneet lopulta varsin pieneen osaan maata, jotta voivat olla kontaktissa toisiin saman kulttuurin keskellä kasvaneisiin.
Toisaalta taas yhä enemmän on alkanut kertyä tietoa siitä, että joillain alueista Suomessa jo nyt suomenkielisten osuus on niin pieni, että oppilaista moni ei opi äidinkielisten tasoa vastaavaa suomen kielen taitoa, kun ei oleile äidinkielisten suomenkielisten ikätoverien seurassa:
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/b140fa0a-6f07-43e6-989b-c4cbae43b1ee
Asian merkitys vielä korostuu suomenkielisten perheiden syntyvyyden ollessa yhä historiallisen alhaalla.
Merkittävä määrä lapsia on vaarassa syrjäytyä jo ilmeisesti syrjäytynytkin sen takia, että eivät opi mitään kieltä kunnolla. Kotona puhutaan kieltä A, koulussa suomea tai ruotsia, ja lisäksi englantia ja toista kotimaista. Mutta äidinkielen tasolla taidetaan vain kotikieli, jota puolestaan ei Suomen kouluissa opeteta usein kirjoittamaan, eikä välttämättä puhumaankaan, jos ei ympärillä ole kieltä äidinkielenään taitavia, joiden kanssa kommunikoidessa taidot karttuisivat. Neljää kieltä opitaan, mutta mitään ei äidinkielisen kirjakielen taidon tasolle.
Miten pakolaispolitiikkaa voisi tai kannattaisi muuttaa, jotta pakolaislapset yhä useammin voisivat oppia suomen kieltä myös äidinkielisten kielen taitajien ympäröimänä?
pohd, kysyt, miten pakolaispolitiikkaa voisi tai tulisi muuttaa, jotta maahanmuuttajat olisivat suomenkieliste ympäröimiä. Vastaan: ottamalla vähemmän pakolaisia. Tämä ei kuitenkaan riitä – olisi muutettava maahanmuuttopolitiikkaa laajemminkin valikoivammaksi. Olen jo kauan pitänyt vaatimattomissa kommenteissani esillä huolta suomea äidinkielenään puhuvien osuudesta Suomen väestöstä: se on laskenut nopeasti viime vuosikymmeninä. Uhkana on mm. peruskoulujärjestelmämme rapautuminen, jopa romahtaminen.
Siirtolaisvirta (ei pakolais-) ei lopu koskaan jos Geneven sopimusta ei päivitetä tälle vuosituhannelle. Eli kyllä, pakolaiset suoraan leireiltä kiintiöiden mukaan ja omatoimimatkailijoita vain todellisen henkilökohtaisen vainon perusteella, muut palautetaan ilman poikkeuksia. Poliittisesti kiusallista mutta nykymalli vain lisää ongelmia sekä lähtö- että kohdemaassa.
Geneven sopimus on itse asiassa kaksiosainen eli vuoden 1951 konventio sekä vuoden 1967 konventio. Pitäisi puhua itse asiassa Geneven sopimuksista koska kyseesä on kaksi eri sopimusta yhden kattokäsitteen alla. Nämä Geneven sopimukset ovat jokseenkin luotu maailmaan jossa turvapaikanhakijat olivat tuolloin aidosti poliittisen vainon kohteita. YK:n kiintiöpakolaiset ovat asia erikseen . Juuri sen takia Valko-Venäjä käyttää härkisti Geneven sopimuksia hyväkseen kun se lennttää Irakista suoraan Minskin kautta ihmisiä Puolan ja Liettua rajalle. Jos tulkitaan Geneven sopimuksia yksityiskohtaisemmin olisi noiden turvapaikanhakijoiden joita Irakista lennätetään Belavian koneilla haettava turvpaikkaa ensin Valko-Venäjältä koska se on näiden ihmisten ensimmäinen kohde. Valko-Venäjä on kyllä turvallinen valtio sinänsä koska se ei ole sotaa käyvä valtio tai siellä ei ole sisällissotaa.
Sisältävätkö Geneven sopimukset todella velvoitteen hakea turvapaikkaa ”ensimmäisestä kohteesta”? Olen käsittänyt niin, että tällaista velvoitetta ei ole. Korjaattehan, jos olen väärässä.
”Geneven sopimus on itse asiassa kaksiosainen eli vuoden 1951 konventio sekä vuoden 1967 konventio. Pitäisi puhua itse asiassa Geneven sopimuksista koska kyseesä on kaksi eri sopimusta yhden kattokäsitteen alla.”
Geneven sopimuksista kun puhutaan, niin nämä lähtevät sodassa haavoittuneiden suojaamisesta ja sotilaiden suojaamisen jälkeen näitä lakeja on laajennettu koskemaan siviilejä. Keskeistä lainsäädäntöä jokaisella katastrofialueella.
Pakolaissopimus niputtuu Geneven sopimuksiin, mutta pakolaissopimuksen jakaminen kahteen sopimuskierrokseen ei ole tänä päivänä merkityksellinen asia. Ensimmäinen sopimus tehtiin vuonna 1951 Euroopassa oleskelevien pakolaisten auttamiseksi ja koski ainoataan ennen 1.1.1951 vainoa paenneita henkilöitä. Vuoden 1965 muutokset on lähinnä maantieteellisen rajauksen poistaminen ja sopimuksen laajentaminen siten, että se koskettaa kaikkia pakolaisia maailmanlaajuisesti.
Jo nyt turvapaikka myönnetään vain ”todellisen henkilökohtaisen vainon perusteella”. Ja palauttaminen onnistuu huonosti. Näin ollen et vaikuta esittävän juurikaan korjausta nykymalliin.
No ei, turvapaikan saa ”kun siellä meillä on sota ja muutenkin kurjaa”. Se ei vielä ole henkilökohtaista vainoa.
Fidel, tarkoitatko toissijaista suojelua, jota voi saada, vaikka turvapaikkaa ei myönnettäisi? Sen saamiseen riittää, että hakija ”ei voi palata kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa ilman, että hän joutuu vakavaan henkilökohtaiseen vaaraan siellä vallitsevan aseellisen selkkauksen vuoksi” (lähde: Wikipedia).
Pakolaisten palauttaminen on aina haasteellista takaisin siihen maahan mihin mistä pakolaiset saapuivat alunperin johtuu yksinkertaisesti siitä että se valtio josta pakolaiset tulivat kyseiseen maahan ei ole velvollinen ottamaan pakolaisia takaisin. Tänä vuonna Britanniaan on tullut yhteensä 23 500 venepakolaista suoraan Englannin kanaalin yli Ranskasta . Näiden pakolaisten palauttaminen takaisin Ranskaan on mahdotonta koska Britannian ja Ranskan välillä ei ole enää palautus sopimusta koska Britannia on eronnut kokonaan Euroopan unionista joten Dublinin sopimus ei ole enään Ranskan ja Britannian välillä voimassa. Juuri tämän takia EU:ssa pitäisi ottaa käyttöön jäsenvaltioiden keskuudessa sovitut kiintiöt. Tätä prosessia sitten pitäisi EU komissio valvoa ja sanktioida niitä EU jäsenvaltioita jotka eivät ota pakolaisia . Muuten pääasiassa vastuu siirtyy pelkästään EU maiden reunavaltioihin johon kuuluu tällä hetkellä myös Suomi. Olisi kohtuutonta että Suomi joutuisi vastaanottamaan kaikki itärajalle saapuvat kolmannen maiden kansalaiset jotka yrittävät päästä Suomeen turvapaikanhakijoina vaikka ovat olleet Venäjällä jo pitkään oleskeluluvalla. Näinhän tapahtui 2015 .
Rahu Somani kirjoitti:
”Näiden pakolaisten palauttaminen takaisin Ranskaan on mahdotonta koska Britannian ja Ranskan välillä ei ole enää palautus sopimusta koska Britannia on eronnut kokonaan Euroopan unionista joten Dublinin sopimus ei ole enään Ranskan ja Britannian välillä voimassa.”
Ei varmaankaan ole näin. Dublinin sopimus mahdollistaa palauttamisen ensimmäiseen tulomaahan, kunhan on esittää näyttöä siitä, mikä ensimmäinen tulomaa on. Ranska lienee harvoin kyseisten tulijoiden ensimmäinen tulomaa (https://migri.fi/milloin-hakemusta-ei-kasitella-suomessa- , kohta 3).
On toisaalta totta, että Ranksa on käännyttänyt tulijoita rajaltaan suoraan takaisin Italiaan ilman asianmukaista ensimmäisen tulomaan selvittämistä (https://yle.fi/uutiset/3-10277674).
Venäjän vittuilu on ihan perusteltua, koska länsi tässä on Bushin menosta asti hävittänyt aika kehittyneitäkin ja sekulaaarisia yhteiskuntia, ja aiheuttanut niissä miljoonia kuolleita ja yhteiskuntien romahtamisia, ja antanut tilaa ja jopa tukenut ääri-islamisteja. Kaikki lähiajan pakolaisaallot Eurooppaan ovat olleet alunperin lähtöisin näistä rikollisista toimista joihin Eurooppa on aina vaan mennyt mukaan, vaikka jenkit ovat jääneet valheista kiinni jo lukemattomia kertoja. Yhä vaan Eurooppa tukee Syyriankin miehitystä ja yrittää jostain syystä saada islamisteja Damaskoksen valtiaiksi.
Ei EU ole mikään moraalinen arvoyhteisö jota kenenkään pitäisi enää puolustaa. Täysin kaksinaamaista ja rikollista toimintaa, jossa ihmisiä tapetaan rajoille ja jätetään heitteille, ja sitten esiinnytään jonain hyvikinsä. Jonain Mandelan muistopäivänä kyllä esiinnytään jonain ihmisoikeuksien esitaistelijana, mutta seuraavana päivänä unohdetaan jo Israelin olevan samanlainen kuin Mandelan ajan Etelä-Afrikka tai vielä pahempi. Kumma miten ne jotka 2000-luvun alussa marssivat Helsingissäkin suurina joukkoina järjettömiä ja valheellisia sotia vastaan, ovat nyt politiikassa aivan hiljaa tai jopa valehtelemassa sotia aloittavien puolesta. Ja sitten nämä sodat ovat hävittäneet miljoonia ihmisiä ja aiheuttaneet Euroopassakin pakolaisaaltojen takia valtavan poliittisen muutoksen, jossa äärioikeisto nousee jatkuvasti. Kaikki ollut aivan turhaa tappamista ja tuhoa joka ei ole hyödyttänyt ketään muuta kuin firmoja jotka ovat tienanneet sodilla miljardeja, kun taas yhteiskunnat alkavat hajoilla jo lännessäkin, kun sotien laineet iskevät merten takaa omaan rantaan.
EU:n heikoin lenkki on tässä koko asiassa yksinkertaisesti se että pakolais-ja turvapaikkapolitiikka ei ole keskitetty EU komissiolle ja EU parlamentin valvontaan samalla tavalla kuin esim jotkut muut toimialat kuten maatalous ja sisämarkkinapolitiikka.
Syy miksi pakolais-ja turvapaikkapolitiikkaa ei ole keskitetty Euroopan unionin intituutioille johtuu yksinkertaisesti siitä että kukin jäsenmaa on estänyt omalla veto-oikeudella tämän toteutumisen.
Jo niinkin aikaisin kuin Tampereen huippukokouksessa 1999 oli asialistalla (tuolloin jäsenmaita oli vain 15) pakolais-ja turvapaikkapolitiikan keskittäminen Euroopan unionin intituutioille. Tuolloin aloitteen tekijä oli Belgia (jonne oli tullut suhteessa asukaslukuun eniten turvapaikanhakijoita Itä-Euroopan maista) mutta tämän prosessin jossa olisi voitu keskittää pakolais-ja turvapaikkapolitiikka Euroopan unionin intituutioille kaatui tuolloin Espanjan ja Britannian vastustukseen. Italia tosin kannatti pakolais-ja turvapaikkapolitiikan keskittämistä Euroopan unionin intituutioille. Suomi tuolloin isäntämaana tuki Belgian ja Italian kantoja. Tätä yritettiin vielä yhdenkerran ottaa asialistalle Lahden huippukokouksessa 2006. Sekin kaatui lähinnä Italian, Espanjan ja Britannian vastustukseen. Italian kanta oli muuttunut kun siellä oli valtavaihtunut.
Nyt 22 vuoden jälkeen tätä prosessia jarruuttaa Unkari, Tsekki, Puola, Slovakia, Viro, Latvia, Liettua, Kroatia ja Bulgaria.
Eli EU toimii vain mikäli jäsenmaat tukevat sen toimintaa ja antavat sille resursseja ja päätöksenteko mandaatin muuten EU:n pitää toimia nykyisen perussopimuksen mukaisesti.
Mitä hyötyä olisi valtiolle siitä, että se luovuttaisi vallan omasta pakolaispolitiikastaan EU:n komissiolle?
Mandaatin luovuttaminen niinkin epädemokraattisesti valitulle elimelle kuin EU komissio olisi kauniisti sanottuna hulluuden huipentuma. Komissio valitaan tavalla joka ei ole äänestäjälle läpinäkyvä. Sitä yritettiin korjata ns. kärkiehdokasmenettelyllä mutta se menettely heitettiin viime vaalien jälkeen roskiin. Äänestäjillä oli täysi syy uskoa äänestäneensä Manfred Weberiä ja tuloksena oli musta hevonen von der Leyen.
Ei, vaan heikoin lenkki on se, että EU:n johto on keskittynyt pitämään eri tavoin ulkorajoja auki ja vastustamaan ulkorajojen turvaamista, sen sijaan että olisi sallinut rajojen turvaamisen ja esimerkiksi rahoittanut raja-aitojen rakentamista, vaikka jokaiselle vähänkään pidemmälle miettivälle on ilmeistä, että rajojen pitäminen auki on aivan kestämätöntä. Rajat auki pitämällä puhutaan melko nopeasti kymmenistä miljoonista, jotka tulisivat EU:n alueelle ja pidemmällä aikavälillä sadoista miljoonista.
Ja jos tällaista politiikkaa ajavalle EU:lle keskitettäisiin vielä pakolais- ja turvapaikkapolitiikka, niin lopputuloksena olisi juuri tällainen hallitsematon kasainvaellus. Sen sijaan ainakin osalla itsenäisesti toimivilla mailla on ollut halua ja kykyä hillitä tätä muuttoliikettä ja hyvä niin.
Ja joidenkin hokema taakanjako ei ole asiaan mikään ratkaisu. Kun puhutaan kymmenistä miljoonista ihmisistä, niin se on todella paljon 446 miljoonan asukkaan EU:lle, vaikka tulijoita yritettäisiin jakaa miten hyvänsä eri EU-maihin. Näin etenkin, kun tiedetään jo aiemmin tulleiden perusteella työllistymisen jäävän verraten heikoksi ja sitä myötä hyvinvointivaltiossa kustannusten nousevan varsin korkeiksi. Ja päälle tulee muut integraatio-ongelmatkin, joista Ruotsista esimerkiksi alkaa tulle vähitellen Suomeenkin jo hieman uutisia.
”Bushin sodat” aloitti Al Quaida ja muut jihadistijärjestöt terroristihyökkäyksilla USAssa ja myös Euroopassa, jopa Venäjällä, joissa monta tuhatta siviiliä menehtyi.
Aikaisemminhan Venäjä tuki länsimaita Afghanistanissa antamalal esim lentokenttiä käyttöön mutta sittemmin lähti omille teilleen hyökkäämällä Ukrainaan sekä osallistumanna opposition kukistamiseen Syyriassa vähän kyseenalaisin keinoin.
Syy miksi Venäjä syyskuun 11. iskujen jälkeen tuki Yhdysvaltoja Al-Qaidan vastaisessa operaatioissa Afganistanissa antamalla logistista tukea johtui yksinkertaisesti siitä että Venäjä pelkäsi tuolloin että Al-Qaida suorittaisi näyttävän iskun Moskovassa joka olisi vastaavanlainen kuin WTC tornien iskut New Yorkissa 2001. Venäjällä on ollut aina 1990-luvulta asti noin 25 000 pysyiä joukkoja Tadziskistanin etelärajalla eli Afganistanin rajalla.Tarkoitus on pitää laitonta maahanmuuttoa Keski-Aasiasta kurissa (Venäjällä asuu miljoonia keskiaasialaisia maahanmuuttajia entisista neuvostovaltioista) ja kontrolloida myös Afganistanista olevaa oopiumin salakuljetusta. Miksi sitten Venäjä muutti taktiikkaa oli yksinkertaisesti se että kun Al-Qaida saatiin matalaksi muun muassa salamurhaamalla Osama Bin Laden niin alkuperäinen tavoite olikin toteutunut koska uusi vastustaja tuli näyttämölle eli ISIS. ISIS:istä ei ole vielä kukistettu. Sillä on soluja Afrikassa ja Filippiineillä.
Arabikeväässä kylläkin Yhdysvallat näki tilaisuuden poistaa Venäjään päin kallellaan olevat arabidiktaattorit. Tunnetuin seurauksin, en usko että peruslibyalainen (sic!) on tyytyväinen olojen muutokseen. Onni onnettomuudesssa että vallanvaihto epäonnistui Syyriassa ja julma diktaattori al-Assad sai pitää maansa eikä kalifaatti saanut haltuunsa maan aseita ja resursseja.
Obama muuten itse nimeää suurimmaksi virheekseen Gaddafin kaatamisen ilman mitään suunnitelmaa mitä tilalle. Irakissa sentään Bush yritti isoilla resursseilla nation buildingia. Tunnetuin seurauksin.
Euroopalle olisi ollut kohtuullista että Libyan kaaoksen aiheuttanut Yhdysvallat olisi ottanut arabikevään pakolaisia mutta jopa Obaman hallinto kieltäytyi osallistumasta tähän millään tavalla.
Eli jos suomalainen terroristi tekisi iskun Venäjällä, tämä antaisi Venäjälle oikeuden hyökätä Suomeen ja miehittää maa? Vai olisiko jotenkin ihan eri asia?
Osmo hyvä,
entisenä pedanttina opettajana minua häiritsee hyvissä kirjoituksissasi näppäinvirheiden lisääntyvä osuus. Eikö palstallesi voi mitenkään asentaa automaattista spelliä. Minä kun tätä kirjoitan, niin suomen kielen spelli toimii, koska tuo vierasperäinen sana on alleviivattu punaisella. Vai etkö vain ehdi korjata virheitäsi.
Pakolaissopimuksen uusimisen kaiketi estää se, että minkäänlaisesta uudesta sopimuksesta ei päästäisi yhteisymmärrykseen. Eihän edes Euroopan unionimaat ole samaa mieltä maahanmuuttoasioista vaan päinvastoin jyrkästi eri mieltä.
Rohkeaa ja johdonmukaista olisi irtisanoutua sopimuksesta ja tarjota ehdotus uudeksi sopimukseksi. Nyt useimpien valtioiden toiminta on raukkamaista ja epäjohdonmukaista, kaksinaamaista ja tekopyhää.
Mietin samaa, että hyvä vaihtoehto olisi YK:n ylläpitämät pakolaisleirit, joista tulijoita voidaan jollain tavalla tasapuolisemmin valita ja auttaa. Mietin, että käykö siinä niin, että näistä pakolaisleireistä tulisi pysyviä ”kylämäisiä” asuinpaikkoja, joissa synnytään ja kuollaan, jos koskaan ei tule valituksi? Toisaalta olo siellä pitäisi olla inhimillistä, ruokaa ja ensiapua, ehkä pientä koulutusta lapsille, toisaalta sen verran väliaikaisen ja epämiellyttävän oloista, että sinne siirtyisi todellista hätää kärsiviä pakolaisia eikä parempaa elämää havittelevia siirtolaisia. Rajalle tulevat isot pakolaisvirrat tulisi sitten jotenkin siirtää näille leireille, jotta härskit ihmissalakuljettajat eivät enää kykenisi hyötymään toisten epätoivosta. Koska rajalle pääsy tarkoittaisi aina lopulta leirille siirtämistä niin ei ole haluja turvautua salakuljettajan palveluihin. En tiedä onko tämä aivan kauhean epäinhimillinen idea, varmaan poikkeuksia voi tehdä, mutta tosiaan nykyinen käytäntö myös on varsin epäinhimillinen ja epälooginen. Kauheita tarinoita saa lukea.
