Korkea työllisyys on hyvinvointivaltion ehdoton edellytys.
Joka ei ota työllisyyden nostamista tosissaan, on tosiasiassa luopumassa hyvinvointiyhteiskunnasta. Aiemmin riitti vähän alempi työllisyysaste. Nyt eläkeläisiä on niin paljon ja tulevaisuudessa vielä enemmän, että työikäisistä pitäisi työllistyä paljon ennemmän kuin aiemmin.
Muissa pohjoissamaissa tämä on ratkaistu. Pitäisikö meidän kopioida työttömyyturvan sääntöjä ja työvoimapoliittisten toimien kokonaisuutta niistä.
Kirjoitin aiheesta pääkirjoituksen Verde-lehteen. Lue se tästä.
Tukien ja järjestelmien viidakko on liian monimutkainen.
Vuosia sitten — Hyssälä päällikkönä — KELAsta väitettiin olevan mahdollista saada 1400 etuutta tai niiden yhdistelmää.
Tämä lisää byrokratiaa ja byrokraatin sekä juristien valtaa.
Meidän sairaiden osalta myös lääkärien valta on joskus kohtuuttoman suuri.
Talous ehkä saattaisi lähteä pieneen nousuun jos pienten yritysten perustaminen olisi oikeasti järkevää.
Nyt se ei sitä ole. Isot syövät pienet ja yhteiskunta tekee hitaasti kuristaen toiminnasta vaikeaa.
Rahajärjestelmä on tiensä päässä mutta sitä ei voi muuttaa tai korjata koska liian monien elanto on kiinni kelvottoman järjestelmän huonosta toiminnasta.
Toivoa on kyllä, mutta tilanne ei parane vaan menee huonommaksi.
Nykyinen työvoimapula ei ole isojen ja pienten yritysten välinen kilpailu työvoimasta tai markkinoista vaan molempien tilanne on se että työvoimasta on aidosti pulaa ja rekrytointi on todella haasteellista koska työvoimasta on aidosti pulaa.Vaikka yritysten perustamisen byrokratiaa helpotetaankin ja verotusta laskettaisiin palkkaverotuksen kohdalla niin ongelma työvoimasta ei muutu mikseen koska palkkaus ei ole aina ongelma koska jossain avoimissa työtehtävissä on korkeakin palkka. Työvoiman saatavuus ja kohtaaminen on isoin ongelma joka nyt ei kohtaa.
Nykyinen työvoimapula ei ole isojen ja pienten yritysten välinen kilpailu työvoimasta tai markkinoista vaan molempien tilanne on se että työvoimasta on aidosti pulaa ja rekrytointi on todella haasteellista koska työvoimasta on aidosti pulaa.Vaikka yritysten perustamisen byrokratiaa helpotetaankin ja verotusta laskettaisiin palkkaverotuksen kohdalla niin ongelma työvoimasta ei muutu mikseen koska palkkaus ei ole aina ongelma koska jossain avoimissa työtehtävissä on korkeakin palkka. Työvoiman saatavuus ja kohtaaminen on isoin ongelma joka nyt ei kohtaa.
Ongelma on se, että työnantajille on annettu oikeus olettaa, että työntekijät kaiken kaikkiaan ovat nuoria, tohtoreita, kokeneita ja kaikkien alojen asiantuntijoita, paitsi sitten ne, joiden työt teetetään halpatöinä joko maahanmuuttajilla tai muuten ahdistetuilla.
Kvartaalikapitalismin syövereissä eivät siis halua ottaa tekijöitä, joiden pitäisi työssään oppia osa toimistaan. Ettei vaan tuottavuus kärsisi (vaikka se juuri tällä työnantajakäytöksellä kärsiikin).
Siksi tätä ei voi ratkaista muuten kuin ongelman yhteiskunnallisella haltuunotolla, jonka toteuttajiksi tällä hetkellä ei löydy puolueita, edes kommarit eivät aja finanssipääoman/globaalikapitalismin järjetöntä valtaa kumoon (ajatus on: me on hävitty tää peli; tottahan se on) vaan toimivat lähimetsän säilyttämiseksi saastuneen valtaväylän varressa…(sinänsä kunniallista)
Huikeassa ennustuksessaan London muistaakseni taisteluttaa vapausrintamaa kaukana 2300 vai oliko 2400-luvulla. Kapitalismi on kyllä kuitenkin siihen mennessä tuhonnut toisen ennustajan mukaan “sekä luonnon että ihmisen”.
Kyllä rahalla tekijöitä löytyy.
Toki rahalla löytyy työntekijöitä mutta löytyykö koulutettuja työvoimaa on kysymys mikä on nykyisen työvoima pulan todellinen haaste. Jos Suomessa olisi laajemmin käytössä esimerkiksi Saksan mallin mukainen oppisopimus järjestelmä olisi todennäköisesti tilanne helpompi kuin mitä se on tällä hetkellä. Sopii selvittää ja kysyä ensiksi mikä työmarkkina osapuoli on vastustanut oppisopimuksen laajentamista ja sen jälkeen kysyä kyseiseltä taholta syyt miksi se vastustaa oppisopimuksen laajentamista!
Jaa‑a. En tunne kovin hyvin oppisopimuskäytäntöä mutta epäilemättä sitä voisi ja pitäisi parantaa. Varmaa tietoa on kuitenkin siitä, mikä osapuoli vastustaa alimpien palkkojen nostamista.
Itse asiassa Saksan oppisopimus järjestelmässä on palkat nousevat sitä mukaan kuinka oppisopimus kunkin kohderyhmä kohdalla etenee . Kyseessä ei ole siis vielä vakituinen tai osa-aikainen työsuhde mutta se pyrkii siihen pitkällä tähtäimellä. Saksan oppisopimus malli on itse jopa niinkin toimiva että Yhdysvaltain edellinen presidentti kiinnostui asiasta niinkin paljon että lähetti oman tyttärensä Saksaan erääseen talous seminaariin koska idea oli tuoda malli Yhdysvaltoihin. Tämänkin oli toteutumaton lista hänen presidentti kaudella mutta ei mikään huono malli sinänsä. Saman palkan maksaminen vakituiselle pitkäaikaisessa työsuhteessa olevalle ja oppisopimuksessa olevalle on vain yksinkertaisesti liian kallis kustannus PK yrityksille. Kunnes oppisopimuksessa oleva saa vakituisen työsuhteen.
Mutta eivät kaikki työnantajat voi samaan aikaan houkutella tekijöitä rahallakaan. Silloinhan ne vain palkkaavat tekijöitä toisiltansa, sillä uusia osaavia työntekijöitä ei synny edes rahalla.
Keltanokkaisia nöösipoikia rahalla yleensä saa alalle kuin alalle lisää, mutta ne osaa jotain suunnilleen siinä vaiheessa, kun hommat alkavat jo jäähtymään. Ja jos vaaditaan koulutusta, niitä uusia tekijöitäkin alkaa tulemaan alalle vasta kun ensimmäiset ”lisätyöntekijät” tulevat koulutusputkesta ulos joskus kolmen vuoden kuluttua. Ja peräkylille tekijöitä ei löydy silloinkaan.
Minkä takia niin monelle osaavalle vanhalle työntekijälle annetaan sitten potkuja? Eihän työvoimapula olisi sellainen kuin väitetään jos vanhojen annettaisiin olla töissä?
Ja minkä takia peräkylille pitää saada pitkälle koulutettuja? Kaikki eivät kuitenkaan halua peräkylille töihin ja asumaan.
Meillä on myös iso joukko yli viisikymppisiä YT-koneen ulos heittämiä täysin päteviä työntekijöitä, jotka maagisen ikärajan ylitettyään muuttuvat hylkytavaraksi rekrytoijille. Mitähän tälle voisi tehdä? Ei kai voi olla kansantalouden etu, että ammattitaitoinen suunnittelija työllistyy näillä “kannustimilla” Wolt-kuskiksi (sinänsä Wolt-kuskeja väheksymättä).
Työmarkkinajärjestöt ovat nähneet viisaaksi asettaa ankara taloudellinen sanktio estämään yli 50-vuotiaiden palkkaamista. Sen nimi on viimeisen työnantajan vastuu sairauseläkkeistä.
