Mitä kirjassani sanotaan palkoista ja miksi

Eili­nen Hesarin jut­tu kir­jas­tani 2020-luvun yhteiskun­tapoli­ti­ik­ka on herät­tänyt hur­jan keskustelun twit­teris­sä. Tästä olen toki kiitolli­nen ja eri­tyis­es­ti kus­tan­ta­jani var­maankin on, kos­ka kir­jan myyn­ti on pom­pan­nut niin, että ainakin eilen se oli lop­pu Helsin­gin keskus­tan kir­jakaupoista.  Ymmär­rän, että lehtien tehtävä on etsiä kär­jistyk­siä. En kuitenkaan kir­joit­tanut 400 sivua tölviäk­seni ammattiyhdistysliikettä.

Kir­jas­sa on paljon muu­ta kuin työ­markki­napoli­ti­ikkaa, mut­ta toki arvasin etukä­teen, että se tulee herät­tämään kiihkeim­mät kannanotot.

Työ­markki­noi­ta ajatellen kir­jan keskeinen sisältö on, että mata­la­palkkaisten ihmis­ten taloudel­lista ase­maa pitää paran­taa merkit­tävästi ja että rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den kasvu on pysäytet­tävä ja kään­net­tävä laskuun.

Työ­markki­noista sanon myös, että aivan samal­la taval­la kuin hin­to­jen, myös palkko­jen pitäisi vai­hdel­la kysyn­nän ja tar­jon­nan mukana, kos­ka muuten on seu­rauk­se­na työt­tömyyt­tä yhtääl­lä ja tuotan­tokapeikko­ja toisaal­la. Tätähän me olemme juuri nyt todistamassa.

Mik­si ei yleisko­ro­tuk­sia taulukkopalkat ylit­tävi­in palkkoihin 

Kir­jan isos­ta paketista nousi­vat esille kak­si asi­aa. Esitän kir­jas­sani, että yleisko­ro­tuk­set estävät yri­tyk­siä vas­taa­mas­ta työvoima­pu­laan palkko­ja nos­ta­mal­la. Jos nos­tat palkko­ja saadak­sesi kaipaa­maasi työvoimaa, sitoudut samal­la mak­samaan kil­pail­i­joi­ta korkeam­paa palkkaa hamaan ikuisu­u­teen – tai siis yri­tyk­sesi konkurssi­in saak­ka. Sik­si rav­in­to­lat eivät ole nyt vas­tan­neet työvoima­pu­laan palkko­ja nos­ta­mal­la. Yhdys­val­lois­sa ne ovat jopa kaksinker­tais­ta­neet palkat samas­ta syystä.

Luulisi, että täl­lainen lain­säädän­töön leiv­ot­tu kiel­to kil­pail­la palkoil­la olisi työ­nan­ta­jien kek­simä juoni. Tulisi kaiken­laista puli­naa – ja on tul­lutkin – jos työ­nan­ta­jat tek­i­sivät kartellin ja sopi­si­vat, ettei palkoil­la kil­pail­la,  mut­ta jos sama asia hoide­taan lail­la, kukaan ei voi pulista.

Palkoil­la kil­pailemista ei ole suo­ranais­es­ti kiel­let­ty, mut­ta se on tehty todel­la kalli­ik­si ja siten käytän­nössä suurelta osin estet­ty. Asiantun­ti­ja-ammateis­sa, jois­sa työe­htosopimuk­sil­la ei muutenkaan merk­i­tys­tä, palkoil­la kil­pail­laan veris­es­ti ja ne nou­se­vat kohisten.

Kir­jas­sani ei mielestäni san­o­ta, että tämä kum­mallisu­us johtuu ammat­ti­jär­jestö­jen halus­ta säi­lyt­tää val­tansa, vaan pain­ote­taan niiden puut­teel­lista ana­lyysiä tilanteesta. Kun toimit­ta­ja kysyi, mik­si ammat­ti­jär­jestöt kan­nat­ta­vat jäsenistön­sä etu­jen vas­taista lakia, sanoin lonkalta, että ovat huolis­saan jäsenmäärästään.

Väite ei ollut täysin tuules­ta tem­mat­tu. SAK:n pääekon­o­misti Ilk­ka Kauko­ran­ta vas­tasi sinän­sä korkeata­soisel­la twi­it­ti­s­ar­jal­la Hesarin artikke­li­in. Siinä hän itseasi­as­sa vahvisti, että jäsenkadon pelosta siinä on kyse.  Hän pelkäsi myös tulo­ero­jen kasvua. Otan vapau­den tulki­ta asian niin, että hän pelkäsi työvoima­pu­lan aikana palkko­ja korotet­ta­van siel­lä ja niis­sä ammateis­sa, joi­ta työvoima­pu­la kos­kee. Niin siinä tietysti kävisi.

Jos nyt vedän mutkat suorik­si, työn­tek­i­jöi­den toiv­otaan jär­jestäy­tyvän kasvukeskuk­sis­sakin alen­taak­seen omia palkkojaan.