Tämä on nähdäkseni se paras tunnettu idea. Sitä on tarjonnut muun muassa Oxfordin yliopiston professori, kehityspolitiikan asiantuntija Paul Collier keväällä 2015. Helsingin Sanomatkin herraa silloin haastatteli.
Oleellista on sanoa ääneen se, että tässä ideassa rajalle tai maahan tulevalla ei ole oikeutta turvapaikkahakemuksen tutkintaan, vaan tulija vain toimitetaan pakolaisleirille. Näin todellakin vain hädäalaiset lähtevät liikkeelle, muilla ei kannustetta ole. Välimereen hukkumiset loppuvat. Rekka-autoihin ei enää tukehduta. Apu maailman hädänalaisille kohdennettaan tehokkaammin ja yhdenvertaisemmin.
On kysyttävä, miksi tähän ehdotukseen ei ole tartuttu. Miksi YK:n pakolaisjärjestö on vastustanut sitä (jos ei suoraan, niin kuitenkin lausunut muutoin sen suuntaisesti). Olisi suorastaan nimettävä poliitikoja ja muita vallankäyttäjiä, jotka ovat kannattaneet epäjohdonmukaista politiikkaa mieluummin kuin johdonmukaista politiikkaa. On saatettava näitä henkilöitä poliittiseen vastuuseen. Tätä ei ole vielä laajassa mitassa vieläkään tehty.
Aika ajatella kirjoitti:
”Oleellista on sanoa ääneen se, että tässä ideassa rajalle tai maahan tulevalla ei ole oikeutta turvapaikkahakemuksen tutkintaan, vaan tulija vain toimitetaan pakolaisleirille. … On kysyttävä, miksi tähän ehdotukseen ei ole tartuttu. Miksi YK:n pakolaisjärjestö on vastustanut sitä (jos ei suoraan, niin kuitenkin lausunut muutoin sen suuntaisesti).”
Yksi syy voi olla YK:n historiassa. Vuosina 1946-1948 lähi-idässä käydyn sisällissodan aikana YK:n arvion mukaan noin 0,7 miljoonaa Palestiinassa asunutta lähti alueelta pakolaiseksi. Nykyään Palestiinan pakolaisiksi tilastoituja on jo lähes 6 miljoonaa. Monet pakolaiset jäivät aikoinaan pakolaisleireille asumaan ja integroimatta osaksi lähimaiden väestöä, ja vaille niiden normaaleja kansalaisoikeuksia. Palestiinan pakolaisstatuksesta tuli sittemmin tietyissä asioissa etuoikeutettu status. Siihen liittyy mahdollisuus saada YK:n erityistukea, jota maksetaan yhä. Jos esimerkiksi lapsella yksi kahdeksasta tai yksi kuudestatoista esivanhemmasta on lähtenyt Palestiinan alueelta 1940-luvulla pakolaiseksi, voi tämä lapsi saada tuon statuksen. Samoin sen voi saada, jos on itse adoptoitu tai joku esivanhemmista on adoptoitu sellaisen sukulaisen perheeseen, joka on ollut suoraan alenevassa polvessa 1940-luvulla pakolaiseksi lähteineiden jälkeläinen.
Kun pakolaisstatuksen saaminen on rakennettu periytyväksi ja adoption myötäkin siirtyväksi, pakolaisten määrä kasvaa jatkuvasti ajan edetessä. UNRWA:n mukaisen pakolaisstatuksen ilmeisesti voi saada, vaikka ei asuisi pakolaisleirillä, vaan saisi jälkeläisen Suomessa tai adoptoisi vaikka kiinalaisen lapsen Suomessa. Jos samaan tapaan laskettaisiin vaikkapa Karjalasta pakoon lähteneet, heitäkin olisi varmaan jo joitain miljoonia, mutta ei niin lasketa.
YK eikä mikään valtio halua enää toteuttaa sellaisia pakolaisleirejä, ja sellaisia pakolaisstatusmalleja, joihin päätyvien jälkeläisistä voisi tulla sukupolvi toisensa jälkeen pakolaisstatuksen saavia. Enää YK:ssakaan pakolaisia ei haluta pitkäaikaisesti pakolaisleireille asumaan, vaan tavoitteena on integroida pakolaiset paikallisiin yhteiskuntiin niin, ettei pakolaisuus ylisukupolvistu.
Itsekään tiedä, miten Palestiinan pakolaiskysymyksen kanssa pitäisi toimia tilanteessa, jossa vuosi vuodelta pakolaisstatuksen omaavia on yhä enemmän ja enemmän, ja yhteensä moninkertaiseksi kuin pakoon aikanaan lähteneitä. Mutta siinä käsityksessä olen, että mikään maa ei nykyään halua alueelleen sellaisia pitkäaikaisia pakolaisleirejä, joiden asukkaat eivät integroidu osaksi yhteiskuntaan. Pakolaisleiriä ei voi tehdä esim. EU:n ulkorajan ulkopuolelle lähelle EU-rajaa, ajatuksella, että joku muu saisi alueelleen pakolaisleirin, koska käytännössä juuri mikään valtio ei halua sellaisia pakolaisleirejä omalle alueelleen, joista voisi tulla pitkäikäisiä, kuten vaikkapa yli 100-vuotisia.
Pakolaisongelmat on syytä nykyään pyrkiä ratkaisemaan uusia pakolaisleirejä perustamatta.
Varmastikaan ei haluttaisi, että pakolaisuus olisi periytyvää. Ja varmasti moni haluaisi, että pakolaiset voisivat integroitua ympäröivään yhteiskuntaan. Nämä ovat kuitenkin vain toiveita.
Toivomuksia ei olisi pitänyt lähteä väkisin toteuttamaan punnitsematta kaikkia haittoja, jota väkisin yrittämisestä aiheutuu. Olisi pitänyt ymmärtää, että haitat ovat hyötyjä suurempia. YK:n pakolaisjärjestön pitäisi luopua haitallisesta politiikastaan, josta Välimereen hukkumiset, kuorma-autoihin tukehtumiset ja kylmiin vuoristoihin ja metsiin menehtymiset ovat vain esimerkkejä.
Pitää hyväksyä, että 60 miljoonaa pakolaista ei voi uudisasuttaa länsimaihin. Pitää kysyä, miten rajalllisilla resursseilla autetaan tehokkaimmin ja hädänalaisia yhdenvertaisesti kohdellen. YK:n pakolaisjärjestö ei ole näin tehnyt – se on hoitanut asiansa huonosti.
YK ei nykymuodossaan pysty toimimaan tällaisten leirien ylläpitäjinä vaan kunkin maan viranomaiset hoitakoot ne. YK valvokoot sitten että sääntöjä noudatetaan.
Valko-Venäjän ja EU-naapureiden rajakiistassa on kaksi mahdollista ratkaisua: Joko Valko-Venäjä antaa periksi ja palauttaa siirtolaiset takaisin lähtömaihinsa. Tai Puola avaa rajan ja siirtää siirtolaiset omalle leirille, aloittaa turvapaikkakäsittelyn pikamenettelyn ja palauttaa aiheettomat yrittäjät lähtömaihinsa.
Mikä on sitten lähtömaiden esim Irakin rooli jää epäselväksi. Halauavatko he päästä eroon ylijäämäihmisistä? Irakilla on öljyä josta muut maksavat kovan hinnan. Jos ei sillä pystytä järjestämään oman maan asioita kuntoon niin jo on kumma?
Ajatellaan toisinpäin: mitä Irakin hallitus tekisi jos heidän rajalle tulisi kymmeniätuhansia eurooppalaisia jotka ovat kyllästyneet elämään köyhästi omissa maissaan? Esim niitä joiden mielestä bensa kotimaassa maksaa liikaa. Ottaisiko Irak heidät asumaan täydellä ylläpidolla?
”Esim niitä joiden mielestä bensa kotimaassa maksaa liikaa. Ottaisiko Irak heidät asumaan täydellä ylläpidolla?”
Otetaan todellinen tilanne. Jokainen suomalainen nuorimies pystyi hakemaan euroopasta turvapaikkaa 2000- luvun alkupuolella asevelvollisuuden epätasa-arvoon vedoten. Ja saamaan sellaisen toissijaisen suojelun perusteella. Tilanne jatkui pitkään, mutta lopulta suomi muutti lakia ja kohtelee nyt eri uskontokuntia tasa-arvoisesti. Ja laittaa yhden uskontokunnan jäsenet taas vankilaan vakaumuksen johdosta.
Ja kuinka monta turvapaikan hakijaa Suomesta lähti tämän johdosta? Yksi. Aika vähän se vaihtoehto kiinnosti.
Stadist: ”Eli jos suomalainen terroristi tekisi iskun Venäjällä, tämä antaisi Venäjälle oikeuden hyökätä Suomeen ja miehittää maa? Vai olisiko jotenkin ihan eri asia?”
Jos suomalaiset terrorisoisivat jatkuvasti Venäjää aiheuttaen tuhansien siviilin kuoleman niin Venäjä kyllä ryhtyisi toimenpiteisiin antamalla kurinpalautusta vähemmän rauhanomaisin keinoin. Joko YK:n oikeudella tai ilman. Nyt se on valitettavasti toisin päin, Venäjä terrorisoi länttä ja lännen on vain kärsittävä.
Sitäpaitsi Irakhan oli omin nokkineen miehittänyt Kuwaitin jo 1990, josta tosin ajettiin pois. Ei USA tai Israel ole syllinen kaikkiin lähi-idän sotiin vaan kyllä jihadistit ja kiihkomieliset arabivallat ovat aloittaneet.
ON kai virallisestikin todettu, että terroristi-iskut Yhdysvaloihin olivat valheellnen tekosyy hyökätä Irakiin. Irakilla ei ollut niiden kansa mitään tekemistä.
Syyskuun 11. iskut eivät olleet tekosyyy hyökätä Irakiin. Tekosyy tuli siinä kun Yhdysvallat oli yrittänyt epätoivoisesti etsiä koko 1990-luvun todisteita siitä että Saddam Husseinilla on joukkotuhoaseita koska tälläisiä merkkejä kemiallisista aseista oli havaittu Persianlahden sodassa 1991. Niitä kyllä ei missään kohtaa löytynyt edes silloin kun Irakiin hyökättiin 2003.
Edesmennyt ulkoministeri Colin Powell jopa totesi myöhemmin lähdettyä Bush nuoremman hallinnosta että hän sai väärää tiedustelutietoa ulkoministeriöön CIA:lta. Ne jotka tiesivät että tieto oli virheellistä eli CIA johto sekä varapresidentti Cheney ja puolustusministeri Rumsfeld sekä presidentti Bush nuorempi. Powell totesi myöhemmin että häntä käytettiin harhauttamaan YK tällä virheellisellä tiedolla joka oli väärennetty. Powell totesi tämän lähdettyä 2004 Bush nuoremman hallinnosta.
Kun Powell oli itse Yhdysvaltain maavoimien kenraali 1990-luvulla hän oli mukana Kuwaitin vapautuksessa mutta tuolloin presidentti Bush vanhempi päätti olla hyökkämättä Bagdadiin koska tiesi että se on miehitys joka ei pääty milloinkaan koska korvaavaa hallintoa ei pystetä tuosta vaan. Tuon ajan henkeä kuvaa monen ihmisen kysymys joka esitettiin Powellille monessa yhteydessä koko 1990-luvulla ”Miksi ette hyökänneet Bagdadiin vuonna 1991″. Ennen kuolemaansa Powell totesi että kysymyksen luonne oli muuttunut 2000-luvulla seuraavaksi Miksi te hyökkäsitte Bagdadiin vuonna 2003”.
Persianlahden sodan alussa tammikuussa 1991 Irak yritti viedä koko sodan Israeliin kun Irak ampui neuvostovalmisteisillä Scud ohjuksilla 42 rakettia Israeliin suurimpii kaupunkeihin Haifaan ja Tel Aviviin jossa kuoli 74 israelilaista siviiliä ja tuhoutui 4100 rakennusta. Tämä toimenpide ei aiheuttanut sitä että Israel olisi kostanut Irakille vaan Israel ei reagoinut tähän Irakin ohjus-iskuun. Tosin Yhdysvallat toimitti Israelille MIM-104 Patriot-ohjuksia ilmapuolustuksen tueksi.
On ikävää, että tässä asiassa on äänessä ne, joilla ei ole mitään osaamista tai käsitystä asiasta. Siksi taidan lähteä kommentoimaan jokaista kappaletta tässä kirjoituksessa.
Aloitetaan tästä:
”Vaimoni suvun lähipiiriin kuului inkeriläinen Suomen puolella taistellut Mannerheim ristin ritari, jota olisi sodan jälkeen odottanut palautus Neuvostoliittoon ja varma teloitus maanpetturina. Oli välttämätöntä, että hän pääsi pakenemaan Suomesta muualle turvaan.”
Ensinnäkin. Se, että lähti pakolaiseksi Suomesta ei ole riippuvainen millään tavalla sen kanssa, mitä Suomi tekee. Tästä maasta saa lähteä. Se on meillä jokaisen oikeus. Tätä oikeutta yritettiin polkea koronan varjolla, mutta pian ymmärrettiin, että se ei vaan käy. Saatte todennäköisesti syyttää minua siitä, että tämä perseily loppui nopeasti. Sen verran painokkaasti lähestyin oikeita ihmisiä tässä asiassa.
Palataan kommentoitavaan asiaan henkilötasolla. Suomesta pakolaisiksi lähteneet NL taustaiset, inkeriläiset marskin ritarit. Näitähän on siis kokonaista yksi henkilö eli Antti Vallebro (ent. Vorho). Tuli pakolaisena Suomeen 1930- luvun alussa ja lähti Punaisen Valpon uhan vuoksi Ruotsiin -45. Vallebro eli loppuelämän Ruotsissa puuseppänä.
Seuraavaksi vähän lisää tästä pakolaisuudesta. Ruotsi teki hallitustasolla päätöksen karkottaa kaikki Suomesta tulleet Suomalaiset sotapakolaiset syyskuussa -46. Tässä vaiheessa meidän toinen NL taustainen marskin ritarimme eli Mikko Pöllä pakeni Ruotsista Venezuelaan. Hänen etninen tausta oli Suomalainen eikä inkeriläinen. Molemmat NL taustaiset marskin ritarit olivat Suomessa ongelmissa Punaisen Valpon vuoksi ja pakenivat siksi Ruotsiin. Pöllä joutui pakenemaan ruotsista, koska oli siellä pakolaisena, jotka Ruotsi olisi palauttanut. Vallebro ei käsittääkseni ollut Ruotsissa pakolais-statuksella, joten hän pystyi jatkamaan elämäänsä Ruotsissa. Siirtolainen. Maahanmuuttaja. Finnjäävlare? Korjaa Ode toki, jos olen väärässä vaimosi sukulaisen suhteen.
Joka tapauksessa. Puhumme siis tässä yhteydessä yhdestä ihmisestä, joka oli tullut Suomeen pakolaisena ja täältä Ruotsiin lähdettyään vältti pakolaisuudesta johtuvat ongelmat, koska ei ollut Ruotsiin paettuaan pakolainen. Toki politiikkaa tehdään yksittäisten tapausten perusteella ja joskus ne esimerkit nostavat esille oikeita ongelmia. Joskus taas ne yksittäistapaukset ovat tämän kaltaisia. Ei juurikaan tuo lisäarvoa asiaan, mutta on mukavia yksittäisiä tarinoita ihmisistä, jotka ovat selvinneet, kun maailma myrskyää.
Kun aloitettiin historiasta ja ollaan käsitelty näitä historiallisia tapahtumia pakolaisuudesta, niin jatketaan sillä linjalla. Suomeen tuli aika reilusti neuvostopakolaisia kommunistisen vallankumouksen jälkeen. Suomi suhtautui tulijoihin todella nihkeästi. 1920- luvulla sai Suomessa kansalaisuuden äidin mukaan ja jos äidillä ei ollut kansalaisuutta, niin ei sitä tullut lapsillekaan. Ei, vaikka isä olisi ollut Suomalainen. Suomessa oli jonkin verran porukkaa, joka oli Suomessa syntynyttä ja koko elämänsä Suomessa elänyttä. Silti kansalaisuus oli: ”ei minkään maan kansalainen.” Vielä 1980- luvulla oli Suomessa ihmisiä, joiden tiedoissa luki ”entisen venäjän eikä minkään muun maan kansalainen”. Tai ”entisen keisarin alamainen, ei minkään maan kansalainen”. Sellaista se oli. Koko elämänsä sai asua ja elää Suomessa saamatta kansalaisuutta. Kunnon perseilyä Suomen valtiolta. Tässä esimerkissä ei ole kyse yksittäistapauksista, vaan tämä koskettaa huomattavasti suurempaa osaa väestöstä. Kaikkia niitä, joilla ei ollut riittävää statusta, mutta jotka pakenivat kommunismia.
Historia on hyvä tuntea myös maahanmuuton osalta. Suomen aallonpohja mamujen suhteen oli vuodessa 1990. Koskaan sitä ennen eikä sen jälkeen ole Suomessa ollut niin vähäistä määrää mamuja. Vuosi 1990 ei tainnut olla Suomelle muutenkaan hyvä vuosi.
Arvasit oikein, kyseessä oli Mikko Pöllä, mutta kyllä hän oli inkeriläinen. Kaikik inkeriläiset ovat etnisiä suomalaisia.
Myös 1920-luvulla Suomessa oli samanlainen paluumuuttaja-ohjelma inkeriläisille kuin sitten 1990-luvun alussa uudelleen otettuna käyttöön. Tuolloin 1920-luvulla Suomessa ei käytetty termiä paluumuuttaja inkeriläisistä vaan heimokansan jäsen johon kuului inkeriläisten lisäksi myös itäkarjalaiset.
Annetuilla tiedoilla päättelin, että kyseessä olisi ollut Antti Vallebro, sillä hänet on mainittu ainoaksi NL-taustaiseksi, inkeriläiseksi marskin ritariksi.
Mikko Pöllä on usein mainittu Suomalaiseksi, vaikka on syntynyt Inkerinmaalla ja hän on siis samoin NL:n kansalainen.
Kolmatta vaihtoehtoa ei ole. Tuossa oli molemmat mahdolliset mainittu.
Inkeriläisistä, karjalaisista, vepsäläisistä, venäläisistä, ruseista, ruotsalaisista, hurreista ja suomalaista en kuitenkaan lähde väittelemään. Olen sitä mieltä, että ihminen saa itse määrittää sen, mihin lokeroon itsensä pistää. Mikolle kaikki kunnia Suomen puolustamisesta imperialista roistovaltiota kohtaan. Kunnia myös niille Neuvostoliiton valtion uhreille, jotka joutuivat vastapuolelle turhassa ja julmassa sodassa.
Kommunismin kaatumisesta ja fasismin kukistumisesta alkaa olemaan liian kauan. Se näkyy esim. siinä, että geneven pakolaissopimusta vastustetaan pelkästään sen vuoksi, että kahden paskamaisesti käyttäytyvän valtionjohdon höykkyyttämänä saadaan aikaiseksi kriisi palelevista Irakilaisista. Siellä pitäisi oikeasti olla sujuva toimintamalli sille, että tulijat ruokitaan ja tarjotaan suoja. Tämän jälkeen voi sitten miettiä, mitä ihmettä he tekevät puolalaisessa perämetsässä.