Toinen ongelma on ikälisät + jatkuvasti juoksevat indeksikorotukset. Jos indeksikorotukset annettaisiin 50+v jengille negatiivisena, niin ehkä vanhenevaa työvoimaa ei haluttaisi niin nopeasti kenkiä veke.
Tähän kun yhdistetään ansiosidonnaisen tapa kannustaa työttömyyteen, niin on aivan selvää, että Suomessa on oikein rakentamalla rakennettu järjestelmä, joka syrjäyttää 50v+ jengiä työelämästä.
Ansiosidonnainen pitäisi muuttaa henkilökohtaisesti rahastoivaksi ja ylijäämien pitäisi eläköityessä tipahtaa omalle tilille. Se kannustaisi kovasti tekemään viimeiset vuodet matalapalkkaisempaakin työtä.
Ei voi samanaikaisesti olla pulaa osaavista tekijöistä ja tarvetta syrjiä osaavia tekijöitä. Joko ne 50-vuotiaat eivät ole osaavia tekijöitä tai sitten sitä työvoimapulaa ei ole olemassakaan.
Toki on olemassa tehtäviä, joissa vaaditaan niin kovan tason osaamista, ettei niitä ukkoja ja akkoja maasta vapaana löydy, mutta kyllä nämä tehtävät ovat harvassa. Se ei selitä sitä miksi kymmenet tuhannet työkykyiset ja ‑haluiset eivät kelpaa, mutta kielitaidoton afgaani onkin rekrytoijan unelma.
Näin juuri. Sitten vielä asumistuki ja toimeentulotuki pois ja tilalle minimitoimeentulon takaava perustulo. Kun irtosanottu nostaa omasta rahastostaan halutessaan haluamansa summan, kannuste matalapalkkaisenkin työn vastaanottamiselle on suuri.
50 vuotiaat korkeasti koulutetut Suomessa pitkän työuran tehneet eivät hakeudu Wolt kuskeiksi mikäli heidät irtisanotaan.
Wolt kuskit ovat pääasiassa yliopisto ja korkeakoulu opiskelijoita ja suurin osa on myös maahanmuuttajia.
Hauskaa että vihreissä pidetään vasemmistolaisuutta sellaisena spitaalisuutena, että sitä vastaan pitää koko ajan todistella. Jo alussa puolueesta puhdistettiin kovimmat ympäristönsuojelijat, joita on koko ajan pidetty vain ääninä joilla ei ole muutakaan puoluetta äänestettävänä ja joille ei tarvitse tarjota mitään, ja nyt sitten vasemmistolaiset puhdistetaan pois. Kuinka paljon luulette jäävän kannatusta, kun puolue on pelkkä uusliberaalien korkeastikoulutettujen “älykköseura”, joka on liian fiksu itselleenkin? No ainakin näkee onko vahingonilo tappava tauti, kun kaivatte omaa hautaa ja ei tässä jää enää muuta kuin tulla nauramaan kuopan reunalle.
Mitä haet takaa tällä kommentilla? Tottakai talousmalli joka on toimivampi on paljon oleellisempaa kuin se että ajetaan mallia jonka koko rakenne on alusta alkaen surkea ja sitä kuinka kovaa silti ajetaan eteenpäin ilman ymmärrystä että se ei tuota toivottavaa lopputulosta.
Tämä ei ole Vihreiden tai Vasemmistoliiton ongelma vaan kyllä se löytyy myös Keskustapuolueen aluetukien lappaamismallista (valtion ja tuki turpeelle esimerkiksi) ja perussuomalaisten talousmallista jossa vannotaan palkkojen keinotekoiseen nousuun työvoiman saatavuuden nimissä vaikka se lopputuloksena tuottaa vain inflaatiota . Onko kukaan vaivautunut kertomaan esimerkiksi Perussuomalaisille että itse asiassa heidän ajama työllisyys malli jossa pidetään palkkojen keinotekoista nousua ratkaisuna työvoiman kotimaiselle saatavuudelle on itse asiassa keinotekoinen toimenpide joka luo vain inflaatota ja laskee palkansaajien ostovoimaa pitkällä tähtäimellä. Vaikka ostovoimaa nyt kevennettäisiin tuloverotuksen kautta niin se näkyy kyllä heti välillisissä veroissa. Näin kävi kun Vanhasen II hallitus laski ruuan alv veroa jonka lopputulos oli se että suurituloiset ostivat enemmän kalliimpia elintarvikkeita kuin pienituloiset johtuen yksinkertaisesti siitä että suurituloisilla on siihen enemmän taloudellisesti varaa kuin pienituloisilla joiden ostovoima ei muuttunut miksikään. Jos halutaan laskea veroja ja tuloveroja on laskettava ainakin ALV verotuksen kohdalla koko ALV verotusta ei vain yhtä alv veroa. Myös alv verokantojen tasapuolistaminen eli kaikkien verokantojen laskeminen on myös yksi vaihtoehto. Mutta silti kun jotain on kiristettävä niin se on oleellisen toimenpide jos halutaan että budjetti on tasapainoinen.
Eli pienipalkkaiselle palkankorotus olisi oikeasti suuri onnettomuus? Liberaultraoikeiston hävyttömyydessä on kyllä jotain hupaisaa, mutta helpointa ja rehellisintä olisi vain myöntää vastustavansa hyvinvointiyhteiskuntaa ja sen vaatimia tulonsiirtoja.
Ymmärsit kyllä nyt väärin koska en vastusta tulosiirtoja vaan verotuksen alentamisesta kaikkien tuloluokkien kohdalla koska se suosii aina suurituloisia.
Osmo Soininvaaran esittämän idean jossa pienipalkkaisile maksetaan tulonsiirrotyhteiskunnan tukien kautta yhdistettynä palkkaukseen on paljon parempi vaihtoehto kuin ikuinen työttömyys tai yleiset kaikkien tuloluokkien verotuksen alentaminen. Myös työnantajan maksujen korottaminen ei ole hyvä ratkaisu.
Suorat palkankorotukset pienituloisille ovat huono vaihtoehto
koska silloin muutkin alat ovat automaattisesti mukana vaatimassa palkankorotuksia kuten kävi Sari sairaanhoitaja mallissa 2007 joka levisi muille aloille mutta heikensi huomattavasti kilpailukyvyä
kun taas yhteiskunnan tuet yhdistettynä palkkaukseen niin ettei tuet leikkaannu tai niiden katto poistetaan kokonaan on parempi vaihtoehto kuin yleiset palkankorotukset kuten Sari sairaanhoitaja mallissa kävi 2007.
Perussuomalaisten malli on puhtaasti verotuksen alentaminen mutta todennäköisesti se näkyy vain kulutuksessa ja hyvä tulosten tilillä koska verotuksen alentaminen kokonaisuudessaan ei vaikuta mitenkään kiinteisiin menoihin.
Ellei verotusta on lasketa todella suurilla summilla. Budjetin tasapainottamisen takia täytyy myös luonnollisesti kiristää .Se mistä tämä otetaan on sitten toinen kysymys. (Kehitysavun leikkaukset ovat niin pieniä ettei niillä budjettia saada tasapainoon)
Yhdysvalloissa edellisen presidentin hallinnon aikana veron kevennykset näkyi pääasiassa varakkaiden kansalaisten tilillä. Nykyinen Bidenin hallinto on ensimmäistä kertaa luonut lapsilisä mallin joka maksetaan kiristämällä suuri tulosten varakkaiden kansalaisten verotusta eli tulonsiirtojen kautta ja lapsilisillä jossa on tuloraja (en muista suoraan summaa) ja sen voi hakea kuka tahansa pelkästään esittämällä vero tiedot oli sitten maan kansalainen tai ei .
Itse kannatan Bidenin mallia mutta en Trumpin mallia joka perustui pelkästään verotuksen alentamiseen.
Hyvinvointiyhteiskunna tulonsiirrot ovat juuri parempi vaihtoehto kuin suora verotuksen alentaminen kokonaisuudessaan kaikilta tulo luokissa koska kaikista suuri tuloiset hyötyvät aina.
Näinpä. Vihreät on monessa asiassa yllättävänkin oikealla, ja jopa fiksuna miehenä tunnettu Ode hengailee sen ylimielisen Vartiaisen pojan kanssa turhan innokkaasti. Vihreät on elitistisen leimansa ansainnut.