Yhden kum­mallisen asian Kauko­ran­ta esit­ti. Jos ei olisi yleisko­ro­tuk­sia, ammat­ti­jär­jestöt alka­isi­vat nos­taa taulukkopalkko­ja, mis­tä hänenkin mielestään olisi lähin­nä hait­taa. Niin­pä niin. Jos ain­oa työkalusi on vasara, kaik­ki ongel­masi näyt­tävät nauloil­ta. Ja vaik­ka mitään naulan näköistäkään ei löy­ty­isi, organ­isaa­tiosi itse­tun­to vaatii, että jotain sil­lä vasar­al­la on hakattava.

Mata­la­palk­ka-alo­jen palkankorotukset

Toinen kauhis­tuk­sen kohde oli, kun sanoin, ettei alimpia palkko­ja pitäisi korot­taa, kos­ka se syr­jäyt­tää ihmisiä työt­tömik­si. Näi­den tulota­sos­ta tulisi huole­htia täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la. Oma mokani. Sain tark­istaa tek­stin. Olisi pitänyt lisätä tähän kohtaan, että se kos­kee alo­ja, joil­la on run­saasti työt­tömiä ja että se ei koske julkisen sek­torin matalia palkko­ja, kos­ka niil­lä ei ole muutenkaan mitään tekemistä markki­noiden kanssa.

Lisäk­si sen tulisi koskea lähin­nä alo­ja, joil­la työvoimankysyn­näl­lä on korkea hin­ta­jous­to, mut­ta se olisi lehtiar­tikke­lis­sa jo liian vaikea asia.

PAM:n suunnal­ta älähdet­ti­in. Se oli kyl­lä aivan väärin älähdet­ty. Se, mitä kaiken kaikki­aan esitän, olisi eri­tyis­es­ti PAM:n jäsenistön etu. Rav­in­to­la-alan palkat nousi­si­vat kohis­ten, jos meil­lä yleisko­ro­tuk­set eivät estäisi palkoil­la kil­pailemista. Niil­lä aloil­la, joil­la ei ole työvoima­pu­laa, ehdot­ta­mani täy­den­tävät tulon­si­ir­rot (katkaistu negati­ivi­nen tulovero) kohen­taisi taloudel­lista tilannetta.

Näin on ker­ran tehty. Vuo­den 2013 bud­jet­tineu­vot­teluis­sa (tai raamineu­vot­teluis­sa, en jak­sa muis­taa) tuoti­in 300 euron suo­jao­su­us sekä sovitel­tu­un päivära­haan että palkko­jen osalta asum­is­tu­keen. Se merk­it­si osa-aikaisille kau­pan kas­soille 200 euroa puh­taana käteen. Kos­ka PAM on päässyt vas­taavaan tupo-pöydässä?

Noin pienenä vih­jeenä hoitoalan edus­ta­jille: On todel­la kivi­nen tie yrit­tää kohden­taa alan palkkaus­ta sopimusten avul­la, sil­lä mies­val­taiset alat valvo­vat silmä kovana, että saa­vat vähin­tään samat koro­tuk­set kuin hoitoala ja vielä pros­en­tu­aal­isi­na. Tästä on koke­mus­ta men­neiltä vuosil­ta ja sel­l­aisia lausun­to­ja palka­nsaa­ja­jär­jestöt ovat nytkin antaneet.

Paikallis­es­ti sovi­tut palkkaliuku­mat ovat ain­oa keino nos­taa hoitoalan palkko­ja. Kir­joitin helmiku­us­sa asi­as­ta pääkir­joituk­sen Verde-lehteen. Sen voi lukea tästä.

Mik­si kan­natan palkkaero­ja asteikon alapäähän?

Mik­si olen niin jul­ma, että halu­at isom­pia palkkaero­ja asteikon alapäähän? Otan tähän yhden kuvan kirjastani.

On tietysti kiva, että pelkäl­lä kansak­oulupo­h­jal­la pääsee samaan tulota­soon kuin toisen asteen koulu­tuk­sel­la, mut­ta var­jop­uole­na tässä on, että työl­lisyysaste on vaivaiset 51 %.  (Julk­isu­udessa esi­in­tyy usein luku 43 %, mut­ta se on harhaan­jo­hta­va. Siinä ei-työl­lisik­si  las­ke­taan toisen asteen koulu­tuk­ses­sa olevat)

Otan toisenkin. Työt­tömyysaste koulu­tuk­sen mukaan.

Kuva olisi vielä puhut­tel­e­vampi, jos kuvas­sa oli­si­vat ei-työl­liset, kos­ka työt­tömyys­ti­las­toista put­sa­taan pois ”toiv­ot­tomat” tapauk­set, jot­ka ovat luop­uneet työnhauista.
Vielä 1980-luvun lopus­sa nämä oli­vat mukavasti nipus­sa. Koulu­tus paran­si työl­lisyyt­tä mut­ta koulut­ta­mat­tomien työt­tömyyskin oli nykymit­ta­pu­un mukaan vähäistä. Sit­ten ovat mer­i­tokra­t­ian nur­jat puo­let tulleet esille. Vas­taus­ta tähän pitäisi etsiä ennakkolu­u­lot­tomasti eikä ennakkoluuloisesti.