Kommentti Osmo Soininvaara lle tuohon (25.11.2021 10:56) terveydenhuollon vaikutuksiin ulkosuomalaisten kohdalla. Eikö sekin tekijä ole myös oleellinen asia saako terveydenhuollon palveluja Suomessa että kirjoilla Suomessa ? Tiedän monia ulkosuomalaisia jotka asuvat talvet Espanjassa mutta tulevat Suomeen silloin tällöin talvella mikäli tarvitsevat käydä lääkärissä. Tässä kohtaa lääkärin käynti tarkoittaa erityslääkäriä koska kyseessä on hyvin vanhoista ihmisistä. Eikö tuo terveydenhuollon palveluiden saanti riipu myös siitä missä maassa ihminen on virallisesti kirjoilla. EU maissa palvelu on kaikille samaa riippumatta missä päin ihminen asuu mutta moni ulkosuomalainen asuu EU/ETA maiden ulkopuolella.
Mikko Pöllästä Iltasanomissa:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008508284.html?fbclid=IwAR28fbTFaUZdVvE9JugQfEv9-w62NgrxqFmxsB643U4yEErB_bJGu0rqI5c
Riippuen siitä hakiko Mikko Pöllä ja Antti Vorho turvapaikkaa Ruotsista oli oleskelun perustelut. Tuohon aikaan kun Antti Vorho ja Mikko Pöllä muuttivat Ruotsiin ei ollut vielä Pohjoismaista passiunionia vaan se tuli voimaan vasta vuonna 1951. Syy miksi moni suomalainen korkea arvoinen upseeri pakeni Ruotsista Venezuelaan oli se että aika moni Etelä-Amerikan valtio kuten Venezuela ei luovuta ihmisiä takaisin lähtömaahansa. Myös tällä hetkellä moni valtio Latinalaisessa Amerikassa ei luovuta ihmisiä lähtömaahan ei muuten edes Yhdysvaltoihin.
Tietääkseni ns Nansen-passilla oleskelleet olivat kyllä oikeutettuja hakemaan jossain aikavälillä Suomen kansalaisuutta mutta kielitaito oli todennäköisesti esteenä. Kun Suomen kansalaisuuden yksi kriteeri kielikoe niin hakemus vanhempana iällä ei ole motivoinut. Suomi ei ole ainoa Euroopan maa joka vaatii kielikoetta sen vaatii muun muassa Saksa (jossa on myös paluumuutto-ohjelman entisen Neuvostoliiton alueella asuville etnisille saksalaisille.
Itse asiassa 1920- luvulla oli enemmän maahanmuuttajia kuin oli Suomessa 1990-luvulla. Tästä ajanjaksosta on kirjoitettu kaksi hyvää tietokirjaa jotka käsittelevät maahanmuuttoa Suomeen vuosina 1812–1972. Teoksen nimi on Ulkomaalaiset Suomessa 1812–1972 (East-West Books 2008) ja Ulkomaalaispolitiikka Suomessa 1812–1972 (East-West Books 2008). Syy miksi 1990-luvulla oli katukuvassa vähemmän ulkomaalaisia oli pitkä hiljainen aikakausi 1950-luvun alusta 1980-luvun lopppuun. Käännekohta oli 1990-luvun alussa Suomeen tullut turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten määrä entisestä Neuvostoliitosta joka oli tuolloin suurinpia lukumääriä sitten sotien jälkeen.
Suomi palautti kaikki Neuvostoliitosta pakoon yrittäneet 1945-1990 jos jäivät kiinni Suomen puolella. Se oli YYA -sopimuksen sanelema pakko. Siksi kaikki yrittivät salaa päästä Ruotsiin etteivät joutuisi Suomen viranomaisten kanssa tekemisiin. Eihän niitä tulijoita hirveän paljon olisi ollut koska valvonta rajalla Neuvostoliitossa oli tiukkaa ja mahdollisia reittejä vähän. Useimpien kohdalla oli kyse ns paremmasta väestä jotka olivat työmatkalla, urheilemassa tai esiintyvinä taiteilijoina Suomessa, ostivat laivalipun Ruotsiin ja katosivat. Niiltä muutamilta tavallisilta duunareilta jotka pääsivät maarajan yli Suomeen asti puuttui rahaa, karttoja ja kielitaitoa että olisivat päässeet Ruotsiin asti. Suomalaisia jotka auttoivat loikkareita esim tarjoamalla autokyytejä rangaistiin oikeudessa eli auttamishalu oli varsin vähäistä. Etenkin rajaseudun ihmisiä varoitettiin auttamasta loikkareita.
Sitä en tiedä mitä tapahtui muista itäblokin maista Suomeen paenneilla. Se on tiedossa että suomalaiset laivat poimivat silloin tällöin Itä-Saksasta kumiveneillä paenneita mutta saivatko he turvapaikan Suomesta vai pääsvätkö he jatkamaan länteen vai palautettiinko heidät en tiedä.
Todellinen syy miksi moni korkea-arvoinen upseeri lähti Suomesta pakolaisina (muun muassa pääasekätkijät, venäläiset valkoiset emigantit ja inkeriläiset loikkarit jotka olivat teknisesti Neuvostoliiton kansalaisia sekä sodan aikana sotilastiedustelussa ja Valpossa työskentelleet henkilöt) ensin Ruotsiin josta sitten päätyivät myöhemmin muihin Euroopan maihin ja myös Amerikan mantereelle (sekä Pohjois-Amerikkaan että Etelä-Amerikkaan) johtuu yksinkertaisesti siitä että heidän pelkona oli karkotus Neuvostoliittoon . Näin esimerkiksi kävi ns. Leinon vangeille joista 11 oli Suomen kansalaisia. Miksi Ruotsi ilmoitti että näiden ihmisten on poistuttava Ruotsista 1946 hyvinkin nopeasti johtui siitä että Suomessa oli vielä Valvontakomissio . Kyllä nämä Soininvaaran ottamat esimerkit kuten Mikko Pöllä olivat pakolaisia Ruotsissa ja myöhemmin Amerikassa . Myöhemmin he tulivat Suomeen kun olosuhteet olivat rauhoituneet tämä tapahtui 1960-luvulla ja viimeistään 1970-luvulla.
Se että poistuu maasta oli motiivi mikä hyvänsä on aivan eri asia sitten jos saapuu johonkin toiseen maahan joka voi myös olla vastaanottamatta henkilöä vaikka hän olisi henkilökohtaisesti vaarassa.
Tuolloin 1940-luvun lopulla ei ollut vielä pohjoismaiden välillä yhteisiä työmarkkinoita tai passiunionia. Ruotsiin tarvitsi Suomen kansalainen viisumin vuosina 1939-1946. Ruotsi poisti viisumi pakon Suomen kansalaisilta vuonna 1946.
Raja-Erkille kysymys hänen kommenttiin (27.11.2021 11:17) ”Ei ole mitenkään suuri ihme, että turvapaikanhakijalla olisi ollut eu- viisumi jo aiemmin. Korona-aikana on tullut vastaan esim. Suomessa sairaanhoitajaksi valmistunut henkilö, joka oli muualla töissä 2019, palasi suomeen ja viisumihakemus pomppasi. Mietti tässä vaiheessa myös tp- hakemusta, jolle olisi ollut perusteet. Päätyi kuitenkin Saksaan töihin, sillä sieltä sai eu koulutettu sh työluvan ilman taistelua. Ja on muuten koronateholla töissä juuri siinä roolissa, mihin suomi on hänet kouluttanut”
Voiko Raja-Erkki kertoa tarkemmin mistä maasta kyseinen henkilö oli alunperin tullut Suomeen 2019 EU viisumilla? Turvapaikan tällä perusteella on mahdollista saada jos kyseinen henkilö on osallistunut poliittiseen opposition toimintaa maan hallitusta vastaan ja joutunut pakenemaan maaasta. Tälläisiä tapauksia tulee Euroopasta mieleen vain Venäjä ja Valko-Venäjä
”Voiko Raja-Erkki kertoa tarkemmin mistä maasta kyseinen henkilö oli alunperin tullut Suomeen 2019 EU viisumilla?”
Sillä ei varmaan ole merkitystä tässä asiassa. Tässä on kyse sellaisesta ”väliinputoaja” tilanteesta.
Merkittävää on, että Suomessa korona aikana teho-osaston sairaanhoitaja ei ole sellainen työntekijä, että täällä koettaisiin sille tarvetta. Ei, vaikka on Suomessa koulutettu ja puhuu kieltä. Joitakin ammattiryhmiä on, jotka pääsevät maahan ja näitä on esim. marjanpoimija, kokki ja tulkki. Teho-osaston hoitaja ei ole listalla.
Virhe tilanteessa on hakijalla ollut se, että on tartuttu kovapalkkaiseen sopimukseen, joka on vienyt EU:n ulkopuolelle. Tämä nollasi tilanteen vuonna 2019, vaikka sopimuksen osapuolena oli Suomalainen yliopisto. Jälkikäteen voi todeta, että henkilön olisi kannattanut hakea kansalaisuus vuosien 2010 ja 2019 välillä, niin ei olisi päätynyt väliinputoajaksi. Itse olin siis hakijan kanssa samoissa hommissa vuoden 2019 lopulla.
Minua ei ole kukaan syyttänyt omista tuloistani, kun ollaan samoja palkkoja nosteltu. Eikä tule syyttämään. Ihonväri suojelee.
”EU:n pakolaispolitiikka on täysin epäloogista
Olen kirjoittanut ennenkin, mutta kirjoitan taas siitä, että pidän Geneven pakolaissopimusta vanhentuneena ja nykyolosuhteisiin soveltumattomana.”
Jatketaan tästä.
Otsikko ja sitä seuraava lyhyt ingressi ovat keskenään ristiriidassa. Otsikko on ymmärrettävä, mutta sitä seuraava hyökkäys kyseistä Geneven sopimusta kohtaan on vain moukkamaista ja sivistymätöntä.
Tätä ei varmaan kannata jatkaa pidemmälle ilman, että lukee läpi sen sopimuksen.
https://www.unhcr.org/protect/PROTECTION/3b66c2aa10.pdf
Geneven pakolaissopimuksessa on mukana lähes koko maailma. Se on yksi niistä perustavanlaatuisista sopimuksista, jotka ovat vieneet kansakuntia eteenpäin ja tuoneet sivistystä tähän maailmaan.
Kysymykseni siis kuuluu. Mitä kohtia Ode tässä sopimuksessa vastustaa? Mikä tässä sopimuksessa on vanhentunutta? Mikä tässä sopimuksessa on nykyolosuhteisiin soveltumatonta?
Ja vielä tärkeämpää. Mistä tämän sopimuksen osista suomen tulee irtisanoutua? Ja mistä tämän sopimuksen osista koko EU:n tulee irtisanoutua?
Nyt tarvitsisin niitä konkreettisia kohtia, joita tässä vastustetaan.
On tosiaan hyvä kysymys, onko Geneven pakolaissopimuksessa jotain, josta olisi syytä irtisanoutua, vai riittääkö, että irtisanoutuu niistä tulkinnoista ja lisäosista, jotka tulevat EU:n turvapaikkajärjestelmästä ja perusoikeuskirjasta.
Irtisanoutumisen tulisi mahdollistaa se, että Suomi ei tutki turvapaikkahakemusta eikä myönnä turvapaikkaa Suomeen. Edelleen olisi irtisanouduttava sellaisista sopimuksista, jotka estävät Suomea perustamasta YK:n nykyisten pakolaisleirien tasoista pakolaisleiriä Suomen valtion alueelle ja vähentämästä leirin kustannuksia siitä rahoituksesta, jota Suomi antaa YK:n järjestöille.
Tämä blogikirjoitus pakottaa kysymään tämän kysymyksen.
Tämän voi toki sivuuttaa kevyenä populistisena heittona, mutta silloin joutuu sivuuttamaan sanat sen takana. Ja ne sanat iskevät suoraan eurooppalaisuuden ytimeen vastustamalla kansainvälistä humanitaarista lakia.
Maailmassa voi olla monia ongelmia, mutta nämä lait ovat osa ratkaisua eikä osa ongelmaa. Ja ne toimivat todella hyvin. Maailma on nyt parempi paikka, mitä se oli meidän nuoruudessamme ja suurena tekijänä tässä on ollut yhteinen tahtotila tehdä parempaa maailmaa. Geneven ja Haagin sopimukset ovat monella alueella toimivaa, keskeistä ja kunnioitettua lainsäädäntöä.
” Edelleen olisi irtisanouduttava sellaisista sopimuksista, jotka estävät Suomea perustamasta YK:n nykyisten pakolaisleirien tasoista pakolaisleiriä Suomen valtion alueelle ja vähentämästä leirin kustannuksia siitä rahoituksesta, jota Suomi antaa YK:n järjestöille.”
Mikä tämä sopimus on, johon viittaat? Ei oikein löydy sitä tarttumapintaa.
Raja-Erkki kirjoitti: ”Mikä tämä sopimus on, johon viittaat?”
Otaksun Suomen sopineen jotain, joka estää pakolaisleirien rakentamisen Suomeen. Oma perustuslakimmekin voi sen jo estää. Pakolaisleirihän rajoittaisi merkittävästi liikkumista valtion alueella eikä takaisi muutenkaan asukkaalle samoja oikeuksia kuin muille valtion alueella asuville. Mutta mielestäni lakeja ja sopimuksia olisi muutettava niin, että esteet poistuvat.
En usko, että on tarpeellista lähteä yksilöimään pykäliä tämän blogin keskustelussa.
”Pakolaisleirihän rajoittaisi merkittävästi liikkumista valtion alueella eikä takaisi muutenkaan asukkaalle samoja oikeuksia kuin muille valtion alueella asuville.”
Ei pakolaisleirillä ole sellaista ominaisuutta, että se lähtökohtaisesti rajoittaisi ihmisen liikkumista. Ja ihan sellaista leiritasoista telttamajotusta, jota näkee näissä leireissä oli tarjolla ihan Lappeenrannassa silloin, kun tulijoita oli reilummin. https://yle.fi/uutiset/3-8332313
Suomessa saa vastaanottokeskuksen palvelut vastaanottokeskuksesta. Ei siellä ole oltava. Monet asuvat joko ystävien tai tuttavien asunnossa. Jotkut ostavat jo tp:n hakuvaiheessa oman asunnon.
Ja ne ”oikeudet” on jotain, mikä on usein jotain muuta, mitä kuvitellaan. Itsekin olen tippunut useamman kerran suomen sosiaaliturvan ulkopuolelle. Yksi yleisimmistä harhaluuloista on, että Suomen kansalaisena automaattisesti kuuluisi Suomen sosiaaliturvaan, vaikka sosiaaliturva liittyy täällä asumiseen tai työskentelyyn. Ei sitä tarvitse olla kuin puoli vuotta muualla ja oikeus on menetetty.
Vankivuorokausi on suomessa 225 euroa. Vastaanottokeskuksissa 20-30 euron vuorokausihinnat ovat olleet ihan normaaleja. Kalleimmat keskimääräiset kiinteät järjestelyt olivat kriisin aikana noin satasessa päivässä. Budjetoitu kulu on ollut 37 euroa vuorokausi.
Kalleinta olisi varmaan ”aika ajatella”- ajatus siitä, että tarjottaisiin tälläistä poistumisen estävää majoitusta leiriolosuhteissa yk:n (oikeammin who:n) standardien mukaan. Veikkaan, että olisi vankila- ajatuksella ja leiri- olosuhteissa tuplat normaaliin vankivuorokauteen. Talvella ei toki riitä, mutta ympärivuotisesti voisi riittää.
En yhtään ihmettele, jos tämä vastaanottokeskusten kulu saadaan kymmenkertaistettua lähivuosina. Tätä ymmärtämättömyydestä johtuvaa poliittista tahtoa asiassa on. Monet maahanmuuton vastustajat ajavat voimakaasti toimintaa tähän suuntaan. Jos nämä poliittiset vaatimukset leireistä ja valvonnasta menee läpi, niin kulut saadaan helposti kymmenkertaistettua.
Vastaan pariin Raja-Erkin kommenttiin.
”Ei pakolaisleirillä ole sellaista ominaisuutta, että se lähtökohtaisesti rajoittaisi ihmisen liikkumista.”
Vaikka pakolaisleiri ei välttämättä rajoita asukkaan liikkumista, Suomeen perustettavan leirin pitäisi uskoakseni rajoittaa liikkumista, jotta leirin asukkaaksi haluaisivat vain ne, jotka pelkäävät henkensä tai terveytensä puolesta.
”Veikkaan, että olisi vankila- ajatuksella ja leiri- olosuhteissa tuplat normaaliin vankivuorokauteen.”
Ei pitäisi olla yhtä kallista kuin suomalaisissa nykyvankiloissa. Suunnilleen vastaanottokeskusten kulutason pitäisi riittää. En oli tosin kustannusarvioihin perehtynyt, joten tämä on intuitiivinen arvio. Jostain voisi kai säästääkin ja toisaalta jonkin verran lisää maksaisi liikkumisen rajoittaminen ja rajoitusten rikkomisen sanktiointi. Suomihan maksaisi kustannuksista vain murto-osan: lasku nimittäin lähetettäisiin YK:n pakolaisjärjestölle.
Käytäisiinkö tämä väittely nyt uudestaan?
Maailmassa kannattaa pyrkiä säilyttämään ja vahvistamaan sitä hyvää, joka on luotu. Vaikka sodan saapuminen oli jo ilmiselvää, niin silti oli voimassa kaikkia pidäkkeitä tuhoava politiikka ja vahva tahto saada asiat kärjistymään.
Geneven sopimukset ovat ajankohtaisempia kuin koskaan.
”Sisältävätkö Geneven sopimukset todella velvoitteen hakea turvapaikkaa “ensimmäisestä kohteesta”? Olen käsittänyt niin, että tällaista velvoitetta ei ole. Korjaattehan, jos olen väärässä.”
Ei sisällä. Mutta EU:n sisäiset sopimukset sisältävät periaatteen, että ensimmäinen EU-jäsenmaa, johon turvapaikanhakija tulee, on se paikka, jossa lähtökohtaisesti turvapaikkahakemus käsitellään.
Mitä Soininvaaran kirjoitukseen tulee, olen ihan samaa mieltä siitä, että nykytilanne on ihan epälooginen ja suorastaan järjetön: ne, joilla on rahaa ja kykyä päästä rajan yli, pääsevät turvapaikkaprosessiin ja monet niistä, joilla ei ole rahaa, mutta joilla on iso hätä, eivät pääse. Jos pääsee rajan yli, pääsee turvapaikkaprosessiin ja on oikeutettu ainakin suppeaan sosiaaliturvaan, kuten ruokaan ja lääkkeisiin. Jos ei saa rajaa ylitettyä, ei pääse, eikä saa sen maan sosiaaliturvaa. Lisäksi, jos joku saa turvapaikan, sitten perheenyhdistämisten kautta moni muukin voi saada oikeuden päästä asumaan maahan, mutta jos jää rajalle, näistäkään kukaan ei pääse.
Geneven sopimuksen 31 artikla edellyttää sitä, että pakolaisasemaa hakeva tulee suoraan maasta, missä hänen turvallisuutensa on uhattuna. On tulkinnanvaraista mitä tämä suoraan tuleminen tarkoittaa. Jonkinlainen rajaus siinä selvästikin on tarkoitus olla ja eräs tulkinta voisi olla se, että jos tulee usean muun maan kautta, niin silloin kyseessä ei ole enää suoraan tuleminen.