Kuinka niin ylimielisen? Juhana Vartiaisen talousmallit työmarkkinoilla on ollut käytössä tällä hetkellä Ruotsissa ja Tanskassa jossa on työllisyys paljon korkeampi kuin Suomessa. Onhan se aika outoa että SAK vannoo edelleen yli 50 vuotta
sitten rakennetun ja ajasta vanhentuneen sopimus järjestelmän eli Tupon nimiin kuin se olisi joku uskonkappale johon ei saa koskea. Juuri tämän takia Suomessa on jäykät työmarkkinat.
Mihin tämä arvio oikein perustuu?
Vihreät ovat muutaman viime vuoden aikana kyllä siirtyneet selvästi vasemmalle. Niinistö ja Aalto olivat oikean reunan puheenjohtajia, Ohisalo taas on heistä selvästi vasemmalle. Kaikki näkyvät oikeistovihreät, Touko aalto etunenässä, ovat kadonneet eduskunnasta. Tilalle on tullut vasemmalle kallellaan olevia naisia.
Kuinka kaukana vasemmassa reunassa pitää seisoa, jotta vihreät näyttävät selvästi oikeistolaisilta uusliberaaleilta?
Perussuomalaiset ja Vihreät edustavat äärilaitoja arvokonservatiiivi- radikaali akselilla vaikka kumpikaan ei ole erityisen uusliberaali tai oikeistolainen eikä vasemmistolainenkaan perinteisessä merkityksessä koska työttömyysturvaa he kumpikin haluavat heikentää.
Ehkä ei kannata lukkiutua yhteen aspektiin. Näkemissäni vaalikone nelikentissä, jotka perustuvat useisiin arvokysymyksiin, vihreiden johto ja eduskuntaryhmä ovat yllättävän vasemmalla. Konservatiivisuus/liberaalisuus-akselilla PS ja V ovat kaukana toisistaan.
Sä ymmärsit nyt väärin. Mä käytän adjektiivia (uus-) liberaali tarkoittamaan oikeistoliberalisteja eli markkinoiden (myös työ-) vapauttamista, verojen ja julkisen sektorin leikkaamista ja samalla köyhien ja työttömien aseman heikentämistä ja joiden päämannekiinit ovat sellaiset kuten Elina Lepomäki, Juhana Vartiainen ja Björn Wahlroos. Eli todella kaukana mistään vasemmistolaisuudesta. Amerikkalainen “liberaalisuus” tarkoittaaa sitä mitä suomalaisessa kielenkäytössä on sana radikaali tarkoittaunut jo kauan, eli sitä mitä Vihreä Liitto edustaa nykyisin eli feminismiä, monikultturellisuuden ja erilaisten vähemmistöjen suosimista, ympäristötietoisuutta ja kerskakulutuksen kieltämistä, vastapainona arvokonservatismille.
Talouspoliittisella akselilla (oikeisto-) liberaali — vasemmisto vihreät sijoittuvat keskimäärin aika keskelle, hiukan demareita oikeammalle. Tai oikeastaan vihreillä ei ole selkeää talouspoliittista linjaa koska johtavina jäseninä on niin entisiä taistolaisia kuin entisiä Nuorsuomalaisia Espoosta. Harvalla on kuitenkin työläistausta.
Taidamme katsella eri kuvia. Itselläni oli mielessä Ylen vaalikone, eduskuntavaali 2019:
https://yle.fi/uutiset/3–10720174
Nuo Hesarin käyttämät asenneväittämät ovat aika huonoja faktoromaan ihmisiä talouspoliittiselle asteikolle. Joskus kauan sitten, minut luokiteltiin yhdessä asennetutkimuksessa syvälle vasemistoon ja toisessa minut luokiteltiin eduskunnan oikeistolaisimmnaksi kansanedustajaksi. Tuo oikeistolaisuus johtui siitä, että kannatin ympäristöveroja joita tässä tutkimuksessa pidettiin regressiivisinä veroina eikä siinä otettu huomioon sitä, että kannatin niidenkompensoimista tulonsiirroilla.
Tässä lisää analyyseja. Kysymykset osin erilaisia, tulokset aika yhteneviä.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/arvi-tolvanen/tilastot-paljastavat-nain-puolueet-todella-sijoittuvat-arvokartalle/
Siis negatiivien tulovero. Kannatan.
Jäin työttömäksi vajaa vuosi sitten kun olin juuri täyttänyt 60 vuotta. Olin ollut isossa monikansllisessa teknologiayrityksessä töissä 22 vuotta ja ykskaks koronasta johtuvaan tilauspuutteeseen vedoten antoivat kenkää 130:lle.
Täytyy sanoa että on masentavaa lukea kaikista foorumeista kuinka kalliiksi me ikääntyneet työttömät tulemme valtiolle. Olen siis ensimmäistä kertaa elämässäni työttömänä. Olen päässyt kyllä tempputyöllistettäväksi työvoimakoulutuksen kautta joten on pieni mahdollisuus että pääsen takaisin töihin.
Toivon että nykyinen ja tulevat hallitukset eivät koske yli 60-vuotiaiden ns eläkeputkeen eli ansiosidonnaisen lisäpäiviin tai ryhdy määräämään mitään aktiivimalleja jotka leikaavat työttömyysturvaa jos ei löydä töitä. Jos Vihreä Liitto menee Keskustan ja RKP:n retkuun ja suostuu ansiosidonnaisten leikkaamiseen heiltä joilla ei ole mahdollisuus iän tai terveydentilan takia työllistyä, niin täytyy sanoa että Vihreät on yksi h‑kutin tuuliviiri. Vihreille sopii tukea maahanmuuttajia ja elämänopiskelijoita jotka saa kaikki tarvittavat tuet KELA:lta koska asuvat vuokralla kalliissa asunnoissa, mutta Suomessa koko aikuisikänsä töitä tehneille jotka ilman muita tukia kuin työttömyyskorvaus, yrittävät sinnitellä vaatimattomissa omistusasunnoissa ei lotkauteta korvia.
Tässä onkin se työmarkkinoiden vinoutuma. Syy ei ole kyllä mikään muu kuin työmarkkinoiden yhteinen syrjintä vanhoja ikäryhmiä kohden. Ruotsissa on irtisanomisen järjestys jossa firman vanhimmat työntekijät irtisanotaan viimeisenä. Tosin heidän työehdot muuttuvat muihin työntekijöihin kohti virallista eläkeikää lähestyttäessä. Nuo aktiivimallit ja eläkeputki pitäisi suunnitella ja ovatkin käytössä monissa muissa maissa sukupolvelle jolla ei mitään pitkäaikaista työkokemusta ja elämäkertymää. Nykyiselle sukupolvelle aktiivimalli on kyllä parempi vaihtoehto kuin ikuinen työttömyys. Siis alle 60-vuotiaille. Toki aina voidaan kiistellä mihin ikäraja pistetään. Mutta johonkin se on pistettävä
Viime vuoden elokuussa suunnilleen vuosi tästä taaksepäin Ylen Ykkösaamussa Osmo Soininvaara hahmotteli oikein hyvin kuinka Ruotsin ja myös Singaporen työmarkkinat tässä kohtaa toimivat paremmin kuin Suomessa. Sopii kuunnella Yle Areenasta: http://areena.yle.fi/1–50603717. Mukana keskustelussa oli myös SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta.
Jälleen aivan vastaansanomattomia mutta päättäjille ja suurelle yleisölle ilmeisesti aivan käsittämättömiä argumentteja pienipalkkaisen työn tukemisen tarpeesta. Blogisti on ansiokkaasti pitänyt näitä näkökulmia esillä.
Rinteen hallituksen idea laajentaa palkkatukea on tempputyöllistymisen yksi malli jossa ikävä kyllä on valtion ilmaista rahan siirtoa yrityksille. Muistan hyvin kun kaksi entistä valtionvarainministeriön budjettipäällikköä Raimo Sailas ja Erkki Virtanen pitivät tätä mallia Ylen Mitä Maksaa ohjelmassa kaksi vuotta sitten keinotekoisena jossa kohderyhmä on itse asiassa eri kuin pitkäaikaistyöttömät eli oikeastaan palkkatuen kohderyhmä on ollut alunperin vajaa kuntoiset ja kehitysvammaiset . Sen laajentaminen pitkäaikaistyöttömiin jotka eivät ole vajaa kuntoisia on lopputuloksena ilmaisen valtion rahan siirtämistä yrityksille jotka saattavat näin ollen puoli ilmaista työvoimaa.
Linkki kyseiseen Ylen ohjelmaan löytyy Yle Areenasta: http://areena.yle.fi/1–50243017
Tämä on retorinen kysymys. Jos työtön työnhakija, luottotiedot kunnossa, saa työpaikan työvoimapulan paikkaajana pk-seudulla aluksi määräaikaisena, niin mitäpä luulette, onko työnhakijalla lompsassa asuntoa varten 1 kk:n vuokra n. 750 e ja 2–3 kk vuokravakuus 1500 — 2250 e?
Kyllä aikuisella ihmisellä pitäisi kolme tonnia rahaa tilillä olla. En ymmärrä miten nämä vasemmiston argumentit ovat aina tällaisia mallia homo anti-oconomicus, eli ihminen joka pistää kaiken rahan heti haisemaan ja ei osaa ajatella tulevaisuuttaan hetkeä pidemmälle.
Jos luottotiedot ovat kunnossa, vuokravakuutta ei nykyään yleensä enää pk-seudulla vaadita. Vuokravakuus vaaditaan yleensä asuntomarkkinoiltaan hiljaisemmilla alueilla sekä luottotiedottomilta. Monilla yksityisillä isoilla vuokranantajillakin, kuten Satolla vuokravakuus on nykyään yleisimmin 0 euroa. Jos tulot ovat isot, riittää palkka 1. kuukauden vuokran maksuunkin. Jos tulot eivät ole ruokakunnalla isot, voi asumismenoihin hakea asumistuen. Kaikkein vähävaraisimmat ja pienituloisimmat ovat oikeutettuja perustoimeentulotukeen (myös 1. kuukauden vuokran osalta) ja muuttoavustukseen. Vuokravakuuteen tuskin muutot nykyään tapaavat kaatua. Jo jonnekin rakennetut sosiaaliset verkostot lienevät paljon yleisempi muuttojen este.
Jälleen ansiokkaita huomioita Soininvaaralta.
Suomen työmarkkinat ovat hieman erilaisia muihin pohjoismaihin verrattuna. Tanskassa Suomea hieman isompi väestö asuu pienellä alueella (koko maa mahtuisi salpausselkien eteläpuolelle). Koska työvoima liikkuu helpommin, voi työttömyystukijärjestelmän rakentaa luontevasti niin, että pitkittyneestä työttömyydestä tarjotaan keppiä.
Suomen elinkeinorakenne on Ruotsiin verrattuna keskittyneempi ja syklisempi. Suomessa merkittävä osa pikkukaupungin erikoistuneesta työvoimasta voi jäädä yllättäen ja ilman omaa syytään työttömäksi tehtaan sulkeuduttua. Käsittääkseni Ruotsi ei ole yhtä haavoittuvainen tällaisille aluekohtaisille negatiivisille shokeille.
Kovin suoraviivaisia, helppoja ja tehokkaita ratkaisuja Suomen työllisyysasteen nostamiseksi tuskin on tarjolla. Uuden reformoidun järjestelmän kun pitäisi toimia työvoimapula-aikana ja sopeutua myös syklisen työttömyyden kanssa kamppailuun.
Uskonkin enemmän järjestelmän pienimuotoiseen täsmäviilaukseen. Tarkoilla mikrointerventioilla — kuten pienipalkkaisten töiden ja sotu-kannustinloukkujen poistolla — voidaan kenties saada suurtakin vaikuttavuutta.
Uutena avauksena nostaisin aikuisopiskelun helpottamisen. Edellisen hallituksen interventiot heikensivät esimerkiksi aikuiskoulutustukea, vaikka järkevää voisi olla menetellä päinvastoin. Jos otetaan annettuna, että työvoima ei liiku helposti Kajaanista Turkuun, olisi ehkä perustellumpaa kouluttaa Kajaanin työttömistä tai työttömyysuhan alla elävistä Kajaanissa tarvittavaa osaamista.
Soininvaara kirjoitti:
“Muilla Pohjoismailla on varaa Suomea paljon parempiin julkisiin palveluihin, koska niillä työllisyys on paljon korkeampi. ”
Noinkin tilanne on. Kaksikielisyydestä johtuen Suomessa julkinen menotaso on luontaisesti vielä korkeampi kuin muissa pohjoismaissa, eli työllisyysasteet pitäisi saada muita korkeammaksi, jotta saavutettaisiin varat saman tason julkisiin palveluihin. Sote-uudistuksessa kaksikielisyyden hintalapuksi korvausmalliin laitettiin 0,5 % soten hyvinvointialueiden kokonaiskustannuksista. Valtion toiminnassa kaksikielisyyden lisäkustannus voi olla suhteessa vielä isompikin. Suomessa työllisyysaste pitäisi teoriassa ehkä saada useita promilleja yksikielistä Ruotsia korkeammaksi, jotta olisi varaa vastaaviin julkisiin palveluihin samalla kustannustasolla.
Eikös kaksikieliset Sote palvelut koske vain mikäli hyvinvointi alueella ja kunnissa on tietyn prosentti luokan verran ruotsin-ja suomenkielisiä? Itse asiassa Lapissa on myös kolmikielisiä palveluita kun saamenkieli on myös asiointi kielenä tunnistettu. Myös Ruotsissa ja Norjassa on kaksikieliset palvelut. Suomenkielellä ja mäenkielellä on mahdollista saada Ruotsissa palvelua julkisissa palveluissa ainakin terveydenhuollossa ja opetuksessa koska molemmat ovat myös Ruotsissa tunnistettuja vähemmistö kieliä. Myös saamenkieli on Ruotsissa ja Norjassa tunnustettu vähemmistö kieli jolla on lainsäädännön mukaan oikeus saada palveluita mikäli on saamenkielinen
Norja on itse asiassa monikielinen kanssa koska norjasta on olemassa versiot bokmal ja nynorsk jotka kaikki joutuvat oppimaan koulussa ja viranomaisetkin joutuvat osaamaan vaikka nynorsk on huomattavasti vähemmän käytetty.
Saamelaisia asuu Norjassa n 60.000 , vrt Suomi 9000. Eli jonkinlaisia organisaatioita on Norjassa jotka ylläpitää saamen osaamista ja sitä joutuvat virkamiehet osaamaan kunnissa joissa saamelaisia asu merkittävästi. Suomenkin TV:ssä näytettävät saamenkieliset uutiset ovat Norjan valtiollisen TV:n tuotttamia.
Saamelaisten asema on Norjassa parempi kuin Suomessa koska Norja on ratifioinut ILO:n sopimuksen nro 169:n . Myös Norja tunnustaa Euroopan alueellisten tai vähemmistökielten peruskirjassa vähemmistökieleksi kveenin ja eri romanikielen muodot.
Sote-mallin korvaus 0,5 %:n kustannusosuus kaksikielisyyden lisäkustannuksiin koskee vain kaksikielisiä hyvinvointialueita. Eli ne saavat keskimäärin noin pari prosenttia lisätuloa asiasta verrattuna yksikielisiin.
Jos hyvinvointialue on yksikielinen, asiakkaalla on oikeus käyttää suomen tai ruotsin kieltä, tulla kuuluksi ja saada asiakirjat omalla kielellään silloinkin, kun se on toinen kuin alueen kieli. Eli myös yksikielisten hyvinvointialueiden täytyy taata tietynlaiset perusoikeudet toisellakin kotimaisella kielellä. Mutta yksikielisillä alueilla vaatimukset eivät ole niin suuria kuin varsinaisissa kaksikielisissä hyvinvointialueissa. Kaksikielisissä hyvinvointialueissa kaksikielisyyteen liittyvä palveluvaatimus on huomattavasti korkeampi.
Ruotsin ja Norjan palvelutilanne muilla kuin maan pääkielellä ei käsittääkseni rinnastu siihen, mitä Suomessa tarkoitetaan kaksikielisillä palveluilla, vaan on lähempänä sitä, mikä Suomessa on yksikielisten alueiden palvelutilanne.