Lisäksi on hyvä havaita, että samassa artikalsssa kielletään rankaisemasta laittomasti rajan ylittäviä, mikäli nämä ilmoittautuvat viipymättä viranomaisille ja osoittavat hyvän syynsä tuloon. Nähdäkseni tämä mahdollistaisi rankaisemisen niiden osalta, joiden tuloperuste on pelkkä paremman elintason tavoittelu, ilman mitään uskottavaa osoitusta vainon pakenemisesta.
On kyllä pohjimmiltaan perverssi ajatus rangaista ihmistä siitä, että hän tavoittelee parempaa elintasoa tai elämää. Oikeus tähän on oman yhteiskuntamme keskeinen periaate, jonka varassa koko häkkyrä seisoo. En näe, että on löydettävissä mitään moraalisesti kestävää perustelua evätä tämä oikeus ihmiseltä synnyinpaikan mukaan. Moraalisesti kestämättömiä perusteluja voi toki halutessaan kehitellä vaikka kuinka paljon.
Olisi ongelmallista rangaista laittomasti rajan ylittävää, jos turvapaikkaa ei myönnetä, koska tulijan ei voi olettaa voivan tietää, onko hänen perusteensa riittävä vai ei.
Mutta kuten olen jo edellä kirjoittanut, parasta olisi luopua turvapaikkajärjestelmästä. Yksinkertaisesti jokainen hakija pitäisi voida toimittaa turvalliselle YK:n resurssoimalle leirille. Leirien perustajia (valtioita) voisi löytyä maailmalta huutokauppaamalla: riittävää laatua pienimmillä kustannuksilla.
Olen Jaakko K:n kanssa samaa mieltä siinä, että jokaisella on oikeus tavoitella parempaa elintasoa ja elämää. Suomestakin on sankoin joukoin lähdetty muihin maihin tätä varten.
Vaan sanoivatko suomalaiset, jotka lähtivät Amerikkaan ja Ruotsiin paremman elämän hakuun, ensi töikseen maahan saapuessaan asylum ja saivatko he silloiseen suomalaiseen elintasoon verrattuna hyvän ylläpidon ja vielä rahaakin?
Miten laaja asylum-sopimuksen väärinkäyttö on sallittava, ennen kuin sitä on syytä ryhtyä avaamaan ja uusimaan?
Entä voidaanko ja pitääkö nähdä, että hyvässä uskossa nimenomaan siirtolaisiksi lähteneistä tulee pakolaisia, kun he ovat joutuneet ansaan Valko-Venäjän ja Puolan rajalle?
En puhuisi ”asylym-sopimuksen väärinkäytöstä”, koska silloin oletettaisiin, että sopimuksella on ollut jokin tarkoitus, jota se ei kuitenkaan täytä. En tiedä, mistä ”esitöistä” voisi tarkistaa, mihin sopimuksella on pyritty.
Parempi on todeta, että sopimus on huono, hyvin monesta syystä, joista keskeisimpiä ovat a) kannustaminen vaarallisille matkoille, b) hyvin laveat turvapaikan ja muun suojelun sekä palautuskiellon kriteerit, c) tehoton ja epätasa-arvoinen avustusresurssien kohdistaminen maailman hädänalaisille, d) onglemalliset demografiset kehityskulut ja kulttuuriset konfliktit vastaanottajamaissa.
Ratkaisu on sopimuksesta irrottautuminen ja uuden sopimuksen laatiminen. Asialla on ollut kiire jo monta vuotta, jo ennen vuotta 2015. Valtioiden pitäisi toimia nyt itsenäisesti – ei voi luottaa siihen, että YK, EU tai muut organisaatiot ottaisivat nopeasti vetovastuuta oikeaan suuntaan. On toimittava alhaalta ylös, ei ylhäältä alas. Kansalaisten olisi äänestettävä oikein. Median olisi pidettävä keskustelua yllä ja näkyvissä.
Ajattelit siis, että Suomen pitäisi erota EU:sta.
Huomautus nimimerkki Aika Ajatella siitä että Dublinin sopimus koskisi kommentissasi (21.11.2021 8:21) kaikissa olosuhteissa turvapaikanhakijoiden palauttamista ensimmäiseen Euroopan maahan mihin turvapaikanhakijat ovat tulleet.
Jos nimimerkki Aikaa Ajatella todella luki mitä tuossa Maahanmuuttoviraston linkissä luki todellisuudessa mitä valtioita Dublinin sopimus koskee niin maat joita Dublinin sopimus koskee ovat joko kaikki EU:n jäsenvaltiot sekä EU ulkopuolisista valtioista ainostaan Norjaa, Islantia, Sveitsiä ja Liechtensteinia.
Dublinin sopimus ei koske näin ollen Britanniaa joten Ranskalla ei ole velvollisuutta vastaanottaa turvapaikanhakijoita jotka ovat ylittäneet Englannin kanaalin Ranskasta Britanniaan koska Britannia on eronnut kaikista EU:n sopimuksista joista yksi on Dublinin sopimus. Tilanne muuttuisi jos Britannia liittyisi Dublinin sopimukseen liittämisjäsenenä kuten ovat tehneet Norja, Islanti, Sveitsi ja Liechtenstein.
OS kirjoitti:
”Ajattelit siis, että Suomen pitäisi erota EU:sta.”
En ajatellut, että tarvitsisi erota EU:sta. Vaikka jäsenvaltio toimisi itsenäisesti ja tosiasiallisesti irtautuisi joistakin yksittäisi EU-sopimuksista, eli rikkoisi niitä, niin tämä tuskin johtaisi EU:sta eroamiseen. Tunnetusti monet jäsenvaltiot ovat rikkoneet monia EU-sopimuksia eivätkä ole eronneet unionista. Eli EU-sopimuksille pitää vain sopivasti viitata kintaalla.
Rahul Somani kirjoitti:
”Dublinin sopimus ei koske näin ollen Britanniaa joten Ranskalla ei ole velvollisuutta vastaanottaa turvapaikanhakijoita jotka ovat ylittäneet Englannin kanaalin Ranskasta Britanniaan koska Britannia on eronnut kaikista EU:n sopimuksista joista yksi on Dublinin sopimus.”
Virkkeen ensimmäinen osa on oikein: Ranskalla ei ole velvollisuutta vastaanottaa kanaalin yli tai ali tulleita turvapaikanhakijoita.
Virkkeen jälkiosa on käsittääkseni virheellinen: Syy edelliseen ei ole se, että Britannia on eronnut Dublinin sopimuksesta, vaan syy on se, että Ranska ei ole turvapaikanhakijoiden ensimmäinen tulomaa, koska ensimmäinen tulomaa on yleensä Kreikka, Italia tai Espanja. Britannialla tuskin olisi antaa näyttöä siitä, että ensimmäinen tulomaa on Ranska.
Britannian ei voi kuitenkaan vedota Dublinin sopimukseen samasta syystä kuin ei Uusi Seelantikaan voi.
Nimim. Aika ajatella kirjoitti, ettei puhuisi asylum-sopimuksen väärinkäytöstä. En ole lukenut kyseistä sopimusta, mutta runsaan mediakirjoittelun perusteella minulla on käsitys, että se on tarkoitettu kotimaastaan pakenemaan joutuville ihmisille. Jos siirtolaiseksi, ts. toiseen maahan työhön, tuleva ihminen ilmoittautuu turvapaikanhakijaksi, mikä pitää sisällään ainakin länsimaissa ainakin jonkinlaisen täyden ylöspidon, eikö se ole väärinkäyttöä?
Nimimerkki kirjoitti myös, että jotta voitaisiin puhua väärinkäytöstä, sopimuksella olisi ollut oltava jokin tarkoitus. Tämä ei oikein aukene. Mikä muu tarkoitus pitäisi olla kuin turvapaikan tarjoaminen pakenevalle?
Nimimerkki Aika Ajatella siitä että pääasiassa moni turvapaikanhakija tulevat (21.11.2021 8:21) kaikissa olosuhteissa turvapaikanhakijoiden ensimmäinen tulomaa Euroopan mantereella olisi yleensä Kreikka, Italia tai Espanja. Näin ei ole monessa yhteydessä niiden turvapaikanhakijoiden kohdalla joiden päämäärä on Britannia. Moni saapuu Pohjois-Afrikasta laittomasti lautoilla väärennettyillä paperillä Etelä-Ranskan satamiin josta he suuntautuvat pohjoiseen suoraan.
Kommentti nimimerkki Aikaa Ajatella kommenttiin (21.11.2021 12:55) jossa oli vaihtoehtona se että jotkin EU jäsenvaltio eroaisi jostain EU:n sopimuksesta olisi muka vaihtoehto. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa edes mahdollista tehdä edes tällä hetkellä koska Euroopan komissio voi aina EU:n perussopimuksiin nojaten yhtenä EU instituuttina haastaa sopimuksia rikkova jäsenvaltio Euroopan tuomioistuimeen. Kuten yksittäinen EU kansalainen tai EU parlamentti voi kannella myös EU: n jäsenvaltioiden ja komission toiminnasta Euroopan oikeusasiamiehen toimistoon sekä suoraan Euroopan tuomioistuimeen. Näin on monessa yhteydessä tehty. Euroopan tuomioistuimen päätöksellä jäsenvaltio voidaan tuomita sakkoihin. Suomikin on tuomittu monessa yhteydessä sakkoihin Euroopan tuomioistuimen päätöksellä.
Anna-Liisa, kirjoitin epäselvästi. Tahdon sanoa, että väärinkäytöstä puhuminen vie asiaa sivuraiteille: a) Syyllistävä sormi pitää osoittaa huonoihin sopimuksiin ja lakeihin, ei niiden mukaan toimiviin. b) Suomessa suuri osa turvapaikanhakijoista on saanut myönteisen päätöksen (turvapaikan tai muutoin oleskeluluvan), joten väärinkäyttö ei ole keskeinen syy todetuille ongelmille.
Blogi-isäntä kirjoitti: ”Pääsääntöisesti pitäisi olla niin, että YK perustaa pakolaisleirejä, joista pakolaiset Eurooppaan valitaan.”
Blogikirjoituksessaan 23.3.2010 Osmo kertoi käynnistään YK:n hallinnoimalla pakolaisleirillä Saharassa:
”Tuo kylä oli kaikkien toiveiden mukainen. Ruutukaava, asialliset talot, viemärit, vesijohdoista en ole ihan varma, koska vettä ei Saharassa ole yllin kyllin. … Koulu siellä oli, ja uskoisin, että jokseenkin kaikki lapset opetettiin lukemaan. … Kylä oli halkaisijaltaan pari kilometriä. Ulkopuolella ei ollut mitään.”
https://www.soininvaara.fi/2010/03/23/2855/
Kirkon Ulkomaanavun verkkojulkaisu vuodelta 2014 ja 2015 kertoo kahdesta Jordanian pohjoisosassa sijaitsevasta leiristä Zaatr ja Azraq, joiden olot olivat tuolloin kohtuullisen hyvät.
Minkälaisia sopimuksia on kuvatunlaisten leirien sijaintimaiden kanssa tehty, niin että leirejä on voitu perustaa? Ei mihinkään noin vain mennä perustamaan siistejä asuinalueita pakolaisille. Jos näillä asuinalueilla olisi asuntojen, toimivan infrastruktuurin ja elintarvikehuollon lisäksi kouluja ja muitakin toimintoja (kuten pitäisi kriisien osoittauduttua pitkäaikaisiksi), niille saattaisi pyrkiä ao. valtion omiakin kansalaisia.
En tiedä, minkälaisia sopimuksia isäntävaltioiden kanssa on tehty. Mutta selvää on, että sopimuksia on onnistuttu tekemään.
On keskeistä huomata, että leirien perustamisessa EU:n alueelle olisi merkittäviä juridisia ongelmia, koska leireille sijoittaminen rikkoisi sellaisia peruskoikeuksia, jotka taataan jokaisella alueella olevalle. Esimerkiksi Suomessa perustuslaki takaa vahvoja oikeuksia jokaiselle. Jotta leirit toimisivat tarkoituksenmukaisesti, niiden pitäisi kuitenkin hyvin pitkälti vastata säilöön ottoa (merkittävä liikkumisvapauden kaventaminen) ja niissä pitäisi elintason olla hyvin vaatimaton (kannustamattomuus ja taloudellinen tehokkuus).
Edellä mainituista syistä johtuen pitäisi a) muuttaa Suomen ja monen muun valtion lainsäädäntöä ja b) etsitä vaihtoehtoisia isäntövaltioita esim. huutokauppaamalla. Leirien hallinnoinnin ja valvonnan tulisi pysyä luotettavissa käsissä.
Valko-Venäjän ja Puolan rajalla on kuollut nyt noin kolme kertaa enemmän ihmisiä, mitä NL väitti Suomen tappaneen hyökättyään tykistöllä Mainilan kylään. Todellisia Mainilan uhreja joko on tai ei ole olemassa ja laukaukset joko ammuttiin tai sitten ei. Sitä voi olla hankala selvittää aukottomasti suursodan jälkeen.
Valko-Venäjän ja Puolan rajalla tulevat kuolemat ovat todellisia. Saattaa olla, että metsässä on myös kuolleita pikkuvauvoja ja lapsia. Paikallisen tataariyhteisön järjestämät hautajaiset ovat mediassa ympäri maailmaa.
Tätä kriisiä jos sanotaan joksikin hybridisodankäynniksi tai pakolaiskriisiksi, niin meillä ei nähdä malkaa omassa silmässä. Tämä ei ole kumpikaan edellä mainituista, vaan tämä on eurooppalaisuuden kriisi ja laajemmin koko ihmiskunnan kriisi.
Ei ole mitään syytä, miksi malli vanhat mallit eivät olisi toimineet tässäkin asiassa. Tulijoille lämmintä juotavaa, suojaa, vilttiä, ruokaa ja pääsy lääkäriin. Sitten medialta lausunto, miten he ovat onnellisia, kun pääsivät ulos saastaisesta paskadikturiasta ja kuinka Valko-Venäjä raiskaa ja riistää koko kansaa. Valko-Venäjä ei tämän jälkeen päästäisi ensimmäistäkään Irakilaista rajan yli.
Jostain syystä halutaan tehdä toisin. Halutaan näyttää vahvoilta ja tehdään se jollain nato-langalla. Tämä saa meidät näyttämään sekä heikoilta että paskoilta. Suomessakin huudetaan, että kansainvälinen humanitaarinen laki on jotain, mihin meillä ei ole varaa ja josta meidän on irtisanouduttava.
Huolihan on käytännössä se, että tulijoiden vieraanvarainen vastaanotto avaisi pandoran lippaan ja tänne ryntäisi tulva ihmisiä. Jos näin kävisi, olisi se toki käytännössä aikamoinen päänsärky hoitaa. Naapurivaltiot (ja ilmeisesti myös omat rajavaltiot, tässä tapauksessa Puola) hyvin tajuavat mistä kenkä puristaa ja käyttävät sitä hyväksi oman asiansa ajamiseen. Ymmärtääkseni käytännössä menee usein niin, että EU:n kassasta maksetaan rahaa siitä, että joku hoitaa ns. likaisen työn. Näin tietääkseni toimitaan esim. Turkin kanssa. Mutta on se silti kaksinaamaista murehtia yhtenään talouskasvua uhkaavaa omaa alhaista syntyvyyttä ja vanhenevaa väestöä ja samalla torpata ongelmaa ratkaisevia tulijoita rajalla. Vaikea sitä on pitää minään muuna kuin rasismina, kutsuttakoon sitä vaikka kulttuurirasismiksi sitten. Koska omaa kaksinaamaisuutta ei kyetä rehellisesti myöntämään, ollaan loputtomassa teeskentelyn ja selittelyn suossa.
Olen Raja-Erkin kanssa osin samaa mieltä. Puolan ja muiden rajavaltioiden tulisi pitää huolta rajalla olevista tulijoista a) jo pelkästään humanitäärisistä syistä, koska Valko-Venäjä ei niin tee, ja b) koska valtiot ovat mukana sopimuksissa, jotka edellyttävät turvapaikkahakemusten vastaanottamista.
(Puolan tulisi muuttaa lakinsa niin, että se voi perustaa alueelleen pakolaisleirin ja että se tutki yksilöllisesti turvapaikkahakemuksia. Tulijoiden terveydestä ja turvallisuudesta tulee huolehtia kyseisillä Puolan perustamilla leireillä, ellei YK:n pakolaisjärjestö suostu ottamaan tulijoita omille leireilleen. Puolan tulisi vaatia YK:n jäsenvaltioita rahoittamaan leirit yhteisvastuullisesti, tarvittaessa painostamalla muita valioita niillä keinoilla, joita Puolalla on.)
Toisaalta olen ilmeisesti Raja-Erkin kanssa eri mieltä siitä, pitäisikö sopimuksia muuttaa ja mihin suuntaan. Nykyinen turvapaikkajärjestelmä on hyvin haitallinen edeltävissä kommenteissani kertomista syistä johtuen; se on jopa kuolemia järjestelmällisesti tuottava. Jotkut ovat ehdottaneet ratkaisuksi sitä, että turvapaikkaa (esim. Suomesta) voisi hakea jo turvapaikanhakijan kotimaassa, esim. lähetystössä/konsulaatissa tai jopa sähköisesti verkossa. Tämä on mielestäni naiivi ehdotus, joka jättää huomiotta realiteetit: jo pelkästään sen, että mahdollisia hakijoita voisi olle kymmeniä tai satoja miljoonia joka vuosi, pitäisi osoittaa, että idea on kelvoton.
Puolassa valittu toimintamalli on Puolan oma tahto.
Vuonna 2015 Suomi teki hätäapu pyynnön, johon vastattiin. Muistelisin, että haettiin kriisiapua 100 miljoonaa ja 20 miljoonaa katsottiin, että voidaan laittaa hommaan kiinni kansallisesti. Joku voi kaivaa asian päätökset esiin.
Näin tämä homma oikeasti toimii. Silloin löydettiin tekijöitä aika hyvin ja vokkeja nousi kuin sieniä sateella. En ymmärrä sitä halua, joka suomessa on yhteistyön suolaamiseen. Aivan kun meillä pienenä kansana olisi mahdollisuus hoitaa kaikki itse. Suomessa oleva vahva Dublin sopimuksen kannattaminen on myös kummallista, kun huomioi sen, että mahdollinen paine kohdistuu todennäköisesti juuri rajaseuduille. Miksi Suomi haluaa omalla toiminnallaan saada kaikki riskit kokonaan itselleen?
Sopimuksia ei tule muuttaa. Niitä tulee noudattaa. Ja suomen tulee pitää ääntä siihen suuntaan, että niitä noudatetaan
Raja-Erkki kirjoitti:
”Sopimuksia ei tule muuttaa.”
Vaikutat kyllä kannattavan Dublinin sopimuksen muuttamista.
Dublinin sopimus on itsessään hyvä. Se pakottaa ensimmäisen tulomaan rekisteröimään tulijat, mikä mahdollistaa sen, että lukijan liikkuminen Schengen-aueella maasta toiseen voidaan estää. Se myös pakottaa varsinkin rajavaltiot pohtimaan uudelleen, olisiko niiden syytä irtautua eräistä turvapaikkajärjestelmää koskevista sopimuksista, kuten olen aiemmissa kommentteissani selostanut.
Muutamillä kymmenillä miljoonilla euroilla ei ole tässä pelissä mitään merkitystä. Suomessakin humanitäärisen maahanmuuton kustannukset lienevät ainakin miljardi euroa joka vuosi. Ja kustannus voi kumuloitua riippuen tulevasta kehityksestä. Vertailun vuoksi UNHCR pyysi tälle vuodelle noin miljardia euroa Libanonin 1,7 miljoonan pakolaisen auttamiseen, mutta sai vain 46 % summasta (HS 22.11.2021).
Jälleen kerran huomautus tuohon nimimerkki Aika ajatella näkemykseen (22.11.2021 10:05) koskien Dublinin sopimusta. Kun nimimerkki Aika ajatella mainitsit että Dublinin sopimus liikkumisen Schengen-alueella maasta toiseen voidaan estää. Dublinin sopimus ei koske edelleen pelkästään Schengen-aluetta se koskee kuten aiemmin totesin kaikkia EU maita (muutama maa ovat Schengenin sopimuksen ulkopuolella) sekä neljää EU ulkpuolisia maita (Sveitsi, Norja, Islanti ja Liechenstein).
Nyt vallitsevassa tilanteessa tämä Dublin- sopimus on varmaan selkiintynyt monelle. Ukrainasta tulevia pakolaisia ei pakkorekisteröidä, jolloin he ovat Shengenin sisällä ja pääsevät kulkemaan. Tallinnaan on ilmainen reittiliikenne. Tallinnan lautalle pääsee ilman papereita. Suomessa on VR:n junat ilmaisia Ukrainalaisille. Tämä johti jo siihen, että turvapaikanhakijaksi rekisteröidytään tällä hetkellä eri puolilla suomea.
Jos rekisteröidytään. Ukrainalaisia kannustetaan rekisteröitymään etenkin jos on lapsia matkassa. Työviisumeitakin on hyvin tarjolla. Minulla on itsellänikin ovet avoinna.
Raja-Erkki
”Ei ole mitään syytä, miksi malli vanhat mallit eivät olisi toimineet tässäkin asiassa. Tulijoille lämmintä juotavaa, suojaa, vilttiä, ruokaa ja pääsy lääkäriin. Sitten medialta lausunto, miten he ovat onnellisia, kun pääsivät ulos saastaisesta paskadikturiasta ja kuinka Valko-Venäjä raiskaa ja riistää koko kansaa. ”
Tämä tietenkin toimisi, jos tulijoita olisi vain sen verran mitä Valko-Venäjällä heitä tällä hetkellä on. Mutta on aika selvää, että vaikka siellä juuri nyt on niin vähän ihmisiä ettei edes EU-passien jakaminen koko porukalle näkyisi missään, Valko-Venäjä voi aina järjestää niin paljon tulijoita, että rajat tulevat vastaan. Vai meinaatteko että maailmasta siirtolaiset ja pakolaiset loppuvat sillä, että muutama tuhat ihmistä päästetään Valko-Venäjän rajan ylitse? Ei Valko-Venäjän logistinen kyky kuljettaa ihmisiä voi olla niin matala, että se jäisi siitä kiinni. Kun diktaattori taistelee vallastaan, mikään ei liian kallista.
Iraqi Airways ei lennä enää Bagdadista Minskiin sekä Belavialla on lentokielto Ukrainan ja Puolan ilmatilassa . Kyllä tämä Valko-Venäjän hydiridi turvapaikanhakijoiden operaatio alkaa olla kohti ohi. Ne muutamat jotka ovat Puolan rajalla on toki selvittämättä mitä heille tehdään mutta todellisuudessa Valko-Venäjän infra on rajallinen.Sekin vaikuttaa että Valko-Venäjä on sisämaavaltio
Dublinin sopimuksen vastustajaksi tai kannattajaksi en lähtisi itseäni lokeroimaan. Siinä on lähtökohtaisesti hyviä puolia ja sitten myös niitä huonoja puolia.
Suomea ajatellen koen, että Dublinin sopimus ei ole Suomelle hyväksi, koska se lisää Suomen riskiä joutua haasteelliseen tilanteeseen. Tämä on taas painotuskysymys.
Oletan, että Suomalaiset päättäjät näkevät Suomi-Venäjä rajan vakaana, turvallisena ja pysyvänä. Siksi oletetaan, että sieltä ei tule hakijoita koskaan yli. Ja kannatetaan Dublinin sopimusta. Monet Suomen päättäjät ovat sitä mieltä, että ongelma on Kreikka / Espanja rajoilla.
Itse en pidä Venäjän rajan tilannetta kiveen hakattuna ja ikuisesti pysyvänä ja tästä syystä itse jakaisin vastuuta muun euroopan kanssa. Suomi on rajalla ja itäraja ei pidä, jos sieltä halutaan yli kävellä. Eikä sitä saa pitämään. Suomalainen rajavartia ja sotilas on vielä koulutettu siihen, että ihmisoikeudet menevät käskyjen yli ja laitonta käskyä totellessa tulee joutumaan vastuuseen, vaikka joku populistiministeri miten käskisi.
Katsotaampas pakolaisia ja muita maahan tulleita viime vuodelta. Turvapaikanhakijoiden suurimmat tulijamaat ja määrät:
AFGANISTAN, 150 hakijaa
SOMALIA, 122 hakijaa
IRAK, 115 hakijaa
Seuraavana Venäjä ja Turkki
Sitten seuraavaksi se muu liikehdintä suurimmasta määrästä alkaen:
Ukraina, Venäjä, Irak, Kiina, Intia, Thaimaa, Filippiinit, Vietnam ja Iran.
Pelkästään Ukrainalaisille myönnettyjä ensimmäisiä työlupia yhteensä 2613! Vertaa vaikka tuota koko tp- porukkaan. Paremman elämän perässä sitä vieraaseen maahan lähdetään. Tulija valitsee sen keinon, mikä on itselleen sopivin.
Kun katsoo sitä, millaisia riskejä on niissä maissa, joista tänne halutaan tulla, niin pidän huomattavasti todennäköisempänä, että täällä on massiivisesti Dublinin sopimuksen vuoksi jumissa olevia pakolaisia kuin että ilman Dublinin sopimusta tänne lennätettäisiin joitakin valikoituja turvapaikanhakijoita.
Tuo on siis se puolesta / vastaan asettelu, joka Dublinin sopimuksessa on. Ukrainan rajalle on sijoitettu jopa 100 000 sotilasta. Moldovan itäpuolella on Venäjän sotilaat ja tästäkään ei ole montaa kilometriä EU:n rajalle. Vaikka katseet ovat täällä todennäköisesti itään kohti Ukrainaa, niin mahdollisessa konfliktissa paine liikkua on kohti rauhaa.
Sitten seuraavaksi muutama huomio Dublinin sopimuksesta. Sopimus ei tarkoita, että hakemus käsitellään siinä maassa, johon ensimmäisenä tullaan. Se käsitellään siinä maassa, jossa sitä ensimmäisenä haetaan. Ja kun maahantulon edellytykset täyttyvät, niin hakija voi valita eu:n sisältä maan, jossa hakemuksen jättää. Ensimmäinen hakijamaa sitten ajaa sormenjäljet systeemin läpi ja tarkastaa, että onko asia jo jossain muualla käsittelyssä tai käsitelty ja onko muita syitä jättää asia käsittelemättä. (Kts. yst. vaikka se wiki / turvapaikanhakija)
Tuo Schengen sopimus koskee vain EU/ ETA jäsenvaltioiden kansalaisia. Ukrainan kansalaiset voivat vapaasti liikkua EU/ ETA kuuden kuukauden aikana ilman viisumia . Schengen viisumin voi saada Ukrainassa jonkun Schengen valtion konsulaatissa tai suurlähetystössä.
https://ruotuvaki.fi/-/geneven-70-vuotiset-sopimukset-uusien-haasteiden-edessa
Otetaan vähän näkökulmaa maanpuolustuksen suunnalta. Itse en ole Suomen armeijassa ollut, joten omakohtaista kokemusta itse palveluksesta ei ole. Suomen puolustusvoimat on järjestänyt minulle koulutusta, jota kautta Suomen puolustusvoimien toimintaan on jonkinlaista yhtymäkohtaa.
Yleisesti sotilaat tuntevat erittäin hyvin kansainvälisen humanitaarisen lain sisällön. Menneistä sotarikoksista etsitään ja tuomitaan edelleen hyvinkin vanhoja juttuja. Kenellekään ei pitäisi tulla yllätyksenä, että toimimalla tänään laittomasti joudut todennäköisesti elämäsi aikana oikeuteen vastaamaan teoistasi. Laki on vahvasti esillä konfliktialueilla.
Konfliktit ovat toki muuttuneet ajoista, jolloin jakaannuttiin kahdelle puolelle rintamaa sen mukaan, kumman toimintaa joko kannatti tai vähemmän vastusti. Ei-valtiollisten toimijoiden asema on lähes jokaisessa sodassa ja konfliktissa jatkuvan keskustelun ja neuvottelun alla.
Itse oletan suomen maanpuolustuksesta vastaavien olevan varsin yksimielisiä IHL:n tarpeellisuudesta ja oletan samoin, että tälle lainsäädännölle on siellä vahva tuki. Ongelmia on, mutta ongelmien vuoksi oletan, että siellä halutaan ennemmin täydentävää lainsäädäntöä, kuin poistaa jotakin vanhaa. Tämä on minun muodostama mielipide, joka pohjaa keskusteluihin Suomalaisten upseerien kanssa.
Oletan, että tämä Soininvaaran esitys on Suomen etua ajatellen vaarallinen vaikkakin yksittäisen populistisen politikon kannattaakin sitä ajaa. Voi olla, että olen ollut liian monta kertaa konfliktien keskellä ja se vaikuttaa ajatteluuni sen suhteen, että näen suomalaisessa yhteiskunnassa perusarvojen puolustamisen tärkeäksi myös rauhan aikana. Monet asiat ovat muuttuneet Suomessa lyhyessä ajassa ja itselläni on kyllä herännyt huolta siihen, että tämä paha kierre pitäisi saada katkaistua.
Toivoisin tähän keskusteluun myös esille meidän maanpuolustuksellista näkökantaa.
Jos lähdetään keskustelemaan Geneven sopimuksista yleisesti, jää keskustelu pakolaissopimuksesta sivuosaan. Kannatan siksi pitäytymistä pakolaissopimuksesta ja erityisen turvapaikkajärjestelmästä keskustelemisessa.
Suomen maanpuolustuksen kannalta Geneven sopimuksilla on onneksi vain vähän käytännön merkitystä. Suomessa ei ole konflikteja, joissa sotilaamme voisivat olla alttiina sotarikoksille uhreina tai tekijöinä. Turvapaikanhakijoita ei ole tulossa, ei länsi- eikä itärajan yli, sellaisella nopeudella, että maanpuolustuksellinen näkökanta kävisi kovin merkitykselliseksi. On kylläkin tärkeä selvittää tulijoiden henkilöllisyys ja mielellään rajoittaa liikkumista, kunnes mahdollinen oleskelulupa myönnetään.
Vaikka varsinainen turvallisuuspoliittinen uhka näyttäisi olevan vähäinen, on puolustusvoimilla toki syytä olla valmius tehokkaaseen joukkojen hallintaan; tätä tarvittiin länsirajalla, kun Ruotsi solmimiaan sopimuksiaan rikkoen ei rekisteröinyt maahan saapuneita turvapaikanhakijoita vaan kuljetti tulijat Suomen rajan yli busseilla.
”Suomen maanpuolustuksen kannalta Geneven sopimuksilla on onneksi vain vähän käytännön merkitystä. Suomessa ei ole konflikteja, joissa sotilaamme voisivat olla alttiina sotarikoksille uhreina tai tekijöinä. Turvapaikanhakijoita ei ole tulossa, ei länsi- eikä itärajan yli, sellaisella nopeudella, että maanpuolustuksellinen näkökanta kävisi kovin merkitykselliseksi. On kylläkin tärkeä selvittää tulijoiden henkilöllisyys ja mielellään rajoittaa liikkumista, kunnes mahdollinen oleskelulupa myönnetään. ”
Ajan kotoa Valko-Venäjälle omalla autolla alle seitsemässä tunnissa. Ja asun Suomessa. Tukholma tai Rovaniemi on kaukana. Konflikti on paljon lähempänä.
Suomi on myös ollut maailman konflikteissa aktiivisena, taistelevana osapuolena. Kts. yst. ISAF.
Ehkä minullakin pitäisi olla enemmän sellaista naivia luottoa kaikkien hyväntahtoisuuteen ja uskoa siihen, että meitä ei mikään koskaan uhkaa ja voimme elää välittämättä muista. Ehkä olen ollut liikaa sodissa ja konfliktien keskellä ja näen uhan torjumisen tärkeäksi jo rauhan aikana.
Naapurimaan trolleista
Laitoin otsikon tälle kommentille, koska tämä on aiheesta erillinen ja yksittäinen kommentti siihen, mitä tällä hetkellä tapahtuu.
Jos haluat käydä omasilmäisesti katsomassa, miten niitä trolleja syntyy, niin nyt on hyvä hetki. Seuraa suomi-aiheisia sosiaalisen median sivustoja kielellä venäjä ja kaiva sielä esille uutiset, joissa kerrotaan suomen suunnittelevan muurin rakentamista Suomen ja Venäjän välille. Siellä ne Suomalaiset trollit syntyvät.
Ja jatkoa ylläolevaan. Ensi viikonloppuna on mielenosoitus Mannerheimin patsaalla, Pietarissa. Swot analyysi tästä tapahtumasta on monenlainen, joten toteutusta ja lopputulosta odotellessa.
Soitin rajalle, että pääseeko ensi viikolla kulkemaan, kun rajaliikenteen rajoitukset loppuvat sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Eivät tienneet ja lupasivat soittaa takaisin kun tietävät. Veikkaan, että eivät tiedä koskaan.
Olen siis vahvasti sitä mieltä, että suomen tulee puolustaa Geneven sopimuksia ja sitoutua niiden noudattamiseen.
Kaikki Geneven sopimukset nivoutuvat toisiinsa. Koko kansainvälinen humanitaarinen laki on kokonaisuus, josta Suomen kannattaa pitää kiinni. Meillä ei ole varaa siihen, että sodan lakeja lähdetään purkamaan. Ne ovat meille liian merkittäviä, jotta voitaisiin yhtä osa-aluetta nostaa tarkastelun alle. Geneven sopimukset on allekirjoittanut kaikki maailman valtiot ja pakolaissopimuksissakin on suurin osa osallisina.
Pakolaissopimus on luotu Euroopan savuvaville raunioille tilanteessa, jossa Eurooppa menetti kokonaan valta-asemansa Yhdysvalloille ja Neuvostoliitolle. Eurooppa oli tuhonnut itsensä. Kylmän sodan aikana Euroopassa korostettiin ihmisoikeuksia ja rakennettiin instituutioita, jotta uutta sotaa ei tulisi. Samaan aikaan luotiin myös Euroopan Unionin ensiaskeleet. Eurooppa nousi jaloilleen näiden sopimusten avulla. Ilman vahvaa panostamista kansainväliseen yhteistyöhön olisimme jatkaneet sotaa entistä voimakkaampien joukkotuhoaseiden voimalla. Me käänsimme kelkan, vaikka nyt haluamme peruuttaa kohti maailmansotien aikaista maailmaa.
Pakolaissopimus pohjaa -48 ihmisoikeuksien julistukseen ja käsittääkseni ihmisoikeuksien julistuksessa todettu oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa on siis se ongelma pakolaissopimuksessa? Tämäkin joutaa sitten jo romukoppaan, jos aletaan avaamaan tätä eurooppalaisen sivistyksen pohjaa. Sopimuksessa todetaan, että ”jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa.”
Keskeinen sisältö Geneven pakolaissopimuksessa on se, että se määrittää sen, kuka on pakolainen. Huomatkaa myös, että rikollinen ei ole pakolainen. Lue vaikka wiki: https://fi.wikipedia.org/wiki/Pakolainen
Pakolaisen määritelmän soveltaminen on Suomessa ollut erittäin tiukkaa, vuosittain vain muutama prosentti Suomeen saapuneista turvapaikanhakijoista saa pakolaisstatuksen. Nämä myönteiset päätökset kestävät varmasti kriittisen tarkastelun. Kielteisissä päätöksissä on varmasti enemmän niitä, jotka ovat ongelmallisia.
Sopimuksia ei tule avata etenkään siitä syystä, että yhtä hyvää sopimusta ei ole mahdollista saada nykyisessä poliittisessa tilanteessa. Tarvitsemme tätä sopimusta nyt ja tulevaisuudessa. Se on meille ajankohtaisempi kuin koskaan.
Raja-Erkki kirjoitti:
”Pakolaissopimus pohjaa ‑48 ihmisoikeuksien julistukseen ja käsittääkseni ihmisoikeuksien julistuksessa todettu oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa on siis se ongelma pakolaissopimuksessa?”
Ainakin se tulkinta, joka on otettu EU:n turvapaikkajärjestelmässä on ongelma. Keskeisiä ongelmia, tai paremminkin vikoja, ovat a) yksillöllinen turvapaikkahakemuksen tutkinta ja b) oleskeluluvan myöntäminen tutkinnan suorittaneen valtion alueelle. Ongelma ei sinällään ole se, että turvapaikkaa saa nauttia ”muussa maassa”, kunhan turvapaikalla tarkoitetaan vain sijoitusta turvalliselle YK:n hallinnoimalle pakolaisleirille ja muulla maalla tarkoitetaan vain maata, joka on muu kuin pakolaisen lähtömaa.
On harhaanjohtavaa väittää tässä yhteydessä, että pakolaisen määritelmän soveltaminen olisi ollut Suomessa erittäin tiukkaa. Oleskelulupa pakolaisstatuksen tai muun suojelun takia on myönnetty suurelle osalle näillä perusteilla lupaa hakeneista. Esimerkiksi vuonna 2020 Migri teki kansainvälistä suojelua koskien 4721 päätöstä, joista myönteisiä oli 2066 ja kielteisiä 1196 (loput joko rauenneita tai jätetty tutkimatta). Vuonna 2016 tehtiin 28208 päätöstä, joista myönteisiä 7745.
Kuinka monta sellaista ihmistä maailmassa on tällä hetkellä, jolle myönnettäisiin oleskelulupa Suomeen kansainvälisen suojelun perusteella, jos tämä vain saisi jätettyä hakemuksensa tutkittavaksi? Haastan asiantuntijat ja median etsimään vastauksen tähän kysymykseen. Puhutaanko sadoista miljoonista ihmisistä?
Japanissa pakolaisaseman saa keskimäärin yksi tuhannesta ja 999 siis saa hylsyn ja palautetaan. Jos ei suostu palaamaan, jää odottamaan pakolaiskeskukseen että suostuu. Suomen tp-politiikka on Euroopankin mitassa löysää, saati maailman.
Yksikään maa ei kieltäydy ottamasta vastaan vapaaehtoisesti palaavaa, siltä varalta että joku kysyy mitä jos maa ei vastaanota omaa kansalaistaan.
Japani on siis samoissa Geneven sopimuksissa mukana.
Rahul Somani kirjoitti: ”Moni saapuu Pohjois-Afrikasta laittomasti lautoilla väärennettyillä paperillä Etelä-Ranskan satamiin josta he suuntautuvat pohjoiseen suoraan.”
Tätä minun on vaikea uskoa. Olisi hyvä saada lähde tälle tiedolle.
Rahul Somani kirjoitti: ”Dublinin sopimus ei koske edelleen pelkästään Schengen-aluetta”.
Totta, enkä ole muuta väittänytkään. Oleellista on Dublinin sopimuksen yhteys ns. ulko- ja sisärajojen valvontaan.
Raja-Erkki kirjoitti: ”Sopimus ei tarkoita, että hakemus käsitellään siinä maassa, johon ensimmäisenä tullaan. Se käsitellään siinä maassa, jossa sitä ensimmäisenä haetaan. Ja kun maahantulon edellytykset täyttyvät, niin hakija voi valita eu:n sisältä maan, jossa hakemuksen jättää. Ensimmäinen hakijamaa sitten ajaa sormenjäljet systeemin läpi ja tarkastaa, että onko asia jo jossain muualla käsittelyssä tai käsitelty ja onko muita syitä jättää asia käsittelemättä.”