Ruotsissa lainsäädännö tunnustaa suomen, meän, romani, saamenkielen ja jiddišin viralliseksi vähemmistökielen asemana. Norjassa lainsäädännö saamen, kveenin ja romanikielenviralliseksi vähemmistökielen asemana. Näillä kielillä on mahdollista saada palvelua Ruotsissa ja Norjassa julkisessa sektorissa etenkin terveydenhuollossa, varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa
Tuo kuulostaa siltä, mikä on Suomessa toisen kotimaisen kielen asema yksikielisillä hyvinvointialueilla. Eli palvelut voi vaatia omalla äidinkielellään, ja itseä koskevat asiakirjat. Silloin riittää, että vaikkapa terveysasemalla joku osaa muitakin kieliä, mutta kaikkien työntekijöiden ei tarvitse tarjota palveluja kahdella kielellä. Varsinaisilla kaksikielisillä alueilla jokseenkin kaikki pitää olla tarjolla kahdella kielellä, eikä virkamieheksi saa edes valita sellaisia työntekijöitä, jotka eivät osaa kahta kotimaista riittävän hyvin sekä kirjallisesti että puhuttuna.
Oikeusasiamies on linjannut esimerkiksi, että: “Kielilain mukaan viranomaisen on kaksikielisellä alueella käytettävä ja osoitettava käyttävänsä kaikessa toiminnassaan suomea ja ruotsia, toteaa eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen. Tämä kattaa sekä viranomaisen kirjallisen että suullisenkin toiminnan. ”
https://www.oikeusasiamies.fi/fi/-/poliisin-tulee-kaksikielisella-alueella-puhua-suomea-ja-ruotsia
Eli jos vaikkapa poliisipartio kohtaa ruotsinkielisiä, näille pitää osata viestiä ruotsiksi joka ainoan partion, eikä riitä, että vain osa partioista osaa ruotsia ja osa ei.
Ratkaisun EOAK/3806/2017 mukaan myös esimerkiksi sosiaalisen median sisällön täytyy olla riittävän tasapuolista molemmilla kotimaisilla kielillä. Vaikka valtaosa suomalaisista puhuu ja lukee suomea, ei nähty lailliseksi sitä tilannetta, että viranomaisen sosiaalisen median sisällöstä pääosa oli viestitty suomeksi, vaan jos viranomainen viestii sosiaalisessa mediassa suomeksi, sen pitäisi viestiä myös ruotsiksi.
Ruotsissa ja Norjassa ei ole lähellekään tällaista lainsäädäntöä. Suomessa näistä vaatimuksista aiheutuu huomattavia lisäkustannuksia, kun kaksikielisten palveluvaatimusten tapauksessa jokseenkin kaikki viestintä pitää toteuttaa kahdella kielellä, ja kun moniin keskeisiin viranomaistehtäviin ei saa rekrytoida muilta osin päteviä työntekijöitä, jos nämä eivät taida molempia kotimaisia kieliä riittävän hyvin.
Jatkona vielä teemaan se, että olen mielenkiinnolla seurannut toisinaan julkisen sektorin rekrytointeja. Olen yllättynyt siitä, miten keskeinen valintakriteeri riittävän hyvän kielitaidon kaksikielisyys on monessa julkisen sektorin haussa. Eräässäkin hakuprosessissa kaikki enemmän kuin vain ylemmän korkeakoulututkinnon edestä opiskelleet hakijat oli jätetty kutsumatta edes haastatteluun, mikä vaikutti johtuneen tyydyttävästä tai kokonaan puuttuvasta ruotsin kielestä. Tohtorin tutkinnot vaikuttavat olevan monen julkisen viran haussa vähäinen ansio verrattuna siihen, jos on kaksikielinen. Olen miettinyt, että kuinka paljon se laskee Suomen tuottavuutta, että Suomessa julkisen sektorin moniin keskeisiin tehtäviin eivät pysty käytännössä pääsemään esimerkiksi monet maahanmuuttajat, eivätkä myöskään esimerkiksi monet suomalaiset ulkomailla korkeakoulututkinnon suorittaneet, joilla on yliopiston virkamiesruotsi jäänyt suorittamatta, koska ilman virkamiesruotsin suorittamista ei moniin keskeisiin julkisen sektorin tehtäviin voi edes hakea — vaikka osaamista itse asioista olisikin. Ruotsissa ja Norjassa tilanne on ihan toinen, kun vastaavaa kaksikielisyysvaatimusta keskeisissä julkisen sektorin viran hauissa ei ole. Konkreettisesti katukuvassa asia näkyy esim. kun katsoo poliisikuntaa. Kahta kotimaista kieltä koskevat kielitaitovaatimukset ovat estäneet lukuisten myöhemmin kuin pienenä lapsena Suomeen muuttaneiden mahdollisuudet päästä Suomessa poliisiksi.
Töitä olisi tarjolla, mutta töihin moniin julkisen sektorin tehtäviin ei voi päästä, vaikka olisi osaamisen puolesta tehtävään sopiva, jos ei täytä muodollista kielitaitovaatimusta — silloinkaan, vaikka virassa toimiva ei käytännössä toista kotimaista kieltä juuri koskaan edes tarvitsisi.
Kyllä kielitaito on oleellinen tekijä missä tahansa julkisen sektorin rekrytoinissa ja ilman riittävää kielitaitoa on kommunikaatio todella ongelmallista jos kielitaito on hyvin alkeellisella tai heikolla tasolla. Olen törmännyt pääkaupunkiseudulla tähän. Etenkin venäjänkieliset henkilökunta joilla on vaikea ääntäminen suomenkielellä on oikeastaan tarkoitettu palvelemaan vain pääkaupunkiseudun venäjänkielistä väestöä. Samoin somalinkielinen henkilökunta jne. Jos asiakaspalvelulla ei ole riittävän hyvä kielitaito niin siinä voi tulla myös asiakkaiden ja henkilökunnan kohdalla ikäviä väärinkäsityksiä joissa on on hankalaa selvittää kun kommunikaatiossa on esteitä vaikka molemmat puhuvat suomea niin toinen puhuu puhekieltä ja toinen kirjakieltä (jota opetaan monelle maahanmuuttajille kursseilla) . Myös ulkomailla syntyneet Suomen kansalaisuuden omaavien kohdalla kielitaito ei ole aina kattava koska jos perheen kotikieli oli esim asuin maan valtakieli niin se oli koko perheen yhteinen kieli. Kaksikieliset perheet ovat eri asia ja heidän kohdalla tilanne on parempi. Poliisikunnassa on myös romanivähemmistön edustaja aliedustettuna ja syyt on syrjinnässä.
Yksityisen sektorin kielivaatimukset ovat asia erikseen ja myös yksityisellä puolella on työvoimapulaa mutta se johtuu muista syistä kuin kielivaatimukset. Jossain yksityisen sektorin työpaikassa on työkielenä vain englanti.
Ja kuten varmaan jokainen joka on käyttänyt julkisia terveydenhoitopalveluja on huomannut, niin lääkäreiden ja sairaanhoitajien kohdalla ainakin joustetaan kielitaitovaatimuksissa että eivät aina osaa edes suomea saati sitten ruotsia.
En ole törmännyt. Olen saanut julkisen terveydenhoitopalveluja pääasiassa hyvin suomeksi suomenkieltä osaavalta terveydenhuollon ammattilaisilta. Jotkut hammaslääkärit ovat kyllä monessa yhteydessä vironkielisiä (yleensä viron tai venäjänkielisiä). Vironkieliset ymmärtävät paremmin suomea ja kommunikaatio on helppoa. Enemmän kommunikaatio ongelmia on ollut aasialaisten etenkin itäaasialaisten kanssa joiden kielitaito (mukaan lukien englanti) on alkeellisempaa kuin esimerkiksi monen afrikkalaisen joiden kakkoskieli voi olla joko englanti tai ranska.
En tarkoittanut sitä, että mitään kotimaista kieltä taitamattomia tulisi valita. Selvennän esimerkillä. Jos vaikkapa Amerikassa tai Englannissa opiskellut syntyperäinen suomalainen palaa Suomeen, ja taitaa ruotsin ja englannin tai sitten suomen ja englannin erinomaisesti, häntä ei voida valita esimerkiksi valtion virkamieheksi, ellei hän osaa riittävästi myös sitä toista kotimaista. Ihan riippumatta siitä, vaikka olisi kuinka pätevä. Tai jos maahanmuuttaja muuttaa Suomeen ja oppii oman äidinkielensä lisäksi erinomaisesti joko suomen tai ruotsin kielen, ja haluaisi poliisiksi, mutta ei osaa lainkaan toista kotimaista, tie poliisiksi voi jäädä avautumatta toisen kotimaisen kielen osaamattomuuteen. En tarkoittanut sellaisia maahanmuuttajia, jotka eivät osaa puhua ja kirjoittaa mitään kotimaista kieltä. Maahanmuuttajista monet saavat vapautuksen toisen kotimaisen osalta lukiossa ja muissa toisen asteen opinnoissa, ja suomalaisten yliopistojen kansainvälisille opiskelijoille suunnatut englanninkieliset koulutusohjelmat saa myös suoritettua ilman toisen kotimaisen kielen suorittamista, mutta vapautus toisen kotimaisen kielen opinnoista sulkee tien moniin julkisen sektorin virkoihin, vaikka yhden kotimaisen kielen hyvin oppisikin. Pitäisi osata molemmat.
Nykyään myös pääsee julkiselle sektorille jos osaa puhua kolmatta kieltä siis suomen tai ruotsin sijasta esimerkiksi venäjää. Tosin pohjalla pitää olla ruotsi tai suomi pohjalla. Maahanmuuttajista moni työllistyy myös julkiselle sektorille koska puhuvat kolmatta kieltä jota nykyään tarvitaan myös jos esimerkiksi pääsee työskentelemään Suomessa ministeriö tasolle virkamieheksi. Tiedän monia ulkomaalaistaustaisia ja myös maahanmuuttajia joilla on afrikkalainentausta jotka puhuvat kaksikielisinä ranskaa ja suomea. Päälle myös englanti . Heillä on erittäin hyvät mahdollisuudet päästä kansainväliselle uralle
Pääsee mm. kuntasektorille yksikielisiin kuntiin. Mutta ei pääse niihin virkoihin, joihin vaaditaan vähintään tyydyttävät taidot myös toisesta kotimaisesta kielestä. Asiasta on säädetty laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta.
Siinä lukee, että:
“Valtion henkilöstöltä, jolta edellytetään säädettynä kelpoisuusvaatimuksena korkeakoulututkintoa, vaaditaan kaksikielisessä viranomaisessa viranomaisen virka-alueen väestön enemmistön kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa. Yksikielisessä viranomaisessa edellytetään viranomaisen kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää ymmärtämisen taitoa.”
Asiaan on mahdollista säätää asetustasolla poikkeuksia, mutta tuo on lain mukaan se, jonka mukaan mennään aina, ellei erikseen ole poikkeusta säädetty.
Kyllä moni ulkomailla syntynyt Suomen kansalainen tai sitten maahanmuuttaja joka puhuu indoeurooppalaisia kieltä esimerkiksi englantia, saksaa, ranskaa oppivat paljon helpommin myös ruotsin. Ne maahanmuuttajat joiden kielitaito on alkeellinen tai paremmin sanoen puutteellinen on asemassa joka ei ole hyvä. Olen törmännyt moniin jotka työskentelevät yksityisellä sektorilla pääasiassa etnisissä ravintoloissa tai kaupoissa. Työnantaja joka on myös maahanmuuttaja palkkaan yleensä tälläisiä työntekijöitä koska luottamus ja yhteinen äidinkieli on kohdalla. Ongelmia voi syntyä jos asiakaskunnassa on myös valtaväestöön kuuluvia suomenkielisiä joiden puhekieli on hyvin erilainen kuin se kirjakieli jota moni maahanmuuttaja on oppinut puhumaan kursseilla. Siinä voi tulla ikäviä väärinkäsityksiä
Uskaltaisin väittää että kyllä hyvän suomenkielen vaatimus on oleellisin tekijä ja syy julkisen sektorin rekrytointiin. Jos asiakkaan ja henkilökunnan väillä tulee kommunikaatio ongelmia vaikka molemmat kommuikoivat suomeksi niin toinen puhuu arkista puhekieltä ja toinen kirjakieltä niin siinä on eroja jopa sanoissa. Maahanmuuttajille opetaan pääasiassa kirjakieltä kielikursseilla. Heillä voi olla hyväkin kielitaito kirjakielen kautta opetettuna mutta eivät ymmärrä arkista puhekieltä. Uskoisin päin vastoin että se Suomen tuottavuus ei laske vaan vahvistuu jos vaatimuksina on tiukat kielivaatimukset (ruotsi ja suomi). Koska asiakaspalvlussa etenkin julkisessa sektorissa voi tulla pahojakin väärinkäsityksiä ja ongelma tilanteita kun kommunikaatio tökkii vaikka kieli onkin molemmilla osapuolilla sama. Ruotsinkielen moni maahanmuuttaja oppii paremmin itse asiassa kuin suomen. Yksityinen sektori voi näin olleen rekrytoida vapaamin koska monen yksityisen sektorin työkieli on englanti.
Poliisikunnassa vähemmistöjen aliedustusto johtuu monestakin syystä mutta olen tullut siihen lopputulokseen että se pitäisi hoitaa kiintiöiden kautta. Rekrytoinnissa voi tulla kyllä hakemuksia vähemmistöiltä mutta sisään ei oteta monestakin syystä. Tämä ongelma auttaisi hiukan kiintiöitä ottamalla mutta ei ongelma poistuisi kokonaan.
Toki taustalla on monia muitakin syitä. Mutta kielitaitovaatimus sekä suomen että ruotsin taidoista voi olla yksi syistä. Asiasta Yle koitti herättää joitain vuosia sitten keskustelua jutussaan, jossa se totesi mm. että “maan suurimmalla poliisilaitoksella Helsingissä maahanmuuttajataustaisia poliiseja on alle kymmenen”, “Virkamiesruotsia ei voi korvata muulla kielitaidolla” ja että “Kielitaitovaatimukset voivat olla liian kovat maahanmuuttajataustaisille”
https://yle.fi/uutiset/3–8489880
Suomessa maahanmuuttajataustaisia poliiseja on länsimaiden joukossa ilmeisesti ihan poikkeuksellisen vähän. Kielitaitovaatimuksen on arveltu olevan siihen keskeinen syy. Vastaava kielitaitovaatimus pätee myös muihin virkatehtäviin.
Kielitaito kriteerit ovat kaikissa maissa oleellinen tekijä jos henkilö pyrkii julkiselle sektorille. Onhan Euroopassa muitakin maita kuin Suomi jotka ovat virallisesti kaksi tai monikielisiä (Belgia, Sveitsi , Luxemburg ja osittain Espanja) joihin myös vaaditaan molempien kahden virallisen kielen vaatimus. Etenkin Belgiassa jos haluaa toimia poliisina Brysselissä. Se kuinka paljon maahanmuuttajataustaisia poliiseja on
Suomessa suhteessa muiden länsimaiden kohdalla olisi hyvä tutkituttaa mutta monessa maissa tilastoidaan eri tavalla eri väestö ryhmät joten kansallisuutta (etnistä taustaa) ei kysyä aina. Ruotsissa esimerkiksi kysytään äidinkieltä mutta ei kansallisuutta (etnistä taustaa) . Jossain maissa kysytään kansallisuus (etnistä taustaa), uskonto ja äidinkieli. Suomen poliisikunnasta on myös aliedustettuiba Suomen omia tunnistettuja kansallisia vähemmistöjä kuten romaneja ja saamelaisia.
Kaksikielisyysvaatimus koskee esimerkiksi patologeja, joiden kontaktit potilaisiinsa eivät ole kovinkaan sanallisia.
Varmasti kaksikielisyysvaatimuksia löytyy ammatteista joissa ei kyseisen työnyhteydessä tarvitse oikeastaan kaksikielisyysvaatimuksia joka on jossain olosuhteissa ja tilanteessa onnistettu pistämään vaatimus että Kaksikielisyysvaatimus on yksi kriteeri muista päästä kyseiseen ammattiin vaikka kyseinen ammatti ei sinänsä ole kovinkaan Kaksikielisyysvaatimuksen ykköskohde
En tiedä mitä kaikkia tehtäviä patologeilla on, mutta kuvittelisin kanssa että siihen kuuluu virallisten kuolisyyraporttien kirjoittaminen ja mahdollinen suullinen kommunikointi kuolleen omaisten kanssa kuolemaan johtaneista syistä, jolloin pitää esiintyä mahdollisimman korrektisti, ja jos omaiset ovat ruotsinkielisiä niin ruotsiksi siinä tapauksessa. Kaksikielisen kunnan sairaalan ollessa kyse tietenkin. On mahdollista että osan tällaisista keskusteluista hoitaa sairaalapappi tai sosiaalityöntekijä mutta joissakin tapauksissa kai patologikin?