Tämä väite lienee epätosi. Dublinin sopimus määrittelee, mikä valtio on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelemisestä. Vaikka sopimus on osin vaikeaselkoinen, siitä käy kyllä selville, että vastuussa on se valtio, johon tulija saapuu ensimmäisenä, mikäli mahdollisista perhesiteistä, jo myönnetystä oleskeluluvasta tai viisumista tai jätetystä turvapaikkahakemuksesta ei muuta johdu. Oma kysymyksensä on se, miten valtio voi näyttää, että tietty valtio on ensimmäinen valtio. Mm. tätä varten on sormenjälkirekisteri. Sormenjäljet otetaan, tai ne pitäisi ottaa, kaikilta laittomasti maahan tulleilta, ei pelkästään niiltä, jotka hakevat (heti) turvapaikkaa. Sormenjälkien löytyminen rekisteristä riittää perusteeksi turvapaikanhakijan siirtämiselle. Verrattain tiukkojen määräaikojen, puuttuvien sormenjälkitietojen ja humanitääristen (turvapaikanhakijoiden heikot olosuhteet Keikassa ja Unkarissa) syiden vuoksi valtiot eivät aina ole hyödyntäneet Dublinin sopimuksen suomaa oikeutta turvapaikanhakijan siirtämiseen.
Lähteitä: https://migri.fi/milloin-hakemusta-ei-kasitella-suomessa- , https://yle.fi/uutiset/3-9333595 (”10 faktaa Dublin-järjestelmästä – Suomi poistaa turvapaikanhakijoita maasta tehokkaimmin Euroopassa”, Yle 10.12.2016)
Pakolais- ja siirtolaiskysymyksen kannalta Dublinin sopimuksen sisältö ja käytännöt ovat kuitenkin sivujuonne, josta ei mielestäni kannata jankata enempää.
”Tämä väite lienee epätosi.”
Väite on totta. Riittääkö se, että olen tehnyt töitä migrille muutamaan otteeseen erilaisten kriisien aikana ja ollut valvomassa mm. maahantuloreittien selvityksiä ja hakemusten käsittelyä?
”Riittääkö se…”
Ei riitä. On nimittäin mahdollista tai jopa luultavaa, että pidät sääntönä sitä, mikä on ollut käytäntö. Ote linkkaamastani Ylen jutusta:
”Eurodac on EU:n laajuinen tietokanta, johon tallennetaan turvapaikanhakijoiden ja laittomien maahantulijoiden sormenjäljet. Jos osuma tulee, keskusrikospoliisin asiantuntija varmistaa, että sormenjäljet ovat yhteensopivat. Jos ovat, Suomi tekee kyseiselle maalle pyynnön ottaa hakija takaisin. ”
Eurodac ei ole säädösten mukaan ainoa, riippumatta siitä onko se Suomen käytäntö.
Turhan paljon on kansallisia käytäntöä ja lainsäädäntöä joista väitetään ”EU:n pakottavan” vaikka EU säädökset antaisivat liikkumavaraa, tämä on mielestäni ikävää politikointia koska siinä omia virheitä siirretään EU:n niskoille.
Dublin III asetuksen mukaiset asiat joita tarkastellaan tp-hakemuksen vastuumaan selvittämiseksi ovat täytääntöönpanoasetuksen (alla) liitteessä II.
htps://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32014R0118&from=EN
Jos Suomen käytäntö on että ainoa tarkistettava asia on Eurodac-kirjaus niin silloin kyseessä on kansallinen päätös. Dublin III ei kiellä maata ottamasta käsitelläkseen tp-hakemuksia jotka eivät sille kuuluisi, ts. maa saa toimia halutessaan etunsa vasteisesti ja Suomi näyttäisi näin tekevän.
Ei ole mitenkään suuri ihme, että turvapaikanhakijalla olisi ollut eu- viisumi jo aiemmin. Korona-aikana on tullut vastaan esim. Suomessa sairaanhoitajaksi valmistunut henkilö, joka oli muualla töissä 2019, palasi suomeen ja viisumihakemus pomppasi. Mietti tässä vaiheessa myös tp- hakemusta, jolle olisi ollut perusteet. Päätyi kuitenkin Saksaan töihin, sillä sieltä sai eu koulutettu sh työluvan ilman taistelua. Ja on muuten koronateholla töissä juuri siinä roolissa, mihin suomi on hänet kouluttanut.
Raja-Erkille kommenttina tuohon huomioon (28.11.2021 9:01) jossa mainitsit että top 10 halvimman maiden joukossa oli Kenia tuossa virkamiestyön selvityksessä. Kenian hyvä sijoitus ei sinänsä yllätä koska siellä on edelleen toimiva siirtomaa-ajasta periytyvä koulutusjärjestelmä ja on myös rankattu yhdeksi Afrikan parhaaksi Etelä-Afrikan jälkeen. Näin ollen ei ole ihme että Britannian entiset siirtomaat Afrikassa ovat monessa yhteydessä rankattu maanosan maiden vertailussa ensimmäisten maiden listalle jos sitä vertailee esim Ranskan tai Portugalin entisten siirtomaiden kohdalla Afrikassa niin niiden sijoitus on paljon alempana listalla kuin Britannian entiset siirtomaat . Poikkeuksena Ranskan entisista siirtomaista on todennäköisesti Senegal ja Norsunluurannikko.
”Kenian hyvä sijoitus ei sinänsä yllätä koska siellä on edelleen toimiva siirtomaa-ajasta periytyvä koulutusjärjestelmä ja on myös rankattu yhdeksi Afrikan parhaaksi Etelä-Afrikan jälkeen.”
Suunnilleen kymmenen vuotta vanhaa tietoa tuo on. Muutin Keniasta suomeen vuoden 2010 lopussa ja tuo tieto tuli aika pian sen jälkeen. Siellä setivittiin silloin 2007-2008 vaalien jälkeisiä kahakoita. Ehkä sitä voisi nimittää myös kahden suuren heimon väliseksi sisällissodaksi, mutta jäi historiaan nimellä post election violence tai 07-08 Kenya crisis.
Joka tapauksessa Suomeen Keniasta tulleista monet olivat tuossa hetkessä etnisesti somaleita. Somaliväestö on merkittävää koko rannikolla. Pohjoisemmassa enemmän ja etelässä vähemmän.
Ja tuolloinkin oli Somaleiden pakolaisleirejä Keniassa. Näissäkään leireissä ei ollut mitään kehuttavaa. Keniassa en ole ollut tämän jälkeen, kuin läpikulku matkalla, joten näiden leirien kohtalosta ja kehityksestä ei ole itselläni tietoa.
Ja kyllähän se google vielä jotain löysi, kun laittoi aikarajan tiukaksi tuohon Suomeen muuton tienoolle. Minä olin muuten alkuvuonna 2011 niitä Keniasta Suomeen muuttaneita elättejä, kun jäin tuossa vaiheessa hetkeksi lojumaan yliopistolle:
”Eniten työssäkävijöitä (67,7 prosenttia) on Suomessa asuvien kenialaisten joukossa. Seuraavina tulevat hollantilaiset, nigerialaiset, britit, ghanalaiset, filippiiniläiset ja romanialaiset.
Työssäkäyntitilastoihin näyttävät vaikuttavan kaikkein voimakkaimmin eri kansalaisuusryhmien erilaiset ikärakenteet. Vähän työssäkävijöitä on sellaisissa ryhmissä, joiden joukossa on paljon lapsia ja opiskelijoita (esimerkiksi sudanilaiset, myanmarilaiset ja kongolaiset) tai eläkeläisiä (ruotsalaiset, australialaiset ja yhdysvaltalaiset).
Kenian kansalaiset tosin korjaavat potin silloinkin, kun vertaillaan vain työikäisten työssäkäyntiä. Kenialaisten työikäisten työttömyysaste, 4 prosenttia, on vertailun alhaisin. Suomen kansalaiset sijoittuvat yhdenneksitoista 8,7 prosentin työttömyysasteella.
Vertailun valittiin ne kansalaisuusryhmät, joiden edustajia asuu Suomessa vakituisesti yli viisisataa.”
“Riittääkö se…”
Ei riitä. On nimittäin mahdollista tai jopa luultavaa, että pidät sääntönä sitä, mikä on ollut käytäntö. Ote linkkaamastani Ylen jutusta:
“Eurodac on EU:n laajuinen tietokanta, johon tallennetaan turvapaikanhakijoiden ja laittomien maahantulijoiden sormenjäljet. Jos osuma tulee, keskusrikospoliisin asiantuntija varmistaa, että sormenjäljet ovat yhteensopivat. Jos ovat, Suomi tekee kyseiselle maalle pyynnön ottaa hakija takaisin. ”
—
Ylen jutussa on virhe. Kun sormenjäljistä tulee rekisteritieto, niin lähetetään kysely, että onko haettu turvapaikkaa. Sormenjälkien löytyminen saa aikaan sen, että selvitetään, että onko hakemusta. Se ei tarkoita automaattisesti, että hakemus olisi olemassa.
Ja tärkeintä on siis nyt viestiä, että pakolaiset ovat tervetulleet. Meillä riittää tilaa ja on halua auttaa.
Jaakko K kirjoitti:
”Mutta on se silti kaksinaamaista murehtia yhtenään talouskasvua uhkaavaa omaa alhaista syntyvyyttä ja vanhenevaa väestöä ja samalla torpata ongelmaa ratkaisevia tulijoita rajalla. Vaikea sitä on pitää minään muuna kuin rasismina, kutsuttakoon sitä vaikka kulttuurirasismiksi sitten.”
Nämä virkkeet ovat esimerkkejä siitä heikosta keskustelukulttuurista, joka on haitannut ongelman ratkaisemista. Kansantaloutta hyödyttävä maahanmuutto on oma kysymyksensä; sitä varten on hallittuja, valikoivia maahantuloreittejä. Sitä ei tulisi varauksetta sekoittaa pakolaiskysymykseen.
Virkkeet kyllä muistuttavat meitä osuvasti eroista pakolaiskysymykseen ratkaisuja etsivien aatteiden välillä. Rajattoman maailman aate lähtee siitä, että jokaiselle ihmisyksilölle annetaan samat oikeudet ja mahdollisuudet riippumatta siitä, mistä maasta tai kulttuurista tämä on lähtöisin. Hiilipäästöbudjettikin on sama kaikilla. Valtioiden rajoja pidetään lähinnä haitallisina historiallisina jäänteinä, joista olisi vähitellen päästävä eroon. Muutto alueelta toiselle globaalisti nähdään perustava oikeutena. Argumentoinnissa muistutetaan, että ihmiset ovat aina liikkuneet ja että sekä kulttuurien että geenien sekoittumista on ollut aina, ja että tämä on ollut enimmäkseen hyvästä. Näkökulma on kuitenkin yksilön oikeuksissa, ei niinkään vaikutusten arvioinnissa systeemisellä tasolla. Asenne on pintapuolisen optimistinen: useimmat haluavat jäädä kotiseuduilleen; integroituminen vastaanottaviin yhteiskuntiin ei ole ylitsekäymätön ongelma, kunhan vastaanottava yhteiskunta on suvaitsevainen, suostuu muuttumaan ja on halukas taloudellisiinkin satsauksiin. Rajattoman maailman aatteen mukaista on ajaa ratkaisuja, joissa pakolaiset uudelleen asutetaan (engl. resettle) suurissa määrissä kehittyneisiin, demokraattisiin valtioihin. Kehittyneiden maiden aiheuttama ilmastonmuutos ja väestön kestämättömän alhainen uusiutuminen (eli alhainen syntyvyys) nähdään lisäargumentteina, keppihevosina, auttamassa agendan ajamista. Nähdään, että vaikka maapallo ei pysty sopeutumaan nopeaan ilmaston muuttumiseen, yhteiskunnat pystyvät sopeutumaan nopeaan maahanmuuttoon. Nykyisessä ratkaisussa pakolaiskysymykseen nähdään ongelmana lähinnä se, että kehittyneet maat vastaanottavat kiintiöpakolaisina vain murto-osan niistä pakolaista, jotka tulisi vastaanottaa; siksi seurauksena on vaarallisia matkoja salakuljettajien kyydissä turvapaikkahakemuksia jättämään.
Vastakkainen näkemys, kutsutaan sitä vaikka rajallisen maailman aatteeksi, lähtee alueiden autonomiasta: alueella – sen väestöllä, kansalla – on valta ja vastuu omasta tontistaan. Seurauksena erilaisia kieliä ja kulttuureja sekä geeniperimää, diversiteettiä ja tervettä kilvoittelua sekä toisilta oppimista. Nähdään, että rajoja tarvitaan, jotta tämä voisi toimia. Maahanmuutto pidetään tiukasti kontrolloituna. Maahan- ja maastamuuton vaikutuksia tarkastellaan systeemisellä tasolla, pohditaan mekanismeja ja kannustevaikutuksia. Arvioidaan, että Suomen kaltaiset yhteiskunnat eivät pysty menestyksellisesti integroimaan suuria määriä maahanmuuttajia, jotka tulevat kovin erilaisista kulttuureista. Ajatusta valtion sisäisestä monikulttuurisuudesta vieroksutaan, vaikkakin globaali (valtioiden välinen) monikulttuurisuus nähdään hyväksyttävänä, ellei jopa voimavarana. Rajallisen maailman aatteen mukaista on ajaa ratkaisuja, joissa pakolaisia ei juurikaan uudelleen asuteta kehittyneisiin maihin; ainakaan ei haluta luoda mekanismeja, joilla kehittyvien maiden väestöä siirtyisi suurissa määrin kehittyneisiin maihin. Nykyisessä ratkaisussa pakolaiskysymykseen nähdään ongelmana lähinnä se, että turvapaikkajärjestelmä kannustaa parempaa elämää etsiviä vaarallisille matkoille, vie vastaanottavilta mailta merkittävästi resursseja (jotka ovat pois yhdenvertaisemmasta hädänalaisten auttamisesta) ja tuottaa enemmän haittaa kuin hyötyä vastaanottaville yhteiskunnille.
Kun on vastakkaisia näkemyksiä, joskus on toimivaa sopia kompromissista, laittaa kirkko keskelle kylää. Mutta aina se ei ole toimivaa. Pakolaiskysymyksen ratkaisemisessa kompromissit ovat toimineet huonosti: olemme saaneet epäloogisia sopimuksia ja käytäntöjä, joiden vaikutukset ovat välttämättä surullisia. Tilanne Puolan ja Valko-Venäjän rajalla on tästä yksi ”hyvä” esimerkki. Uuden sisäministerimme tämän aamuinen kyvyttömyys vastata Yleisradion toimittajan kysymykseen koskien oikeutta hakea turvapaikka on toinen (Ykkösaamu, Yle Radio 1).
Lyhyt vastaus pitkään kommenttiin nimimerkille Aika ajatella: En ole havainnut Suomessa mitään rajallisen maailman aatetta, paitsi ehkä joissain marginaalipiireissä. Suomessa tavoitellaan väestönkasvua kuten lähes kaikkialla muuallakin. Ei vain haluttaisi, että se väestö olisi tuontitavaraa. Jostain syystä oma syntyvyys on kuitenkin murehdittavan alhainen.
En sanoisi että Suomessa tavoitellaan korkeaa väkimäärä vaan enemmänkin työikäisten maahanmuuttajien pääsyä Suomen työmarkkinoille. Suomessa kun ei ymmärretä vielä että nykyään korkeakoulutettuja huippuosaajia on enemmän saatavilla Aasian maissa kuin perinteisissä Euroopan maissa jossa on myös työvoimapula ammattityövoimasta .
Elintasoerot ovat niin suuret että rajattomassa maailmassa Pohjoismaiden kaltainen hyvinvointivaltio kaatuisi omaan mahdottomuuteensa. Hyvinvointivaltio toimii suljettuna järjestelmänä yllättävän hyvin mutta ei kestä sitä että ihmiset voivat vapaasti siirtyä pois nettomaksajina ja palata nettosaajina.
Ei esimerkiksi voi kuvitella että ihminen tekisi työuransa toisessa valtiossa ja muuttaisi Suomeen joutuessaan työelämän ulkopuolelle vanhuuden, sairauden tai työttömyyden takia.
En tiedä ovatko rajattoman maailmna kannattajat ajatelleet minkälainen yhteiskunta syntyisi tuloksena. En väitä etteikö se voisi toimia mutta heikoimmille se olisi nykyiseen verrattuna raaka.
Jos asiaa tarkastelee Pohjoismaiden välistä muuttoliikennettä niin tuo kehitys hyvinvointivaltion kohdalla ei ole toteutunut. Suomesta on lähtenyt enemmän ihmisiä esimerkiksi Ruotsiin mitä Ruotsiin on saapunut pakolaisina. Voidaankin todeta että pohjoismainen vapaaliikkuvuus ja työmarkkinat tasasivat elintasoeroja Pohjoismaissa paljon enemmän Suomen ja Ruotsin välillä.
Itse asiassa tuo kehitys on jo monen suomalaisen kohdalla toteutunut että muuttaessa ulkomaille ja siellä pitkän työuran jälkeen palaa Suomeen eläkeläisenä. Kun eläke maksetaan tehdystä työstä joka on ansaittu tässä tapauksessa ulkomailla ei hyvinvointivaltio tai eläkejärjestelmä ole missään vaiheessa uhattuna. Terveyspalveluiden piiriin kuuluu kaikki Suomen kansalaiset oli heidän yhteiskunnallinen asema mikä hyvänsä. Se ei kuormita terveydenhuoltoa paljonkaan. Tällä hetkellä terveydenhuoltoa kuormittaa ihan muut tekijät kuin ulkomailla asuneet suomalaiset eläkeläiset .
Nämä ulkomailta takaisin muuttaneet eivät rasita eläkejärjestelmää, mutta kyllä he rasittavat terveydenhuoltoa ja vanhusten laitoshoitoa, jotka ovat hyvin kalliita.
Jos vertailee elintaso eroja niiden maiden kohdalla josta olisi hyvinkin mahdollista saada Suomeen työvoimaa ei erot esimerkiksi Intian koulutetun ylemmän keskiluokan ja Suomen keskiluokan välillä ole kovinkaan isot. Intialaiset ovat jopa Yhdysvalloissa valkoisen keskiluokan kohdalla paljon eniten tienaavampia väestön ryhmä kun otetaan huomioon heidän koulutustaso.
”Hyvinvointivaltio toimii suljettuna järjestelmänä yllättävän hyvin mutta ei kestä sitä että ihmiset voivat vapaasti siirtyä pois nettomaksajina ja palata nettosaajina.”
Joskus, noin kymmenen vuotta sitten oli tehty virkamiestyönä listaa siitä, mistä tulevat taloudellisesta näkökulmasta katsottuna halvimmat ja mistä kalleimmat maahanmuuttajat.
Paras jäi silloin mieleen. Se oli Kenia. Muutenkin top 10 oli aika pitkälti tämän kaltaisia maita. Kalleimmat oli Yhdysvallat, Ruotsi, Kanada, Australia ym. Järjestystä en muista. Jos jollain on data tallessa, niin voihan sen tänne laittaa. Tuskin sitä enää tuotetaan tai ei ainakaan julkaista, kun eihän tuollaisessa datassa ole mitään järkeä. Kertoo vaan, että eläkeläiset palaavat suomeen sieltä, minne ovat aikoinaan lähteneet ja ne paikat, joista pääosin tullaan töihin nousee ykkösiksi.
Asioita voi arvottaa monella tavalla. Tämä sai joskus kohtuuttomasti huomiota.