Ehehehehe. Ei kannata ruveta koomikoksi ellei ole vitsiä. Tiedät varsin hyvin, että patologit lukevat ensin lääkärit opiskelevat ensin yleislääketiedettä ja voivat toimia esim. terveysasemilla kaksikieleisessä kunnassa. Patologi on erikoistunut ja erikoistumisopinnot ovat vasta myöhemmin opintouralla.
Noin Rahulille sanoisin, että Suomessa kuka tahansa, jolla on kykyjä, motivaatiota ja tahtoa, voi opiskella lääkäriksi, kiintiöitä on vain ruotsinkielisille, mutta jos romani tai saamelainen selvittää pääsykokeet ja opinnot menestyksellä, niin kyllä ura urkenee mille tahansa alalle. Tämä siis koskee kaikkia suomalaisia.
Kuinka paljon romaneista tai saamelaisista valmistuu lääkäriksi suhteessa koko yhteisön väkilukuun? Todennäköisesti vähemmän kuin suomenruotsalaisista jotka valmistuvat lääkäriksi koska unohdat sen että ensin on päästävä lääketieteelliseen ennen kuin sieltä valmistuu. Tämä vaihe jäi kyllä nyt nimimerkki Ballifeissisiltä kokonaan sivuun. Todennäköisesti moni romani opiskelee myös ruotsiksi juuri tuon kiintiö kautta. Saamelaisten tilanne voi olla erilainen.
Jos lääkäriksi opiskelee Suomessa, pitää lähtökohtaisesti läpäistä toisen kotimaisen kielen kurssi yliopistossa saadakseen tutkinnon. Esimerkiksi saamelaisille se on oikeasti monesti vaikea asia, että ei riitä, että osaa äidinkieltään saamea ja opinnoissa ja tieteessä tärkeää kieltä englantia, vaan pitää osata sen lisäksi vielä suomi ja ruotsikin. Romanikieltä äidinkielenään puhuvilla on sama ongelma. Suomen romaneista noin kolmanneksen on arvioitu puhuvan kotikielenään romanikieltä. Jos äidinkieli on muu kuin suomi, ruotsi tai englanti, pitää taitaa siis neljä kieltä voidakseen valmistua Suomessa lääkäriksi. Ruotsissa voi opiskella lääkäriksi niin, että riittää, että osaa ruotsia ja englantia. Mutta kaksikielisen kunnan lääkäriksi se ei toki vielä pätevöitä. Mutta edes yksikielisen kunnan lääkäriksi ei pääse Suomessa lääkäriksi opiskellut, ellei läpäise yliopiston ruotsin kurssia. Nykyään kai noin joka viides lääkärin oikeudet Suomeen saava on opiskellut ulkomailla. Ruotsin kieltä taitamattomat lääkäriksi haluavat opiskelevat tutkinnon nykyään usein esimerkiksi Tallinnassa, jolloin välttävät kielikoevaatimuksen, mutta eivät saa sitten oikeutta toimia virkalääkärinä kaksikielisessä kunnassa, kaksikielisessä sairaanhoitopiirissä tai jatkossa kaksikielisellä hyvinvointialueella. Yksityiselle puolelle nämä voivat kyllä hyvin työllistyä.
Olen käynyt luonnontieteellisen puolen pakollisen ruotsin kurssin ja se on kyllä tosi helppo. En usko että lääkiksen puolella se on ainakaan kovin paljoa vaikeampi. Ja minä en ole kyllä mikään kaksikielinen, lukiossa ruotsin arvosanat oli yleensä 4 tai 5…
Tuskin kenenkään lääketieteen opiskelu kyllä siihen katkeaa.
Mun täytyy sanoa että vaikka olen kaksikielinen niin ei se ole edesauttanut työllistymistä julkiselle sektorille. Kyse on ainakin asiantuntijatehtävissä siitä että hakijalla pitää olla vaaditun koulutuksen lisäksi kokemusta alalta. Tohtori voi olla ylikoulutettu jos hänellä ei ole käytännön osaamista. Julkisen puolen korkeasti palkatut asiantuntijatehtävät ovat niin kysyttyjä johtuen hyvistä loma-eduista ja siitä että työsuhde on turvattu, että työnantajalla on varaa valita parhaiden joukosta. Ei kansantalous kärsi ainakaan siitä jos he myös osaavat ruotsia.
Viimeksi mainittu pitää paikkansa, jos valituksi tulee kielitaitovaatimuksen myötä tulee yhtä hyvät hakijat ja yhtä hyvät valinnat kuin tulisi ilman vaatimusta kahden kotimaisen kielen taidosta samoilla hyvillä työsuhde-etuuksilla. Ja jos kansantalouden kokonaistyöllisyys optimoituu siten, että mm. maahanmuuttajat voivat päästä lähinnä vain yksityisen sektorin työpaikkoihin, minkä sivuvaikutus saattaa näkyä työttömyystilastoissa mm. siinä, että Suomessa on selvästi pohjoismaiden alhaisin työllisyysaste maahanmuuttajilla. Ruotsissa maahanmuuttajat pystyvät työllistymään julkiselle sektorille huomattavasti helpommin kuin Suomessa. Siellä jo se riittää julkiselle sektorille työllistymisessä pitkälle, että substanssin osaamisen lisäksi oppii yhden kotimaisen kielen.
Maahanmuuttajien korkeampi työttömyys Suomessa kuin Ruotsissa johtuu siitä että sosialituet Suomessa ovat anteliaammat, ja siitä että Ruotsissa on ollut siiirtolaisia jo 70 vuotta, Suomessa vasta 30, näistä vanhemmista on jokunen ehtinyt työllistyäkin ja heidän lapsensa ovat jo integroiuneeet yhteiskuntaan. Ja kuten mainitsin niin Suomessa pääsee lääkäriksi tai sairaanhoitajaksi vaikka ei osaisi kunnolla kumpaakaan. Muista ammateista nyt puhumattakaan.
Ajattelet siis että Suomen pääkaupunki ja suurin osa Uuttamaata on kaksikielistä aluetta vain kiusatakseen ihmisiä etteivät he pääse johonkin virkaan jota haluavat jos eivät osaa ruotsia? Se on kuitenkin n 150.000 ruotsinkielisen koti. Pelkästään pk-seudulla asuu saman verran ruotsinkielisiä kuin Lappeenrannan kaupungissa on asukkaita ylipäänsä. Kai sillä joukolla saa jotain palveluja myös ruotsiksi odottaa?
Suomessa suurin kielivähemmistö ei siis asu jossain periferiassa kuten monessa muussa teollistuneessa maassa jossa on ollut helppo julistaa vain ne alueet kaksikielisiksi vaan on vanhastaan asunut etelässä vallan keskiössä ja osallistunut yhteiskunnan ylläpitämiseen vuosisatojen ajan.
Meillä ei myöskään ole yhtä ankaria kielilakia kuin Kanadassa jossa maan pääkieltä ei saa edes käyttää Quebecin osavaltiossa virallisissa yhteyksissä. Paitsi Ahvenanmaalla mutta sillä on itsehallinto ja kansainväliset sopimukset jota mm Venäjäkin valvoo innokkaasti joille siis ei voida mitään.
Ruotsinkielen oppiminen on maahanmuuttajille paljon helpompaa kuin suomenkielen. Närpiössä on esimerkiksi kotoutettu maahanmuuttajia pääasiassa ruotsikielellä. Närpiön mallin voisi kyllä kopioida muihin kuntiin mutta se vaatii myös tahtoa.
Terve,
Yksi tutkimisen arvoinen näkökulma tähän isosti rummutettuun työvoimapulaan on minkä verran avoimissa työpaikoissa on järjellisiä (=riittävä palkka) työpaikkoja tarjolla?
Esimerkki: oma veli hakenut Tampereelta relevantilla työkokemuksella vuoden verran b2b & b2c myyjän hommia muttei ole tärpännyt. Avoimia myyjän paikkoja näyttää olevan koko ajan 50–100 kpl tarjolla, mutta kun niistä siivoaa provikkapohjaiset lehti, sähköliittymä, puhelinliittymä tms hommat pois, ja rajaa kokoaikaisiin joissa palkka olisi edes lähempänä kolmea kuin kahta tonnia per kk niin ei tuollaisia löydy kuin pari kappaletta ja kyseessä on kuitenkin suomen toiseksi suurin työssäkäyntialue(?)
Joo, ei paljon huvita töihin mennä kun koronan alusta olen ollut työmarkkinatuella 750€ ja omistuskämpästä lähes kaiken asumistuella. Loput tulevat vuosien aikana kerätyistä säästöistä. Liksa saisi olla reippaasti yli 2000€, jotta olisi mitään mieltä vaihtaa rauhalliset aamut työpaikalle heräämisiin. Vielä jos saisi jotain ansiosidonnaista, elämä olisi varsin suffelia!
Tällä hetkellä Suomessa on noin 430000 työtöntä tai temputettua (palveluissa) ihmistä. Avoimia työpaikkoja löytyi työkkärin verkkopalvelusta 16500 (palkkatyö, yli 3kk, kokoaika). Luvut kertovat tylysti, että varsinaista työvoimapulaa EI OLE.
Merkittävimmät työvoimapula-alat ovat sote-hommia, joihin on tiukkat lakisääteiset vaatimukset. Puoskarointi on Suomessa kriminalisoitu.
Yksityisellä työvoimapula tarkoittaa pulaa kauniista, koulutetusta, kokeneesta ja nuoresta työvoimasta halvalla, mielellään yhteiskunnan kustantamana.
Kyllä työvoimasta on pulaa myös yksityisellä puolella matalapalkka-aloilla. Esimerkiksi ravintola alalla on tällä hetkellä kova työvoima pula. Rekrytointi on koko ajan käynnissä mutta sopivaa työvoimaa ei löydy . Sopii kysyä miksi noista 43 0000 työttömistä ei sitten hae avoimia olevia työpaikkoja kun niitä on myös auki matalapalkka-aloilla? Hyvin samanlainen ilmiö kun viime ja tänä kesänä oli auki maatalous alan kausi työpaikkoja johon rekrytoitiin avoimesti ilman mitään koulutus kriteeriä niin yhtäkään paikkoja ei täytetty kotimaisella työvoimalla vaan pääasiassa ulkomaalaisia työntekijöitä oli otettu sisään. Kyllä työvoimasta on näin ollen pulaa ja ihan aidosti. Se miksi 430000 työtöntä ei jotenkin kohtaa avoimien työpaikkojen kanssa on hyvä kysymys. Sitä pitää kysyä niin heiltä itseltään, työnantajilta ja TE-keskuksista ja myös ammattiyhdistysliikkeestä puolta.
Työpaikkoja on. Myös työttömiä työnhakijoita riittää, mutta yksi keskeinen ongelma piilee työnantajien ennakkoluuloissa. Kun työhaastatteluun saapuu yli 50 vuotias pitkäaikaistyötön, saa hän suurella todennäköisyydellä palata haastattelusta tyhjän kanssa. Joko hänen hakemuksensa tyrmätään samantien, tai sanomalla että “Kiitos kun kävit, otetaan yhteyttä” joka useinmiten takoittaa että “Et kiinnosta meitä, hyvästi”.
Kun työttömille koetetaan keksiä monenlaisia sanktioita työttömyydestään, tulisi kaiken oikeudenmukaisuuden ja moraalin nimissä sanktioida myös epämääräisistä hakemuksen hylkäyksistä hakijoita haastattelevat työpaikat. Ei saisi riittää se että haastattelun päätteeksi luvataan olla yhteydessä, eikä sitten koskaan ollakaan, tai että hylätään hakemus ilman selkeitä ja uskottavia perusteita. Sellaisista tulisi säätää myös sanktioita.
Suomessa työn käsite on jäänne viime vuosisadalta. Ajatus siitä että teollisuuden ja maanviljelyn kukoistusaikojen massatyöllisyys olisi saavutettavissa, on täysin epärealistinen ja mennyttä maailmaa. Kauas taakse on jäänyt tuhansia työläisiä uumeniinsa imuroivien teollisuuslaitosten aikakausi. Automaatio, keinoäly ja globalisaatio ovat muuttaneet työmarkkinoita ja muuttavat tulevaisuudessa yhä kiihtyvämpään tahtiin. Ensin moottorisaha vei niin ja niin monen meturin työpaikan, siitä edelleen harvesterit ja nyt tuodaan markkinoille autonomisia koneita jotka tekevät koko työprosessin ilman että yhtään ihmistä on lähimaillakaan.
8h/vrk 7 päivää viikossa työtahti on muuttunut ja muuttuu yhä epämääräisemmäksi. Ikivanhat kehykset eivät enää toimi. Säännöllisten ja vakituisten työsuhteiden tilalle puskee yhä useammin osa-aika ja pätkätöitä. “Ravintoketjun” ylemmässä päässä luodaan yrityksiä jotka saadaan tahkomaan nopeasti isoja voittoja. Sen jälkeen ne myydään pian kansainvälisille jättiläisille.
Tulevaisuus on suuryritysten ja teknologian hallinnassa. Hallitusten valta tulee olemaan yhä näennäisempää.
“Myös työttömiä työnhakijoita riittää, mutta yksi keskeinen ongelma piilee työnantajien ennakkoluuloissa. Kun työhaastatteluun saapuu yli 50 vuotias pitkäaikaistyötön, saa hän suurella todennäköisyydellä palata haastattelusta tyhjän kanssa. Joko hänen hakemuksensa tyrmätään samantien, tai sanomalla että “Kiitos kun kävit, otetaan yhteyttä” joka useinmiten takoittaa että “Et kiinnosta meitä, hyvästi”.”
Tuo asia riippuu työtehtävästä aika paljo On tehtäviä, joihin yli 50-vuotias ikä voi olla etu. Ja tehtäviä, joihin valintaa voi hankaloittaa se, jos on yli 50-vuotias. Hampurilaisravintoloihin ei yli 50-vuotiaita juuri palkkailla. Mutta jos yli 50-vuotias lääkäri on työnhakijana, hän ohittaa yleensä nuoremmat hakijat, varsinkin julkisen sektorin hauissa, jos omaa pitkän työkokemuksen. Asiantuntijatehtävissä, kuten opetusalalla, arvostetaan pitkää kokemusta. Sen sijaan käytännön töissä, joissa tehdään käsillä, iästä voi olla haittaa, jos työnantaja olettaa nuorempien olevan todennäköisesti nopeampia ja joustavampia ja selviytyvän työstä paremmalla menestyksellä.
Työelämän tulevaisuus saattaa näyttää Wolt-maailmalta, jossa voi Ylen jutun mukaan tienata 9000 €/kk tekemällä kuukauden ajan joka päivä 14–18 tunnin työpäiviä: https://yle.fi/uutiset/3–12204631 . Jos työpäivä on keskimäärin 16 tuntia ja jos työtä on todella tehty joka päivä eli työpäiviä on ollut kuukaudessa 31, se tekee 496 työtuntia kuukauteen.
Palkansaajayritysten on vaikea kilpailla hinnalla tai millään muullakaan sellaisia yrittäjiä vastaan, jotka tekevät aivan valtavia tuntimääriä työaikalainsäädännön menoa haittaamatta, koska työsuhteisia työntekijöitä koskee työaikalait eikä heitä saa laittaa tekemään läheskään niin paljoa tunteja kuin mitä yrittäjät voivat tehdä, eikä varsinkaan ilman ylityökorvauksia.
Työn iso tulevaisuus voi olla se, että yksityisellä puolella on yhä enemmän monikansallisia alustafirmoja, jotka teettävät ylhäältä määrättyyn enimmäishintaan yrittäjätyönä erilaisia töitä. Pitsalähettipalveluista toiminta laajentunee moneen muuhunkin ei-luvanvaraiseen työhön, jota voi tehdä itsenäisesti. Julkisella puolella taas on virkasuhteet, ja yrittäjätyö monen tehtävän osalta suorastaan kiellettyä.