Toinen erikoinen listaus, mitä aikoinaan julkaistiin oli suunnilleen samanlainen ranking-lista siitä, mikä on työelämään osallisten osuus eri kansalaisuuksilla. Oletan, että Suomalainen ei pääse Suomessa nykyisin edes top 20 joukkoon, joka kertoo jo jotain tämän kaltaisen tiedon käytettävyydestä.
Krista Mikkosen toinen kirjoitus ministerikaudellaan toteaa, että rajat voidaan sulkea.
Ensimmäisen työviikon torstaina Krista Mikkonen tekee tämän.
Tuli iso Jytky, jytky, jytky! Kyllä Soinia nyt harmittaa, kun rajakit ovat vallanneet hänen puolueen lisäksi myös Vihreät
Haluaisin tuoda keskusteluun mukaan OTT Milka Sormusen pohdintoja Perustuslakiblogin kirjoituksessa ”Mitä tarkoittaa EU:n turvapaikkajärjestelmän vanhentuminen? (osa 2)” (15.9.2021). Sormunen lopettaa näin:
”Sen sijaan, että jumitumme pohtimaan, ovatko EU:n turvapaikkajärjestelmän oikeudelliset reunaehdot vanhentuneet, ehdotan seuraavien kysymysten pohtimista: Onko aika ajanut ohi mallista, joka ei huomioi turvapaikan myöntäjävaltioiden osuutta turvapaikan hakemiseen vaikuttavien syiden syntymiseen? Voiko EU sitoutua paperilla ihmisoikeuksiin ja toimia käytännössä tavoilla, jotka rapauttavat ihmisoikeussopimusten tarjoamaa suojaa?”
Ensimmäinen kysymys viittaa esimerkiksi Suomen osuuteen siinä, että ihmiset lähtevät hakemaan turvapaikkaa. Muualta tekstistä käy ilmi, että Sormunen haluaisi Suomen ja muiden kehittyneiden valtioiden kantavan vastuuta siitä, että aiheutetaan tarvetta lähteä hakemaan turvapaikkaa. Ja vastuun kantaminen tarkoittaisi mm. pakolaiskiintiöiden nostamista ja integraatioon panostamista. Toinen kysymys viittaa Turkin ja muutaman muun maan kanssa tehtyihin sopimuksiin. Niiden Sormunen katsoo olevan ihmisoikeuksian kannalta kyseenalaisia ad hoc -järjestelyjä; järjestelyiden sisällöt pyritään salaamaan ja EU:n ulkopuolisia maita painostetaan sitoutumaan niihin. On ilmeistä, että Sormunen kannattaa tällaisista järjestelyistä luopumista.
Sormunen myös tähdentää, että ”Suurin osa maailman turvapaikanhakijoista ohjautuu sitä paitsi muualle kuin Eurooppaan, ja on vaikea perustella, miksi EU:n ei tarvitsisi osallistua turvapaikanhakijoiden vastaanottamiseen.”
On harmillista, että Sormusen melko perusteellinen alustus ei ole herättänyt keskustelua sen enempää Perustulakiblogissa kuin muuallakaan.
Lyhyt vastaukseni Sormusen pohdintoihin: Ei oikeastaan ole vaikea perustella, miksi EU:n jäsenvaltioiden ei tarvitsisi osallistua turvapaikanhakijoiden vastaanottamiseen. Perustelujen tärkeimmät näkökohdat:
(a) Kustannukset. Pakolaisten auttaminen muualla (esim. YK:n pakolaisleirillä) on taloudellisesti edullisempaa. Samalla rahalla saa enemmän.
(b) Yhdenvertaisuus. Pakolaisten kohtelu ei olisi yhdenvertaista, jos joillekin taattaisiin kehittyneiden maiden, kuten Suomen, elintaso, kun taas toiset joutuisivat tyytymään merkittävästi heikompaan elintasoon.
(c) Kannusteet. Kun turvapaikkaa voi hakea vain valtion alueella tai rajalla, syntyy kannuste matkustaa pitkiäkin matkoja ongelma-alueelta turvapaikanhakumaahan. Kun laillisia reittejä, kuten lentoja, ei haluta tarjota, kannustetaan valitsemaan kuolemanvaarallisia reittejä ja tuetaan salakuljettajien bisneksiä.
(d) Integraatio-ongelmat. Kun vastaanottajamaan kulttuuri poikkeaa suuresti pakolaisen lähtökulttuurista, integroituminen ei usein onnistu.
Pidän Sormusen kahta kysymystä hyvänä, mutta ratkaisuksi en tarjoa vastaanoton lisäämistä EU-maissa vaan vastaanoton lopettamista. Geneven pakolaissopimuksen palautuskieltoa ei tarvitse eikä tule rikkoa: tulijaa ei palauteta lähtömaahansa vaan pakolaisleirille, jonka olot ovat turvalliset mutta niin karut, että ne houkuttelevat vain turvan tarpeessa olevia. (Pieniä määriä kiintiöpakolaisia voidaan kenties vastaanottaa kehittyneisiin maihin niin, että haitat (a–d) ovat vähäisiä tai olemattomia.)
”Sormusen melko perusteellinen alustus ei ole herättänyt keskustelua sen enempää Perustuslakiblogissa kuin muuallakaan.”
Ei se kirjoitus nostata keskustelua, sillä se kuvaa hyvin tunnettua ja tiedossa olevaa asiaintilaa. Toivottavasti kirjoituksia luetaan, sillä ne kuvaavat ajankohtaisesti tämän hetken tilannetta Euroopassa. Jos aihe kiinnostaa, niin kyseisten kirjoitusten lukemista voi suositella. Ja nimimerkki. ”aika ajatella” voisi lukea linkkaamansa blogit vielä vaikka muutamaan kertaan, sillä kommentointi Sormusen kirjoituksiin on sen verran erikoista.
Ottamatta kantaa Sormusen kirjoituksissa oleviin oikeudellisiin pohdintoihin, niin on syytä huomata, että Sormusen esittämät ei-juridiset väitteet ovat monilta osin kyseenalaisia tai jopa selvästi vriheellisiä. Esimerkiksi hän väittää, että tiukka turvapaikkapolitiikka ei toimisi, vaikka Australian malli osoittaa, että se on nimenomaan toiminut hyvinkin tehokkaasti ja samalla tiputtanut hukkumiskuolemat käytännössä nollaan.
Myöskin esitetys siitä, että pakolaiskiintiöiden nostaminen olisi tehokas keino hillitä turvapaikanhakijoiden matkustamista Eurooppaan, ei kestä yhtään lähempää tarkastelua. Maailmassa on kymmeniä miljoonia pakolaisia ja pelkästään heistä olisi käytännössä mahdotonta ottaa Eurooppaan niin paljon kiintiöpakolaisina, että sillä olisi suurtakaan merkitytä turvapaikanhakijoiden määrän vähenemisessä. Ja vielä vähemmän, kun otetaan huomioon, että suurin osa turvapaikanhakijoista ei edes ole pakolaisstatukseen oikeutettuja, vaan tavoittelemassa parempaa elintasoa yrittämällä ilmoittautua turvapaikanhakijoiksi, vaikka tosiasiassa kyseessä on muut motiivit.
Kohta (a)
Olisin halunnut aloittaa kirjoittamaan näistä leireistä jo aikaisemmin, sillä tämän blogikirjoituksen alla oleva kirjoittelu pakolaisleireistä on käsittämätöntä. Leirille voi löytyä pakottavaa tarvetta, mutta siinäkin tapauksessa perustelut ovat useimmiten huonoja eikä ne leirit edes ole kustannustehokkaita, jos asiaa tarkastellaan yhtään meneillään olevaa kuukautta eteenpäin.
Leiri syntyy ainoastaan pakosta, kun liikkuvalle porukalle luodaan elämän perusedellytyksiä. Jo ennen ensimmäisen teltan pystyttämistä pitää olla jonkinlaista suunnitelmaa siitä, miten leiristä on tarkoitus päästä eroon. Sellaista asiaa, kuin toimiva ja pysyvä leiri ei ole olemassa.
Ensimmäisenä, kun tulee puhetta leiristä, niin kannattaa miettiä, että miksi se on olemassa ja mitä tarvittasiin, että leiri lakkaisi olemasta.
Esimerkki Suomesta, kun kotimaiset ongelmat tuntuu olevan meille Suomalaisille helpommin hahmotettavia. Meillä oli pitkään sairaalassa ihmisiä, joiden kuntapaikka oli jäänyt entisen Neuvostoliiton eli nykyisen Venäjän alueelle. Ihmiset olivat jumittuneet laitokseen, koska olivat olleet hoidon tarpeessa siinä vaiheessa, kun maksava taho eli sen aikainen kunta lakkasi olemasta. Kun parannuttiin, niin sitten ei ollut enää kotia, kun se oli luovutetulla alueella eikä myöskään ollut kotikuntaa, joka olisi ollut vastuussa. Kun kotikunta oli mennyt, niin monet jäivät laitokseen.
Esimerkiksi Joutsenossa ollut Rauhan sairaala ajettiin alas vuonna 2000 ja viimeiset potilaat pääsivät ”kotiin” tässä vaiheessa. Tilanteessa, jossa oli pakko löytää ratkaisuja, kun paikka oli menossa kiinni. Me olemme siis ihan omassa maassamme tuhonneet elämän edellytyksiä ja ottaneet ihmisiä yhteiskunnan vastuulle pelkästään siitä syystä, että meillä ei ole ollut kotiuttamisen mahdollistavaa lainsäädäntöä tilanteessa, jossa kotikunta on lakannut.
Jälkikäteen joku voi kysyä, että oliko esim. 60 vuoden turha laitoshoitojakso yhteiskunnalle missään muotoa hyvä ratkaisu?
Tietenkin olisi parempi, jos leirejä ei tarvittaisi, vaan pakolaiset voisivat palata rakentamaan elämää sinne, mistä he ovat lähtöisin, tai johonkin vastaavaan yhteiskuntaan. Valitettavasti tämä ei ole aina mahdollista ja siksi pakolaisleirejä tarvitaan.
Esimerkkisi Suomesta on surullinen. Mielestäni Suomi on vastuussa omista kansalaisistaan ja heille olisi pitänyt järjestää kotikunta Suomesta. Esimerkkisi alleviivaa sitä, että järjestelmissä on usein korjattavaa. Yhteys pakolaisleireihin on kuitenkin olematon.
” Esimerkkisi Suomesta on surullinen. Mielestäni Suomi on vastuussa omista kansalaisistaan ja heille olisi pitänyt järjestää kotikunta Suomesta”
Yhteys pakolaisleireihin on itsestäänselvä, jos on vähänkään kokemusta pakolaisleireistä.
Suomessa kun ihmiset ovat usein tietoisia suomen historiasta, niin kotimaiset esimerkit toimivat ongelmien selittämisessä. Jos avaat hieman sitä, missä on oma sokea piste kun et huomaa yhteyttä, niin väännän lisää rautalankaa.
Voit käyttää vaikka olemassa olevia leirejä esimerkkeinä, jos haluat.
Raja-Erkki kirjoitti: ”Jos avaat hieman sitä, missä on oma sokea piste kun et huomaa yhteyttä, niin väännän lisää rautalankaa.”
Esimerkissäsi puhuttiin siitä, kuinka Suomi on hoitanut kansalaistensa asioita. Pakolaisleirien asukkaan eivät yleensä ole Suomen kansalaisia. Tämän eron vuoksi en näe mielekästä yhteyttä.
Kysymys nimimerkille ”Aika ajatella”.
Muutama päivä sitten: ”Vertailun vuoksi UNHCR pyysi tälle vuodelle noin miljardia euroa Libanonin 1,7 miljoonan pakolaisen auttamiseen, mutta sai vain 46 % summasta (HS 22.11.2021).”
Nyt: ”(a) Kustannukset. Pakolaisten auttaminen muualla (esim. YK:n pakolaisleirillä) on taloudellisesti edullisempaa. Samalla rahalla saa enemmän. ”
Kumpaa siis haluat? Leirittää ihmiset ja pitää ne kansainvälisen avun parissa vai olla leirittämättä ja antaa elättää itsensä?
Ja kumpi siis on mielestäsi sitä, mihin ei ole varaa. Pakolaisten ottaminen suomeen vai se, että autamme heitä ulkomailla?
Tyypillisesti tämä menee siten, että kun pakolainen on hyvä pakolainen, niin koko kansa huutaa, että ei se mikään pakolainen ole, kun se on suomalainen. Näihän se menee. Maassa, jossa ei ole vielä varmuutta siitä, että onko vuoden 2015 pakolaiskriisin taloudelliset vaikutukset menneet jo plussalle vai tapahtuuko tämä vasta muutaman seuraavan vuoden aikana.
Mitä luultavammin vuonna 2015 tulleet turvapaikanhakijat eivät tule koskaan elämänsä aikana muuttumaan taloudellisesti plussaksi Suomelle. Käytännössä puhutaan pikemminkin vähintään miljardien ellei yli 10 miljardin elinaikaisista nettokustannuksista yhteiskunnalle. Syynä on mm. heikon koulutustason takia heikoksi jäävä työllistyminen ja myös työllistymisen tapahtuessa tyypillisesti varsin matalapalkkainen työllistyminen. Mitään uskottavia laskelmia plusmerkkisestä vaikutuksesta ei ole kyetty antamaan, vaan ainoastaan toiveajatteluun perustuvaa työikäisyyteen vetoamista.
”Käytännössä puhutaan pikemminkin vähintään miljardien ellei yli 10 miljardin elinaikaisista nettokustannuksista yhteiskunnalle.”
Nettokustannus, nettomaksaja, nettosaaja….
Laitetaan vähän numeroita, niin päästään kiinni siihen, mikä se sellainen neton neton netto oikein on.
Usein kaikki huomio on siinä työssä ja siitä maksettavassa verossa. Suomessa on nyt 2,588 miljoonaa työllistä. Valtion kulut ovat 57,6 miljardia. Koko julkinen talous on ainakin jonkin lähteen mukaan 162,72 miljardia.
Eli valtion menot työssäkäyvää kohden = 22 250 euroa per nuppi. Siihen päälle kunnallisverot, kirkollisverot ym. Kuinka moni onkaan nettomaksaja?
Julkisen menot työssäkäyvää kohden = 62 880 euroa per nuppi. Kannankohan minäkään omaa taakkaani? No kannan kyllä, mutta minähän olenkin tämän maan maahanmuuttajatilastossa jo kolme kertaa.
Eli kannattaa oikeasti miettiä, millä ammatilla saa sellaiset ansiot, että kantaa tuloverolla oman vastuunsa tästä yhteiskunnasta. Itselleni ei juuri nyt tule sellaista työtä mieleen, kun näissä parempi palkkaisissa on aina pidempi ja kalliimpi koulutus jne.
Tosiasia on se, että tästä on erilaisia laskelmia. Itse muistan ulkoa sellaisen ääripään, jossa on laitettu 3 miljardia euroa kuluja tämän vuoden tulijoille. Se on jotain 8 -8,5 ke / tulija eli jokaisella tp-hakijalla on siis omat ferrarit ja kerrostalot juuri siinä eduskuntatalon edessä. Toinen ääripää on ollut väite, että tulijat saivat talouden plussalle jo vuoden 2015 aikana. Tämä olisi erikoista tämäkin, sillä piikki ajoittui syksylle. En usko, että sieltä kuitenknaa merkittäviä omaisuusmassoja siirtyi.
Joka tapauksessa viimeistään tämä vuoden 2015 tulijoiden varaan rakennettu Wolt ja sen 7 miljardin rahastaminen vie edellisen isomman tulva-aallon plussan puolelle. Jos katsoo katsoo puhtaasti tulijoiden taustaatietoja, niin tämä plussan puolelle meneminen on kuitenkin tapahtunut jo hieman aiemmin.
On totta, että huomattavan suuri osa supisuomalaisistakaan ei ole julkiselle taloudelle nettomaksajia. On kuitenkin yhteiskunnan kannalta varsin suuri ero sillä, että aiheuttaako henkilö riittämättömän tulotasonsa takia esimerkiksi vuodessa 1000 euron kustannuksen julkiselle taludelle vaiko 10000 euron kustannukset. Samoin sillä on olennainen merkitys, että hankitaanko ulkomailta vielä suuria määriä lisää yhteiskunnalle nettokustannuksia aiheuttavia entisten nettokustannuksia aiheuttavien ihmisten lisäksi, etenkin kun jo nykyisellään verotulot eivät tahdo riittää, vaan joudutaan elämään osittain velaksi.
Ja kuten sanottua, toistaiseksi ei ole esitetty mitään uskottavia laskelmia siitä, että vuonna 2015 tulleet turvapaikanhakijat koskaan kääntyisivät julkiselle taloudelle nettomaksajiksi. Erilaisia hyvin epämääräisiä heittoja, alkaen työikäisyyteen vetoamisesta mutta samalla huomioimatta heikko työllistyvyys ja nyt varsin kyseenalainen Woltiin vetoaminen on toki esitetty. Kyse on siis käytännössä täysin mielikuvien varassa olevasta toiveajattelusta, eikä todellisista laskelmista.
Raja-Erkki:
Suomen kansalaisen – tai sanotaanko jo maassa asuvan – nettotuotto tai nettokulu kansantaloudelle ei ole oleellinen tekijä maahanmuuttopolitiikkaa linjattaessa, vaikka se voi olla sitä maastamuuttopolitiikkaa linjattaessa.
”On totta, että huomattavan suuri osa supisuomalaisistakaan ei ole julkiselle taloudelle nettomaksajia. On kuitenkin yhteiskunnan kannalta varsin suuri ero sillä, että aiheuttaako henkilö riittämättömän tulotasonsa takia esimerkiksi vuodessa 1000 euron kustannuksen julkiselle taludelle vaiko 10000 euron kustannukset. Samoin sillä on olennainen merkitys, että hankitaanko ulkomailta vielä suuria määriä lisää yhteiskunnalle nettokustannuksia aiheuttavia entisten nettokustannuksia aiheuttavien ihmisten lisäksi, etenkin kun jo nykyisellään verotulot eivät tahdo riittää, vaan joudutaan elämään osittain velaksi.”
Tuorein taulukko tuosta asiasta, mitä olen nähnyt alueittain, on niinkin vanha kuin vuoden 2012 tilannetta kuvaava, ja löytyy osoitteesta https://vm.fi/documents/10623/3779933/selvitys_ahvenanmaan_talousjarjestelmasta_su.pdf/1b9dd9bf-2af2-427e-9b80-ff0d685a7c17/selvitys_ahvenanmaan_talousjarjestelmasta_su.pdf?t=1493371373000 .
Taulukko 8 sivulla 17 sisältää arvion kaikkien Suomen maakuntien maksamista veroista ja valtion sinne maksamasta tulosta. Ainoa maakunta, jossa verot ovat ylittäneet valtion maksamat tulot on ollut Uusimaa. Pahiten pakkasella oli Ahvenanmaa, jonne valtio maksoi peräti 4450 euroa enemmän menoista kuin mitä alueelta kerättiin veroja. Silloin suurimmat valtion menot olivat Ahvenanmaalla, 11956 €/vuosi ja pienimmät Päijät-Hämeessä, 5997 €/vuosi. Päijät-Hämekin oli pakkasella, koska verokertymä oli vain 5887 €/vuosi, eli vaikka valtion menot olivat siellä maan pienimmät, asukkaatkin olivat maan pienituloisimmasta päästä.
Maahanmuuton tulojen ja menojen kannalta iso vaikutus on sillä, mihin osaan maata maahanmuuttaja muuttaa, kuten Suomessa syntyneidenkin kohdalla.
Vaihtoehdot eivät ole 1) leirittäminen kv-rahoituksella tai 2) leirittämättä jättäminen ja pakolaisten itsensä elättäminen.
Realistiset vaihtoehdot ovat 1) leirittäminen kv-rahoituksella tai 3) osan leirittäminen pienemmällä kv-rahoituksella ja osan leirittämättä jättäminen suurilla nuppikohtaisilla kustannuksilla kehittyneissä maissa.
Tästäkin syystä haluan, että pakolaisille tarjotaan entistä parempia leirejä kv-rahoituksella. Leirien oloja voidaan kohentaa, ja ne voivat tarjota myös tuottavaa työtä pakolaisille. Leirien olosuhteiden tulee olla kuitenkin sellaiset, että ne eivät houkuttele leireille muita kuin kaikkein hädänalaisimpia.
Varaa ei ole siihen, että suuria määriä pakolaisia otetaan Suomeen. Ja varsinkaan ei ole varaa – ei taloudellisesti eikä moraalisesti – nykyiseen turvapaikkajärjestelmään, jonka haittoja olen tuonut esiin aiemmissa kommenteissani.
Humanitäärisen maahanmuuton kustannuksista julkiselle taloudelle on joitakin arvioita. Yhden eduskuntapuolueemme ajatuspajan kiistellyssä arviossa yhden pakolaisen keskimääräiset elinkaarikustannukset ovat jotakuinkin puolen ja yhden miljoonan euron välillä. Valtiovarainministeriö on arvioinut maahanmuuttajan keskimääräiseksi kustannukseksi noin 100 000 euroa, kun otetaan huomioon myös maahanmuuttajan lapset ja oletetaan heidän pärjäävän työmarkkinoilla yhtä hyvin kuin vuosina 1983–2002 tulleet maahanmuuttajat (”Turvapaikanhakijat. Mitä tiedämme kustannuksista?”, VM 41/2017, s. 53, kuvio 7). VM:n arviossa ei käy aivan selväksi, koskeeko se kaikkia maahanmuuttajia vaiko vain turvapaikanhakijoita tai muuta humanitääristä suojelua nauttivia; jos maahanmuuttajilla viitataan kaikkiin maahanmuuttajiin, arvio lienee pakolaisia koskien ylioptimistinen.
Aika ajatella: Tuo ”ei ole varaa” on kyllä ihan pelkkä hokema, jota suomalaiset poliitikot jankuttavat aina kun haluavat esiintyä ns. vastuullisina. Tämä koronakriisi on viimeistään todistanut, että kyllä sitä varaa vaan aika tavalla löytyy kun on haluakin. Sinä et halua pakolaisia tänne, se on tullut jo selväksi. Ei sitä minun mielestäni tarvitse sen enempää selitellä.
Jaakko K:
En olisi muuten käyttänyt ilmaisua ”olla varaa”, mutta halusin vastata suoraan minulle osoitettuun ko. ilmaisua käyttäneeseen kysymykseen. Siksi toinkin esiin sen, että ei olisi varsinkaan moraalisesti varaa.
Hyvä jos kantani on tullut selväksi. Jos on vastakkaisia tai erilaisia kantoja, olisin valmis keskustelemaan niiden tueksi esitetyistä argumenteista. Onko sellaisia?
Raja-Erkin esimerkki jossa hän otti suomalainen asevelvollisuutta pakoileva asevelvollinen sai turvapaikanhakijan toisesta EU maasta ei ole perinteisen turvapaikka statuksen valtavirtaa vaan harvinaisia poikkeustapauksia. Tuossakin Raja-Erkin lauseessa jossa hän sanoi että ”pystyi hakemaan euroopasta turvapaikkaa 2000- luvun alkupuolella asevelvollisuuden epätasa-arvoon vedoten” ei ole täsmentänyt mistä maasta kyseinen suomalainen turvapaikanhakijan sai myönteisen turvapaikan. Varmuuden vuoksi tarkistin asian ja se maa jos kyseinen suomalainen turvapaikanhakijan sai turvapaikan oli Belgia. Belgia katsoi tuolloin että asevelvollisuudesta kieltäytyvä totaalikieltäytyjä oli mielipidevanki eli poliittinen vanki. Suomen asevelvollisuuslaki tunsi tuolloin vain aseellisen asepalveluksen tai siviilipalveluksen. Tuon yksittäisen tapauksen jälkeen laki muutettiin jotta aseeton palvelus astui voimaan. Totaaalikieltäytyjät olivat tuo kohderyhmä jotka saivat turvapaikan ulkomailta koska vaihtoehtona oli vankila. Nykyään totaaalikieltäytyjiä tulee nimenomaan maista kuten Irakista joita sitten Suomessa ihmetellään miksi asekuntoiset miehet pakenevat Irakista mutta samalla suomalaiset unohtavat että jos vaihtoehto on vain asevelvollisuus eikä mikään muu on vaihtoehtoja aika vähän. Sen takia Suomessa voi suorittaa myös siviilipalveluksen ja aseettoman asepalveluksen vaihtoehtona mutta monessa muissa maissa tätä vaihtoehtoa ei ole.
Helsingin Sanomat raportoi tänään (28.11.) koskien Ranskan haluttomuutta tehdä palautussopimusta Britannian kanssa:
”Brittihallitus on haaveillut kahdenvälisistä palautussopimuksista eri EU-maiden kanssa, mutta ainakaan toistaiseksi jäsenmailla ei ole ollut haluja auttaa brittejä asiassa.”
Jos Britannialla ja Ranskalla olisi palautussopimus, jokainen kanaalin laittomasti ylittänyt tai alittanut voitaisiin tavoitettaessa palauttaa. Näin kannuste lähteä hengenvaaralliselle matkalle pienenisi merkittävästi ja ihmishenkiä säästyisi. Tämä on yksi esimerkki tilanteesta, jossa voisi valtio (Ranska) valita oikein mutta silti valitsee väärin.
Syy miksi Britannialla ja Ranskalla on kiistaa tällä hetkellä Englannin kanaalin pakolaisuuden kontrollista johtuu yksinkertaisesti siitä että Brexitin jälkeen maiden välillä on ollut koko tämän vuoden aikana kalastus kiistoja. Kiintiökalastuksesta on kyllä sovittu Britannian ja EU:n välisessä vapaakauppasopimuksessa jossa on pykälä joka säätelee kalastusta Englannin ja EU/ETA maiden aluevesillä ja se on voimassa vuoteen 2026. Myös Britannian ja EU:n välisessä vapaakauppasopimuksessa on pykälä jossa määritellään kuinka vapaakauppasopimusta valvotaan riitatilanteissa on sovittu EU:n ja Britannian yhteisen sovitteluneuvoston muodossa. Näitä periaatteita ei ole nyt Britannian kohdalla noudatettu koska siellä on tyytymättömyyttä etenkin Pohjois-Irlannissa siitä että Irlanninmeren poikkikulkee tulliraja jota muuten aiemmin Boris Johnsonin vastusti todella äännekkäästi ennen pääminisrityttä . Juuri tämänkia kaikki EU maat pitäisi hyväksyä nämä uudet sopimukset mikäli niistä neuvotellaan EU ulkopuolisten maiden kanssa ja Britannian on tällä hetkellä EU ulkopuolinen valtio joten sinne päin ei ole EU:lla maahanmuuuton kohdalla velvoitteita koska vapaakauppasopimuksessa ei ollut kohtaa maahanmuutosta.
Aika ajatella, oletko ihan tosissasi kun kyselet onko vastakkaisille näkemyksille olemassakaan argumentteja? Ikään kuin vain sinulla olisi argumentteja, muilla ei?
En tokikaan tarkoittanut kysyä, onko argumentteja ollenkaan olemassa. Tarkoitukseni oli pyytää esittämään niitä, jotta niitäkin voisimme yhdessä punnita.
Minusta on aika turhaa argumentoida asiasta, josta olet lyönyt kantasi lukkoon.
Vastakomentti nimimerkki Si:lle (30.11.2021 23:40) kohtaan ”Maahanmuuton tulojen ja menojen kannalta iso vaikutus on sillä, mihin osaan maata maahanmuuttaja muuttaa, kuten Suomessa syntyneidenkin kohdalla”
Jos tarkistelee ulkomaalaisten väestön painotusta Suomen maakunnissa niin ylivoimaisesti keskiarvoa enemmän ulkomaalaistaustaisia asuu eniten Ahvenanmaalla jonka osuus on 16,7 % , ja kakkosena on Uusimaa jossa asuu 14,9 % ulkomaalaisista. Vähiten asuu Etelä-Pohjanmaalla jossa asuu 2,5 % ulkomaalaisia. Tämä on siis koko Suomen maakuntien prosenttiluvut missä koko maan ulkomaalaisväestö on keskittynyt ja suurimmat keskitykset ovat siis Uusimaa ja Ahvenanmaa.
Vaikka Uudenmaan taloudellinen asema on hyvä verotulojen kautta toisin kuin Ahvenanmaan on kuitenkin näissä kahdessa maakunnassa suhteessa koko Suomen ulkomaalaisväestöön eniten ulkomaalaisia.
Maahanmuuttajien henkilökohtaiset valinnat asuinpaikaksi ei ole aina verotus vaan myös ilmasto . Suomen kohdalla se on Ahvenamaan ja Uusimaa eli eteläinen rannikkomaakunnat jossa ulkomaalaisväestön painopiste on tällä hetkellä Suomessa .
Nämä tiedot ovat otettu: https://www.stat.fi/tup/maahanmuutto/maahanmuuttajat-vaestossa.html
Yle (2.12.2021) raportoi brasialaisten laittomasta maahanmuutosta kohti amerikkalaista unelmaa:
”Tämän vuoden tilastossa Yhdysvaltain ja Meksikon rajalla jäi kiinni 56 735 brasilialaista.”
”Rajavirasto CBP:n mukaan 99 prosenttia brasilialaisista perheistä, jotka hakivat rajalla turvapaikkaa, saivat sen.”
Kuinka tämä, 99 %, voi olla mahdollista? Miksi Yhdysvallat (ilmeisestikin) myöntää turvapaikkoja niin löysin kriteerein? Miksi tulijat ylittävät rajan laittomasti mieluummin kuin raja-aseman kautta?
Yhdysvalloissa on paha työvoimapula.
Mutta eikö olisi loogisempaa ja humaanimpaa myöntää enemmän työlupia laillisia reittejä pitkin kuin kannustaa laittomiin ja hengenvaarallisiin rajanylityksiin lähes varma turvapaikka houkuttimena?
Myös kyseessä on poliittinen viesti Jair Bolsonaron hallitukselle. Kuten on ollut pitkään se käytäntö Yhdysvalloissa että kaikille venezuealalaisille on myönnetty turvapaikka jotka pyrkivät Yhdysvaltoihin. Tämänkin on näpäytys Nicolas Maduron hallituksella. Myös nicaragualaisille nykyään määrätään turvapaikka jos pakenevat Daniel Ortegan hallintoa.
Ymmärtääkseni Suomen rajalla on ollut turvapaikkaa hakemassa niin erilaisten venäläisten lehtien toimittajia ja muita ’instranni agent’-tittelillä uhkailtuja kuin jehovantodistajia ja muita vastaavia. Olisi ehkä rehellistä sitten kertoa mitä ’0 turvanpaikanhakijaa’-linja heille tarkoittaisi.
Jokainen voi miettiä mistä syystä jättää kotimaansa, suulaisensa ja omaisuutensa ja samalla vaarantaa oman ja perhensä hengen matkalla tuntematonta. Se ei ole mikään ruotsinlaivamatka. Kovin harva on kysynyt edes syitä matkaan lähtöön itse lähtijöiltä. Ehkä lähön syitä ymmärtämällä voisi yrittää vaikuttaa nähin lähdön syihin. Varmaa on, että tällä tarjolla oleva sairaanhoito ei saa ketään tulemaan tänne.
Laillisen maahantulon ja työluvan saamisen todellinen mahdollisuus on iso asia. USA:n laiton siirtolaisuus väheni kun tarvittava kausityövoima pääsi rajan yli laillisesti. Väestön vanhetessa ja ikäluokkien pienentyessä siirtolaisuus on normaali asia.
Valitettavasti keskustelu maahanmuutosta on tehty mahdottomaksi jo aikaa sitten. Mikä on se ongelma, joka halutaan ratkaista? Työvoiman saatavuus? Estää rikollisuutta? Yleensä ratkaisuja löytyy, jos halutaan.
Itseaiheutettu byrokraattinen ongelma, jossa täällä pitkään olleille ihmisille ei saada järjestettyä työlupaa, on täysin ratkaistavissa oleva asia. Huonoin ratkaisu on pitää ihmisiä paperittomina ja ikäänkuin epäihmisinä.
Tässä vaiheessa vuotta voi myös sanoa, että jos joku parin talven kokemusten jälkeen haluaa täällä asua jatkossakin, niin aika iso osa kansalaisuuden kriteereistä minusta täyttyy.
Yhdysvaltoihin pyrkii tällä hetkellä enemmän siirtolaisia Meksikon rajan yli kuin koskaan. Suurin osa ei ole meksikolaisia vaan hondurasilaisia ja elsalvadorilaisia. Kausityövoima tulee Yhdysvaltoihin pääasiassa Kalifornian maatalouteen kausityövoimaviisumilla jonka muuten saa myös Suomen kansalaiset. Tuo viisumi on väliaikainen.
JTS kirjoitti: ”Mikä on se ongelma, joka halutaan ratkaista?”
Halutaan ratkaista ongelmia, joita syntyy, kun ihmisiä lähtee pois kotiseuduiltaan eri syistä. Osa ongelmista ratkeaa niin, että halukas vastaanottajavaltio myöntää tietyillä perusteilla viisumeja. Pakolaiskysymys, josta tässä blogissa on keskustelu, ei ratkea viisumeilla.
Pakolaiskysymys on se, kuinka pakolaisia voidaan auttaa ”parhaiten”. Ei liene laajaa yksimielisyyttä siitä, mikä olisi parhautta ja mikä ei. Toisaalta hyvälle ratkaisulle voidaan asettaa useita toiveita:
a) Johdonmukainen (ennustettava, ei ristiriitainen, linjassa tavoitteiden kanssa)
b) Taloudellisesti tehokas (samoilla resursseilla saadaan mahdollisimman paljon)
c) Turvaa ihmisoikeudet (suojelee elämää ja terveyttä)
d) Yhdenvertainen (samanlainen kohtelu samanlaista hätää kärsiville)
Yksi nykyisen turvapaikkajärjestelmän räikeä ongelma on, että se kannustaa hädänalaisia lähtemään vaarallisille matkoille, minkä seurauksena on hukkumisia, tukehtumisia ja paleltumisia. Ongelmavyyhdin ratkaisemisen voisi aloittaa tästä konkreettisesta ongelmasta.
Mielestäni ratkaisun tulisi olla turvallisten reittien tarjoamisen YK:n hallinnoimille pakolaisleireille: kaikille halukkaille tarjottaisiin ”turvapaikka” YK:n pakolaisleirillä; yksilöllistä käsittelyä ei tarvittaisi. Jokaisella valtiolla olisi myös oikeus, mutta ei velvollisuutta, oleskelulupia itse valitsemansa pisteytysjärjestelmän mukaisesti.
Aika ajatella: Olisiko mahdollista, että vaaralliselle matkalle on muitakin lähtemiskannustimia kuin puutteellinen turvapaikkajärjestelmä? Ja korjautuuko tämä ongelma sillä, että lähtijät sijoitetaan epämääräisille ”leireille”? Logiikkaa voisi verrata siihen, että suomalaisista muuttotappiokunnista kaupunkiin muuttaminen kiellettäisiin ja muuttajat sijoitettaisiin sen sijaan puoliväliin leirille.
Ehkä minä olen ollut liian monta kertaa katastrofien keskellä, kun näen varautumisen niin tärkeänä. Tänään hs:n pääkirjoitus oli pelkkää sodan uhkaa. Onko edellisestä niin pitkä aika, että seuraavan on vain jo tultava?
Mahdollisille pakolaisille voi todeta jo nyt. Tervetuloa! Meillä riittää tilaa ja on halua auttaa.
Minä voin kyllä majoittaa pari kaksikymppistä ukrainatarta jos tarve vaatii. Ehkä voin jopa unohtaa, että heidän esivanhempansa yrittivät tappaa pappani.
Suomessa ei ole kyllä ukrainalaisia pakolaisia vaan Suomessa asuvat ukrainalaiset asuvat kyllä ihan oleskeluluvulla. Joitakin valkovenäläisiä ja venäläisiä turvpaikanhakijoita on Suomeen tullut. Pääasiassa ukrainalaiset ja valkovenäläiset ovat asettuneet Puolaan
Helsingin sanomat 24.12.2021
”Sota alkaa Jouluaattona”
Ukrainassa on ollut sota jo vuodesta 2014 valitettavasti. Ukrainalle on kyllä annettu aseapua Yhdysvaltain puolelta joten en usko että Venäjä aloittaa suurhyökäyksen ihan tällä viikolla tai ensi kuussa. Muistan hyvin kun sodalla peloteltiin kun Venäjän asevoimat ampui Malaysia Airlinesin lento 17 alas 17. heinäkuuta 2014 Buk-ohjuksella.Tuolloin pelotetiin sodalla ja muistan otsikot. Siinäkin on aikaa nyt 7 eikä mitään todellista sotaa tullut.
Osmo Soininvaaralla oli myös hyvä blogikirjoitus tuostakin tapahtumisista ja moite myös joka osui hyvin silloiseen ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajaan Timo Soiniin jolle Venäjän toiminta oli jollain tavalla EU:n ja lännen vika.
Myös samanlainen ilmapiiri oli Turkin ilmavoimat ampui alas venäläisen hävittäjän Syyriassa 2015 .Siitäkin syntyi sodan julistuksella pelottelu vaikka Turkki ja Venäjä sopivat korvauksista myöhemmin.
Ymmärrän hyvin miksi Ukrainassa on myös tälläinen ilmapiiri kuin on koska propaganda tässä kohtaa molempien osapuolten kohdalla on agressiivinen. Myös Itä-Ukrainan sota on näännytyssota ja jos on vähäänkin perehtynyt näännytyssodan logiikaan tietää että näännytyssota on kaikien raskain sodankäynnin muoto kummallekin osapuolelle.
”Mahdollisille pakolaisille voi todeta jo nyt. Tervetuloa! Meillä riittää tilaa ja on halua auttaa.”
Ja meillä on ovet avoinna. Tervetuloa.
Varautumistakin tuli tehtyä. Jopa siten, että suomi olisi voinut tuomita. Joko pitää pyytää anteeksi vai todeta, että tarpeeseen tuli?
Raja-Erkki.Unohdat että Dublinin sopimus koskee vain turvapaikanhakijoita mutta ei niinkään pakolaisia. Näillä kahdella termillä on eroja. Myös Geneven sopimuksissa on kaksi erillistä lisäpöytäkirjaa jossa määritellään väliaikainen turvapaikan tarve ja pysyvän turvapaikantarve. Siinä on eroja. Kiintiöpakolaiset ovat pääasiassa YK:n pakolaisjärjestön hyväksymiä pakolaisia. Sotapakolaiset ovat eri asia kuin kiintiöpakolaiset. EU:ssa ei ole yhteistä maahanmuutto ja pakolaispolitiikkaa vaan se on jätetty jäsenvaltioille. Tällä hetkellä varmaan tulee tämänkin ikuinen ongelma ratkaistua. Tässäkin on otettava huomioon että Ukrainan kansalaiset voivat vapaasti liikkua EU /ETA alueella sekä myös Britanniassa ja Sveitsissä ilman viisumia puolen vuoden aikana. Sitäkin voi tulevaisuudessa teknisellä päätöksellä pidentää. Ainoa mikä on esteenä on työluvat mutta sekin on tekninen ongelma.